“Järki on Järvenpään Lukion uusi opiskelijalehti. Sen sisällöstä eivät opettajat päätä, vaan Järki on opiskelijoiden autonominen äänitorvi. Järjessä me opiskelijat saamme tulkita Seitsemää Veljestä miten haluamme ja lukea meitä kiinnostavista asioista.” Näillä sanoilla Sonja Huttunen kuvaili Järvenpään lukion lehteä pääkirjoituksessaan noin kymmenen vuotta sitten.

On vuosi 2007 ja ensimmäisen jakson koeviikko. Päätoimittaja Sonja Huttunen, toimittajat Ella Peltonen, Niina Sepponen, Matilda Juslin, Noora Lähde, Ville Åberg, Kaisa Huhta, Aino Pekkarinen, Kalle Eskelinen sekä opettajat Marja Rosti ja Joona Svala ryhtyvät töihin. Tuloksena on kaksikymmentäsivuinen PDF-lehti lukion Peda.netissä, ja tarkoituksena olisi tuottaa jatkossakin samankaltainen tekele joka jaksoon.

Ensimmäiseen numeroon sisältyy muun muassa pääkirjoitus, kaksi gallupia, ”Järjenvastainen”-palsta, opettajien haastatteluja, ”tulevaisuuden julkkis” -haastattelu ja reportaasi kyseisen syksyn kansainvälisyyskonferenssista. Tämä joulukuussa 2007 ilmestynyt julkaisu herätti heti ilmestyttyään huolta voimasanoillaan ja kritiikillään opettajien keskuudessa, mutta lehti onkin suunnattu opiskelijoille. (Myöhempiä julkaisuja selatessa voidaan todeta, että hieman on kuitenkin vähennetty volyymia!)

Kohokohtia ja muuta mainittavaa vuosien varrelta

Järjen toimituksen jokavuotiseksi kohokohdaksi voidaan lukea toimitusvierailu johonkin uutistoimistoon. Lehden perustamisen myötä Järjen ensimmäinen toimitus kävi Keski-Uusimaassa, ja myöhemmät toimitukset ovat päässeet muun muassa Olivia-naistenlehden, Lännen Median ja Suomen Kuvalehden toimituksiin. Järki on järjestänyt myös erilaisia projekteja, joista viimeisimpänä Kinnarin koulun mediapajan Kinnarin ala-astelaisten kanssa viime keväänä!

Seuraavaksi muutama vanhoista julkaisuista poimittua helmeä.

Tommi Suvensaari maailmalla

Teksti: Niina Sepponen ja Tommi Suvensaari
Kuvat: Tommi Suvensaari
Järki 3/2007-2008

Koulumme lähes kaikille ykkösille täysi tuntemattomuus, erittäin rakastettu ja jopa viime vuoden penkkaripäivänä kahtena kappaleena esiintynyt historian opettaja Tommi Suvensaari on ollut virkavapaalla tämän lukuvuoden. Vuoden aikana hän on kerennyt vierailla useissa eksoottisissa maissa ja saanut kokea enemmän kuin jotkut koko elämänsä aikana.

Hyvä on väsyneen munkinkin huilahtaa. Paikkana Peurapuisto, jossa Buddha ensimmäisen kerran opetti oivalluksiaan.

Tommi Suvensaaren terveiset maailmalta:

Pistin lihoiksi Pyhää Asuntolainaa varten säästetyt rahat ja lisää pyysin pankista. Pakko lähteä, kun jalat vielä kantavat ja pää edes jotenkin toimii.  Otettu yli 600 valokuvaa, koluttu 16 maata, tanssittu amazonilaisen intiaaniheimon tyttären kanssa, kalastettu piraijoita, syöty intiaanien karkit, maistettu marsua, bongattu transvestiitteja Riossa, tultu ”otetuksi talteen” Brysselin lentokentällä, oltu myötätuntolakossa santaiagolaisten kaivostyöläisten kanssa, eksytty La Pazissa ja New Delhissä, riidelty riksojen kanssa, juostu pakoon pyhää lehmää, käyty monenmoisessa temppelissä, nähty hautaroviot Gangesilla ja matka jatkuu. Vielä mennään Japaniin katsomaan kirsikankukkien kukkimista ja rinkan kanssa Euroopan kevääseen sekä viimeisenä laivalla Islantiin.

Tämä Tuomas Tuppuraisen kuvitus koristaa Järjen numeron 1/2011-2012 kantta.

“Järvenpään lukio on saanut hienon tilaisuuden, joka tapahtuu vain kerran elämässä. Presidenttiehdokkaat kokoontuvat vaalikeskusteluun koulullemme tammikuussa 2012. Edessä on vuoden kovin tapahtuma.”

Presidentinvaalien ehdokastentti vuonna 2012 jäi varmasti jokaisen silloisen opiskelijan ja opettajan mieleen. Tapahtumasta vastasi YH05 -kurssin opiskelijat, ja Yleisradio saneli ehdot toteutusta varten. Ja tottahan toki Järjen toimittajat pääsivät pyörähtämään paneelin kulisseissa. Lehden silloinen päätoimittaja Aki Hast kommentoi viisi vuotta tapahtuman jälkeen, että oli ”ainutlaatuinen kokemus päästä jututtamaan maamme isoimpia politiikan nimiä ihan jostain muusta kuin politiikasta”.

”Saatiin myös Järjen porukalle kutsu Paavo Väyrysen päämajaan Pohjanrantaan Keminmaalle. Tilaisuus jäi kylläkin käyttämättä…” – Aki Hast

“Ja voi sitä näkyä, kun Ylen autoja tyhjennettiin. Kameroita ja näyttöjä oli enemmän kuin pystyi uneksimaan.”
– Otto Jahnukainen, Järjen numero 2/2011-2012

Kaikki ehdokkaat tentattiin meikkauspöytiensä ääressä Järjen toimesta. Tasavallan presidentiksi sittemmin valittu Sauli Niinistö vastasi Hastin sanelemaan kyselyyn seuraavasti:

Las Vegas vai Alpit
– Alpit, koska lunta
Paras paikka maailmassa
– Suomi
Missä luulet olevasi 6 vuoden kuluttua
– Liian pitkä aika miettiä etukäteen

Siinä missä myöhemmän toimituksen Aki Hast muistaa parhaiten presidentinvaalipaneelin, niin Järjen toisena päätoimittajana toiminut Aino Pekkarinen muistaa Järjen ajalta jutut extreme -kurssista ja välituntiliikunnasta. Nykylukiolaiset voisivat ottaa tästä mallia!

