Kuukausien harjoittelun jälkeen olet valmiina näyttämään koululle ja perheellesi mahtavat tanssitaitosi…eli enimmäkseen Tiktok -tansseja. Kyllä, ihan pian on Vanhojen tanssit jälleen kerran! Kaikista ongelmista huolimatta, muista vetää täysillä ja pitää hauskaa. Pian onkin jo hiihtoloma, joten juhlimista voi jatkaa niin pitkään kun jaksaa.
Alunperin kirjottanut Josefiina Virtanen
Joulu on taas, joulu on taas! Vihdoin saa nukkua ilman stressiä (muutamaa esseetä lukuunottamatta). Nauti siitä siis ja pidä hauskaa sukulaistesi ja ystäviesi kanssa, mutta muista varata aikaa myös itsellesi.
Alunperin kirjottanut Josefiina Virtanen
On jo melkein talvi ja ilmat kylmenevät. Välillä tulee räntää, joskus jäätä. Joka tapauksessa muista pukeutua lämpimästi! Kyllä, myös nilkoista.
Alunperin kirjottanut Josefiina Virtanen
Joulu tekee tuloaan, mutta vielä on selvittävä viimeisestä koeviikosta ennen lomaa. Tässä muutamia vinkkejä, jotka helpottavat opiskelua:
1. Koulujutut ennen kaikkea
Helposti käy niin, että kun tulee kotiin, unohtuu netin ääreen ja kouluhommat jäävät vasta iltamyöhään. Tämä kuitenkin lisää stressiä ja tulee kiire kouluhommissa. Kun opiskelee yöllä, ei jaksa olla koulussa ja mieli on maassa. Siksi kannattaa tehdä läksyt pois alta heti kotiin tultuaan. Sillä tavalla jää aikaa myös muulle.
2. Kännykkä pois opiskellessa
Kännykkä on kiva tapa viettää aikaa, mutta se vaikeuttaa keskittymistä. Olen huomannut sen omalla kohdalla. On vaikea keskittyä läksyihin, kun viestejä lähetetään koko ajan. Keskittyminen helpottuu huomattavasti, kun laittaa kännykän pois. Ne viestit voivat odottaa vielä siihen asti, kun läksyt on tehty. Välillä ja varsinkin koeviikolla on hyvä pitää sometaukoa. Sen avulla keskittyminen paranee varmasti.
3. Aikataulutus helpottaa
Kun koulujuttuja on paljon, aika ei aina riitä kaikelle. Siksi aikatauluttaminen helpottaa elämää huomattavasti. Kannattaa suunnitella etukäteen, milloin tekee läksyt ja milloin lukee kokeisiin. Varsinkin koeviikolla aikataulutuksesta on hyötyä, ettei kokeisiin lukeminen jäisi yölle. Lisäksi aikaa täytyy riittää myös harrastuksille ja levolle.
4. Vapaa-aikaakin pitää olla
Vaikka koulu on tärkeä, ei saa rasittaa itseään liikaa opiskelemalla koko ajan. Vapaa-aika on myös tärkeä. Liikunta on hyvää vaihtelua opiskeluun. Se nostaa kuntoa ja tuottaa hyvän mielen hormonia. Ulkoilu tekee myös hyvää keholle ja mielelle. Lisäksi säännöllinen ja monipuolinen ruoka sekä riittävä yöuni tukevat opiskelua.
5. Muista palkita itsesi
Kun koeviikko tai tavallinen kouluviikko on ohi, muista palkita itsesi pitkän ja rasittavan viikon jälkeen. Voit mennä esimerkiksi kahville tai tavata kavereita. Kunhan teet jotain, mikä saa ajatuksesi pois koulusta ja arjesta. Se antaa voimaa jaksamaan vielä seuraavankin viikon.
Alunperin kirjoittanut Eeva Ubina
Nora Roberts on yhdysvaltalainen kirjailija, joka on kirjoittanut yli 200 teosta, joista useat ovat päätyneet New York Timesin bestseller-listalle. Järjen toimittaja Kaisa Mäkelä päätti ottaa selvää, mistä Robertsin River’s End-kirjassa onkaan kyse.
Kirjan päähenkilö Olivia Tanner on vain neljä-vuotias, kun hänen täydellinen elämänsä Los Angelesissa kahden tunnetun näyttelijän lapsena muuttuu täysin yhdessä yössä. Hänen kaunis ja hyvin menestynyt äitinsä Julie MacBride murhataan, ja hänen isänsä Sam Tanner tuomitaan vankeuteen kyseisestä rikoksesta. Olivia, joka tunnetaan myös nimellä Livvy, lähetetään asumaan omien isovanhempiensa luo Washingtoniin kauas julkisuudesta ja lehdistön juoruista. Ajan kuluessa Olivian muistikuvat alkavat sumentua yön tapahtumista. 12-vuotiaana hän kuitenkin löytää nipun vanhoja lehtiä, jotka kertovat, mitä todella tapahtui, eikä hän sen jälkeen voi enää unohtaa.
