Avaruussää-projekti vieraili viime vuonna lännessä Puerto Ricossa ja sitä edellisenä pohjoisessa Norjan Huippuvuorilla. Tänä vuona ilmansuuntana oli itä, ja marraskuun loppupuolella ryhmä Järvenpään lukion, Helsingin suomalaisen yhteiskoulun ja Hämeenlinnan Kaurialan lukion opiskelijoita löysikin itsensä Japanin neljänneksi suurimasta kaupunkista Nagoyasta.

Matkaoppaanamme paikalliseen kulttuuriin ja ilmakehän ilmiöihin toimi aiemmin Nagoyassa tutkimusta tehnyt Sodankylän Observatorion johtaja Esa Turunen. Ensi töikseen hän johdatti meidät majapaikallemme, joka tavanomaisen hotellin sijaan oli perinteinen ryokan. Vaikka futonilla (pelkällä patjalla) riisityynyn kanssa nukkuminen tuntui aluksi kauhistuttavalta ajatukselta, osoittautui huoli tyystin turhaksi. Viikon aikana majatalon pehmeisiin kokolattiamattoihin, perinteiseen japanilaiseen aamiaiseen ja ennen kaikkea kuumavesialtaaseen ehti tykästyä.

Viikon ohjelmaan kuului luentoja ja muuta toimintaa Nagoyan yliopiston viihtyisällä kampusalueella. Vapaa-ajalla kohteina olivat muun muassa 400-vuotinen Nagoyan linna, valtava ostosalue Osu, sekä kaupungin tv-torni. Ohjelman puolesta vierailimme myös yliopistoalueella sijainneella lukiolla, jossa teimme paikallisten oppilaiden kanssa riisipalloja. Jos japanilaisen viihdeteollisuuden perusteella on saanut kuvan sikäläisestä lukiosta, voin vakuuttaa, että käsitys pitänee varsin hyvin paikkaansa.

Myös paikallisen käsityksen siisteydestä saimme huomata omakohtaisesti. Onnistuimme nimittäin saamaan kirjallisen varoituksen siitä, että majatalon vessan lattialle oli jäänyt papereita. Ainakin siisteyden kohdalla kulttuurishokki koittikin vasta kotiin palatessa. Kokonaisuutena maa jätti kuitenkin todella positiivisen vaikutelman, vaikka esimerkiksi kaupassa käynti melkoista arpapeliä olikin heikkojen japanintaitojemme takia.

Opetuspuolella oli tarjolla tietoa etenkin revontulista sekä muista ilmakehän ilmiöistä. Yhden päivän vietimme savikeramiikastaan tunnetussa Shigarakissa tutka-asemalla vieraillen – ja tietysti kävimme kokeilemassa saviastioiden tekoa. Ennakolta ryhmätyönä tehdyt julisteet esiteltiin muille, ja Avaruussääkurssin perinteitä noudattaen teimme Huippuvuorilla sijaitsevalla tutkalla kahden tunnin mittauksen, jonka arvo oli kuulemma 60 000 euroa. Aurinkotuuli oli kuitenkin tyyntä, joten revontulien sijaan mittaustuloksista saattoi havaita vain ionosfäärin gravitaatioaaltoja.

Vaikka kohdemaa ja projektin aihe olivatkin osittain tuttuja jo etukäteen, molemmissa oli myös paljon itselleni tuntematonta. Matkan aikana kummastakin löytyi uusia ja yllättäviä piirteitä, ja elämään jäi pieni toive, josko uuden kulttuurin ja mielenkiintoisen opiskeluaiheen voisi yhdistää jatkossakin.

Alunperin kirjoittanut Ville Tuominen

Vastine Eetu Mölsän ja Aki Saarikosken mielipidekirjoitukseen.
Tänään torstaina 10.3.2016 lukiolla opiskelijat äänestivät opetusministeriön tuntijakokokeiluun osallistumisesta. Tilanne oli mielestämme epäreilu, sillä vaikea asia esiteltiin verrattain nopeasti opiskelijoille. Tämän jälkeen muutamat asiaa vastustavat, jo yli viikon ehdotusta mutustelleet lukiolaiset kertoivat syyt, joiden takia tuntijakokokeilu on heidän mielestään huono. Äänestys pidettiin heti kokeilua vastustavien argumenttien jälkeen kuulematta asiaa puoltavia.

