Stressiä pukkaa – elämä kroonisen stressin kanssa

Jokainen löytää itsensä ajoittain stressin keskeltä. Vaikkei kaikki stressi olekaan haitallista, pitkittyessään stressillä on monia haittapuolia. Haastettelimme kroonisesta stressistä kärsivää opiskelijaa – miltä tuntuu, kun stressi nielaisee ihmisen kokonaan?

 J on aurinkoinen ja ystävällinen opiskelija, joka hymyilee kaikille ja on aina valmiina auttamaan. Pinnan alla piilee kuitenkin aivan eri todellisuus: J kärsii kroonisesta stressistä, eli pitkäaikaisesta jatkuvasta stressitilasta. Kaikki alkoi jo ala-asteen viimeisillä luokilla. Vaikka J ei osannutkaan vielä stressata numeroistaan, tahtoi hän tehdä parhaansa koulussa.  Motivaatio kantoi pitkälle, ja kuudennella luokalla J julistettiinkin koulun parhaaksi oppilaaksi.

 

Ala-asteen hyvät suoritukset kuitenkin seurasivat myös yläasteelle. Arvosanoilla olikin yhtäkkiä väliä, ja J peilasikin omaa arvoaan hyvistä kouluarvosanoista. Myös muut kiinnittivät huomiota J:n suorituksiin. Esimerkiksi seiskaluokan alussa luokanvalvoja ihmetteli ääneen J:n ala-asteen päättötodistusta. Sisäisen paineen lisäksi myös muiden suoma huomio loi J:lle koulumenestykseen liittyvää stressiä ja painetta.

 

Huonoimillaan J oli kahdeksannella luokalla, jolloin stressi nousi aivan uusiin svääreihin. Kasiluokan jatkuva työmäärä ja uusien asioiden lakkaamaton opettelu toivat paljon paineita, sillä J halusi pärjätä ja säilyttää oman tasonsa koulussa. Koska J:n numerot olivat aikasemmin olleet todella hyviä, oli hänen vaikea antaa itselleen lupaa ottaa rennosti. Koulu, suoriutuminen sekä koenumerot veivät mukanaan, eikä J enää osannut pysähtyä.

Samaan aikaan J alkoi kuulla kuinka muut puhuivat hänen suorituksistaan. Hänestä tuli se kuuluisa kympin oppilas, jonka kaikki jostain yhteydestä tunsivat ja jonka koulusuoritukset olivat julkista tietoa muiden oppilaiden joukossa. Koulumenestyksen levitessä myös J:n tuntema paine syveni entisestään. Kahdeksannen luokan kevätjuhlassa koulun rehtori kuulutti J:n keskiarvon koko koulun edessä – puhdas, virheetön, suoritettu 10.0. J saikin tämän jälkeen keskiarvoaan koskevia kysymyksiä sosiaalisessa mediassa pitkälle kesälomaan. ”En koskaan halunnut kehuskella todistuksellani, mutta vastailin kuitenkin kaikkien kysymyksiin. Kyllä se jossain vaiheessa rupesi ärsyttämäänkin”, hän kertoo.

 

Osittain tästä syystä J koki yhdeksännelle luokalle palatessaan muiden ihmisten luovan hänelle paineita. ”En tiedä odottiko kukaan oikeasti minulta paljoa, mutta sellaisen kuvan loin ainakin itselleni”, J kertoo. Varsinkin öisin yksin ollessaan hän vajosi ajatuksiin siitä, että pettää niin muiden kuin itsensäkin odotukset. Kuitenin J:n vanhemmat ja ystävät olivat kannustavia, eivätkä he luoneet J:lle suuria paineita tai odotuksia. Siitä huolimatta J halusi tehdä etenkin vanhempansa ylpeiksi, ja koki tarvetta maksaa heille takaisin kaikesta hyvillä suorituksillaan.

J koki vaikeaksi ottaa rennosti, eikä stressistä näyttänyt olevan ulospääsyä. Vaikka ystävien kanssa saattoikin olla hauskaa, tunsi J usein olonsa hyödyttömäksi, ellei tehnyt jotain opintoja edistävää. Ainoastaan parhaan ystävänsä kanssa hän koki olevansa vapaa stressistä ja paineista. ”Kaikki merkit osoittivat krooniseen stressiin”, J sanoo.

 

Nyt lukiossa J on ottanut tavoitteekseen oppia asioita niiden itsensä vuoksi, ei saadakseen täydellisiä numeroita. Silti hyvien numeroiden täplittämä menneisyys vaikuttaa häneen vahvasti niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Hän saa yhä kuulla vanhoista keskiarvoistaan ja todistuksistaan, vaikka hän toivoikin pääsevänsä lukiossa irti menneisyydestään. Hyvien numeroiden toiveetkin elävät yhä, ja J sanookin koulusta lähtöisen stressin olevan yhä vahvasti läsnä hänen elämässään.

Nykyään J ei pidäkään numeroidensa mainitsemisesta, vaan mieluummin vastaa niitä koskeviin kysymyksiin kiertoilmauksin. J kertoo myös pitävänsä ulospäin positiivisena olemisesta, vaikka päänsä sisällä hän tunteekin aivan toisella tavalla. Hän on myös oppinut tuntemaan stressinsä. Hänen oloaan pahentavat muun muassa huonot yöunet, omista aikatauluistaan luistaminen, ajan puutten tunne sekä kouluasioiden tekemättä jättäminen. Myös aiemmin koetun massenusvaiheen J kertoo iskevän uudelleen kun stressitaso on korkealla. ”Silloin ei jaksa tehdä yhtään mitään, mikä taas pahentaa stressiä vielä entisestään”, hän kertoo masennuksentunteen ja stressin synnyttämästä noidankehästä.

Stressiä lieventäviäkin asioita on. J mainitsee musiikin ja instrumenttien soittamisen heti ensimmäisenä, sillä se on hänelle tärkeä tapa purkaa paineita. Myös ystävät ja heidän kanssaan vietetty aika on J:lle äärettömän tärkeää. Tiettyjen asioiden vältteleminen auttaa J:tä. Hän pyrkii olemaan muistelematta yläkouluaikoja, ja välttelee arvosanoista puhumista.

 

J tahtoo ulos stressin kierteestä, ja pyrkiikin nykyään ottamaan rennomin elämänsä ja koulunkäyntinsä kanssa. Vaikka stressiä ja paineita on vaikea paeta koulumaailmassa, hän kokee saavansa tukea ja apua lähipiiristään.

”Voimia kaikille, jotka kamppilevat samojen asioiden kanssa”, J haluaa vielä lopuksi sanoa muille stressaajille, ”vaikka onkin vaikeaa, uskon että asiat kääntyvät vielä paremmiksi!”




Ei koulua vaan elämää varten

Kevät vaihtui kesään ja taas syksyyn. Kevät ja kesä olivat muutosten aikoja. Sen sijaan syksyllä koulujen taas alkaessa on aika kasvaa ja oppia. Ilmat viilenevät ja pimeys lisääntyy, ja jälleen on aika orientoitua opiskeluun ja lukiomaailmaan. 

Lukio tuo mukanaan haasteita niin abeille kuin uusille opiskelijoillekin. Samaan aikaan lukio on kuitenkin paikka, jossa on mahdollisuus kasvaa ja oppia paljon niin itsestään kuin myös muusta maailmasta. Nyt itse abiturienttina ja lukiomaailmaa nähneenä haluan jakaa viisi neuvoa, joiden avulla saat lukiovuosistasi irti enemmän kuin ehkä muuten saisit.

