Pöydässä istuu joukko nuoria. He ovat tulleet eri kulttuureista, eri puolilta maailmaa, eri taustoista. Yksi asia heitä kuitenkin yhdistää: he ovat kaikki seikkailijoita. Tutkimusmatkailijoita. Karjalanpiirakan ystäviä.

Vaihto-oppilaita.



Sattumien kautta Suomeen

17-vuotias puolalainen Adam Kaźmierczak tavaa meille sukunimeään naureskellen. Adam tuli Suomeen puoliksi vahingossa. Alunperin hän halusi Ruotsiin, mutta se ei onnistunut hänen järjestönsä kautta. Vaihtoehdoiksi jäivät Suomi ja Norja. Suomi oli maista vähemmän tunnettu ja siksi kiinnostavampi.

Totta puhuen Suomi ei ollut kenenkään ensimmäinen sijoitustoive. Japanilainen Tomoka Kodashima, 17, halusi Kanadaan, mutta vaihtoehtoina oli vain ranskankielisiä alueita. Hän kertoo kuitenkin aina olleensa kiinnostunut Pohjoismaista. Tomoka näki 13-vuotiaana valokuvan Suomen kuuluisasta sinisestä hetkestä ja on siitä lähtien halunnut nähdä ilmiön omin silmin. Ehkäpä tämä unelma toteutuu talvella.

Kukaan ei kuitenkaan kadu Suomeen päätymistä. Australialainen Makeda d’Espiney, 16, jopa iloitsee lopullisesta kohdemaastaan. ”Pidän suomen kielestä enemmän kuin islannista”, hän toteaa.

Kohti suurta tuntematonta

Moni vaihto-oppilaista ei tiennyt Suomesta juuri mitään. Tuntematon maa ei tarjonnut ennakko-odotuksia, joten myöskään pettymyksiä ei voinut syntyä. Kun hollantilainen Tessa Ridder, 18, kuuli päätyvänsä Suomeen, hänen ensimmäinen ajatuksensa oli: ”En tiedä Suomesta mitään – mahtavaa!”

Saksalainen Inga Janßen, 17, saapui Suomeen melkein heti kouluvuotensa loputtua. Hän ei siis edes ehtinyt luoda mielikuvia tulevasta vuodesta.

”Ei odotuksia, ei pettymyksiä!” Adam toteaa filosofisesti ja vakuuttaa, ettei hänellä ole mitään negatiivista sanottavaa Suomesta.



Kulttuurit kohtaavat

Kulttuurien välillä löytyy monenlaisia eroja aina koulujärjestelmästä tapaan valmistaa perunoita.

[pullquote-left] “Turhanpäiväinen jutustelu ja liika yrittäminen on oikeastaan aika perseestä.” [/pullquote-left]

”Suurin osa australialaisista puhuu ainoastaan englantia. Ei siellä välitetä muista kulttuureista tai maista”, Makeda toteaa ja jatkaa: ”Australialaiset eivät arvosta kielten opiskelua tai ulkomailla käymistä.” On harvinaista, että australialainen lähtee vaihto-oppilaaksi.

”Ihmiset ovat vähemmän puheliaita täällä”, Adam sanoo mutta huomauttaa, ettei se oikeastaan haittaa häntä. ”Turhanpäiväinen jutustelu ja liika yrittäminen on oikeastaan aika perseestä”, hän kertoo – aivan kuin oikea suomalainen!

Suomen ja Saksan välillä ei Ingan mielestä ole juurikaan eroja. ”Suomessa on kyllä kalliimpaa”, Inga huomauttaa ja muut nyökyttelevät myötäilevästi.

Eniten eroja löytyy koulujärjestelmästä. Japanilaisissa kouluissa on erityisen tiukka pukeutumiskoodi: esimerkiksi meikkiä ei saa käyttää eikä korvia lävistää. Tomoka esittelee uusia korvalävistyksiään naureskellen.

”Salmiakki on pahuuden perikuva”

Vaihdon ensimmäisistä kuukausista ei olla selvitty ilman naurua ja kömmähdyksiä. Kerran uskonnontunnilla Tessan piti etsiä tietoa suomalaisesta musiikista ja hän löysi hyvän kappaleen. Kun hän näytti sen opettajalle, tämä repesi nauramaan; kappale oli nimeltään Saatanan perkeleen polkka.