Tuntijakokokeilua vastustavien opiskelijoiden argumentit sisälsivät paljon kärjistettyjä mielipiteitä, jotka myytiin muille opiskelijoille totuutena, ja lukiolaisten joukossa kulki huhuja, jotka sisälsivt osin jopa suoraan sanottuna väärää tietoa. Jotkut luulivat, että pienten aineiden opettajat menettäisivät työnsä, jos kokeilulupaa haetaan ja se saadaan. Ennen äänestystä puhuneet olivat huolissaan yleissivistyksen tason laskemisesta Suomessa ja kolmen ”ylimääräisen” luonnontieteellisen kurssin pakolliseksi muuttumisesta humanistis-yhteiskunnallisten aineiden pakollisen kurssimäärän laskiessa kahdella, jolloin molemmissa pakollisia kursseja olisi yhdeksän. Kokonaisuudessaan pakollisten aineiden määrä nousisi yhdellä niille, jotka kokeiluun päättäisivät osallistua. Mielipidekirjoituksessaan opiskelijat Mölsä ja Saarikoski ilmaisivat epäilyksensä opettajien mentaalisten resurssien riittävyydestä, jos lukiossa ensi lukuvuonna olisi käytössä kolme tuntijakoa. He myös esittivät kysymyksen ”onko opiskelijoiden pakottava ohjaaminen luonnontieteiden opiskeluun todella valinnanvapauden lisäämistä?”
[pullquote-right]Asiaa vastustavien argumentit sisälsivät paljon kärjistettyjä mielipiteitä.[/pullquote-right]

Haluamme painottaa, että kyseessä on kokeilu. Se ei vaikuta opiskelijoiden jatko-opintomahdollisuuksiin eikä se pakota vuosina 2016 ja 2017 lukionsa aloittavia opiskelijoita mihinkään. He saavat halutessaan jakaa opintonsa vuoden 2016 opetussuunnitelman mukaan, joka pääpiirteiltään on melko samanlainen kuin nykyinen lukion tuntijako. Kokeilulla opetushallituksen on tarkoitus kartoittaa opiskelijoiden mielenkiinnon kohteita lukio-opiskelussa, minkä pohjalta tulevaisuudessa voidaan muokata lukion tuntijakoa Suomen opiskelijoiden tarpeita vastaavaksi. Tämä kokeilu tarjoaa etenkin luonnontieteitä ja paljon vieraita kieliä lukeville pienen helpotuksen ja myös humanistien pakollisten aineiden luku-urakka helpottuu yhdellä kurssilla. Mielestämme lukion yleissivistävyys ei katoa, sillä opiskelijoiden pitää edelleen lukea sekä luonnontieteitä että humanistisia aineita, eikä ylioppilastodistukseen vaadittava kokonaiskurssimäärä laske. Sama määrä pakollisia kursseja molemmissa suunnissa lisäisi tasa-arvoa eri tavoin suuntautuneiden opiskelijoiden kesken. Miksi humanistisia aineita pitäisi lähtökohtaisesti lukea enemmän kuin luonnontieteitä, vaikka luonnontieteiden saralla on enemmän jatko-opintopaikkoja?

Asiaa vastustavien opiskelijoiden väite tuntijakokokeilusta johtuvista opettajien potkuista on täysin perätön. On laitonta erottaa virassa olevaa opettajaa kokeilun takia. Emme myöskään usko, että opettajien tuntimäärät juurikaan pienenisivät, vaikka opiskelijat pystyisivätkin jättämään kokonaisia oppiaineita lukematta. Järvenpään lukiossa on niin paljon opiskelijoita, että jokaiselle aineelle löytyy siitä kiinnostuneita. Lisäksi kokeilu koskee vain kahta ikäluokkaa; lukiossa tulee koko ajan olemaan normaalilla tuntijaolla opiskelevia.

