Dokumenttielokuva Jälkeläiset kertoo Tuusulanjärven taiteilijayhteisöstä nykyaikana. Tuttujen maisemien, syvällisten pohdiskelujen ja huumorin täyttämä elokuva kertoo pintaa syvemmältä kasvoista taiteen takana. Elokuvan ohjannut Järvenpään lukion vanha opiskelija Aino Mättö sai idean dokumenttiin tavatessaan vuonna 2015 Lontoossa dokumentintekijöitä Bagdadista.[pullquote-right]”Taide on tarpeellista ihmiskunnalle.”[/pullquote-right] Nämä kertoivat kuvauksistaan, joissa toisinaan räjähtelevien pommien takia elokuvan tekeminen on vaikeaa.”Kysyin, että miksi he eivät muuta esimerkiksi Lontooseen”, Mättö kertoo. Irakilaisilla oli selvä vastaus: “Meidän juuremme ja sydämemme ovat Bagdadissa, siksi. Mielestämme jokaisen pitäisi tehdä elokuvia omista juuristaan.”

Nykyään omassa elokuvia ja mainoksia tekevässä yrityksessään luovana johtajana toimiva Mättö intoutui pohtimaan omia juuriaan, joihin sisältyvät niin Järvenpää, Tuusulanjärvi, Sibelius, musiikki kuin taidekin. Jälkeläisissä hän tutkii kaikkea edellä mainittua. “Elokuvani suurin sanoma on, että taide on tarpeellista ihmiskunnalle ja meidän pitäisi vaalia omaa kulttuuriperintöämme”, Mättö toteaa.

Järvenpään lukiolla on vahva side dokumenttiin, sillä suurimman osan kaksi vuotta kestäneistä kuvauksista kameraa operoi elokuvataiteen opettaja Sakari Mäkelä. Fiktiiviseen kuvaukseen tottuneen Mäkelän mielestä oli haastavaa mutta antoisaa kuvata tilanteiden mukaista realistista materiaalia, sillä dokumenttia kuvattiin kahden vuoden aikana kuudella eri kameralla hyvin vaihtelevissa oloissa. “Oli hieno mahdollisuus päästä luomaan visuaalista maailmaa tälle tarinalle Tuusulanjärven nykyisestä taiteilijayhteisöstä”, Mäkelä summaa. Parasta hänen mielestään oli päästä tutustumaan alueen taiteilijoihin tekoprosessin myötä. Lähes nollabudjetilla toteutetusta elokuvasta jää katsojalle käteen paljon miettimisen aihetta taiteesta, sen tuottamisesta ja sen saamasta arvostuksesta.

Jälkeläiset on nähtävissä lukion auditoriossa keskiviikkona 12.4. klo 10:15-11:30. Lisää tulevia näytöksiä voi bongailla elokuvan verkkosivuilta täältä.

Alunperin kirjoittanut Aliisa Rantanen

Kolmen nuoren miehen muodostama jazz-trio Milo & Moses on juuri lopettanut settinsä Järvenpään lukion auditoriossa ja pyydän heitä antamaan lyhyen haastattelun.

Toisin kuin juuri keikalta tulleet rokkarit, nämä muusikot eivät onnekseni ole hikisiä ja haisevia, sillä keikka sisälsi vähemmän lavalla liikkumista ja enemmän huomion kiinnittävää virtuoosimaista soittamista, kuten kunnon jazz-keikan kuuluukin.

Milo & Moses sisältää kitaristi Milo Mäkelän, rumpali Mooses Kuloniemen ja basisti Jon Pettersonin. Tämä herättää heti kysymyksen: Minkä takia vain kitaristin ja rumpalin nimet muodostavat trion nimen? Onko tämä jonkinlaista basistien syrjimistä, mistä itsekin basson soittaja voisin loukkaantua? “Ei sentään vaan homma lähti siitä, että Milo ja Mooses kirjoittivat kahdestaan levytyssopimuksen ja basisti vaihtui vasta sen jälkeen ja nyt on ensi elokuussa uusi levy ja nimeäminen tulossa”, Jon vastaa. Basisteja ei siis syrjitä ja kaikki on hyvin maailmassa.

Jazz muusikoista on olemassa paljon hauskoja stereotypioita, joista muutaman haluan käydä läpi nyt, kun on näin hyvä tilaisuus koittanut.