Olivian ollessa 19-vuotias hän saa vieraakseen äitinsä murhan tapausta tutkineen poliisin pojan Noah Bradyn. Noah on nuori kirjailijan urasta haaveileva toimittaja, joka on hyvin kiinnostunut Sam Tannerin ja Julie MacBriden tapauksesta ja toivoo saavansa Olivialta vastauksia kysymyksiinsä tapausta koskien. Olivian ja Noahin välillä alkaa pian kipinöidä, mutta tilaisuutta rakkaudelle ei tule Noahin ollessa epärehellinen kirjahankkeestaan.
Vuosia myöhemmin, Noahista on tullut menestynyt true crime-kirjailija. Sam Tanner ottaa häneen yhteyttä ja kertoo haluavansa Noahin kirjoittavan oman tarinansa. Noah, joka edelleen haaveilee kyseisen kirjan kirjoittamisesta menee San Quentinin vankilaan kuulemaan Samin tarinan jo 20 vuotta sitten tapahtuneesta murhasta. Hän alkaa kirjoittamaan kirjaansa, vaikka kaikki tapahtumien osalliset eivät olekaan yhtä mieltä, että se on hyvä idea. Pian Noahin saadessaan kirjansa alkuun Sam vapautetaan vankilasta. Samaan aikaan Noahin ja Olivian välit lämpenevät jälleen. Tunnelma alkaa kuitenkin kiristyä Samin ollessa jälleen vapaana.
Mielestäni River’s End on hyvä, muttei kovin erityinen kirja. Odotin hieman enemmän, mitä kirja lopulta antoi, mutta lukukokemuksena se on oikein mielekäs. Kirjassa pysyy hyvä tasapaino läpi koko tarinan sen sisältäessä hyvin tapahtumarikkaiden ja jännittävien lukujen lisäksi myös rauhallisia ja pohdiskelevia hetkiä. Kirjassa erityisen mielenkiintoista on mielestäni seurata Olivian kasvua lapsesta nuoreksi aikuiseksi tarinan edetessä.
Roberts kirjoittaa tavalla, joka saa lukijan tuntemaan itsensä jollain tapaa osaksi tarinaa. Miljöö sekä henkilöt kuvataan tarkasti, ja lukijan on helppoa saada jonkinlainen kuva mieleensä kirjan ympäristöstä sitä lukiessa. Vaikka kyseinen kirja onkin kirjoitettu monta vuotta sitten, sen tapahtumat sopivat silti hyvin myös tähän päivään. Kirjan tapahtumat olivat hieman ennalta-arvattavia, mutta lukeminen ei missään kohdassa tuntunut työläältä. Roberts kirjoittaa selkeää ja helppolukuista tekstiä, ja vaikka River’s End ei aivan täyttänyt odotuksiani, aion ehdottomasti lukea lisää Robertsin kirjallisuutta.
Alunperin kirjoittanut Kaisa Makela
Kouluvuoden ensimmäinen koeviikko on pian täällä ja niin on syysflunssatkin. Pukeudu lämpimästi, nuku hyvin ja juo paljon kuumaa mehua tai teetä, jotta paranisit mahdollisimman pian. Muista kuitenkin, että oma terveys ja hyvinvointi menee aina koulun edelle!
Alunperin kirjottanut Josefiina Virtanen
Euroviisut. Vuoden kohokohta, joka saa vuosittain yli 200 miljoonaa ihmistä vastaanottimiensa äärelle seuraamaan jättimäistä musiikin ilotulitusta. Euroviisufanit ympäri maailman ovat koko pitkän ja raskaan vuoden joutuneet odottamaan juuri tätä viikkoa. Arvon lukijat, Euroviisut ovat täällä!
Tänä vuonna euroviisut järjestetään Tel Avivissa, Israelissa. Kaiken takana on yksi tyttö, viime vuoden voittaja, israelilainen Netta, jonka kappale Toy valloitti eurooppalaisten sydämet tasan vuosi sitten. Netta toi viisut Israeliin kahdenkymmenen vuoden odotuksen jälkeen. Ei siis ihme, että israelilaiset ovat olleet innoissaan niiden järjestämisestä. Netan voitto oli odotettu jo ennen itse kilpailua Toy:n musiikkivideolla oli yli kaksikymmentä miljoonaa näyttökertaa YouTubessa. Voitto kuitenkin jakoi ihmisiä raivokkaasti. Osa ei käsittänyt alkuunkaan, miksi kappale voitti – olihan laulu hyvin erilainen edellisten vuosien voittajiin verrattuna.
