Aalto 1 – Suuri askel suomalaisille, suurempi askel suomalaisuudelle
Aalto-1 on ensimmäinen satelliitti, joka on suunniteltu ja rakennettu kokonaan Suomessa. Tämä ei ole kuitenkaan ensimmäinen kerta, kun suomalainen teknologia matkaa avaruuteen.
Kyseessä oli vain avaruustekniikkakurssin ryhmätyö, joka yltyi satelliitiksi.
Aalto-1 on useiden suomalaisten yliopistojen ja instituuttien yhteistyönä toteutunut pienehkö satelliitti. Vuonna 2010 alkanutta projektia vetää Aalto-yliopiston sähkötekniikan korkeakoulun radiotieteen ja tekniikan laitos. Maitopurkin kokoinen paketti on täynnä huippututkimuslaitteita ja suomalaista osaamista.
Ensimmäisen puhtaasti suomalaisen satelliitin tavoite on osoittaa, että sen kantama tekniikka toimii myös avaruudessa. Aalto-1 -satelliitin yksi keskeisistä laitteista on mm. Teknologian tutkimuskeskuksen (VTT) spektrikamera, joka kuvaa maapallon värejä erittäin tarkasti. Toinen vahva pelin kääntäjä on Ilmatieteen laitoksen sähköstaattinen plasmajarru, jolla satelliitti saadaan tuhottua ilmakehässä sen jättämättä taakseen avaruusromua.
Avaruusromuksi kutsutaan tyhjän panttina avaruudessa leijailevaa teknologiaa. Avaruusromun luetteloinnin mukaan maapalloa kiertäviä (vähintään 10 cm kokoisia) romukappaleita on yli 20 000. Arvioidaan kuitenkin, että maan kiertoradalla on jopa 100 miljoonaa kappaletta, joita ei pystytä seuraamaan niiden pienen koon takia. Noin 27 000 km/h vauhdilla etenevät kappaleet voivat maata kiertäviin tekokuihin törmätessään aiheuttaa suurta tuhoa.
Suomi otti aluksi tukea naapureista
Aalto-1 on kosketus suomalaista osaamista, mutta ei suinkaan ainoa avaruuteen matkannut suomalaismainen teknologiapläjäys. Vuonna 1985 alettiin kehittämään ruotsalais-neuvostoliittolais-suomalaista ASPERA -analysaattoria, joka lähetettiin Marsiin PHOBOS -luotaimella. Suomen (etenkin Ilmatieteen laitoksen) vahvuudet projektissa keskittyivät vaikeiden olojen tekniikkaan. Tämä oli ensimmäinen avaruusteknillinen harppaus Suomelle.
Eräiden lähteiden mukaan Suomesta haettiin jopa kosmonauttia 1980-luvulla, mutta Suomi torjui ehdotuksen poliittisista syistä. Niin sanotusti vastapainona Suomi liittyi Euroopan avaruusjärjestyksen (ESA) liitännäisjäseneksi vuonna 1987 ja kahdeksan vuotta myöhemmin varsinaiseksi jäseneksi.
Järvenpään lukiolaiset pääsivät ihailemaan nanosatelliittia Espooseen
Aalto-1 on nanosatelliitti: painoa on noin neljä kiloa ja korkeus on huimat 30 senttimetriä. Aalto-1:n kuljetus kiertoradalle on noin 200 000 euron kyyti, joka korostaa kevyiden satelliittien edullisuutta. Niiden onkin huomattu yleistyneen viime aikoina, kun naapurimaat Viro ja Ruotsi ovat jo oman maitotörppönsä avaruuteen lennättäneet.
Toinen edullisuuden seikka on sen mitoissa ja materiaaleissa. Aalto-1 noudattaa useiden nanosatelliittien tavoin Kalifornian teknillisen yliopiston (CalTech) ja Stanfordin yliopiston kehittämää CubeSat -standardia, joka määrittelee satelliitin edellä mainittuja ominaisuuksia.
Artikkelin kaikki kuvat ovat Aalto University School of Electrical Engineering -Facebook sivulta.
Tämän vuoden avaruussää-kurssilaiset pääsivät syksyllä ihmettelemään satelliitin prototyyppiä Espooseen. Kurssille osallistunut Peppi Puttonen kuvailee satelliittia osoitukseksi suomalaisen opetuksen tasosta.
