“Vitsi päivässä karkottaa kaamoksen.” Näinhän se sanonta menee, eikö? Tällä kertaa kaamosta ei karkotettu vitseillä, vaan oppilaiden luomilla taidokkailla musiikkiesityksillä, joita nähtiin kahden päivän ajan Areenalla.

Jo perinteeksi muodostuneet Kaamoksen karkottajaiset pidettiin tänä vuonna torstaina 16.11 ja perjantaina 17. 11 juuri ennen koeviikon alkua. Lavalla nähtiin upeita muusikoita uusista tulokkaista koulussamme hyvin tunnettuun Läikky-orkesteriin saakka.

Kaamoksen karkottajaiset alkoivat torstaina seesteisissä tunnelmissa. Koko tapahtuman avasi 17C -luokan lauluyhtye hienosti esitetyllä kappaleellaan “Imagine”.  Muita kuultuja balladeja olivat muun muassa Assin laulama ja Jasminin säestämä “State of Mind” sekä Elmalinin, Valentinin, ja Venlan versio kappaleesta “A Thousand Years”. Myöhemmin iltapäivällä balladilinjalla jatkoivat vielä Sandra, Toni, Venla, Jyry ja Sakke Paula Vesalan kappaleella “Tequila”.

“If I go I’m going” -kappaleen esittänyt Leo Salmio kertoo kyseisen tapahtuman olevan mukava piristys marraskuiseen pimeyteen. “Oppitunneilta poispääsemisen lisäksi Kaamoksen karkottajaisissa on yleisesti paljon laadukasta ja hyvin harjoiteltua musiikkia, jota on mukava kuunnella”, sanoo Leo. “Tänä vuonna on mukava päästä itsekin esiintymään”, hän vielä lisää.

Perjantaina nähtiin vielä lisää loistavia esityksiä, kuten Läikky-orkesterin ja Leo Salmion hieno tulkinta kappaleesta “Autumn leaves”.

Kaamoksen karkottajaiset huipentui Läikky-orkesterin fantastiseen potpuriin, jossa he esittivät yhdistelmän monista eri Muumilaakson lauluista. Tämän mahtavan lopetuksen jälkeen opiskelijat palasivat luokkiinsa piristyneinä ja virkeinä kuin muumit laaksoonsa. Kaamos oli jälleen kerran karkotettu!

Tapahtuma oli kokonaisuudessaan virkistävä ja energisoiva näin synkkien alkutalven päivien keskellä. Kysellessäni ystäviltäni mielipiteitä Kaamoksen karkottajaisista monet sanoivat sen olevan kiva tapa muuttaa tavallista arkipäivää ja luoda yhteenkuuluvuuden tunnetta kouluumme. Mainostamista voisi ensi vuonna tehostaa, sillä osa ei silti tuntenut tapahtumaa nimen perusteella.

Alunperin kirjoittanut Sofia Zamora ja Elsa Helovuo

Syksyn pimeyttä ja kylmyyttä karkotettiin jälleen koulumme taidokkaiden oppilaiden avulla.

Tänä vuonna perinteiset Kaamoksen karkottajaiset oli jaettu kolmeen eri konserttiin, joissa eri vuosikurssien opiskelijat esittelivät musiikillisia taitojaan. Teimme torstain ja perjantain konserteista koosteen, jonka voit katsoa, jos missasit esitykset tai haluat palata niihin ihan muuten vain.

Torstain ensimmäinen välituntikonsertti oli toteutettu akustisesti. Kuulimme viisi eri kappaletta eri oppilailta, muun muassa lukion oman lauluyhtyeen debyyttiesityksen sekä Sakari Heikkilän Ben and Jerry’s -jäätelölle omistetun kappaleen “The Way You Make Me Feel”. Torstain myöhempi konsertti toimi mukavana kontrastina aamun rennolle musiikille, sillä tällä kertaa kuulimme niin räppiä, balladeja kuin vahvoja metallibiisejäkin.

Perjantain konsertti oli tunnin pituinen piristysruiske juuri sulaneen lumen keskelle. Oppilaat esittivät laajan skaalan eri tyylisiä kappaleita jazzahtavasta musiikista poppiin. Kuulimme muun muassa versioita Birdyn, Anna Puun ja Lady Gagan kappaleista. Nappasin konsertin jälkeen haastateltavaksi kolme koulumme artistinalkua: Kevin Saringon, Jyry Halosen ja Toni Makkosen.

