Suomen translaki ja sen epäkohdat – kahden transmiehen silmin

Kun tasa-arvoinen avioliittolaki astui viimein voimaan 1.3.2017, luulivat monet tasa-arvon puolesta jatkuneen taistelun päättyneen onnellisesti. Näin ei kuitenkaan ole, sillä meillä on vielä rutkasti eriarvoisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta yhteiskuntamme sallimana. Yksi merkittävimmistä epäkohdista laissamme on tämän hetkinen translaki, joka rikkoo ihmisoikeuksia useilla tavoilla.

Nuorille ei vieläkään tarjota tarpeeksi tietoa
transsukupuolisuudesta, eikä täten moni osaa kohdata asiaa kunnioituksella ja ymmärryksellä. Kun tietoa ei juuri ole saatu koulussa tai kotona, ei moni osaa edes ymmärtää transihmisten hätää tai lain sallimaa nöyryytystä heitä kohtaan. Transsukupuolisuudessa on kyse sukupuoliristiriidasta, jolloin ihminen kuuluu eri sukupuoleen kuin hänet on syntymässä sukupuolielinten mukaan määritelty. Transihminen ei siis koskaan vaihda sukupuolta.

Suomen tämän hetkinen translaki on tullut voimaan vuonna 2003, ja ennen tätä Suomessa ei tarjottu minkäänlaista hoitoa tai apua transihmisille. Useat tahot, kuten YK:n kidutuksen vastainen komitea ja Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu ovat vaatineet pikaista uudistusta nykyiseen lakiin. Suomessa sinnikkäimmin uudistusta ajavat Seta, Amnesty ja Trasek. Tasa-arvoisen avioliittolain astuttua voimaan vaatimus naimattomuudesta sukupuolen juridista vaihtamista varten poistui – ja tämä onkin ollut ainoa muutos translakiin. Edellytykset sukupuolimerkinnän vaihtamiseksi ovat lääketieteellinen selvitys vastakkaiseen sukupuoleen kuulumisesta, tämän sukupuoliroolin noudattaminen, lisääntymiskyvyttömyys ja täysikäisyys.

Kaksi transmiestä lupautuivat kertomaan hieman heidän mielipiteistään Suomen translaista ja kokemuksistaan sukupuoli-identiteetistä. Jarkko* ja Valtteri* ovat molemmat lukion ykkösluokkaisia, jotka toivovat kipeästi translain nopeaa uudistusta. Valtteri on pian 17 vuotta täyttävä, Järvenpään lukiota käyvä transmies. Hän on diagnosoinnin loppuvaiheilla ja toivon mukaan pääsee aloittamaan haluamansa hormonihoidot tulevan kesän aikana. Jarkko on 16-vuotias, eikä ole vielä valmis aloittamaan julkista prosessia transpolin kautta, mutta tähtää tähän tulevaisuudessa.

“Itseni kieltäminen ei ole enää vaihtoehto, sillä mikään ei tunnu kamalammalta, kuin piilottelu ja muiden ihmisten mielistely” – Jarkko

Mitkä ovat translain ja näin myös sukupuolenkorjausprosessin suurimmat epäkohdat?

Jarkko ja Valtteri toivat vahvimmin esiin neljä ongelmaa: pitkällisyyden, mielenterveyden epäilyn, sterilisaation ja pakotuksen tietynlaiseen sukupuolirooliin. Pitkällisyydellä he tarkoittavat esimerkiksi analyysijakson kestoa ja sukupuolimerkinnän vaihdoksen odottamista diagnoosin jälkeen, mikä voi kestää jopa yli vuoden. Tämä aiheuttaa paljon väärinkäsityksiä ja nöyryyttäviä tilanteita passia tai muuta henkilötodistusta käyttäessä. Mielenterveyttä epäillään prosessin aikana jatkuvasti, ja henkilön on todisteltava, että kyseessä olevan oma identiteetti eikä vainoharha tai mielenterveysongelma. Sterilisaatio tai muu syy lisääntymiskyvyttömyyteen on järjetön vaatimus, joka vie oikeuden itsemääräämisestä ja biologisten lasten hankinnasta. Laki myös pakottaa kaikki transihmiset tietynlaiseen laatikkoon, kun hormonihoidot ja sterilisaatio ovat pakollisia ja vaaditaan tietyn sukupuoliroolin täyttämistä.

“Koen tämän lain hyvin lannistavaksi, tuntuu kuin kaikesta pitäisi taistella. Tämä asia on läsnä elämässä koko ajan, toivon, ettei meidän tarvitsisi puolustaa sitä jatkuvasti. Meidän pitäisi antaa olla olemassa.” – Jarkko

Miten koette lain henkilökohtaisella tasolla?