– Minusta on hienoa saada Suomelle vihdoin oma satelliitti, Puttonen sanoo.
24:stä opiskelijasta koostunut ryhmä kuunteli luennon satelliiteista, jonka jälkeen he pääsivät näkemään pajan, jossa prototyyppiä rakennettiin. Itse prototyypin näkeminen kävi suhteellisen nopeasti hygieniasyiden vuoksi.
– On todella hienoa kun saada Suomelle kokonaan opiskelijoiden tekemä satelliitti, Peppi Puttonen korostaa.
Suomi on pieni, mutta loistelias tekijä
Vielä tänäänkin avaruudessa Aurinkoa tutkiva SOHO (Solar and Heliospheric Observatory) kantaa suomalaista työtä mukanaan. Turun yliopiston ja Ilmatieteen laitoksen kädenjälkenä on ERNE -partikkeli-instrumentti ja SWAN -aurinkotuuli-instrumentti. Vuodesta 1995 asti toiminut ERNE tutkii ja mittaa auringon emittoimia energeettisiä hiukkasia. SWAN on ranskalais-suomalainen ja ERNE on vielä vähän enemmän sinivalkoinen.
ESA:n avaruusobservatorio Herschel kuljetti mukanaan suomalaisen Opteon -yhtiön hiomaa mittauspeiliä. Kolme ja puoli metriä leveä peili oli vuonna 2009 suurin avaruuteen lähetetty kuvastin. Samankaltaista huippulaatua ei olisi muualta löytynyt kuin Suomesta. 2012 loppunut hanke tuottaa edelleen suurta ylpeyttä suomalaisissa avaruuden harrastajissa.
Maaliskuun 2016 esittelytilaisuus.
Kuvassa (vas.) Janne Kuhno, professori Jaan Praks, Antti Kestilä ja Tuomas Tikka.
Aalto-1 satelliitin aika koittaa pian
Aalto-1 satelliitti lennätetään avaruuteen Falcon 9 -kantoraketissa, yhteensä 86:n nanosatelliitin kanssa. Satelliitin lähetys on viivästynyt yhdeksän kuukautta Falcon -raketin räjähdyksen takia.
Laukaisunvälittäjänä toimii hollantilainen SpaceX -yhtiö ja laukaisu toteutetaan Kalifornian Vandenbergin lentotukikohdassa sijaitsevalta laukaisualustalta. Aalto-1 -satelliittia seurataan koko sen 2-5 vuotisen tehtävän ajan Espoon Otaniemessä olevalta maa-asemalta. Satelliitin luovutus laukaisunvälittäjälle on tarkoitus tapahtua ennen juhannusta.
Avaruus 2.0: Avaruus tavallisille kansalaisille
Aalto -yliopisto on satelliittiprojektien suhteen aivan tulessa, sillä seuraavaa maan ulkopuolista reissua kaavaillaan jo ensi syksylle. Aalto-2 projekti perustuu viiteenkymmeneen pieneen CubeSat -satelliittiin. Alulla on myös ICEYE – projekti, joka keskittyy arktisiin meriväyliin satelliittien avulla. Suomen 100 -vuotispäiville on myös suunnitteilla jonkinlaista tekokuuta.
Huhtikuun lopulla Järvenpään kirjaston Tyyni Tuulio -salissa luennoineet satelliitin työryhmäläiset Tuomas Tikka ja Leo Nyman kertoivat uudesta teollisuuden alasta: avaruudesta. Heidän mukaansa Aalto-1 projektin aikana työskennelleistä oppilaista on koostunut uusia avaruudellisia yrityksiä ja projekti on auttanut oppilaita työelämän kanssa.
Satelliittikiinnostuksen nopea kasvu on vahva merkki suomalaisen avaruusteknologian opetuksen ja osaamisen voimistumisesta. Tämän tiedon valossa kaikennäköiset ja -muotoiset tähtitieteestä kiinnostuneet voivat odottaa tulevaa hymyssä suin.
Aiheesta lisää Aalto-1:sen laukaisusivustolta ja Facebookista.
Kuvien lähteet: Aalto University of Electrical Engineering (Facebook)
Alunperin kirjoittanut Emma Virtanen