 

Älä pelkää puhumista

Tulet tapaamaan lukuisia uusia ihmisiä ja olemaan ehkä tilanteissa, joissa et tunne ketään ennestään. Älä siis pelkää lähestyä ihmisiä – olivat he sitten opettajia, puolituttuja taikka uusia vierustovereita. On tärkeää luoda yhteyksiä ja jakaa yhteisiä kokemuksia muiden kanssa. Kaikki me olemme mahdollisuuksia uuteen ystävyyteen, tai muuten vain merkitykselliseen keskusteluun. Älä siis suotta jää ulkopuolelle vain siksi, että puhuminen jännittää.

Ole avoin

Avoimuus voi tarkoittaa montaa eri asiaa. Oman kokemukseni perusteella lukiossa on erityisen tärkeää olla avoin eri kouluaineita kohtaan. Lukiossa eri aineissa opetetaan eri asioita kuin peruskoulussa, ja siksi on tärkeää olla avoin niitä kohtaan. Kuka tietää, ehkä ennen vihaamasi aine voi yllättää! Muutenkin on tärkeää antaa kaikelle mahdollisuus, pakollisia kursseja kun riittää jokaisesta kouluaineesta.

Ole armollinen itseäsi kohtaan

Lukiomaailma voi olla paikoitellen ankara ja voimia vievä. On tärkeää olla armollinen ja antaa itselle anteeksi mahdolliset epäonnistumiset. Etenkin ensimmäisenä vuonna on hyvä antaa itselleen tilaa oppia ja tottua lukion käytäntöihin ja työskentelytapoihin, ne kun saattavat olla hyvinkin erilaisia yläasteen meininkiin verrattuna.

Armollisuus on asia, joka kannattaa pitää mielessä läpi lukiotaipaleen, ja aina sen jälkeenkin. Lukio aiheuttaa paljon suorituspaineita kaikkien vuosikurssien opiskelijoille. On siis hyvä muistaa, että kaikesta ei tarvitse suoriutua täydellisesti.

Anna itsellesi aikaa levätä

Opiskelujen lomassa on helppo väsähtää – etenkin lukiossa. Kaikkien esseiden ja kurssitöiden keskellä onkin erittäin tärkeää levähtää. Tee joka päivä asioita, joista saat energiaa tai joita tehdessä rentoudut. Olipa oma juttusi sitten lukeminen, leipominen tai salilla käyminen, löydä aikaa asioille, jotka antavat aivoillesi tauon.

Anna itsellesi aikaa levätä.

Pidä hauskaa

Vaikka lukio onkin täynnä asioita, jotka tulee ottaa tosissaan, on tärkeää osata myös irroitella. Vietä aikaa ystäviesi kanssa. Tee asioita, joista todella nautit. Totuus on, että loppujen lopuksi tulet muistamaan lukioajoistasi ne hetket, jotka vietit mahtavien ihmisten kanssa tehden mukavia asioita. Älä siis stressaa liikaa, vaan anna itsellesi lupa nauttia ajastasi!

 

Järjen toimitus toivottaa tervetulleiksi kaikki uudet opiskelijat sekä toivoo kaikille antoisaa lukuvuotta. Tsemppiä opintoihin!




”Tää on ihan mahtavan hyvä lukio” – avajaisten tähtivieras hehkutti Järvenpään lukiota

Ensimmäisen kouluviikon päätteeksi perjantaina 17.8. Järvenpään lukiolla pidettiin perinteiseen tapaan lukuvuoden avajaiset. Areenalla nähtiin musiikkia ja tanssia sekä tähtivieras – ammattiurheilija Mirko Lahti. 

Show alkoi opiskelija Joona Uusitalon upealla pianoesityksellä Mozartin klassikosta Turkkilainen Marssi. Uusitalo hyväksyttiin arvostettuun Sibelius-Akatemiaan vuonna 2017 – eikä turhaan: konkarin sormet liikkuivat koskettimilla jälleen kerran ilmiömäisen sulavasti.

Uusitalon sonaatin jälkeen oli vuorossa yllätysvieras, kaksinkertainen nuorten alamäkiluistelun maailmanmestari Mirko Lahti. Nöyrä ja rento Lahti palasi juurilleen Järvenpään lukioon ja esitteli lyhyessä puheessa itseään ja lajiaan.

”Tää on ihan mahtavan hyvä lukio, hyvii nuorii, hyvii maikkoi”, ylisti Lahti.

Kuka on Mirko Lahti?

  • 21-vuotias
  • Kotoisin Mäntsälästä.
  • Valmistunut Järvenpään lukiosta vuonna 2016.
  • Opiskelee Vierumäen urheiluopistossa.
  • Voittanut kahdet nuorten alamäkiluistelun MM-kisat sekä lukuisia muita kilpailuja.

Avajaisten jälkeen auditoriossa pidettiin pienimuotoinen kyselytuokio, jossa urheilulinjalaiset ja Järki pääsivät tapaamaan Lahden.

”Jos ei tee sitä, mistä tykkää, se näkyy tuloksissa”

Mirko Lahti on edennyt lajinsa huipulle nopeasti: Suomen kärkiluistelija aloitti uransa vuonna 2015 ja on jo yltänyt kymmenen parhaan joukkoon kansainvälisillä jäillä. Urheilija kertoo, että hänen menestyksensä takana on laaja ja monipuolinen urheilutausta, motivaatio, kova treenaaminen sekä tasapainon löytäminen arjen ja rentoutumisen välillä. 

”Myös tekemisestä nauttiminen on tärkeää. Jos ei tee sitä, mistä tykkää, se näkyy tuloksissa”, totesi Lahti.

Kaikki ei kuitenkaan ole mennyt niin kuin Strömsössä. Lahti kertoi, että harrastelijasta ammattilaiseksi siirtyminen on tuonut uusia haasteita, kuten julkisuuden. 

Nykypäivänä merkittävä osa urheilijan työnkuvaa on mediassa esiintyminen, josta myös Lahti on saanut makua. Kansainvälisessä mediassa tarvitsee vähintäänkin sujuvaa englannin kielen taitoa. ”Yleensä jännittää ainakin vähän”, totesi Lahti, joka on esiintynyt muun muassa tunnettujen amerikkalaisten uutiskanavien CNN:n ja Foxin haastatteluissa. 

Median rooli urheilussa on ollut otsikoissa vuosien varrella, ja monet alan huiput ovat avautuneet mittavista paineista parrasvaloissa. Julkisuus on tavallisesti raskas lisä jo valmiiksi kovien paineiden alla kipuileville urheilijoille. 

”Sanon tässä kohtaan, että mulla on sitä varten mentaalivalmentaja”, paljasti Lahti. 

Henkinen valmentaja on Lahden tuki ja turva aikataulun, stressin ja paineiden käsittelemisessä. 

Mirko Lahti entisen liikunnanopettajansa kanssa.

”Käyn kerran kuukaudessa juttelemassa kaikenlaisesta ja se helpottaa.”

Julkisuus voi kuitenkin antaa myös positiivisia kokemuksia huonojen puolien rinnalla.

”Olen päässyt esimerkiksi Huomenta Suomeen, mikä oli tosi siistiä”, kertoi Lahti innostuneesti.