                 Välituntivoimistelua

Teksti: Sinimarja Larkiala ja Aino Pekkarinen
Kuvat: Tanja Muhonen
Järki 2008-2009/3

Nykyajan lukiolaisten elämä on hektistä, eikä heillä ole tarpeeksi aikaa huolehtia fyysisestä hyvinvoinnistaan. Järki löysi pulmaan ratkaisun: välituntivoimisteluvinkit parantavat pulpetissa puutuneet pakarasi ja tarjoavat unohtumattoman liikuntaelämyksen.

1. Ojentajalihakset ojennukseen! Asetu kuvan mukaiseen asentoon ja laske vartaloasi alaspäin käsiesi varassa. Tee ylös-alas -liikettä oman tahtisi mukaan.
2. Myös seikkailunhaluiset opiskelijat löytävät koulustamme uusia liikuntamahdollisuuksia. Rakenna koulun käytävälle oma esteratasi, ja haasta ystäväsi kilpailuun!
3. Kuuluuko Mount Everestin valloittaminen tulevaisuuden suunnitelmiisi? Koulumme lukuisat pylväät tarjoavat harjoitusta vuorikiipeilijän ammatista haaveileville.
4. Kesää odotellessa vesipedot voivat nauttia lempiharrastuksestaan vaikkapa lukion areenalla. Pyydä Sari Häkkistä tuomariksi, ja haasta Sami Tamminen uintikisaan!
5. Älyllisempiä haasteita kaipaaville on suunnistus oiva valinta. Ota koko koulu haltuun ja opi tuntemaan opiskeluympäristösi! Jos haluat haasteita, pyydä opiskelijatoveriasi ottamaan aikaa.
6. Täysi ruokatarjotin painaa keskimäärin kaksi kiloa. Harjoita hauiksiasi ja ilahduta ystäviäsi viemällä myös heidän astiansa! Lisää tehoa harjoitukseen saat heilauttamalla tarjotinta pystysuunnassa.
7. Nauti koko koulun huomiosta ja venyttele pohjelihaksiasi. Bongaa samalla kuumimmat karjut ja viettele heidät katseellasi!

Ammattinimikkeen takana

Teksti: Suvi Tamminen
Kuvat: Teemu Heikkilä
Järki 1/2012

Kuten kaikki ovat varmasti huomanneet, on koulussamme aloittanut tänä syksynä uusi rehtori Marja-Liisa Lehtiniemi. Tutustumisen helpottamiseksi kävin kyselemässä rehtorilta muutamia kysymyksiä.

Lehtiniemi kertoo hakeneensa lukiomme rehtorin paikkaa muutamastakin syystä. Ensiksikin hän tunsi jo lukion toimittuaan aikuislinjan apulaisrehtorina, ja lisäksi hän ajatteli, että olisi etuoikeus saada toimia juuri tämän lukion rehtorina. Kun kysyn häneltä, kuinka hän on tähän asti lukiossamme viihtynyt, on vastaus yksinkertainen: – Tosi hyvin.

Lehtiniemi muistelee hetken omia kouluaikojaan. Hän kertoo olleensa ennen kaikkea aktiivinen ja reipas osallistumaan esimerkiksi oppilaskunnan toiminnassa. Koulumenestyskin oli tasaista, ja suosikkiaineikseen hän mainitsee psykologian ja biologian.

Lukion jälkeen Lehtiniemelle oli jo selvää, mitä hän tulevaisuudeltaan halusi. Hän opiskeli kasvatustieteiden maisteriksi, sivuaineinaan psykologia ja yhteiskuntatieteet – vaikka olisivat vielä ne taloustieteetkin kiinnostaneet… Kouluttautuminen ei kuitenkaan jäänyt siihen, vaan hän jatkoi opiskeluaan vielä opinto-ohjaajaksi. Lisäksi hän on opiskellut muun muassa liikkeenjohtoa.

Opettajan ammattiin haluavalle tärkeiksi ominaisuuksiksi Lehtiniemi luettelee esiintymis- ja organisointitaidot sekä opetettavan aineen osaamisen ja hyvät opetustaidot.

Lukioon lisää valinnaisuutta

Kysyn Lehtiniemeltä myös lukiomme vahvuuksista, joiksi hän mainitsee fyysiset puitteet ja upean rakennuksen sekä koulussamme käytössä olevan tekniikan. Hänen mielestään tärkeitä vahvuuksia lukiollemme ovat myös monipuolisuus ja työrauha, eikä mahtavaa henkilökuntaa tai meitä ihania opiskelijoita sovi unohtaa.

Entä onko koulullamme joitakin heikkouksia? – Ainahan löytyy jotain kehitettävää. Esimerkiksi monipuolisuutta saisi olla lisää, vastaa Lehtiniemi. Hänen mielestään Suomen lukiot yleensäkin kaipaisivat enemmän valinnaisuutta, ja aineiden yksittäisiä pakollisia kursseja saisi hänen mielestään poistaa valinnaisuuden tieltä.
Lehtiniemellä ei ole suunnitelmissa tehdä lukioon mitään huomattavan suuria muutoksia, vaan hänen mielestään on parasta jatkaa entisiä, hyvin toimivia perinteitä ja projekteja.
– Lukioiden uusi opintosuunnitelma tulee myöhästymään, mutta haluaisin kehittää meidän koulumme kurssitarjontaa, hän kertoo.

Lisäksi hän paljastaa, että koulussamme on eri aineiden opettajista koostuva tiimi, joka miettii koulun tulevaisuutta. Tiimi kaipaisi myös meidän opiskelijoiden mielipiteitä, ja Lehtiniemi korostaakin, että häntä saa aina tulla kiskaisemaan hihasta, jos jokin koulussa kaipaa kehitettävää.
– Opiskelijoiden mielipiteet ovat tärkeitä, hän painottaa.

Vapaa-ajalla

Työpäivän kiireiden jälkeen Lehtiniemi haluaa rentoutua perheensä ja 3-vuotiaan poikansa kanssa. Perheensä kanssa hän tekee ulkomaanmatkoja ja vierailee erilaisissa kulttuuritapahtumissa, vaikka se välillä pienen lapsen kanssa onkin haastavaa. Lehtiniemi on myös aina ollut urheilullinen.
– Erityisesti pidän lenkkeilystä, mutta talvisin myös hiihto ja laskettelu ovat kovasti mieleeni, hän kertoo.

