Opiskelijakunta järjesti lukiolla Älä jää yksin -hyväntekeväisyyskonsertin kansainvälisenä mielenterveyspäivänä 10.10. Sen tavoitteena oli kerätä rahaa Mannerheimin Lastensuojeluliiton lasten ja nuorten mielenterveyden tukeen. Konserttiin oli vapaa pääsy, mutta sen yhteydessä kävijöitä palveli kioski, josta sai ostaa pientä syötävää ja juotavaa lahjoittamalla vapaavalintaisen summan hyväntekeväisyyteen. Sen lisäksi oli myös mahdollista lahjoittaa suoraan rahaa keräykseen. Yhteensä esiintyjiä tai esityskokonaisuuksia oli kolme: Beni, Sonia ja Petra Hämäläisen sekä Arttu Lagerin yhteisesitys.

Mielenterveyden ongelmat ovat olleet viimeaikoina kuuma puheenaihe, mielenterveyden palveluista on leikattu paljon, ja mielenterveysongelmista kärsivien on ollut vaikea saada apua. Opiskelijakunta järjestikin tästä inspiroituneena konsertin, jonka teemana oli korostaa mielenterveyden tärkeyttä ja kerätä rahaa sitä edistäville tahoille. Lahjoituskohteeksi valikoitui Mannerheimin Lastensuojeluliitto.

Konsertti alkoi kello 18, mutta kävijöitä alettiin päästämään sisälle 17.30 alkaen. Tuona aikana kioski palveli jo aktiivisesti. Kellon lähestyttyä kuutta opiskelijakunnan varapuheenjohtaja Janina Kivikangas asteli lavalle puhumaan alkusanat sekä toivottamaan yleisön tervetulleeksi. Sen jälkeen olikin jo ensimmäisen esityksen aika. Ensimmäisenä esiintymisvuorossa olivat Petra Hämäläinen sekä Arttu Lager yhdessä taitavan bändin kanssa. He esittivät tunnettujen suomalaisten artistien kappaleita, kuten Mikael Gabrielin Kipua ja Rodeon Jäävuorii. Hämäläisen ja Lagerin esityksen jälkeen yleisön huomion kiinnitti BENI kappaleillaan Kokomustissa sekä Psykologiajalla. Kuulimme myös yhden vielä julkaisemattoman kappaleen, jonka BENI esitti teemaan sopien. Kappale oli kirjoitettu vain muutama viikko sitten!

Kahden ensimmäisen esityksen jälkeen olikin jo aika siirtyä puoliajalle, jonka aikana kävijät saivat jälleen ostaa kioskilta evästä ja lahjoittaa hyväntekeväisyyteen. Menekki kahviossa oli niin suurta, että kahvikin pääsi jopa loppumaan hetkellisesti kesken. Myös syötävää meni paljon. Puoliajan jälkeen illan päätti Sonia kappaleillaan Cry Baby, Kirjeitäsi, Kontrolli sekä Sä et kuule mun sanoja.

Kaiken kaikkiaan konsertti oli hyvin onnistunut, ja se keräsi lukiolle yhteensä jopa lähemmäksi 100 katsojaa. Tunnelma konsertin aikana oli hyvä, ja aihe varmasti kosketti monia. Hyväntekeväisyyteen lahjoitettiin illan aikana jopa noin 500 euroa! Lopuksi varapuheenjohtaja Kivikangas kiitti vielä tapahtuman vastuuhenkilö Petra Hämäläistä sekä yleisöä, esiintyjiä ja konsertin muita järjestäjiä ja vapaaehtoisia onnistuneesta tapahtumasta. “Petra oli todellisuudessa henkilö koko tapahtuman takana”, Kivikangas korosti. Hän myös kehotti nuorempia opiskelijoita liittymään opiskelijakunnan hallitukseen, mikäli heitä kiinnostaa olla jatkossa itse järjestämässä vastaavanlaisia tapahtumia.

Tämän jälkeen ilta lukiolla oli paketissa, ja kävijät alkoivat hiljakseen valua kohti ulko-ovia koleaan syysiltaan. Ainoastaan opiskelijakunnan hallitus sekä muut vapaaehtoiset konsertin järjestäjät jäivät enää koululle siivoamaan paikkoja. Myös kahvio sulki ovensa viimeistenkin kävijöiden poistuttua lukion tiloista.

Mikäli et päässyt seuraamaan konserttia paikan päälle, mutta haluat lahjoittaa keräykseen, voi tehdä sen myös täältä tai lahjoittamalla haluamasi summan Mobilepaylla numeroon 0778NK. Keräys on auki lokakuun loppuun asti.

Teksti: Eemil Pietilä
Kuvat: Eemil Pietilä (artikkelikuva) ja Selma Le Bail

On taas se aika vuodesta, kun on aika sanoa hyvästit valmistuville abeille ja toivottaa heille onnea ja menestystä tulevaan elämään. Tänäkin keväänä lukiostamme valmistuu 258 uutta ylioppilasta. Uudet seikkailut ja jatko-opinnot odottavat heitä. Osa saattaa myös lähteä ase- tai siviilipalvelukseen tai valmistua ammattiin ja aloittaa työt. Kaiken kaikkiaan luvassa on isoja elämänmuutoksia lukiosta valmistumisen jälkeen. Järki on paikalla seuraamassa kevään ylioppilasjuhlan kulkua.

Kello on 10 aamulla lauantaina toukokuun viimeisenä päivänä. Olen seuraamassa Järvenpään lukion kevään 2025 ylioppilasjuhlaa. Tunnelma koululla on juhlava, ja ihmismassa on lämmittänyt rakennuksen. Onneksi kuitenkin lämpötila koululla on pysynyt viime vuoden juhlaa maltillisempana. Itse en ole keväällä valmistuvien joukossa, joten minulla kesäloma on jo alkanut, mutta tulin silti koululle seuraamaan yo-juhlaa ja tekemään siitä lehtijutun. Suurin osa ikäluokastani kuitenkin valmistuu nyt, joten juhla on myös minulle merkityksellinen. Tänään on mahdollisesti viimeinen kerta, kun olen heidän kanssaan samassa koulurakennuksessa.

Juhla alkaa perinteisesti tulevien ylioppilaiden marssiessa Sibeliuksen Karelia-sarjan kappaleen Intermezzo tahdissa omille paikoilleen areenan reunalla. Ilo ja ylpeys huokuu heidän ilmeistänsä. Juhlan avauspuheen pitää Saija Sitolahti. Hän muistuttaa valmistuvia oman elämän yllättävyydestä ja siitä, kuinka tärkeää on pitää kiinni haaveista ja oppia virheistään. Elämä on jatkuva oppimisen tie, eikä aina tiedä, mihin elämä vie. Puheesta huomaa, kuinka Sitolahti muistelee myös omia lukioaikojaan ja myöhempiä opintojaan lämmöllä. Väliohjelmana näemme ensimmäisen esityksen, kun lavalle astelee Saana Uusitalo, Joona Uusitalo sekä Aino Kivimäki esittämään Camille Saint-Saëns’n kappaleen Joutsen. Esitys sisältää rauhallisen, mutta kauniin balettikoreografian.

