Lainaus kirjailijalta haastattelussa lukemiseen ja kirjoittamiseen liittyen:

“Jos heräät aamulla ja haluat kirjoittaa, olet kirjailija” -Minttu Vettenterä, Kirjailija

Lukeminen ja kirjoittaminen ovat taitoja, jotka opitaan tyypillisesti esikouluiässä. Kuitenkin näitä taitoja opiskellaan edelleen lukiossa. Miksi näin? 

Jyväskyläläisen Korpilahden yhteiskoulun opettajan Marjut Aholan mukaan lukeminen kehittää sanavarastoa, empatian kykyä, parantaa keskittymiskykyä, rauhoittaa sekä tukee aivoterveyttä. Kirjoittamista opiskellaan koulutuksen yhteydessä tekstien sujuvuuden parantamiseksi. Kieliopin ja kirjoittamisen osaaminen on kriittisen tärkeää esimerkiksi työnhaussa ja jatko-opiskelussa nykypäivänä. Äidinkielen osaamisen painotus useissa kolmannen asteen koulutuslaitoksissa on kasvanut merkittävästi.  

Lähdin kysymään Järvenpään lukion Jodel -keskustelupalstalla ihmisten lukemistottumuksia. Kyselyyn vastasi 195 ihmistä, joista enemmistö kertoi lukevansa kirjoja vapaa-ajalla. Kuitenkin jako oli todella tasainen. Tämä tarkoittanee sitä, että n. 90 oppilasta vastanneista ei lue kirjallisuutta vapaa-ajalla.  

Pisa-tutkimustuloksien valossa lukutaidon taso on heikentynyt nuorilla. Lukutaidon OCED-keskiarvo ylittävistä maista Suomi on suurimmassa laskussa. Tähän suurena syypäänä nähdään sosiaalisen median yleistyminen ja lukemisen vähentyminen. Suomessa nuoret ovat esimerkiksi oppitunneilla useammin puhelimilla, joka häiritsee opiskelua. Marjut Aholan mukaan lukemista tulisi lisätä eikä hänen mielestään pysty lukea liikaa.  

Sain mahdollisuuden haastatella kirjallisuuden ammattilaista Minttu Vettenterää tätä uutisartikkelia tehdessä. Minttu Vettenterä on 44-vuotias Riihimäkeläinen kirjailija. Hänen tuotoksiinsa kuuluvat esimerkiksi valtamediaan päässyt Jonakin päivänä kaduttaa sekä Möllärimestari -kirjallisuuden palkinnolla palkittu Jaaron ja Merenneitojenmaan prinsessat. Hän pyörittää nykyään pienkustantamoa nimeltä Pinkumi.  

Haastattelussa: Kirjailija Minttu Vettenterä

Esittele itsesi. Kuka olet?

Minä olen Minttu Vettenterä, kirjoittamisen sekatyöläinen. Olen kirjoittanut toistakymmentä kirjaa, joihin lukeutuu romaaneja, lasten-, fantasia- sekä kauhukirjallisuutta. Olen myös kirjoittanut tietokirjan gerbiileistä. Kirjojen ohella olen opettanut kirjoittamista ja nykyään omaan pienkustantamon.

Mitä lukeminen on sinulle?

Lukeminen on minulle tärkeää. Se rentouttaa ja avartaa maailmaa. Se on myös hyvä tapa oppia uusia asioita.

Luetko sinä kirjallisuutta?

Nykyisellään arki on hektistä, joten tulee enemmän kuunneltua äänikirjoja. Koen kuitenkin fyysiset kirjat tärkeiksi, koska fyysisessä kirjassa on oma juttunsa. Ihminen uppoutuu kirjaan toisella tavalla, jopa paremmin kun hän itse lukee.

Mistä saat inspiraatiota kirjoittamiseen?

Saan inspiraatiota luonnosta. Ylipäätänsä saan inspiraatiota kaiken ympärillä tapahtuvan seuraamisesta. Käytän tässä ajatusleikkiä: Miksi tapahtuu/mitä voisi tapahtua. Tällä ajatusleikillä ajattelen päivän tapahtumia. Minua kiehtoo ihmisen mieli ja se, miksi se toimii sillä tavalla kuin se toimii.

Mitä lukemiseen ja kirjoittamiseen liittyvää haluaisit sanoa lukiolaiselle nuorelle?

Lukekaa ja kirjoittakaa, mutta älä anna kenenkään sanella sitä, mitä sinun kuuluisi lukea tai kirjoittaa. Monesti lukemisen ilo tyssää siihen, että joutuu lukemaan “vääränlaista” kirjallisuutta, joka ei tuo itselleen iloa. Kirjoittamista kannattaa kokeilla, vaikka ei omalta jutulta tunnu, koska se on hyvä tapa jäsennellä ajatuksia. Sanotaan, että puhumisen ohella kirjoittaminen on ainoa riittävän hidas tapa ajatella.

Mitä kouluja olet itse käynyt?

Olen opiskellut kirjoittamista ja viestintää avoimella yliopistolla Turussa ja Jyväskylässä.

Omaa sanottavaa?

Monet pohtivat, miten tullaan kirjailijaksi? Jos heräät aamulla ja halua kirjoittaa, olet kirjailija.

Kiitos.

Viime viikolla 4.-8.3. koulullamme vietettiin musiikin ja tanssin viikkoa. Viikon varrella arkea piristivät Areenalla järjestetyt välituntikonsertit, joissa esiintyivät musiikki- ja tanssilinjalaiset. Viikko huipentui perjantaina järjestettyyn show’hun, jolloin lavalla tulkittiin muun muassa itse kirjoitettuja ja sävellettyjä kappaleita sekä musiikkia tanssin keinoin.  

Tiistaista torstaihin tutuksi näyksi muodostui opiskelijoiden parveilu Areenan ympärillä ennen kello yhden oppituntia. Tuntien välissä päästiin nimittäin nauttimaan musiikkiesityksistä, joista vastuussa olivat koulumme omat opiskelijat. Oppituntien välissä aikaa ei ole kuin kymmenen minuuttia, mutta lyhyet ja ytimekkäät esitykset herättivät kiinnostusta.  

Tiistaina viikon esitykset aloitti Paula Nummila kahdella pianokappaleella, jotka ihastuttivat yleisöä herkän ja taidokkaan tulkinnan myötä. Keskiviikkona Areena otettiin haltuun räpäten, kun lavalle asteli Arttu Lager. Torstaina välituntishow’ssa kuultiin metallimusiikkia, kun Otto Kapanen, Juuso Niemi, Petteri Söderholm, Sami Ollinmäki ja Mikko Johansson soittivat Metallican Astronomy-kappaleen ja hieman vaihtuneella kokoonpanolla Otto Kapasen ja Veikko Heikkisen laulamina System of Downin Aerials-kappaleen. 

