Jatko-opinnot ulkomailla?

Monia kiinnostaa opiskelu ulkomailla, ja itsekin olen sitä harkinnut. Tässä jutussa olen haastatellut kolmea vaihto-oppilasta, joista kaksi opiskelee Suomessa vaihto-oppilaina ja yksi Englannissa.  

Ensimmäinen haastateltava on Oona Suomi, joka on opiskellut englantilaisessa yliopistossa nyt muutaman vuoden nykytaidetta. Hän päätti lähteä ulkomaille, kun Suomen yhteishaku ei tuottanut toivottua tulosta. Oonan opinnot ovat sujuneet hyvin, vaikka englanti ja sen aksentit ovatkin tuottaneet hieman haasteita. Hänen mielestään suurin haaste ulkomailla opiskelussa onkin juuri vieras kieli: “Suurin haaste on vieraalla kielellä puhuminen, jos kielen puhumisesta ei ole kokemusta, ja puhuminen esimerkiksi väsyneenä.” Vinkkejäkin Oonalta löytyy, kuten: “Lähetä hakemusmateriaalit ajoissa, aikainen lintu madon nappaa” ja “Muista hakea Kelalta tukea asumiseen ja opintoihin”. Kuitenkin tärkeimmät vinkit tulevat vasta lopussa: “Älä pelkää sinulle vierasta kieltä, se tulee ajan myötä selkärangasta” sekä aina hyödyllinen neuvo “Ole rohkea ja sosiaalinen”. Oona kuitenkin vielä muistuttaa ottamaan selvää tarvittavista papereista sekä maan sisäisistä asioista, kuten pankin ja terveydenhuollon toiminnasta.  

Hibiki haluaisi tulevaisuudessa asua Suomessa.

Seuraava haastateltava onkin varmasti monelle tuttu, sillä hän on vaeltanut koulumme käytäviä kanssamme. Hän on japanilainen Hibiki, joka saapui Suomeen kulttuurimme kiehtovuuden takia. Hibiki on ollut Suomessa nyt noin puoli vuotta ja palaa takaisin Japaniin kesäkuussa. Haastattelussa hän kertoo pitäneensä ajastaan täällä ja sanoo suomalaisen kulttuurin muistuttavan japanilaista kulttuuria. Isoin ero on kuitenkin niin kutsutussa small talkissa. Hän myös kertoo suomalaisten olevan japanilaisia ujompia. Toinen syy, miksi Hibiki halusi tulla Suomeen, on hänen unelmansa asua ja työskennellä täällä: “Exchange isn’t my purpose, to live in Finland is. And at first I thought about studying in a Finnish university or getting a job but realized that the best way to learn Finnish culture is to study abroad.” Seuraava kysymykseni koski Suomessa vaihdossa olemisen haasteita, ja Hibiki mainitsi jokaiselle julkisen liikenteen käyttäjälle tutun tilanteen: “ The trains come late always and there isn’t many of them. The transits take long because the trains come every 30 minutes.” Helppojakin asioita on lyötynyt: “ Adapting to Finnish culture has been easy and Finnish school is fun. The student have so much free time, definitely when you compare to Asia and Japan.” Lopuksi kysyin vinkkejä ulkomailla opiskeluun: “ You should go if you are interested in a specific culture or a country. You can find out so many new and interesting things. Exchange is so much fun.” Hibiki suosittelee erityisesti Aasiaa, sillä se laajentaisi maailmankuvaamme paljon.