Esityksen jälkeen riemuylioppilas Aimo Lankinen tulee pitämään puhettaan valmistuville. Yleisö naurahtaa, kun Lankinen mainitsee pitävänsä yllä samaa pukua kuin omassa juhlassansa, muttei enää saa laitettua nappeja kiinni. Hän jakaa valmistuville neuvoja tulevaisuuteen: “Koulussa opittu tieto on pääoma tulevaisuutta varten”. Hän myös muistuttaa ylioppilaita nykyisten ja tulevien sukupolvien työn tärkeydestä. Suomalainen osaaminen on maan kulmakivi. Puheessaan Lankinen nostaa esille myös sodan huolet ja toivookin rauhan säilyvän. Hän mainitsee myös Ukrainan tilanteen toivoen rauhaa koko Eurooppaan. Lopuksi riemuylioppilas Lankinen toivottaa ylioppilaille tsempit omille poluillensa. Puheen jälkeen on jälleen aika musiikkiesitykselle. Juhlan toinen esitys on Banj Pasekin sekä Justin Paulin kappale Never Enough, jonka esittää Mars Muinonen sekä Anni Saarentaus. Kappale on tunteikas ja sopii hyvin juhlan arvokkaaseen luonteeseen.

Seuraavaksi vuorossa on juhlaväen varmasti odottama rehtori Marja-Liisa Lehtiniemen puhe. Lehtiniemi nostaa esille kolme näkökulmaa lukio-opinnoista: lukion tehtävä yleissivistävänä oppilaitoksena, oppimisen tuki lukio-opinnoissa ja positiivisen palautteen merkitys. Rehtori ottaa puheessaan kantaa tuleviin yliopistojen valintaperusteiden muutoksiin ja kehuu niitä. “Aiemmin opiskelija on saattanut joutua valitsemaan opiskeltavia aineita jopa omien mielenkiinnon kohteiden kustannuksella”, Lehtiniemi toteaa. Hän myös nostaa esille huolen siitä, kuinka vuosittain jopa 18 000 yliopisto-opiskelijaa jättää opintonsa kesken. Lehtiniemi korostaakin oppimisen tuen tärkeyttä sekä sitä, miten hyvin asiat Suomessa oikeasti ovat. Hän myös mainitsee koulun ulkomaanprojektien tärkeyden sekä niiden vaikutuksen siihen, miten opiskelijat näkevät maailmaa.

Puheenvuorojen ja esitysten jälkeen alkaa juhlan pisin, mutta toisaalta arvokkain osuus eli todistustenjako. Valmistuvien läheiset kurottelevat nähdäkseen juuri oman nuorensa. Todistukset jakaa rehtori Marja-Liisa yhdessä aikuislinjan apulaisrehtori Päivi Järvisen kanssa. Samassa rehtori jakaa myös stipendit ansioituneille opiskelijoille. Ylioppilaat kukittaa kunkin opiskelijan oma ryhmänohjaaja. Mukana valmistuvien joukossa on monia tuttuja nimiä sekä myös vanhoja opiskelijakunnan hallituksen jäseniä. Erityisesti huomioni kiinnittää erään opiskelijan kunnioitettava saavutus pitkän latinan menestyksestä. Hän oli tänä vuonna koko Suomen ainoa pitkän latinan kirjoittaja. Kokeesta hän sai kaksi pistettä vaille täydet. Rehtori toteaa, kuinka suoritus tulee jäämään historiaan asiana, jota ei enää voi toistaa, sillä pitkän latinan koe poistuu tämän kevään jälkeen ylioppilaskokeiden joukosta. Ja löytyy lukiostamme myös nuorten potkunyrkkeilyn maailmanmestari. Tämän jälkeen huomioni kiinnittää oman ryhmänohjausluokkani valmistuvat. Lavalle kutsutaan todistuksia saamaan ryhmä 22E, jossa myös useampi kaverini on. Heille kukkia jakaa ryhmänohjaajamme Matti Räsänen. Ja mikäpä olisi juhla ilman pieniä kömmellyksiä, nimittäin ryhmänjohtaja Räsänen meinasi jo lähteä takaisin paikalleen ennen kuin viimeisiä hänen ryhmänsä todistuksia oli vielä jaettu. Tämän toki yleisö otti huumorilla eikä sen suurempaa vahinkoa käynyt. Lisäksi erään opiskelijan kohdalla rehtori listaa miltei kaksinumeroisia lukuja stipendien määrässä. Sanomattakin selvää, että koulustamme on valmistumassa melkoinen yleisnero. Lopulta rehtori ryhtyy jakamaan todistuksia myös areenan toisella puolella istuville valmistuville. Heidän joukostaan löytyy muun muassa koko maan parhaan tuloksen filosofian ylioppilaskokeessa saanut. Käy ilmi, että lukiostamme löytyy myös maan parhaan tulokseen maantieteen kokeesta saanut. Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpinä, todistuksensa saavat aikuislinjan opiskelijat. Heidän todistuksensa jakaa Päivi Järvinen. Heidän joukostaan löytyy jopa kolmoistutkinnon eli ammatillisen tutkinnon, ylioppilastutkinnon sekä koko lukion oppimäärän suorittanut. Myös useamman laudaturin ylioppilaita nähdään tässä porukassa.

Todistusten ja stipendien jaon jälkeen juhlaväki antaa raikuvat aplodit ylioppilaille, minkä jälkeen valmistuneet saivat rehtorin luvalla painaa valkolakkinsa päähän ensimmäistä kertaa virallisesti ylioppilaina! Tämän jälkeen näemme Sara Brãndaon, Tuuli Lintulan sekä Mars Muinosen laulaman ja Immi Lappalaisen säestämän yhteislaulun Gaudeamus Igiturin, Perinteikkään yhteislaulun jälkeen lukion villitsee Lordin Hard Rock Hallelujah, jonka meille esittää Otto Kapanen, Veikko Heikkinen, Selma Le Bail, Sami Ollinmäki sekä Mikko Johansson. “Iso osa 2006 syntyneistä valmistuu tänään, joten esitämme teille sen kunniaksi nyt Suomen vuoden 2006 Euroviisut voittaneen biisin”, Kapanen iloitsee. Yleisö naurahtaa.

Raskaan metalliesityksen jälkeen Otto Kapanen siirtyy hieman humoristisesti suoraan pitämään ylioppilaan puhettaan ensiksi räyhättyään mikrofoniin. Nyt mikrofonista kuuluu kuitenkin asiallinen ja rauhallinen ääni. Kapanen nostaa esille muistojaan lukiovuosiensa varrelta sekä kiittää ikätovereitaan ja ystäviään menneistä vuosista. Hän myös toistaa juhlan aloittaneen Saija Sitolahden sanat siitä, etteivät lukion ylioppilaskirjoitusten arvosanat määrittele ketään ihmisenä. Kapasen puhe on kannustava ja ylioppilaita puhutteleva. Hänkin nostaa esille elämän jatkuvan opinpolun. Kapanen korostaa myös aktiivisen osallistumisen vaikutusta yhteiskuntaan ja sen kehittämiseen. Riemuylioppilas Aimo Lankisen tapaan Kapanen ylistää suomalaisen yhteiskunnan merkityksellisyyttä ja arvokkuutta sekä on kiitollinen siitä, että on saanut syntyä juuri Suomeen. Puhe on vaikuttava ja siitä huomaa sanojen tulevan suoraan Kapasen sydämestä.

Tässä vaiheessa juhla alkaa olemaan jo lopuillaan, ja edessä on enää muutama esitys. Ylioppilaan puheen jälkeen näemme esimerkin lukiomme draamalinjan tekeleestä, kun Minea Heinälä, Anni Saarentaus ja Kasper Teurokoski esittävät juhlaväelle runoesityksen Edith Södergranin runosta Elämisen riemu, Ilppo Tiihosen runosta Kun kasvaa ihmiseksi sekä Katri Valan runosta Kukkiva maa. Esitys on näistä runoista koottu kokonaisuus. Runoesityksen jälkeen näemmekin juhlan viimeisen musiikkiesityksen eli Ultra Bran kappaleen Sinä lähdit pois. Sen meille esittävät lukiomme lahjakkaat musiikkiopiskelijat.