Vaikka konsertin valmistelemiseen kuluikin paljon aikaa, pitivät Kevin, Jyry ja Toni Kaamoksen karkottajaisissa esiintymisestä paljon. Kitaraa, bassoa ja ksylofonia soittanut Toni kertoi harjoitelleensa kappaleita todella vaihtelevan määrän aikaa. Bassoa, rumpuja, kitaraa ja cajonia soittanut Jyry paljasti, että yksinkertaisimpien kappaleiden kohdalla riitti niiden läpikäyminen koko ryhmän kanssa, kun taas joitain kappaleita täytyi harjoitella enemmän. Kevinin mukaan heidän esitystään oli treenattu jo jakson alusta asti. Hänellä oli selvä visio kokoonpanostaan, sillä hän tiesi Jyryn ja Tonin olevan “niin hiton hyviä”.

Esiintyjien mukaan Kaamoksen karkottajaisissa oli todella hyvä fiilis. ”Yleisössä oli paljon innostusta ja oli vitsin kiva esiintyä, kun ihmiset jaksoivat katsoa”, sanoi Jyry. Muut nyökkäilivät, kaikkien mielestä yleisö oli hyvin mukana. ”Jari ei voi istua kesällä paljussa oli paras”, kommentoi Toni. Kevin kertoi siitä, että konsertti vaati valmisteluita, eikä sen vain annettu mennä niin kuin menee. ”Me handlattiin tämä”, hän sanoi lopuksi.

Tonin mukaan koulussa esiintyminen eroaa muista esityksistä ehkä fiilikseltään. Koulun esiintymiset eivät hänestä tunnu niin isoilta asioilta kuin muut keikat. Koulun konsertit tuntuvat rennommilta myös Jyryn mielestä, ja niissä usein uskaltaa tehdä tyhmempiäkin asioita. Kevin puolestaan sanoo kouluesitysten jännittäneen häntä aluksi, sillä hän ei halunnut mokata tuttujen ihmisten edessä. Nyt kun esityksiä on takana jo useampia, hän on tottunut niihin ja osaa nauttia esiintymisestä.

Jyry kertoi pitäneensä esistyskappaleista siitä huolimatta, vaikka ne eroavatkin hänen omasta musiikkimaustaan. “Jos haluaa esiintyä, niin täytyy tykätä vähän kaikenlaisesta musiikista. Ei voi sanoa että ‘en minä halua tätä genreä vetää’ – ei se niin toimi”, hän kommentoi. Kevinin mielestä kaikki hänen kuulemansa kappaleet olivat hyviä, mutta sanoo ettei esimerkiksi jazzia ole vielä päässyt soittamaan vaikka sitä kuunteleekin. “Ne kappaleet mitä minä esitän, niihin minulla on yleensä joku yhteys”, hän kertoi.

Kaikilla kolmella on yhteinen unelma: kaikki haluaisivat tehdä musiikista itselleen ammatin. Jyry epäilee unelman realistisuutta Suomessa, mutta jos hän pystyisi elättämään itsensä musiikilla, olisi elämä hyvällä mallilla. Hänen mukaansa tämän kaltaisista ajatuksista ei kuitenkaan aina puhuta.

Viimeiseksi Jyry, Toni ja Kevin miettivät biisisuosituksia jutun lukijoille. Toni päätti empimättä suositella Steamy Groin of the Pregnant Piisamin kappaletta Pelon Voittaminen. Kappaleessa on hänen mielestään todella hyvä neuvo perjantai-iltaan: krapulaa ei saa pelätä. Kevin suosittelee esittämäänsä kappaletta, Lady Gagan Perfect Illusionia. Jotkut saattavat hänen mukaansa löytää kappaleesta merkityksen, mutta se on myös hyvä ‘popitusbiisi’. “Kappaleesta pitävät varmasti erilaiset ihmiset, sillä se ei ole mitään yhtä genreä.” Oman pohdintansa jälkeen Jyry päätti vielä suositella Anal Trumpin levyä, joka kestää noin kolme minuuttia ja sisältää kolmekymmentä kappaletta. ”Se on hieno levy, kannattaa kuunnella.”

Alunperin kirjoittanut Siiri Parviainen ja Emma Virtanen