Perjantaina koulussa päästiin juhlistamaan vielä hienoa viikkoa tunnin mittaisen tapahtuman muodossa. Musiikkiesityksiä kuultiin niin eri kielillä kuin erilaisin kokoonpanoin. Vierailevina tähtinä tapahtumassa esiintyi Musiikkiopiston selloyhtye, johon kuului koulun opiskelijoita. Sellon soiton lisäksi tapahtumassa kuultiin myös opiskelijoiden itse säveltämiä ja sanoittamia kappaleita, kuten Maya Pankninin You make my smile shine, Tuuli Lintulan Ihmiset juoksee pois mun luota sekä Eeli Karhun ja Mauno Törmän Pinnan alla. Sovituksista ja esitysten ulkonäöstä vastasivat myös kappaleiden tekijät. Esitysten jälkeen saimme myös kuulla hieman tarinoita ja tekoprosesseista kappaleiden takaa.  

Lavalla nähtiin myös tanssia, kun ykkösvuoden tanssilinjalaiset olivat pistäneet parastaan. Ryhmä esiintyi yhdessä tapahtumassa toiseksi viimeisenä, mutta sen lisäksi yleisö pääsi näkemään tanssijoiden itse koreografioimia soolonumeroita.

Viikon aikana pääsin haastattelemaan musiikin ja tanssin viikolla esiintyviä opiskelijoita. He kertoivat lyhyissä haastatteluissa omista esityksistä sekä siitä, jännittävätkö he ennen esiintymistä. Tiistaina tavoitin Arttu Lagerin välitunnin esiintymisen jälkeen, torstain kenraaliharjoituksissa sain haastateltaviksi tanssijat, ja perjantain show’n jälkeen fiiliksiä avasivat haastattelussa Eeli Karhu sekä Tuuli Lintula ja Sara Brandão. 

Kertoisitko ensiksi, kuka olet? 

Olen Arttu, ykkösvuoden opiskelija ja ytyläinen. 

Me olemme Jäken lukion ykkösvuoden tanssilinjalaiset eli Sofia, Leeni, Peppi, Iiris, Mila, Suvi ja Linnea. 

Mä olen Eeli, taiteilijanimeltä xMike. Mä oon musalinjalla nyt toista vuotta.  

Mä olen Tuuli, kakkosvuoden musiikkilinjalainen. -Ja mä olen Sara, myös toisen vuoden musiikkilinjalainen. 

Mitä ja minä päivänä esitit musiikin ja tanssin viikolla? Oman biisin tekijöille: mikä inspiroi kappaleiden syntymisessä? 

Arttu: Esiinnyin keskiviikkona 6.3. kello 12.55 ja esitin kaksi Eminemin kappaletta, Rabbit run ja Framed. 

Tanssilinjalaiset: Me esiinnytään perjantaina 8.3. ja esitetään nykytanssipainotteinen koreografia kappaleeseen Human. Koreografia on Helenan (tanssiopettaja) luoma, mutta ollaan sitä sovellettu itselle sopivaksi. 

Eeli: Esiinnyin nyt perjantaina omalla biisillä Pinnan alla. Inspiraatiota biisiin sain monilta pieniltä jenkkiartisteilta, joita tykkään kuunnella. Biisejä tehdessä tykkään kirjottaa paljon omista tunteista ja asioista, jotka tuntuu hyvältä. 

Tuuli: Mä esitin nyt perjantaina ensin Petran kanssa Laura Närhen Siskoni-biisin ja sen lisäksi mä esitin mun oman biisin Ihmiset juoksee pois mun luota.  

Sara: Mä olin laulamassa mukana tuossa Tuulin omassa biisissä. 

Miten suhtaudut esiintymiseen? Jännittääkö sinua tai valmistaudutko jotenkin erityisesti, vaikka rutinoituneilla äänenavauksilla? 

Arttu: Aina jännittää, mutta kun lavalle pääsee kaikki stressi katoaa ja pääsee flow-tilaan. Esitykseen valmistaudun juomalla vettä. 

Tanssilinjalaiset: Jännitetään ja kerrataan koreografiaa. Lähes aina ja kaikkia jännittää, mutta Sofiaa ei kuulemma koskaan. 

Eeli: No siis, tykkään kovasti esiintyä. Paineilen yleensä ennen esiintymistä, jännittää, mutta olen silti aina tosi innoissani, kun pääsee lavalle.  

Tuuli: Musta oli tosi kiva esiintyy ja olin jo pitkään miettinyt, että haluaisin joskus esittää myös omaa musaa. Ja nyt tuntu sitten siltä, että oli se hetki. Mua ei jännitä yleensä ennen esityksiä, mutta juuri ennen, kun lavalle pitäisi mennä niin alkaa vähän jännittämään ja kädet tärisemään. Mutta hyvin se aina menee. 

Sara: Musta on aina tosi kiva esiintyy, eikä enää jännitä yhtään niin paljon, kun ykkösvuonna. Ekana vuonna mua jännitti tosi paljon, mutta nykyään vähemmän. Mä yleensä ennen lavalle menoa hengittelen syvään ja ääntä lämmittäessä pystyy jo alkaa rentoutumaan. 

Viimeisenä yleisön pyynnöstä-kysymys: Mikä on sinun suosikkivärisi? 

Arttu: Suosikkivärini on juuri sama, minkä värinen paita sulla (haastattelijalla) on, eli keltainen. 

Tanssilinjalaisilta sain tähän kohtaan monia vastauksia, mutta pintaan nousivat väreistä punainen, liila, sininen ja pinkki. 

Eeli: Riippuu päivästä, tänään on tämmönen beige. 

Tuuli: Mun lempiväri on sininen. 

Sara: Mun on punainen. 

Välituntikonsertit ja perjantain show piristivät koulun arkea ja yhdistivät koulun väen Areenan ääreen. Viikko mahdollisti esityksistä nauttimisen sekä esiintyjille esiintymismahdollisuuden, mikä antaa varmasti paljon iloa ja valoa myös koeviikkojen sekä ylioppilaskokeiden keskelle. Seuraavan kerran musiikki- ja tanssiesityksistä on mahdollista päästä nauttimaan huhtikuun Open Stagessa. 

