Karmivat Halloween-horoskoopit

Kuva: Jasmine Leppä

Kuva: Jasmine Leppä

Selvitä, millaiseksi maaginen lokakuu muuttaa sinut!

Kauris

Halloweenin lähestyessä pääset vihdoinkin toteuttamaan unelmasi! Saat rettelöidä, rikkoa paikkoja ja kiusata muita ihmisiä niin paljon kuin haluat. Koeta silti pitää mielessä, että jos jäät kiinni, Suomen lait koskevat todennäköisesti myös demoneita.

Onnennumero: 3
Huomioi: Paholainen pukeutuu punaiseen


Vesimies

Eikö syke tunnu? Irtoileeko sinulta ruumiinosia satunnaisesti? Älä huoli! Mystinen lokakuu on muuttanut sinut eläväksi kuolleeksi. Vaikka himoitset varmasti erinäisiä ihmisen sisäelimiä, pidättäydy silti hyytelössä ja vispipuurossa. Muut ihmiset kiittävät.

Onnennumero: 17
Huomioi: Pidä mukana neulaa ja lankaa, jotta saat ruumiinosat pysymään paikallaan


Kalat

Kaikki ylimääräinen on karissut päältäsi. Eikä edes kuvainnollisesti. Halloweenin mystiset voimat ovat poistaneet päältäsi kaiken ylimääräisen ja jättäneet paikalleen vain luut. Muista varoa koiria ja hautausurakoitsijoita!

Onnennumero: 14
Huomioi: Voit luoda uraa kummitustalon lavasteena


Oinas

Onko sinulla pakottava tarve kääriytyä vessapaperiin tai sideharsoon? Anna vaistojesi viedä ja suojaudu jäätävältä viimalta ja sateilta lämmittävän kerroksen alle! Välttele liekkejä ja loukkaantuneita ihmisiä, niin pintakerroksesi pysyy puhtaana koko lokakuun ajan.

Onnennumero: 44
Huomioi: Älä anna ihmisten putsata käsiään sinuun


Härkä

Tiputtelet tavaroita pöydältä vastoin tahtoasi ja pidät itseäsi muita parempana. Musta, kiiltävä turkkisi maastoutuu täydellisesti syksyn hämärään ja metsästät kuunvalossa liikkuvia otuksia. Halloweenin lähestyessä sinusta kuoriutuu täysverinen kissaeläin, mutta sinun sietää muistaa, että joidenkin mielestä aiheutat vain huonoa onnea.

Onnennumero: 9
Huomioi: Tauoton maukuminen ei auta sinua eteenpäin elämässä


Kaksoset

Heräät aamulla jostain aivan muualta kuin makuuhuoneestasi. Kasvimaa on kylmä ja kostea, mutta sisälläsi palava valo lämmittää mukavasti. Oranssi pukee sinua, ja kurpitsana olo ei varmasti ole pahinta. Älä anna sisäisen valosi sammua, ja katsele maisemia kaiverrettujen silmiesi läpi.

Onnennumero: 16
Huomioi: Jyrsijät rakastavat sinua


Rapu

Maailma näyttää sinulle vääristyneeltä. Se voi johtua siitä, että katsot sitä nyt kahdeksan silmän läpi. Olet tärkeä osa ihmisten säikyttelyä: sinulla on vastuu naamaan takertuvista seiteistä ja talojen koristelusta. Välttele sanomalehtiä ja pysyttele varjoissa.

Onnennumero: 6
Huomioi: Kärpästen syöminen on sallittua


Leijona

Vesisateet ja kuun kiertokulku ovat herättäneet sisälläsi asustavan karvaisen pedon. Susimainen puolesi valtaa alaa, ja huomaatkin usein miettiväsi lampaanpaistia ja yöllisiä juoksuretkiä. Anna eläimellisen puolesi elää, mutta pidä hampaasi erossa muista ihmisistä.

Onnennumero: 57
Huomioi: Anna naapureille armoa: älä ulvo koko yön ajan


Neitsyt

Halloween on saanut taikuuden virtaamaan suonissasi! Tylypahkasta tuskin tulee kirjettä, mutta ota kaikki irti luudalla lentelystä, taikuudesta ja taikajuomien keittelystä. Sinulla on voimaa muuttaa asioita – paremmiksi tai huonommiksi. Noitana oleminen on varmasti mukavaa, mutta vältä turhan korkealla lentelyä.

Onnennumero: 34
Huomioi: Luudan sijasta voit myös kokeilla lentävää pölynimuria


Vaaka

Nyt on aika nousta arkusta! Pimeys ja kylmyys pukevat sinua, ja oletkin syyssäiden keskellä voimakkaimmillasi. Hämärän laskeutuessa voit sulautua varjoihin ja lennellä ympäriinsä etsien saalista. Älä juo Halloweenina liikaa verta, ja muista harjata hampaat ennen aamua.

Onnennumero: 13
Huomioi: Punainen samettiviitta on suositeltava


Skorpioni

Ota viikate ja musta kaapu kaapista ja suunnista hautausmaalle paimentamaan kuolleita. Sinun kohtalosi on pelotella lapsia ja vanhoja ihmisiä samalla, kun johdatat sieluja kohti toispuoleista. Älä anna vallan sumentaa päätäsi, ja ole armollinen niille, jotka ovat sinun armoillasi.