Fakta on kuitenkin se, että tällä viikolla 41 maata kilpailevat vuoden 2019 euroviisujen voittotittelistä ja ensi vuoden viisujen isännöinnistä. Viisufanina voin myöntää, että alkuvaiheessa, kun kappaleita alettiin julkaisemaan, oli niiden laatu heikohkoa. Muutaman kuukauden kuluttua alkoi kuitenkin näyttää paremmalta. Ennakkosuosikitkin löysivät itsensä fanien sydämiin varsin nopeasti.
Tel Avivin valinta isäntäkaupungiksi ei ollut sinänsä helppo valinta. Missä kaupungissa kisat pidetään? Mitä vaihtoehtoja isäntäkaupungille olisi? Lisäksi epävakaus on saanut monet miettimään, onko kisapaikalle meneminen varmasti turvallista näissä olosuhteissa. Monet ovat myös boikotoineet Israelissa järjestettäviä viisuja poliittisista syistä).
Politiikka on usein aihe, jota yritetään kaikin tavoin välttää euroviisuissa. Yleisintä politiikkaa, mitä euroviisuissa nähdään, on naapurimaiden äänestäminen. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun suomalaiset äänestäisivät Ruotsia. Viime vuosina Venäjän ja Ukrainan alueella on ollut paljon poliittisia erimielisyyksiä euroviisujen alla. Näin on käynyt myös tänä vuonna. Ukrainan edustajaksi valitulta MARUV:ilta kysyttiin haastattelussa, kuuluuko Krimi Ukrainalle vai Venäjälle. Tähän MARUV vastasi, että Ukrainalle. Euroviisuissa on yleinen sääntö, ettei poliittisiin asioihin ei oteta kantaa. Tästä johtuen EBU (Euroopan yleisradiounioni) päätti kieltää Ukrainan osallistumisen tämän vuoden euroviisuihin. Ensinnäkin ihmeellinen ratkaisu kysymyksen esittäjältä (euroviisujen voittaja vuodelta 2016). Eikö hänellä todellakaan ollut käsitystä, mihin sen kaltaisen kysymyksen esittäminen voisi viedä. Toiseksi on rankkaa, että MARUV oltiin jo valittu edustamaan Ukrainaa ja yhtäkkiä hänet suljetaan kilpailusta. Politiikka ei ole koskaan tuonut euroviisuihin mitään positiivista mukanaan.
Entäs tämän vuoden ennakkosuosikit? Suurin ennakkosuosikki tällä hetkellä on Alankomaiden Duncan Laurence, jonka laulun nimi on Arcade. Kappaleessa Duncan laulaa peliriippuvuudesta, jota voi verrata ihmisten väliseen rakkauteen. Aihe ei yllätä, sillä rakkaus on usein euroviisuissa yleisin laulunaihe. Kappaleen musiikkivideo on intiimi: Duncan ui vedessä täysin alasti. Itse laulu on melko rauhallinen, joka kuitenkin purkaantuu hieman kertosäkeistössä. Etenkin viimeinen kertosäkeistö tuo kappaleen upeuden pinnalle. Myös Duncanin ääni on lumonnut monet. Euroviisujen harjoitusten alla laulajan kannatus on hieman laskenut. Monet fanit ovat olleet jopa pettyneitä hollantilaisen lavaesitykseen: useiden mielestä Duncan soittamassa keyboardia ei riitä tämän upean laulun esitykseksi.
Toinen suuri ennakkosuosikki on, yllätys yllätys, Ruotsi. Kaunis länsinaapurimme on aina loistanut euroviisuissa niin teknisellä kuin musikaalisella osaamisellaan. Ruotsi on voittanut viisut jopa kuusi kertaa, isännöinyt kuusi upeaa viisuviikkoa maallaan. Tällä kertaa itse kunniatehtävässä Ruotsia edustaa John Lundvik. John voitti Ruotsin oman karsinnan Melodifestivalenin kappaleellaan Too Late For Love. Kappaleen sanoma on nimensä mukaisesti se, ettei ikinä ole liian myöhäistä rakkaudelle. Laulun huikeaksi tekeviä osia ovat upea lavashow, Johnin erinomainen ääni sekä mieletön gospelkvartetti taustalla laulamassa. Kappaleen hyvä fiilis välittyy joka ikiselle, joka esityksen koskaan tulee näkemään. Trust me!