Heti ensimmäisenä on aika kovan kuuloinen väite: jazz-muusikot ovat synnynnäisiä lahjakkuuksia, joiden ei tarvitse harjoitella, sillä he osaavat jo kaiken. Suureksi yllätyksekseni saan kuulla että tämä väite ei ole totta, sillä näköjään myös jazz-muusikoidenkin täytyy harjoitella. “Jos jazz-muusikolta kysyy, että mitä hänen täytyy tehdä, niin vastaus on että harjoitella”, kuuluu ainakin näiden muusikoiden vastaus. Kun kysyn päivittäisen harjoittelun tuntimäärää, niin lukemat ovat 2–3 tuntia päivässä ja bändin nykyinen kokoonpano on soittanut ainakin sata tuntia yhdessä. Keikkojakin on yleensä muutama kuukaudessa, joten kyllä soittamista mahtuu jazz-muusikon arkeen paljon.

Seuraavaksi kysyn varmaan yleisimmän stereotypian: kaikki jazz-muusikot käyttävät paljon päihteitä. Tämäkään ei ole totta ainakaan tämän bändin kohdalta. “Yksikään meistä ei käytä päihteitä. En voi kaikkien muusikoiden puolesta puhua, mutta kaikki, joihin olen törmännyt, ovat olleet raittiita”, Milo vastaa suoraan. “Nykyään on menty vähän toiseen suuntaan”, Jon jatkaa. ”’Elä kovaa ja kuole nuorena’ -väite on nykyään ’soita hyvin ja vanhene viisaana’”, hän naurahtaa.

“Mustien soittaminen tulee sielusta, mutta valkoiset ovat teknisiä nysvääjiä”, on väite, jossa bändin mielestä on enemmän totuuden perää.

“Jazziin liittyvä voimakas rotuhistoria teki genrestä mustille paljon henkilökohtaisemman sen alkuaikoina, mutta nykypäivänä tällä ei ole ehkä enää niin paljon vaikutusta”, on bändin jäsenten vastaus tähän väitteeseen. Mutta eivät nämäkään muusikot pelkkiä “teknisiä nysvääjiä” ole, vaan kyllä heiltäkin lähti sooloilu jostain muualta kuin pelkistä teoriaopinnoista, kuten musiikissa kuuluukin. Lähes koko setti oli heidän omaa materiaaliaan ja improvisaatiota oli paljon, joten oma ääni ja persoona kuului musiikissa vahvasti.

Iiro Rantala, suomalaisten jazz-muusikoiden tunnetuimpiin nimiin lukeutuva henkilö, on joskus lausunut näin: ”Yksi virhe on jazzia, kaksi virhettä on soolo ja kolme virhettä on apuraha.” Tämä herättää hiukan naurahdusta, mutta Milo kertoo, että uskoisi tämän olevan pelkkää huumoria, jos hän ei Iiroa olisi tavannut, mutta uskoo Iiron olevan ihan tosissaan tämän asian kanssa. Jon jatkaa myös, että suomalaisten muusikoiden palkat ovat Iirolle sydämen asia, sillä Suomessa eivät muusikot kovin paljoa tienaa. Tunnetusti popmuusikot soittavat kolme sointua kolmelle tuhannennelle ihmiselle, kun taas jazz-muusikot soittavat kolme tuhatta sointua kolmelle ihmiselle, joten suomalaisen jazz-muusikon tienestit eivät varmaan kovin päätä huimaavia ole.

Vielä viimeiseksi annan bändin jäsenille tehtäväksi kuvailla musiikin soittamisen kolmella tai vähemmällä sanalla. “Me räjäytetään”, aloittaa Mooses. “Flow, jytä, svengi”, jatkaa Jon. “Me räjäytetään”, lopettaa Milo. Ehkä sen näin kuuluukin mennä, basistina totean. Kitaristi ja rumpali räjäyttää ja basisti hoitaa flown, jytän ja svengin.

Alunperin kirjoittanut Toni Makkonen

Tuntuuko teistäkin siltä, että aika kulkee aamuisin paljon nopeammin kuin päivällä ja joka aamu tulee kamala kiire kouluun. Itselläni on tässä jaksossa ne neljä mukavaa kahdeksan aamua ja viime jakson rentouteen tottuneena on pakko sanoa, että aikainen herääminen tuottaa välillä pienimuotoisia ongelmia.

Kerron nyt teille ystävältäni saaneen aamupalaohjeen, joka pelastaa aikaisetkin aamut sekä on maukas: tuorepuuro. Tuorepuuro on todella hyvä ja erittäin helppo, joten heikommatkin kokkaajat eivät voi epäonnistua.

Resepti on erittäin helppo ja niin lyhyt, että sen voisi jopa opetella ulkoa: Sekoita purkkiin mitä itse haluat ja anna vetäytyä jääkaapissa ainakin 4h tai yön yli.