Onnennumero: 31
Huomioi: Jos kaapua ei löydy, käytä mustaa lakanaa


Jousimies

Tuntuuko siltä, että olet muille kuin ilmaa? Se johtuu siitä, että syksyn pimeydessä sinusta on tullut aave. Sinulla on valtaa tehdä asioita ilman että ihmiset huomaavat, mutta muista varoa haamunmetsästäjiä. Etsi itsellesi hylätty lato tai selkäpiitä karmiva metsä ja ota Halloweenista kaikki irti.

Onnennumero: 23
Huomioi: Älä riivaa elektroniikkaa. Tietokoneista voi saada viruksia.




Kolme pientä opinto-ohjaajaa ja suuren suuri lukio

Järki päätti ottaa selvää, keitä koulussamme hiihtelevät ja opoiksi itseään kutsuvat ihmisolennot todellisuudessa oikein ovat ja mistä he tulevat.

Opinto-ohjaajat eli lyhyemmin opot ovat koulumme salaiset voimavarat ja opiskelijoiden tukipilarit, jotka osaavat Wilman kurssitarjottimen käytön vaikka unissaan ja takaperinkin vielä. Monet meistä saattavat tietää heidan nimensä ja tunnistaa käytävillä, mutta keitä he todella ovat, mistä he tulevat ja mikä loppupeleissä on heidän tehtävänsä tässä maailmankaikkeudessa?

Opo-Sannan työhuoneessa nauretaan paljon. Kuvat: Hanna Kuusisto.

Sanna-opon hymy toivottaa opiskelijat tervetulleiksi juttelemaan. Kuva: Hanna Kuusisto

Keitä te siis oikein olette?

Olen Opo-Sanna. Minuun voi törmätä koulun käytävien ja oman työhuoneen lisäksi ympäri kotikaupunkiani Järvenpäätä.
Olen Katariina Talvensaari. Perheeseeni kuuluu neljä lasta, aviomies ja koira.
Nimeni on Maija Kärävä ja työskentelen tämän lukuvuoden Järvenpään lukiossa. Olen 35-vuotias, asun Helsingissä ja minulla on kaksi lasta.

Mitä opinto-ohjaaja oikeastaan tekee?

Sanna: Mitä opo EI tee? Opo auttaa, tukee, neuvoo ja kannustaa lukio-opinnoissa, jatko-opintopohdinnoissa ja tarvittaessa monessa muussa asiassa.
Katariina: Opinto-ohjaajien työnkuva vaihtelee paljon riippuen siitä, missä työskentelet. Järvenpään lukiossa, johtuen laajasta kurssivalikoimasta, suuri osa työajasta kuluu opiskelijoiden auttamiseen kurssivalinnoissa ja ylioppilastutkintosuunnitelmissa. Sitten on tietysti jatko-opintosuunnitelmat ja siihen liittyvät infot, urapäivät ja oppitunnit. Ohjaan myös yhdistelmäopiskelijoita eli kaksoistutkinnon suorittajia, jotka tulevat ammattioppilaitoksista tänne lukiojaksoille.
Maija: Opo ohjaa ja auttaa opiskelijoita kurssivalintojen ja ylioppilaskirjoitusten suunnittelussa, sekä ohjaa jatko-opintoihin. Lisäksi opo on muutenkin nuoren tukena erilaisissa elämäntilanteissa.

Kata-opo viihtyy nuorten seurassa.

Katariina toivottaa tsemppiä opiskelijoille. Kuva: Hanna Kuusisto

Mitkä ovat olleet teidän tienne opinto-ohjaajiksi?

Sanna: Olen ollut aikaisemmin opettajana alakoulussa. Muutaman onnellisen sattuman kautta päädyin tänne Järvenpään lukiolle harjoittelemaan ja sille tielle jäin. Paras juttu ajautumisessa ja tänne päätymisessä on se, että omat alakoulun oppilaani ovat nyt jo lukiolaisia täällä meidän koulussa!
Katariina: Olen suorittanut lukion jälkeen liiketalouden perustutkinnon eli olen merkonomi. Työllisyystilanteesta johtuen päätin kuitenkin hakea yliopistoon opiskelemaan. Olen aina ollut kiinnostunut kielistä, joten päädyin opiskelemaan venäjää ja ruotsia. Toimin kielten opettajana ja ohjaajana Keski-Uudenmaan aikuislukiossa 10 vuotta ja suoritin Opinto-ohjaajan pätevyyden Jyväskylän yliopistossa. Sen jälkeen työskentelin kaksi vuotta Keudalla ja nyt täällä Järvenpään lukiossa lähtikin jo neljäs lukuvuosi käyntiin. En juurikaan itse valinnut tätä työtä, vaan se pikemminkin valitsi minut.
Maija: Tulin opon ammattiin kiertoteitse. Opiskelin lukion jälkeen ensin diplomi-insinööriksi ja työskentelin pari vuotta markkinointi- ja viestintätehtävissä. Päätös lähteä opiskelemaan opoksi kypsyi pikkuhiljaa.

