Järvenpään lukion sauna on valikoitunut saunomisen SM-kisojen Uudenmaan karsintojen pitopaikaksi. Kisat jouduttiin siirtämään pois aiemmin kisapaikkana toimineesta, pyörillä kulkevasta kilpasaunasta sen jouduttua viime viikon huonon sään takia onnettomuuteen Joensuussa. Uudenmaan karsinnat järjestää Uudenmaan saunaklubi. Saunomisen suomenmestaruuskisat täyttävät tänä vuonna 50 vuotta.

Vaikka kaikki opiskelijat eivät välttämättä tätä tiedäkään, on Järvenpään lukiossa sauna. Eikä mikään tehoton sauna; keskiviikon 1.4. jälkeen se on Uudenmaan saunaklubin virallinen kilpasauna Saunomisen SM-kisojen Uudenmaan karsintoihin.

– Yleensä tälläiset kilpailut on ollut tapana pitää virallisessa, peräkärryyn rakennetussa kilpasaunassa, mutta valitettavasti tällä kertaa se joutui onnettomuuteen matkallaan Joensuusta tänne. Yleensä meillä ei ole ollut tapana käyttää näissä tälläistä “tavallista” saunaa, Uudenmaan Saunaklubin presidentti Martti Lehtola naurahtaa. Onneksi kuitenkin kilpailun säännöt ovat yksinkertaiset: saunassa viimeisenä oleva kilpailija voittaa. Kilpailun aikana sauna lämpenee koko ajan, löylyä heitetään huipputarkan annostelijan avulla 5 desilitraa kerrallaan 3 minuutin välein. Kilpailun alkaessa saunan lämpötila on 90 astetta. Nykyisiin sääntöihin päädyttiin muutama vuosi sitten sattuneen tapaturman vuoksi, aikaisemmin lämpötila oli aloitettaessa 110 astetta ja löylyä heitettiin 30 sekunnin välein. Uusilla säännöillä saunomisesta tulikin enemmän kestävyyslaji.

Mutta miksi juuri lukion sauna?

Presidentin mukaan Järvenpään lukion saunan valinnalle kilpailupaikaksi oli selkeät perusteet; lukion sauna on nimittäin samankokoinen tilavuudeltaan kuin kilpailusauna ja kiukaan teho riittää korkeisiinkin lämpötiloihin. Kisoissa lämpötilat saunassa saattavat nousta jopa yli 120 asteeseen. Kun SM-kisojen järjestäjä kysyi Martti Lehtolalta mielipidettä kilpasaunan korvaajaksi, oli valinta selvä. -Tulin aikanaan lukion avajaisten yhteydessä vuonna 2003 kokeilleeksi saunaa ensimmäisten joukossa ja se on todellakin täydellinen, Lehtola sanoo.

Kilpasaunomisella on pitkät perinteet Suomessa ja tänä vuonna juhlitaankin jo kisojen 50-vuotista taivalta. Uudenmaan Saunaklubikin on ollut kilpailutoiminnassa mukana jo 40 vuotta, joten tänä vuonna seuralla on erityistä syytä juhlaan.

– Uudellamaalla karsinta järjestetään jo 50. vuotta ja opiskelijoita pyydetäänkin pukeutumaan saunavermeisiin juhlavuotta kunnioittaakseen. Toivommekin, että kaikki lukiolaiset pukeutuisivat keskiviikkona aamutakkiin ja toisivat oman pyyhkeen, Lehtola pyytää.

Saunomisen SM-kisojen Uudenmaan karsinnat pidetään Järvenpään lukion saunassa keskiviikkona klo 10.00 alkaen. Kisat kestävät 2,5 tuntia ja voittaja julistetaan lukion areenalla klo 12.45.

Järki on saanut kuluneen lukuvuoden aikana paljon yhteydenottoja lukijoiltaan. Maaliskuun pääkirjoituksessa perataan palautepostia ylioppilaskokeista ja koeviikosta toivuttaessa.

Miksi vaihto-opiskelija Lizin kolumnit on suomennettu? Lukiolaiset osaavat kuitenkin hyvin englantia.

Lizin seikkailut on käännetty suomeksi, sillä kaikki eivät osaa englantia yhtä hyvin kuin me opiskelijat: Järjen koko lukijakunta ei ole nauttimassa laadukasta englannin opetusta lukiossa, joten haluamme, että jokaisella on tasavertainen mahdollisuus lukea Lizin kertomukset. Liz tosin opiskelee ahkerasti suomen kieltä, joten kenties loppukeväästä saamme lukea suomea hänen omasta kynästään?

Kuulkaas. Jaoin Järki-jutun Facebookissa, jolloin linkin yhteyteen tuli aivan väärä kuva. Missä on vika?

