Janne Heikkinen – kananmuna?

Sanni Tabell

”Sinä et tule ikinä oppimaan kiinaa”, Heikkiselle sanottiin. Nyt hän opettaa kiinaa Järvenpään lukiossa sekä monissa muissa kouluissa asuttuaan Kiinassa.

Janne Heikkinen opettaa kiinaa koulussamme.

Kuka?

  • Opettanut kiinaa Järvenpään lukiossa vuodesta 2010
  • Asunut Kiinassa 2000–2005
  • Opiskeli aikuiskasvatustiedettä Turun yliopistossa ja kiinaa Zhejiangin yliopistossa
  • Kiinalainen lempiruoka: sichuanilainen hot pot -pataruoka (huoguo)
  • Palkittu Järvenpään kansalaisopiston vuoden opettajaksi 2019

Janne Heikkinen ei ollut vielä lukiossa innokas opiskelija. Opiskelu alkoi kiinnostaa 25-vuotiaana armeijan ja muutaman työvuoden jälkeen. Englannin kieli kuitenkin kiinnosti aina, ja Heikkinen panostikin siihen paljon. Hänen näkemyksensä oli jo nuorena se, että olisi mukavaa opettaa osaamaansa kieltä muille. Oli siis luonnollinen päätös hakeutua opettajaksi. Heikkinen opettaa yhä kiinan ohella englantia. Hänen kursseilleen voi hakeutua Järvenpään kansalaisopistoon. Kansalaisopistossa on myös Heikkisen kiinankursseja. On kiinnostavaa, miten Heikkinen on päätynyt niin erikoisen kielen opettajaksi.

”Aloitin kiinan opiskelun vuonna 1995. Opiskelu lähti ihan harrastuspohjalta. Ajattelin, että tämä saattaisi olla eksoottinen ja mielenkiintoinen kieli. Kaveri ”rohkaisi” minua sanomalla: ”Sinä et tule ikinä oppimaan tuota kieltä.” Nousi ajatus, että haluan näyttää tälle kaverille.”

Heikkinen haki systemaattisesti kurssilta kurssille ja kävi kaikki mahdolliset kiinan kurssit. Hän huomasi, ettei kiinan oppiminen olekaan niin mahdotonta kuin hänelle oli sanottu. Heikkinen kuvailee sen olevan kuin mikä tahansa muukin kieli, johon ensin mennään sisään, jonka alkeet harjoitellaan ja jota pikkuhiljaa harjoitellaan lisää. Kiinan kurssit kuitenkin loppuivat kesken, vaikka halua opiskella lisää olisi kuitenkin ollut.

”Senhetkinen kiinanopettajani, joka on itsekin kiinalainen, jutteli asiasta kanssani. Hän sanoi, että jos oikeasti haluaisin opiskella ja oppia kiinaa lisää, kannattaisi harkita Kiinaan muuttamista – edes vuodeksi.”

Heikkinen otti vuonna 2000 vaimonsa kanssa sapattivuoden, vuoden vapaaksi töistä. He halusivat lähteä Kiinaan opiskelemaan. Kaupunki, johon he lähtivät, oli sama, josta Heikkisen kiinanopettaja on kotoisin: Hangzhou.

”Se oli sellainen once in a lifetime experience. It’s now or never.  Nyt tai ei koskaan.”

Hangzhou

Kuva: WorldAtlas

Monet Kiinan kaupungit, kuten Shanghai, ovat hyvin vilkkaita. Ihmisillä on kiire töihin ja tapaamisiin. Monet juoksevat tai vähintäänkin kävelevät ripeästi. Junat ja metrot ovat aina tupaten täynnä. Hangzhou on erilainen kaupunki, rauhallinen ja rento. Ihmiset viettävät aikaansa kuunnellen linnunlaulua ja juoden vihreää teetä Länsijärven rannalla kauniita vuoria katsellen. Koska kulttuuriympäristö on erilainen, Heikkinen kohtasi Kiinassa paljon erikoisia asioita.

”Kiinassa on niin paljon ihmeellisiä asioita, ettei niitä voi edes luetella. Otin suurin piirtein joka päivä kameralla kuvia. Ajattelin usein, että ei voi olla totta ja että asian voi tehdä näinkin. Kiinassa on paljon nähtävää.”

Kiinassa on todellakin paljon nähtävää, ja Kiina on iso maa. Heikkinen sanookin, että jokainen paikka Kiinassa on erilainen. Täytyy käydä maaseudulla, kaupungissa ja eri puolilla Kiinaa kokeakseen sen täysin. Hänen mukaansa vain Pekingissä tai Shanghaissa käymällä ei ole oikeasti käynyt Kiinassa.