Anonyymi sosiaalinen media lisää mahdollisuuksia ja tuo samalla vastuita. Miten anonymiteettiä voidaan käyttää hyödyksi ja mitä riskejä se tuottaa?

Jodel on Saksalaisen yrityksen The Jodel Venture GmbH:n kehittämä anonyymi sosiaalisen median alusta, joka mahdollistaa sisällön jakamisen matalammalla kynnyksellä. Internetin keskustelupalstoja mukaillen alkuperäinen postaaja saa OJ (original jodler) tägin. Poikkeuksena tähän on se, ettei sovelluksessa ole ollenkaan käyttäjänimiä, vaan kukin postaukseen kommentoinut saa itselleen järjestysluvun mukaisen numeron, joka kuvastaa käyttäjää kyseisessä langassa.

Myös lukioltamme löytyy Jodelista oma kanava. Kanavalla @jäkenlukioo käydään monesti keskustelua esimerkiksi kouluarkeen ja muuhun lukio-opiskelijoiden päiväjärjestykseen liittyvistä asioista. Mutta käytetäänkö anonymiteettiä väärin? Miten se voi vaikuttaa lukion yleiseen ilmapiiriin?

Järki teetti 15.2.2024 tutkimuksen lukiomme Jodel-kanavalla, jossa kysyttiin, millainen vaikutus Jodelin lukijoiden mielestä kanavalla on koulun ilmapiiriin. Tutkimus teetettiin kyselytutkimuksena Jodelin poll-ominaisuuden avulla. Kyselyyn sai vastata jokainen lukio Jodel-kanavaa seuraava ja vastausvaihtoehdot olivat positiivinen, neutraali ja negatiivinen. Tämän lisäksi oli mahdollista avata kommenteissa tarkemmin omia ajatuksiaan “muu” vaihtoehdon avulla.

Kyselyyn tuli yhteensä 178 vastausta, joista 32 % mielestä Jodelilla on positiivinen vaikutus ilmapiiriin, 14 % mielestä negatiivinen ja 51,1 % ei osannut sanoa tai piti vaikutusta hyvin vähäisenä/neutraalina. Tarkentavia kommentteja postaukseen tuli viisi kappaletta.

Vastanneiden kesken oli paljon eriäviä näkemyksiä

Eräs kommentoija piti keskustelua kanavalla melko toksisena, mutta sanoi kuitenkin saavansa kanavalta myös apua. Tämän lisäksi kaksi muuta kommentoijaa kokivat, että keskustelun sävy riippuu postauksen aiheesta. Lukion ulkopuoliselta opiskelijalta saadussa kommentissa todettiin ettei lukio vaikuta kovin houkuttelevalta ulkopuolisen näkökulmasta.

Kommenttikentän avoimet vastaukset olivat enimmäkseen samantyyppisiä joitain poikkeuksia lukuun ottamatta.

Sosiaalinen media on myös tehokas tapa vaikuttaa asioihin. Esimerkiksi toisen vuosiluokan opiskelijoiden wanhojen tanssien omatanssista käytiin kiivasta keskustelua Jodel-kanvalla ja paikoin annettiin voimakstakin kritiikkiä. Lopputuloksena omatanssiin tehtiin muutoksia. Tosin osa kritiikistä oli myös epäasiallista ja suorastaan omatanssin haukkumista. Tällöin kritiikki meni yli. Lisäksi Järjessä jo aiemmin kerrotuista opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajan vaaleista keskusteltiin myös laajasti. Ehdokkaista esitettiin mielipiteitä ja heidän kampanjointiansa kommentoitiin. Välillä tuli kritiikkiäkin, mutta suoraa haukkumista oli hyvin vähän tai ei ollenkaan.

Suurin osa kanavan seuraajista ei kuitenkaan osannut sanoa, onko Jodelilla parantava vai heikentävä vaikutus lukiomme ilmapiiriin tai piti vaikutusta hyvin vähäisenä. Sosiaaliseen mediaan liittyy aina omat riskinsä etenkin nettikiusaamisen osalta, ja anonymiteetti voi lisätä houkutusta sanoa jotain sellaista, mitä ei ehkä kasvotusten sanoisi. Nämä ovat asioita, jotka ovat käyttäjien itsensä päätettävissä. Kaikin puolin voi kuitenkin sanoa lukiomme Jodel-kanavan olevan kätevä tiedon saamiseen ja ajoittaiseen keskusteluun ajankohtaisista asioista. Lukiollamme on kuitenkin myös toinen kanva @jäkecrush, jossa paljastetaan nimensä mukaan ihastuksia ja jaetaan nimimerkkejä ja tuntomerkkejä. Nämä keskustelut voivat joskus äityä kriittisimmksi ja negatiivissävytteisemmiksi kuin lukion pääkanavan keskustelut.

Kunhan muistamme, miten netissä käyttäydytään asiallisesti, niin voimme kaikki nauttia mukavasta ja avuliaasta kokemuksesta Jodelissa! Tai Jodelin sloganin mukaan #GoodVibesOnly!

Artikkelikuva: Sami Ollinmäki

Kuvakaappaukset: Eemil Pietilä (Jodel-sovellus)

Unohtakaa presidentinvaalit ja kääntäkää katseet keskiviikkona 24.1. järjestettäviin opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajavaaleihin! Näissä vaaleissa vastakkain kilpailee kiveäkin kovempi kaksikko: Arttu Lager ja Sami Ollinmäki. Vuoden suurin poliittinen spektaakkeli nähdään, kun keskiviikkona 24. päivä klo 9.45 areenalla järjestetään myös Yhdysvaltojen Joe Bidenin sekä Donald Trumpin päät sekoittava VAALITENTTI! Tässä suuressa debatissa nämä kaksi erinomaista ehdokasta, Sami Ollinmäki ja Arttu Lager, asetetaan vastaamaan toinen toistaan kiperimpiin kysymyksiin tavoitteena erotella jyvät akanoista. Tämä tilaisuus ei jätä ketään kylmäksi! Alla ensimakua ehdokkaista haastattelun muodossa.

Tekoälyn näkemys vaaliväittelytilaisuudesta

Ehdokkaiden haastattelu

Sami Ollinmäki

Kuka on Sami Ollinmäki?

Olen Sami Ollinmäki, 2. vuosikurssin jokapaikanhöylä ja luonnontiede-matemaattisen linjan opiskelija. Olen aktiivisesti mukana useissa tapahtumissa ja tahoissa lukiolla, organisoiden säännöllisesti mielialaa kohottavia ja arkea rentouttavia tapahtumia. Olen rauhallinen, järjestelmällinen ja luotettava.