Nyt juhla on tullut päätökseensä. Vuoden 2025 ylioppilasjuhla päättyy jälleen perinteikkäästi yhteislauluna laulettavaan Suvivirteen, jonka juhlaväelle soittaa Jade Heikkilä ja esilaulajina toimivat Immi Lappalainen sekä Tuure Lindblad. Tämän jälkeen ylioppilaat ja juhlaväki astelevat Johan Straussin kappaleen Kevään ääniä saattelemana viimeistä kertaa ulos lukiorakennuksesta.

Haluan toivottaa suuresti onnea ja menestystä elämään ihan jokaiselle tänään valmistuneelle. Pitäkäähän kaikki upea juhlapäivä – tänään on teidän päivänne! Ja kaikille muille toivotan hyvää kesää! Nyt myös toimitus jää kesäloman ajaksi tauolle, mutta palaamme jälleen syksyllä uusien juttuideoiden kanssa.

Teksti: Eemil Pietilä
Kuvat: Ida Lähteinen

Juttua muokattu 2.6. klo 13.51, päivitetty kuvitusta ja korjattu päivämäärävirhe

Tekoälyn suosio on kasvanut viime vuosina räjähdysmäisesti, ja sitä on alettu käyttää jopa valtiotasolla. Kuitenkin tekoäly ja sen käyttö jakaa voimakkaasti mielipiteitä. Jotkut kokevat tekoälyn tuhoavan ihmisen oman ajattelun, ja toiset taas käyttävät sitä ajattelun tukena. Tekoälyn väärinkäyttö on usein johtanut sen käytön kieltämiseen, vaikka tekoälyllä voisi olla perusteltujakin käyttökohteita.

Kuten aina uuden teknologian kanssa, tekoälynkin huima suosio on saanut monet ymmärrettävästi varuilleen. Monet tekoälyn vastustajat kokevat tekoälyn uhaksi ihmisten omalle ajattelulle ja pelkäävät sen vievän työpaikkoja. Koulumaailmassa puolestaan opettajat ovat olleet huolissaan lukiolaisten palauttamien tekoälyllä luotujen esseiden määrästä. Tottahan se on, että uutta teknologiaa aletaan käytännössä poikkeuksetta aina soveltamaan muihinkin kuin alkuperäisiin käyttötarkoituksiin. Koululaisten lisääntynyt tekoälyn käyttö onkin saanut monet koulut ja opettajat tekemään selkeitä nollalinjauksia tekoälyn suhteen eli monet ovat kieltäneet tekoälyn kokonaan.

Näen, ettei asia ole kuitenkaan niin mustavalkoinen. Tekoälyllä on monia perusteltujakin käyttötarkoituksia ja sitä toden totta voi käyttää myös oppimisen tukena. Siinä missä tekoäly ei ole hyvä luomaan itse tekstiä ja tietoa, on se varsin pätevä työkalu muun muassa isojen tekstimäärien käsittelyyn ja siitä tiivistelmien tekemiseen. Tekoälyä voidaan myös käyttää tehokkaasti pohdinnan tukena. Olen esimerkiksi kysynyt tekoälyltä ideoita, miten lähestyä annettua aihetta ja mitä asioita pitäisi ottaa huomioon. Näin saa luotua tehokkaasti lyhyen muistilistan aiheista, jotka ainakin olisi hyvä mainita tekstissä. Ja kun teksti on valmis, voi tekoälyltä kysyä mahdollisia parannusehdotuksia ja kommentteja tekstiin. Tosin lopullisesti vastuussa omasta tekstistään on opiskelija itse ja usein tekoälyn antamat vinkit voivatkin olla hieman outoja tai kontekstiin sopimattomia. Tästä syystä itse harvoin muokkaan tekstiä tekoälyn suositusten mukaan. Mutta yrittämisestä ei tietenkään ole haittaa!

Toinen konkreettinen esimerkki on tiedonhaku. Vaikka tekoäly ei ole itsessään pätevä tuottamaan tekstiä kysyttäessä, voi sillä kuitenkin nopeuttaa tiedonhakua huomattavasti pyytämällä sitä esimerkiksi listaamaan lähteitä. Sen sijaan, että selaa useamman tunnin nettiä ja etsii lähteitä vaikka esitelmän tueksi, voi pyytää tekoälyä koostamaan listan luotettavista lähteistä. Toki mediakriittisyyttä on aina suotavaa harjoittaa ja lähteet pitääkin aina muistaa tarkistaa niiden luotettavuuden varmistamiseksi. Sinänsä prosessi ei eroa perinteisestä lähteiden etsimisetä muuten kuin, että tässä tapauksessa tekoäly koostaa listan, josta opiskelija itse voi karsia pois tarpeettomat tai epäluotettavan oloiset lähteet. Tekoäly säästää siis lähinnä aikaa ja vaivaa. Sen jälkeen kun lähteet on todettu luotettaviksi, voi lähteä itse lueskelemaan ja tutkimaan aihetta. Tähän vaiheeseen ei enää tekoälyä tarvita.

Mutta kaikki hyvä tulee tunnetusti aina lieveilmiöiden kera. Nykyään näkeekin kaikenlaisia “AI humanizer” -työkaluja, joiden tarkoituksena on muokata tekoälytekstiä enemmän ihmismäisemmäksi. Haluankin painottaa, että jokaisen palautettavan tekstin ja työn tulee ehdottomasti olla opiskelijan oma ja että tekoälyn käyttö esseiden kirjottamiseen tekee hallaa pelkästään opiskelijalle itselleen. Oppiminen on tärkeää ja sen ulkoistaminen tekoälylle ei ole järkeveä idea. On jokaisen omalla vastuulla käyttää tekoälyä vastuullisesti. Jos et palauta tekoälyllä tehtyä tekstiä, et myöskään todennäköisesti tarvitse työkalua, joka tekee tekstistäsi väitetysti uskottavamman. Ja mitä vähemmän tekoälyä käytetään väärin, sitä todennäköisemmin sen käyttöä ei kielletä kokonaan. Pidetään siis järki päässä myös tekoälyä käyttäessä!

Oletko käyttänyt tekoälyä? Kommentoi alle! Kerro myös, millaisia kokemuksia sinulla tekoälystä on. Järki ei julkaise tietoja lehden kommenttikentän ulkopuolelle. Nimi ja sähköposti eivät ole pakollisia tietoja. Voit siis kommentoida nimimerkillä täysin anonyymisti!

Kuva: Unsplash

Vuoden 2025 kunta- ja aluevaalit järjestettiin ensimmäistä kertaa tuplavaaleina. Uudet järjestelyt aiheuttivat tavallista enemmän erehdyksiä etenkin äänestyskopeissa, mutta myös hyviäkin puolia oli! Aiemmin tuplavaaleja on kokeiltu vuonna 1996, kun europarlamenttivaalit olivat yhtäaikaa kuntavaalien kanssa.

Nyt pölyn laskeuduttua on hyvä pohtia, mikä vaaleissa oli onnistunutta ja missä voisi vielä parantaa. Pääsin itsekin tänä vuonna ensimmäistä kertaa äänestämään ja toimin vaalitoimitsijana ennakkoäänestyksessä sekä olin mukana ääntenlaskennassa vaalipäivänä. Vaaleissa oli positiivinen määrä nuoria ehdokkaita, jotka olivat lähteneet ehdolle 18 vuotta täytettyään. Myös meidän koulustamme oli kolme nuorta ehdolla. Osa vain kuntavaaleissa ja osa sekä kunta- että aluevaaleissa.