Ideana on siis sekoittaa puuroosi ihan mitä vain! Pohja kannattaa silti rakentaa kaurahiutaleista ja jostain nesteestä, kuten maidosta.

Astiana kannattaa käyttää jotain, johon saa kannen, koska silloin jääkaapin maku ei sekoitu puuroon.

kuva: Elsa Helovuo

Itse laitan yleensä puurooni kaurahiutaleita- ja leseitä, maitoa, jotain rahkaa, jugurttia, chia-siemeniä, kanelia ja päälle marjoja. Sitten kun olen saanut aineet purkkiin, niin sekoitan ne hyvin ja laitan purkin jääkaappiin yön ajaksi. Koostumus kannattaa jättää aika veteläksi, koska puuro kiinteytyy vetäytyessään. Aamulla ei tarvitse tehdä muuta kuin ottaa puuro jääkaapista ja nauttia!

kuva: Elsa Helovuo

Suosittelen tuorepuuron kokeilua lämpimästi. Varsinkin te, joille aikaiset aamut tuottavat suuria ongelmia, niin tässä aikaa säästävä vinkki!

Alunperin kirjoittanut Elsa Helovuo

Evil Kermit

Kun eläkeikäisinä muistelemme vuotta 2016, mitä tuleekaan mieleemme? Mitkä trendit syntyivät ja ehkä kuolivatkin tänä vuonna? Käymme läpi kohta loppuvan vuoden merkittävimmät tapahtumat.

UUTISIA JA TAPAHTUMIA

5.1. Suomi voitti nuorten jääkiekon MM-kilpailut.

10.1. David Bowie, englantilainen laulaja, lauluntekijä ja näyttelijä kuoli.

14.1. Alan Rickman, englantilainen näyttelijä ja ohjaaja, kuoli.

11.2. Taylor Swiftin, Kim Kardashianin ja Kanye Westin välinen draama alkoi, kun eräässä kappaleessaan Kanye lauloi epäkunnioittavasti Taylorista. Ensin luultiin, että Taylor ei tiennyt asiasta mitään, mutta Kimin jaettua tallennetun puhelinsoiton Taylorin ja Kanyen välillä paljastui, että Taylor oli salaillut faktoja. Tapahtumat aiheuttivat suuren mediakohun.

28.2. Leonardo DiCaprio voitti vihdoin Oscarin.

21.4. Prince, amerikkalainen laulaja-lauluntekijä, kuoli.

14.7. Ainakin 86 ihmistä kuoli kuorma-auton ajettua väkijoukkoon Ranskan Nizzassa.

30.7. J. K. Rowlingin näytelmä Harry Potter and the Cursed Child sai ensi-iltansa Lontoossa.

8.11. Donald Trump valittiin presidentiksi Yhdysvaltain presidentinvaalissa. Trumpin valinta ja Hillary Clintonin tappio aiheutti useissa USA:n kaupungeissa monipäiväisiä mellakoinniksi yltyneitä mielenosoituksia.

3.12. Nico Rosberg voitti Formula 1 -kauden ja ilmoitti lopettavansa F1-uransa.

19.12.  Berliinissä väkijoukkoon tehdyssä terrori-iskussa ainakin 12 ihmistä sai surmansa.

25.12. George Michael, kreikkalais-brittiläinen poplaulaja ja lauluntekijä, kuoli. Tunnetaan varsinkin Careless Whisper -kappaleesta.

27.12. Carrie Fisher, yhdysvaltalainen näyttelijä, käsikirjoittaja ja kirjailija, kuoli.

MEEMIT

Damn Daniel Twitteriin 15.2 postattu 30 sekunnin video, jossa Danielin ystävä Josh kommentoi Danielin asuja ja valkoisia Vansseja.

Dat boi  3.4. eräs meemisivusto Facebookissa postasi kuvan vihreästä sammakosta polkemassa yksipyöräisellä otsikolla “here comes dat boi!!!!! / o shit waddup!”

Harambe  28.5. klo 16.00 17-vuotias gorilla Harambe ammuttiin kuoliaaksi Cincinnatin eläintarhassa työntekijän toimesta, koska pieni lapsi oli joutunut sen aitaukseen. Kukaan ei oikeastaan osaa selittää miten Harambesta tuli kuuluisa meemi, mutta niin tapahtui.

