Janne Heikkinen – kananmuna?
Sanni Tabell
”Sinä
et tule ikinä oppimaan kiinaa”, Heikkiselle sanottiin. Nyt hän opettaa kiinaa
Järvenpään lukiossa sekä monissa muissa kouluissa asuttuaan Kiinassa.
Janne Heikkinen opettaa kiinaa koulussamme.
Kuka?
- Opettanut kiinaa Järvenpään
lukiossa vuodesta 2010 - Asunut Kiinassa
2000–2005 - Opiskeli aikuiskasvatustiedettä
Turun yliopistossa ja kiinaa Zhejiangin yliopistossa - Kiinalainen
lempiruoka: sichuanilainen hot pot -pataruoka (huoguo) - Palkittu Järvenpään kansalaisopiston
vuoden opettajaksi 2019
Janne
Heikkinen ei ollut vielä lukiossa innokas opiskelija. Opiskelu alkoi kiinnostaa
25-vuotiaana armeijan ja muutaman työvuoden jälkeen. Englannin kieli kuitenkin
kiinnosti aina, ja Heikkinen panostikin siihen paljon. Hänen näkemyksensä oli
jo nuorena se, että olisi mukavaa opettaa osaamaansa kieltä muille. Oli siis
luonnollinen päätös hakeutua opettajaksi. Heikkinen opettaa yhä kiinan ohella
englantia. Hänen kursseilleen voi hakeutua Järvenpään kansalaisopistoon.
Kansalaisopistossa on myös Heikkisen kiinankursseja. On kiinnostavaa, miten Heikkinen
on päätynyt niin erikoisen kielen opettajaksi.
”Aloitin
kiinan opiskelun vuonna 1995. Opiskelu lähti ihan harrastuspohjalta. Ajattelin,
että tämä saattaisi olla eksoottinen ja mielenkiintoinen kieli. Kaveri
”rohkaisi” minua sanomalla: ”Sinä et tule ikinä oppimaan tuota kieltä.” Nousi
ajatus, että haluan näyttää tälle kaverille.”
Heikkinen
haki systemaattisesti kurssilta kurssille ja kävi kaikki mahdolliset kiinan
kurssit. Hän huomasi, ettei kiinan oppiminen olekaan niin mahdotonta kuin
hänelle oli sanottu. Heikkinen kuvailee sen olevan kuin mikä tahansa muukin
kieli, johon ensin mennään sisään, jonka alkeet harjoitellaan ja jota
pikkuhiljaa harjoitellaan lisää. Kiinan kurssit kuitenkin loppuivat kesken,
vaikka halua opiskella lisää olisi kuitenkin ollut.
”Senhetkinen
kiinanopettajani, joka on itsekin kiinalainen, jutteli asiasta kanssani. Hän
sanoi, että jos oikeasti haluaisin opiskella ja oppia kiinaa lisää, kannattaisi
harkita Kiinaan muuttamista – edes vuodeksi.”
Heikkinen
otti vuonna 2000 vaimonsa kanssa sapattivuoden, vuoden vapaaksi töistä. He
halusivat lähteä Kiinaan opiskelemaan. Kaupunki, johon he lähtivät, oli sama,
josta Heikkisen kiinanopettaja on kotoisin: Hangzhou.
”Se oli sellainen once in a lifetime experience. It’s now or never. Nyt tai ei koskaan.”
Hangzhou
Kuva: WorldAtlas
Monet
Kiinan kaupungit, kuten Shanghai, ovat hyvin vilkkaita. Ihmisillä on kiire
töihin ja tapaamisiin. Monet juoksevat tai vähintäänkin kävelevät ripeästi.
Junat ja metrot ovat aina tupaten täynnä. Hangzhou on erilainen kaupunki,
rauhallinen ja rento. Ihmiset viettävät aikaansa kuunnellen linnunlaulua ja
juoden vihreää teetä Länsijärven rannalla kauniita vuoria katsellen. Koska
kulttuuriympäristö on erilainen, Heikkinen kohtasi Kiinassa paljon erikoisia
asioita.
”Kiinassa
on niin paljon ihmeellisiä asioita, ettei niitä voi edes luetella. Otin suurin
piirtein joka päivä kameralla kuvia. Ajattelin usein, että ei voi olla totta ja
että asian voi tehdä näinkin. Kiinassa on paljon nähtävää.”
Kiinassa on
todellakin paljon nähtävää, ja Kiina on iso maa. Heikkinen sanookin, että
jokainen paikka Kiinassa on erilainen. Täytyy käydä maaseudulla, kaupungissa ja
eri puolilla Kiinaa kokeakseen sen täysin. Hänen mukaansa vain Pekingissä tai
Shanghaissa käymällä ei ole oikeasti käynyt Kiinassa.