Toimitus on tietoinen tästä ongelmasta. Facebook poimii kuvat linkkeihin logiikalla jota Järjen sivusto ei käsitä. Ongelman voi välttää, kun yrittää linkin syöttämistä Facebookissa useamman kerran ja päivittää välillä sivun – yleensä oikea kuva löytyy parin syöttökerran jälkeen. Toistaiseksi asialle ei Järjen sivuston päässä voida oikein mitään. Pahoittelemme asiasta jakamiselle aiheutuvaa ylimääräistä vaivaa.

Miksi Järjen jutut ovat niin kevytmielisiä? Haluamme vakavaa journalismia.

Järjen kantavana teemana on monipuolisuus – horoskoopppeja tehdään yhtä suurella sydämellä kuin reportaaseja polkupyörävarkauksista. Jokainen lehtikurssilainen kirjoittaa itseä kiinnostavia aiheista, joten Järki on kattaus monenlaisiin lukiolaisia kiinnostaviin aiheisiin. Otamme mielellämme vastaan myös freelancereiden tuotoksia ja mielipidekirjoituksia (myös vakavista aiheista).

Miten toimitukseen pääsee mukaan? Lehtikurssi vaikuttaa kiinnostavalta.

Järkeen pääsee mukaan ottamalla yhteyttä toimittajiin tai kaappaamalla opettaja Marjaana Svalan puhutteluun. Puskaradion kautta voi myös kalastella tietoa seuraavan toimituskokouksen ajankohdasta, jonne voi sitten ilmestyä paikalle ja ilmoittautua lehtikurssille. Tarkemmin asiasta kerrotaan täällä.

Palautetta niin hyvässä kuin pahassa voi jatkossakin aina esittää. Erityisesti toivomme lukijoiden esittävän kommentteja suoraan kommenttibokseissa juttujen yhteydessä. Viesti tulee kätevästi perille myös Facebookissa tai sähköpostilla: toimitus@jarkimagazine.fi. Yhteystiedot löydät täältä.

Alunperin kirjoittanut Henry Hedborg

It’s time for another article about the life of Liz, woohoo! This time I’m going to be talking about dancing in wanhat and going in an avanto.

I recently just danced in wanhojen tanssit and it was so different from Canadian prom! In Canada the prom is like an after party, you dance to music that is put on by a DJ and you dance with your friends. We also have awards like “the best smile”, “the funniest” and the prom king and queen (like in the American movies) so this dance was so different so this dance was so different from what I am used to. When I told my friends in Canada that I was learning dances for the prom they were shocked, and were laughing that I had to do dances like the waltz and tango. At first I was having a lot of trouble with all the dances but it was actually pretty fun to learn the dances after I finally understood what to do… Except the polka. I hate polka so much.

Another big difference is how everyone is dressed: in Finland all the girls had big princess dresses and the guys were in tuxedos, where in Canada girls wear slim dresses and the guys will just wear a suit. I actually prefer wanhat to Canadian prom because everyone looked so nice and it looked amazing when you got to see everyone dance. Also, big thanks to Ossi for putting up with my horrible dancing and constant swearing.

The other thing I want to talk about is avanto. I love it. The first time I went in I felt like I was going to die and I felt like I couldn’t breathe but after I went in a few more times it felt amazing! I didn’t really understand why everyone was telling me “Remember to breathe!” until I went in and forgot. Also, I only went down in avanto, I didn’t try swimming but the Finns were swimming in the hole – you guys are crazy. After the avanto I went into the sauna and tried out my Finnish with some older ladies but it turned into Finglish. (I’m fluent in Finglish.) I am still trying to get used to the whole naked sauna thing with strangers, but I’m getting there.

Originally written by Elisabeth Johnson

Avantouintia ja wanhojen tanssit

On uuden Lizin artikkelin aika, jee! Tällä kertaa kerron wanhojen tansseista ja avannossa käymisestä.

Tanssin äskettäin wanhojen tansseissa, jotka olivat niin erilaiset kanadalaisiin tansseihin verrattuna! Kanadassa tanssit ovat kuin jatkot, niissä tanssitaan kavereiden kanssa DJ:n soittaman musiikin tahtiin. Meillä on myös palkintoja kuten “paras hymy” ja “hauskin”, sekä tanssiaisten kuningas ja kuningatar (niin kuin amerikkalaisissa leffoissa), joten nämä tanssit olivat hyvin erilaiset verrattuna siihen, mihin olen tottunut. Kun kerroin kanadalaisille ystävilleni opettelevani tansseja wanhoja varten, he olivat järkyttyneitä ja nauroivat, kun minun piti oppia esimerkiksi valssi ja tango. Aluksi minulla oli ongelmia tanssien kanssa, mutta kun ymmärsin, mitä tehdä, niiden opetteleminen oli oikeastaan aika hauskaa…. Paitsi ei polkan. Vihaan polkkaa niin paljon.