Kaikki vaihto-oppilaat sanovat rakastavansa suomalaista ruokaa. Karjalanpiirakka on kaikkien ehdoton suosikki. Yllättävää kyllä, Tessa rakastaa salmiakkia. Adam taas vihaa sitä sydämensä pohjasta. ”Tämä on pahuuden perikuva”, hän sanoi maistettuaan suomalaista herkkua.

Alunperin kirjoittanut Juudit Häsä ja Mira Korhonen

Tänäkin vuonna Järvenpään lukion urapäivä tarjosi opiskelijoille mahdollisuuden tutustua erilaisiin tulevaisuuden uravalintoihin. Järki tutustui kahteen näistä esittelyistä: työntekoon pohjoismaissa Nordjobbarina ja jatko-opiskeluun ulkomailla.

Jo perinteeksi muodostuneessa urapäivässä oli tarjolla taas kattava annos ideoita tulevaisuuden suunnitelmiin ja uravalintoihin. Tarjolla oli esittelyitä aina ammatillisesta koulutuksesta ulkomailla opiskeluun ja työskentelyyn. Osa luennoitsijoista oli lukiomme entisiä opiskelijoita, kuten esimerkiksi Nordjobb-esittelijä Miro Rein, osan ollessa oppilaitoksista tai esittelyalan ammattilaisia.

Nordjobb -töihin pohjoismaihin?

Nordjobb on pohjoismaalainen 18-28-vuotiaille tarkoitettu työmarkkinaohjelma, joka tarjoaa pohjoismaalaisille nuorille mahdollisuuden tutustua toiseen Pohjoismaahan ja sen kulttuuriin työnteon kautta. Käytännössä tämä tarkoittaa useimmiten kesätöitä ja asumista työaikana maassa. Nordjobb järjestää töiden lisäksi kulttuuriaktiviteettejä kohdemaassa läpi työjakson. Ohjelma on Pohjoismaiden ja pohjoismaisten yritysten tukema, erityisenä tavoitteena lisätä työntekijöiden liikkuvuutta Pohjoismaissa ja parantaa pohjoismaisten kielien osaamista. Kielitaidon kehittyminen onkin monille lähtijöille keskeinen tavoite, vaikka pelkkä ulkomaisen työkokemuksen tuoma etu työelämässä onkin merkittävä. Onhan ulkomailla töissä oleminen myös aivan uudenlainen kokemus ja se antaa mahdollisuuden itsenäistymiseen ja uusiin ihmisiin tutustumiseen.
[pullquote-right]Ulkomailla työskenteleminen on aivan uudenlainen kokemus.[/pullquote-right]

Lisäksi Nordjobb tarjoaa kohtuullisen palkkatason ja hyvän työllistymisen; tilastojen valossa jopa joka viides hakija saa työpaikan. Tälle tasolle on haastavaa päästä monien kotimaisessa haussa olevien työpaikkojen osalla. Hakeminen nordjobbariksi on lisäksi helppoa, hakemus löytyy Nordjobbin kotisivuilta ja organisaatio järjestää työpaikan saaneille asunnon ja neuvoo käytännön asioiden, kuten verotuksen, järjestämisestä kohdemaassa. Korvaamattoman työkokemuksen lisäksi kesätyö ohjelman piirissä saattaa antaa ajatuksia tulevaisuuden uravalintoihin, sillä ohjelmassa on suuri määrä eri aloja.

Jatko-opinnot ulkomailla?

Urapäivän toisena vierailuna Järki vieraili tutustumassa HeiHei Study&Travelin vetämään esittelyyn jatko-opinnoista ulkomailla tai esimerkiksi välivuoden viettämisestä maailmalla. HeiHei Study&Travel on ilmainen opintoneuvontapalvelu, joka toimii yhteistyöoppilaitostensa virallisena edustajana Suomessa. Palvelu auttaa ulkomaille opiskelemaan hakevaa hoitamaan haun käytännön järjestelyt sekä antaa opinto-ohjausta, jossa tavoitteena on löytää hakijalle jatko-opintopaikka, johon hänellä on mahdollisuudet päästä sisään.

