Sisältö, hinta, käyttäjälisenssin pituus ja innostavuus – ainakin nämä asiat kannattaa ottaa huomioon digitaalista oppikirjaa ostaessa. Järki vertaili koulumme käyttämiä digikirjoja ja listasi jokaisen hyvät ja huonot puolet sekä antoi jokaiselle arvosanan asteikolla 1-5.

TABLETKOULU

Tabletkoulun oppikirjojen jokaisessa kappaleessa on runsaasti ja monipuolisesti sisältöä. Tekstit ovat pitkiä eli informaatiota on kattavasti, mutta asiat on kuitenkin esitetty selkeästi. Kappaleissa on perustekstin lisäksi myös erillisiä lyhyitä ”lisätietoja”, joten lukija voi syventymisensä tason perusteella valita hiukan vastaanottamansa tiedon määrää. Kirjassa on monipuolisesti erilaisia tehtäviä kaikille taitotasoille. Tabletkoulun kirjoja saa kaikkiin kouluaineisiin, ja yhden kirjan hinta on noin 13€ eli ei kovinkaan paljoa.

Vaikka Tabletkoulussa on paljon hyvää, sen digitaalisissa kirjoissa on myös yksi iso miinus: ulkomuoto. Harvoin tulee ajatelleeksi, että kirjan ulkonäöllä olisi kovinkaan merkittävää roolia teoksen toimivuuden kannalta, mutta todellisuudessa innostavuus on yksi tärkeimmistä asioista. Se, onko kirja ulkoisesti houkutteleva, voi vaikuttaa ostopäätökseen ja pahimmillaan jopa opiskelun määrään kurssin aikana. Tabletkoululla on paljon tekstiä mutta kohtalaisen vähän kuvia, ja yleisestikin teoksen ulkomuoto on enemmän asiallinen ja virallinen kuin innostava. Kirjojen käyttäjälisenssi on myös joissakin tapauksissa lyhyt.

Arvosana: 3/5

SANOMA PRO

Sanoma Pro:n sivuille kirjautuessa silmille pomppaa ensimmäiseksi runsas kuvien ja värien määrä, mikä on hyvä asia. Kirjan ulkomuoto innostaa lukemaan ja tutustumaan sivustoon tarkemminkin. Tavallisten oppikirjojen lisäksi Sanoma Pro tarjoaa käyttäjälleen myös paljon muita asioita, kuten tietoa, tilaisuuksia, muita kirjoja ja niin edelleen.

Toisaalta sivusto ei ole kovinkaan selkeä. Esimerkiksi oppikirjoihin pääseminen on pienen pohdinnan ja parin klikkauksen takana, ja näin ei tulisi olla. Hetken aikaa sivulla vietettyään alkaa myös tulla tunne, että kuvia ja räikeitä värejä on liikaa, ja olo muuttuu ylikuormittuneeksi.

Arvosana: 2/5

GRIP CHANSEN (Peda.net)

Grip Chansen on kokonaisuudessaan hyvin vaikea ja epäselvä, ja tuntuu kuin kaikki olisi aivan liian monen mutkan takana.

Yksi kirjan pahimmista ongelmista on sanastot, joiden sijainti tekstiin nähden on vaikea ja tekee lukemisesta työlästä. Lisäksi kirjan sanastoista ei löydy kaikkia tuntemattomia sanoja. Myös kuuntelutehtävissä on ongelmia: kuunneltavan tekstin nauhaa on vaikea kelata tai pysäyttää, mikä tekee tehtävän tekemisestä haastavaa ja pahimmillaan harhauttaa keskittymisen kokonaan pois itse kuunneltavasta sisällöstä.

Jotain hyvää tässäkin kirjassa kuitenkin on: käyttäjälisenssi on ikuinen, eli käyttäjän ei tarvitse huolehtia kirjan menettämisestä. Parannettavaa kuitenkin löytyy runsaasti.

Arvosana: 1/5

OTAVA

Otavalla on tähän mennessä paras alusta digikirjoille.