Uudella rehtorilla on myös unelmia ja tavoitteita lukion suhteen, ja niitä ovat hakijatilastojen kasvattaminen sekä koulun monipuolisuuden esille tuominen.

Mitä haluaisit vielä lopuksi sanoa meille lukiolaisille?
– Toivon, että kaikki ottaisivat toiset huomioon esimerkiksi käytöksellään. Lisäksi haluan sanoa, että aina saa ja pitääkin tulla sanomaan, jos jokin koulussa tarvitsee kehittämistä!

Missä he ovat nyt? Järjen kaksi entistä päätoimittajaa kertoo, minne tie vei lukion ja Järjen jälkeen

Päätoimittajana 2008-2009 ja 2010-2011: Aino Pekkarinen

“Aino Pekkarinen on Järjen suloinen ekaluokkalainen. Hän ei tiedä vielä mitä tulee tekemään isona ja luokittelee itsensä vain tavistoimittajaksi. Ainon stereoissa soi Phil Collins ja Celine Dion, näköradiossa pyörii Pearl Harbour”
– Järki 1 -07/08

”Itse olen lukiovuosien jälkeen opiskellut ja valmistunut kauppatieteiden maisteriksi, ja nykyään olen töissä Helsingin yliopiston työsuhdepalveluissa. Opiskeluaikoina toimittajan hommat jatkuivat, kun kirjoitin aktiivisesti sekä ylioppilaskunnan että ainejärjestöni lehteen. Järki taisi ylipäätään olla itselleni sellainen ponnahduslauta opiskelija-aktiivisuuteen. Kirjoittamisen lisäksi toimin opiskeluaikanani myös ylioppilaskunnan hallituksessa ja eri luottamustehtävissä ainejärjestössäni sekä yliopiston hallinnossa. Kaiken kaikkiaan Järjen tekemisestä, meidän toimittajaporukasta ja lukioajoista on jäänyt tosi hyvät muistot!”

Päätoimittajana 2011-2012: Aki Hast

”Meillä oli Järjessä monen alan osaajia mukana. Kunnon huipputiimi. Suurin osa oli myös kavereita keskenään. Yksi digivelho, joka taittoi silloista painettua versiota. Monta valokuvaajaa, ja sitten meitä kirjoittajia. Muistan kirjoittaneeni juttuja hieman epäortodoksisesta näkökulmasta ja halusta herättää ihmisissä ajatuksia. Päätoimittajana myös tehtäviini kuului asioiden järkkäily, kuten painon kanssa kommunikointi.

Lukion jälkeen seilasin vuoden verran vailla miettien mitä tekisin. Ehdin puolisen vuotta käydä yo-pohjaista datanomilinjaa, kunnes ovet aukesivat ammattikorkeakouluun viestinnän linjalle Tornioon. Torniossa vietin nelisen vuotta, ja valmistuin viime toukokuussa medianomiksi. Toisen vuoden kesällä pääsin kesätoimittajaksi Mäntsälän Uutisiin, joka on samaa firmaa Keski-Uusimaan kanssa. Palasin Mäntsälään myös kolmannen vuoden kesällä, ja viime tammikuussa aloitin työharjoittelun Keski-Uusimassa. Tällä hetkellä olen edelleen Keskarilla hommissa toimitussihteerinä. Ei vielä vakinaisesti, mutta määräaikaisena.

”Paljon toimittajantöitä tehnyt toimittajamme Aki on rauhallinen persoona, joka ei jätä hommia puolitiehen.” – Järki 1/2010

Järki ei ollut ensimmäisiä lehtiprokkiksia, missä olin mukana, mutta tärkeä välietappi. Kiinnostus media-alaan kohtaan säilyi, mikä myös ohjasi hakemaan jatko-opintojen suhteen. Järjessä toimittajana sekä päätoimittajana oleminen on kyllä merkattu CV:hen. Sen verran olennainen projekti se mielestäni oli. Muistan myös ammattikorkean pääsykokeissa antaneeni kappaleet silloisista Järjen painoksista minua haastatelleille opettajille muistoksi. En tiedä vaikuttiko se, mutta pääsinpä kouluun.”

Järki nyt ja tulevaisuudessa

Järjen ensimmäinen juttu ilmestyi verkkoon marraskuussa 2013. Vuoden 2014 joulukuussa sivut laitettiin siihen kauneuteen, kuin ne ovat nyt. Enää ei ilmestytä printtinä eikä PDF:nä, vaikkakin lukiolaisille jaettavassa vuosijulkaisussa Järjen juttuja näkyy joka kevät. Järki pyrkii kasvamaan muuttuvan maailman mukana ja olemaan entistä ajankohtaisempi. Sen takia Järki on nyt verkossa ja sosiaalisessa mediassa.

Nykyään Järjessä ilmestyy samanlaisia vakiojuttuja kuin aikaisemminkin, kuten projekteista, vanhojentansseista, penkkareista ja lukion vierailijoista koostettuja artikkeleita. Lisäksi kehittelemme joka vuodelle uusia juttusarjoja. Tänä vuonna haastatellaan opettajia ja esitellään Järvenpään lukion linjavaihtoehtoja.

Toimituksessa on viisitoista opiskelijaa, joista osalla on oma tehtävänsä siellä. Pää -ja apulaispäätoimittajat pohtivat juttuideoita ja organisoivat kokoukset, sarjisvastaava piirtelee kuukausittaiset sarjakuvansa ja tekninen tuottaja vastaa teknisistä seikoista.

Järki on siis kehittynyt muuttuvan maailman ja nuorison mukana viimeiset kymmenen vuotta. Koska Järjen tehtävänä lukiolaisten lehtenä on tuoda esille mielipiteitä ja uutisia myös niille, jotka eivät Järvenpään lukion puskaradiota kuuntele, on meidän ja tulevaisuuden toimittajien pidettävä kiinni Järjen toteutuksesta ja siitä, että sitä luetaan. Printtimedia haihtuu pikkuhiljaa pois, mutta journalismi pysyy. Toimittajien tulee pystyä osoittamaan journalismin tärkeys myös näinkin pienellä tasolla kuin lukiossa.

Hei lukiolaiset, pidetäänhän huolta siitä, että Järki kehittyy ja pysyy ajankohtaisena vielä ainakin toiset kymmenen vuotta? Pliis?