Pääosin vaaleista jäikin positiivinen maku ja olen iloinen, että Suomessa on toimiva demokratia, joka mahdollistaa vapaat ja kaikille yhtäläiset vaalit. Jokaisella oli oikeus äänestää juuri valitsemaansa ehdokasta, eikä kukaan päässyt vaikuttamaan äänestäjän valintaan kopissa. Tästä vaalitoimitsijoilla oli tarkat ohjeet, että vaalisalaisuuden ja äänestysvapauden on säilyttävä kaikissa tapauksissa. Koen, että tässä onnistuimme hyvin. Silloin tällöin äänestäjä saattoi kysyä, miten vaalisalaisuus voidaan säilyttää, jos äänestäjän henkilötiedot ovat samassa kirjekuoressa kuin hänen äänestyslippunsa. Ensimmäisen kerran jouduin itsekin kysymään, miten ennakkoäänten laskijat menettelevät. Minulle selvisi, että ensiksi avataan lähetekuoret, jonka jälkeen vaalikuoret ja äänestysliput eritellään lähetekirjeistä ja vaalikuoria käsittelevät ihmiset eivät missään vaiheessa ole tekemisissä lähetekirjeiden kanssa. Tämän saatoin sitten ilomielin jakaa eteenpäin äänestäjälle ja vakuuttaa, että vaalisalaisuus toden totta säilyy.

Kuitenkin tänä vuonna tuplavaali eli kunta- ja aluevaalien järjestäminen yhtäaikaa toi omia haasteitaan äänestyspaikalle. Julkisuudessa on kerrottu jopa 120 000 hylätystä äänestä, mikä on moninkertainen määrä aiempiin vaaleihin verrattuna. Onkin arvioitu, että tuplavaalit aiheuttivat hämmennystä äänestykopissa ja moni saattoi sekottaa laput keskenään. Tätä näin myös Järvenpäässä ääniä laskiessani. Myös eri kuntien toimintatavat vaalien järjestämisessä olivat erilaisia. Esimerkiksi meillä Järvenpäässä äänestäjä täytti molemmat laput samalla kerralla kopissa, kun taas Vantaalla eri vaaleille oli eri äänestyskopit. Tämän ei kuitenkaan huomattu merkittävästi vähentävän väärien numeroiden laittamista lappuihin.

On siis selvää, että parannuksia on tehtävä. Yli sata tuhatta hylättyä ääntä on merkittävä määrä ja voi vaikuttaa vaalien tulokseen. On tärkeää huomioida jokainen ääni ja minimoida virheet. On myös tärkeää, että jokaisen ihmisryhmän ja ikäryhmän ääni tulee kuuluviin. Siksi olenkin positiivisesti yllättynyt, että vaalitoimitsijana ollessani näin usean nuoren käyvän äänestämässä. Ikäihmiset ovat silti yhä edelleen ahkerin äänestysryhmä. Eli myös nuorten innostaminen äänestämään olisi hyväksi ja sillä varmistettaisiin myös nuorten äänen kuuluvuus päätöksenteossa. Vaalien niputtamisella yhdelle kerralle toivottiin äänestysaktiivisuuden kasvavan, mutta sillä ei valitettavasti ollut merkittävää vaikutusta. Koko maassa äänestysprosentti kuntavaaleissa oli 54,2 % ja aluevaaleissa 51,7 %. Aluevaalien äänestysprosentti nousi viime kerrasta, kun taas kuntavaalien prosentti laski.

Kaikilla ei ole resursseja tai halukkuutta asettua itse ehdolle, mutta jokaisella yli 18 vuotta täyttäneellä on oikeus äänestää. Siispä on tärkeää, että tätä oikeutta käyttää. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa äänestää. Kuitenkin äänestämättä jättäminen ei edistä demokratian säilytyyvvä ja riskinä on, että nuoret erkaatuvat politiikasta. Siksi myös oppilaitoksissa järjestetään muun muassa vaalitoreja ja vaalipaneeleita opiskelijoille tavoitteena innostaa heitä kiinnostumaan päätöksenteosta ja luomaan suomalaista kansalaisyhteiskuntaa.

Mitä hylättyihin ääniin tulee, niin tulevissa vaaleissa voisi värikoodauksen lisäksi asettaa äänestyslippuihin esimerkiksi indikaattorin vaadittujen numeroiden määrästä ja ilmoittaa ohjeet tarkemmin vielä äänestyskopissa. Näin vähennettäisiin stressiä äänestyskopissa. Äänestäjiä voisi myös kannustaa viettämään enemmän aikaa kopissa, koska itsekin huomasin tilanteen olevan jokseenkin jännittävä ja stressaava. Kävin äänestämässä niin kuntavaaleissa ennakkoon kuin aluevaaleissa vaalipäivänä, joten koin kummatkin äänestämisen tavat. Molemmissa tapauksissa numeroa lappuun raapustaessani tarkistin useamman kerran ovathan numerot varmasti selkeät ja että kirjotinhan ehdokkaan numeron oikein. Kopissa ei kuitenkaan kehdannut viettää pitkään, vaikka äänestysrauha pitäisikin jokaisella suoda. Siispä tulevissa vaaleissa voisikin painottaa tehokkuuden ja nopean äänestämisen sijaan juurikin päinvastaista eli äänestyskopissa vietetyn ajan tärkeyttä. Ei ole tarpeellista, että vaaleja pyritään tehostamaan äänestäjien kustannuksella.

Kokemuksesta voin sanoa, että äänestyspaikalla käy kaikenlaisia ihmisiä ja hötkyily ei ole ikinä hyvästä. Vaikka vaalitoimitsijana ollessa työhön tuleekin melko vahva rutiini, ei se tarkoita, että vaiheista voisi tinkiä ja suorittaa äänestystä huolimattomasti. Vaalien tehostaminen onkin hyvä tehdä järjestäjätahon toimesta. Tosin koin, että meillä vaalitoimitsijoilla oli melko suoraviivaiset ohjeistukset eikä ongelmatilanteita juuri tullut. Suurimmat ongelmakohdat ennakkoäänestyksessä liittyivätkin juuri kahteen äänestyslipukkeeseen. Osa äänestäjistä oli laittamassa kumpaakin lipuketta samaan kuoreen, jolloin heitä piti ohjeistaa laittamaan äänet eri kuoriin. Itse koin tehokkaimmaksi tavaksi hoitaa yhden vaalin äänestyksen kerralla eli aloitin aluevaalin liilasta lipukkeesa, johon tulostin lähetekirjeen ja suljin lähetekuoreen. Tämän jälkeen vasta käsittelin kuntavaalin lipukkeen. Koin, että näin minimoin epäselvyyksiä myös äänestäjien keskuudessa, kun kullakin hetkellä käsittelyssä oli vain yksi äänestyslippu. Kuitenkin jokaisella vaalitoimitsijalla oli oma tapansa toimia. Yhtenäinen ohjeistus äänten käsittelystä voisikin ehdottomasti olla aihe, josta kannattaa ainakin keskustella. Näin jokaisella olisi samat selvät ohjenuorat, joita noudattaa. Onhan äänestäjilläkin kaikilla samat ohjeet.

Kirjoittaja ei ole poliittisesti sitoutunut
Artikkelikuvan luomisessa on käytetty apuna tekoälyä

Lukiomme draama 3&4-kurssin draamanäytelmä Too School for Cool esitettiin auditoriossa ensi-illassa helmikuun 28. päivä ja kävin sen itse katsomassa 3.3. iltanäytöksessä. Kokemukseni näytelmästä olivat varsin positiiviset ja olen vaikuttunut siitä, miten hyvin se oli toteutettu. Kaiken kaikkiaan Too School for Cool esitettiin lukiomme auditoriossa yhteensä viisi kertaa.