Haastattelin Hibikin lisäksi toista Järvenpään lukiossa olevaa vaihto-oppilasta, Yunusta, joka opiskelee Suomessa vuoden. Hänellä on ollut todella hauskaa, ja hän kertoo suomalaisista positiiviseen sävyyn: “Finnish people are so kind but shy so you just have to go and talk to them. They make great friends and show you new things.” Yunus lisää Suomen olevan hänelle hyvä vaihtomaa, sillä hän harrastaa kuvaamista. Vaikeitakin asioita kuitenkin on löytynyt. Yksi niistä on ollut suomalainen ruoka, mutta ei perinteisten ruokien, kuten mämmin, takia. Yunus kertoo asiasta näin: “In my country we use so much spice in the food and in Finland there isn’t much spice in the food.” Yunus kertoo myös Suomen julkisen liikenteen olevan vaikeaa. Tähän liittyen hän kertoo hauskan tarinan kahdesta kerrasta, kun hän myöhästyi bussista. “This week I have missed my bus twice. The first time I was in the bus station waiting for my bus. The bus was fourteen minutes late and I thought: ‘ okay, maybe this bus isn’t coming’ and started walking home. Then I saw my bus coming, fourteen minutes late!” hän jatkaa: “ The second time I was in Järvenpää waiting for the bus again. It’s late so I thought it wasn’t going to come. So I decided to go to the library, since it was cold. And just like the last time I saw the bus come. I was like ‘WHAT?!’ at that point.” Vaikka Yunuksella onkin ollut pieniä vaikeuksia suomalaisen julkisen liikenteen ja ruuan kanssa, hän silti suosittelee vaihtoa. Hänen mielestään vaihto kannattaa, koska se parantaa kielitaitoa sekä mahdollistaa uusien ystävien ja kokemuksien saamisen. Se on myös hyvä kokemus ja vahvistaa ihmistä. Juuri näiden syiden takia Yunuskin lähti vaihtoon. 

Haastatteluiden perusteella voisimme sanoa vaihdon olevan hyvä idea, jolla on monia hyödyllisiä vaikutuksia. Tietenkin se tuo myös haasteita ja ongelmia mukanaan mutta tarjoaa silti ainutlaatuisen kokemuksen. 

(Haastattelut ja artikkeli on tehty ennen koronan aikaa. Jos harkitset vaihtoon lähtöä, muista tarkistaa koronan vaikutukset siihen.) 




Abien TJ100 piristi lukiota tänäkin vuonna

Abien TJ100 nähtiin tänäkin vuonna, vaikka korona varmasti uhkasikin järjestämistä. Onneksi saimme kuitenkin myös tänä vuonna nähdä lukiomme opiskelijoiden lahjakkuutta ja rentoutua hetkeksi hauskojen ohjelmanumeroiden avulla, vaikka emme tyypilliseen tapaan areenalla. Tänä vuonna suuri osa opiskelijoista näki TJ100 juhlan luokistaan striimin kautta. 

Tänä vuonna juhlassa oli teemana 70-luku ja näimmekin monta esitystä aiheeseen liittyen. Ensimmäisenä kuitenkin abit pitivät jumppatuokion, jossa vaikutti olevan myös nykypäivän liikkeitä mukana. Mutta tätä seurasi ensimmäinen monesta musiikki esityksestä ja saimme ensimmäisen maistiaisen teemasta.  

Jumppaa ja musiikkia seurasi opettajien ja abien välinen musiikkivisa, jossa kilpailijat arvasit joukkueittain 70-luvun biisejä. Abeilla oli vastassa itsevarmat opettajat Juha Haapola, Emma Lager sekä Susanne Heinonen. Itsevarmuus ei kuitenkaan opettajia voittoon vienyt sillä tiukan kisan voittivat abit.  

Seuraavaksi näimme seuraavat useasta musiikki esityksestä ja eräs esiintyvistä abeista esitti hellyttävän toiveen, Hän toivoi normaali aikojen palaamista mahdollisimman pian. Musiikki esitys olikin aluksi haikea, mutta sai loppuun iloisen käänteen. 

Koko juhlan kuitenkin kruunasi Retro Asu kilpailu, jossa näimme yli 20 asua suoraan 70-luvulta. Muutamia mieleen jääneitä asuja olivat varmasti nahkainen kilpa-ajo asu, syvä v-kaulainen paita sekä alaspäin levenevät housut, jotka ovat varmasti jokaiselle tuttu 70-luvun kuvista. Kilpailun kuitenkin voitti kaikkien yllätykseksi eräs kolmesta tuomarista. 