Myös sponsorien hankkiminen on tullut uutena varsin keskeiseksi osaksi nuoren urheilijan arkea. Lahti on tehnyt yhteistyötä muun muassa Jaguar Magazine -asiakaslehden ja NoPain-yrityksen kanssa.

”Tällä miehellä oli aina hymy huulilla!” huudahti yksi liikunnanopettajista, mikä sai Lahden virnistämään. 

Lahti on entinen Järvenpään lukiolainen ja eittämättä ylpeydenaihe koululle ja esikuva urheilulinjan opiskelijoille. Lahti ei koskaan ollut kiiltokuvapoika, mutta pääsi suoraan lukiosta Vierumäen urheiluopistoon, mikä oli omin sanoin ”onnenpotku”. Nyt opiskelu sujuu hyvin ja urheilija elää hetkessä. 

Lopuksi Lahti neuvoi lukiolaisia ottamaan rennosti:

”Älkää lannistuko vielä lukiossa. Eläkää ja pitäkää hauskaa.”

Santeri Koivula esitti soolon perjantain avajaisissa.

Lahden jälkeen areenalla tanssahteli tuore breakdancen Suomen mestari Santeri Koivula. 

Myös ykköset pääsivät lavalle: koulu jakoi ryhmäytymispäivissä ansiokkaasti esiintyneille yksilöille K-Supermarket Pajalan lahjoittamia patonkikuponkeja.

 

 

 

 

 

Ykkösluokkalaiset lavalla lukion rehtorin Marja-Liisa Lehtiniemen kanssa.

 




Gallupeja ja muutoksen tuulia

Muutos imaisee mukaansa. Kun näkee muutosta jossain, tulee helposti mieli seurata perässä. Nyt kun luonto on pukeutunut uuteen ulkomuotoon, olemme kaipailleet Järjen toimituksessa samankaltaista raikkautta. Ympärillämme kaikki muuttuu. Keväällä luonnon herätessä syntyy halu uudistua, ja niin kävi myös meille Järjessä.

Kuitenkin muuttuakseen on ymmärrettävä, mitä pitäisi muuttaa – vai pitääkö mitään muuttaa ylipäätään. Saadaksemme tietoa uudistustarpeista päätimme ahdistella lukiomme opiskelijoita gallup-kyselyllä. Saimmekin paljon tärkeää palautetta lukijoiltamme ja runsaasti ideoita Järjen kehittämiseen.

 

Lukiolaiset ja Järki nyt

Lukevatko lukiolaiset Järkeä? Vastaus on kyllä, mutta eivät kaikki. Itse asiassa vain 7 % kyselyyn vastanneista 113 opiskelijasta kertoo aktiivisesti lukevansa Järkeä. Onneksemme 41 % vastaajista myöntää olevansa satunnaisia lukijoita – siltikin hieman yli puolet vastaajista ei lue Järkeä ollenkaan!

Kysyimme myös sitä, ovatko opiskelijat lukeneet Järkeä missään vaiheessa, ja 70 % vastaajista sanookin joskus lukeneensa lehteämme, mikä toimituksellemme oli toki huojentavaa kuulla. Toivomme tietysti, että myös ne 30 % vastanneista, jotka eivät koskaan lehteämme ole silmäilleet, tutustusivat juttutarjontaamme.

Yllätykseksemme huomasimme, että uutiset nousivat gallupissa mielenkiintoisimmaksi juttutyypiksi. Myös koulun projekteihin liittyvät aiheet sekä haastattelut saivat paljon ääniä, mikä on hyvä asia, sillä molemmista aiheista on lähiaikoina tulossa juttuja! Erityisesti uutisten suosio yllätti toimituksemme, sillä olimme kuvitelleet niiden olevan vähemmän kiinnostavia – jopa niiden tekeminen on aika ajoin ollut tylsähköä.

Muutos vetää pyörteen lailla puoleensa

Järki murroksessa

Kevään korvilla olemme puhuneet paljon muutoksesta. Olemme pohtineet sitä, kuinka Järkeä tulisi muuttaa (ja tulisiko sitä ylipäätään muuttaa), ja minkälaisiin aiheesiin meidän tulisi keskittyä. Olemme pohtineet paljon tulevaa. Kevät on muutosten aikaa. Koivut värittyvät hiirenkorvin ja vesi liplattaa jälleen. Olemme puntaroineet, josko Järjen tulisi kasvattaa uudet lehdet.

Spontaani hiustenvärjäys, uusi sisältö vaatekaappiin… Kasvukauden alkaessa tulee selittämätön tarve uudistaa luonnon tahdissa itseäänkin – Järkikin kaipaa raikkautta, uusia tuulahduksia. Siksipä olemme pohtineet monia uusia tapoja parantaa toimintaamme; olemme muuttaneet sometyyliämme, keskustelleet toimituksen sisäisestä dynamiikasta sekä aloitelleet ulkoasun muokaamista. Tämän hetken lisäksi Järjellä on katse tiukasti tulevaisuudessa!

Annetaan lintujen visertää, ja annetaan itsellemme tilaa levittää siipiämme. Kasvetaan ja kehitytään yhdessä toistemme kanssa. Niin te lukijat teitte gallupimme yhteydessä, ja nyt pyrimme kasvamaan osoittamaanne suuntaan. Tästä on meidän hyvä alkaa ja jatkaa jo aluilla olevia suunnitelmia tulevaisuutta varten.

Kevät ehti saapua kaupunkiimme; ilmassa on muutoksen tuntua. Nyt tuota muutosta voi seurata myös Järjessä, niin tämän lukukauden loppumetreillä kuin kesän jälkeenkin. Olemme aina avoinna uusille ideoille ja äänille – jos siis tuntuu, että uudistavia ajatuksia löytyy, tervetuloa mukaan muutoksen edistämiseen!

 

 




Opettajat valokeilassa: Jani Tiirikainen

Oletko koskaan pohtinut mikä on koulumme filosofian, elämänkatsomustiedon ja uskonnon opettajan Jani Tiirikaisen elämänfilosofia tai lempilainaus? Tai miten hän päätyi opettajaksi? Oletko tietoinen hänen goottijuuristaan? Näistä asioista haastattelimme Jania, ja lisäksi saimme tietoa muun muassa siitä, miten Jani nauttii kahvinsa. 

  • Miten päädyit filosofian ja uskontotieteiden opettajaksi?

Aikas paha kysymys… Mikään ei oikein kiinnostanut niin paljon lukiossa. Olin onnekas, sillä minulla oli hyvät ja motivoivat opettajat kyseisissä aineissa, mikä sitten lisäsi intoa niihin. Päädyin sitten opiskelemaan samoja aineita yliopistoon, mutta en ajatellut ammattia opiskeluissa vaan enemmänkin sitä omaa mielenkiintoa. Lopulta piti sitten miettiä sitä ammattiakin, ja niimpä kävin pedakogisten opintojen soveltuvuuskokeessa ja pääsin läpi.

Itselläni kävi oikeastaan aikamoinen onnenkantamoinen kun hain töitä opettajaksi. Olin silloin töissä postissa, ja tein Helsingin suomalaiseen yhteiskouluun avoimen hakemuksen postin työkoneella. 10 minuutin päästä puhelin soi ja minua pyydettiin haastatteluun. Haastattelusta kävelinkin sitten pois työsopimus kädessä. Siitä on nyt yksitoista vuotta. Olen sitä mieltä että elämässä tapahtuu asioita, ja välillä on onnea matkassa. Tykkään ajatella, että kivoja asioita tapahtuu yritteliäille ihmisille.

