Jokainen löytää itsensä ajoittain stressin keskeltä. Vaikkei kaikki stressi olekaan haitallista, pitkittyessään stressillä on monia haittapuolia. Haastettelimme kroonisesta stressistä kärsivää opiskelijaa – miltä tuntuu, kun stressi nielaisee ihmisen kokonaan?

 J on aurinkoinen ja ystävällinen opiskelija, joka hymyilee kaikille ja on aina valmiina auttamaan. Pinnan alla piilee kuitenkin aivan eri todellisuus: J kärsii kroonisesta stressistä, eli pitkäaikaisesta jatkuvasta stressitilasta. Kaikki alkoi jo ala-asteen viimeisillä luokilla. Vaikka J ei osannutkaan vielä stressata numeroistaan, tahtoi hän tehdä parhaansa koulussa.  Motivaatio kantoi pitkälle, ja kuudennella luokalla J julistettiinkin koulun parhaaksi oppilaaksi.

Ala-asteen hyvät suoritukset kuitenkin seurasivat myös yläasteelle. Arvosanoilla olikin yhtäkkiä väliä, ja J peilasikin omaa arvoaan hyvistä kouluarvosanoista. Myös muut kiinnittivät huomiota J:n suorituksiin. Esimerkiksi seiskaluokan alussa luokanvalvoja ihmetteli ääneen J:n ala-asteen päättötodistusta. Sisäisen paineen lisäksi myös muiden suoma huomio loi J:lle koulumenestykseen liittyvää stressiä ja painetta.

Huonoimillaan J oli kahdeksannella luokalla, jolloin stressi nousi aivan uusiin svääreihin. Kasiluokan jatkuva työmäärä ja uusien asioiden lakkaamaton opettelu toivat paljon paineita, sillä J halusi pärjätä ja säilyttää oman tasonsa koulussa. Koska J:n numerot olivat aikasemmin olleet todella hyviä, oli hänen vaikea antaa itselleen lupaa ottaa rennosti. Koulu, suoriutuminen sekä koenumerot veivät mukanaan, eikä J enää osannut pysähtyä.

Samaan aikaan J alkoi kuulla kuinka muut puhuivat hänen suorituksistaan. Hänestä tuli se kuuluisa kympin oppilas, jonka kaikki jostain yhteydestä tunsivat ja jonka koulusuoritukset olivat julkista tietoa muiden oppilaiden joukossa. Koulumenestyksen levitessä myös J:n tuntema paine syveni entisestään. Kahdeksannen luokan kevätjuhlassa koulun rehtori kuulutti J:n keskiarvon koko koulun edessä – puhdas, virheetön, suoritettu 10.0. J saikin tämän jälkeen keskiarvoaan koskevia kysymyksiä sosiaalisessa mediassa pitkälle kesälomaan. ”En koskaan halunnut kehuskella todistuksellani, mutta vastailin kuitenkin kaikkien kysymyksiin. Kyllä se jossain vaiheessa rupesi ärsyttämäänkin”, hän kertoo.

Osittain tästä syystä J koki yhdeksännelle luokalle palatessaan muiden ihmisten luovan hänelle paineita. ”En tiedä odottiko kukaan oikeasti minulta paljoa, mutta sellaisen kuvan loin ainakin itselleni”, J kertoo. Varsinkin öisin yksin ollessaan hän vajosi ajatuksiin siitä, että pettää niin muiden kuin itsensäkin odotukset. Kuitenin J:n vanhemmat ja ystävät olivat kannustavia, eivätkä he luoneet J:lle suuria paineita tai odotuksia. Siitä huolimatta J halusi tehdä etenkin vanhempansa ylpeiksi, ja koki tarvetta maksaa heille takaisin kaikesta hyvillä suorituksillaan.

J koki vaikeaksi ottaa rennosti, eikä stressistä näyttänyt olevan ulospääsyä. Vaikka ystävien kanssa saattoikin olla hauskaa, tunsi J usein olonsa hyödyttömäksi, ellei tehnyt jotain opintoja edistävää. Ainoastaan parhaan ystävänsä kanssa hän koki olevansa vapaa stressistä ja paineista. ”Kaikki merkit osoittivat krooniseen stressiin”, J sanoo.

Nyt lukiossa J on ottanut tavoitteekseen oppia asioita niiden itsensä vuoksi, ei saadakseen täydellisiä numeroita. Silti hyvien numeroiden täplittämä menneisyys vaikuttaa häneen vahvasti niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Hän saa yhä kuulla vanhoista keskiarvoistaan ja todistuksistaan, vaikka hän toivoikin pääsevänsä lukiossa irti menneisyydestään. Hyvien numeroiden toiveetkin elävät yhä, ja J sanookin koulusta lähtöisen stressin olevan yhä vahvasti läsnä hänen elämässään.