Ensinnäkin kirja on selkeä: käyttäjän on helppo hahmottaa, missä on mitäkin, ja eri osiot on jaoteltu loogisesti ja huomattavasti. Käyttäjän avatessa kirjan, ensimmäisenä näkymään tuleva sisällysluettelo on suurella tekstillä jaettu eri kappaleisiin. Kappaleiden alta löytää helposti eri osiot, kuten sanastot ja kielioppiosiot. Tehtävät sopivat kaikille taitotasoille, sillä ne ovat helppoja, ja tehtävänannot ovat yksinkertaisia. Kirja on myös innostava: sivusto on värikäs ja sisältää paljon kuvia, ja kuvat vieläpä useimmiten liittyvät aihepiiriin – esimerkiksi saksan kirjassa on saksateemaisia kuvia. Viimeinen plussa tulee ehdottomasti sivuston sisältämästä omasta sanakirjasta.

Toisaalta Otavan kirjoissa muistiinpanotilaa on vähän. Sen lisäksi tehtävien ollessa varmasti kaikille helppoja, ne ovat myös ajoittain liian helppoja, ja samanlaiset tehtävätyypit toistuvat liikaa. Kirjassa ei myöskään ole paljoa ollenkaan esimerkiksi ylioppilaskokeen tehtävätyyppejä. Suuri miinus tulee varsinkin viime aikoina esiintyneestä ongelmasta, runsaasta pätkimisestä ja jumittamisesta.

Arvosana: 4/5

Alunperin kirjottanut Henni Savolainen

Järvenpään lukion opiskelijoilta kysyttiin erilaisia kysymyksiä politiikkaan liittyen anonyymisti Google Forms -lomaketyökalun avulla, ja noin kymmenesosa opiskelijoista vastasi. 

Ensiksi hieman taustatietoa vastaajistamme – kukin vuosiluokka kattoi noin kolmanneksen kaikista vastanneista, ja sukupuoleltaan heistä naisia oli 64%, miehiä 35% ja muunsukupuolisia 1 %. Heidän ikä- ja sukupuolijakaumansa vastaavat suunnilleen koko opiskelijakunnan tilastollisia arvoja, joten saadut tulokset heijastanevat suhteellisen hyvin lukiomme aateilmapiiriä. 

Useat sanoma- ja aikakauslehdet ovat teettäneet puoluegallupeja, tässä Järjen: 

Opiskelijoidemme keskuudessa selkeästi suosituin puolue on Vihreät, toisena suurena puolueena Kokoomus, jotka yhdessä vievät noin kaksi kolmasosaa vastaajien äänistä. Viisi vastanneista ei osannut sanoa, mitä puoluetta kannattaa. Politiikasta kiinnostumattomat ovat jääneet kyselyn ulkopuolelle, sillä äänestämättömiä on eduskuntavaaleissa noin kolmannes äänioikeutetuista. Äänestämättä jättämiseen on monia syitä, joista yksi on luottamuksen puute päättäjiä kohtaan. 

Puolue tai asenne poliitikkoja kohtaan ei kerro opiskelijan näkemyksistä juuri mitään, mutta tärkeimpinä pidetyt vaaliteemat auttavat kartoittamaan tilannetta. Vastaajat saivat valita kolme itselleen tärkeintä vaaliteemaa tai ehdottaa omia, joista jälkimmäiset sisältyvät kohtaan “muu / en tiedä” ja kattavat muun muassa translain uudistamisen ja tekijänoikeuksien vastustamisen. 

Toki tärkeintä lukiomme poliittisen ilmapiirin määrittämisessä on se, miten opiskelijat itse määrittelevät omat näkemyksensä. Tähän helpoimmin käytettävä työkalu on poliittisen kartan mittausakselit eli arvoliberaali-arvokonservatiivi ja vasemmisto-oikeisto. 

Vastaajien arvonäkemykset ovat opiskelijoille ja nuorille tyypilliseen tapaan keskivertoa liberaalimmat 90% vastaajista määritellessään itsensä joko akselin liberaaliin päähän tai keskelle. Talousnäkemykset sen sijaan hajautuvat tasaisemmin opiskelijoiden kesken. 