Entäs se Suomi sitten? Palataan muutama kuukausi taaksepäin, kun Yle vihdoin ilmoitti, että Darude edustaa yhdessä Sebastian Rejmanin kanssa Suomea euroviisuissa 2019. Alussa vaikutti siltä, että kaikki olivat hyvin innoissaan. Vaikka itseäni elektroninen musiikki viisuissa ei ole koskaan säväyttänyt, oli Daruden nimi kuitenkin juttu, millä olisi voinut pärjätä. Mutta sitten julkaistiin kolme kappaletta, joista yksi, Look Away, valittiin maaliskuussa Uuden Musiikin Kilpailussa edustamaan Suomea. Jokaisesta biisistä puuttui jotain. Yksi huomio tuli ilmille jokaisesta kappaleesta: kertosäkeistöt olivat heikkoja. Minkään kolmen laulun kertosäkeistö ei saa hyvää fiilistä, edes toivonkipinöitä ilmoille. Edustuskappale Look Awayssa oli muuten hyvä rakenne, menevät säkeistöt sekä rytmi, mutta kertosäkeistö tylsä kuin mikä. Myöskään lavaesitys ei silmiä hivellyt.
Tiistain semi-finaalissa suomen karsinnan heikkoja kohtia ei oltu hiottu paremmiksi. Lavashow oli jopa huonompi kuin Turussa. Rejmanin laulu tosin oli miksattu paremmin televisiosta kuuluvaksi, mutta tämäkään ei kokonaisuutta pelastanut. Suomi ei tänäkään vuonna taistele toisesta viisuvoitosta. Näin suomalaisena harmittaa, ettei Darude päässyt euroviisulavalle Sebastian Rejmanin kanssa paremman kappaleen kanssa revittelemään suosiossa. Olisi ollut ilo kuulla jälleen Suomen nimi finalisteja luetellessa.
Mikä Suomen voisi nostaa viisufinaalin parhaimmistoon. Sosiaalisessa mediassa on ollut paljon keskustelua nykyisestä karsintaformaatista. Kutsuartisti ja kappaleen valinta -prosessi ei ole tyydyttänyt katsojien mieliä. Jopa perinteinen karsintamenetelmä on saanut selvästi enemmän kannatusta kuin kutsuartisti, jonka muutamasta laulusta valitaan yksi. Kenties vuonna 2020 saisimme nähdä aidon ja perinteisen euroviisukarsinnan.
Loppuun haluan esittää vielä tärppejä tämän vuoden viisuja seuraavalle:
-Katso koko finaali loppuun asti! Euroviisufaneja ei hemmotella ainoastaan kilpailukappaleilla, mukaan on mahdutettu myös muita upeita ohjelmia ja ennen kaikkea juontajat. Joskus välinumerot voivat nousta jopa kilpailukappaleita paremmiksi! Tällä kertaa maailmankuulu Madonna nousee euroviisulavalle esittämään välinumeron.
-Finaalin huippuja tulevat olemaan (yksittäisen euroviisufanin mielipiteen perusteella) Alankomaat, Ruotsi ja Venäjä. Huvittavan ja söpön esityksen omaa Tsekki. Hyvin erilaiseen tunnelmaan meidät johdattelee Islanti.
-Kokoa hyvä sakki koko viisuiltaa katselemaan ja analysoimaan! Muistakaa viisuherkut!
-Muista odottaa odottamatonta!
Mikä euroviisuissa sitten on idea? Tämä video toivottavasti selittää sen teille huvittavalla tavalla:
Alunperin kirjoittanut Oskari Ahvenainen
Tämä Marvel Studios:in tuottama elokuva rikkoi ennätyksiä jo ennen julkaisuaan. Ja nyt näyttää siltä, että se jatkaa samaan malliin kuin vain kaksi viikkoa julkaisun jälkeen, jolloin se on tienannut maailmanlaajuisesti jo yli huikeat 2 miljardia dollaria. Avengers: Endgame on Anthony ja Joe Russon ohjaama kauan odotettu Avengers: Infinity War -elokuvan jatko-osa, ja Avengers-elokuvasarjan päätösosa. Mitkä ovat mielipiteeni elokuvasta? Tässä on spoileriton arvosteluni Marvelin tuoreimmasta supersankariseikkailusta.
Endgame kertoo antisankari Thanosin Infinity War -elokuvassa aiheuttaman joukkotuhon jälkilöylystä. Puolet maapallon väestöstä on kadonnut tuhkana ilmaan, ja sankarien rivit ovat kutistuneet merkittävästi. Vielä elossa olevat Kostajat; Ironman, Thor, Captain America, Hulk, Black Widow ja Hawkeye, keräävät kasaan muut jäljellä olevat sankarit ja yrittävät kuumeisesti keksiä keinon tuhota Thanosin ja tuoda kaikki menetetyt takaisin.