Miksi juuri sinut tulisi valita opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajaksi?

Minut tulisi valita opiskelijakunnan puheenjohtajaksi aiemman kokemukseni sekä osoittamieni taitojen vuoksi. Olen säännöllisesti osallistunut nykyisen hallituksen toimintaan, parantaen sitä ja tuoden esiin mielipiteitäni. Osaan aiempien toimien vuoksi kokouskäytänteitä, hallinnollisia seikkoja sekä johtamista mielestäni erinomaisesti, ja enemmän kuin vastaehdokkaani tai lukion opiskelijakunnan johtamiseen oikeasti tarvitsisi.

Minkälainen olisi sinun johtama opiskelijakunnan hallitus?

Johtamani opiskelijakunnan hallitus olisi tehokas, laajakatseinen sekä tarkoituksenmukainen. Hallitukseni ei toimisi eliittikerhona tai kuppikuntana, vaan olisi olemassa yksinomaan opiskelijakunnan jäsenien, eli teidän arvon lukijat, etujen ja opiskelumukavuuden ajamiseen. Hallitukseni ei olisi vain tapahtumaorganisaattori, konserttien järjestäjä, kioskiyritys tai kokoustoimisto. Hallitukseni olisi monipuolinen ja laaja-alainen taho, joka tekisi työtä monella taholla opiskelijoita varten.

Mitä vahvuuksia ja heikkouksia sinulla on puheenjohtajan pestiä ajatellen? Entä kehittämiskohteita?

Vahvuuksiini lukeutuu muun muassa vastuullisuus, järjestelmällisyys sekä kokemus. Ilman näitä opiskelijakunnan ja sen hallituksen johtaminen ei ole toimivaa, vaan saattaa muistuttaa enemmän sitä kaveriporukan päätöstä siitä, mihin mennään syömään. Vahvuuksiini kuuluu myös tiiviiksi muodostunut verkosto eri lukiomme osaajien kanssa sekä selkeät tavoitteet ja päämäärät, joiden ei voida katsoa olevan eturistiriitaisia. Kehittämiskohteita, joita jotkut kutsuvat heikkouksiksi, on minulla myös tietenkin, niinkuin on kaikilla ihmisillä. Suurin kehittämiskohteeni, joka kumpuaa lähinnä samasta paikasta kuin kykyni ja kokemukseni, on työn määräni. Olen aktiivinen monessa paikassa, ja tämä täyttää luontaisesti kalenteriani, mikä voi johtaa esimerkiksi hallituksen kokousten myöhästymiseen. Tämä aktiivisuus tuo toki myös etuja, sillä kytkeytyneempi puheenjohtaja sujuvoittaa monien yhteistyöhankkeiden järjestelyä.

Jos sinut valittaisi puheenjohtajaksi, niin mitä odottaisit tulevalta kaudelta?

Tulevana puheenjohtajana odottaisin kaudeltani saumatonta yhteistyötä hallituksen välillä, suuria projekteja sekä jatkuvasti parantuvia opiskelijoiden mahdollisuuksia nauttia lukiovuosistaan. Tämän lisäksi haluan panostaa voimakkaasti opiskelijoiden hyvinvointiin, edistää avointa vuoropuhelua opettajien kanssa ja varmistaa, että lukiossamme vallitsee inklusiivinen ilmapiiri, jossa jokainen opiskelija tuntee itsensä arvostetuksi. Näiden tavoitteiden eteen työskentely on keskeinen osa visiotani, ja pyrin luomaan yhteisön, jossa jokainen opiskelija voi menestyä ja kehittyä.

Koetko voivasi oppia jotain puheenjohtajan työstä? Mitä?

Elämä on mielestäni matka, joka koostuu oppimisen etapeista. Jokaisella on paljon varaa oppia lisää, ja käytännön teot ovat parhaita mahdollisia keinoja tehdä niin. Näinollen, minullakin olisi vielä paljon opittavaa opiskelijakunnan puheenjohtajana. Vaikka johtamisesta minulla onkin kokemusta, en ole ennen johtanut lukion opiskelijakuntaa. Se tuo mukanaan uniikkeja haasteita, kuten lukion opetussuunnitelman, tilojen käytön rajoitteet opetuksen puitteissa sekä rajallisen budjetin, jonka kasvattaminen ei ole suurissa määrin mahdollista. Nämä haasteet kuitenkin tekevät pestistä mieluisan, sillä ihmisenä haluan luonnostaan haastaa itseäni ja siten kehittyä.

Vapaa sana:

Hyvät kanssaopiskelijani. Nämä ovat todennäköisesti ensimmäiset puheenjohtajavaalit, joissa kukaan teistä äänestää. Pyydän teitä huomioimaan, että lukion opiskelijakunnan hallitus on fundamentaalisesti erilainen kuin esimerkiksi yläasteen oppilaskunnan hallitus, vaikka se kantaakin samankaltaista nimeä. Pyydän teitä harkitsemaan ääntänne tarkasti – kenet haluatte oikeasti johtamaan tätä tahoa, solmimaan koulukuvaussopimuksia ja yritysyhteistöitä tapahtumapäivään, sekä rahoittamaan wanhoja ja muita tapahtumia. Vaikkette päätyisikään lopulta äänestämään minua, pyydän teitä harkitsemaan valintaanne. Valitkaa pätevä ehdokas, älkää äänestäkö suoraan suosittua sellaista. Voit tutustua lisää kampanjaani ja esimerkiksi kannatuspuheenvuoroihini osoitteessa https://ollinmäki.com/opkh/pj

Arttu Lager

Kuka on Arttu Lager?

Arttu Lager on 16-vuotias Järvenpään lukion ensimmäistä vuotta käyvä opiskelija. Artun tavoitteena on tehdä mahdollisimman paljon isoja asioita, joilla on vaikutusta muihin ihmisiin ja maailmaan. Hän on Jäken lukion biologian ja maantieteen opettajan Emma Lagerin poika, ja Artulla on tavoitteena jättää itsestään mahdollisimman iso, vaikutusta tuonut, ja hyvän tyypin jalanjälki Jäken lukioon.

Miksi juuri sinut tulisi valita opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajaksi?

Minut pitäisi valita opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajaksi, koska minulla on aiempaa kokemusta puheenjohtajan työstä sekä olen vastuullinen ja luonnollinen johtaja. Kykenen tekemään vaikeitakin päätöksiä ja seistä niiden takana. Olen itsevarma ja tunnen Jäken lukion, sillä olen käynyt täällä jo alle 7 vuotiaasta lähtien. Olen myös hyvä esiintymään.