Vastaajien arvo- ja talousnäkemysten konkretisointi on helpompaa vertailukysymysten avulla, tässä tapauksessa kysymykset parhaasta talous- ja hallintojärjestelmästä. Kiinnostavaa on, että opiskelijoiden näkemykset parhaasta talousjärjestelmästä vaihtelevat huomattavasti enemmän kuin parhaasta hallintomuodosta. 

Kirsikkana kakun päällä oli kyselyn jokerikysymys, johon vastaajat saivat kirjoittaa omat terveisensä päättäjille. Saadut vastaukset voidaan luokitella kolmeen ryhmään, joista ensimmäinen on vastaajien sanelemia korjauksia Suomen politiikkaan. Vaaliteemojen lisäksi opiskelijat ehdottivat esimerkiksi kannabiksen ja nuuskan laillistamista sekä autoilun rajoitteiden purkamista. Etenkin maahanmuutto ja ilmastokysymykset jakavat mielipiteitä vastaajien keskuudessa. Toisessa vastausrykelmässä on ilmaistu yleinen epäluottamuslause poliitikoille eri syistä: vaalilupauksista ei pidetä kiinni, nuoria ei kuunnella tarpeeksi ja muistutetaan viran mukana tulevasta vastuusta.  

Kevennyksenä toimii kolmas ryhmä, jossa vastaukset vaihtelivat laajasti. Yksi vastaajista lähetti terveisiä Juha Sipilälle, toinen siteerasi Nietzschen Jumala on kuollut –monologia ja kolmas kysyi kansakuntaa jo pitkään kahtia jakaneen kysymyksen: 

“Kuuluuko ananas pizzaan?” Ei kuulu. 

Alunperin kirjoittanut Sofia Saario

Veikeästä salapoliisista Sherlock Holmesista on tehty vuosien aikana muun muassa kirjoja, elokuvia ja tv-sarjoja. Doctor Who -sarjan käsikirjoittajat loivat oman mielettömän versionsa Sherlock Holmesista ja toivat hänet nykypäivään.

Jokaiselle varmaankin tulee jonkinlainen mielikuva nimestä Sherlock Holmes. Hän on alun perin skotlantilaisen kirjailijan Sir Arthur Conan Doylen 1880 -luvulla luoma salapoliisihahmo. Holmesin ensiesiintyminen tapahtui Doylen kirjassa A Study In Scarlet, joka on julkaistu vuonna 1887.

Vuonna 2010 julkaistiin ensimmäinen tuotantokausi Sherlock –tv-sarjasta, jossa brittiläinen näyttelijä Benedict Cumberbatch on astunut Sherlock Holmesin rooliin. Martin Freeman puolestaan on värvätty Holmesin apurin John Watsonin rooliin. Sarjasta löytyy muitakin tuttuja hahmoja, kuten Sherlock Holmesin vihollisia ja tuttavapoliiseja, mutta uusia tuttavuuksiakin löytyy runsaasti ja ne tekevätkin sarjasta kiinnostavan ja koukuttavan.

Freeman ja Cumberbatch rooleissaan.

Sarjan jaksojen nimissä sekä niiden tapahtumissa on paljon viittauksia ja yhtäläisyyksiä alkuperäisiin Sherlock Holmes -romaaneihin. Esimerkiksi sarjan ensimmäinen jakso on nimeltään A Study In Pink, joka nimensä sekä tapahtumiensa perusteella perustuu Doylen ensimmäiseen Sherlock Holmes -romaaniin. Sherlock Holmes ja John Watson myös asuvat samassa kirjoista tutussa osoitteessa, 221B Baker Streetillä. Monista yhtäläisyyksistä huolimatta sarja on kuitenkin moderni ja sijoittuu nykypäivän Lontooseen. Kännykät ja muut laitteet ovat tärkeässä roolissa salapoliisitehtävissä.

Sarjan on käsikirjoittanut Steven Moffat sekä Mark Gatiss, jotka ovat kummatkin kirjoittaneet myös muun muassa Doctor Who -sarjaa. Mark Gatiss on tunnettu myös näyttelijän taidoistaan ja näytteleekin Sherlock -sarjassa Sherlockin veljeä Mycroft Holmesia.