Mikä teistä on parasta tässä työssä?

Opo-Maijalla on insinööritausta.

Opo-Maijalla on insinööritausta. Kuva: Hanna Kuusisto

Sanna: Opiskelijat ja työkaverit. Helppo!
Katariina: Opiskelijat!
Maija: Nuoret itse ja se, kun huomaa opiskelijan päässeen vaikeuksien yli ja selviytyneen erilaisista tilanteista. Esimerkiksi sellaiset tilanteet, kun joku saa opinnot päätökseen, vaikka matkalla olisikin ollut haasteita.

Miltä teistä tuntuu olla mukana suunnittelemassa nuorten tulevaisuutta?

Sanna: Rinnalla kulkeminen on mielenkiintoista ja palkitsevaa. Mielestäni nuori tekee kuitekin itse suunnitelman ja minä yritän vain mahdollisimman hyvin auttaa ja tukea tällä matkalla.
Katariina: Hienolta. Korostan kuitenkin opiskelijan omaa vastuuta, sillä näen opon roolin lähinnä rinnalla kulkijana.
Maija: Todella hienolta. Innostun usein itsekin, kun nuorten kanssa keskustelemme tulevaisuudesta ja pohdimme, mikä olisi opiskelijan oma polku.

Entä minkälaisia terveisiä haluatte lähettää opiskelijoille?

Sanna: Muistakaa pitää huolta omasta jaksamisesta ja toisistanne! Kenenkään ei ole hyvä olla yksin, joten verkostoitukaa ja tutustukaa. Sitä ei koskaan tiedä milloin siihen vanhaan lukiotuttuun sitten vanhemmalla iällä törmää!
Katariina: Tsemppiä!
Maija: Uskokaa itseenne ja unelmiinne ja olkaa valmiita tekemään myös töitä unelmienne eteen.




Mitä on Järki?

Mitä on Järki? Järvenpään lukion lehden promovideo.




Uudet filosofian tuulet ovat täällä

Tämän syyslukukauden alussa entisen filosofian, uskonnon ja elämänkatsomustiedon lehtorimme Seija Aarron saappaisiin on astunut Helsingistä kotoisin oleva Jani Tiirikainen. Kävimme tekemässä tiiviin haastattelun uudelle opettajakasvollemme.

Goottipojasta opettajaksi

Nuoruudessaan Etu-Töölön lukiosta valmistunut yrittäjäperheen poika kertoo kiinnostuksen filosofiaan ja uskontoon löytyneen lukioaikoina. Ehkä merkittävämpänä syynä kyseiselle tielle lähtemiseen lienee ollut Tiirikaisen innostavat filosofian, psykologian ja uskonnon opettajat. Vaikkei hän lukion jälkeen ollutkaan varma seuraavasta siirrostaan, päätyi hän teologiseen tiedekuntaan sekä myöhemmin myös valtiotieteelliseen. ”Olemassaolo on aina tuntunut niin kysymykseltä…”, kuvailee Tiirikainen. Kyseinen virke on myös hänen bloginsa nimenä.

[pullquote-right]”Oppiaineita, jotka tavallaan käsittelevät koko todellisuutta…”[/pullquote-right]

Opettajaksi Tiirikainen päätyi ehkäpä jopa yllättäen, sillä lukioaikoina hän kertoo olleensa goottipoika, joka pelkäsi esiintymistä eikä pitänyt yhtään esillä olemisesta. Haettuaan ja päästyään opettajalinjalle kaikki menikin yllättävän hyvin ja tähän sitä sitten päädyttiin, hän kertoo. Vapaa-aikanaan Tiirikainen opiskelee psykologiaa ja haaveileekin ehkä jonain päivänä opettavansa mahdollisesti sitäkin. Filosofia, elämäkatsomustieto ja uskonto ovat Tiirikaisen mielestä oppiaineita, jotka tavallaan käsittelevät koko todellisuutta ja sitä kautta ne kiehtovat häntä.

Laatu veti Järvenpäähän

Järvenpään lukiolla sanotaan olevan hyvä maine ja tämä sai viimekädessä Tiirikaisen hakemaan avointa paikkaa. Opiskelijoiden on kerrottu olevan innostuneita ja opiskelumyönteisiä, ja reilun kuukauden totuttelun jälkeen Tiirikainen on huomannut asian olevan juurikin näin. Hän kertoo olleensa jopa positiivisesti yllättynyt opiskelijoiden mukavuudesta.Ison koulun merkitys muuttuvassa lukion opetusrakenteen maailmassa on myös positiivinen puoli opettajan kannalta. Sama fakta palvelee myös opiskelijoitamme lukiossamme. Tiirikainen on myös erittäin iloinen opiskeluympäristömme hienoista tiloista. Totuushan on, että harvalla opettajalla taikka lukiolaisella on mahdollisuus näin hienoon ja inspiroivaan opiskeluympäristöön.