Evil Kermit 6.11. Twitter käyttäjä @aaannnnyyyyaaaa twiittasi screenshotin Kermitistä vierellään paha versio itsestään. Kuva otsikoidaan aina niin, että oikea Kermit sanoo ensin jotain järkevää, kuten “Tälle on varmasti looginen selitys” johon paha Kermit vastaa negatiivisesti, esimerkiksi “Ylireagoi!” Kymmenessä päivässä postauksella oli jo 31,800 tykkäystä ja 22,500 jakoa.

Bee movie 22.10. tubettaja wankerflaps postasi videon otsikolla “Bee movie but it keeps getting faster” ja 17.11. tubettaja AvoidatAllCost latasi remixin otsikolla “The entire bee movie but every time they say bee it gets faster”. Uusi buumi oli syntynyt, ja nyt Youtubesta löytyy kyseiseen elokuvaan ja sen traileriin remixejä joka lähtöön.

We are number one 2016 loppupuolella Bee movien tapaan tehtiin remixejä Lazy town -nimisen lastenohjelman laulusta “we are number one”

Glowing 1000 Degree Knife 18.12 MrGear- niminen kanava latasi Youtubeen videon otsikolla “Experiment – Glowing 1000 Degree Knife Vs Coca Cola”, jolla oli yhdentoista päivän päästä jo yli 61 miljoonaa katsomakertaa. Videosta on tehty monia eri versioita, joissa hehkuvalla veitsellä leikataan lukuisia asioita. Samankaltaisia trendejä ovat aiemmin olleet hydraulic press ja red hot nickel ball.

CHALLENGES

Water bottle flip Toukokuun lopulla 18-vuotias Mike Senatore räjäytti internetin tekemällä koulunsa talent-kilpailussa täydellisen water bottle flipin eli heitti vesipullon ilmaan niin, että pullo pyörähti kerran pystyakselinsa ympäri ja laskeutui pöydälle pystyasentoon. Video synnytti buumin, ja pian ihmiset latasivat nettiin omia heittovideoitaan.

100 layers challenge  21.7. tubettaja Jenna Marbles jakoi videon nimelta “Ultimate 100 coats of Things Video”. Videolla hän laittaa muun muassa 100 kerrosta huulipunaa, hiuslakkaa ja meikkivoidetta. Pian varsinkin meikkivideoihin erikoistuneet tubettajat tekivät omia videoitaan, mutta videoita löytyy myös esimerkiksi aiheella 100 kerrosta vaatteita.

Mannequin challenge  Internetvideotrendi jossa ihmiset pysyvät jähmettyneinä toiminnassa kuin mannekiinit, samalla kun liikkuva kamera kuvaa heitä. Taustalla soi yleensä Black Beatles Rea Sremmurdilta. Trendin aloittivat opiskelijat Floridassa 12.10.

ELOKUVAT

12.2. Deadpool

24.2. Zootropolis

1.8. Suicide squad

23.11. Ihmeotukset ja niiden olinpaikat

14.12. Rogue One: A Star Wars Story

KAPPALEET

PILLOWTALK – Zayn

I Took A Pill In Ibiza (Seeb remix) – Mike Posner

Ariana Grande – Dangerous Woman

Heathens – Twenty One Pilots

This Is What You Came For – Calvin Harris ft. Rihanna

Sing Me To Sleep – Alan Walker

Karma – Alma

Ain’t My Fault – Zara Larsson

Starboy – Weeknd

SUOMALAISET KAPPALEET

Juha88 – Vilma Alina ft. Teflon Brothers

Leijonakuningas – Ellinoora

Mikael Gabriel – Helium

Pyydä multa anteeks kunnolla – Antti Tuisku

Söpö – Hank Solo

Kohta sataa – Pete Parkkonen

Alunperin kirjoittanut Siiri Salo ja Anni Säynätjoki

Rogue One on erillinen Star Wars –tarina, joka sijoittuu Sithin koston ja Uuden toivon väliin. Elokuvan pääosassa on hajanainen joukko kapinallisia, joiden tehtäväksi lankeaa Kuolemantähden suunnitelmien varastaminen. Naispääosassa on Felicity Jones, joka näyttelee Imperiumin asekehittäjän tytärtä Jyn Ersoa. Miespääosana taas nähdään Cassian Andoria näyttelevä Diego Luna.

Elokuva etenee alusta alkaen kovaa vauhtia jatkuvasti hyppien sijainnista ja ajasta toiseen, mikä saattaa aika ajoin hämmentää katsojaa. Juonen toiseksi ongelmaksi nousee lukuisten henkilöhahmojen aiheuttama kiirehdityn tuntuinen henkilökehitys, tosin joukosta löytyy myös helmiäkin kuten uudelleen ohjelmoitu imperiumin protokolladroidi K-2SO jonka antisosiaalinen käytös on taattua viihdettä. Star Wars Rogue One: Star Wars Story on hyvä ja vauhdikas tarina, mutta tosin loppujen lopuksi melko ennalta-arvattava.