Sarja on huumorilla varustettu, mutta toki salapoliisin työt ja murhat sekä muut rikokset tuovat siihen jännitystä. Sarjaa voisi suositella aivan kaikille, niillekin, jotka eivät ole aikaisemmin olleet Sherlock Holmesista kiinnostuneita – tämä sarja saa mielen muuttumaan!

Benedict Cumberbatch Sherlockin roolissaan.

Sarjaa on tuotettu tähän mennessä neljä tuotantokautta, jossa on jokaisessa kolme jaksoa. Neljäs kausi sarjasta julkaistiin vuonna 2017. Sarjan kaikki kaudet sekä vuoden 2016 erikoisjakso löytyvät muun muassa Netflixistä. Vielä ei ainakaan ole tiedossa, onko sarjaa luvassa lisää.

Lähteet:

https://www.bbc.co.uk/programmes/p04pblld/p04pt0hl

https://en.wikipedia.org/wiki/Sherlock_Holmes

https://en.wikipedia.org/wiki/Arthur_Conan_Doyle

https://en.wikipedia.org/wiki/Sherlock_(TV_series)

https://en.wikipedia.org/wiki/Steven_Moffat

https://en.wikipedia.org/wiki/Mark_Gatiss

Alunperin kirjoittanut Veera Munukka

Kävin tuossa pari viikkoa taaksepäin katsomassa DreamWorks Animation -studion tuoreimman elokuvan, Näin koulutat lohikäärmeesi -trilogian viimeisen osan; Näin koulutat lohikäärmeesi 3 (How to Train Your Dragon 3: The Hidden World), jonka on ohjannut Dean DeBlois. Muistan katsoneeni elokuvan trailerin jo ennen vuoden vaihdetta ihaillen sen upeaa animaatiota, nauraen sen vitseille ja muuten innostuen elokuvasta. Mutta onko elokuva niin hyvä kuin miltä se näyttää?

Näin koulutat lohikäärmeesi 3 sijoittuu vuoden eteenpäin Näin koulutat lohikäärmeesi -trilogian toisesta osasta. Elokuvan päähenkilö Hikotus ystävineen ovat pelastustehtävällä vapauttamassa napattuja lohikäärmeitä ja viedäkseen ne turvaan heidän kotikyläänsä Berkiin. Jatkuva lohikäärmeiden tuominen kylään on johtanut lohikäärmekannan paisumiseen, jonka vuoksi Hikotus ottaa tehtäväkseen etsiä lohikäärmeiden paratiisin Piilotetun Maailman, josta hänen jo edesmennyt isänsä kertoi tarinoita hänelle. Sillä välin elokuvan antagonisti, Grimmel vapauttaa nappaamansa lohikäärmeen, valkoisen yön raivon, jonka toinen päähahmo Astrid myöhemmin nimeää Valkearaivoksi, pyydystääkseen ja tappaakseen Hampaattoman, Hikotuksen yön raivon.

Animaation korkean tason pystyi jo näkemään elokuvan trailerista, toisin sanoen se ei todellakaan pettänyt. Näin koulutat lohikäärmeesi 3 on äärimmäisen kaunis visuaalisesti koko elokuvan läpi. Pidin erityisesti eri ympäristöjen, hahmojen hiusten ja ilmeiden ja tietysti lohikäärmeiden animaatioista. Ympäristöt ja niiden eri elementit, kuten kasvit, sora ja puut, näyttävät häkellyttävän realistisilta. Hahmot ja lohikäärmeet ovat eloisia liikkeillään ja ilmeillään, kuten voi olettaakin.