Minkälainen olisi sinun johtama opiskelijakunnan hallitus?

Minun johtama opiskelijakunnan hallitus olisi järjestäytynyt, tasa-arvoinen ja sillä olisi halu toteuttaa ahkerasti opiskelijoiden tavoitteita sekä parantaa koulun ilmapiiriä ja tunnettavuutta. Opiskelijat olisivat tyytyväisia hallituksen toimiin ja haluaisivat itsekin olla osa opkh:ta. Ennen kaikkea minun johtama hallitus ajaisi aina ensimmäisenä opiskelijoiden etua ja hyvinvointia.

Mitä vahvuuksia ja heikkouksia sinulla on puheenjohtajan pestiä ajatellen? Entä kehittämiskohteita?

Vahvuuksiani ovat, että olen hyvä johtaja ja luontainen esiintyjä. Saan ääneni kuuluviin. Minulla on kokemusta puheenjohtajan työstä sekä olen rohkea kokeilemaan uusia asioita, vaikka minulla ei olisikaan asiasta aiempaa kokemusta. Osaan sanoa ei. Olen myös erittäin sosiaalinen, mikä helpottaa minua saamaan yhteyksiä muihin tahoihin. Olen kunnianhimoinen tekemään koulustamme Suomen tunnetuimman. Teen ahekrasti töitä roolista tai pestistä riippumatta. Heikkouksiani ovat, että saatan joskus olla jopa liian tunteellinen ja ottaa liikaa vastuuta itselleni. Olen myös suhteellisen nuori puheenjohtaja isossa lukiossa. En asu Järvenpäässä, mutta saan toisena vuonna ajokortin. Olen myös aktiivinen muussa koulun toiminnassa, mikä saattaa aiheuttaa kiirettä. Minun lukujärjestykseni on etenkin ykkösvuonna kiireellinen.

Jos sinut valittaisi puheenjohtajaksi, niin mitä odottaisit tulevalta kaudelta?

Alkukausi tulisi varmasti olemaan pientä härdelliä, sillä tuoreella hallituksella asiat menevät jokseenkin uusiksi. Kuitenkin kun tilanne on saatu kuntoon ja vakautettua, niin odotan kiirellistä vuotta hallituksessa sekä mahtavia ja ennenäkemättömiä kokemuksia. Hallituksen toiminta tulee olemaan hyvinkin ammattimaista ja totisempaa verrattuna ylä- ja alakoulujen oppilaskuntien hallitusten toimintaan. Lupaan, että areenatapahtumista tulee entistäkin mullistavampia!

Koetko voivasi oppia jotain puheenjohtajan työstä? Mitä?

Koen, että voin ja tulen oppimaan lisää johtamisen taitoja sekä kehittymään päätöksenteossa, aikatauluttamisessa ja minusta tulee parempi neuvottelija.

Vapaa sana:

Jäken lukio tarvitsee vahvan esikuvan. Sellaisen, joka on valmis tekemään isoja ja vaikeita päätöksiä koulun eteen ja joka haluaa tehdä Jäken lukiosta suositumman vaihtoehdon Suomessa. Sellaisen, joka ajaa opiskelijoiden etua loppuun saakka, pystyy esiintymään ja on opiskelijoiden kanssa vuorovaikutuksessa sekä saa äänensä esiin. Sellaisen, joka hoitaa hommansa loppuun ja joka tekee sen hyvin. Jos olette minun kanssa samaa mieltä, äänestäkää minua, tehdään Jäken lukiosta Suomen tunnetuin lukio!

Väistyvän puheenjohtajan haastattelu

Ville Sikström

Millaista on toimia opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajana?

Opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajana toimiminen on haastavaa, mutta palkitsevaa. Tielle on tullut paljon yllättäviä ja aikaa vieviä tehtäviä; on tullut rampattua hallintokäytävällä alinomaa, mutta kaikki haasteet on tähän mennessä selätetty. Työhön kuuluu paljon organisoimista ja ihmisten kanssa työskentelyä, erilaisten intressien pompottelua. Nyt kahden vuoden jälkeen, olen täysin valmis luovuttamaan nuijan seuraavalle puheenjohtajalle.

Oletko oppinut jotain puheenjohtajan työstä? Mitä?

Olen oppinut paljon erilaisia taitoja puheenjohtajana. Olen oppinut paljon organisoimistaitoja ja neuvottelutaitoja: kompromisseja ja tiukkoja äänestyksiä on ollut, ja tilanteet on täytynyt selvittää. Erilaisten ihmisten kanssa työskentelemisestä olen myös oppinut paljon, sillä opiskelijakunnan hallitus on toiminut viimeiset kaksi vuotta erilaisilla kokoonpanoilla.

Onko jotain sellaista, mikä olisi erityisesti jäänyt mieleen puheenjohtajakaudeltasi?

Erityisesti minulla on jäänyt mieleen Ukrainan Värinen Taivas -tukikonsertti, jonka järjestimme syksyllä. Saimme kerättyä 600€ Ukrainan tueksi, mikä on todella merkityksellistä itselleni.

Mitä vinkkejä antaisit tulevalle puheenjohtajalle?

Vinkki viitonen seuraavalle puheenjohtajalle: älä ota liikaa itsellesi tehtäväksi!

Artikkelikuvat luonut Nuppu Tuukkanen ja Eemil Pietilä. Kuvien luomisessa on käytetty apuna myös tekoälyä (poislukien ehdokkaiden omat kuvat).

Juttua muokattu 19.1.2024 klo 1.29, korjattu kirjoitusvirhe väistyvän puheenjohtajan Ville Sikströmin haastattelun otsikosta. Poistettu ylimääräinen a-kirjain.

Pelin perusnäkymä. Kuva on kesän LT78-pelistä

Civlization-pelisarja on sarja Sid Meierin luomia vuoropohjaisia sivilisaatio- ja strategiapelejä. Ensimmäinen Civilization-sarjan peli julkaistiin vuonna 1991. Sarjan pelit ovat valtiosimulaattoreita eli pelaaja hallitsee kokonaista maata tai kansaa ja kehittää sitä pelin edetessä.