Videopeleistä sähköisiin oppikirjoihin

Kuka tahansa ei uskoisi juuri fanaattisen videopelien pelaajan sekä Helsingin suurimpaan jäähalliin kausikortin omaavan kiekkofanin olevan uusi uskonnon ja filosofian opettajamme. Tulevaisuudessa lukiomaailma tulee selkeästi sähköistymään ja tämän kanssa Tiirikainen ei koe joutuvansa ongelmiin. Seitsemän -vuotiaasta lähtien videopelien parissa hyörinyt Tiirikainen kertoo tietotekniikkaan siirtymisen olevan hänelle hyvinkin luontevaa. Uransa aikana hän on ehtinyt jo suunnittelemaan opetuspelejä sekä tällä hetkellä työskentelee filosofian sähköisen oppikirjan parissa.

Tiirikainen pyrkii persoonallisen opetustyyliin, jossa hän heittää itseänsä likoon ja koittaa saada opiskelijat innostumaan jopa omalla kustannuksellaankin. Tietotekniikan käyttöä hän ei kuitenkaan halua pitää itseisarvona, vaan pyrkii käyttämään jokaisella kurssilla mahdollisimman monia eri opetustyyliä. Itse hän kertoo haluavansa toimimaan ennemminkin ”kapellimestarina” kuin luokan edessä puhuvana ”esiintyjänä” ja pyrkii tämän tiimoilta saamaan oppilaat keskustelemaan käsiteltävistä aiheista.

Iloa oppitunneille

Loppuun sijoitimme haastavan kysymyksen siitä, miten Tiirikainen aikoo vastata Aarron jättämään aukkoon koulussamme ja aikooko hän tehdä yhtä pitkän uran lukiossamme kuin Aarto. [pullquote-right]”Sen minkä ilottaa oppii, sen surutta unohtaa.”[/pullquote-right]”Korvaamaan en häntä tietenkään pysty, mutta uskon pystyväni auttamaan merkittävästikin muun muassa lukiomaailman sähköistymisen kehittymisessä koulussamme”, kertoo Tiirikainen. Hän toivoo pystyvänsä opettamaan Järvenpään Lukiossa mahdollisimman pitkään. ”Harvalla opettajalla on näin hyviä puitteita työlleen”, ylistää Tiirikainen, eikä näe mitään syytä sille miksei hän viihtyisi täällä pitkääkin. Mottonaan Tiirikainen pitää lausahdusta: ”Sen minkä ilotta oppii, sen surutta unohtaa”, ja toivoo Aarronkin tavoin iloa opiskelun maailmaan kaiken nykyajan kiireen keskellä.

Tätä et tiennyt Jani Tiirikaisesta!

  • Kasvissyöjä
  • Jokerifani




First feelings in Finland

Picture: Lizz's tourist album.

Picture: Elizabeth Johnson.

Where do I even start? These past 2 months have gone by so fast in Finland and I have already made so many friends and memories. I will start with the differences between Canadian and Finnish culture that I have noticed since I have been here. FINNS ARE VERY SHY opposed to Canadians who are very friendly and outgoing, but once you get to know a Finnish person you realize that they aren’t as shy as they first seemed to be. It actually took me awhile to get used to Finnish people’s quietness I have been trying to be less loud in school but that hasn’t really worked out.

I am so grateful to have so many friends at school and I already know that I am going to have these friends for a very long time (p.s. FINNISH PEOPLE ARE CRAZY BUT ONCE YOU GET TO KNOW THEM IT’S GREAT!)

L112Likewise, there is a big difference between the Canadian school system and the Finnish school system. I personally like the Finnish school system much better since you have free lunches and no uniforms! In Canada we only have 2 periods (jakso) instead of 5, and we can only take up to 4 classes per jakso. In Canada we have the exact same schedule with the same 4 classes everyday at the same time for 5 months straight, our school days are 8.20 – 14.30 everyday (5 months of math, it’s as bad as it sounds).

I went to a Catholic school in Canada which is very popular for students to go to as they are safer and have better courses. At the Catholic school we had to wear uniforms everyday and we never got free lunch.

One of the things I do miss about Canadian schools is that there were many clubs and sport teams you could join for after school which isn’t as popular here. One of the biggest differences I noticed is that you have a very casual relationship with your teachers since you call them by their first name and speak with them as they were your friend. In Canada we call our teachers by their last names (like Mrs. Johnson or Mr. Smith) and if we call them by their first names we will get in trouble, I’m still trying to get used to calling teachers by their first name, hahahah.

Anyway, I am so happy that I am living in Finland for the year Finnish people are absolutely amazing and the nicest people. If any of you want to come and talk to me either about Canada or just so you can practice your English then don’t be afraid I would love to talk with all of you.

Ensimmäiset tunnelmat Suomessa

Mistä oikein aloittaisin? Nämä kaksi kuukautta Suomessa ovat kuluneet niin nopeasti ja olen jo nyt saanut paljon ystäviä ja muistoja. Aloitan kirjoittamalla kanadalaisen ja suomalaisen kulttuurin eroista jotka olen havainnut täällä ollessani. SUOMALAISET OVAT TODELLA HILJAISIA kanadalaisiin verrattuina, jotka taas ovat todella ystävällisiä ja ulospäinsuuntautuneita, mutta kun kerran opit tuntemaan suomalaisen, tajuat, että he eivät aina ole yhtä hiljaisia kuin mitä näyttävät olevan. Minulta kuluikin jonkin aikaa tottua suomalaiseen hiljaisuuteen ja olen yrittänyt opetella vähän hiljaisemmaksi koulussa, mutta se ei ole oikein onnistunut.