Alunperin kirjoittanut Emma Virtanen

Järvenpään lukiossa opiskelevat vaihto-oppilaat ovat olleet Suomessa jo pari kuukautta. Saimme hyvän mahdollisuuden haastatella Sofia Zamoraa, Valérie Coutua, John Flahertyä ja Antonia Ilkoa heidän kokemuksistaan Suomesta.

Vaihtareiden taustat

Tämän lukuvuoden vaihto-oppilaat tulevat kaikki erilaisista kulttuureista ja maista. Vaihtarit ovat kulkeutuneet tänne Suomeen muun muassa Saksasta, Kanadasta, Meksikosta ja Yhdysvalloista. Muutama haastatelluista opiskelijoista kertoi, että heillä on taustoja muualtakin kuin kotimaastaan. John Flaherty kertoi, että hänen molemmat vanhempansa muuttivat Irlannista Yhdysvaltoihin – eli hänellä on myös eurooppalaista taustaa.

Antonia Ilko.

Millä tavoin Suomi eroaa vaihtareiden kotimaista?

Haastateltavien näkökulmat Suomeen ovat hyvinkin erilaisia. Yhdysvaltalainen John Flaherty nosti positiivisina asioina esille Suomen luonnon, ilmaisen kouluruoan ja rennomman koulunkäyntitavan. Suomalaisten sosiaalinen ujous ja salmiakki nähtiin vähemmän hyvinä puolina. Vaihtareiden koulusysteemit eroavat Suomesta muun muassa jaksojärjestelmän ja oppituntien pituuksien puolesta. Meksikolainen Sofia Zamora kertoi, että oppitunnit ovat Suomessa pidempiä kuin Meksikossa ja ainevalintoja on enemmän sekä monipuolisemmin. Kanadalainen Valérie Coutu kertoi siitä, kuinka koulubussi hakee opiskelijat bussipysäkiltä kouluun ja koulusta kotiin.

Mikä motivoi vaihtareita?

Vaihtareiden näkemykset vaihtelevat, mutta keskeisimpinä asioina elämässä he pitävät sitä, että elämästä saa mahdollisimman paljon irti. Myös hyvän työn saaminen, perhe, ystävät, ruoka ja se, että ei näännytä nälkään, ovat vaihto-oppilaiden prioriteetteina.

Sofia Zamora.

Miksi vaihto-oppilaaksi, ja miksi juuri Suomeen?

Monet haastatelluista halusivat vaihto-oppilaiksi joko sen takia, että heidän perheensä olivat ottaneet vaihto-oppilaita asumaan heidän koteihinsa, tai sen takia, koska heidän perheenjäsen (tai jopa vaihtari itse) on ollut aikaisemmin vaihdossa.

Minä en halunnut mennä Yhdysvaltoihin vaihto-oppilaaksi, koska valtaosa nuorista menee sinne.
– Antonia Ilko

Syy Suomeen tulemiseen oli osalla siinä, että he eivät halunneet mennä maahan, minne monet muut vaihtarit menevät, kuten Yhdysvaltoihin ja Uuteen-Seelantiin. Saksalaisen Antonia Ilkon mukaan Pohjoismaissa ei ole vaarallisia eläimiä tai luonnonkatastrofeja, mitkä toimivat myös hyvinä syinä tulla Suomeen.

Valérie Coutu.

Vaihto-oppilaiden unelmia ja harrastuksia

Kaikilla haastatelluilla vaihtareilla on harrastuksia. Esimerkiksi Johnilla on koripallo ja Valériella musiikki. Harrastuksien lisäksi vaihto-oppilailla on myös unelmia, kuten hyvään yliopistoon pääseminen, hyvä ammatti ja ylipäätään hyvä elämä. Osa heistä haluaa tulla maailmanmatkaajiksi ja tietää enemmän.

Vaihtariksi uudestaan?

Lähes kaikki haastatelluista vaihtareista haluavat, ja ovat jopa suunnitelleet, lähtevänsä vaihto-oppilaaksi uudestaan. John Flahertylle se olisi jo kolmas kerta vaihtarina. Hän kertoi, kuinka hän ensimmäisen vaihto-oppilasreissunsa aikana Afrikassa sai niin sanotusti matkakuumeen, eli “disease for traveling”.

John Flaherty.

Vaihto-oppilaiden odotukset lukuvuodelle

Vaihtarit tykkäävät Suomesta ja odottavat tältä vuodelta paljon hyvää. Alkuhuuma uudessa maassa opiskelusta on muuttunut jo koulunkäynniksi ja arjeksi. Vaihto-oppilaat eivät osaa kuvitella, miten he tulevat pärjäämään jatkossa ja mitä tämä pohjoinen heittää vastaan, mutta he ovat iloisia ja valmiita ottamaan haasteet vastaan. Olkoon siellä sitten vaikka kesä tai salmiakki vastassa.

Alunperin kirjoittanut Samuel Luukkanen ja Noora Eloranta

Järvenpään lukion luonnontieteellinen suuntautumisvaihtoehto mahdollistaa syventymisen luonnontieteisiin ja antaa alasta kiinnostuneille erinomaiset valmiudet jatko-opintoihin.

Jo vuodesta 2013 Järvenpään lukiossa on ollut tarjolla luonnontieteellinen suuntautumisvaihtoehto, joka mahdollistaa entistä kokonaisvaltaisemmat opinnot matemaattis-luonnontieteellisissä aineissa ja tarjoaa hyvät eväät yliopisto- ja korkeakouluopintoihin ylioppilastutkinnon jälkeen.

Luonnontieteelliseen suuntautumisvaihtoehtoon haetaan valintakokeella, joka testaa hakijan osaamista matematiikassa, fysiikassa, kemiassa ja biologiassa. Lopullisiin valintapisteisiin vaikuttavat myös peruskoulun päättötodistuksen arvosanat sekä mahdolliset yläasteella suoritetut valinnaiset matematiikan opinnot. ”Luma” onkin luonnollinen hakuvaihtoehto niille, joilla matematiikka ja luonnontieteet ovat sujuneet jo peruskoulussa.

”Hain, koska olin peruskoulussa hyvä luonnontieteissä, ja suuntautumisvaihtoehto oli tarjolla lähellä sijaitsevassa lukiossa”, kertoo yksi toisen vuoden luonnontiedeluokkalainen. Hakijoita yhdistävät usein myös samankaltaiset urasuunnitelmat. ”Aion hakea lääkikseen, joten ajattelin, että samanhenkisestä porukasta voisi olla tukea opiskelussa.”

