Lapsuuden kirjava kalakaarti taas valkokankaalla

En koskaan ajatellut liikuttuvani kalojen ja muiden merenelävien välisistä suhteista ja tunteista, mutta näköjään sekin päivä koitti.

Doria etsimässä (Finding Dory) on Pixarin uusi paljon kohuttu animaatio-elokuva, joka sai ensi-iltansa Suomessa 26.8.2016. Elokuvan nimi kuitenkin saattaa viedä hieman harhaan. Pääetsittävänä ei nimittäin ole Dori, vaan hänen vanhempansa, joiden olemassaolon Dori yhtenä päivänä muistaa. Dori ei tunne itseään enää kokonaiseksi ja lähtee kaipuun vauhdittamana matkaamaan pitkin valtamerta tuttujen klovnikalojen Marlinin ja Nemon kanssa. Matkan aikana katsojalle luonnollisesti esitellään liuta uusia tuttavuuksia. Niistä itselleni ylivoimaisesti parhaiten jäi mieleen väriä vaihtava mustekala Hank, joka on erittäin ristiriitainen persoona, jolla on synkkä menneisyys. Itse olisin halunnut kuulla Hankin historiasta enemmän, mutta hahmon tausta jätettiin kutkuttavasti pimentoon. Elokuvan edetessä Dorin ja hänen ystäviensä on kohdattava pelkonsa, opittava avaamaan mielensä uusille ajattelutavoille ja opittava elämään hetkessä.

— itselleni ylivoimaisesti parhaiten jäi mieleen väriä vaihtava mustekala Hank, joka on erittäin ristiriitainen persoona, jolla on synkkä menneisyys.

Elokuvan aikana seikkaillaan enimmäkseen Kalifornian rannikolla olevassa kalojen kuntoutuslaitoksessa ja sen karanteenissa. Vaikka paikkojen vaihtuvuus ei olekaan huima, löytyy pieneltäkin alueelta aina uusia ulottuvuuksia. Elokuva on mukavan vauhdikas alusta asti, eikä juoni missään vaiheessa jää paikoilleen. Vaikka loppuratkaisu saattaa vaikuttaa ennalta-arvattavalta, tulee kuitenkin kohtia, joissa lopputuloksesta ei olekaan aivan varma. Juoneen on hyvin saatu niin nopeita kohtauksia kuin myös syvällistä pohdintaa.

Vaalittiin vanhaa, mutta raikkaalla otteella

Elokuvassa on suhteellisen paljon viittauksia Nemoa etsimässä -elokuvaan, joten elokuvasta saa parhaiten kaiken irti katsomalla ensin sen edeltäjän. Silloin esimerkiksi ymmärtää paremmin sen, miksi Marlin edes suostui järkevänä kalana lähtemään vaaralliselle matkalle. Elokuvassa on myös muutama samanlainen kohtaus kuin sen edeltäjässä. Se on kuitenkin suurin piirtein onnistunut välttämään vanhojen ideoiden kierrättämisen. Lopun herkkä kohtaus saattaa saada herkemmille tipan linssiin, mutta 3D:nä katsottaessa ei lasien takaa onneksi vesiputouksia erota.

Lopun herkkä kohtaus saattaa saada herkemmille tipan linssiin, mutta 3D:nä katsottaessa ei lasien takaa onneksi vesiputouksia erota.

Elokuva on kaunis kokemus niin teknisesti kuin myös sisällöllisesti. Suomalaiset äänet onnistuvat loistavasti ja leffa on viihdyttävä katsojan iästä riippumatta. Tosin, jos käyttäytyy kuin vieressäni istunut perheenisä, jonka kiinnostus pysyi enemmän kännykän käytössä kuin elokuvan seuraamisessa, jäävät juonen tärkeät teemaat ymmärtämättä Whatsappin laulaessa. (Vanhemmat, jos teini selviää ilman somea kahden tunnin ajan, pärjäätte tekin!)

Alunperin kirjoittanut Anni Säynätjoki

image_pdfimage_print

You may also like...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.