Luultavasti kenellekään ei ole mikään yllätys se, että Endgame on visuaalisesti kaunis. Jokainen kohtaus näyttää ulkonäöltään ja valaisultaan upealta ja kohtaukseen sopivalta. Koomiset kohtaukset ovat värikkäitä ja valoisia, kun taas traagisissa ja dramaattisissa kohtauksissa korostuu haaleammin saturoidut värit. Hahmojen puvut ovat yksityiskohtaisia ja teknisesti kehittyneempiä kuin ensimmäisissä elokuvissa, mistä elokuvassa vitsaillaankin. Erikoistehosteet näyttävät niin realistisilta kuin ne vain voivat maailmalle ilman yliluonnollisia voimia ja teknologiaa.
Vaikka elokuva kestääkin kolme tuntia, sen tarina etenee sopivaan tahtiin. Juoni on mielenkiintoinen ja suurimmaksi osaksi arvaamaton vaikkakin yksinkertainen. Sen seuraaminen voi paikoittain tuottaa vaikeuksia vähemmän totisille faneille ja katsojille hahmojen lukumäärän ja aikahyppyjen takia. Rennompana fanina itse, minua hämmensi muutama kohtaus, mutta veljeni selitti nämä minulle. Lähes jokainen tapahtuma on tärkeä osa elokuvan pääjuonta. Vain muutama kohtaus tuntui hieman liian pitkältä tai suorastaan tarpeettomalta, koska kohtauksen pointti oli todistettu aikaisemmissa kohtauksissa. Nämä eivät kuitenkaan tunnelmaa juurikaan haitanneet kiitos hyvin huolitellun dialogin, hyvän huumorin ja Alan Silvestrin sankarillisen ja mahtipontisen musiikin.
Parhain osa elokuvassa on mielestäni sen ikoniset ja rakastetut hahmot. Ne ovat hauskoja ja puhkuvat persoonallisuutta. Elokuvassa näemme hahmojen monia eri puolia, jotka muovaavat niitä ja tekevät niistä erityisiä. Pidin erityisesti siitä, miten Endgame näyttää hahmojen erilaiset tavat käsitellä menetystä ja käyttää niihin hyvin aikaa. Vaikkakin Thanosin tavoitteet ja motiivit ovat vielä vähän heikkoja, niihin on lisätty muutama lause lisää, joka tekee hänen teoistaan hieman ymmärrettävämpiä. Muutamaan hahmoista on tehty merkittävämpiä ja fanien keskuudessa ristiriitaisia muutoksia, erityisesti niiden ulkonäköihin. Mielestäni niitä oli muutettu tilanteeseen sopivalla tavalla, vaikka erityisesti niiden ulkonäönmuutosta pidettiin enemmän vain vitsien kohteena. Nämä hyvinkirjoitetut ja pidetyt hahmot yhdessä tunteellisten kohtausten ja erinomaisten ja ilmeikkäiden näyttelijöiden kanssa tekee elokuvasta tunteiden vuoristoradan ja saa koko yleisön kannustamaan hyvän puolesta.
Lopuksi voin ilman spoilereita vain sanoa, että Avengers: Endgame on arvostuksensa ansaitseva mestariteos. Vaikka kaikilla elokuvilla on heikkoutensa, on Endgame kolme tuntia toimintaa, taistelua ja tunteita, yhdessä hyvin kirjoitetussa tarinassa. Se on myös erittäin onnistunut jatko- ja päätösosana siksi, että se ei tee edeltävästä osastaan itsellään hyödytöntä vaan tarjoaa Avengers-elokuville tyydyttävän lopetuksen. Suosittelen elokuvaa erityisesti Marvelin, toiminnan ja supersankareiden faneille, kuten myös elokuvia ja mahtavia tarinoita arvostaville.
Alunperin kirjottanut Sini Torkki
Sukupuoliroolit opitaan lapsena ja aikuisena niiltä on mahdoton välttyä. Pelkästään kaupassa käymällä voi huomata, kuinka perinteiset sukupuolinormit näkyvät meidän arjessa.
Astun sisään Riihimäen kauppakeskukseen Atomiin. Olen menossa Prismaan, mutta käyn ensin vessassa, naisten vessassa. Huomaan, että inva-WC:ssä ja lastenhoitohuoneessa ei ole kylttejä eri sukupuolille.
Kävelen sisään Prismaan. Suurin osa riihimäkeläisistä käy täällä kaupassa. Ohitan muutaman tutun, kun suuntaan lasten leluosastolle.