Olen niin kiitollinen solmittuani niin monia ystävyyssuhteita koulussa ja tiedän jo nyt pitäväni nämä ystävät todella pitkän aikaa (p.s. SUOMALAISET OVAT HULLUJA MUTTA KUN KERRAN OPIT TUNTEMAAN HEIDÄT, SE ON MAHTAVAA!)

Kanadalaisessa ja suomalaisessa koulujärjestelmässä on suuri ero. Henkilökohtaisesti minä pidän suomalaisesta koulusta paljon enemmän, sillä teillä on maksuttomat lounaat ettekä käytä koulupukua! Kanadassa meillä on vain 2 jaksoa 5 sijasta, ja me voimme valita vain 4 kurssia jaksolle. Kanadassa meillä on tismalleen sama neljän oppitunnin lukujärjestys joka päivä samaan aikaan 5 kuukauden ajan, meidän koulupäivämme ovat kello 8:20 – 14:30 joka päivä (5 kuukautta matematiikkaa on yhtä tuskallista kuin miltä se kuulostaakin).

Kanadassa minä olen katolilaisessa koulussa, joka on opiskelijoiden keskuudessa todella suosittu, sillä siellä on turvallisempaa ja parempi kurssivalikoima. Katolilaisessa koulussa meidän tulee käyttää koulupukua joka päivä emmekä me koskaan saa maksutonta lounasta.

Eräs asia, jota ikävöin kanadalaisesta koulusta, on se että siellä on paljon eri kerhoja ja urheilujoukkueita joihin voit osallistua koulun jälkeen, eikä se ole yhtä suosittua täällä. Yksi suurimmista eroista, minkä olen huomannut, on teidän suhteenne opettajiinne, kun kutsutte heitä etunimellä ja juttelette heille kuin kavereillenne. Kanadassa me kutsumme opettajiamme heidän sukunimillään (kuten rouva Johnson tai herra Smith) ja jos me kutsumme heitä heidän etunimillään, joudumme pulaan. Yritän yhä tottua kutsumaan opettajia heidän etunimillään, hahahah.

Jokatapauksessa olen todella onnellinen kun asun Suomessa koko vuoden. Suomalaiset ihmiset ovat ehdottomasti uskomattomia ja kivoimpia ihmisiä. Jos kuka tahansa teistä haluaa tulla ja jutella minulle joko Kanadasta tai treenatakseen englantiaan, älköön pelätkö, sillä pitäisin kovasti juttelusta teidän kaikkien kanssa.

Suurpiirteinen suomennos: Henry Hedborg.




Jump Streetin päässä on umpikuja

Chris Millerin ja Phil Lordin ohjaama 22 Jump Street on yksi vuoden odotetuimmista jatko-osista. Valitettavasti 22 Jump Street osoittautuu pettymykseksi. Kömpelö, yli kolmekymppinen poliisikaksikko Morton Schmidt (Jonah Hill) ja Greg Jenko (Channing Tatum) pääsee jälleen yliopistoon rikoksen perässä. Tällä kertaa kaksikko joutuu valeidentiteettiensä varassa soluttautumaan koulun piireihin selvittääkseen huumekuolemaa.

Jump Streetin historia juontuu 1980-luvulle, jossa Johnny Depp tähditti  yliopistomaailmaan sijoittuvaa samannimistä televisiosarjaa 21 Jump Street. Elokuvat on tehty kyseisen sarjan pohjalta, mutta nämä kehnot teokset eivät ole menestyneet maailmalla. Toimintakomedia 22 Jump Street on jatko-osa kuitenkin ainakin Suomessa suosiota niittäneelle 21 Jump Streetille, joka ei päässyt elokuvateattereihin asti. Sen sijaan 22 Jump Street tuotiin valkokankaalle, mutta valitettavasti se ei palvele katsojaansa edes edeltäjänsäkään tavoin.

Vain ajoittain onnistuvat vitsit eivät pelasta elokuvaa. Hillin tai Tatumin onnistumiset kameran edessä ovat yhden käden sormilla laskettavissa, eikä elokuva tahdo edetä sujuvasti. Aina silloin tällöin vitsi-kriisiä lieventää osuvasti rooliinsa poliisipäällikkö Dicksoniksi valittu Ice Cube räväkällä kielenkäytöllään ja toiminnallaan. Välillä tuntuu, että elokuva on tehty kokonaan improvisoimalla. Lopputuloksesta huomaa, että ohjaajien huomiosta kamppaili samaan aikaan valmistuva The LEGO Movie.

Monin puolin kylmäksi jättänyt 22 Jump Street tulee unohtumaan ihmisten keskuudesta nopeasti, eikä Jump Streetin kadulle karun vastaanoton jälkeen enää luultavasti palata. Elokuvassa vitsien tai näyttelijäsuoritusten saralla onnistumista seurasi lähes aina epäonnistuminen. Ponnahduslauta komedian kärkikahinoihin tämä ei missään nimessä ollut, mutta uskon vielä kuulevani Tatumista ja Hillistä paremmissa merkeissä.