Disney välitää faneistaan

Rogue One on taattua herkkua faneille, sillä elokuvassa ei pyritä edes peittelemään fanipalvelusten määrää. Ensinnäkin jo trailereissa näkynyt Darth Vader on merkittävä osa tarinassa ja häntä ääninäyttelee ainoa ja oikea James Earl Jones. Toinen huomattava Galaktisen imperiumin suurmies on herätetty henkiin tietokoneiden avulla, sillä Uudessa toivossa suurmoff Tarkinia näytellyt Peter Cushing on tuotu elävien kirjoihin CGI:n voimin. Myös elokuvien ulkopuolisesta Star Wars -materiaalista nauttivia hemmotellaan, sillä tarkkasilmäisimmät saattavat nähdä jotain tuttua Star Wars: Rebels -animaatiosarjasta ja Knights Of The Old Republic -peleistä. Ei niin tarkkaavaisetkin huomaavat kyllä suoraan Star Wars: The Clone Wars -sarjasta vedetyn henkilöhahmon.

Kaiken kaikkiaan Star Wars Rogue One: A Star Wars Story on tuore näkökulma Tähtien sodan maailmaan esitellen sen synkempää ja sotaisampaa puolta tavallisten ihmisten silmin, jotka haluavat nousta Imperiumin fasistista tyranniaa vastaan, ainakin jos kapinallisten propagandaa on uskominen.

Alunperin kirjoittanut Niklas Mäkelä

Kuluva vuosi on ollut Harry Potter -kirjasarjan kannalta tuloksekas. Faneille on tarjoiltu toinen toistaan kutkuttavampia uutisia: Harry Potter ja kirottu lapsi -näytelmä, kolme uutta miniromaania ja elokuva nimeltä Ihmeotukset ja niiden olinpaikat.

Ihmeotukset ja niiden olinpaikat (engl. Fantastic Beasts and Where to Find Them) sijoittuu 1920-luvulle ja kertoo Lisko Scamanderin saapumisesta New Yorkiin maailmanympärimatkaltaan, jossa hän keräsi tietoa taikaolennoista ja niiden hoidosta oppikirjaansa varten. Amerikkalaisen velhomaailman taikaeläinten vastaisten lakien takia Scamander joutuu kuitenkin ongelmiin heti laivasta astuttuaan. Matkalaukkusekoilun tuloksena osa Scamanderin keräämistä olennoista karkaa kaupungin yöhön, mutta ihmeotukset eivät ole New Yorkin taikapopulaation paljastumisen kannalta ainoa uhka.

Elokuvan tyyli ja tunnelma erottavat sen jo alussa Harry Potter -elokuvasarjasta. Juoni tuntuu kevyemmältä, mutta katsoja huomaa sen syvenevän loppua kohti kiihtyvällä tahdilla Scamanderin ja ystävien kompastellessa jatkuvasti uusiin käänteisiin. Elokuvassa olevat motiivit voivat kuitenkin jäädä hämäriksi niille, joilla Harry Potterissa kerrottu historia ei ole lähimuistissa. Taikamaailman luomiseen käytetään paljon vaivaa, ja sen eläinkuntaan on selvästi panostettu. Jopa näkymättömälle taikaolennolle on onnistuttu luomaan persoona! Nimensä mukaisesti ihmeotukset ovat elokuvan parhaimmistoa.

Ihmeotukset ja niiden olinpaikat on teknisesti loistava, kuten ohjaaja David Yatesilta voi olettaa. Hän on vastuussa Harry Potter -sarjan jälkimmäisen puolikkaan henkiinherättämisestä, mutta tällä kertaa Yates on päässyt todella toteuttamaan itseään luomalla uudelle mantereelle täysin omanlaisensa taikayhteisön. Elokuva on kuvattu kauniisti, ja ääni- ja värimaailma tukee tarinaa viimeiseen asti. Kuvaukset pidettiin kokonaan Warner Brosin studioilla Lontoossa, ja vaikka CGI-tiimi on tehnyt upeaa työtä, joissakin kohdissa Yhdysvaltojen taikamaailma tuntui liiankin keinotekoiselta.