Mölsän ja Saarikosken epäilys opettajien mentaalisten resurssien riittävyydestä on hyvä, mutta meidän mielestämme aiheeton. Se, minkä tuntijaon opiskelijat valitsevat, ei ole opettajien murhe eikä vaikuta heidän opetukseensa mitenkään. Vaikeuksia saattaisi tulla siinä vaiheessa, kun opiskelijoiden kirjoitusoikeutta tarkistetaan keväällä 2018, jolloin ylioppilaskirjoituksiin osallistuvilla opiskelijoilla on ollut käytössä kolme tuntijakoa, mutta se on pieni hinta maksettavaksi tuntijakokokeilun tuomista hyödyistä.
[pullquote-right]Ihmiset ovat erilaisia ja jokainen on kiinnostunut vähän eri asioista.[/pullquote-right]

Uskomme, että opintojen keskittäminen tekisi opiskelusta mielekkäämpää sekä opiskelijoille että opettajille. Kursseilla olisi pääasiallisesti vain opiskelijoita, joita aine kiinnostaa, ja tämä lisäisi varmasti myös opettajan intoa omaa oppiainettaan kohtaan. Mölsä ja Saarikoski toivat mielipidekirjoituksessaan esille myös pelkonsa siitä, että opettajat joutuisivat ”huoraamaan kurssejaan opiskelijoille oman elantonsa varmistamiseksi”. Tällä he ilmeisesti tarkoittivat, että opiskelijoista syntyisi kilpailua opettajien välille, ja se näin ollen vaikuttaisi negatiivisesti kurssien laatuun. Me olemme eri mieltä. Ne opiskelijat, jotka tietävät jo lukioon tullessaan mitä sen jälkeen aikovat tehdä, keskittäisivät opintonsa aineisiin, joita he tarvitsevat jatko-opintoihin pyrkiessään. Loput todennäköisimmin seuraisivat opetussuunnitelmaa 2016, sillä se antaa mahdollisuuden etsiä suuntaa tulevaisuuden opiskeluihin, tai osallistuisivat kokeiluun ja sananmukaisesti kokeilisivat kaikkea löytääkseen mieleisensä oppiaineet. Ihmiset ovat erilaisia ja jokainen on kiinnostunut vähän eri asioista. Tämä takaa opiskelijoita kaikille oppiaineille.

Kokeilulupaa kannattaisi mielestämme ehdottomasti hakea. Suurin hyöty tulisi opiskelijoille, jotka tietävät mihin aikovat mennä jatko-opintoihin. Heidän opiskeluaikansa lyhenisi, aikaa jäisi myös muuhun koulun toimintaan ja koulu todennäköisesti tulisi aiheuttamaan vähemmän stressiä. Myös ne opiskelijat, jotka eivät vielä tiedä mitä he aikovat lukion jälkeen tehdä, mutta tietävät mitä aineita haluavat koulussa lukea, saisivat kokeilusta irti paljon. Kokeilu näkyisi mahdollisesti myös positiivisesti arvosanoissa. Vetoamme sivistys- ja vapaa-aikalautakuntaan, jotta se päättäisi hakea tuntijakokokeiluun.

Ronja Suokivi
Järvenpään lukion opiskelijakunnan puheenjohtaja

Aliisa Rantanen
Järvenpään lukion lehden päätoimittaja

Niklas Mäkelä
opiskelija

Sivistys- ja vapaa-aikalautakunta päättää torstaina 10.3. Järvenpään lukion osallistumisesta opetusministeriön tuntijakokokeiluun. Tavoitteena opetusministeriöllä tällä kokeilulla on lisätä valinnaisuudenvapautta ja täten lisätä opiskelumotivaatiota sekä ohjata opiskelijoita tehokkaammin jatko-opintoihin. Kokeilu muuttaa radikaalisti tuntijakoa reaaliaineiden osalta. Tuntijakokokeilun mukaisesti reaaliaineissa tulisi opiskella vähintään yhdeksän kurssia ympäristö- ja luonnontieteitä sekä sama määrä humanistis-yhteiskunnallisia tieteitä. Kokeiluun valitaan viisikymmentä lukiota Suomesta ja lautakunta päättää kokeiluun hakemisesta.