Taide on kautta ajan ollut tehokas väline viestien välittämiseen ja sitä se oli nytkin. Näytelmän teema ja ajankohtaisuus vetosi varmasti jokaiseen katsojaan tai vähintäänkin jokainen tunnisti, mistä näytelmässä oli kyse. Näytelmä ei pelännyt nostaa tikunnokkaan yhteiskunnan epäkohtia ja kritisoida niitä. Tuon puolitoistatuntisen aikana nähtiinkin useaan otteeseen jopa rohkeaa rajojen rikkomista ja kokeilua siitä, mistä on hyväksyttävää puhua ja mistä ei. Näytelmän tyyli oli siis hyvin suora ja sensuroimaton. Siinä käytettiin osin voimakastakin kieltä ja vahvoja syboleita. Esityksen alkupuolella muun muassa näytetään ase, mutta ei käytetä sitä. Aseen symbolinen merkitys jäi tässä vaiheessa vielä hämärän peittoon.

Kokonaisuudessaan Too School for Cool oli nerokas kokonaisuus, joka kuvasi satiirisesti nykypäivän ongelmia, kuten somen tuomia ulkonäköpaineita ja nuoruuden haasteita sekä sen lieveilmiöitä, kuten erilaisuudesta kiusaamista. Kiusaaminen ja sen kritisoiminen olikin näytelmän keskiössä. Se myös korosti ristiriitaa aikuisten sanomisien ja tekojen välillä tuoden esiin sen tosiasian, että myös aikuisten keskuudessa kiusaaminen on harmittavan yleinen ilmiö.

Päähenkilönä näytelmässä oli nuori “tyylitön” opiskelija, joka vielä etsi itseään. Päähenkilöä kuvattiin tietynlaisena järjestelmän uhrina, jonka normaalia kasvua pyrittiin muuttamaan erilaisten vääristyneiden standardien ja oletusten perusteella. Näytelmä kritisoikin nerokkaasti internetin ja sosiaalisen median roolia muun muassa ulkonäkö- ja suorituspaineiden levittämisessä. Se korosti kuinka tärkeää on olla oikeasti oma itsensä ja hyväksyä muutkin sellaisena kuin he ovat.

Vaikka näytelmän juoni keskittyikin pääosin nuorten kokemiin paineisiin ja nuorten ongelmiin, oli siinä sivuhenkilöinä monia erilaisia hahmoja, jotka puolestaan heijastivat kuvaa niin kutsutusta aikuisten maailmasta. Sivuhenkilöitä oli kolmenlaisia: kahvihuoneessa kiusattu opettaja, aikuisten tavoista paasaava sijainen sekä tosi-tv -ohjaaja. Kukin hahmo kuvasti tiettyä aikuisuuden näkökulmaa. Opettaja oli kestänyt vuosia kiusaamista ja murtui oppilaiden edessä. Sijainen Järvinen puolestaan pyrki opettamaan nuoret aikuisten tavoille eli vaikka aikuiset pyrkivät opettamaan lapsiaan olemaan sivistyneesti ja käyttäytymään hyvin, on totuus aikuisten itsensä keskuudessa usein karumpi ja moni unohtaakin itse lapsillensa opettamat käytöstavat. Lopulta tosi-tv -ohjaaja opetti nuoria, miten olla näkyvästi esillä ja miten tässä niin kutsutussa aikuisten maailmassa pääsee suosioon. Keinot olivat monesti täysin naurettavia. Eli ongelma kiusaamisesta ja yhteiskunnan luomista odotuksista on moniulotteinen eikä rajoitu pelkästään tiettyyn ikärymään.

Roolit näytelmässä vaihtuivat tiuhaan tahtiin. Toisessa tilanteessa hyvin käyttäytyvät nuoret olivat aikuisten tukena tai kyseenalaistivat heidän toimintaansa, kun taas hetken päästä nuoria kuvattiin ivaamassa toisillensa. Merkittävin ero näiden kahden ryhmän välisessä kiusaamisessa oli alusta, jossa se tapahtui. Aikuisten kokema kiusaaminen jäi usein taka-alalle, koska se oli esimerkiksi työpaikan kahvihuoneessa tapahtuvaa huomaamatonta nimittelyä ja arvostelua. Kun taas nuoret nimittelivät ja arvostelivat toisiaan netin välityksellä. Jälkimmäisen ongelma on, että vaikka netissä tieto leviää kulovalkean tavoin ja kiusaaminen voi olla näkyvämpää, on sitä helppo tehdä anonyymisti nimimerkin takaa.

Näytelmän päätöskohtauksessa kukin hahmo asetettiin erikseen valokeilaan ja heistä jokainen kertoi oman lyhyen tarinansa. Hetkestä oli tehty herkkä ja henkilökohtainen. Lopulta kävi ilmi, että asiat, joita nämä nuoret kertoivat olivat hyvin samanlaisia, vaikka jokainen heistä vakuutelikin olevansa maailman ainoa, joka kyseisiä asioita pohti ja niistä murehti. Lopulta hahmot sanoivatkin yhteen ääneen “Olen maailman ainoa ihminen, joka pelkää yksinjäämistä”. Tämän jälkeen näytelmän päähahmo asteli lavalle pitäen loppupuheen pohjustaen muun muassa esityksessä näytetyn aseen symbolista merkitystä ja korostaen sitä, kuinka jokainen saa itse päättää mitä esitys ja ase yrittää viestiä – “Haluamme näytää aseen, mutta emme käyttää.” jonka jälkeen yhteen ääneen “Saatte itse päättää mitä se merkitsee”. Näytelmä päättyy tähän.

Kaiken kaikkiaan näytelmä oli vaikuttava ja mielestäni välitti tärkeän viestin katsojille. Kiusaaminen ja sen aiheuttamat traumat ovat vakava aihe, josta puhuminen avoimesti on tärkeää oli se sitten suoraan tai taiteen välityksellä. Too Scool for Cool onnistui tässä erinoimaisesti! Se nitoi yhteen kokonaisuuden, joka arvosteli kiusaamista suoraan ja etsi sen juuritekijöitä samaan aikaan näyttäen yleisölle kiusaamisesta koituvia seurauksia. Harmillisesti näytelmän käsittemät aiheet ovat niin arkisia, että itse kullakin on varmasti joko ensikäden kokemusta, tai on nähnyt kiusaamista edes jossain muodossa. Myöskään ulkonäköpaineet tai muut yhteiskunnan oletukset eivät koske vain tiettyä ihmisryhmää, vaan ilmiö on laajalle levinnyt ja kaikkia koskeva ongelma. Tähän varmasti jokainen meistä voi samaistua.

Kiitän siis itseni sekä toimituksen puolesta draaman opiskelijoita sekä draamaopettaja Salla-Maria Santosta tästä ajankohtaisesta ja koskettavasta esityksestä. Tällaista olisi hyvä olla lisää, sillä nämä aiheet ovat tärkeitä ja niistä puhuminen tulisi ehdottomasti normalisoida. Lopullinen arvosanani Too School for Cool -näytelmälle on täysi kymppi! Olen aidosti vaikuttunut draamaopiskelijoiden lahjakkuudesta ja kyvystä heittäytyä vakavan aiheen edessä. Se vaatii rohekutta ja omistautuneisuutta taiteelle.