Hyllyt ovat täynnä leluja, joita lapset himoitsevat ja joita vanhemmat valikoivat lapsilleen syntymäpäivälahjaksi. Yksi hylly on täynnä Baby born -nukkeja. Monille tuttu tyttövauva on puettu vaaleaanpunaiseen pukuun. Koko paketti ja sen sisältämät tavarat ovat myös vaaleanpunaisia.
Viereisessä hyllyssä roikkuu lasten naamiaispukuja. Palomies-, poliisi- ja pyssylelujen paketit eivät tietenkään ole vaaleanpunaisia. Niiden kyljissä on kuvia leikkivistä pojista.
Jo lapsesta asti opitaan, mitkä asiat mielletään feminiinisiksi ja mitkä maskuliinisiksi. Leluista lapset saavat helposti kuvan, että tietyt värit, ammatit tai muut asiat kuuluvat pelkästään yhdelle sukupuolelle. Lapset eivät itse keksi, että vaaleanpunainen on vain tyttöjen väri tai että pyssyleikit kuuluvat vain pojille. Nämä asiat opitaan, ja siksi olisi hyvä kiinnittää enemmän huomiota siihen, mihin asioihin sukupuoli liitetään.
Yhtenä iltana katsoimme äitini kanssa Perjantai-puheohjelmaa Yle Areenasta. Jakson aiheena oli ”Miten sukupuoli vaikuttaa kasvatukseen?” Jaksoon sisältyvässä dokumenttipätkässä kerrottiin Ruotsissa asuvasta perheestä, jonka kaksi lasta käyvät sukupuolineutraalissa päiväkodissa. Se tarkoittaa, ettei sukupuoliroolien anneta rajoittaa lasten olemista, kasvua ja kehitystä. Esimerkiksi pojat saavat käyttää mekkoja siinä missä tytötkin. Mutta näillä sanoilla ei lapsia kutsuttukaan, vaan nimillä. Ruotsin kielessä on myös uusi sukupuolineutraali hän-sana, hen.
Moni ei ehkä tule ajatelleeksi, kuinka paljon kieli vaikuttaa oletuksiin sukupuolesta. Suomen kieli on melko sukupuolineutraali kieli, sillä sanat eivät useimmiten kerro henkilön sukupuolta. Kaikista käytetään samaa hän-pronominia eikä substantiiveja ole luokiteltu suvun mukaan, kuten esimerkiksi saksan kielessä. Saksaksi suurin osa ammattinimikkeistä on eri miehelle ja naiselle. Esimerkiksi naisopettaja on die Lehrerin ja miesopettaja der Lehrer. Toisia puhutellaan rouvaksi ja herraksi, Frau Turuseksi tai Herr Turuseksi.
Suomeksi on helppoa puhua ihmisistä tuomatta esiin heidän sukupuoltaan, joten sen merkitys vähenee keskustelussa. Ihmiset, jotka eivät ole miehiä tai naisia, voivat tuntea olonsa epämiellyttäväksi tai syrjityksi keskustellessaan kielellä, jonka sanoihin usein sisältyy oletus sukupuolesta. Myös puhujalle voi olla vaivaannuttavaa, jos hän yrittää viitata sukupuolitetuilla sanoilla henkilöihin, joiden sukupuolta ei voi tietää. Siksi olisi tärkeää, että erilaisia sanoja, kuten englannin uusi hän-sana they, otettaisiin enemmän käyttöön.
Kauppareissullani huomasin kulutustuotteiden myynnin ja markkinoinnin perustuvan vahvasti perinteisille sukupuolirooleille. Tämä tuli esiin erityisesti lelu-, vaate- ja kosmetiikkaosastoilla, jossa deodorantitkin ovat erikseen naisille ja miehille. Sanojen ja värien lisäksi jopa tuoksuilla on sukupuoli. On fiksua suunnata tuotteet tietylle kohderyhmälle, mutta luokittelu sukupuolen mukaan tuo kuluttajille paineita kuulua tiettyyn ryhmään.
Sukupuolten olettamuksien haitallisuudesta puhui myös Perjantai-ohjelmassa vieraillut lastenpsykiatrian professori Kaija Puura. Hänen mukaansa lapsen sukupuoli-identiteetti ei muutu, vaikka kasvatus painottaisi perinteisiä sukupuolirooleja tai olisi päinvastoin sukupuolineutraalia. Tiukista rooleista on silti haittaa, koska ne voivat aiheuttaa ahdistusta ja vaikeuttaa sopeutumista yhteisöön, jos rooli ei vastaa omaa identiteettiä.