Civilization-sarjan peleihin verrattuna Freeciv on avoimen lähdekoodin ilmainen versio kaupallisista vastineistaan. Kyseessä ei kuitenkaan ole suora kopio, vaan Sid Meierin civ2 ja civ3 -peleistä inspiraatiota saanut uusi pelikokonaisuus. Freeciv on pohjimmiltaan strategia- ja sivilisaatiopeli.

Peliä pelataan erilaisissa yhteisöissä, kuten longturn.net:ssä. Longturnilla on peliä varten kehitetty oma säännöstönsä, joka perustuu civ2civ3 -säännöstöön. Säännöstöllä tarkoitetaan nimensä mukaan sääntöjä, joilla peli pelataan. Nämä säännöt ovat mahdollista määrttää erikseen eri osa-alueille, kuten yksiköille, tieteille ja rakennuksille. Tällä mahdollistetaan pelin joustava muokattavuus eli jokainen peli on hieman erilainen. Longturnin säännöstö eli ruleset on kehitetty pelaajien toiveita kuunnellen reiluun moninpeliin. Suurimpia muutoksia verrattuna civ2civ3-rulesettiin ovat muun muassa 23 tunnin vuorot sekä yksiköiden kolminkertainen liikenopeus. Vuoron aikana pelaaja siirtää yksiköitään, ostaa rakennuksia kaupunkeihin sekä käy diplomatiaa muiden pelaajien kanssa. Nimestään huolimatta vuoron aikana useampi pelaaja voi olla yhdistettynä peliin samanaikaisesti eli voit reagoida vihollisen liikkeisiin myös reaaliaikaisesti, joskin RTS eli Real Time Strategy on joissain tapauksissa kiellettyä. Näin peleistä saadaan myös aloittelijalle mielekkäitä ja tapahtumantäyteisiä. 23 tunnin vuorot mahdollistavat pitkän ja tapahtumarikkaan pelin ilman, että täytyy roikkua pelin ääressä tuntikaupalla päivässä.

Oletko valmis ottamaan haasteen vastaan?

Longturnin Freeciv-peleistä inspiraatiota saaneena ajattelin järjestää Jäken lukion oman Freeciv-pelin. Peli pelataan Longturnin LTX (longTurn Experimental) -rulesetillä ja usean mantereen kartalla. Tarkemmat pelikohtaiset säännöt päätetään myöhemmin riippuen siitä, mitä pelaajat haluavat. Peli voidaan aloittaa, kunhan saamme tarpeeksi pelaajia kasaan. Tarkkaa aikaa on vaikea tässä vaiheessa sanoa.

Tyypillinen Longturnin rulesetillä pelattu peli kestää noin 100–150 vuoroa eli muutamia kuukausia. Useita kuukausia pelatessa oma valtakuntasi pääsee tuntumaan toden teolla omalta! Pelien onkin tarkoitus olla ikimuistoisia kokemuksia, joita voit muistella vielä vanhojen päivilläsikin. Moni onkin muistellut pelejä jopa yli kymmenen vuoden takaa.

Mikäli kiinnostuit pelistä, avaa seuraava linkki: https://discord.gg/kRTdqekP89 ja pääset pelin omalle Discord-kanavalle. Ennen virallista peliä tarjolla on useita päiviä päällä oleva harjoituspeli, jossa uudet pelaajat voivat kokeilla, miten peli toimii ja samalla kysellä vinkkejä kanssapelaajilta. Myös tarkempi pelikohtainen keskustelu tullaan käymään Discordissa. Kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita. Mitä enemmän pelaajia saamme, sen parempi!

Pelissä nähdään!

L1meE

Toimimme perheeni kanssa ensikotina kissoille, joita olemme saaneet hoitoon Kisu ry:n kautta. Kisu ry on hädänalaisia kissoja auttava yhdistys. Päädyimme hakemaan ensikodiksi, koska halusimme tehdä jotain kissojen auttamiseksi. Kokemuksemme on ollut rohkaiseva ja tarjonnut mahdollisuuksia oppia uusia asioita.

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

On mahtavaa päästä tutustumaan moneen ihanaan kissaan ja nauttimaan heidän seurastaan heidän ollessa sijoituksessa. Kissoihin on mahdotonta olla kiintymättä, mutta he löytävät kuitenkin loppujen lopuksi sopivat kodit itsellensä loppuelämäkseen.

Jos haluat tutustua enemmän Kisu ry:n toimintaan ja Suomen kissakriisiin löydät tästä alta linkkejä.

• Kisu Kissojen suojelu ry
• SEY Suomen Eläinsuojelu – Ratkaistaan kissakriisi

Syksy on aina Järvenpään lukiossa vuoden kohokohtia, kun uuden lukuvuoden alkamisen jälkeen päästään syysloman lähestyessä miettimään joulun odotusta ja sitä ympäröiviä koulun tapahtumia. Vaikka koronarajoitukset ovat vaivanneet kouluamme, olemme silti saaneet nauttia vanhoista tutuista tapahtumistamme.

TJ-50 2020

Kolmoset lähtivät toteuttamaan syksyn tempaustaan aiheenaan elokuvat ja sarjat. Tapahtuma aloitettiin hyvin aiheeseen sopivasti Pokemonin alkuperäisen tunnuskappaleen I wanna be the very best tahdissa. Juhlan alussa tuli ilmi, että koulun verkossa oli käyttöongelmia, joiden takia tapahtumaa ei saatu striimattua luokkiin ja kotikatsomoihin, niin kuin oli aluksi suunniteltu. Sen sijaan juhlasta sai nauttia jälkilähetyksenä myöhempänä ajankohtana.

Juhla jatkui 3 vastaan 3 -tietovisalla, jossa Markku Nissinen, Emma Lager ja Tuija Haapala asettuivat Seania, Oskaria ja Oonaa vastaan elokuvahahmojen tunnistamisessa. Tätä seurasi tanssiesitys, ja loppupuolella pääsimme nauttimaan pukukisasta, jossa saimme nähdä muun muassa smurffit, sarjakuvahahmot Tatun ja Patun, kaukaisesta galaksista matkustaneet jedin, sithin ja Chewbaccan, Harry Potterin ja Matrix-tyyliin pitkään mustaan takkiin ja aurinkolaseihin sonnustautuneen kaksikon.

Kisan jälkeen saimme vielä nauttia musiikkiesityksistä ja neljän pelaajan tietovisasta, jossa teeman mukaisiin monivalintakysymyksiin arvailtiin vastauksia kukin parhaan kykynsä mukaan.