Heikkisellä ja hänen vaimollaan oli ennen lähtöä käsitys, että Kiina on eksoottinen ja mukava maa. Kun he olivat olleet Kiinassa kolme kuukautta, eksoottisuus katosi ja elämä arkistui. Heikkinen huomasi, että Kiina on kuin mikä tahansa maa, jossa on tavallisia asioita ja tavallisia ihmisiä tavallisine arkineen ja murheineen. Heikkinen ja hänen vaimonsa opettivat eri kouluissa, vaimo kansainvälisessä ja Heikkinen itse kiinalaisessa koulussa. Opettaminen oli hyvä tapa kustantaa asumista.

Kiina oli myös hyvä tukikohta lähteä käymään naapurimaissa. Heikkinen vieraili muun muassa Japanissa, Koreassa, Vietnamissa ja Australiassa. Kiinasta oli halpaa kierrellä naapurimaita. Heikkinen kertoo kokemuksistaan:

”Meni kolme kuukautta, että alkoi ymmärtää kaiken, mitä ihmiset ympärillä puhuivat. Vuosi meni, että pääsi kulttuuriin sisään. Viiden vuoden aikana olin muuttunut kananmunaksi. Se tarkoittaa sitä, että olin päältä valkoinen ja sisältä keltainen. Olin muuttunut aika kiinalaiseksi ja ajattelin kiinalaisittain monista asioista.”

Nämä kiinalaiset ajattelu- ja toimintamallit tulivat Heikkisen mukana takaisin Suomeen. Hän saattoi ajaa omien sanojensa mukaan vähän niin ja näin. Hän ei aina noudattanut suomalaisia normeja. Todella nopeasti hän kuitenkin muuttui takaisin.

”Sanotaan myös, että ulkomailla asuvat kiinalaiset ovat banaaneita. He ovat keltaisia ulkoa ja valkoisia sisältä. Mutta minä olin sitten kananmuna.”

Heikkisen opetukseen voi hakeutua myös Järveen kansalaisopistolle.

Heikkinen vaimoineen palasi Suomeen vuonna 2005, ja heille syntyi lapsi heti seuraavana vuonna. Lapsen syntymä muutti kaiken. Ensimmäisinä vuosina oli täysin mahdotonta palata takaisin Kiinaan. Harmikseen Heikkinen ei ole paluunsa jälkeen vieraillut Kiinassa. Kiinasta saadut ystävät ovat kyllä tulleet hänen luokseen vierailuille Suomeen.

Halu palata Kiinaan on kova. Heikkinen voi kuvitella vielä muuttavansa Kiinaan vähäksi aikaa, vaikka vuodeksi tai puoleksi. Olisi mukavaa myös käydä lyhyillä matkoilla, joilla voisi näyttää pojalle, millaisessa paikassa hänen isänsä opiskeli ja teki töitä.

Nyt Heikkinen työskentelee Järvenpäässä opettamassa kiinaa ja englantia. Oli selkeä päätös hakeutua opettamaan Suomeen paluun jälkeen.

”Ajattelin, että tästä ei saa luopua. Kiina on niin kallisarvoinen kieli, ja kielitaitoa täytyy pitää yllä. Oli luonnollinen päätös hakeutua opettamaan kiinaa. Osaan itse kieltä ja haluan kertoa siitä muillekin. Huomasin myös, että Suomessa oli jo siihen aikaan mielenkiintoa. Nuoret alkoivat kiinnostumaan kiinan opiskelusta.”

Heikkinen on yleisen mielipiteen mukaan erittäin hyvä opettaja. Hän hyödyntää opetuksessaan monenlaisia tapoja ja kehittää oppituntejaan paljon. Hän pyrkii pysymään ajan harjalla ja hyödyntämään yhä kehittyvää teknologiaa. Hänen mukaansa yksi opettajana olon parhaita puolia on se, että hän pääsee haastamaan itseään.

”Opetuskin muuttuu koko ajan. Uusia välineitä tulee, internet kehittyy ja on paljon uusia opetustapamahdollisuuksia. Ei olekaan enää välttämättä niin, että on kirja ja CD, joista opetetaan. Se haastaa koko ajan kehittämään opetusta.”

Heikkinen haluaa puhkaista kuplan siitä, että kiina olisi maailman vaikein kieli. On olemassa paljon nettisivuja ja sovelluksia, joiden avulla kielen vaikeimpiakin aspekteja, merkkejä ja ääntämystä, voi harjoitella.

”Ei ole toista kieltä, jonka alkeet olisi niin helppo opetella kuin kiina. Syyksi sanoisin ehkä sen, että kiinan kielioppi on mitätön. Ääntämys, erityisesti toonit, saattavat tuottaa vaikeuksia. Mutta se kupla pitää puhkaista, että kiina olisi vaikea kieli. Se ei ole.”

image_pdfimage_print

You may also like...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.