Vaikka emme kysyneetkään Janilta mitään kahvista, on se suuressa osassa hänen elämässään. Janin lempikahvi on tuplaekspresso.

  • Mitkä YO-arvosanasi olivat kyseisistä aineista?

Silloin ei ollut ainereaalia, vaan sai eteen kaikkien reaaliaineiden kysymykset. Tulihan siinä vastattua sitten niihin filosofian, uskonnon ja psykologian kysymyksiin. Sain niistä E:n, mikä oli myös YO-kokeitteni yleisarvosana. Sellaista ylempää keskivertoa.

  • Mikä on opettajanurasi paras muisto?

Jaa… Tota pitää oikeesti miettiä. Tohon pitäisi varmaan ottaa kaksi erilaista kulmaa: mitä on omalla uralla saavuttanut ja mitä on saanut aikaan muissa.

Oman uran kohokohta olisi varmaan se, että minut valittiin tänne töihin. On vaikeaa nostaa esille mitään yhtä tapahtumaa, mutta yksi tärkeimmistä on kyllä viime syksyn ylppärit. Tuli niin ylpeä olo kun oppilaat menestyvät niin hyvin. Tuntu siltä, että on jotain tehnyt oikein, kun oppilailla oli niin hyvät arvosanat.

Kuvassa näemme parrasta haaveilevan Janin.

  • Mikä on elämänfilosofiasi?

Tää on nyt varastettu, eihän mulla hirveesti omia ajatuksia ole. Varastan tämän siis Frank Martelalta:

”Yritän tehdä itselle merkityksellisiä asioita tekemällä itseni merkitykselliseksi muille.”

  • Mikä on lempilainauksesi ja miksi?

Niitä on paljon, vaikea valita jotain mikä olisi ylitse muiden. Ehkä kuitenkin Sokrateen ”tutkimaton elämä ei ole elämisen arvoinen” on sellainen, mikä tiivistää hyvin kaiken.

”Tutkimaton elämä ei ole elämisen arvoinen”

  • Mitä sanoisit menneisyyden goottiminällesi?

Varmaankin sanoisin, että älä ole noin -nyt tulisi kirosana- dramaattinen, kaikki menee vielä ihan hyvin. Älä ota ittees noin vakavasti. Et ole tunteesi etkä ajatuksesi.

  • Terveisiä opiskelijoille?

Kyllä on. Olkaa uteliaita. Älkää urautuko liian varhain, vaan opiskelkaa laajasti kaikkea mikä kiinnostaa. Älkää pelätkö liikaa mitään yhteiskunnallisia realiteetteja tai uhkauvia. Jos tekee kunnolla, niin minulla on vahva usko että kaikki menee hyvin. Älkää pelatko liian turvallisesti, seuratkaa omia intressejä.




Uuden opiskelijakunnan vaalit -mitä oikein tapahtuu?

Muutama päivä sitten kaikkien opiskelijoiden Wilmaan ilmestyi viesti OPK:n vaaleista. Tänä vuonna opiskelijakunnan puheenjohtaja sekä varapuheenjohtaja valitaan siis sähköisesti, ja lisäksi luvassa on muutamia muitakin uusia tapahtumia, joiden avulla vaalit saadaan lähemmäs jokaisen opiskelijan elämää. 

Mitä tämä oikeasti tarkoittaa?

Opiskelijakunnan puheenjohtajistoa ei valita enää perinteisellä lippuäänestyksellä. Sen sijaan Järki ja OPK järjestävät 15.1. lähtien tapahtumia, joiden avulla ehdokkaat tuodaan paremmin esille lukion opiskelijoille. Projekti huipentuu 22.1. tapahtuvaan vaalitenttiin, joka on kaikille oppilaille pakollinen. Vaalitentin jälkeen äänestetään opiskelijakunnan puheenjohtaja sähköisesti. Tiistaina 24.1. valitaan vielä muu hallitus perinteisellä lippuäänestyksellä

Mitä teen jos haluan OPK:n hallitukseen?

Ehdokkaita vaaleihin haetaan nyt, ja kaikkia kiinnostuneita toivotaan ilmoittautumaan perjantaihin 12.1. mennessä. Ehdokkaaksi voit ilmoittautua tästä. Ilmoittautuminen vaatii Edisoniin kirjautumisen. Ensi kaudelle OPK hakee yhtä puheenjohtajaa, varapuheenjohtajaa, tiedottajaa, kirja- ja ympäristövastaavaa, kahta toimintavastaavaa sekä neljää kioskivastaavaa.  Jos et ole varma opiskelijakunnan hallituksen tehtävistä, voit tutustua niihin tästä.  Lisäksi Järki kuvaa ja haastattelee ehdokkaita 16. päivä tiistaina. Kuvissa ja hastatteluissa esiintyminen ei ole pakollista. Ehdokkaiden on myös mahdollista kirjoittaa Järkeen mielipidekirjoituksia Järvenpään lukiota koskien, ja niitä julkaistaan 19. päivä.

 

Muistakaa seurata Järjen toimintaa, sillä julkaisemme vaaleista ja ehdokkaista lisätietoa 15. päivä lähtien. Julkaisemme muun muassa haastatteluja ehdokkaista sekä uutisia hallituksen uudesta kokoonpanosta. Myös Järjen somea kannattaa seurata projektin aikana!




Muistoja Kiinasta

Lauantaina 25.11. laitoin jalkani ensimmäistä kertaa Kiinan maaperälle. Ruohonleikkurilta kuulostava matkalaukkuni raahautui perässäni mukanaan kasa odotuksia, jännitystä ja myös hieman ennakkoluuloja. Nyt kuukauden kuluttua on helppo katsoa taakseen ja sanoa matkan olleen yksi elämäni parhaista kokemuksista sekä pohtia, mikä teki siitä niin merkityksellisen.

IMG_7856

Illan katukuvaa

Koulunkäyntiä, kananjalkoja ja papusoppaa

Kiinassa ollessani sain mahdollisuuden kokeilla monia asioita, joita Suomessa olisi vaikea kokea. Joitain asioita rakastin, joitain en niinkään. Parasta varmaan koko projektissa oli ihmisten tapaaminen, ja itse olin onnekas yöpyessäni kahdessa kiinalaisperheessä yhden sijaan. Tutustuin mahtaviin ihmisiin, jotka tulevat aina olemaan muistoissani. Pääsin käymään kiinalaista koulua – ja voin sanoa, että se oli täysin erilaista kuin kuvittelin, paljon rennompaa kuin koskaan ajattelin. Kiinassa ihmiset vastasivat tunnilla. Joskus kuulosti siltä että liikaakin.

Söin paljon erilaisia ruokia. Totta puhuen söin liikaa, ja kaikkea maan ja taivaan väliltä. Erityisesti pidin nuudeleista, erikoisen näköisistä vihreistä möykyistä sekä kananjaloista. Jouduin myös syömään muutamia ruokia, joita en koskaan tahdo syödä uudestaan: muun muassa pavuista tehty keitto hyytelökuutioilla ja vaniliajäätelöllä sekä boba-tee, maitotee jossa lillui pohjalla hyytelöhelmiä. Mustalle listalle pääsivät myös mysteeriksi jääneet ankankieliltä vaikuttavat ruuanpalaset. Yllätin siitä, että kiinalainen ruoka ei ollutkaan niin tulista kuin olin kuullut. Ilmeisesti kiinalaisetkin olivat ihmeissään siitä, kuinka hyvin kestin tulisuutta ja myös miten hyvin osasin käyttää syömäpuikkoja.

