Askellusta eteenpäin

Minne askeleet vievät? Kuva: Henry Hedborg.

Pakkaskelit ovat viimein saapuneet keskuuteemme ja ulkona hytistessä ja lumen alla piilottelevaan jäähän liukastellessa onkin vaikea kuvitella, että olemme joka hetki askeleen lähempänä kevättä. Valo hiipii Suomen ylle jo hieman aiemmin kuin viikko sitten ja sen piristävä vaikutus viipyy hieman pidempään ilonamme jokaisen päivän myötä. Uskokaa tai älkää, pian hyytävä kylmyys on voitettu ja saamme jälleen hyvästellä pakkasukon tämän talven osalta.

Keväällä on luvassa muitakin hyvästejä. Toukokuun lopulla Järvenpään lukiossa jälleen suuri joukko abiturientteja asettaa lakin päähänsä ja ottamaan askeleen kohti elämän seuraavaa etappia. Toiset meistä jatkavat työelämään, toiset opiskelujen pariin ja toiset ties minne au pair -vuodesta nunnaluostariin. Järki on tietenkin hengessä mukana ja sivuilla on muun muassa luettavissa oppilaskunnan puheenjohtajan ja tämän kevään abiturientin Sara Niemelän ajatuksia menneestä vuodesta ja hänen kaudestaan puheenjohtajana ja tietenkin myös kaikki uuden oppilaskunnan hallituksen valinnasta.

Vuoteen 2014 on mahtunut paljon. Joka vuosi toistuvat perinteet vanhojen tansseista joulujuhlaan ovat rytmittäneet arkeamme yhdessä oppituntien ja koeviikkojen kanssa. Lukiossa on järjestetty vuoden aikana niin useita tapahtumia kuin ulkomaanprojektejakin ja marraskuun Kiinan-matkasta tuleekin nähtäville valokuvareportaasi. Sen lisäksi saamme vielä fiilistellä joulukuussa järjestetyn suvaitsevaisuusviikon konsertin upeita esityksiä videon muodossa. Järjen sivuilla tietenkin.

Jonkin vanhan täytyy astua syrjään elämässä, jotta tilalle voi tulla jotain uutta. Abien lukuloman alkaessa on minun kolmevuotinen ikuisuusprojektini Järjen parissa saatettu päätökseen. Tuosta matkasta voitte lukea enemmän haastattelun muodossa Järjestä. Muiden valmistuvien tavoin lähden viimein etsimään sitä “todellista elämää”, joka lukion kiireiden keskellä on tuntunut ehtineen jo hukkaan. Ehkä sille olisi lukion ja lehtikurssin jälkeen viimein tilaa?

Tahtoisin nyt omasta puolestani kiittää ja toivottaa hyvää jatkoa ja suuresti voimia niille, jotka yhä tämänkin jakson jälkeen joutuvat lukion penkkejä kuluttamaan. Haluaisin myös muistuttaa teille asiasta, että antakaa kaikelle elämässä vastaantulevalle mahdollisuus – edes näin uuden vuoden myötä. Parhaat asiat elämässä tapahtuvat sattumalta ja vasta kiivettyään koko mäen ylös näkee maiseman kaikessa kauneudessaan. Ja etenkin itsensä.

Lopuksi, vaikka lehden pitkäaikaisin toimittaja siirtyykin lukion vesiltä suuremmalle merelle, voit jatkossakin lukea hauskoja, viihdyttäviä ja ajatuksia herättäviä juttuja lukiolaisten elämästä, arjesta ja mieltä askarruttavista asioista. Järkikin sen sanoo.

image_pdfimage_print
Hanna Kuusisto

Hanna Kuusisto

Täysi-ikäisyyden, vaan ei niinkään täysijärkisyyden saavuttanut humanisti, jonka elämänsuola on suunnitelmien tekeminen ja järjettömien ideoiden toteuttaminen. Omaa pakkomielteen äidinkieleen ja varsinkin pilkunviilaamiseen. Isona minusta tulee kuiva täti vailla huumorintajua, eli muutosta ei tule tapahtumaan kuin iän suhteen. Pienenä olin Järjen päätoimittaja lukuvuonna 2013-14.

You may also like...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.