Heikkisellä
ja hänen vaimollaan oli ennen lähtöä käsitys, että Kiina on eksoottinen ja
mukava maa. Kun he olivat olleet Kiinassa kolme kuukautta, eksoottisuus katosi
ja elämä arkistui. Heikkinen huomasi, että Kiina on kuin mikä tahansa maa,
jossa on tavallisia asioita ja tavallisia ihmisiä tavallisine arkineen ja
murheineen. Heikkinen ja hänen vaimonsa opettivat eri kouluissa, vaimo
kansainvälisessä ja Heikkinen itse kiinalaisessa koulussa. Opettaminen oli hyvä
tapa kustantaa asumista.
Kiina oli
myös hyvä tukikohta lähteä käymään naapurimaissa. Heikkinen vieraili muun
muassa Japanissa, Koreassa, Vietnamissa ja Australiassa. Kiinasta oli halpaa kierrellä
naapurimaita. Heikkinen kertoo kokemuksistaan:
”Meni kolme
kuukautta, että alkoi ymmärtää kaiken, mitä ihmiset ympärillä puhuivat. Vuosi
meni, että pääsi kulttuuriin sisään. Viiden vuoden aikana olin muuttunut
kananmunaksi. Se tarkoittaa sitä, että olin päältä valkoinen ja sisältä
keltainen. Olin muuttunut aika kiinalaiseksi ja ajattelin kiinalaisittain
monista asioista.”
Nämä
kiinalaiset ajattelu- ja toimintamallit tulivat Heikkisen mukana takaisin
Suomeen. Hän saattoi ajaa omien sanojensa mukaan vähän niin ja näin. Hän ei
aina noudattanut suomalaisia normeja. Todella nopeasti hän kuitenkin muuttui
takaisin.
”Sanotaan
myös, että ulkomailla asuvat kiinalaiset ovat banaaneita. He ovat keltaisia
ulkoa ja valkoisia sisältä. Mutta minä olin sitten kananmuna.”
Heikkisen opetukseen voi hakeutua myös Järveen
kansalaisopistolle.
Heikkinen
vaimoineen palasi Suomeen vuonna 2005, ja heille syntyi lapsi heti seuraavana
vuonna. Lapsen syntymä muutti kaiken. Ensimmäisinä vuosina oli täysin
mahdotonta palata takaisin Kiinaan. Harmikseen Heikkinen ei ole paluunsa
jälkeen vieraillut Kiinassa. Kiinasta saadut ystävät ovat kyllä tulleet hänen
luokseen vierailuille Suomeen.
Halu palata
Kiinaan on kova. Heikkinen voi kuvitella vielä muuttavansa Kiinaan vähäksi
aikaa, vaikka vuodeksi tai puoleksi. Olisi mukavaa myös käydä lyhyillä
matkoilla, joilla voisi näyttää pojalle, millaisessa paikassa hänen isänsä
opiskeli ja teki töitä.
Nyt
Heikkinen työskentelee Järvenpäässä opettamassa kiinaa ja englantia. Oli selkeä
päätös hakeutua opettamaan Suomeen paluun jälkeen.
”Ajattelin,
että tästä ei saa luopua. Kiina on niin kallisarvoinen kieli, ja kielitaitoa
täytyy pitää yllä. Oli luonnollinen päätös hakeutua opettamaan kiinaa. Osaan
itse kieltä ja haluan kertoa siitä muillekin. Huomasin myös, että Suomessa oli
jo siihen aikaan mielenkiintoa. Nuoret alkoivat kiinnostumaan kiinan
opiskelusta.”
Heikkinen
on yleisen mielipiteen mukaan erittäin hyvä opettaja. Hän hyödyntää
opetuksessaan monenlaisia tapoja ja kehittää oppituntejaan paljon. Hän pyrkii
pysymään ajan harjalla ja hyödyntämään yhä kehittyvää teknologiaa. Hänen
mukaansa yksi opettajana olon parhaita puolia on se, että hän pääsee haastamaan
itseään.
”Opetuskin
muuttuu koko ajan. Uusia välineitä tulee, internet kehittyy ja on paljon uusia
opetustapamahdollisuuksia. Ei olekaan enää välttämättä niin, että on kirja ja
CD, joista opetetaan. Se haastaa koko ajan kehittämään opetusta.”
Heikkinen
haluaa puhkaista kuplan siitä, että kiina olisi maailman vaikein kieli. On
olemassa paljon nettisivuja ja sovelluksia, joiden avulla kielen vaikeimpiakin
aspekteja, merkkejä ja ääntämystä, voi harjoitella.
”Ei ole
toista kieltä, jonka alkeet olisi niin helppo opetella kuin kiina. Syyksi
sanoisin ehkä sen, että kiinan kielioppi on mitätön. Ääntämys, erityisesti
toonit, saattavat tuottaa vaikeuksia. Mutta se kupla pitää puhkaista, että
kiina olisi vaikea kieli. Se ei ole.”