Viikko on lyhyt aika täysin uudessa maassa. Sen huomasi, sillä olin koko ajan tekemässä jotain uutta ja jännittävää, ja joka ilta kaaduin väsyneenä sänkyyni. Koin viikon aikana enemmän kuin olin kokenut kuukausiin. Pääsin kiinalaiseen kokovartalohierontaan. Kokeilin taijia. Käveleksin ystävieni kanssa Kiinan kaduilla iltamyöhään asti, katselin kuuta ja harvaa tähtitaivasta. Rikoin normejani ja lauloin muovikopissa karaokea. Erittäin paljon muistelen myös reissuani buddhalaiseen temppeliin, missä käyminen vahvisti haluani kääntyä buddhalaiseksi.  Vaikka onkin todella kliseistä sanoa, että matka oli kasvattava kokemus, niin juuri sitä viikko Kiinassa oli. Se oli oppimista joka päivä.

 

IMG_7952

Dameishan rannalla

 

Mitä Kiina-projekti opetti minulle?

Projektin aikana ei voinut olla oppimatta asioita. Kiina-projekti opetti sen, että ihmisten kanssa on äärettömän vaikeaa tehdä töitä, jos ei ymmärrä toista. Jos itse tietää tarkalleen, mitä ympäristöetiikka tarkoittaa, mutta toinen ei ole eläessään käynyt yhdelläkään filosofian tunnilla, on miltei mahdotonta päästä aiheesta yhteisymmärrykseen. Opin, että on ihan ookoo antaa ihmisten auttaa – siltä ei voinut välttyä Kiinassa. Joku oli aina kantamassa kauppakassejani, hakemassa vettä tai maksamassa ostoksiani. Piti myös oppia sanomaan siihen ei.

Kiina-projekti opetti arvostamaan monia asioita, joihin ei aiemmin ollut tullut kiinnitettyä huomiota. Kun elää viikon toisessa perheessä, aivan toisessa kulttuurissa, alkaa väistämättä arvostamaan omaa kotiaan ja kulttuuriaan. Suomessa suihkusta tulee miltei heti lämmintä vettä, Kiinassa sitä sai odottaa. Suomen netti on vapaa, Kiinassa mikään Googlen palvelu ei toimi ollenkaan. Suomessa taivaalla loistaa kaupungeissakin valtavan paljon tähtiä, Kiinassa taas vähemmän. Suomessa omaa rauhaa arvostetaan, eikä koulukaan oikeasti vie koko elämää. Kiinassa meininki taas on aivan toinen, etenkin koulunkäynnissä. Joskus on matkustettava kauas löytääkseen asioita läheltä, sen opin viikon aikana. Riskinä tässä tietenkin on, että kaukana ollessaan ei enää halua palata takaisin.

 

IMG_8276

Rappukäytävä täynnä kiinalaisten oppilaiden matkalaukkuja

 

Vaikeinta on lähteminen

Perjantaina ilmassa oli lähdön tunnelmaa. Oli outoa ajatella, että ihmiset, joiden kanssa olin viettänyt intensiiviset seitsemän päivää, jäisivät 7 768 kilometrin päähän minusta. Emme tulisi näkemään toisiamme uudestaan pitkään aikaan – jos koskaan. Katsoin lähelläni olevia ihmisiä ja rakennuksia nyt uudella tavalla; yritin painaa mieleeni kaikki yksityiskohdat, jotta ne säilyisivät kirkkaina muistoissani.

Viimeisen päivämme kulutimme esitelmiemme pitämiseen, syömiseen sekä koulun lähistöillä kiertelemiseen. Tuntui kolkolta ajatella, että jo tutuiksi tulleet metrolinjat, kadut ja ihmiset eivät seuraavana päivänä enää tervehtisi meitä herätessämme.  Katselin ympärilleni ja näin kaikkialla asuntolassa asuvien oppilaiden matkalaukkuja. Tuntui siltä kuin koko koulu olisi lähdössä johonkin – ja niin olikin, kotiin, aivan niin kuin mekin. Hyvästien tullessa kyyneleiltä ei vältytty, tietenkään, mutta tiukat halaukset ja lupaukset siitä, että vielä näemme tekivät jäähyväisistä siedettäviä.

 

''Beautiful China, you are forever in the hearts of all the people who want a happy world. You are forever in my heart.''

”Beautiful China, you are forever in the hearts of all the people who want a happy world. You are forever in my heart.”

 

Kiina jätti minulle paljon asioita. Se jätti mahtavia muistoja ja särkyneen sydämen hyvästeltyäni hienoimmat tapaamani ihmiset. Se jätti kaipauksen ja toiveen paluusta. Kiina jätti minulle arat olkapäät sekä kipeät jalat. Se otti tunnon pottuvarpaastani (tahdon ajatella, että varpaani kieltäytyy tuntemasta mitään muuta kuin Kiinaa, mutta se ei liene oikea syy). Nyt tiedän, että Suomessa hyttyset eivät ole mitään verrattuna Kiinan hyttysiin ja että ihmiset Suomessa aiheuttavat paljon enemmän ahdistusta kuin ihmiset Kiinassa. Kiina jätti minulle listan kirjoja, jotka minun pitää lukea, sekä listan ihmisistä, joilta voin aina kysyä lisää. Kiina jätti minut maailmalle viisaampana ja valmiimpana ihmisenä, mutta siitä en saa kiittää Kiinaa, vaan sen ihmisiä, jotka olivat valmiita jakamaan minulle osia elämästään.




Opettajat valokeilassa: Ville Leppäniemi

Tiesitkö, että koulumme maantiedon ja biologian opettaja Ville Leppäniemi on nähnyt ensimmäisen pyydystetyn varsieväkalan ja että hän tahtoisi matkustaa Brasiliaan?  Oletko miettinyt, miten hän päätyi opettajan ammattiin tai mitä arvosanoja hän sai opettamistaan aineista YO-kokeissa? Näistä asioista haastattelimme Leppäniemeä koeviikon kiireiden keskellä, ja saimme paljon mahtavia vastauksia sekä sisäpiirin tietoa hänen elämästään.

  • Miten päädyit biologian ja maantiedon opettajaksi?

Opiskeluihini liittyi tutkimusharjoittelu, joka tehtiin tutkimuslaitoksessa. Olin vuoden ajan Paltamossa, Kainuussa, harjoittelemassa ja siellä juteltuani tutkijoiden kanssa tajusin, että minusta ei ole tutkijan katakombeihin tutkimaan Exceliä päivät pitkät. Tutkijan työssä on myös aika lailla oma rahoitus, ja minä halusin kapeamman mutta ehkä pidemmän leivän. Päädyin siitä syystä valitsemaan opettajan hommat.

  • Mitkä YO-arvosanasi olivat opettamistasi aineista?