Kokonaisuudessa TJ100 juhla toi koko lukion arkeen mukavan lyhyen tauon ja esitteli tämän vuoden ykkösille mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Toivottavasti TJ100 juhlan pirteä tunnelma jatkuu abeilla vielä kirjoitusten jälkeenkin.




Janne Heikkinen – kananmuna?

Sanni Tabell

”Sinä
et tule ikinä oppimaan kiinaa”, Heikkiselle sanottiin. Nyt hän opettaa kiinaa
Järvenpään lukiossa sekä monissa muissa kouluissa asuttuaan Kiinassa.

Janne Heikkinen opettaa kiinaa koulussamme.

Kuka?

  • Opettanut kiinaa Järvenpään
    lukiossa vuodesta 2010
  • Asunut Kiinassa
    2000–2005
  • Opiskeli aikuiskasvatustiedettä
    Turun yliopistossa ja kiinaa Zhejiangin yliopistossa
  • Kiinalainen
    lempiruoka: sichuanilainen hot pot -pataruoka (huoguo)
  • Palkittu Järvenpään kansalaisopiston
    vuoden opettajaksi 2019

Janne
Heikkinen ei ollut vielä lukiossa innokas opiskelija. Opiskelu alkoi kiinnostaa
25-vuotiaana armeijan ja muutaman työvuoden jälkeen. Englannin kieli kuitenkin
kiinnosti aina, ja Heikkinen panostikin siihen paljon. Hänen näkemyksensä oli
jo nuorena se, että olisi mukavaa opettaa osaamaansa kieltä muille. Oli siis
luonnollinen päätös hakeutua opettajaksi. Heikkinen opettaa yhä kiinan ohella
englantia. Hänen kursseilleen voi hakeutua Järvenpään kansalaisopistoon.
Kansalaisopistossa on myös Heikkisen kiinankursseja. On kiinnostavaa, miten Heikkinen
on päätynyt niin erikoisen kielen opettajaksi.

”Aloitin
kiinan opiskelun vuonna 1995. Opiskelu lähti ihan harrastuspohjalta. Ajattelin,
että tämä saattaisi olla eksoottinen ja mielenkiintoinen kieli. Kaveri
”rohkaisi” minua sanomalla: ”Sinä et tule ikinä oppimaan tuota kieltä.” Nousi
ajatus, että haluan näyttää tälle kaverille.”

Heikkinen
haki systemaattisesti kurssilta kurssille ja kävi kaikki mahdolliset kiinan
kurssit. Hän huomasi, ettei kiinan oppiminen olekaan niin mahdotonta kuin
hänelle oli sanottu. Heikkinen kuvailee sen olevan kuin mikä tahansa muukin
kieli, johon ensin mennään sisään, jonka alkeet harjoitellaan ja jota
pikkuhiljaa harjoitellaan lisää. Kiinan kurssit kuitenkin loppuivat kesken,
vaikka halua opiskella lisää olisi kuitenkin ollut.

”Senhetkinen
kiinanopettajani, joka on itsekin kiinalainen, jutteli asiasta kanssani. Hän
sanoi, että jos oikeasti haluaisin opiskella ja oppia kiinaa lisää, kannattaisi
harkita Kiinaan muuttamista – edes vuodeksi.”

Heikkinen
otti vuonna 2000 vaimonsa kanssa sapattivuoden, vuoden vapaaksi töistä. He
halusivat lähteä Kiinaan opiskelemaan. Kaupunki, johon he lähtivät, oli sama,
josta Heikkisen kiinanopettaja on kotoisin: Hangzhou.

”Se oli sellainen once in a lifetime experience. It’s now or never.  Nyt tai ei koskaan.”