Luonnontiedeluokat ovat usein yleislinjan luokkia tiiviimpiä, sillä suuri osa kursseista suoritetaan oman ohjausryhmän kanssa. Pysyvä porukka onkin monen lumalaisen mielestä suuntautumisvaihtoehdon paras puoli.

”Kaikki on kiinnostuneet samankaltasista asioista ja luokkalaisilta saa apua opiskelussa. Omien ryhmäläisten kanssa myös ystävystyy helposti, kun yhteisiä kursseja on niin paljon.”

Hyvä yhteishenki ei kuitenkaan ole suuntautumisvaihtoehdon ainoa valttikortti. Luonnontiedeluokkalaisilla on etuoikeus päästä mukaan matematiikan ja luonnontieteiden syventäville kursseille sekä koulun kansainvälisiin projekteihin, joiden kautta voi päästä vierailemaan esimerkiksi Pasadenassa tai Cernissä. Suuntautuminen huomioidaan myös ryhmän omilla oppitunneilla.

”Luonnontiedeluokalla saa tosi paljon tietoa alan erilaisista uramahdollisuuksista, ja tunneilla asioita tutkitaan perusteellisesti kokeellisin menetelmin”, kuvailee eräs 16-ryhmän opiskelija.

Suuntautuminen tuo mukanaan myös haasteita, sillä työmäärä kasvaa väistämättä. Jokaisen lumalaisen on luettava lukion pitkän matematiikan oppimäärä sekä kaikki fysiikan, kemian tai biologian syventävät kurssit, ja näiden lisäksi luonnontiedeluokkalaisten kurssitarjottimeen kertyy runsaasti luonnontieteiden ja matematiikan koulukohtaisia syventäviä kursseja. ”Muiden kurssien sovittaminen luonnontiedekurssien rinnalle voi olla haastavaa, eikä esimerkiksi opettajiin ensimmäisenä vuonna pääse itse juurikaan vaikuttamaan.”

Eniten hyötyä luonnontiedeluokasta on ehdottomasti niille, joita kiinnostaa matemaattis-luonnontieteellisellä alalla työskentely tulevaisuudessa, sillä suuntautumisvaihtoehto pyrkii valmistamaan opiskelijoita lukion jälkeisiin opintoihin. Luman opiskelijat rohkaisevatkin kaikkia vähänkin luonnontieteistä kiinnostuneita kokeilemaan onneaan pääsykokeissa. Jos haaveilee esimerkiksi lääkärin, fyysikon tai kemistin urasta, on suuntautumisvaihtoehto varmasti hyvä valinta!

Alunperin kirjoittanut Saara Takala

Perjantaina 1.9. oli taas se mainio aika vuodesta, kun lukiolaiset kerääntyivät viettämään aikaa erilaisilla toimintapisteillä ja tulivat ikuistetuiksi Järjen kuvaajien toimesta.

Valinnanvaraa toimintapäivänä oli tänäkin vuonna paljon: vaihtoehtoja riitti aina kuplafutiksesta shakkiin ja savitöiden tekemiseen. Päivä toikin mukavaa vaihtelua tavanomaisen koulustressin keskelle ja antoi opiskelijoille mahdollisuuden tutustua uusiin urheilulajeihin sekä ihmisiin.

Moni lähti toimintapäivänä kävelylenkille.

Kokoontuminen futiskentällä.

Savityöpajalla oltiin työn touhussa.

Sami Sammakko poseeraamassa kameralle.

Mario Kart toi toimintaa pelipisteelle.

Kiinalaista teehetkeä vietettiin hyvissä tunnelmissa jutellen.

Alunperin kirjoittanut Siiri Salo ja Noora Eloranta

Järkikuvien Silkkiuikku on juuri aloittanut lukion kakkosella! Järkikuvia tulee tästä edespäin ilmestymään joka kuun toinen tiistai.

Alunperin kirjoittanut Ada Kalliomäki

Viime viikon torstaina 31.8. oli lukuvuoden ensimmäinen opiskelijakunnan kokous, jossa käsiteltiin monia mielenkiintoisia Järvenpään lukion opiskelijoita koskevia aiheita. Kokouksen noin kahdellekymmenelle osallistujalle oli tarjolla myös hyvää välipalaa.

Monet käsiteltävistä aiheista liittyivät Suomen satavuotisjuhlavuoteen. Joulukuun viidentenä päivänä koulullamme pidetään itsenäisyysgaala, joka mahdollisesti alkaa muodollisella osuudella puheineen ja esityksineen. Sen jälkeen ympäri lukiota olisi erilaisia pisteitä ja tapahtumia. Opiskelijakunnan hallitus päätti kokouksessa tukevansa gaalan esiintyjää 625 euron edestä.

Suomen juhlavuoden osalta pohdittiin myös kutsuvieraita. Kutsulista on laajahko: joukosta löytyy vanhoja opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajia, eläkkeelle jääneitä opettajia sekä Järvenpään kaupungin nuorisotyön päävastaava.

Koulumme eri tiimeistä oli myös paljon puhetta. Erityisesti tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden tiimiin haluttiin uusia jäseniä. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden, turvallisuuden ja koulun markkinointitiimin toiminnasta kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajaan Riikka Kokkoon (yhteystiedot OPK:n sivuilla).

Kansainvälisten projektien puolella tulee tapahtumaan pienimuotoinen muutos tänä vuonna, kun Italian projektia ei järjestetä enää. Sen sijaan suunnitellaan omakustanteista Ranskan projektia, jota toivon mukaan päästään toteuttamaan keväällä 2018. Lisäksi hallitus päätti tukevansa lukion KV-tuki ry:tä eli kansainvälisiin projekteihin liittyvää tukijärjestöä tänä vuonna 700 eurolla.

Otsikossa mainittu latureiden lainaaminen oli kokouksessa hyvin keskeisenä aiheena. Käytännössä ideana olisi päästä lainaamaan latureita ykköskerroksessa sijaitsevasta opiskelijakunnan kioskista, jos puhelimesta tai tietokoneesta pääsisi loppumaan akku päivän aikana. Hallitus päätti suunnitella ja toteuttaa ideaa, mutta yksityiskohtia pitää vielä hioa. Suuren innostuksen takia päätettiin kehittää myös laturityötiimi, joka vastaa idean toteuttamisesta.