[pullquote-left] Ulkomailla voi päästä opiskelemaan haluamaansa alaa helpommin ja yleensä haku tapahtuu ylioppilastutkinnolla.[/pullquote-left]

Yhteistyöoppilaitoksia on ympäri maailmaa ja aloja on tarjolla huomattava määrä. Lisäksi ulkomailla opiskelu ei esittelyn mukaan olisi erityisen kallista KELAn tuen kattaessa useimmiten koulun osan kuluista. Tämä riippuu tietenkin kohdemaasta; halvimmissa maissa tuki voisi jopa riittää elämiseen. Esittelijän mukaan ulkomailla voi myös päästä opiskelemaan haluamaansa alaa helpommin, yleisesti haku oppilaitoksiin tapahtuu ylioppilastutikinnolla ja C:n keskiarvolla voi päästä sisään jo useimpiin oppilaitoksiin. Lisätietoa aiheesta löytyy HeiHei Study&Travelin kotisivuilta.

Alunperin kirjoittanut Joonas Valjus

Joukko lumalinjalaisia kävi Teknolgia 15 –messuilla Helsingin messukeskuksessa tutustumassa automaatioalaan. Robotteja, koneita ja ties mitä antureita oli moneen lähtöön – jopa niin paljon, että heräsi kysymys: riittääkö töitä tulevaisuudessa myös ihan meille ihmisille?

Näin tulevana abiturienttina pitäisi jatko-opintosuunnitelmien olla jo loppusuoralla. Monivaiheisen pähkäily- ja nopanheittoprosessin tiimellyksessä on kokonaan unohtunut, jos oma tulevaisuuden ammatti onkin koulusta valmistuessa lähes täysin automatisoitu ja töitä ei täten löydykään. Valitsemalla mahdollisimman akateeminen ura on kai mahdollisuuksia välttyä tältä, mutta työpaikasta voi oikeasti kilpailla robotti pian useammassakin yrityksessä. Työnhaussa tämä tuottanee ongelmia etenkin suppeammin koulutetuille.

Pääministeri luottaa suomalaiseen automaatio-osaamiseen.

Vielä pitkään automatisaatio tulee koskemaan lähinnä vain hyvin tylsiä ja konemaisia toimintoja, kuten pakettien lajittelua tai tuotteiden valmistusta tehtaissa. Tulevaisuudessa toivoisin kuitenkin näkeväni myös paljon monimutkaisempia järjestelmiä täysin automatisoituna – itsestään ajavat autot ovat jo siirtyneet suunnittelupöydiltä todellisuuteen, mutta miltä kuulostaisi esimerkiksi automatisoitu juna? Ainakaan nykyisenkaltaisia säästöpaineita ei robottikonnareihin ja kuljettajiin kohdistuisi.

Nykyisen hallituksen nokkamies näkeekin automatisaatiossa suuria mahdollisuuksia, jos ei junissa niin ainakin perinteisessä teollisuudessa. Tuotanto voitaisiin siirtää halpamaista takaisin Suomeen, mikä hyödyttäisi erityisesti pieniä yrityksiä. Kokonainen tehdas voisi siis pyöriä muutaman ihmisen voimilla, mutta hetkinen, lyhyelläkin matematiikalla tajuaa työpaikkojen määrän tässä esimerkissä vähenevän. Kaikkien alalla toimivien mielestä asia on toisinpäin, mutta ei pääministeri Juha Sipilälläkään Teknologia 15 –messujen puheessa ollut tarjota täysin vedenpitäviä ehdotuksia. Työttömien määrässä voidaan siis nähdä aluksi nousua, mutta ratkaisuna lienee vain sopeutua ja hankkia uusi ammatti – tai alkaa kehittää niitä robotteja itse.

Vaikka tarinat vanhusten kanssa juttelevista hoitajaroboteista jäävätkin vielä tiedelehtiin ja itsestään kulkevat junat busseihin kypsyneen lukiolaisen haaveeksi, voivat hurjimmatkin kuvitelmamme muuntua yllättäen todeksi. Sitä ennen automatisaatio, robotisaatio, tai mikä tahansa muu Twitterissä hyvältä näyttävä muotisana tulee tavalla tai toisella uudistamaan jokaisen ammattia. Onhan pohjimmiltaan kyse vain siitä, että ihmiset siirtävät laiskuuksissaan töitään muille, tässä tapauksessa koneille. Ja jos ajattelit välttyä koneellistumiselta hankkiutumalla kirjailijaksi, olet turvassa vain hetken: nykyisestä Wikipediastakin yli puolet on koostettu ilman ihmisajattelua.

Alunperin kirjoittanut Ville Tuominen