Hangzhou

Kuva: WorldAtlas

Monet
Kiinan kaupungit, kuten Shanghai, ovat hyvin vilkkaita. Ihmisillä on kiire
töihin ja tapaamisiin. Monet juoksevat tai vähintäänkin kävelevät ripeästi.
Junat ja metrot ovat aina tupaten täynnä. Hangzhou on erilainen kaupunki,
rauhallinen ja rento. Ihmiset viettävät aikaansa kuunnellen linnunlaulua ja
juoden vihreää teetä Länsijärven rannalla kauniita vuoria katsellen. Koska
kulttuuriympäristö on erilainen, Heikkinen kohtasi Kiinassa paljon erikoisia
asioita.

”Kiinassa
on niin paljon ihmeellisiä asioita, ettei niitä voi edes luetella. Otin suurin
piirtein joka päivä kameralla kuvia. Ajattelin usein, että ei voi olla totta ja
että asian voi tehdä näinkin. Kiinassa on paljon nähtävää.”

Kiinassa on
todellakin paljon nähtävää, ja Kiina on iso maa. Heikkinen sanookin, että
jokainen paikka Kiinassa on erilainen. Täytyy käydä maaseudulla, kaupungissa ja
eri puolilla Kiinaa kokeakseen sen täysin. Hänen mukaansa vain Pekingissä tai
Shanghaissa käymällä ei ole oikeasti käynyt Kiinassa.

Heikkisellä
ja hänen vaimollaan oli ennen lähtöä käsitys, että Kiina on eksoottinen ja
mukava maa. Kun he olivat olleet Kiinassa kolme kuukautta, eksoottisuus katosi
ja elämä arkistui. Heikkinen huomasi, että Kiina on kuin mikä tahansa maa,
jossa on tavallisia asioita ja tavallisia ihmisiä tavallisine arkineen ja
murheineen. Heikkinen ja hänen vaimonsa opettivat eri kouluissa, vaimo
kansainvälisessä ja Heikkinen itse kiinalaisessa koulussa. Opettaminen oli hyvä
tapa kustantaa asumista.

Kiina oli
myös hyvä tukikohta lähteä käymään naapurimaissa. Heikkinen vieraili muun
muassa Japanissa, Koreassa, Vietnamissa ja Australiassa. Kiinasta oli halpaa kierrellä
naapurimaita. Heikkinen kertoo kokemuksistaan:

”Meni kolme
kuukautta, että alkoi ymmärtää kaiken, mitä ihmiset ympärillä puhuivat. Vuosi
meni, että pääsi kulttuuriin sisään. Viiden vuoden aikana olin muuttunut
kananmunaksi. Se tarkoittaa sitä, että olin päältä valkoinen ja sisältä
keltainen. Olin muuttunut aika kiinalaiseksi ja ajattelin kiinalaisittain
monista asioista.”

Nämä
kiinalaiset ajattelu- ja toimintamallit tulivat Heikkisen mukana takaisin
Suomeen. Hän saattoi ajaa omien sanojensa mukaan vähän niin ja näin. Hän ei
aina noudattanut suomalaisia normeja. Todella nopeasti hän kuitenkin muuttui
takaisin.

”Sanotaan
myös, että ulkomailla asuvat kiinalaiset ovat banaaneita. He ovat keltaisia
ulkoa ja valkoisia sisältä. Mutta minä olin sitten kananmuna.”

Heikkisen opetukseen voi hakeutua myös Järveen
kansalaisopistolle.

Heikkinen
vaimoineen palasi Suomeen vuonna 2005, ja heille syntyi lapsi heti seuraavana
vuonna. Lapsen syntymä muutti kaiken. Ensimmäisinä vuosina oli täysin
mahdotonta palata takaisin Kiinaan. Harmikseen Heikkinen ei ole paluunsa
jälkeen vieraillut Kiinassa. Kiinasta saadut ystävät ovat kyllä tulleet hänen
luokseen vierailuille Suomeen.

Halu palata
Kiinaan on kova. Heikkinen voi kuvitella vielä muuttavansa Kiinaan vähäksi
aikaa, vaikka vuodeksi tai puoleksi. Olisi mukavaa myös käydä lyhyillä
matkoilla, joilla voisi näyttää pojalle, millaisessa paikassa hänen isänsä
opiskeli ja teki töitä.