Pienempinä aiheina tuli myös esiin idea jonkinlaisesta yhteistyöstä lähilukioiden tai jopa ammattikoulujen kanssa, mitä aletaan miettiä hieman syksymmällä enemmän. Myös jonkinlaisesta koulun sisäisestä urheilukilpailusta oli puhetta. Toinen myöhempään käsittelyyn jätetty aloite oli K-kaupan kanssa yhteistyössä käytettävä mainosrahahyväntekeväisyyssovellus DOOG, josta kerrotaan myöhemmin lisää. Jos aihe kiinnostaa jo nyt, niin kannattaa käydä kurkkaamassa doogapp.com.

Alunperin kirjoittanut Elsa Helovuo

Helsinki Pride on HeSeta:n vuosittain järjestämä kaikille avoin tapahtuma, joka juhlii sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä. Osallistuin jälleen ystävieni kanssa tähän värikkääseen juhlaan heinäkuun ensimmäisenä päivänä, jolloin Pride-viikko huipentui valtavaan kulkueeseen ja puistojuhlaan.

Pride-viikkoa juhlitaan ympäri maailmaa eri ajankohtina, mutta kaikkialla sen tarkoituksena on lisätä tietoisuutta sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä, muistuttaa tasa-arvoisuudesta, luoda turvallinen ja yhteisöllinen ympäristö, tuoda ihmisiä yhteen sekä juhlia jo saavutettuja tavoitteita. Pride onkin oiva sana kuvaamaan tapahtumaa, sillä paikalle tullaan iloitsemaan ylpeänä omaa identiteettiä ja erilaisuutta. Helsinki Pride on Suomen suurin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tapahtuma, jossa tänä vuonna vieraili noin 35 000 ihmistä.

Pride-viikon aikana tarjolla on paljon erilaista ohjelmaa, kuten bileitä, näyttelyitä, keskustelutilaisuuksia, urheilua ja muuta kulttuuritoimintaa. Suomen Pride on omalaatuinen esimerkiksi sen vuoksi, että se tarjoaa paljon tekemistä ja tietoa myös nuorille.

Meidän joukkiomme, vas. Heta Paavola, Emmi Tertsunen, Teija Karjalainen, Arttu Hakala, Sami Lehtinen ja Emilia Karppinen.

Pilvinen sää, mutta värikäs ihmismassa.

Tämän vuoden kylttejä kulkueesta:

“antakaa mun elää”, trans-lipun kera

“mä oon mä”

Harry Potterin opetus.

“Why not both?”

Väljemmillä vesillä…

Värikästä porukkaa.

Kuningattaretkin löytyivät.

Tulevaisuuden toivoissa liputtaen…

Hanhet olivat myös mukana.

Iloinen päivä ja paljon kauniita ihmisiä.

Alunperin kirjoittanut Katri Lempiäinen

Lukuvuoden 2017-2018 aloitusjuhlaa vietettiin perjantaina 18.8 lukion opiskelijoiden tarjoaman viihteen, palkintojenjaon ja vierailijan puheenvuoron siivittäminä. Vierailija Sonja Huttunen korosti erityisesti avunhakemisen tärkeyttä.

Järvenpään lukiosta vuonna 2009 valmistuneen Sonja Huttusen elämään on mahtunut jo vaikka mitä. Lukio-opintojensa alussa Huttunen lähti vaihto-oppilaaksi Australiaan ja sai sieltä mukaansa kohennetun kielitaidon lisäksi perusteet itsenäistymiselle. Lukiossa hän perusti Järki-lehden ja oli varmistamassa opiskelijaterveydenhuollon toteutumista. Viimeksi mainitun hän listasi yhdeksi tärkeimmäksi muistokseen lukion ajalta.

Kyseessä oli tilanne, jolloin Järvenpään lukion ainoan terveydenhoitajan työ yritettiin osa-aikaistaa. Järvenpään lukion opiskelijat kokosivat adressin ehdotusta vastaan, ja lopulta Järvenpään kaupunginhallitus luopui ajatuksesta.

Skannaukset: Järvenpään yhteiskoulun ja lukion seniorit ry. 

“Ajatus siitä, että pelkkä lukiolainen voi vaikuttaa asioihin, tuntui mielettömän tärkeältä”, kertoi Sonja Huttunen aloitusjuhlan jälkeen.

“Opiskelijaterveydenhuolto on parantunut todella paljon, ja minä olenkin mukana Järvenpään sosiaali- ja terveyslautakunnassa pitämässä huolta, että se pysyy hyvänä”, kertoi Huttunen. Vuonna 2017 Järvenpään lukiossa toimii kahden terveydenhoitajan lisäksi myös psykologi ja kuraattori.

“Myös kaikki kaverit, joita sain lukiosta, kuuluu osaksi tärkeitä lukiomuistojani”, Huttunen jatkoi. Hän pitää heihin edelleen yhteyttä yhteisen Whatsapp-ryhmän kautta. “Sieltä löytyy kaikenlaisia ihmisiä: arkkitehti, insinööri, lastenhoitaja ja minä, poliitikko.”

Huttunen korosti myös avunpyytämisen tärkeyttä. “Minkä tahansa hidastavan vaivan kanssa voi elää, kunhan osaa pyytää apua.” Hänestä avunpyytämisen perusteet piilevät siinä, että uskaltaa kertoa avuntarpeestaan edes yhdelle henkilölle: kaverille, vanhemmalle tai terveydenhuollon ammattilaiselle. Tarjottu apu pitää myös uskaltaa ottaa vastaan. Esimerkiksi masennus on vaiva siinä missä muutkin – sen kanssa tehdään vain vähän enemmän töitä.

Avunpyytämisessä ei ole mitään hävettävää.

Sonja Huttunen toimii tällä hetkellä kansanedustaja Antti Kaikkosen avustajana. Vuonna 2016 Huttunen valittiin YK:n nuorisodelegaatiksi edustamaan suomalaisia nuoria. Aikaisemmin hän on työskennellyt myös Keski-Uusimaan toimittajana.

Huttunen kertoi olleensa keskiverto-opiskelija lukiossa, mutta tilanne parani huomattavasti, kun hän löysi oman kiinnostuksen kohteen. Hän haki lukion jälkeen opiskelemaan journalistiikkaa ja kansainvälisiä suhteita. ”Se oma juttu löytyy parhaiten kokeilemalla: kansainväliset suhteet oli aluksi minulle lähes täysi mysteeri.” Huttunen painotti, että oman jutun löytäminen saattaa vaatia montakin yritystä.

Tapahtuma alkoi Joona Uusitalon musiikkiesityksellä.

Sonja Huttusen puheenvuoron jälkeen esiintyi Läikkyorkesteri.