Arvosanaksi 22 Jump Street saa 2/5.




Milloin jätkät tulee?

Monet varmasti alkavat pikkuhiljaa kyllästyä keskusteluun kiusaamisesta, koska se on ”niin loppuun kulutettu aihe” ja ”miten kukaan jaksaa kirjoittaa siitä vapaaehtoisesti?”. Asiasta puhutaan paljon, koska se on aina ajankohtainen. Usein kuitenkin ihmiset puhuvat nimenomaan kiusatun roolista ja siitä, miltä kiusatusta tuntuu.

Samuli Putro laulaa kappaleessaan ”Milloin jätkät tulee” kiusaamisesta. Laulussa hän kertoo tarinaa siinä muodossa, että olisi itse kiusaajan roolissa. Hän puhuu paljon pojasta, jonka nimi oli Toppahousut / ylipainoinen poika, jonka kimeä ääni / oli tosi helppo pilkankohde, kuinka tämän pipo laitetaan täyteen takiaisia. Hän tulee silti usein juttelemaan kiusaajalleen ja kysyykin: ”Milloin jätkät tulee? / Hei Sami, onko jätkiä näkynyt?” Laulajan hahmo, kiusaaja-Sami, kokee olonsa kiusaantuneeksi ja pelkää leimautuvansa itsekin.

Miksi jotkut ihmiset joutuvat kiusatuksi? Vaikka vaihtaisi koulusta toiseen tai siirtyisi työelämään, saattaa silti kiusaaminen jatkua – ympäristön muutos ei välttämättä auta. Onko mahdollista, että toisilla ihmisillä on vain tietty olemus, eräänlainen aura, jonka vuoksi he vain tahtomattaan joutuvat kiusatuksi?

Monilla, kuten laulun ”Toppahousuilla” sekä itselläni, kiusaamisen kohteeksi joutuminen johtuu muun muassa ulkoisesta olemuksesta; ylipainoisia tai muuten ulkonäöltään poikkeavia saatetaan kiusata helpommin. Myös luonne voi vaikuttaa. Toppahousuista sanotaan, että hän on hyväntahtoinen hölmö ja hangoitteli vastaan, mutta osaansa tyytyi – hän vain alistuu kiusatun rooliinsa. Itse taas olen aina ollut lapsesta asti erittäin temperamenttinen, enkä ole koskaan pitänyt itseeni kohdistuvista negatiivisista kommenteista; alakouluaikoina muut lapset huomasivat sen ja ärsyttämiseni oli heille ilmaista hupia.

Helposti ihmiset eksyvät miettimään nimenomaan kiusatuksi tulemisen syitä. Jaksetaanko useinkaan miettiä sitä, miksi kiusaaja ylipäätään kiusaa?

Samuli Putron Sami haluaa kiusata Toppahousuja, koska tytöt piti koviksista / jotka alisti paksua poikaa. Hän haluaa näyttää olevansa kova äijä; kiusaajat ovat helposti kaveripiirissään suosittuja, etenkin peruskoulussa. Mutta kun Toppahousut tulevat juttelemaan, mitä Sami ajatteleekaan: nyt jos leimaudun niin pian mua lyödään. Hän pelkää itsekin tulevansa kiusatuksi.
Tunnen itsekin tämän puolen tarinasta, vaikka en sitä haluaisikaan myöntää. Kukaan ei halua joutua silmätikuksi. Ne, jotka ovat kiusaamisen kohteina, eivät ole pelkureita; kiusaajat ovat kaikista eniten peloissaan. Heillä on tietty maine, eivätkä he halua näyttää luusereilta kaveeratessaan epäsuosittujen kanssa.

Kiusaaminen tuntuu aina pahalta, oli sitten kiusattu, kiusaaja tai viaton sivustakatsoja. Viime viikkoina sosiaalisessa mediassa on pyörinyt todella paljon #kutsumua-haaste, Suomen Lukiolaisten Liiton järjestämä kiusaamisen vastainen kampanja. Kiusaamisen vastustaminen on hyvä juttu, ja siitä pitäisi tehdä arkipäivää. Vielä parempi olisi, jos sitäkään ei tarvittaisi; jokaisen pitäisi pyrkiä kitkemään kiusaaminen kokonaan pois, ettei kenenkään tarvitsisi enää pelätä ”milloin jätkät tulee”.




Opiskelija-asumisen aakkoset

Monille ensimmäinen oma asunto on valtava askel itsenäistymisen saralla. Itse muutin 16-vuotiaana omilleni, ja se oli yllättävän helppo askel otettavaksi. Internet on pullollaan vuokra-asuntoja tarjoavia sivustoja, mutta asuntoa etsiessä on hyvä käyttää muitakin keinoja, sillä nämä internetin asunnonhakupalvelut omaavat muun muassa suunnattomat jonot. Asunnon tarpeessa olevan on hyvä pyytää niin ystäviään kuin sukuaankin ottamaan selvää mahdollisista asunnoista. Ei myöskään kannata unohtaa muita keinoja, kuten kauppojen ilmoitusseiniä tai internet-foorumeita. Myös jotkut koulut saattavat pystyä tarjoamaan apua asunnonhankintaan.