Kuvat: Tuiki Kammonen

Abiristeily on lukiolaisille suunnattu lukion päätösjuhla ja bileristeily. Tänä vuonna Järvenpään lukion abit seilasivat Tukholman upeaan aurinkoiseen säähän Viking Line Gabriella -laivalla. Abit lähtivät liikkeelle Helsingistä 9.2. ja saapuivat takaisin 11.2. Tuona muutaman päivän ajanjaksona ehti tapahtua monenlaista. Risteily oli varmasti itse kullekin ikimuistoinen. Lue tästä lisää, mitä kaikkea reissu piti sisällään!

Aluksihan epäröin lähtöä abirisselle, koska olin kuullut sen olevan lähinnä päätöntä juomista. Tämä luulo osoittautui kuitenkin vääräksi ja risteilyllä oli paljon tekemistä myös selvin päin olijoille. Eikä muidenkaan juominen haitannut, vaikka pelkäsin aluksi osan ihmettelevän valintaani olla juomatta ja että oloni olisi epämukava seurassa, jossa iso osa on humalassa.

Kyseessä oli siis muutoin tavallinen ruotsinristeily, mutta sen ohjelma oli suunnattu juuri abeille enkä ole varma saiko sinne edes varata muut kuin abit lippuja. Tukholman päässä oli normaalisti mahdollisuus nousta maihin ja niin kaverini kanssa teimme. Tosin emme käyneet kuin syömässä ja ruokakaupassa. Sen lisäksi iltaisin oli tunnettuja suomalaisia artisteja esiintymässä laivan klubilla ja esimerkiksi ruokien hintoja oli osittain alennettu abeille sopiviksi. Eli kyseessä oli siis nimenomaan abeille räätälöity kokonaisuus.

En itse osallistunut paljoa varsinaiseen järjestettyyn ohjelmaan, mutta tiedän, että esimerkiksi Abikaverit järjestivät erilaista päihteetöntä ohjelmaa spontaanisti käytävillä taikka heidän omassa loungessaan. Abikaverit ovat siis nuoria aikuisia, jotka ovat risteilyllä abien tukena ja varmistavat ettei kukaan ei jää yksin. Järjestetyn ohjelman sijaan kävin kuuntelemassa esimerkiksi keikkoja ja livemusiikkia ylipäätään.

Monenlaista tekemistä siis oli ja missään kohtaa ei tullut tylsää! Ajauduin yllättäviinkin tilanteisiin niin muiden selvin päin olijoiden kuin alkoholia nauttineidenkin kanssa. Kummastakaan ei minulla ole negatiivista sanottavaa. Olin mukana erilaisissa porukoissa ja keskusteluissa etenkin paluuiltana, kun liikuin alkuillasta enemmän itsekseni.

Uusia ihmisiä tapasi niin käytävillä, baarissa ja jopa laivan kasinolla. Vakka en kannustakaan ketään uhkapelaamaan, niin ei se mikään salaisuus ole, että illan edetessä ihmiset ottivat monenlaisia riskejä automaatti- ja pöytäpeleissä. Toiset voittivat ja toiset hävisivät. Itsekin kävin muutaman kympin muun muassa ruletissa pyörittämässä puhtaasti kokemuksen vuoksi. Kasinolta kuvaaminen oli kuitenkin kiellettyä, joten sieltä ei tässä jutussa kuvia ole.

Mitä itse selvin päin olemiseen tulee, niin en kokenut sitäkään ongelmana eikä kukaan sitä lopulta kyseenalaistanut. Laivan baareista sai hyviä mocktaileja ja alkoholittomia muita juomia, joilla pääsi tunnelmaan mukaan! Tykkäsin itse tilata kirpeämpiä juomia, sillä makeammat juomat olivat omaan makuun liian makeita. Myös alkoholiton omenasiideri oli yksi lemppareistani. Jotain hieman fancympää kuin limpparia :)

Etenkin paluuiltana illan edetessä meno alkoi tietenkin olemaan enemmän humalaista osin ehkä siksi, että laivan tax free -myymälästä sai ostettua alkoholia, jota osa nautti jo hyteissään. Myös laivan buffan viinihana oli auki. Ensimmäisen illan meno oli siis toiseen iltaan nähden maltillisempaa, mutta ei meno toisenakaan iltana mitenkään mahdotonta ollut ja yllättävän sivistyneesti abit osasivat juhlia. Siitä pisteet kaikille!

Toisaalta voi olla etten itse kaikkea pahinta huonovointisuutta havainnut, sillä olin muualla enkä viettänyt paljoa aikaa hytissä. Kävin siellä lähinnä nukkumassa ja peseytymässä. Pois lukien ensimmäisen illan lyhyet korttipelisessiot hytissä, kun illan ohjelma ei ollut vielä ehtinyt alkaa.

Huonovointisuudesta päästäänkin viimeisenä asiana risteilyn pahimpaan vitsaukseen ja oikeastaan ainoaan huonoon puoleen eli tautiepidemioihin… Jokainen voi laskea yksi yhteen mitä tapahtuu, kun ympäri Suomea laittaa ihmisiä tiiviiseen sisätilaan. Risteilyllä pyöri vähemmän yllättäen monenlaisia tauteja ja esimerkiksi itse onnistuin sieltä vatsataudin nappaamaan. Jodelia lukemalla on voinut havaita muitakin niin kutsutusta abirutosta kärsiviä. Osa sai influenssan, osa tavallisen flunssan ja osan kohdalla onni ei ollut suotuisa ja hekin nappasivat vatsataudin.

Vaikka vatsatauti onkin melkein taudeista inhottavin, olen ikuisesti kiitollinen ettei se iskenyt kuin vasta viimeisenä aamuna ja että sain nauttia risteilystä ilman häiriöitä. Koska mikäänhän ei olisi ollut inhottavampaa kuin maata huonossa olossa laivan hytissä koko risteilyä. Jälkikäteen voi sitten vitsailla kuinka pääsi kokemaan juhlimisen jälkeisen huonon olon jopa juomatta alkoholia :D

Abirutosta huolimatta risteily oli varmasti jokaisen siellä olijan mielestä rahojen arvoinen ja kuten abiristeilyt itsekin mainostaa – kerran elämässä kokemus! Mitään pelkäämääni arvosteluakaan ei ollut ja risteily olikin kaikin puolin varsin positiivinen kokemus. Nyt vain tsemppiä kirjoituksiin lukemiseen ja kiitokset onnistuneesta risteilystä risteilyvastaaville, abiristeilyjen järjestäjätaholle ja kaikille teille abeille!

Järvenpään lukio oli jälleen yksi nuorisovaltuustovaalien äänestyspaikoista. Vaalit järjestetään kahden vuoden välein ja valtuustoon valitaan aina 15 varsinaista jäsentä ja 10 varajäsentä. Vaaleja järjestetään kaikilla Järvenpään yläkouluilla, toisen asteen oppilaitoksissa sekä nuorisotilassa ja Järvenpää-talolla.

Vaaleissa äänioikeutettuja ovat kaikki vaalivuonna 13-19 vuotiaat järvenpääläiset. Myös ehdokkaaksi on voinut asettua samoin kriteerein. Lukiolla vaalien järjestämisestä vastaa historian ja yhteiskuntaopin opettaja Tommi Suvensaari sekä vapaaehtoisista opiskelijoista koostuva vaalihenkilöstö. Opiskelijat toimivat vaalivirkailijoina lukion äänestyspisteellä. Vaikka nuorisovaltuuston vaalit eivät ole aina tavoittaneet suurta opiskelijamäärää, on tänä vuonna nuorisovaltuustosta kiinnostuneita ehdokkaita ollut Suvensaaren mukaan ennätysmäärä. Myös Järvenpään kaupungin sivuilta saa vastaavaa tietoa. Aiemmin esimerkiksi suurin hakijamäärä on ollut 26 hakijaa vuonna 2020. Tänä vuonna hakijoita oli 36. Hakuaika päättyi 25.10.2024.