Toinen suuri ero on siinä, miten tansseihin pukeudutaan. Suomessa kaikilla tytöillä oli muhkeat prinsessamekot ja pojilla smokit, kun taas Kanadassa tytöt pukeutuvat kapeaan vartalonmyötäiseen mekkoon ja pojat vain pukuun. Itse asiassa pidän enemmän suomalaisista kuin kanadalaisista tansseista, sillä kaikki näyttivät niin hyvältä, ja oli mahtavan näköistä, kun kaikki tanssivat. Suurkiitokset myös Ossille siitä, että hän jaksoi kestää kamalaa tanssimistani ja jatkuvaa kiroilemistani.

Toinen asia, josta haluan kertoa, on avanto. Rakastan sitä. Kun laskeuduin avantoon ensimmäistä kertaa, tuntui siltä, kuin olisin kuollut enkä pystyisi hengittämään, mutta käytyäni avannossa pari kertaa se tuntui upealta! En ymmärtänyt, miksi kaikki muistuttivat minua hengittämisestä, kunnes kävin avannossa ensimmäisen kerran ja unohdin sen yks kaks. Kävin vain kastautumassa, en uinut jäähän hakatussa reiässä suomalaisten tavoin – te olette ihan hulluja. Avannon jälkeen menin saunaan ja testasin siellä suomen kielen taitoani muutaman vanhemman rouvan kanssa, mutta siitä tuli Finglishiä. (Puhun Finglishiä erittäin sujuvasti.) Minun täytyy vielä totutella saunomaan alasti ventovieraitten kanssa, mutta kehityn koko ajan.

Suurpiirteinen suomennos: Vilhelmiina Virtanen

Vilhelmiina Virtanen (vas.), Henry Hedborg ja Aliisa Rantanen työmaan edustalla. Kuva: Hanna Kuusisto.

Järjen päätoimittajien tehtäväkenttiä päivitettiin taannoisessa toimituskokouksessa. Uudeksi operatiiviseksi päätoimittajaksi valittiin Aliisa Rantanen.

Lukion lehteen syksyllä 2014 mukaan tullut tuottelias toimittaja Aliisa Rantanen ylennettiin yksimielisesti operatiiviseksi päätoimittajaksi hoitamaan käytännön asioita. Järjessä Rantanen on erikoistunut vahvasti uutis- ja ajankohtaistoimintaan, ja hänellä on laaja osaaminen julkaisujärjestelmän käytön suhteen. Ensimmäistä vuottaan lukiossa opiskelevalla Rantasella on kokemusta media-alasta myös lehtikurssin ulkopuolelta: hän oli jo vuosia sitten tutustumassa työelämään paikallislehden toimituksessa. “Tuntuu hyvältä”, Rantanen kommentoi uusia haasteitaan. “Tässä vaiheessa haluan kiittää Henryä kaikesta tuesta ja viisaista ohjeista ja neuvoista. Otan kaiken irti yhteistyöstäni tämän gurun kanssa vielä näinä parina kuukautena!”

[pullquote-right]Meidän koulumme lehdessä hoidetaan asiat hoitamalla asiat, eli niin, että hommat todella hoidetaan[/pullquote-right]Kuluvan lukuvuoden vastaava päätoimittaja Henry Hedborg jatkaa vielä huhtikuun puoliväliin saakka. Kun Aliisa Rantanen hoitaa juoksevat asiat, on abiturientti Hedborgin agendalla pääosin mentorointia ja ohjausta tulevaisuuttakin silmälläpitäen. Hän keskittyy myös mediadiplominsa valmiiksi saattamiseen. “Tänä lukuvuonnahan meidän koulumme lehdessä on hoidettu asiat hoitamalla asiat, eli niin, että hommat todella hoidetaan – uskon, että Aliisa säilyttää saman periaatteen”, Hedborg kertoo tyytyväisenä. “Koululla on tulevaisuudessakin varmasti hieno lehti.”

[pullquote-left]Työtä riittää, mutta niin myös onnistumisia[/pullquote-left]Samassa yhteydessä vahvistettiin myös ensimmäisen vuoden opiskelijan Vilhelmiina Virtasen asema apulaispäätoimittajana. “Huhhuh”, toteaa Virtanen. “Työtä varmasti riittää, mutta niin myös hauskanpitoa ja onnistumisia.”