Ensimmäistä asuntoa hankittaessa tuskin kenelläkään on varaa nirsoiluun asunnon ominaisuuksissa: joskus ainoa vaihtoehto on parvekkeeton kerrostalo, pihaton rivitalo, tai jopa valmiiksi sisustettu ja määräaikainen katto pään päällä. Jos yksinäisyys pelottaa omilleen muuttavaa, kannattaa harkita myös kämppäkaveria, alivuokralaisuutta tai kommuunia.

Yksityiseltä henkilöltä asuntoa vuokrattaessa kannattaa olla varuillaan, sillä vuokraisäntäsi tai -emäntäsi saattaa tarpeen kokiessaan vaatia sinua muuttamaan pois. Vaikkakin yksityiset ovat usein joustavampia sopimuksien ja maksujen kanssa, itse suosin suuria vuokrayhtiöitä, sillä heillä on resursseja asunnon kunnossapitoon. Eivätkä he ikinä irtisano vuokrasopimusta kunnollisen vuokralaisen kanssa.

Yksinään asuvan opiskelijan tärkeimpiin kykyihin kuuluu budjetointi. Harvoin jää varaa vaatteisiin tai edes monipuoliseen ruokavalioon, viihdetavarasta tai juhlimisesta puhumattakaan. Huonolaatuisista kauppaketjujen omista halpamerkeistä ja 30 % alennetuista pikaisesti pilaantuvista ruoista tulee nopeasti paras ystäväsi, kun nälkä alkaa kalvamaan eikä tukirahoja kuulu. Varmaa ainakin on että vuoden tai kahden kuluttua tulee välillä ikävä takaisin vanhempien soppapatojen ääreen.

Totta kai – jos henkilön psyyke ja energia antavat periksi – lyhyet työvuorot ovat aina varteenotettava vaihtoehto pienen lisätienestin saavuttamiseksi. Kuitenkin urakan ylikuormittumisen riski kannattaa aina ottaa huomioon, ja pyrkiä varaamaan koulun, töiden, harrastusten ja kodin kunnossapidon lisäksi myös hetki rentoutumiselle.

Kaiken kaikkiaan omilleen muuttaminen tekee nuoresta itsenäisen, oma-aloitteisen, ja kypsemmän persoonan. Vaikkakin oma rauha ja vapaus saattaisivat vaikuttaa helpottavan elämää, luovat ne myös velvollisuuksia ja vastuuta. Omillaan asuvalle nuorelle houkutus jokapäiväiseen ystävien asuttamiseen tai vaikkapa päihteiden käyttöön voi olla suuri. Kotoa lähtö on kuitenkin jokaisen jossain vaiheessa kohdattava, ja kun tuntee kykenevänsä tähän elämänmuutokseen, kannattaa mahdollisuus käyttää hyväksi.




Ja tähdet heijastuvat meissä

Käteeni sattuu vetokaapin pohjalta kehystetty valokuva. Keskeytän siivousurakkani ja katselen Helsingin Aleksanterinkadulla nauravia henkilöitä – itseäni ja parasta ystävääni. Tajuan että kuva on otettu syntymäpäivänäni lähes tasan vuosi sitten. Päätän jättää työpöytäni järjestelyn sikseen ja tarkastelen vuodentakaista itseäni lähemmin. Hymy kasvoilla on leveä, mutta silmät eivät naura.

Ulkopuolisen mielestä kuva saattaisi vaikuttaa iloiselta. Väkinäinen se on.

Muistelen ensimmäisen lukiovuoden alkua. Muistan, miten paljon itseltäni vaadinkaan. Hyviä arvosanoja, koulumotivaatiota, läksyjen tekemistä. Vanhempien odotuksiin vastaamista, opettajien miellyttämistä, joukkoon sopimista. Vähä vähältä, itse itselleni kasaaman taakan lisäksi kesällä mutkistunut suhteeni ruokaan vaikeni entisestään ja aloin kuihduttaa itseäni. Elämä muuttui numeroiksi vaa’an digitaalinäytössä. Arvosanoiksi tietokoneen ruudulla. Kylmiksi aamuiksi ja unettomiksi öiksi.

autistinen mustavalkoluuseri

Tavoittelin tähtiä, ei, halusin olla tähti. Olla kaunis ja loistaa. Pyrkiä täydellisyyteen. Pidin pelkoni piilossa, turvassa niiden kaikkien katseilta, jotka yrittivät auttaa. Elämä oli harmaata ja tyhjää, mutta tekohymy kesti. Loppuun asti.

Loppu koitti kuulaan lokakuisen aamun muodossa.

Havahduin lopulta yksinkertaisesti siihen, miten uuvuksiin olin vienyt itseni. Auringon ensisäteiden osuessa ikkunaan ja hajotessa valkeaksi valoksi nousin istumaan sänkyni reunalle ja aivan äkkiarvaamatta annoin periksi.

Puhkesin itkuun.

Annoin ensimmäistä kertaa ikuisuuksiin itseni olla haavoittuva. Hauras. Inhimillinen.