Vastustamme kokeiluun osallistumista. Olemme vakavasti huolissamme jo nykyisestä yleissivistyksen tilasta Suomessa ja pelkäämme, että taso laskee kokeilun myötä. Tuntijakokokeilun mukaisesti opiskelija pystyy jättämään kokonaisia aineita opiskelematta. Opiskelija voi esimerkiksi valita yhteiskunnallisista aineista vain tietyt ja jättää vaikkapa yhteiskuntaopin kokonaan opiskelematta. Jos opiskelija ei ymmärrä Suomen päätöksentekojärjestelmää, voi siitä seurata jopa yhteiskunnallista radikalisoitumista. Mielestämme pakollisilla kursseilla on syy niiden pakollisuuteen, sillä niillä tarjotaan välttämättömiä kansalaistaitoja.

Tuntijakokokeilua perustellaan opiskelijoiden valinnaisuuden lisääntymisellä. Tämä on kuitenkin tökeröä myyntipuhetta. Todellisuudessa pakollisia kursseja tulee yksi lisää. Lisäksi luonnontieteellisiä aineita on pakko opiskella kolme kurssia enemmän kuin tulevassa opetussuunnitelmassa. Pakollisia humanistis-yhteiskunnallisia kursseja on tuntijakokokeilussa kaksi kurssia vähemmän. Onko opiskelijoiden pakottava ohjaaminen luonnontieteiden opiskeluun todella valinnanvapauden lisäämistä?

Olemme huolissamme myös tuntijaon käytännön toteutuksesta. Mikäli Järvenpään lukio osallistuisi tuntijakokokeiluun, syksyllä lukio toteuttaisi kolmea eri tuntijakoa: nykyinen opetussuunnitelma, opetussuunnitelma 2016 sekä tuntijakokokeilu. Opetussuunnitelma 2016 on tarjottava niille, jotka eivät halua osallistua tuntijakokokeiluun. Opettajien mentaaliset resurssit eivät riitä tähän saatika varsinaiseen opetustyöhön näiden lisäksi. Kokeilun myötä opettajat asetetaan kilpailuasemaan. He joutuvat huoraamaan kurssejaan opiskelijoille oman elantonsa varmistamiseksi, kun opiskelijat voivat sivuuttaa tiettyjä aineita.

Näemme tuntijakokokeilun uhkana yleissivistykselle, aidolle valinnanvapaudelle sekä pelkäämme kokeilun todellisia vaikutuksia lukion arjessa. Vetoamme sivistys- ja vapaa-aikalautakuntaan, jotta se päättäisi olla hakematta tuntijakokokeiluun.

Eetu Mölsä
Järvenpään lukion opiskelijakunnan sihteeri

Aki Saarikoski
Järvenpään nuorisovaltuuston puheenjohtaja

Kevään ylioppilaskirjoitusrumba on hyvässä vauhdissa. Kokelaat ovat saaneet jo hikoilla äidinkielen tekstitaidon osion sekä pitkän vieraan kielen kuuntelun parissa. Joillekin yo-kirjoitukset ovat näytön paikka, toisille ne ovat pelottava mörkö tai välttämätön paha. Lukulomaa on kuitenkin vielä muutama viikko jäljellä, joten vielä on rutkasti teeskennellä lukevansa ja snäppäillä kavereille kuvia koskemattomista kirjapinoista. Mikäli Netflix syystä tai toisesta kyllästyttää, tähän artikkeliin on koottu muutamia hyödyllisiä vinkkejä onneen ja menestykseen.

Kevään kirjoittajien on ehkä hankalaa hyötyä tästä vinkistä, mutta ykköset korvat hörölle! Kirjoituksiin valmistautuminen alkaa periaatteessa jo heti lukion ensimmäisenä vuonna. Kirjoitettavien oppiaineiden kursseilla ei siis välttämättä kannata torkkua ”mä luen nää sit myöhemmin” –asenteella, sillä abikurssilla laiskuus luultavasti kyllä kostautuu. Monet ajattelevat, että kurssit voi huoletta sutaista vasemmalla kädellä, sillä etenkin yliopistoon haettaessa päättötodistuksen arvosanoilla ei ole merkitystä. Kurssit vaikuttavat kuitenkin asioiden osaamiseen, osaaminen yo-tuloksiin ja yo-tulokset sisäänpääsyyn.