Ehdokkaat ovat saaneet toteuttaa henkilökohtaista vaalikampanjointia esimerkiksi mainosjulistein niille osoitetuissa paikoissa. Sen lisäksi myös sosiaalista mediaa on käytetty tehokkaasti vaalien ja sen ehdokkaiden esilletuomiseen.

Vaalipäivän huumaa

Itse vaalipäivä alkoi rauhallisissa merkeissä opiskelijoiden avatessa vaalipistettä vastuuopettajan ohjeistamana. Järki oli seuraamassa vaalipisteen avaamista. Innokkaita äänestäjiä ei vielä tässä vaiheessa ollut, mutta aamun ensimmäisen oppitunnin päätyttyä vaalipistelle alkoi valua hiljakseen väkeä ja näin saatiin vaalipäivä käyntiin. Aamun tunnit sujuivat kuitenkin välitunteja lukuun ottamatta pääosin rauhallisesti, eikä suurta ihmisryntäystä äänestyspisteelle ollut. Vasta ruokavälitunnilla pisteelle alkoi tulla lisää äänestäjiä.

Samaan aikaan keskustelu lukiomme Jodel-kanavalla kiihtyi. Jodelissa arvosteltiin esimerkiksi vaalin järjestämistapaa. Osa ilmoittikin huolensa siitä, että pisteellä voisi käydä äänestämässä useamman kerran mikäli kullakin hetkellä oleva valvoja ei tietäisi jonkun jo käyneen äänestämässä. Samoin järvenpääläisyyden valvominen perustui pääosin luottamukseen. Tietoturvasyistä koulut eivät voi esimerkiksi opiskelijalistaa tulostaa näkyviin.

Päivän päätteeksi vastuuopettaja laski yhdessä kahden läsnäolijan tarkistajan kanssa äänet ja toimittaa ne Järvenpään kaupungille tarkastuslaskentaan. “Suhteessa muihin vuosiin, tänä vuonna oli selvästi enemmän äänestäjiä”, Suvensaari toteaa. Hän iloitseekin kuinka aktiivisesti lukiolla äänestettiin. Vaalien viralliset tulokset julkisetaan myöhemmin kaupungin verkkosivuilla. Nuorisovaltuuston uusi kausi alkaa vuodenvaihteen jälkeen 2025 tammikuussa aiemman toimikauden päättyessä 31.12.2024.

Opiskelijakunnan hallituksen keväällä tauolle laittamat perjantaimusiikit saivat vihdoin jatkoa. Maanantaina 7.10.2024 opiskelijakunnan hallitus päätti kokeiluluontoisesti jatkaa musiikkien soittamista kovan kysynnän ja tilanteen rauhoittumisen ansiosta. Opkh linjasi, että mikäli epäasiallinen käytös jatkuu, jäävät musiikit uudelleen tauolle. Ensimmäinen perjantai oli kuitenkin mediavastaaville positiivinen yllätys!

Lukiollamme jo pitkään perinteenä olleet perjantaimusiikit saivat jälleen jatkoa. Perinteen jatkumista oltiin toivottu niin opiskelijakunnan hallituksen mediavastaavien kuin monen muunkin opiskelijan toimesta. Muun muassa lukion Jodel-kanavalla oli pitkin syksyä ilmaistu toive musiikkien jatkamisesta.

Opiskelijakunnan hallitus päättikin viimeisimmässä kokouksessaan 7.10.2024 kokeilla perinteen jatkamista. Mediavastaavat laativat opiskelijoille tiedotteen, jossa mainittiin musiikkien jatkuminen sillä ehdolla, että kiusaaminen ja liiallinen negatiivinen kommentointi ei enää jatku. Ja mikäli epäasiallinen käytös jatkuu, jäävät musiikit uudelleen tauolle. Perjantaimusiikkien on kuitenkin tarkoitus olla iloinen hyvänmielen tapahtuma. Niiden on myös koettu olevan tärkeä yhteishengen nostattaja.

Ei perjantai oo perjantai ilman perjantaimusiikkeja

Eräs opiskelija

Kritiikkiä ja palautetta saa tietenkin aina antaa, mutta se kannattaa tehdä rakentavasti vaikka sanomalla DJ:lle suoraan eikä Jodelissa huutelemalla. Toki Jodelissakin saa antaa palautetta, kunhan sitä antaa asialliseen sävyyn. Esimerkiksi nyt musiikkeja soittaessa vastailin erääseen asialliseen palautelankaan ja selvensin musiikkien valintaperiaatetta. Joudumme nimittäin mediavastaavien kesken karsimaan osan toiveista pois, mikäli niiden sanoitus koetaan liian törkeäksi tai ne ovat liian pitkiä soitettavaksi. Ehdottomasti kuitenkin kuuntelemme opiskelijoiden mielipiteitä ja kehitämme konseptia teidän näköiseksi!

Nyt musiikkien toteutusta päivitettiin hieman keväästä toiveissa vähentää musiikkikeskustelun keskittymistä Jodeliin. Perjantaimusiikeissa otettiinkin käyttöön jo aikanaan toiminnassa ollut Microsoft Forms -kyselylomake. Lomakkeen linkki ja qr-koodi heijastettiin musiikkien ajaksi areenan valkokankaalle kaikkien nähtäville.

Tänä perjantaina musiikit sujuivat pieniä teknisiä ongelmia lukuun ottamatta kaikin puolin rauhallisesti ilman negatiivista kommentointia. Mediavastaavat ovat tähän erittäin tyytyväisiä! Jotta kaikilla olisi jatkossakin kivaa, ja musiikit voisivat jatkua, muistetaan kaikki pitää yllä positiivista fiilistä niin kasvotusten kuin Jodelissakin :)

Mitä mieltä olit perjantaimusiikkien paluusta? Vastaa kommentoimalla tätä artikkelia!

Lukio-opinnot tähtäävät opintojen lopulla oleviin ylioppilaskirjoituksiin, ja muistan, kuinka opiskelijoita on peloteltu kirjoituksilla heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Moni stressaakin kirjoitustilaisuutta ja sen sääntöjä sekä edessä olevaa suurta opiskelumäärää. Kuitenkaan kirjoitukset eivät ole niin paha paikka kuin mitä annetaan ymmärtää.

Kävin tänä syksynä ensimmäistä kertaa kirjoittamassa, ja kyllä sitä itsellänikin hiukan kylmä hiki valui otsalla, kun valmistauduin elämäni ensimmäisiin ja niin jännittäviin ylioppilaskirjoituksiin. Näin kirjoitusten jälkeen voin kuitenkin sanoa stressin olleen täysin turhaa. Koetilaisuus on todellisuudessa rento ja päällimmäiset fiilikseni ovat myönteiset. Pidän etenkin ylioppilaskokeiden arviointitavasta.

Olemme kurssikokeissa tottuneet kilpailemaan ennaltamääriteltyjä täysiä pisteitä ja oikeita vastauksia vastaan. Eli parhaan arvosanan saa tietyllä määrällä pisteitä, riippumatta siitä, miten muut suoriutuivat kokeesta. Tämähän on aivan tylsää! Koen, että ylioppilaskirjoituksissa yksi osa on jännittää kokeiden jälkeen yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa tulevia Ylioppilastutkintolautakunnan laatimien hyvän vastauksen piirteiden julkistamista ja spekuloida niiden ja muiden kokeen tehneiden kokemusten perusteella laskeeko aineen x pisterajat vaiko ei. Etenkin lukiolaisille suunnattuja Jodel-kanavia seuratessa tämä ylioppilaskokeiden luoma miltei kisastudion kaltainen tunnelma välittyy hyvin voimakkaasti myös kotisohvalle.