Lista kaikista esityksistä

• John Meyer – Neon (Leo Kärkkäinen, kitara)
• James Arthur – Falling like the sea (Sigrit Kapp, Niilo Nykänen, Mikael Saine, Leo Kärkkäinen, Aksel Linderoos)
• John Meyer – Who says! (Luka Laune, kitara ja laulu)
• Ace of Spades (Sakari Seppälä, Luka Laune ja Ilari Viljavuori)
• Brahms – Rhapsody (Samuel Saarikivi, piano)

Kaamoksen karkottajaiset

Kaamoksen karkottajaiset järjestettiin taas hyvin perinteiseen tapaan juuri ennen joulukuun alkua, kun pimeän ja kylmän syksyn kiusattua on aika siirtyä joulun odotukseen ja tuoda tunnelmallisilla esityksillä lämpöä ja yhteisöllisyyttä kouluun. Ikävä kyllä kaikkea tätä ei saatu kunnolla toteutettua, koska tilanteen mukaisesti koko koulu oli siirretty etäopetukseen. Alkuun kuitenkin saimme kuunnella kunnon tsemppipuheet, joissa muun muassa mainittiin, miten perinteistä juhlaa on nyt juhlittu yli 15 vuotta. Hyvä me, pisteet kotiin!

Itsenäisyyspäivän juhla

Koko Suomen omaa juhlapäivää saimme koulumme striimin avulla katsella kotiruudulta torstaina 3.12. uuden jakson alkumetreillä. Juhlan alussa saimme kuulla Aapo Rantasta pianolla, kun hän soitti Fantasia-kappaleen. Tämän jälkeen opiskelijakunnan puheenjohtaja Sean McLoughlin piti oman puheensa. Myös perinteisesti päivän tapahtumiin kuuluva vapauden viestin luovutus ja vastaanottaminen suoritettiin, kun Anh Pham luovutti käärön Roosa Puomiolle. Itsenäisyyspäivän juhla päätettiin musiikkiesitykseen, jossa Tea Kasper ja Vilma Timonen lauloivat Maamme-laulun, johon kuului esiintyminen musiikinopettaja Marita Tapperilta pianonsoittajana.

Joulujuhla

18.12. vietimme vuoden 2020 viimeisen koulupäivämme, ja viimeinen oppitunti koulupäivästä vietettiin koulumme joulujuhlaa katsellen. Kuten osattiin odottaa, juhla sisälsi rehtorin puheen ja hienoja musiikkiesityksiä, joihin opiskelijat olivat tyypilliseen tapaan panostaneet.

Muutamille ohjausryhmille jäi erityisen hyvin mieleen opettajien tanssi- ja lauluesitys. Tällä kertaa juhlaa ei striimattu vaan se oli etukäteen nauhoitettu, minkä ansiosta koululla ei päivän aikana ollut ketään ja kaikki opiskelijat saivat aloittaa lomansa kotioloistaan.

Onni

Lämmin tuuli puhaltaa pehmeästi ylitsemme kuin aalto merenrantaan. Alkukesän auringon lempeät säteet loistavat kasvoilleni. Ihoa polttelee vähän, vaikka laitoin juuri aurinkorasvaa. Joka kesä nenänpääni ja poskeni palavat, mutta päätin, ettei tänä kesänä kävisi niin.

”Suu auki!”

Avaan myös silmäni. Olet ojentamassa minulle suurinta mansikkaa, jonka olen koskaan nähnyt. Se ei mahtuisi kokonaisena. Nauran ja haukkaan makeasta herkusta pienen palan. Makaan selälläni sinivalkoisella päiväpeitteellä pää sylissäsi. Päätimme lähteä viimeisistä kirjoituksista selviämisen juhlistamiseksi piknikille. Onneksi sää on hyvä. Koko viime viikon satoi armottomasti, mutta ainakin se motivoi pysymään oppikirjan äärellä.

Kaikkialla on vihreää ja kukoistavaa. Kevät ja kesä tulivat aikaisin. Kenties se johtuu ilmastonmuutoksesta, mutta en jaksa murehtia sitä nyt. Kaikki on kerrankin hyvin. Vähään aikaan ei tarvitsisi ottaa stressiä mistään. Kaupungin kiire ja melukaan eivät yllä tänne metsän keskelle piiloutuneelle pienelle niitylle. Löysin niityn lapsena leikkien lomassa. Siitä on tullut tärkeä paikka minulle, ja pääsin vihdoin näyttämään sen sinullekin nyt. Kaupunki on suunnitellut metsän paikalle rakennettavaksi kauppakeskuksen. Puunhakkuu alkaisi syksyllä, joten tämä on niityn viimeinen kesä.

Tunnen sormiesi seikkailevan hiusteni lomassa. Kylmät väreet kulkevat kehoni läpi kuin pienet sähköiskut, kun kosketat minua. Hymyilen. En ole koskaan tuntenut tällaista onnea. Utelias varis lähestyy eväskoriamme kiiltävin silmin. Nouset hätistelemään sitä pois, jottei se varastaisi palaakaan leipomistasi kroissanteista tai silli-sipulipiiraasta, ja tökkäät minua vahingossa silmään. Nauran kivunkyynelten läpi.

Toivon, että vietämme loppuelämämme yhdessä. Voimme käydä piknikillä joka kesä. Ja uimassa. Ja talvisin voimme makoilla koko joululoman vällyjen alla katsellen elokuvia. Leivot hyviä joulutorttuja ja pipareita, jotka voimme sitten koristella – sinä hyvin, minä vähän kömpelömmin. Haluan rakastaa sinua jokaisessa maassa ja hieroa selkääsi rankkojen työpäivien jälkeen. Tahdon kokea kanssasi elämän suuret tapahtumat ja nauttia pienistäkin asioista. Kuten aamukahvista ja iltateestä.

Tuijotan lumoutuneena ruskeisiin silmiisi, jotka kimmeltävät auringossa kuin meripihka tai hunaja, kun puhut innoissasi kissoista. Melkein unohdan kuunnella sanojesi sisältöä. Voisin jäädä tähän hetkeen ikuisesti. Muuttaa asumaan vehreiden lehtien havinan ja makeiden mansikkaleivosten keskelle, kirkkaansinisen taivaan alle. On hämmästyttävää, kuinka taivaalla ei ole ainuttakaan pilveä. Syömisen jälkeen voisimme pyöräillä uimaan, jottei olisi näin kuuma. Jos jaksamme valvoa, voimme katsella tähtiä. Sydämeni täyttää lämpö ja keveys, kun hymyilet. Kumarrut painamaan huulesi huulilleni.