Yksitoista ykköstä palkittiin yhteisöllisyyden edistämisestä ryhmäytymispäivinä.

Suvi Nissinen voitti kesällä naisten taidon maailmanmestaruuden.

Alunperin kirjoittanut Emma Virtanen

Arvon ykköset, tervetuloa lukioon! Olette selvinneet lukion ensimmäisestä viikosta mainiosti. (Eli olette itkeneet itsenne uneen joka ilta ja unohtaneet kaiken tähän asti oppimanne.) Monet teistä ykkösistä pääsivät yläasteelta pelkän toivon, sisäisen luonnollisen viisauden ja karisman avulla. Juuri nämä asiat saivat teidät näyttämään yhteishaun hakijalistoilla potentiaalisilta lukiolaisilta.

Lukiolainen on nimittäin siinä mielessä mystinen eläin, että joko se alusta lähtien pyrkii epäonnistumaan jokaisella lukioelämän osa-alueilla, tai se suorittaa jokaisen kurssin 100 % pistemäärin. Ohjeistamme teitä nyt hieman tuonne helpompaan, alisuoriutumisen maailmaan.

Kuinka selviän kouluelämästäni?

• Hävitä avainläpyskäsi, ovella on kuitenkin aina joku samaan aikaan.
• Jätä kaikki opiskelutarvikkeesi kotiin ja täytä reppusi mieluummin meikeillä, energiajuomalla tai syötävällä. Tarvittavat kirjat ja muut tavarat voi kuitenkin lainata kaverilta.
• Pyri nukkumaan mahdollisimman vähän kouluiltoina. Varsinkin koeviikolla väsymys tuntuu nannalta ja se näkyy kauniin punertavana koepaperissasi.
• Osta kurssikirjasi mahdollisimman myöhään. Ensimmäisinä päivinä niitä ei tarvita kuitenkaan, tai jos tarvitaan, niin sen puuttuminen on täydellinen tekosyy olla opiskelematta.
• Älä missään tapauksessa aloita äidinkielen kurssilla määrättyä 300-sivuista romaania ennen koeviikkoa. Koeviikollahan sitä aikaa eniten on.
• Jätä muutenkin kaikki mahdolliset kurssityöt ja esseet viimeisille päivälle. Miksi aloittaisit asiat ajoissa, kun voisit stressata niistä muutaman viikon päästä tajutessasi ettet pääse kurssistasi läpi jos et tee tehtäviäsi? Työskentelet muutenkin paremmin paineen alla.
• Unohda suosiolla koeaikasi, sillä ei opettajia haittaa jos saavut kokeeseen tunnin tai pari myöhässä. Tärkeintä on, että edes raahauduit paikalle!
• Älä säilytä kokeita koeviikon jälkeen! Jos koe- ja kurssinumerosta tulee epäselvyyttä ja sinulla ei ole koetta tallella, niin sinulla on oiva mahdollisuus suorittaa kurssi siinä uudestaan!

Miten tutustun uusiin ihmisiin?

• Älä. Hyi kamala.
• Uusiin ihmisiin tutustuminen on aivan turhaa — olet joka tapauksessa parempi kuin kaikki muut, etkä kaipaa muiden seuraa. Miksi edes kiinnostuisit ihmisistä, jotka ovat elämässäsi vain kolmen vuoden ajan?
• Älä kuvittelekaan istuvasi luokassa kenenkään tuntemattoman viereen. Tämä koskee myös ruokalan pöytiä sekä sohvia. Älä yritä aloittaa keskustelua kenenkään kanssa, sillä yksinoleminenhan on meidän kaikkien suomalaisten synnyinpiirre. Varjele sitä.

Miten olen tunneilla?

• Älä viittaa tai osallistu tunnilla. Hankalasti ymmärrettävien asioiden selventäminen tapahtuu parhaiten, kun niitä ei selvennä.
• Älä laita kännykkääsi äänettömälle, ja ehdottomasti räplää sitä koko tunti. Opettajat ihannoivat digiloikkaan hurahtaneita opiskelijoita.
• Opettajat rakastavat omaa ääntään — joten kannattaa tulla myöhässä tunnille. Näin he pääsevät selittämään samat asiat uudelleen lyhyen ajan sisällä ja vielä isommalle porukalle kuin aikaisemmin.
• Pidä etäisyyttä opettajiin, sillä ethän tahdo muiden kuvittelevan että yrität parantaa numeroitasi hyvän ja mukavan käytöksen varjolla. Jos tahdot olla oikein vakuuttava, älä koskaan sano sanaakaan yhdellekään opettajalle. Välttele heitä parhaasi mukaan.
• Jos opettaja kysyy mielipidettäsi kurssin sisällöstä tai arvostelusta, älä sano mitään. Vaikka kurssisuunnitelma sisältää selkeitä ongelmakohtia, turha niitä alkaa setvimään — valmiiksi tehty suunnitelma on valmiiksi tehty suunnitelma.

Miten käyttäydyn välitunneilla ja ruokailussa?

• Kävele mahdollisimman hitaasti käytävillä! Ihmiset rakastavat hidasta liikennettä. Muista tietysti myös seisoskella rappusten edessä, varsinkin pääoville vievien rappusten, kello 14.20 alkaen.
• Vie mahdollisimman paljon tilaa käytävien penkeiltä, sillä eihän reppusi nyt missään tapauksessa voi olla lattialla likaantumassa!
• Jätä vieressä istuvaan henkilöön aina ainakin puolen metrin väli. Tee näin varsinkin silloin kun käytävä on täynnä, sillä kahden miltei vierekkäin istuvan oppilaan väliin ei kukaan tahdo istumaan.
• Seisoskele ruokajonossa epämääräisesti niin, että kukaan ei tiedä oletko normilinjaston vai erikoisruokavalion jonossa. Haasteet ovat kaikkien lukiolaisten lempiasioita.
• Ole äänekäs ja seiso aina kaveriporukkasi kanssa keskellä käytävää. Mikään ei ole mukavampaa kuin tientuke silloin kun on kiire alkavalle tunnille.

Miten takaan opinnoilleni hyvän tulevaisuuden?