Nyt
Heikkinen työskentelee Järvenpäässä opettamassa kiinaa ja englantia. Oli selkeä
päätös hakeutua opettamaan Suomeen paluun jälkeen.

”Ajattelin,
että tästä ei saa luopua. Kiina on niin kallisarvoinen kieli, ja kielitaitoa
täytyy pitää yllä. Oli luonnollinen päätös hakeutua opettamaan kiinaa. Osaan
itse kieltä ja haluan kertoa siitä muillekin. Huomasin myös, että Suomessa oli
jo siihen aikaan mielenkiintoa. Nuoret alkoivat kiinnostumaan kiinan
opiskelusta.”

Heikkinen
on yleisen mielipiteen mukaan erittäin hyvä opettaja. Hän hyödyntää
opetuksessaan monenlaisia tapoja ja kehittää oppituntejaan paljon. Hän pyrkii
pysymään ajan harjalla ja hyödyntämään yhä kehittyvää teknologiaa. Hänen
mukaansa yksi opettajana olon parhaita puolia on se, että hän pääsee haastamaan
itseään.

”Opetuskin
muuttuu koko ajan. Uusia välineitä tulee, internet kehittyy ja on paljon uusia
opetustapamahdollisuuksia. Ei olekaan enää välttämättä niin, että on kirja ja
CD, joista opetetaan. Se haastaa koko ajan kehittämään opetusta.”

Heikkinen
haluaa puhkaista kuplan siitä, että kiina olisi maailman vaikein kieli. On
olemassa paljon nettisivuja ja sovelluksia, joiden avulla kielen vaikeimpiakin
aspekteja, merkkejä ja ääntämystä, voi harjoitella.

”Ei ole
toista kieltä, jonka alkeet olisi niin helppo opetella kuin kiina. Syyksi
sanoisin ehkä sen, että kiinan kielioppi on mitätön. Ääntämys, erityisesti
toonit, saattavat tuottaa vaikeuksia. Mutta se kupla pitää puhkaista, että
kiina olisi vaikea kieli. Se ei ole.”




Näkökulma: Päätoimitus kommentoi etäopetuksen käytäntöönpanoa

Sunnuntai aamuna 15.3. lukiolehti Järjen päätoimitus on saanut tiedon, että kaikki lukion opetus tullaan siirtämään etäopetukseen COVID-19:n (koronavirus) takia. Tämä tarkoittaa sitä, että koulu suljetaan toistaiseksi ja että opiskelijat tulevat hoitamaan kaiken opiskelunsa itsenäisesti kotona. 

Opiskelijat ovat saaneet viestin Wilmassa, jossa ilmoitetaan näin: “Järvenpään kaupunki on päättänyt siirtää lukion 1. ja 2. luokat ja sekä muut kuin kirjoittajat etäopetukseen (päivä ja ilta) 4. jakson loppuun asti, joka päättyy 30.3.2020 aikuisten ja 3.4.2020 nuorten lukiokoulutuksessa. Jakson koeviikko on aikuisten lukiokoulutuksessa 24.3.2002 – 30.3.2020 ja nuorten lukiokoulutuksessa 26.3. – 3.4.2020”. Tämä voi käydä joillekin opiskelijoille haastavaksi, jos he kokevat opettajan läsnäolon ja fyysisen opetuksen välttämättömästi. Tällaista voi olla esimerkiksi opiskelijoilla, joilla on hankaluuksia tiettyjen oppiaineiden kanssa. 

Lehden tammikuussa nimittämä uusi päätoimittaja Teemu Suomi kommentoi tätä tiedotetta seuraavasti: “Aika erikoinen tapaushan tämä on, eikä sitä tavallaan ole osannut odottaa. Toisaalta nyt kun tällainen, jo pandemiaksi kehittynyt virus koettelee maailmaa ja on Suomeenkin asti levinnyt, niin ei siihen voi erityisen kielteisesti suhtautua. Itse kannatan sitä, että tällaisia turvatoimia harjoitetaan sen sijaan, että ongelmaa vähäteltäisiin. En ole asiantuntija, joten en kummemmin halua ottaa kantaa, mutta siksi meillä on valtion ylemmät, jotka oletettavasti tietävät tehdä, mikä parhaaksi on.” 