Jos lukeminen on kitkerää pakkopullaa, tarkka lukusuunnitelma voi tuoda opiskeluun järjestelmällisyyttä. Itselle vaikeimmille aihealueille kannattaa tietysti varata eniten aikaa. On myös järkevää jättää aikatauluun hieman joustoa, ettei flunssapöpö romahduta koko systeemiä.

Abikurssien ja preliminäärien eli harjoitusylioppilaskokeiden lisäksi on mahdollista osallistua tentteihin. Tentit kestävät saman verran kuin normaalit kokeetkin eli kolme tuntia, ja tentissä onnistuminen voi nostaa kyseisen aineen päättöarvosanaa. Vaikka tentit eivät ajallisesti vastaakkaan oikeaa yo-koetta, niissä voi harjoitella vastaustekniikkaa ja ajankäyttöäkin esimerkiksi sen suhteen, kuinka paljon yhteen tehtävään on aikaa. Varsinkin reaaliaineissa tenteistä voi olla hyötyä, jos opiskelee itse lähinnä lukemalla.

Matemaattisissa aineissa – siis matematiikka, fysiikka ja kemia – tärkeää on laskurutiinin harjaannuttaminen. On täysin luonnollista, että ykkösvuonna tankatut analyyttiset ja epäanalyyttiset geometriat ovat jo painuneet unholaan. Vaikka vanhojen kirjojen selailu ei palauttaisi säännöllisiä tetraedrejä mieleen, ei tarvitse hätääntyä. Opetustv-sivustolla on runsaasti videoita esimerkiksi pitkän matematiikan eri aihealueista. Videoita katsellessa voi samalla itse tehdä muistiinpanoja ja mallivastauksia.

Kielten kokeisiin valmistautuessa ei välttämättä kannata päntätä kaikkia sanastoja väkipakolla päähän. Toki vaikeiden aihealueiden sanastoja kannattaa kertailla. Kaunokirjallisuuden lukeminen kartuttaa sanavarastoa, mutta etenkin vieraskielisten medioiden seuraaminen on hyödyllistä, sillä ylioppilaskokeen tekstit ovat lähes aina peräisin eri verkkolehdistä. Netflixiä saa nyt myös katsoa ihan luvan kanssa – vieraskielisillä teksteillä tietysti! Abitreenien sivuilla voi myös harjoitella esimerkiksi englannin ylioppilaskuunteluita sekä ladata vanhoja ylioppilaskokeita.

Äidinkielen ylioppilaskirjoituksiin harjoitellessa suosittelen kaivamaan vanhat esseet ja tekstitaidon vastaukset esiin, vaikka ykkösvuoden räpellyksiä olisikin kiusallista muistella. Omia vanhoja tekstejä lukiessa näkee, kuinka paljon on kirjoittajana kehittynyt. Samalla tulee myös kertailtua eri tehtävätyyppejä. Äidinkielen koetta varten kannattaa myös olla perillä ajankohtaisaiheista, joita etenkin esseekokeessa saatetaan hyödyntää. Kaikenlaisten tekstien ahmiminen ja erilaisten ajatusten mutusteleminen eivät myöskään ole pahitteeksi.

Ylioppilaskirjoituksissa koeaikaa on kuusi tuntia – oppiaineesta ja kokelaasta riippuen aikaa on yleensä liikaa tai liian vähän. Salista saa lähteä kahdeltatoista, mutta aika kannattaa todella hyödyntää – nyt jos milloin on aika tarkastaa! Omille virheille tulee harmittavan usein sokeaksi, joten esimerkiksi vieraiden kielten esseet kannattaa käydä systemaattisesti läpi, keskittyen ensin vaikkapa sanajärjestykseen ja sitten adjektiivien taivutukseen. Tällä tavalla virheet on helpompi huomata.