Usein ihmisten odotetaan toimivan sukupuoleen liittyvien olettamuksien mukaan. Tietenkin kaikilla on ennakkokäsityksiä ihmisistä, sitä ei voi kukaan kiiistää, mutta olettamuksien avulla luodaan kuvaa toisesta ihmisestä, jota ei vielä tunneta kunnolla. Ennakkokäsityksiä saa siis olla, mutta olisi tärkeää, että oltaisiin myös valmiita muuttamaan omia ennakkokäsityksiä toisiksi.
Haastattelin välitunnilla Järvenpään lukion opiskelijoita. Kyselin seitsemältä ihmiseltä, vaikuttavatko heidän mielestään sukupuoliroolit nuorten elämään ja millä tavalla. Monet sanoivat, että roolit voivat vaikuttaa esimerkiksi sukupuolittuneiden harrastusten tai ammattien kautta.
Muutama kertoi kokemuksiaan yläkoulusta. ”Miesopettajan oli helpompi saada luokka kuriin kuin naisopettajan”, muistaa haastattelemani kakkosluokkalainen. Toinen opiskelija kertoi, että hänen yläkoulussaan äidinkieli miellettiin enemmän tyttöjen aineeksi ja matemaattiset aineet enemmän poikien aineiksi.
Erään ykkösluokkalaisen mielestä sukupuoliroolit eivät ole sääntöjä vaan enemmän yleistyksiä, joiden rajoja voi hyvin rikkoa. Hän toi tärkeän näkökohdan esiin: sukupuoli on vain ihmisen yksi ominaisuus muiden joukossa, ja monet olettamukset voivat tulla muualta kuin sukupuolesta. Kuitenkin jotkut opiskelijat kertoivat myös omista kokemuksistaan, joissa esimerkiksi naisena olemisesta on pienenä saatu hyvin yksipuolinen käsitys, mikä on vaikuttanut nuoren ajatukseen itsestään ja tulevasta ammatistaan.
Monien mielestä sukupuolirooleista ja sukupuoleen liitetyistä oletuksista voi seurata syrjitty tai rajoitettu olo. Henkilö joutuu valitsemaan jotain, mitä ei oikeasti haluaisi valita. Siksi olisi tärkeää, että sukupuolen merkitystä ei korostettaisi niin paljon. Se on vain yksi osa ihmistä. Sain onneksi haastatteluista sellaisen kuvan, että lukiossamme on suvaitsevainen ilmapiiri eikä sukupuolirooleista koeta suurta painetta.
Nuorten keskuudessa sukupuoli ei usein vaikuta mitenkään kanssakäymiseen, mutta esimerkiksi internetissä moni hyökkää sukupuolineutraaliutta vastaan ja haluaa palauttaa vanhat ”kunnon” sukupuoliroolit. Mistä tämä johtuu?
Ihmisellä on tapana reogida aluksi negatiivisesti kaikkeen uuteen. Se on vastareaktio tuntemattomaan ja myös selviytymiskeino. Sukupuoliroolit ja niihin liittyvät olettamukset saattavat tuntua tutuilta ja turvallisilta ja siksi esimerkiksi muunsukupuolisuus-käsite on uutena asiana vaikea ymmärtää. Ihmiset tarvitsevat empatiaa, jotta he voisivat ymmärtää, miltä tuntuu olla jonkin muun sukupuolinen kuin itse on.
Sukupuoliroolien rajoja olisi hyvä laajentaa ja antaa ihmisten olla ja tehdä asioita sukupuolestaan huolimatta. Lastenpsykiatri Kaija Puura puhui sukupuolisensitiivisyydestä, joka olisikin parempi ratkaisu ahtaiden sukupuoliroolien aiheuttamiin ongelmiin kuin sukupuolineutraalius.
Kun lähdin kauppakeskuksesta mietin, miten kaupat, tuotteet ja markkinointi voisivat olla sukupuolisensitiivisempiä. Kiinnittämällä enemmän huomiota värien, esillepanon ja tuotevalikoiman viestintään, voitaisiin laajentaa käsitystä siitä, kenelle tuotteet ja asiat kuuluvat. Tarvitsemme lisää pieniä käytännönasioita, erilaisia vaihtoehtoja sukupuolesta riippumatta. Kohdennetut tuotteet vastaavat vain osaa todellisuudesta, sillä ihminen voi olla ihminen monella tavalla.
Kalifornialainen teinipoppari Billie Eilish on viime aikoina ollut yksi median puhutuimmista henkilöistä. Koko maailma on haltioissaan uudesta artistista, joka vasta julkaisi debyyttialbuminsa. Onko hän sukupolvensa pelastaja musiikkimaailmalle?