Näyttelijät suoriutuivat odotusten mukaan kuitenkaan niitä ylittämättä. Parhaiten mieleen painuivat Eddie Redmaynen näyttelemä Lisko Scamander ja Dan Foglerin esittämä Jacob Kowalski. Muissa rooleissa nähtiin Katherine Waterston (Porpentina “Tina” Goldstein), Alison Sudol (Queenie Goldstein), Colin Farrell (Percival Vaka) ja Carmen Ejogo (Seraphina Picquery).

Ihmeotukset ja niiden olinpaikat tulee ensi-iltaan 23. marraskuuta ja se on kielletty alle 12-vuotiailta. Se kestää 2 tuntia ja 13 minuuttia ja sille on suunnitelmissa neljä jatko-osaa.

Alunperin kirjoittanut Aliisa Rantanen ja Niklas Mäkelä

Harry Potter ja kirottu lapsi julkaistiin suomeksi tiistaina 8.11.2016. Tämän kunniaksi Tammi järjesti Helsingissä useammankin tapahtuman.

Järki kävi katsomassa tunnelmia Helsingin rautatieasemalla ja oli mukana Sokos Hotelin Potter-tapahtumassa. Molemmissa paikoissa ilmasta pystyi aistimaan innostuksen. Sokos Hotelille monet Potter-fanit olivat tulleet koko perheen voimin, ja paikalla oli mukavia Potter-aiheisia aktiviteetteja. Myös tarinan kääntäjä Jaana Kapari-Jatta kävi paikalla antamassa haastattelun ja jakamassa nimikirjoituksia.

Alunperin kirjoittanut Meeri Manninen

Harry Potter ja kirottu lapsi, ”kahdeksas Potter”, saattaa yllättää monet lukijat. Kirja on nimittäin näytelmä ei romaani. Ja sen on kirjoittanut Jack Thorne ei J. K. Rowling. Rowling on kuitenkin ollut mukana tarinan suunnitelussa, yhdessä Jack Thornen ja John Tiffanyn kanssa.

Näytelmässä Harry Potterin elämä on muuttunut paljon kouluajoista. Hän on nykyään vastuullinen aikuinen, joka stressaa töistä ja huolehtii kolmesta lapsestaan yhdessä Ginny-vaimon kanssa. Erityisesti huolta tuottaa nuorin lapsi, Albus, joka ei oikein sopeudu muuhun perheeseen. Poika erkaantuu perheestä vielä enemmän, kun hänet valitaan Tylypahkan lajitteluseremoniassa luihuseen, koko muun perheen ollessa rohkelikossa. Kaiken lisäksi Albus ystävystyy tiiviisti Scorpiuksen kanssa, joka on Harryn entisen vihollisen Draco Malfoyn poika.

Eräänä iltana Amos Diggory, kolmivelhoturnajaisissa tapetun Cedricin isä, tulee Pottereille kylään sukulaistyttönsä kanssa. Hän vetoaa Harryyn sanoen, että ilman tätä Cedric ei olisi kuollut. Amos vaatii Harrya hankkimaan ajankääntäjän, paalaaman ajassa taaksepäin ja pelastamaan Cedricin. Harry tietää ettei moinen onnistuisi, joten hän joutuu lähettämään vieraat pois. Häneltä jää kuitenkin huomaamatta, että Albus on kuunnellut keskustelua koko ajan. Albus päättää, että nyt on hänen vuoronsa tehdä jotain tärkeää, ja hän alkaa suunnitella Cedricin pelastusta. Albus kertoo asiasta myös Scorpiukselle ja siitä tulee heidän yhteinen tehtävänsä.

Pojat saavat varastettua ajankääntimen ja lähtevät suorittamaan tehtävää Amoksen sukulaistytön kanssa. Kaikki ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan ja he joutuvat palaamaan ajassa monta kertaa. Valitettavasti nämä kerrat sotkevat asioita entisestään ja lopulta tulevaisuus on aivan sekaisin. Pystyvätkö he korjaamaan aiheuttamansa vahingon?

Velhomaailman säännöt uusiksi

Harry Potter ja kirottu lapsi -näytelmässä on yksittäisiä asioita, joiden ansiosta koko tarina ei ole aivan pilalla. Mielestäni Rowlingin velhomaailma on tavoitettu hyvin muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Lisäksi osa uusista hahmoista on luotu todella hyvin, kuten Albuksen paras kaveri Scorpius. Pidin myös siitä, että aikamatkailu mahdollistaa vanhojen hahmojen näkemisen.