Päätoimituksemme haluaa esittää myötätuntonsa kaikille niille keväällä kirjoittaville, joihin tämä tilanne tulee vaikuttamaan. Kehotamme myös, että opiskelijat seuraavat nyt tarkasti Wilmasta saapuvia ohjeita ja Järvenpään lukion sivuilta löytyviä tiedotteita. 

Toivotamme kaikille turvallisia seuraavia viikkoja. Ja toivomme, että pidätte huolen omasta ja lähipiirinne terveydestä. 

Järjen toiminta saattaa hidastua artikkeleiden aikataulujen pakollisen muuttumisen takia 

Järjen päätoimitus 15.3.2020 




Kiehtova Kiasma

Kiasmassa on mahdollista saada monenlaisia kokemuksia. Tässä on Järjen toimittajan Kati Lahden kokemus. 

Kuva: Kati Lahti

Helsingissä Mannerheimin kadulla sijaitseva nykytaiteen museo Kiasma tarjoaa hyvän aloituspaikan taiteen maailmaan ja sijaitsee myös sopivan välimatkan päässä Helsingin rautatieasemasta. Vaihtuvat näyttelyt tarjoavat aina jotain uutta ja kiinnostavaa katseltavaa. Lisäksi Kiasma tarjoaa mahdollisuuden seurata erilaisia esityksiä ja tapahtumia.   

Tällä hetkellä Kiasmassa on Torbjorn Rodlandin Fifth Honeymoon sekä useiden eri taitelijoiden teoksista koostuva Yhteiseloa-kokoelmanäyttely. Rodlandin Fifth Honeymoon näyttely koostuu lähinnä yksittäisistä kuvista sekä muutamasta kuvasarjasta, joissa suurimmassa osassa esiintyvät ihmiset. Näyttelyssä on kuitenkin mukana myös yksi video, jossa nuori poika laulaa. Fifth honeymoon on Rodlandin ensimmäinen yksityisnäyttely Suomessa. Yhteiseloa-näyttely käsittelee puolestaan ihmisen luonto suhdetta muiden eläinten näkökulmasta.  Näyttely onkin sekoitus monien eri taiteilijoiden veistoksia, maalauksia, kuvia ja videoita. Mukana on myös pelkästään kuunneltava teos. Monien eri taiteilijoiden äänen huomaa hyvin näyttelyä katsellessa sillä eri teoksien näkemys teemasta vaihtuu myyttisestä nopeastikin todellisemmaksi ja konkreettisemmaksi.  

Kokonaisuudessaan pidin Kiasmasta. Molemmat näyttelyt olivat omalla tavallaan kiinnostavia, vaikka ovatkin aivan erilaisia. Torbjorn Rodlandin näyttely kuitenkin kiehtoi minua enemmän, sillä siinä pystyin seuraamaan samojen esineiden matkaa eri kuvissa. Fifth honeymoon näyttely tuntui ikään kuin tarinalta ja se muodosti myös paremman kokonaisuuden Yhteiseloa-näyttelyyn verratessa. Silti paras teos koko museossa on ehdottomasti Yhteiseloa-näyttelyssä oleva Andris Eglitiksen maalaus RNP2S, jossa suurelle mustalle pohjalle on maalattu värien spektri. Yhteiseloa-näyttely myös vaatii hieman enemmän keskittymistä, jos haluaa huomata kaikki pienetkin yksityiskohdat. Esimerkkinä viiden kuvan kokoelma, johon on piilotettu vain läheltä näkyvää tekstiä. Jos siis haluaa saada täyden kokemuksen Kiasmassa vieraillessaan kannattaa varata ainakin pari tuntia aikaa.