”Jos minä seison oikein korkealla varpailla, olen melkein aikuinen”, ilmoitin viiden vuoden ikäisenä äidilleni. Äitini naureskeli ja sanoi, että lapsuudesta kannattaisi nauttia nyt, sillä myöhemmin sitä tulisi kaipaamaan. Minä kuitenkin epäilin sitä, sillä aikuisillahan ei ollut karkkipäivää. Miksi haluaisi olla taas lapsi, jos sai syödä karkkia kaiket päivät?

Lapsena sitä ei mitään muuta halunnutkaan kuin olla aikuinen. Aikuisten elämä vaikutti niin helpolta, sillä heillä ei ollut kotiintuloaikoja. Sen lisäksi he saivat päättää, mitkä lelut kaupasta ostettiin. Pidin aikuisia suorastaan jumalina, ja joka ilta menin nukkumaan miettien, että huomenna olen jo päivän vanhempi. Jälkeenpäin aikuisuuden palvominen tuntuu niin sinisilmäiseltä. En ole läheskään aikuinen ja silti haluaisin olla taas lapsi. Vaikka lapsena onkin karkkipäivä erikseen.

Veljeni täytettyä täysi-ikäisyyden rajan alkoivat vanhempani marmattaa hänelle jokaisesta kotityöstä, jonka hän jätti tekemättä. ”Et osaa edes käyttää pyykinpesukonetta ja sinunhan pitäisi olla aikuinen!” Voiko siis itseään kutsua aikuiseksi, kun osaa pestä omat likapyykkinsä?

Jos joku olisi kysynyt minulta viisi vuotta sitten, kuinka määrittelisin aikuisen, olisin sanonut, että aikuinen on joku, joka on täyttänyt 18 vuotta. Jos taas sama kysymys esitettäisiin nyt, en osaisi vastata. En minä tiedä, mikä on aikuinen. Vaikka olisin kuunnellut terveystiedon kurssilla, en luultavasti siltikään tietäisi vastausta. Ehkä sitä herää joku aamu ja peiliin katsoessaan toteaa, että minähän olen aikuinen. Tai sitten aikuisuus hiipii pikkuhiljaa, ja vuosien päästä huomaa olevansa ryppyinen. En minä tiedä, enhän ole aikuinen.

Alunperin kirjoittanut Aino Kosunen

Olen laskenut jo muutaman kuukauden ajan päiviä kesään. 29. toukokuuta on merkitty jokaiseen kalenteriini, ja puhelimestani löytyy laskuri, josta voin tarpeen tullen vilkaista jäljellä olevien päivien määrän. Edessä häämöttävän rantakauden innoittamana monet tankkaavat proteiinia ja nostavat rautaa päästäkseen siihen kuuluisaan kesäkuntoon. Sitä minäkin toivon itselleni ja muille. Tosin kyseessä saattaa olla hieman erilainen kesäkunto kuin mistä sosiaalisessa mediassa kuhistaan.

Lukiosta voi selvitä rennoilla jaksoilla ja kutakuinkin ilman stressiä. Tai sitten lukujärjestyksen voi klikkailla täpötäyteen erilaisia kursseja ja juosta katumuksen kourissa omiin jalkoihinsa kompastellen velvollisuuksiaan karkuun. Tiedän esimerkkejä kummastakin tyypistä – itse lukeudun enemmän tai vähemmän jälkimmäiseen porukkaan. Kun melkein kymmenen kuukautta paahtaa kurssitöiden äärellä ja tekee läksyjä yömyöhään, kesäloma maistuu makeammalta ja tuntuu ansaitummalta kuin lapsuuden lauantaikarkit. Siksi onkin tärkeää, ettei koulun loputtua jää liian iso vaihde päälle vaan osaa nollata ja ottaa kaiken irti kymmenen viikon vapaudesta.

Tässä ovatkin minun ohjeeni ensi kesää varten.

1. Juo kahvia maun takia.Kouluaamuisin silmäni eivät avaudu ilman vähintään yhtä kahvikupillista. Kesällä univelat saa kuitenkin nukkua pois eikä aamukahvia tarvitse hörpätä yhdellä kulauksella.
2. Pysähdy hetkeen.
   Lämmin mutta raikas tuulenvire, pehmeät sadepäivät, iäti paistava aurinko. Kesä on ihmeitä täynnä – en halua jäädä niistä paitsi.

3. Unohda aika.Lomalla viikonpäivät menettävät merkityksensä, kun ei tarvitse jatkuvasti odotella perjantaita. Kesällä maanantaillekin voi antaa mahdollisuuden.

4. Syö paljon jäätelöä.Väittäisin kesäkuntoon pääsyn olevan melkein mahdotonta ilman jäätelöä. Toivottavasti jäätelön vihollisilla on toimiva vaihtoehto b valmiina.

5. Kulje omia polkujasi.
   Viimeinen ohjeeni on myös kaikista tärkein. Älä jumiudu ennalta määrättyihin kaavoihin. Hylkää tarpeen tullen neljä ensimmäistä sääntöä, mutta pysy uskollisena viidennelle. Spontaani mieli on kevyt.

Loma ei ole enää kaukana, vain muutama hassu päivä erottaa minut siitä. Olen valmis heittämään kuluneen vuoden kirjat kaapin perälle ja unohtamaan niiden olemassaolon. Olen valmis nukkumaan puoleenpäivään ja uimaan hieman liian viileässä järvivedessä. Kesäkunto 2015 – olen valmis sinua varten.