Delia Owensin kynäilemä Suon villi laulu on saavuttanut ympäri maailmaa huomattavaa menestystä: vuonna 2019 se oli USA:n myydyin kirja, ja tällä hetkellä se on kiikkunut The New York Timesin bestseller-listalla jo 110 viikon ajan. Halusin tarttua kirjaan ja ottaa selvää siitä, onko teos mielestäni kaiken sen hehkutuksen arvoinen.

Kirja kertoo nuoresta Pohjois-Carolinassa asuvasta Kyasta, joka ei-niin-onnekkaiden sattumien kautta päätyy asumaan itsekseen marskimaan reunamilla. Sitkeä Kya selviytyy vuosikausia itsekseen vain suo seuranaan. Hän tutustuu suon eliölajeihin, oppii selviytymään itsekseen ja tottuu ratkaisemaan ongelmansa omin neuvoin.

Kyan asuinpaikka tunnetaan kylällä valkoisen roskasakin tyyssijana. Täten tytön lempinimeksi valikoituukin Rämelikka. Kylällä hänestä liikkuu jos jonkinmoisia juttuja, eikä hän saa arvostusta juuri keneltäkään. Läheisen huoltamon Jumpin vaimoineen kuitenkin päättää auttaa tyttöä ja ottaa hänet siipiensä suojaan. Heistä tuleekin yksinäisen tytön ainoat ihmiskontaktit ja suurin tuki ties kuinka pitkäksi aikaa.

Jännitystä tarinaan lisää kylän kultapojan salaperäinen kuolemantapaus. Onko kyseessä murha vai silkka onnettomuus?

Vaikka monet katsovatkin Kyaa nenänvarttaan pitkin, hän kohtaa matkansa varrella myös ihmisiä, jotka eivät välitä huhupuheista vaan kohtaavat hänet sellaisena kuin hän on – toisinaan hieman ikävin taka-ajatuksin. Kaikki eivät ole Kyan luottamuksen arvoisia, mutta elämänsä varrella hänelle selviää, että on olemassa myös ihmisiä, jotka eivät ole tulleet vain lähteäkseen.

Suon villi laulu yhdistää lumoavalla tavalla dekkarin ja kasvutarinan ja tuo esille yhteiskunnallisesti merkittäviä teemoja. Teos tuo yhteen mielenkiintoisella, uudella tavalla useita eri genrejä ja kokoaa ne yhdeksi paketiksi. Owens todella on onnistunut luomaan omaperäisen, koskettavan ja eheän teoksen. Se on kirjoitettu niin kauniilla tavalla, että se ottaa lukijan mukaansa matkalle. Matkalle, joka saa hymyilemään ja itkemään, rakastamaan ja vihaamaan.

Suon villi laulu on mielestäni tarina siitä, mitä kenenkään ei pitäisi kokea. Samalla se on huima kasvutarina ja kertomus siitä, miten upea luonto voi parhaimmillaan olla: miten se voi sitä tarvitsevalle tarjota turvapaikan ja olla kovasti kaivattu ystävä.

Teos tuo myös esille sitä, millaisia ennakkoluuloja nyky-yhteiskunnassa yhä on: miten erilaisuutta edelleen vieroksutaan ja oudoksutaan sekä miten ihmisillä ei edelleenkään välttämättä ole kykyä kohdata jokaista henkilöä omana, arvokkaana itsenään. Oli surullista lukea, miten hylättyä tyttöä kohdeltiin kuin roskaa, koska sitä hän ei koskaan ollut – hän oli vain pieni lapsi, jonka täytyi oppia selviytymään omillaan muiden ihmisten ennakkoluulojen vuoksi.

Vaikka teoksessa oli monia elementtejä, joista pidin, se ei mielestäni ole kaiken saamansa hehkutuksen arvoinen, vaikka hyvä kirja onkin. En kuvailisi sitä vuosisadan kirjaksi. On kirjoja ja kirjoja, jotka jäävät mieleen. Valitettavasti Suon villi laulu jäi mielestäni hieman yksiulotteiseksi ja latteaksi lukukokemukseksi, minkä vuoksi luokittelen sen vain yhdeksi kirjaksi muiden joukossa.

Tarina itsessään oli klassinen ja sisälsi paljon kulutettuja ja kliseisiä elementtejä, mikä ei toki automaattisesti ole huono asia. Itse löysin teoksesta viitteitä muihin tarinoihin: oikeudenkäyntikohtauksesta tuli mieleen Harper Leen Kuin surmaisi satakielen, ja Kyasta itsestään minulle tuli mieleen esimerkiksi Disneyn Viidakkokirja.

Vaikka teoksessa oli puolensa, en juurikaan pitänyt siitä, miten tarina oli hieman yksinkertainen, naiivikin. Perinteinen asetelma syrjitystä, hylätystä pikkutytöstä metsän keskellä ei ihan napannut. Pakko on kuitenkin myöntää, että idea tarinassa oli hieno: se oli kasvutarina, jossa otettiin mielestäni hienosti mukaan luonto ja sen merkitys.

Kerronta hieman ontui, vaikka kieli olikin hyvin kaunista. Välillä se juuttui paikoilleen kuin auton pyörät saviseen maahan. Paikoitellen lauserakenteet tuntuivat hieman tökkiviltä ja merkityksettömiltä, eikä niistä saanut kovin paljoa irti. Satunnaisesti teki mieli kääntää muutama sivu niitä lukematta ja jatkaa lukemista sitten, kun jotain tärkeää tapahtuisi. Lisäksi henkilöhahmot jäivät hieman pintapuolisiksi, eikä niissä mielestäni ollut tarpeeksi ulottuvuuksia.

Oli kirjassa toki paljon kauniitakin kohtia. Kohtia, jotka saivat mielen siirtymään Pohjois-Carolinaan, tuntemaan marskimaan tuoksun nenässä ja näkemään sielun silmin kaikki sen ihmeet.

Mikä sitten on lopullinen mielipiteeni kirjasta? Suon villi laulu tarjoili kauniin tarinan, joka sai muun maailman unohtumaan. Siinä oli paljon hienoja kohtia ja tarinassa hienoja merkityksiä. Kirja oli eheä kokonaisuus, mutta itse jäin vielä kaipaamaan ”sitä jotakin”.

Vaikka teos oli kokonaisuudessaan minulle hienoinen pettymys, suosittelen silti lukemaan sen ilman ennakkoluuloja, avoimin silmin. Voi hyvin olla, että ihastut kirjaan niin kuin monet muut sen lukeneet!

Peppumiehen synty osa 6.