Kaikki alkoi alusta. Opettelin pikkuhiljaa ja päivä kerrallaan elämään uudestaan. Oppiessani itsestäni uusia, ihmeellisiä asioita päätin kirjoittaa muistiin ohjeet. Ohjeet elämään ilman itseinhoa, pelkoa ja epävarmuutta.

kukkaispoika

Hengitä. Keskeytä se, mitä parhaillaan teet. Vedä syvään henkeä ja puhalla kaikki ulos. Tunne, kuinka sydämesi sykkii. Tiedosta itsesi. Minä olen.

Anna itsellesi anteeksi. Olemme inhimillisiä olentoja ja teemme virheitä. Mieti, mitä voit parantaa itsesi syyttämisen sijaan. Nouse vielä kerran pystyyn. Yritän huomenna uudestaan.

Rakasta itseäsi. Olet kauneusihanteita arvokkaampi. Olet enemmän, kuin luku vaa’assa ja vaatteet päälläsi. Kaikki mitä kannat mukanasi tekee sinusta ainutlaatuisen. Opin tuntemaan itseni.

Arvosta pieniä asioita. Herää aikaisin nähdäksesi auringonnousun. Hymyile tuntemattomalle junassa. Sytytä kynttilöitä ja meditoi. Laula. Maalaa. Tanssi. Katsele tähtiä talvisella yötaivaalla. Humallun elämästä.

Elä tässä päivässä. Älä anna menneisyytesi varastaa tulevaisuuttasi. Älä siirrä huomisen huolia tähän hetkeen. Ole impulsiivinen. Yllätän itseni.

Unohda odotukset. Elät itseäsi, et muita ihmisiä varten. Tee niitä asioita, jotka tekevät sinut onnelliseksi, sillä loppujen lopuksi kadumme vain mahdollisuuksia, jotka jätimme käyttämättä. Ole rehellinen, ole välitön, ole aito. Naura usein. Rakasta ehdotta. Annan kaikkeni.

Nousen istumaan sänkyni reunalle, aivan kuten tein kerran niin kauan aikaa sitten. Kiipeän ikkunasta katolle, kohotan katseeni öiselle taivaalle ja olen hetken aivan hiljaa.

Joskus on tutkittava tähtiä.

tuiki tuiki (tavallinen) tähtönen




Tervetuloa!

Kuva: Henry Hedborg.

Kuva: Henry Hedborg.

Heips. Luet Järkeä, joka on jälleen kerran uudistunut. Tästä alkaakin jo 8. vuosikerta Järvenpään lukion omaa lehteä! Päätoimittajiakin on ehtinyt olla jo varsin monta (uusimpana haasteeseen olen tarttunut minä) ja julkaistua sisältöäkin olisi konsepteissa mitattuna jo huima pino.

Näkyvin osa uudistustamme ovat nämä uudet verkkosivut. Kiitokset oppilaskunnan hallitukselle verkkotilan ja -tunnuksen rahoituksesta! Laajensimme lisäksi somekanaviamme ja uudistimme visuaalisen ilmeen. Toivottavasti lopputulos on järkeenkäypä lukijankin mielestä.

Tänä lukuvuonna Järjessä on luvassa paljon uutta ja paljon vanhaa – toimituksessa on ennätysmäärä aktiivisia opiskelijoita, joten kaikkea on nimenomaan paljon. Lisäksi meillä on ensimmäistä kertaa Järjen historiassa myös vaihto-opiskelija mukana koko vuoden, joten kansainvälinen näkökulmakin löytyy. Toimitukseen voit tutustua Toimitus -sivulla.

Sinäkin voit tulla mukaan tekemään Järkeä, ryhtyä freelanceriksemme tai lähettää vaikka mielipidekirjoituksen. Äänesi saat kuuluviin myös osallistumalla juttujen kommentointiin näppärästi omilla sosiaalisen median tunnuksillasi.

Mitä täältä sitten löytyy niin paljon? Lehden osastot ovat pääosin samat kuin viime vuonnakin. Koulun tapahtumista ja ajankohtaisista asioista kerrotaan Uutisissa. Ilmiöt tarjoavat laajan kattauksen luettavaa tutkivasta journalismista aina matkailuvinkkeihin. Ihmisiä lukiolta (ja miksei muualtakin) tavataan Ihmiset -osiossa. Luovat fiilistelyt kuten kolumnit, pakinat ja muut ajatusleikit löytyvät Fiiliksistä. Viihde käsittää tutut leffa-arvostelut ja horoskoopit.

Tänä lukuvuonna alkavat myös odotetut videoklipit ja -reportaasit. Ne löytyvät Videot -osiosta. Huhut koulun omasta ”televisiokanavasta” ja ”aamuteeveestä” saivat alkunsa aprillipäivän (niin, 1. huhtikuuta 2014) uutisankasta, mutta tartumme rohkein mielin kameraan ja haasteeseen. Luvassa on monia järkeviä videoklippejä ja -reportaaseja.

Sivustolla on pientä hienosäätöä vielä meneillään, mutta järjenkäytöllähän pääsee pitkälle. Järkeä päähän ja lukemistoon siis. Tervetuloa.