Nykyään J ei pidäkään numeroidensa mainitsemisesta, vaan mieluummin vastaa niitä koskeviin kysymyksiin kiertoilmauksin. J kertoo myös pitävänsä ulospäin positiivisena olemisesta, vaikka päänsä sisällä hän tunteekin aivan toisella tavalla. Hän on myös oppinut tuntemaan stressinsä. Hänen oloaan pahentavat muun muassa huonot yöunet, omista aikatauluistaan luistaminen, ajan puutten tunne sekä kouluasioiden tekemättä jättäminen. Myös aiemmin koetun massenusvaiheen J kertoo iskevän uudelleen kun stressitaso on korkealla. “Silloin ei jaksa tehdä yhtään mitään, mikä taas pahentaa stressiä vielä entisestään”, hän kertoo masennuksentunteen ja stressin synnyttämästä noidankehästä.

Stressiä lieventäviäkin asioita on. J mainitsee musiikin ja instrumenttien soittamisen heti ensimmäisenä, sillä se on hänelle tärkeä tapa purkaa paineita. Myös ystävät ja heidän kanssaan vietetty aika on J:lle äärettömän tärkeää. Tiettyjen asioiden vältteleminen auttaa J:tä. Hän pyrkii olemaan muistelematta yläkouluaikoja, ja välttelee arvosanoista puhumista.

J tahtoo ulos stressin kierteestä, ja pyrkiikin nykyään ottamaan rennomin elämänsä ja koulunkäyntinsä kanssa. Vaikka stressiä ja paineita on vaikea paeta koulumaailmassa, hän kokee saavansa tukea ja apua lähipiiristään.

“Voimia kaikille, jotka kamppilevat samojen asioiden kanssa”, J haluaa vielä lopuksi sanoa muille stressaajille, “vaikka onkin vaikeaa, uskon että asiat kääntyvät vielä paremmiksi!”

Alunperin kirjoittanut Siiri Parviainen ja Matilda Oksanen

Arvon ykköset, tervetuloa lukioon! Olette selvinneet lukion ensimmäisestä viikosta mainiosti. (Eli olette itkeneet itsenne uneen joka ilta ja unohtaneet kaiken tähän asti oppimanne.) Monet teistä ykkösistä pääsivät yläasteelta pelkän toivon, sisäisen luonnollisen viisauden ja karisman avulla. Juuri nämä asiat saivat teidät näyttämään yhteishaun hakijalistoilla potentiaalisilta lukiolaisilta.

Lukiolainen on nimittäin siinä mielessä mystinen eläin, että joko se alusta lähtien pyrkii epäonnistumaan jokaisella lukioelämän osa-alueilla, tai se suorittaa jokaisen kurssin 100 % pistemäärin. Ohjeistamme teitä nyt hieman tuonne helpompaan, alisuoriutumisen maailmaan.

Kuinka selviän kouluelämästäni?

• Hävitä avainläpyskäsi, ovella on kuitenkin aina joku samaan aikaan.
• Jätä kaikki opiskelutarvikkeesi kotiin ja täytä reppusi mieluummin meikeillä, energiajuomalla tai syötävällä. Tarvittavat kirjat ja muut tavarat voi kuitenkin lainata kaverilta.
• Pyri nukkumaan mahdollisimman vähän kouluiltoina. Varsinkin koeviikolla väsymys tuntuu nannalta ja se näkyy kauniin punertavana koepaperissasi.
• Osta kurssikirjasi mahdollisimman myöhään. Ensimmäisinä päivinä niitä ei tarvita kuitenkaan, tai jos tarvitaan, niin sen puuttuminen on täydellinen tekosyy olla opiskelematta.
• Älä missään tapauksessa aloita äidinkielen kurssilla määrättyä 300-sivuista romaania ennen koeviikkoa. Koeviikollahan sitä aikaa eniten on.
• Jätä muutenkin kaikki mahdolliset kurssityöt ja esseet viimeisille päivälle. Miksi aloittaisit asiat ajoissa, kun voisit stressata niistä muutaman viikon päästä tajutessasi ettet pääse kurssistasi läpi jos et tee tehtäviäsi? Työskentelet muutenkin paremmin paineen alla.
• Unohda suosiolla koeaikasi, sillä ei opettajia haittaa jos saavut kokeeseen tunnin tai pari myöhässä. Tärkeintä on, että edes raahauduit paikalle!
• Älä säilytä kokeita koeviikon jälkeen! Jos koe- ja kurssinumerosta tulee epäselvyyttä ja sinulla ei ole koetta tallella, niin sinulla on oiva mahdollisuus suorittaa kurssi siinä uudestaan!

Miten tutustun uusiin ihmisiin?

• Älä. Hyi kamala.
• Uusiin ihmisiin tutustuminen on aivan turhaa — olet joka tapauksessa parempi kuin kaikki muut, etkä kaipaa muiden seuraa. Miksi edes kiinnostuisit ihmisistä, jotka ovat elämässäsi vain kolmen vuoden ajan?
• Älä kuvittelekaan istuvasi luokassa kenenkään tuntemattoman viereen. Tämä koskee myös ruokalan pöytiä sekä sohvia. Älä yritä aloittaa keskustelua kenenkään kanssa, sillä yksinoleminenhan on meidän kaikkien suomalaisten synnyinpiirre. Varjele sitä.