Hyvän vastauksen piirteiden julkaisemisen jälkeen alkaa kokeen toinen osa eli alustavien pisteiden odottaminen. Moni opiskelija on tässä vaiheessa jo laskenut itselleen arvosanan ja odottaa opettajan arvioimaa tulosta, jonka jälkeen alkaa ylioppilaskokeen kolmas ja jännittävin vaihe eli ytl:n arviointi. Tätä vaihetta moni pitää tuskallisena parin kuukauden ajanjaksona. Opiskelijoita jännittää, nouseeko vai laskeeko arvosana alustavista arvioinneista vai pysyykö arvosana samana.

Arviointiprosessi on siis nerokas! Se pitää opiskelijat kiinnostuneena pitkän aikaa ja nostattaa keskustelua eri lukioiden opiskelijoiden välillä. On aina hienoa, kuinka jokin asia yhdistää niin monia nuoria. Ja vaikka itse gaussin käyrän onkin kritisoitu olevan epäreilu arviointitapa ja että se ei sovellu enää nykypäiväisen kaltaisiin ylioppilaskirjoituksiin, joissa opiskelijat saavat itse valita kirjoitettavat aineet, tuo se kuitenkin ylioppilaskokeiden arviointiin mielenkiintoista kilpailua. Enää emme kilpaile täysistä pisteistä, vaan kilpailemme muita opiskelijoita ja heidän koesuoritustaan vastaan.

Tällainen arviointi voi olla joko anteeksiantava tai hyvinkin raaka. Esimerkiksi reaaliaineissa arviointitapa on hyvinkin anteeksiantava, kun arvosanan L saamiseksi riittää usein, että opiskelija saa vain 3/4 kokeen pisteistä. Joskaan arvosanaa L ei saa kuin se paras 5 prosenttia keskimäärin. Mutta anteeksiantavien pisterajojen seurauksena myös muiden arvosanojen saaminen on helpompaa, eikä läpipääsyynkään tarvita kuin joitain pisteitä sieltä sun täältä. Sen sijaan esimerkiksi kielissä ja etenkin englannissa kilpailu on tiukkaa ja ero arvosanojen välillä on pientä. Yksikin virhe kokeessa voi kostautua ja joutuu tyytymään alempaan arvosanaan. Ja läpipääsyyn vaaditaan monesti yli sata pistettä.

Toki tällainen kilpailu voi olla myös stressaavaa ja aiheuttaa pettymyksiä, kun arvosana ei vastaakaan omaa kokemusta oppiaineen osaamistasosta. Etenkin englannissa tämä on hyvin yleistä ja englanti onkin tilastojen valossa äidinkielen rinnalla kaikista eniten korotettu oppiaine.

Kaiken kaikkiaan ylioppilaskirjoitukset olivat positiivinen kokemus, eikä niitä kannata turhaan pelätä. Vaikka koetilaisuus saattaa tuntua viralliselta ja arviointi tiukalta, ovat kirjoitukset kuitenkin osa lukio-opintoja ja ne kaikkien täytyy suorittaa valmistuakseen. Jokainen varmasti selviää kokeista, myös sinä!

Artikkelikuvaan käytetty tekoälyä

Syyslukukauden alettua opiskelijat huomasivat ettei kurssitarjottimessa enää näkynytkään entiseen tapaan opettajien nimiä. Tämä sai monet stressaamaan kurssien valintaa. Myös opiskelijakunnan hallitus reagoi tilanteeseen ja ajatteli nimien poistamisen olleen tarkoituksellista, jonka seurauksena opkh julkaisi verkkosivuillaan kannanoton. Kuitenkin pian kannanoton julkaisemisen jälkeen selvisi, että opttajien poissaolo kurssitarjottimesta johtuikin koulun johdon silkasta erehdyksestä.

Koulun johto on jo pitkän aikaa puhunut, kuinka joidenkin opettajien kursseille ei ilmoittaudu tarpeeksi opiskelijoita ja kurssien osallistujia joudutaan manuaalisesti tasaamaan. Opiskelijakunta ja sen hallitus puolestaan ovat pitkään puolustelleet opettajien nimien säilyttämistä kurssitarjottimessa. Syksyllä opettajien puututtua kurssitarjottimesta opiskelijakunnan hallitus koki koulun johdon tehneen opiskelijoille epäedullisen päätöksen ja päätti alkaa toimiin tietämättään, että kyseessä oli erehdys. Tässä vaiheessa edes koulun johdossa ei oltu tietoisia virheestä. Kuitenkin hyvin pian kannanoton julkaisemisen jälkeen opettajat ilmestyvät takaisin kurssitarjottimeen ja ilmeni, että Wilmasta oli yksinkertaisesti unohdettu painaa opettajat näkyville kurssitarjottimeen. Vaikka kyseessä olikin inhimillinen erehdys, on opettajien näkyvyyttä kurssitarjottimessa hyvä pohtia.

Onko opettajien näkyminen ongelma?

On totta, että osat opettajista ja heidän kurssinsa ovat suositumpia kuin toiset, ja että esimerkiksi uusille opiskelijoille, joilla ei ole vielä kokemusta lukiosta, mainostetaan etenkin lukion Jodel-kanavalla suosittujen opettajien kursseja. Tämä saa yhä enemmän opiskelijoita ilmoittautumaan tiettyjen opettajien kursseille. Ilmiössä on havaittavissa selkeitä ristiriitoja sekä ongelmia. Niitä ei tulisi kuitenkaan korjata ottamalla opiskelijoilta pois, vaan sen sijaan koulun johdon tulisi tehdä kaikille edullisia päätöksiä ja mahdollisia kompromisseja sekä neuvotella opiskelijakunnan kanssa mahdollisista toimista. Koulun tehtävä on tarjota laadukasta opetusta nuorille.

Siksi onkin erittäin tärkeää, että opiskelijoilla on vapaus valita. Mikäli opiskelija kokee oppivansa jonkun opettajan kurssilla paremmin, on hyvä antaa opiskelijalle mahdollisuus käydä lisää kyseisen opettajan kursseja. Näin opiskelija oppii todennäköisesti paremmin ja opinnot ovat hänelle mieluisampia. Järvenpään lukiota on pitkään mainostettu monien mahdollisuuksien lukiona ja tätä imagoa olisi hyvä varjella kaikin keinoin.

Kuitenkaan huolta kurssien jäämisestä vajaiksi ja joidenkin kurssien pursuamisesta ei tule sivuuttaa. Moni opettaja onkin toivonut ettei heitä kohtaan pidettäisi niin suurta henkilökulttia ja kehottaneet opiskelijoita menemään muidenkin opettajien kursseille. Ideaalitilanteessa jokainen opiskelija pystyisi tekemään itse valinnan opettajista. Tietenkin saa antaa opettajasuosituksia, mutta tiettyjen opettajien nostaminen suositumpaan asemaan kuin muut on ehdottomasti epäkäytännöllistä ja työllistää kyseistä opettajaa sekä opinto-ohjaajia.

Kukaan ei voi kieltää opiskelijoilta mielipiteitä, eikä sen tulekaan olla tavoitteena. Käsillä oleva ongelma onkin monipuolinen ja mitään yksittäistä parasta ratkaisua asiaan tuskin löytyy. Siitä olen kuitenkin varma, että paras ratkaisu ei ole ottaa opiskelijoilta pois vapautta valita.

Artikkelikuva luotu tekoälyn avulla