YO-kokeissa… Pitäisi käydä katsomassa tuolta kassakaapista rehtorilta. Silloin ei ollut ainereaalia, vaan sai kaikki reaaliaineiden kysymykset. Vastasin mantsaan ja bilsaan ja ehkä jonnekin muualle, en muista. Vastaukset lähti C:nä ja tuli takaisin E:nä.

_MG_0002

 

  • Mikä on opettajaurasi paras muisto?

Aika vaikea kysymys, joka kurssilta on aina hyviä ja huonoja muistoja. Varmaan sellainen mitä ei enää tule oli se presidentinvaalihässäkkä, joka täällä järjestettiin vuonna 2012. Se oli sellainen aika hieno ja yhdistävä kokemus koko tälle koululle. Ne ketä silloin oli muistaa sen ajan. Sauli Niinistökin kyseli multa niitä saakelin paitoja mitä silloin jaettiin, että olisko mulla antaa sellanen. Muistan sen että oli, ja vaihdoin sen kanssa pari sanaa. Ehkä se on jääny nytten päälimmäisenä mieleen.

  • Mikä maa on mielestäsi ekosysteemiltään mielenkiintoisin?

Olen aina halunnut mennä Brasiliaan, Amazonin sademetsiin.

  • Mikä on paras kalamuistosi?

Voi niitähän on niin paljon! Ehkä paras muisto on keväältä 2016. Olin kahden tosi hyvän ystävän kanssa Porissa ja saatiin tuplatärppi. Kaksi kalaa yhtä aikaa kiinni, toinen oli 14,5 ja toinen 18 kilon lohi. Siinä vaiheessa oli suu aika messingillä. Se on ehkä paras, mitä tähän nyt kättelyssä tulee mieleen.

Järki 1-07/08: Haastateltavana... Ville Leppäniemi

Järki 1-07/08: Haastateltavana… Ville Leppäniemi

  • Lisäkysymys 10 vuotta sitten esitettyyn kysymykseen: kerro meille varsieväkaloista ja siitä, mikä tekee niistä niin mahtavia

No ensinnäkin se, että olen nähnyt sen ensimmäisen varsieväkalan, joka pyydettiin Intian valtamerestä joskus 1930-luvulla. Sattumalta kävin sellaisessa eteläafrikkalaisessa kaupungissa kun East London, oltiin häämatkalla ja meillä oli siellä vähän aikaa ja ennen kuin bussi lähti, kävimme paikallisessa museossa. Sitten olin aivan shokissa kun katsoin että ei hemmetti täällähän on tutun näköinen jööti vitriinissä ja katoin että tää on se niinkun se ihka ensimmäinen.

Miksi se oli niin maailmanlaajuisesti merkittävä juttu, on koska se oli tällainen elävä fossiili jossa oli sekä varhaisen sammakkoeläimen että kalan piirteitä. Se käveli vähän niin kuin niillä raajoillaan ja sitä pidetään tällaisenä välimuotoveijarina, joka on säilynyt muuttumattomana. Se on vähän sama kuin löytyisi elävä tyrannosaurus rex, koska näitä varsieväkaloja edelleen löytyy montakin lajia Tyynestä valtamerestä ja Intian valtamerestä. Niitä aina silloin tällöin jää kalastajien pyydyksiin, se ei ole enää mikään mullistus mutta siihen aikaan oli.

Siellä oli seinällä juttu, missä kerrottiin että siellä kävi 50 000 kävijää kattomassa sitä ensimmäisten kuukausien aikana. Ja mä oon niinku nähny sen, the first! Se oli kyllä kuollut, joku oli rapsutellu sen kyljestäkin jotain palasia pois. Musta on kuvakin siinä vieressä kun mä patsastelen siinä.

_MG_0006

  • Terveisiä opiskelijoille?

Te olette tosi hyviä. Parempia varmaan kun minä, te olette aktiivisempia ja varmaan osaatte ja uskallatte olla oma itsenne enemmän kuin mitä itse ehkä osasin lukioaikana. Siinä mielessä teillä on aika hyvin pullat uunissa. Jatkakaa vaan samaan malliin, uskaltakaa viitata ja olkaa aktiivisia ja jos pyydetään vapaaehtoisia, ilmoittautukaa heti ekaksi niin kaikki menee aina parhain päin. Jatkakaa hyvää duunia. Mäkin yritän!




Alisuorittajan ohjeet lukioon

Arvon ykköset, tervetuloa lukioon! Olette selvinneet lukion ensimmäisestä viikosta mainiosti. (Eli olette itkeneet itsenne uneen joka ilta ja unohtaneet kaiken tähän asti oppimanne.) Monet teistä ykkösistä pääsivät yläasteelta pelkän toivon, sisäisen luonnollisen viisauden ja karisman avulla. Juuri nämä asiat saivat teidät näyttämään yhteishaun hakijalistoilla potentiaalisilta lukiolaisilta.

Lukiolainen on nimittäin siinä mielessä mystinen eläin, että joko se alusta lähtien pyrkii epäonnistumaan jokaisella lukioelämän osa-alueilla, tai se suorittaa jokaisen kurssin 100 % pistemäärin. Ohjeistamme teitä nyt hieman tuonne helpompaan, alisuoriutumisen maailmaan.

Kuinka selviän kouluelämästäni?

  • Hävitä avainläpyskäsi, ovella on kuitenkin aina joku samaan aikaan.
  • Jätä kaikki opiskelutarvikkeesi kotiin ja täytä reppusi mieluummin meikeillä, energiajuomalla tai syötävällä. Tarvittavat kirjat ja muut tavarat voi kuitenkin lainata kaverilta.
  • Pyri nukkumaan mahdollisimman vähän kouluiltoina. Varsinkin koeviikolla väsymys tuntuu nannalta ja se näkyy kauniin punertavana koepaperissasi.
  • Osta kurssikirjasi mahdollisimman myöhään. Ensimmäisinä päivinä niitä ei tarvita kuitenkaan, tai jos tarvitaan, niin sen puuttuminen on täydellinen tekosyy olla opiskelematta.
  • Älä missään tapauksessa aloita äidinkielen kurssilla määrättyä 300-sivuista romaania ennen koeviikkoa. Koeviikollahan sitä aikaa eniten on.
  • Jätä muutenkin kaikki mahdolliset kurssityöt ja esseet viimeisille päivälle. Miksi aloittaisit asiat ajoissa, kun voisit stressata niistä muutaman viikon päästä tajutessasi ettet pääse kurssistasi läpi jos et tee tehtäviäsi? Työskentelet muutenkin paremmin paineen alla.
  • Unohda suosiolla koeaikasi, sillä ei opettajia haittaa jos saavut kokeeseen tunnin tai pari myöhässä. Tärkeintä on, että edes raahauduit paikalle!
  • Älä säilytä kokeita koeviikon jälkeen! Jos koe- ja kurssinumerosta tulee epäselvyyttä ja sinulla ei ole koetta tallella, niin sinulla on oiva mahdollisuus suorittaa kurssi siinä uudestaan!

Miten tutustun uusiin ihmisiin?

  • Älä. Hyi kamala.
  • Uusiin ihmisiin tutustuminen on aivan turhaa — olet joka tapauksessa parempi kuin kaikki muut, etkä kaipaa muiden seuraa. Miksi edes kiinnostuisit ihmisistä, jotka ovat elämässäsi vain kolmen vuoden ajan?
  • Älä kuvittelekaan istuvasi luokassa kenenkään tuntemattoman viereen. Tämä koskee myös ruokalan pöytiä sekä sohvia. Älä yritä aloittaa keskustelua kenenkään kanssa, sillä yksinoleminenhan on meidän kaikkien suomalaisten synnyinpiirre. Varjele sitä.