[pullquote-right]“Porkkanaviipaleet ja rapeat perunalastut ovat aina hyvä tärppi, sillä ylioppilaskirjoituksissa asenne on minä vastaan muut ja tarpeeksi äänekkäällä rouskutuksella voi vaivattomasti horjuttaa vierustoverin laudaturia.”[/pullquote-right]

Kuuden tunnin aikana ehtii nälkä yllättämään kerran jos toisenkin, joten eväisiin kannattaa panostaa. Eväitä kannattaa olla mieluummin liikaa kuin liian vähän, sillä kokeessa on kyllä tähdellisempääkin tekemistä kuin keittiön hyllylle jääneiden suklaakeksien harmittelu. Pelkkien nallekarkkien voimalla tuskin jaksaa puurtaa, joten lounaaksi kannattaa ottaa esimerkiksi täytetty voileipä ja salaattia. Porkkanaviipaleet ja rapeat perunalastut ovat aina hyvä tärppi, sillä ylioppilaskirjoituksissa asenne on minä vastaan muut ja tarpeeksi äänekkäällä rouskutuksella voi vaivattomasti horjuttaa vierustoverin laudaturia. Loppukiriä varten kannattaa säästää vaikkapa suklaapatukka sokeripommiksi, jotta jaksaa hioa vastauksia viimeiseen asti.

Ylioppilaskirjoituksiin on järkevää suhtautua tietyllä vakavuudella, mutta lukemisen lomassa tulee myös muistaa rentoutua. Riittävät yöunet, monipuolinen ruokavalio, säännöllinen liikunta ja kaverien vertaistuki auttavat jaksamaan arjen keskellä. Tsemppiä kaikille kirjoituksiin!

Alunperin kirjoittanut Anna Ilvesmäki

Jouni Hynysen uusin teos kantaa nimeä “Paskapuhetta” ja sitä se tosiaan onkin. Hynynen on perisuomalainen Karjalan kasvatti, joka ei sanaista arkkuaan säästele. Ja kun miehen mieltä painaa riittävän moni asia, lopputuloksena on 151 sivua räväkän suoraa analysointia ja arvostelua Suomen politiikasta, miehistä ja naisista, sosiaalisesta kanssakäymisestä ja viihdeteollisuudesta.

Mukaan mahtuu myös elämänohjeita, fantasioita Jutta Urpilaisesta ja liuta kirosanoja. Toisin sanoen kirja on kannesta kanteen viihdyttävän suorapuheista ja räikeää tekstiä, jossa edetään tauotta täysillä eteenpäin. Mutta kyllä Hynynen osaa todella kirjoittaakin, ja plussaa tulee myös hyvistä kannanotoista ja huomioista, jotka on vain puettu humoristiseen asuun.

Vain elämää -ohjelman tuotantoyhtiö väittää tekevänsä “iloista laatuviihdettä”. Tuossa väitteessä ei mene kuin kolme asiaa pieleen. “Iloinen”, “laatu” ja “viihde”. Jos televisiosta haluaa nähdä todellista suomalaista viihdettä, kannattaa satsata Tuuri-ohjelmaan tai esimerkiksi eduskunta- tai presidenttivaalien valvojaisiin. Niistä voi nimittäin bongata sellaisen sketsihahmogallerian, että voi nauraa vedet silmissä.

Kirjaa lukiessa on hyvä pitää mielessä, että täysin tosissaan ei kannata kaikkea ottaa, sillä rivopuheinen Hynynen on kuitenkin loppujen lopuksi rääväsuinen huumorimies. Kaiken varalta hän on silti liittänyt mukaan oman sähköpostiosoitteensa, mihin hän kehottaa mielensä pahottaineita lukijoita laittamaan vihaisen palautteen. Minkäänlaista juonta tai yhteneväistä aihetta teoksessa ei siis ole, vaan paskaa puhumalla edetään kylmästi alusta loppuun saakka. Aiheet on suunnattu ehkä enemmän mieslukijoille ja tietenkin Kotiteollisuus-faneille, mutta muutamassa kohdassa huumori menee hiukan liian mauttomaksi tai tylsän junttimaiseksi. Onneksi kakkavitsejä ei ole kuitenkaan viljelty liikaa ja jutun taso pysyy kaiken kaikkiaan hauskan puolella. Tietynlaista rohkeutta kirjan kirjoittamiseen on varmasti vaadittu, sillä vihapostista Hynysen sähköposti on mitä luultavammin täyttynyt julkaisupäivämäärän jälkeen, koska karkeita analyysejä ja suoraa haukkumista ovat opuksen sivut pullollaan. Tai ehkä kyseessä on vain silkka välinpitämättömyys. Joka tapauksessa on hyvä taas osata ottaa asiat huumorilla, eikä turhan tosissaan.