Tietenkin vanhojen hahmojen kanssa on myös haasteita, ja esimerkiksi Ronin persoona näytelmässä on erilainen kuin alkuperäisissä kirjoissa, mikä kyllä pistää silmään. Lisäksi Kirotussa lapsessa on muitakin kohtia, jotka ovat ristiriidassa alkuperäisten Pottereiden kanssa. Juuri nämä ristiriidat tekevät juonesta huteran ja monissa kohdissa alkaa miettimään, että ei sen näin pitäisi mennä.

Monissa kohdissa alkaa miettimään, että ei sen näin pitäisi mennä.

Vielä yksi asia, joka jäi häiritsemään, on kirjan nimi. Kirottu lapsi. Viitataanko tällä Albukseen ja hänen vaikeuksiinsa sopeutua perheeseen vai Scorpiukseen ja hänen syntyperästään kiertäviin juoruihin? Vaiko kenties huhuihin, joiden mukaan Voldemortilla olisi lapsi? Yksi vaihtoehto voisi olla myös Cedric Diggory, jota pyritään kuumeisesti pelastamaan.

Odotukset kohdalleen

Kokonaisuudessaan näytelmä oli keskitasoa. Jos ei pidä Harry Potter ja kuoleman varjelukset -kirjan epilogista, kannattaa Kirottu lapsi jättää suosiolla lukematta. Ja vaikka pitäisikin, odotuksia ei kannata nostaa liian ylös, sillä Rowlingin tasolle se ei nouse. Kuitenkin täytyy muistaa, että oikeasti näyteltynä tunnelma voi olla aivan toinen, sillä näyttelijöiden ilmeeet ja eleet sekä lavastus tuovat teokseen aivan uuden ulottuvuuden.

Vaikka näytelmän juoni ei ole kovin vakuuttava, ovat Harry Potter -fanit innostuneet siitä paljon. Esimerkiksi Helsingissä 8.11. järjestettävä Kirotun lapsen suomennoksen julkaisutilaisuus on täynnä ja tapahtuman facebook-sivuilla 5800 on ilmoitanut osallistuvansa tapahtumaan.

Alunperin kirjoittanut Meeri Manninen

Tämä resepti on ollut ehdottomasti paras kaikista mutakakkuresepteistä mitä olen ikinä kokeillut! Niin taikina kuin valmis kakkukin vievät kielen mennessään. Kakku on loistavaa sekä juuri uunista tulleena että jääkaappikylmänä.

Raaka-aineet

4 kananmunaa
1 ½ dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 ½ vehnäjauhoja’
170g taloussuklaata
170g voita

Valmistus

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Sekoita keskenään kuivat aineet.

Sulata suklaa ja voi.

Pingota leivinpaperi halkaisijaltaan noin 24 cm:n irtopohjavuokaan ja voitele reunat. Voit toki myöskin käyttää normaalia vuokaa, mutta irtopohjainen on kätevämpi.

Vatkaa keskenään kananmunat ja sokeri sähkövatkaimella kuohkeaksi. Kannattaa vatkata niin kauan, että vaahto on erittäin ilmavaa ja vaaleaa, sillä silloin kakusta tulee parempi.

Sekoita varovasti keskenään ensin kuivat aineet ja kanamunasokerivaahto. Vispilän käyttäminen ja taikinan nostaminen rauhallisin liikkein ylhäältä alas pitää ilman taikinassa paremmin kuin lusikalla huitelu.

Kääntele joukkoon sulatettu voi ja suklaa.

Kaada massa vuokaan ja paista uunin alatasolla noin 15-25 min. Aikaa on jokseenkin vaikea arvioida, sillä kakku paistuu eri uuneissa eri tavalla., joten kannattaa käyttää cocktailtikkua kakun kypsyyden tarkistamiseen. Kakun voi jättää niin raa’aksi tai kypsäksi kuin haluaa.

Irrota jäähtynyt kakku vuoasta ja koristele siivilöimällä tomusokeria päälle. Herkuttele!