Loppukeväällä Aliisa Rantanen toimii vastaavana päätoimittajana, ja jatkaa tehtävässä apulaispäätoimittaja seuranaan tulevana lukuvuonna. Myös lehden tekninen tuottaja Joonas Valjus jatkaa tulevana abivuotenaan lukulomaan saakka.

Abiturienttien lukuloma on hyvässä vauhdissa, ja ensimmäinen eväsretki on jo takanapäin. Järjenkin toimittajista muutama painaa valkolakin keväällä päähänsä ja on näin ollen päättänyt matkansa koulun lehdessä. Jasmine Leppä, Järjen pitkäaikainen kolumnisti ja horoskooppiguru, kertoi lehdelle taipaleestaan toimittajana.

Järkeen Jasmine muistelee päätyneensä oikeastaan puolivahingossa puolisentoista vuotta takaperin. ”Jos muisti pelaa oikein niin seurailin silloista lehden päätoimittajaa Hannaa käytävällä, kun hän puolileikkisästi kysäisi, haluaisinko tulla mukaan koulun lehteen. Se oli tokan vuoden alussa, ja ajattelin vain, että mikäs siinä, kun samalla luvattiin, että saisin toteuttaa itseäni ihan rauhassa. Totta kai sellaisella myyntipuheella lähdin mukaan.”

Järki on lähivuosina kokenut suuria muutoksia, kun printtilehti vaihtui verkkoversioon. Jasminen aloittaessa lehti oli monimutkaisessa siirtymävaiheessa, ja tunnelmakin oli sen mukainen. ”Alku oli aikalaista säätöä”, Jasmine myöntää. Parempaa päin on kuitenkin menty. Jasmine kertoo nykyisen Järjen olevan hienompi ja selkeämpi. Toimittajien ja näin ollen myös juttujen määrä on kasvanut, ja ilmapiiri on rennompi.

Viekö lehdessä oleminen paljon aikaa? Jasmine vastaa tämän riippuvan paljolti henkilöstä ja priorisoinnista. Hänen kohdallaan horoskoopit tuntuivat usein mielenkiintoisemmalta puuhalta kuin matematiikan läksyt (ymmärtäähän sen). Näin ollen lehdessä oleminen söi jonkin verran aikaa koulutyöltä. Jasmine kuitenkin myöntää, ettei tekemättömien läksyjen takia ole katkeria katumuksen kyyneleitä tarvinnut vuodattaa.

Kohokohdiksi omalta taipaleeltaan Jasmine nostaa Järjen kaoottiset kokoukset, joissa huhun mukaan kartoitetaan, mitä toimittajat ovat tai eivät ole saaneet aikaiseksi. Etenkin lehden kokoonpanon kasvettua näissä tapaamisissa on vallinnut eloisa tunnelma, jota Jasmine jää kaipaamaan. Jasmine kertoo arvostavansa myös sitä, että toimittajilla on vapaus valita juttujensa aiheet omien mielenkiinnon kohteiden mukaan. Hän löysikin itsensä melko nopeasti ja helposti kolumnien, leffa-arvostelujen ja pilke silmäkulmassa kyhättyjen horoskooppien parista. Jutuissa sekoittuivat viihteellisyys ja ”elämään kyllästyneen lukiolaisen henkimaailma”. Horoskooppeja Jasmine ehti väsätä lehteen useampia. ”Ne olivat yllättävän työläitä, mutta eivät osaltani vaatineet kristallipalloon tuijottelua. Ne olivat enemmänkin viihdettä itselleni, kun kirjoitin kavereiden horoskooppien kohdalle manauksia.”

[pullquote-right]”Kirjoitin kavereiden horoskooppien kohdalle manauksia.”[/pullquote-right]

”Koulun lehteä ei kannata ottaa liian vakavasti”, on Jasminen kullanarvoinen vinkki Järjessä jatkaville toimittajille. ”Jos kirjoittamisesta ottaa kaiken ilon pois, se on samanlaista kuin esseiden kirjoitus tunneilla, ja en ainakaan itse tarjoilisi lukijoille ihan samanlaista mössöä kuin opettajaraukoille.” Jasmine kehottaa toimittajia myös rohkeasti toteuttamaan itseään – siihen Järjessä toden totta pystyykin, kun juttujen aiheille ei kovin tiukkoja raameja ole.

Minne tiesi vie nyt? Jasmine kertoo aikovansa graafiseksi suunnittelijaksi. Muitakin vaihtoehtoja toki on, kuten kadulla asuminen, Saksaan kaverin kellariin muuttaminen ja oman linnan ostaminen Skotlannista. Tulevaisuus on usein suuri sekä tuntematon. ”Kai elämä jonnekin kuljettaa. Tai niin voi ainakin pelokas abi toivoa.”

Alunperin kirjoittanut Anna Ilvesmäki