Kaiken kaikkiaan kirja oli hauskaa luettevaa, mikä luultavasti kertoo jotain omastakin huumoritasosta. Nimestään huolimatta kirjassa on myös asiallisiakin näkemyksiä ja analyysejä. Ja kyllähän suomalaisen luontoon kuuluu valitusten kuuntelusta saatu nautinto. Kirjaa voisi jättää suosittelematta kukkahattutädeille, mutta muiden käteen helppolukuinen teos saattaa istua oikein mukavasti.

Kaikki on siis päin persettä. Sinä katsot ikkunasta pimeään yöhön, omaan kuvaasi, joka heijastuu ikkunasta. Ja yhtäkkiä tajuat, että olet peilikuvasi, tietokoneen, telkkarin ja puhelimen kanssa ihan vitun yksin. Ja se johtuu siitä, ettet ole muistanut, kerennyt tai jaksanut pysähtyä ja ajatella. Olet ottanut kaiken vastaan mukisematta. Tää oli tässä. Mie lähen nyt kaljalle. Kaikki uuniin! Paitsi Eppu Normaali.

Alunperin kirjoittanut Toni Makkonen

Elämässä saa harvoin olla oikeasti lystiä – ja vielä harvemmin sen saa näyttää. Penkinpainajaiset, tai tavanomaisemmin penkkarit, ovat juuri yksi näistä elämän mahtavimmista kokemuksista, sekä yksi kouluvuoden odotetuimpia huippukohtia. Penkkareita odottavat melkein yhtä innokkaasti niin karkinhimoiset alakoululaiset kuin riehakkaan kekseliäät abitkin. 

Penkkaripäivä on vapun lisäksi varmaan ainoa suomalainen perinne, jona lukiolaisten riemu tulee ilmi eksoottisten asujen kautta. Saatat törmätä helmikuisena torstaina järkyttävään asuun verhoutuneeseen abiin, joka myhäilee puna poskilla vapaus mielessään. Välittämättä kasvoja koristavasta tekoverestä abiturientti hymyilee mummelit pelästyttäen ja ajattelee: “Tämän päivän jälkeen kaikki muuttuu.”

Järvenpään lukiossa penkkaripäivänä pukujen ohella perinteitä ovat muun muassa rehtorin vastaanottaminen koulun pihalla sekä abigaala, jossa nähdään abien suunnittelemia riemastuttavia kilpailuja, videoita ja esityksiä areenalla sekä kuullaan opettajiin kohdistuvia kiusallisia kysymyksiä. Joka tapauksessa varmasti meille kaikille tutuin perinne on kuorma-autoajelu, jonka aikana abiturientit koettelevat hauislihastensa kestävyyttä karkkia viskomalla. Vuoden 2016 penkkarirekat kiersivät tihkusateessa neljätoista järvenpääläistä koulua.

Alla kuvia päivän meiningistä ja ohjelmasta:

Tänä vuonna rehtori Marja-Liisa Lehtiniemi saapui sairaalapaareilla koululle.

Eva J.J:lle sataa miehiä! (It’s raining men)

  
Vuoden “paita ja peppu”.

Opettaja Joona Svala ostaa sankansa K-kaupasta.

 
Vuoden muusikko ja vuoden paras asu.

Vähän erilainen versio Sannin kappaleesta “2080-luvulla”.

Alunperin kirjoittanut Emma Virtanen ja Heikki Tervanen