Billie Eilish, koko nimeltään Billie Eilish Pirate Baird O’Connell, on noussut maailmanlaajuiseksi suosikiksi lyhyen ajan sisällä. Hänet tunnetaan melankolisesta popmusiikistaan: Eilishin debyyttialbumi When We All Fall Asleep, Where Do We Go? nousi heti maaliskuussa 2019 ilmestyttyään listaykköseksi. Eilish on syntynyt joulukuussa 2001, mikä tekee hänestä ensimmäisen 2000-luvulla syntyneen artistin, jolla on albumi listaykkösenä.
Eilishin debyyttialbumilta ilmestyi etukäteen singlet You Should See Me In A Crown ja When The Party’s Over vuoden 2018 puolella. Seuraavat singlet Bury A Friend ja Wish You Were Gay julkaistiin vuoden 2019 alkupuolella. Albumin viides ja viimeinen single Bad Guy ilmestyi albumin kanssa samana päivänä 29. maaliskuuta 2019. Albumilla on 13 kappaletta sekä 13 sekuntia kestävä aloitus nimeltään !!!!!!!, jossa kuullaan Eilishin ja hänen veljensä naurua sekä albumin aloitussanoja.
Eilishin kappaleiden nimet kirjoitetaan tyyliteltynä pienillä kirjaimilla. Hänen debyyttialbuminsa nimi on kirjoitettu puolestaan kokonaan isoin kirjaimin.
Eilishilla on yhteinen kappale amerikkalaisen artistin Khalidin kanssa. Kappaleen nimi on Lovely ja se kirjoitettiin 13 Reasons Why –tv-sarjaa varten. Lovelyn musiikkivideolla on YouTubessa 301 miljoonaa näyttökertaa. Eilishilla on useita muitakin musiikkivideota.
Billie Eilishin musiikki on tyyliltään pop-musiikkia, jossa sekoittuvat elektroninen musiikki sekä indiemusiikki. Eilishin sanoitukset ovat synkkiä, jopa painajaismaisia. Hänen albuminsa nimestäkin saa jo käsityksen Eilishin synkistä ajatuksista. Eilish on nuoresta iästään riippumatta kokenut elämässään sen verran asioita, että niistä kehkeytyy hyviä sanoituksia kappaleisiinsa. Hänen kappaleensa Wish You Were Gay kertoo pojasta, josta Eilish tykkäsi aidosti, mutta ei saanut häneltä vastakaikua. Eilish toivoi, että poika ei ollut kiinnostunut naisista lainkaan, ettei Eilish tuntisi olevansa huonompi kuin muut tytöt. Hänen kappaleissaan käsitellään myös muun muassa itsensä etsimistä, itsekriittisyyttä sekä rakkautta.
Eilish on maininnut musiikillisiin idoleihinsa kuuluvan muun muassa Justin Bieber, Amy Winehouse, Kendrick Lamar sekä Tyler, The Creator. Hän on maininnut kaikkien aikojen lempikappaleekseen Draken ja Lil Waynen kappaleen The Motto. Billie Eilish pitää paljon hip hop- musiikista, vaikka hänen oma tuotantonsa ei sitä olekaan.
Eilish julkaisi ensimmäisen kappaleensa Ocean Eyes vuonna 2016. Alusta alkaen Eilishin veli Finneas O’Connell on ollut kirjoittamassa siskolleen kappaleita yhdessä tämän kanssa sekä toiminut hänen tuottajanaan. Hän käyttää taiteilijanimeä Finneas, tyyliteltynä FINNEAS. Hän keikkailee Eilishin mukana ja kirjoittaa musiikkia myös itselleen. Finneas on julkaissut omaa musiikkia, mutta ei ole vielä julkaissut kokonaista albumia.
Heidän vanhempansa Maggie Baird sekä Patrick O’Connell ovat näyttelijöitä. Molemmat heistä esiintyvät muun muassa elokuvassa Life Inside Out (2013). Myös Finneas esiintyy kyseisessä elokuvassa.
Eilish on puhunut avoimesti Touretten syndroomastaan. Hän kärsii tic-oireista, mutta ei anna niiden haitata hänen uraansa. Ihmiset joskus pilkkaavat häntä sen takia, mutta hän on ymmärtänyt, että se on yleistä ja monet ihmiset pystyvät samaistumaan Eilishin oireisiin. Hän ei kuitenkaan heti kertonut asiasta julkisesti, koska hän ei halunnut tulla muistetuksi vain Tourettestaan.
Lähteet:
https://www.local10.com/entertainment/billie-eilish-first-artist-born-in-2000s-to-have-no-1-album
https://en.wikipedia.org/wiki/Billie_Eilish
https://en.wikipedia.org/wiki/Finneas_O%27Connell
Alunperin kirjoittanut Veera Munukka