• Kun tulee aika suunnitella omaa jakson lukujärjestystä, varmista että olet valinnut sinulle kaikista vaikeimmista aineista kursseja. Älä valitse mitään rentoja ja itseäsi kiinnostavia aineita jaksoille. Ekstrakuvataide on vain ekstratyötä kaiken muun päälle. Varmista myös, että lukujärjestyksesi sisältää kursseja jokaisesta kiertotunnista. Jos tuhannet harrastuksesi vie kaiken ajan lukujärjestyksestäsi, niin ota huomioon että sinulla on myös mahdollista valita mahdollisimman vähän kursseja! Mitä vähemmän kursseja sinulla on nyt, sitä enemmän sinulla on kursseja myöhemmälle. Täydellinen balanssi.
• Ehdottomasti stressaannu nyt ylioppilaskirjoituksista ja jatko-opinnoista. Stressistä selviää parhaiten, kun kieltää koko asian. Älä etsi mitään tietoa tulevaisuuttasi varten.
• Älä kuuntele mitään mitä opo kertoo tunneillaan. Kaiken voi oppia kantapään kautta, ja sitä paitsi tiedät jo kaiken jatkokoulutuksista ja lukion toiminnasta, olithan sentään läsnä yläasteen opotunneilla.

Hei kaikki uudet Järvenpään lukion opiskelijat, ja tervetuloa lukemaan Järkeä! Toivottavasi olette alkaneet pikkuhiljaa saavuttamaan sen pisteen, jolloin itkut on itketty ja uusien asioiden oppiminen voi oikeasti alkaa. Loppujen lopuksi lukio on vain koulu. Se ei määrää nyt, eikä tule määräämään myöhemminkään teidän elämänlaatuanne. Lukio ei ole niin tarkkaa ja vakavaa kuin miltä se aluksi saattaa vaikuttaa.

Todellisuudessa suurin osa lukiolaisista sijoittuu yli- ja alisuorittajan välimaastoon. Keskivertolukiolaisen lukiotaipaleen alkuun kuuluu suuri hämmennys ja kulttuurishokki, sekä numeroiden tipahtaminen. Älkää yrittäkö liikaa, mutta älkää myöskään yrittäkö liian vähän. Yrittäkää juuri niin paljon kuin pystytte, ja saatatte päästä lukiosta läpi ehjin nahoin.

Alunperin kirjoittanut Siiri Parviainen ja Emma Virtanen

Lukion aikana nuoren oletetaan kasvavan päätöksiä rohkeasti tekeväksi, sivistyneeksi nuoren aikuisen aluksi. Nuoruusiän päätöksistä merkittävän suuri osa pelottaa lähinnä niiden tärkeyden ja oman kokemattomuuden vuoksi. Pelko tulevasta, ja ennen kaikkea tärkeistä päätöksistä, seuraakin meitä jokaista läpi koko elämän. Pelko ei välttämättä näy päällepäin, mutta siellä se on. Uskokaa pois.

Kulunutta lukuvuotta pohtiessani mieleeni eivät tule käydyt kurssit, muut opiskelijat, opettajat tai koulun tapahtumat. Mieleeni tulvii muistoja keskusteluista ja omista pohdinnoistani, jotka liittyvät nykyiseen maailmantilanteeseen. Ajatuksissani on se aamu, kun Donald Trump oli selvästi ääneen lausutuin nimi Järvenpään lukion käytävillä. On ollut mielenkiintoista seurata, kuinka vahvasti jokin muutos jossain Yhdysvaltojen hallituspolitiikassa vaikuttaa meihin lukiolaisiin. Vaalipäivän jälkeinen aamu näkyi 16–19-vuotiaiden opiskelijoiden lisäksi ennen kaikkea lukion opettajissa. Opettajan ammatissa poliittinen puolueettomuus on sen aamun perusteella vain urbaani legenda.

Jos myöhemmin elämässäni päädyn pohtimaan toisen lukiovuoteni tapahtumia, voin kuvitella muistelevani Trumpia ja Euroopassa tapahtuneita terrori-iskuja. Parin viime vuosikymmenen varrella Lähi-idässä jo arjeksi muodostuneet terrori-iskut ovat alkaneet lisääntymään Euroopan alueella, jopa täällä pohjolassa asti. Pariisi, Bryssel, Manchester, Pietari, Tukholma… spekulointi siitä, että Suomi olisi seuraavan hyökkäyksen kohde, kasvaa koko ajan. Uskon myös pohtivani tulevaisuudessa tämän kevään kuntavaaleja ja omaa panostani yhteiskunnallisiin päätöksiin. Tulen muistelemaan tämänhetkistä ahdistustani omasta tulevaisuudestani, kuten tulevista ylioppilaskirjoituksista ja ensi vuoden pääsykokeista.

Trump sijaitsee noin seitsemäntuhannen kilometrin päässä Järvenpään lukiosta. Trumpin twiittejä seuraa lähes 30 miljoonaa ihmistä, eli Järvenpään lukion opiskelijamäärä noin  30 000-kertaisena. Omasta näkökulmastani katsottuna Trumpin ideologia koostuu vihasta ja pelosta, jota hän on hyödyntänyt politiikassaan runsaasti. Trumpin lisäksi ne miljoonat häntä äänestäneet ja hänen ideologiaansa tukeneet yhdysvaltalaiset vahvistavat suuresti tämänhetkistä globaalia, ja etenkin paikallista, pelonsekaista ilmapiiriä. Tämä viha ja pelko kukoistaa poliittisen maailman lisäksi siis myös yksityishenkilöissä.

Olen varma, että toisen lukiovuoteni aikana olen antanut nykyisen maailmantilanteen vaikuttaa itseeni enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ehkä jopa enemmän kuin koskaan tämän jälkeen. Olen varma, että olen antanut pelon ajaa minua paikkoihin ja ajatuksiin, joihin muuten en olisi päätynyt. Olen vain täysi-ikäinen lapsi, joka nostaa opintolainaa Euribor-viitekorolla. Olen täysi-ikäinen lapsi, joka seuraa kaikenlaisia medioita monia tunteja päivässä. Olen epätäydellinen ja vaikutuksenalainen ihminen, joten annan tämän kaiken vaikuttaa itseeni.

Pelko nykytilanteesta ja tulevasta on siis sanoinkuvaamattoman suuri. Eräs minulle tärkeä henkilö sanoi kuitenkin kerran, että jatkuvan pelon alla eläminen ei ole oikeaa elämää. Menen siis väkijoukkoon, turistikohteisiin, yleisötilaisuuksiin ja vietän kesän, niin kuin se pitäisikin viettää. Minä teen vaikeat päätökseni, koska olen vastuussa itse itsestäni.

Alunperin kirjoittanut Emma Virtanen