Järvenpään lukion urheilulinja on hyvä vaihtoehto opiskelijalle, joka haluaa yhdistää koulun ja tavoitteellisen treenauksen. Etujen seurana on kuitenkin myös huonoja puolia.

Olen ensimmäisen vuoden opiskelija, joka harrastaa yleisurheilua ja on lukiomme urheilulinjalla. Omalla kohdalla linjalle hakeminen tuntui luontevalta vaihtoehdolta, sillä Järvenpään lukio tekee yhteistyötä paikallisten seurojen kanssa ja näin aamuvalmennus on laadukasta. Myös opiskelua ajatellen suuri lukio vaikutti hyvältä vaihtoehdolta ja kaiken lisäksi koulumatkani pysyivät lyhyinä.

Aamutreenit alkavat kello 8.00 ja ne pidetään maanantaina, tiistaina ja torstaina. Yhden harjoituksen kesto on noin 1 t 15 min. Pääsääntöisesti viikon harjoituksista kaksi on lajiharjoituksia, jotka tehdään muiden saman lajin harrastajien kanssa ja yksi on oheista toimintaa, kuten lihaskuntoa, ja se saatetaan tehdä joidenkin muiden lajien harrastajien kanssa yhdessä.

Aamutreeneistä johtuen urheilulinjalaisella on viikossa vähintään kolme kahdeksan aamua, joten aikaisilta herätyksiltä ei voi välttyä. Toisaalta on mukavampaa lähteä aamulla harjoituksiin kuin vaikkapa matikan tunnille. Valmennuksen aikana myös herää hyvin niin, että seuraavilla tunneilla on jo pirteänä.

Toisaalta on mukavampaa lähteä aamulla harjoituksiin kuin vaikkapa matikan tunnille.

Itse näen urheilulinjan suurimpana etuna sen, että saan käyttää kouluaikaa treenaamiseen. Urheilulinjalaisenhan pitää suorittaa vähintään 10 kurssia aamuvalmennusta, mikä on jo aika iso osa lukion päättötodistukseen vaadittavista 75 kurssista. Aamuvalmennus on myös helppo tapa lisätä urheilijan harjoitusmäärää, kun illat ovat jo täynnä.

Toisaalta harjoitusmäärän kasvuun sisältyy myös riskejä esimerkiksi ylikunnosta tai liiasta rasituksesta. Toinen huono puoli ovat urheiluvarusteet: useiden kenkien ja vaatteiden kantaminen vielä koulutavaroiden lisäksi on todella rasittavaa. Onneksi tavaroita voi kuitenkin jättää esimerkiksi naulakoille tai lokeroihin.

Alunperin kirjoittanut Meeri Manninen

Kun jotain tekee tarpeeksi kauan alkaa joko tykkäämään siitä tai sitä alkaa vihata todella todella paljon. Mutta jos tosiaan vihaa jotain niin paljon, niin ei enää tekisi sitä.

Miksi kukaan harrastaisi jotain niin rasittavaa kuin kilpaurheilu? Sitä eivät varmaan täysin varmasti kilpaurheilijatkaan tiedä, mutta rasituksista huolimatta on monta asiaa joka tuo urheilijan takaisin lajiinsa pariin. Normaali urheilu aiheuttaa hyvänolon tunteen, koska tuntee osaavansa ja tekevän jotain mikä on hyväksi keholle. Kilpaurheilu aiheuttaa samankaltaisen hyvänolon tunteen lisäksi makeimmalta maistuvan ja parhaiten aivosoluja hellivän räjähtävän riemukkaan voitontunteen, jota ei voi oikein verrata mihinkään muuhun tunteeseen. Tämä tunne on kuitenkin kilpaurheilun ydin, joka tasapainottaa kilpaurheilijan viha-rakkaus suhteen urheiluun.

Kun harrastaa urheilua tarpeeksi pitkään, saattaa huomata elämän tahdin määräytyvän harrastuksen ja koulun kautta. Vapaa-aika on kortilla, kun ravaa koulun ja treenien välillä jatkuvasti. Muutakin elämää mahdollisesti löytyy, mutta sitä ei ehdi pitää yllä juuri laisinkaan kiireisen elämän takia. Vähäinen sosiaalinen elämä kuluukin vuosien aikana harrastukseen mukaan tarttuneiden kaverien kanssa.

Menestymiseen ja kehittymiseen vaaditaan omiin tavoitteisiin nähden sopiva määrä treeniä, tämä johtaa yleensä viikoittaisten treenien pituuden ja treenipäivien lisääntymiseen, mikä puolestaan johtaa arjen vahvaan jaksottumiseen.  Elämäänsä tosin voi elää monin eri tavoin, mutta yleensä tavat määräytyvät koulun mukaan. Urheilija tai muusikko saattaa löytää itsensä tasapainottelemassa näiden kahden välillä. Tämä jättää koulun ainoaksi paikaksi, jossa on mahdollista nähdä kavereita. Hyvässä tapauksessa on päästy urheilupainotteiseen kouluun, jossa on samanlaisia kavereita joita sitten näkee myös treeneissä, mutta vain harvalle tarjoutuu tämä mahdollisuus.

Ajatus lopettamisesta kasvaa takaraivossa melkein kokoajan. Jokainen epäonnistuminen ja takaisku vahvistavat lopettamisen halua. Pitkäaikainen tai toistuva sairaus pitää poissa treeneistä, jolloin jää jälkeen muusta ikäluokasta ja kisavastustajista. Koulutehtävien ja muiden kouluun liittyvien projektien aiheuttama henkinen taakka tuntuu painavalta ilman treenaamistakin, joten kun lisätään päälle kisapaineet ja treenit saadaan ainekset henkisesti ja fyysisesti rasittavaan elämäntyyliin. Kuitenkin lopuksi kaikki kärsimykset maksavat itsensä takaisin kun onnistuu kunnolla.

Alunperin kirjoittanut Heikki Tervanen