Miten olen tunneilla?

  • Älä viittaa tai osallistu tunnilla. Hankalasti ymmärrettävien asioiden selventäminen tapahtuu parhaiten, kun niitä ei selvennä.
  • Älä laita kännykkääsi äänettömälle, ja ehdottomasti räplää sitä koko tunti. Opettajat ihannoivat digiloikkaan hurahtaneita opiskelijoita.
  • Opettajat rakastavat omaa ääntään — joten kannattaa tulla myöhässä tunnille. Näin he pääsevät selittämään samat asiat uudelleen lyhyen ajan sisällä ja vielä isommalle porukalle kuin aikaisemmin.
  • Pidä etäisyyttä opettajiin, sillä ethän tahdo muiden kuvittelevan että yrität parantaa numeroitasi hyvän ja mukavan käytöksen varjolla. Jos tahdot olla oikein vakuuttava, älä koskaan sano sanaakaan yhdellekään opettajalle. Välttele heitä parhaasi mukaan.
  • Jos opettaja kysyy mielipidettäsi kurssin sisällöstä tai arvostelusta, älä sano mitään. Vaikka kurssisuunnitelma sisältää selkeitä ongelmakohtia, turha niitä alkaa setvimään — valmiiksi tehty suunnitelma on valmiiksi tehty suunnitelma.

Miten käyttäydyn välitunneilla ja ruokailussa?

  • Kävele mahdollisimman hitaasti käytävillä! Ihmiset rakastavat hidasta liikennettä. Muista tietysti myös seisoskella rappusten edessä, varsinkin pääoville vievien rappusten, kello 14.20 alkaen.
  • Vie mahdollisimman paljon tilaa käytävien penkeiltä, sillä eihän reppusi nyt missään tapauksessa voi olla lattialla likaantumassa!
  • Jätä vieressä istuvaan henkilöön aina ainakin puolen metrin väli. Tee näin varsinkin silloin kun käytävä on täynnä, sillä kahden miltei vierekkäin istuvan oppilaan väliin ei kukaan tahdo istumaan.
  • Seisoskele ruokajonossa epämääräisesti niin, että kukaan ei tiedä oletko normilinjaston vai erikoisruokavalion jonossa. Haasteet ovat kaikkien lukiolaisten lempiasioita.
  • Ole äänekäs ja seiso aina kaveriporukkasi kanssa keskellä käytävää. Mikään ei ole mukavampaa kuin tientuke silloin kun on kiire alkavalle tunnille.

Miten takaan opinnoilleni hyvän tulevaisuuden?

  • Kun tulee aika suunnitella omaa jakson lukujärjestystä, varmista että olet valinnut sinulle kaikista vaikeimmista aineista kursseja. Älä valitse mitään rentoja ja itseäsi kiinnostavia aineita jaksoille. Ekstrakuvataide on vain ekstratyötä kaiken muun päälle. Varmista myös, että lukujärjestyksesi sisältää kursseja jokaisesta kiertotunnista. Jos tuhannet harrastuksesi vie kaiken ajan lukujärjestyksestäsi, niin ota huomioon että sinulla on myös mahdollista valita mahdollisimman vähän kursseja! Mitä vähemmän kursseja sinulla on nyt, sitä enemmän sinulla on kursseja myöhemmälle. Täydellinen balanssi.
  • Ehdottomasti stressaannu nyt ylioppilaskirjoituksista ja jatko-opinnoista. Stressistä selviää parhaiten, kun kieltää koko asian. Älä etsi mitään tietoa tulevaisuuttasi varten.
  • Älä kuuntele mitään mitä opo kertoo tunneillaan. Kaiken voi oppia kantapään kautta, ja sitä paitsi tiedät jo kaiken jatkokoulutuksista ja lukion toiminnasta, olithan sentään läsnä yläasteen opotunneilla.

Hei kaikki uudet Järvenpään lukion opiskelijat, ja tervetuloa lukemaan Järkeä! Toivottavasi olette alkaneet pikkuhiljaa saavuttamaan sen pisteen, jolloin itkut on itketty ja uusien asioiden oppiminen voi oikeasti alkaa. Loppujen lopuksi lukio on vain koulu. Se ei määrää nyt, eikä tule määräämään myöhemminkään teidän elämänlaatuanne. Lukio ei ole niin tarkkaa ja vakavaa kuin miltä se aluksi saattaa vaikuttaa.

Todellisuudessa suurin osa lukiolaisista sijoittuu yli- ja alisuorittajan välimaastoon. Keskivertolukiolaisen lukiotaipaleen alkuun kuuluu suuri hämmennys ja kulttuurishokki, sekä numeroiden tipahtaminen. Älkää yrittäkö liikaa, mutta älkää myöskään yrittäkö liian vähän. Yrittäkää juuri niin paljon kuin pystytte, ja saatatte päästä lukiosta läpi ehjin nahoin.

 

Suomi - Järvenpään lukio - suomi -sanastoa

Areena: alue, johon ihmiset kerääntyvät, kun he haluavat nähdä ruokalassa olevan lavan (joka on myös osa areenaa).

Ryhmänohjaus: muutaman viikon välein keskiviikolle osuva infotilaisuus, jolloin ryhmänohjaaja sanelee tärkeää tietoa ryhmänohjausluokassaan.

Aikuislukio (iltalukio): iltaisin toimiva lukio Järvenpään lukion rakennuksessa. Päivälukiossa olevat opiskelijat voivat valita kurssitarjottimesta iltalukion kursseja halutessaan.

Uusintakuulustelu – tilaisuus, jolloin opiskelija voi suorittaa kokeen uusiksi.

Suoritusmerkintä: joistakin kursseista saa S -merkinnän numeroarvostelun sijaan.

K -merkintä: kurssi on keskeytetty.

A -merkintä: kurssi on avoin, eli kesken.

Open stage: lukiolaisten järjestämä tapahtuma, jossa esiintyy musiikkilinjalaisia ja muita opiskelijoita.

Abitti: sähköinen koejärjestelmä.

Abi: abiturientti, viimeisen vuoden opiskelija.




Vaihtareiden lähtöfiiliksiä

Koulumme vaihto-oppilaat Luca, Karla, Chiara, Anthony ja Giulio ovat viettänneet Suomessa viidestä kymmeneen kuukautta. Nyt vaihtovuoden saapuessa päätökseensä he jakoivat Järjelle ajatuksiaan ja kokemuksiaan.

 

Suomen hyvät ja huonot puolet vaihto-oppilaiden silmin 

Suomen hyvistä puolista puhuttaessa luonto ja se, kuinka avaraa Suomessa on, nousivat asioiksi, joista vaihto-oppilaamme pitävät. Italialaista Chiara Gernaa hämmästyttää myös se, kuinka monelle suomalaiselle perinteelle on oma ruokansa, kuten esimerkiksi laskiaiselle on laskiaispullat. ”Pidän siitä, että ihmiset täällä ovat suvaitsevaisempia”, sanoo italialainen Giulio Finotto. Hänen mielestä on hienoa, kuinka paljon suomalaiset kunnioittavat perhettä ja kuinka arvokkaana sitä Suomessa pidetään. Myös suomalaiset teinit saivat heiltä kritiikkiä, sillä heidän mukaansa jotkut nuoret ovat ’too much to handle’. Tietenkin keskustelussa nousi esille myös Suomen koulutusjärjestelmä, josta vaihtarit olivat varsin vakuuttuneita. Suomen sää herätti puolestaan negatiivisia tunteita, sillä kuten arvata saattaa, ei talvinen kylmyys ja harmaus herättänyt suurta innostusta.

