Ennen kaikki oli paremmin, muttei mielenterveysongelmien hoidossa

Nykyään mielenterveysongelmia hoidetaan yleensä lääkityksellä, erilaisilla terapian muodoilla sekä toiminnallisilla tavoilla kuten ryhmätöillä. Vaikeimmissa tapauksissa potilaalla on kuitenkin mahdollisuus saada myös psykiatrista osastohoitoa. Suomessa mielenterveyden hoito on kuntien vastuulla, minkä takia hoidossa esiintyy kuntakohtaisia eroja. Nykyaikainen mielenterveyshoito on kehittynyt vasta 1950-luvulla, ja sitä ennen on ollut useita erilaisia hoitomuotoja, joista monet kuulostavat nykyihmisille hyvinkin karuilta.

Portugalilaisen Egas Monizin 1930-luvulla esittelemä lobotomia (tunnetaan myös nimellä leukotomia) oli 1900-luvun yksi tunnetuimmista tavoista hoitaa mielisairauksia. Lobotomiassa otsalohkojen yhteydet taaemmas aivoihin katkaistiin. Hermoyhteyksien katkaisulla oli tarkoitus erottaa aivojen tunteva osa ajattelevasta osasta, jolloin se helpottaisi potilaan oloa muun muassa lievittävämmällä ahdistusta tai pelkoja. Monista potilaista tulikin rauhallisempia ja mukautuvia, mutta myös apaattisia ja itsenäisyyteen kykenemättömiä.

Lobotomian suosio perustui sen helppouteen. Nopeimmillaan se kesti kuusi minuuttia ja vaati vain paikallispuudutusta. Potilas voitiin kotiuttaa leikkauksen jälkeen, mikä vähensi potilasmäärää mielisairaaloissa. Leikkaus ei myöskään sattunut, sillä aivoissa ei ole tuntoa, eikä jättänyt potilaalle siitä muistikuvaa. Toisaalta lobotomiasta ei ollut tehty kunnollista pohjatyötä, minkä takia jotkut lääkärit suhtautuivat siihen epäröivästi alusta alkaen.

Lobotomian lisäksi mielenterveyspotilaille voitiin antaa sähkö- tai insuliinisokkihoitoa. Sähköhoitoa annetaan edelleen, mutta se tehdään potilaalle nukutuksessa vastoin yleistä uskomusta. Sähköhoitoa annetaan aina potilaan suostumuksesta, ja siihen liittyy yleensä vain muistiongelmia, jotka poistuvat hoidon lopettamisen jälkeen. Insuliinisokkihoitoa ei sen sijaan enää anneta.

Insuliinisokkihoito keksittiin 1920-luvulla insuliinihormonin löytyessä vuonna 1922. Hoidossa potilaalle annettiin niin paljon insuliinia, että hän vajosi koomaan, josta potilas herätettiin glukoosilla tai adrenaliinilla. Tämä toistettiin useita kertoja viikossa, mikä oli työlästä.

Insuliinisokilla oli hyviä seurauksia, esimerkiksi sulkeutuneista potilaista tuli avoimempia kuin ennen ja potilaat pystyivät arvioimaan omia harhojaan kriittisesti. Tulokset eivät kuitenkaan aina olleet pysyviä. Insuliinisokkihoitoon sisältyi myös kuolemanriski. Jos potilas ei saanut glukoosia kooman jälkeen, hän kuoli.

1950-luvulla lobotomian ja insuliinisokkihoidon suosiot alkoivat hiipua niiden potilaskuolleisuuden vuoksi sekä psyykenlääkkeiden yleistyessä. Lääkkeet yleistyivät, koska niitä oli yksinkertaista antaa. Niihin ei liittynyt samanlaista kuolemanriskiä kuin muihin hoitomuotoihin. Potilaita ei myöskään tarvinnut pitää mielisairaaloissa ja näin potilasmäärät vähenivät.

Ensimmäiset psyykenlääkkeet olivat potilasta rauhoittavia lääkkeitä ja psykoosilääke klooripromatsiini, jota käytettiin esimerkiksi skitsofrenian hoitoon. Myöhemmin markkinoille tuli myös lääkkeitä, joilla voitiin hoitaa masennusta.

Osaa 1950-luvulla käyttöönotetuista lääkkeistä käytetään edelleen mielisairauksien hoidossa, vaikka niilläkin, kuten kaikilla lääkkeillä, on ei-toivottuja haittavaikutuksia. Psyykenlääkkeet ovat kuitenkin terapian ohella yleisimpiä tapoja hoitaa mielenterveyden häiriöitä ja sairauksia.

Mielenterveyden hoito on kehittynyt ajan kuluessa. Tähän ovat vaikuttaneet ajatukset mielenterveyspotilaiden oikeuksista sekä muuttunut suhtautuminen mielenterveysongelmiin. Ennen mielenterveyspotilaita pidettiin viallisina, ja heidät haluttiin luultavasti häpeän takia eristää mielisairaaloihin. Nykyaikana mielenterveyden ongelmat nähdään, onneksi, hyvin inhimillisinä. Nykyään myös ajatellaan, että kenelle vain voi iskeä masennus ja että kaikki ovat joskus vähän sekaisin.

Lähteet:

Suomen mielenterveysseuran sivut (mielenterveysseura.fi)

Ib Salomon, Lobotomia: 50 000 rauhoitettiin jääpiikillä (historianet.fi, 13.11.2015)

Oona Ilmolahti, Voiko mieltä lääkitä? (potilaanlääkärilehti.fi, 25.5.2017)

Wikipedia, Klooripromatsiini (https://fi.wikipedia.org/wiki/Klooripromatsiini)

Henna-Leena Kallio, Insuulinisokkihoidossa potilas tainnutettiin koomaan kymmeniä kertoja (yle.fi, 26.10.2018)

Alunperin kirjoittanut Marika Masalin