“Prosessi vie minulta paljon aikaa ja myös rahaa – se hidastaa minua elämässäni. Psykologista analyysia varten pakolliset käynnit tuntuvat turhilta, ja kaikkea mitä sanon voidaan käyttää minua vastaan. On uuvuttavaa stressata, huolehtia ja rampata transpolilla.” – Valtteri

“On häikäilemättömän loukkaavaa ja törkeää, että tätä asiaa lähestytään ihmisten näkökulmasta, jotka eivät elä tätä todellisuutta itse. Minun tulevaisuuteni ja identiteettini on lääkärien päätettävissä, eikä ole mitään takuuta siitä, onko näillä ihmisillä halua auttaa minua.” – Jarkko

Kuinka lähtisitte muuttamaan Suomen translakia?

Valtterin ja Jarkon mielestä prosessin pituutta tulisi lyhentää huomattavasti, eikä sen pitäisi olla niin monimutkainen ja vaikea kuin se nyt on. Sukupuolimerkinnän vaihtamisen kuuluisi sujua vaivattomasti ja pelkällä ilmoituksella. Myös hoitoja saisi valita täysin vapaasti oman kokemuksen ja tarpeen mukaisesti, ja hoidon lähtökohtana tulisi aina olla ensisijaisesti halu auttaa ja helpottaa oloa, ei epäily.

“Laki pitäisi säätää täysin uudelleen, ja mukana tulisi olla transihmisiä joilla on oikeaa kokemusta ja tietoa asioista” – Valtteri

Millaisia haasteita olette joutuneet kohtaamaan sukupuoli-identiteettinne vuoksi ja miten läheiset ovat suhtautuneet tietoon?

Kun Valtteri vihdoin uskaltautui leikkauttamaan pitkät hiuksensa lyhyiksi, tulleessaan kotiin koki hänen äitinsä syvän järkytyksen. Tämä ei suostunut koskemaan uusiin hiuksiin, ja sanoi ettei voinut enää tunnistaa lastaan. Valtteri kertoo tämän tuntuneen nöyryyttävältä ja lannistavalta, kun oma äiti häpesi häntä.

Jarkon mielestä useat tilanteet, joissa tietämättömät ihmiset sanovat harkitsemattomia asioita ovat ärsyttäviä. Erityisesti jos kyseessä on vaikkapa opettaja, jolla on tiettyä auktoriteettia, ja mahdollisuus vaikuttaa oppilaidensa ajatuksiin. Hän mainitsee esimerkiksi terveystiedon opettajan toteamuksen siitä kuinka “miehillä ei ole kuukautisia”. Jarkon mielestä myös sukupuolen automaattinen yhdistäminen ulkonäköön ja sukupuolielimiin on turhauttavaa.

Valtteri kertoo tilanteista, joissa hänen identiteettiään on lähdetty sivuuttamaan muilla selityksillä. Hän kertoo esimerkiksi Nuovon työntekijästä, joka päätteli Valtterin “haluavan olla poika, koska hän pelkää ja vihaa naisia”. Tämän hän perusteli sillä, että Valtteria ala-asteella kiusanneet olivat olleet tyttöjä. Myös Valtterin äiti epäili tilanteen johtuvan avioerosta.

Molempien vanhemmat myös pyynnöistä huolimatta jatkavat tytöttelyä ja neidittelyä, jonka sekä Valtteri että Jarkko kokevat ahdistavaksi ja välinpitämättömäksi. Vanhemmat eivät myöskään kutsu lapsiaan nimillä, jotka nämä kokisivat omikseen.

Mitä Suomen valtio kuitenkin tarjoaa transihmisten hyväksi?

Hormonihoitojen mahdollistamiseksi rahallista tukea voidaan hakea Kelalta ja hormonit ovat helposti saatavilla reseptillä apteekista. Transpoliklinikalla käynti on ilmaista, ja osa työntekijöistä on avuliaita ja ammattitaitoisia. Valtio korvaa myös sukupuolenkorjaukseen liittyvät leikkaukset toisin kuin monissa maissa.

Näin toimit oikein:

• Kysy, kuuntele ja kunnioita – kukaan muu kuin henkilö itse ei voi päättää mikä on hyväksyttävää tai kohteliasta.
• Älä missään tilanteessa käytä ilmaisuja transu tai tranny – nämä ovat hyvin loukkaavia ja ahdistusta herättäviä termejä.
• Puhutaan sukupuolenkorjauksesta, ei vaihdoksesta.
• Transseksuaali on vanha käsite ja viittaa seksuaalisuuteen, suosi aina transsukupuolista.
• Älä kysele leikkauksista, hormonihoidoista tai housujen sisällöstä mikäli asia ei kuulu sinulle tai henkilö ei halua puhua tästä kanssasi.
• Älä levitä tietoa toisen transsukupuolisuudesta ilman tämän lupaa.
• Älä kysy tai käytä syntymänimeä.
• Harkitse hetki ennen ääneen sanomista.
• Kohtele transihmistä aivan kuten ketä tahansa muutakin ihmistä.

*Nimet muutettu yksityisyyden suojaksi

Alunperin kirjoittanut Katri Lempiäinen