 

Mitä vaihtovuodesta jää käteen?

Vaihtovuotensa aikana nuoret ovat oppineet paljon eri asioita, mutta ensimmäiseksi Giulio nostaa sen, kuinka erilaiseksi hänen suhtautumisensa muita ihmisiä kohtaan on muuttunut. ”Vaihto-oppilaana on tärkeää se, että on avoin eikä tuomitse muita, joten olen oppinut olemaan tuomitsematta muita ensinäkemisen perusteella”, hän kertoo. Toinen asia, jonka vaihtarit ovat vierailunsa aikana saavuttaneet, on tunne tietynlaisesta voittamattomuudesta. ”Tuntuu siltä, että kun olen tästä kokemuksesta selvinnyt, selviän mistä vaan”, sanoo yhdysvaltalainen Anthony Liberty.

 

Minkälaisia asioita ikävöitte?

Kuten voi arvata, vaihto-oppilaat ikävöivät perheitään sekä kotimaidensa ruokia ja tapoja. ”Eniten ikävöin perhettäni ja ystäviäni”, sanoo saksalainen Karla Laib. Myös arjen pienet tavat nousivat ikävöityjen asioiden listalle. Ikävöidyt asiat liittyvät myös siihen, mitä nuoret aikovat tehdä ensimmäisenä kotimaassaan. ”Ensimmäiseksi menen syömään KFC:hen, olen himoinnut KFC:n ruokaa koko tämän ajan”, sanoo Anthony.  Italialaisen Luca Girasolen suunnitelmiin kuuluu rannalle meneminen, kun taas Karla, Chiara ja Giulio suunnittelevat viettävänsä aikaa perheensä kanssa. Pizza saattaa myös olla kuvioissa italialaisten ensimmäisessä koti-illassa.

Suomesta vaihto-oppilaat tulevat ikävöimään samankaltaisia asioita kuin mitä he ikävöivät kotimaistaan. Sauna oli ensimmäinen asia, mikä mainittiin, mutta myös suomalainen luonto ja järvet saivat paikkansa keskustelussa. Järvistä puhuttaessa Giulio kertoo varmasti ikävöivänsä kesämökkikulttuuriamme, sillä ainakaan hänen kotimaassaan Italiassa ei sellaista ole. Vaihto-oppilaat tulevat ikävöimään tapaamiaan ihmisiä, ystäviään ja isäntäperheitään. ”Tulen ikävöimään suomalaista elämäntyyliä”, sanoo Chiara vielä.

 

Mitä haluaisitte sanoa suomalaisille? 

”Open up!” – on asia, jonka sanomista Lucan ei tarvitse edes miettiä. Suomalaisten tuppisuudesta huolimatta vaihto-oppilaiden terveiset suomalaisille ovat positiivisia ja kiitollisia. ”Olemme todella kiitollisia kokemuksistamme sekä vieraanvaraisuudestanne. Olemme saaneet paljon hyviä muistoja, emmekä kadu mitään vaihtovuodestamme”, he kertovat. Vaikka vaihtovuoteen on mahtunut paljon kaikenlaista, niin hyvää kuin huonoakin, on heille selkeästi jäänyt kokemuksesta positiivinen mieli. Vaihtovuoden loppuminen herättääkin ystävyksissä surullisen fiiliksen. ”It sucks” – on lausahdus, johon he kaikki pystyvät samaistumaan. Suomi on paikka, jota kaikki vaihto-oppilaamme tulevat varmasti ikävöimään, ja heitä harmittaakin suuresti se, että samanlaista kokemusta ei koskaan tule vaikka Suomessa uudestaan vierailisikin. Toisaalta myös kotimaahan on mukava päästä, ja vaihtareiden mielestä nyt on jo aika lähteä kotiin. ”Mielestäni kaikki suomalaiset ovat koviksia, ja en voi ymmärtää miten pystytte asumaan täällä”, sanoo Anthony vielä lopuksi naurahtaen.


The pros and cons of Finland by the eyes of exchange students 

Nature and the amount of space are things that the exchange students mention when talking about the good sides of Finland. The Italian student Chiara Gerna was amazed by how most of the Finnish traditions have their own foods, like for example at laskiainen we have laskiaispulla. ”I like how people here are more open-minded”, says Giulio Finotto, also from Italy. He also thinks that it’s really nice how much Finns respect their families and how valuable the family seems to be for us. Finnish teenagers do get some critique as well, and by their words ”some teens are too much to handle.” The schooling system in Finland, as you may have guessed, got a part in the discussion as well. The exchange students seemed to find it great and were all equally impressed by it. The weather in the other hand was one of the few things they did not like, and no wonder since the winter this year was quite dark, cold and grey.

 

What kind of things have you learned during your exchange year? 

The teens have learned numerous different things during their exchange year, but the first thing that is raised by Giulio is how his attitude towards others has changed. ”As an exchange student it’s important to not judge others. I’ve learned to be more open-minded and to not judge others by first sight”, he says. Another thing that the students have gained is a certain feeling of being unbeatable. ”I feel like if I have gone through all of this, I can get through anything”, says Anthony Liberty from the United States.

 

What kind of things do you miss? 

As you can guess, the things that the exchange students miss the most are their families as well as the foods and traditions of their home countries. ”I miss my family and friends the most”, says Karla Laib from Germany. A thing that took part in the conversation as well was the small everyday habits that the students had back home. These things, family, food and traditions, also have a do with the things they are planning to do first when they get back home. ”I will go to eat KFC, I’ve been craving for it this whole time” says Anthony without even thinking. Luca Girasole from Italy will go to beach while Karla, Chiara and Giulio are planning on spending time with their families. Pizza may also be involved with the Italians.

The exchange students will miss similar kinds of things from Finland as they miss from their home countries. Sauna was the first thing that came up, but the Finnish nature and lakes were also mentioned. Speaking of lakes, Giulio has to say that he will surely miss our summer cottage -culture, since his home country Italy has nothing like that. And of course the students told how they will miss all the people they’ve met during their stay, their friends and on top of all, their host families. ”I will be missing the Finnish way of living”, adds Chiara.

 

What would you like to say to all the Finns?

”Open Up!” – is a thing Luca doesn’t even have to think about saying. Despite the silent nature of Finns, the things the students have to say are really positive and thankful. ”We are really thankful for our experiences and for the hospitality towards us. We have gotten a lot of great memories and we regret nothing about our exchanges”, they tell. A lot of things have happened during the year, both good and bad, but the students are clearly having positive feelings about their experience. The exchange is coming to its end, which is making everyone feel a bit downhearted. ”It sucks!” – is a sentence they can all identify with. Finland is a place they will all surely miss, and the students feel saddened by the fact that they will never have the same kind of experience even if they visited Finland again. At the same time it feels nice to go back home, and the exchange students feel like it’s time to go back. ”I think that Finnish people are all badasses and I don’t understand how you can live here”, finishes Anthony with a smile on his face.