Alunperin kirjoittanut Anni Säynätjoki

Ensimmäisen kerran kun puhuit hänelle, et tiennyt mitä ajatella. Olitte olleet samassa ryhmäkeskustelussa ja hän oli tullut keskustelemaan sinulle yksityisesti. Hän vaikutti mukavalta; kun jaoit kuvasi, hän vakuutti sinun olevan kaunis, ja kun sanoit ettet itse ajattele niin, hän sanoi todella tarkoittavansa sitä. Kun kysyit miksi hän tuli puhumaan juuri sinun kanssasi, kaikista niistä ihmisistä juuri sinun kanssasi, hän ei vastannut, mutta kun sanoit ettet itse olisi tullut juttelemaan jollekin niin kiusalliselle ja tylsälle ihmiselle kuin sinä olet, hän sanoi ettei todellakaan nähnyt sinua niin, että hänen mielestään olit todella kiinnostava ja mukava ihminen. Kerroit hänelle vanhempiesi erosta ja siitä, kuinka tykkäsit juoda viskiä ystäväsi kanssa ihan vaan siksi että se auttaa syvällisten puhumisessa, hän kertoi harrastuksistaan ja siitä mitä teki elämällään. Hän kysyi suurinta salaisuuttasi, kerroit syömishäiriöstäsi joka alkoi yhdeksänvuotiaana, hän kertoi kuinka meinasi vahingossa polttaa talonsa palamaan.

Puhuitte iltamyöhään saakka bändeistä joita kuuntelitte ja mitä tahdoitte tehdä elämällänne. Jaoit hänelle kirjoittamasi runon, hän sanoi pitävänsä siitä ja pyysi sinua kirjoittamaan niitä lisää. Hän pyysi sinua laulamaan hänelle, mutta sanoit tekeväsi sen jokin toinen päivä, toivoit että hän unohtaisi sen kokonaan koska et pitänyt siitä kun joku kuuli sinun laulavan. Hän oli ensimmäinen henkilö jolle kerroit pelkääväsi ihmisiä, hän oli ensimmäinen henkilö jolle kerroit monia muitakin asioita joita et välttämättä ollut kertonut parhaille ystävillesikään. Seuraavana päivänä lähetit hänelle kuvan taivaasta, koska se oli kaunis ja koska halusit jutella hänelle, kun hän ei vastannut, panikoit vähän sillä ajattelit hänen jo kyllästyneen sinuun.

Kun hän sitten seuraavana päivänä vastasi sinulle, olit niin onnellinen että olisit voinut haljeta. Puhuitte siitä, kuinka et ollut koskaan seurustellut, hänestä se oli outoa mutta sinua ei haitannut, puhuitte pitkälle yöhön kaikenlaisista asioista ja tunsit kuinka hän todella halusi tietää sinusta lisää. Sen jälkeen juttelitte lähes päivittäin, useita tunteja kaikesta maan ja taivaan väliltä, sillä hänen kanssaan tuntui kuin mistä tahansa olisi voinut puhua ilman että hän tuomitsisi siitä. Et koskaan kuvitellut, että tuosta tuntemattomasta ihmisestä tulisi noin läheinen sinulle, vieläpä niin lyhyessä ajassa, mutta niin kävi. Rupesit ikävöimään häntä päivinä joina ette jutelleet. Kun hän yhtenä iltana sanoi ikävöineensä sinua, sydämesi rupesi tykyttämään ja kasvoillesi levisi leveä hymy. Sinä hetkenä olit tyytyväinen ettei hän nähnyt sinua.

Jossain vaiheessa aloit miettimään onko mahdollista rakastua henkilöön jota ei ole koskaan nähnyt. Aloit laskeskelemaan mahdollisuutta siihen, että äitisi antaisi sinun matkustaa tapaamaan häntä, mutta tiesit ettet todellakaan saisi hänen siunaustaan matkalle. Kirosit maailmaa, miksi teidän piti syntyä niin kaukana toisistanne, eihän teidän välillänne ollut kuin liian kallis lentolippu ja koko helvetin Eurooppa!  Et koskaan sanonut ääneen että rakastit häntä, ehkä koska et tuntenut niin, tai koska hän ei varmaan koskaan tuntisi samoin tai ehkä kuitenkin vain siksi että välimatka oli aivan liian pitkä. Tiesit, että ette näkisi toisianne vielä moneen vuoteen, ei sellainen vain yksinkertaisesti voisi toimia.  Yhä useammin ajattelit millaista olisi, jos olisit hieman vanhempi, tai äitiäsi ei kiinnostaisi niin paljon, tai jos hän olisi vähän rikkaampi, olisitteko jo tavanneet toisenne ja olisivatko asiat jo aivan toisin.

Mietit, että ehkä jossain seuraavassa elämässä teillä olisi paremmat lähtökohdat. Tai että ehkä kaikki onnistuisi näinkin, ehkä jatkatte juttelua ja tapaatte parin vuoden päästä. Että ehkä te kestätte sen. Että vielä jonain päivänä olet tarpeeksi rohkea sanoaksesi että rakastat häntä, koska et enää pelkää sitä suurta välimatkaa, koska ehkä se ei olisi aivan mahdotonta.

Alunperin kirjoittanut Siiri Parviainen