Miten olen tunneilla?

• Älä viittaa tai osallistu tunnilla. Hankalasti ymmärrettävien asioiden selventäminen tapahtuu parhaiten, kun niitä ei selvennä.
• Älä laita kännykkääsi äänettömälle, ja ehdottomasti räplää sitä koko tunti. Opettajat ihannoivat digiloikkaan hurahtaneita opiskelijoita.
• Opettajat rakastavat omaa ääntään — joten kannattaa tulla myöhässä tunnille. Näin he pääsevät selittämään samat asiat uudelleen lyhyen ajan sisällä ja vielä isommalle porukalle kuin aikaisemmin.
• Pidä etäisyyttä opettajiin, sillä ethän tahdo muiden kuvittelevan että yrität parantaa numeroitasi hyvän ja mukavan käytöksen varjolla. Jos tahdot olla oikein vakuuttava, älä koskaan sano sanaakaan yhdellekään opettajalle. Välttele heitä parhaasi mukaan.
• Jos opettaja kysyy mielipidettäsi kurssin sisällöstä tai arvostelusta, älä sano mitään. Vaikka kurssisuunnitelma sisältää selkeitä ongelmakohtia, turha niitä alkaa setvimään — valmiiksi tehty suunnitelma on valmiiksi tehty suunnitelma.

Miten käyttäydyn välitunneilla ja ruokailussa?

• Kävele mahdollisimman hitaasti käytävillä! Ihmiset rakastavat hidasta liikennettä. Muista tietysti myös seisoskella rappusten edessä, varsinkin pääoville vievien rappusten, kello 14.20 alkaen.
• Vie mahdollisimman paljon tilaa käytävien penkeiltä, sillä eihän reppusi nyt missään tapauksessa voi olla lattialla likaantumassa!
• Jätä vieressä istuvaan henkilöön aina ainakin puolen metrin väli. Tee näin varsinkin silloin kun käytävä on täynnä, sillä kahden miltei vierekkäin istuvan oppilaan väliin ei kukaan tahdo istumaan.
• Seisoskele ruokajonossa epämääräisesti niin, että kukaan ei tiedä oletko normilinjaston vai erikoisruokavalion jonossa. Haasteet ovat kaikkien lukiolaisten lempiasioita.
• Ole äänekäs ja seiso aina kaveriporukkasi kanssa keskellä käytävää. Mikään ei ole mukavampaa kuin tientuke silloin kun on kiire alkavalle tunnille.

Miten takaan opinnoilleni hyvän tulevaisuuden?

• Kun tulee aika suunnitella omaa jakson lukujärjestystä, varmista että olet valinnut sinulle kaikista vaikeimmista aineista kursseja. Älä valitse mitään rentoja ja itseäsi kiinnostavia aineita jaksoille. Ekstrakuvataide on vain ekstratyötä kaiken muun päälle. Varmista myös, että lukujärjestyksesi sisältää kursseja jokaisesta kiertotunnista. Jos tuhannet harrastuksesi vie kaiken ajan lukujärjestyksestäsi, niin ota huomioon että sinulla on myös mahdollista valita mahdollisimman vähän kursseja! Mitä vähemmän kursseja sinulla on nyt, sitä enemmän sinulla on kursseja myöhemmälle. Täydellinen balanssi.
• Ehdottomasti stressaannu nyt ylioppilaskirjoituksista ja jatko-opinnoista. Stressistä selviää parhaiten, kun kieltää koko asian. Älä etsi mitään tietoa tulevaisuuttasi varten.
• Älä kuuntele mitään mitä opo kertoo tunneillaan. Kaiken voi oppia kantapään kautta, ja sitä paitsi tiedät jo kaiken jatkokoulutuksista ja lukion toiminnasta, olithan sentään läsnä yläasteen opotunneilla.

Hei kaikki uudet Järvenpään lukion opiskelijat, ja tervetuloa lukemaan Järkeä! Toivottavasi olette alkaneet pikkuhiljaa saavuttamaan sen pisteen, jolloin itkut on itketty ja uusien asioiden oppiminen voi oikeasti alkaa. Loppujen lopuksi lukio on vain koulu. Se ei määrää nyt, eikä tule määräämään myöhemminkään teidän elämänlaatuanne. Lukio ei ole niin tarkkaa ja vakavaa kuin miltä se aluksi saattaa vaikuttaa.

Todellisuudessa suurin osa lukiolaisista sijoittuu yli- ja alisuorittajan välimaastoon. Keskivertolukiolaisen lukiotaipaleen alkuun kuuluu suuri hämmennys ja kulttuurishokki, sekä numeroiden tipahtaminen. Älkää yrittäkö liikaa, mutta älkää myöskään yrittäkö liian vähän. Yrittäkää juuri niin paljon kuin pystytte, ja saatatte päästä lukiosta läpi ehjin nahoin.

Alunperin kirjoittanut Siiri Parviainen ja Emma Virtanen