Alunperin kirjoittanut Anna Ilvesmäki

Avaruus- ja teknologiaprojektiin eli kansankielellä Pasadena-projektiin osallistuneiden opiskelijoiden matkapäiväkirja videomuodossa on nyt kaikkien nähtävillä! Kiinnostuitko projektista? Se järjestetään taas vuonna 2016.

Projektissa mukana olivat Anna Ilvesmäki, Anne Parkkinen, Aliisa Rantanen, Arttu Tolvanen, Joonas Yli-Huhtala ja Reetta Schroderus sekä opettajat Pasi Ketolainen ja Titta Hurme.

Alunperin kirjoittanut Aliisa Rantanen

Järjen uusi päätoimittaja Aliisa Rantanen ja apulaispäätoimittaja Vilhelmiina Virtanen esittäytyivät ja kertoivat lukion lehden toiminnasta Areenalla viime perjantaina. Samalla lehteä mainostettiin oheisilla järjettömillä videoilla. Katso itse!

Pysy ajan tasalla uusista järkevistä artikkeleista seuraamalla Järkeä Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä.

Alunperin kirjoittanut Ville Tuominen

Katujen varret täyttyivät jälleen kasvokuvista, numeroista sekä lyhyistä iskulausahduksista. Erinäisiltä vaalimainoksilta oli vaikea välttyä, kun joka neljäs vuosi järjestettävät eduskuntavaalit valtasivat taas koko maamme. Sunnuntaina 18.4. miljoonat suomalaiset vaelsivat vaaliuurnille äänestämään kunkin mielestä oikealta tuntuvia oikeuksia ajavan ehdokkaan puolesta ja vaalien tuloksia jännitettiin pitkälle yöhön asti.

Myös lukiomme oppilaat toimivat aktiivisesti vaalihumun alla, kun perjantaina 10. huhtikuuta järjestettiin eduskuntavaalipaneeli keräten kouluumme jälleen vaaliehdokkaita kiperien kysymysten pariin. Jo miltei perinteeksi muodostuneet vuosittaiset vaalipaneelit saivat tällä kertaa kuitenkin täysin uuden ulottuvuuden, kun koulumme auditoriossa pidetty paneeli lähetettiin suorana oppilaiden toteuttamana livelähetyksenä nettiin kenen tahansa katsottavaksi.

Paikalle oli koottu Uudenmaan vaalipiirin kahdeksan suurimman puoleen nuorimmat ehdokkaat keskustelemaan perinteisten vaaliteemojen ohella erityisesti nuoriin ja nuorien yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen liittyvien kysymysten parissa. Tapahtuman järjestivät koulumme opiskelijakunta yhdessä Nuorisovaltuustojen Liiton Uudenmaan piiri ry:n kanssa. Työnjako oli selkeä; NuVa ry:n tehtävänä oli neuvotella ehdokkaat paikalle Järvenpään lukion opiskelijakunnan tarjotessa puitteet paneelille.

Heti auditorioon astellessa pystyi aistimaan tietynlaisen vaalitunnelman. Ehdokkaiden mainosesitteitä jaettiin välittömästi kouraan ja ilmassa leijui innostunut ja odottava fiilis. Auditorioon oli kokoontunut noin 180-päinen studioyleisö tuhansien muiden seuratessa lähetystä toisaalla. Kello kymmenen tietämillä show lähti käyntiin juontajien esitellessä paneelin peruskäytänteitä. Juontajina toimivat NuVa Ry:n Uudenmaan piirin puheenjohtaja Otto Rikka Tuusulan lukiosta sekä opiskelijakuntamme puheenjohtaja Olli Puumalainen. Lisäksi taustatiimissä oli useita muita koulumme opiskelijoita.

Koko vaalitentin ajan sosiaalinen media pysyi mukana teemoissa. Katsojien lähettämät Twitter–kysymykset sekä kommentit elävöittivät muutoin peruskaavan mukaisesti kulkevaa keskustelua. Ehdokkaita haastateltiin mielenkiintoisten, jo ennalta määrättyjen, kysymysten parissa ja aina aika-ajoin väliin lisättiin katsojien lähettämiä kysymyksiä. Kaiken kaikkiaan noin tunnin kestänyt kiperä tentti huipentui sosiaalisen median kautta järjestettyyn äänestykseen, jonka voitti ylivoimaisesti kokoomuksen Henrik Vuornos. Hyvänä kakkosena oli koulumme entinen opiskelija vihreiden Emil Bulut.

Loppujen lopuksi sunnuntain äänestyksen tuloksena eduskuntaan paneelimme ehdokkaista pääsi 28-vuotias perussuomalaisten ehdokas Simon Elo. Elo on yksi neljästätoista alle 30-vuotiaasta eduskuntaan valitusta kansanedustajasta. Tänä vuonna nuorten vaikuttajien määrä oli viime vaalikauteen verrattuna selkeästi kasvussa, sillä edellisessä eduskunnassa samanikäisiä ehdokkaita oli yhdeksän. Muut nuoret panelistimme eivät vielä tällä kertaa yltäneet 200 onnekkaan edustajan joukkoon, mutta ehkäpä ensi vaaleissa… Tämän vuoden vaalitentin voi katsoa osoitteesta tinyurl.com/JLvaalipaneeli15 !

Alunperin kirjoittanut Henna Mäkiaho