Henkilöhahmojen uudet ulkonäöt ovat kauniita, ja tykkäsin erityisesti heidän lohikäärmeennahkaisista haarniskoista kaikkine yksityiskohtineen. Kuitenkin yhden lohikäärmeen ulkonäön kanssa minulla oli ongelma. Miksi Valkearaivo on valkoinen? Valkearaivonhan pitäisi olla naaraspuolinen yönraivo lajiltaan? Yönraivo on musta, jotta se ei erottuisi tähtitaivaan joukosta yöllä ja sen olisi helpompi saalistaa. Joten miksi tämä yksilö on valkoinen? No sehän voisi olla täysin eri laji. Mutta miksi se sitten näyttää vartaloltaan samalta kuin yönraivo? Ainakin se osaa suojata itsensä… muuttumalla näkymättömäksi tulessa? No ainakin Valkearaivon designissa on se hyvä puoli, että sen sirosta pienestä rakenteesta erottaa selvästi sen olevan naaras.

Elokuvan juoni on hyvin simppeli. Melkeinpä niin simppeli, että se on lainannut monta eri tarinaelementtiä itseään edeltävistä osista – paitsi, että tähän osaan on ahdettu liian nopeasti kehittyvä rakkaustarina mukaan. Kohtaus, jossa Hikotus ja Astrid löytävät Piilotetun Maailman, tuntuu hyvin samanlaiselta verrattuna ensimmäisen Näin koulutat lohikäärmeesi -elokuvan kohtaukseen, jossa Hikotus ja Astrid löytävät lohikäärmeiden pesän.

Tällaiset samankaltaisuudet voivat olla tarkoituksellakin viittauksena trilogian muihin osiin ja siihen, miten viikinkien aika ja maailma on elokuvissa muuttunut, esimerkiksi toisessa Näin koulutat lohikäärmeesi 3 -elokuvan kohtauksessa, jossa Hampaaton tapaa Valkearaivon. Hampaaton yrittää epätoivoisesti saada Valkearaivon huomion epäonnistuen, kunnes hän nostaa puunoksan maasta, ja alkaa piirtämään Valkearaivon kuvaa hiekkaan. Näin kävi myös trilogian ensimmäisessä osassa, jossa Hampaaton ystävystyi Hikotuksen kanssa piirtämällä tämän kuvan hiekkaan. Hampaattoman ja Valkearaivon liian nopeaa ystävystymistä lukuun ottamatta käsikirjoitus oli hyvä ja juoni edistyi hyvällä nopeudella. Vitsit olivat hauskoja ja dialogi ja musiikki kohtauksiin sopivaa.

Suurin osa hahmoista ovat kaiken kaikkiaan hyvin-kirjoitettuja ja hauskoja. No ainakin se kolmasosa. Hikotus, Astrid, Hampaaton ja Valkearaivo ovat selvästi elokuvan keskipisteenä. Kaikki muut sivuhenkilöt ovat elokuvassa vain komediallisista syistä. Olisin toivonut, että edes Hikotuksen kauan sitten kadonnut äiti Valka olisi saanut vähän isomman roolin elokuvassa, kun vain olla komedian ytimenä Limalotjan ihastuksena. Limalotjasta puheen ollen… miksi hän on ihastunut Hikotuksen äitiin? Saihan siitä ihan hauskoja vitsejä, sivumakuna siitä tuli kyllä epämukava tunne. Lisäksi elokuvan vihollisella Grimmelillä oli mielestäni heikot motiivit, jotka tekivät hänestä niin unohdettavan, että en edes muistanut hänen nimeään, kun vasta silloin kun aloin kirjoittamaan tätä arvostelua.

Nyt kun olen nähnyt tämän elokuvan, minun täytyy sanoa, että se taisi juuri jäädä alle odotuksieni. Silti pidin elokuvasta aika paljonkin. Tyrmistyttävää animaatiota hauskojen vitsien ja rakastettujen hahmojen kanssa. Harmi vain, että elokuvan traileri paljasti melkeinpä koko elokuvan juonen, ei onneksi loppua. Näin koulutat lohikäärmeesi 3 on hyvä lopetus Näin koulutat lohikäärmeesi -trilogialle, ja suosittelen sitä kaikille animaation, elokuvien, hyvien tarinoiden ja, ennen kaikkea, Näin koulutat lohikäärmeesi -faneille.

Alunperin kirjottanut Sini Torkki

Haastattelimme koulun pitkäaikaista äidinkielenopettajaa Markus Linnasta, joka kertoo lukemisen merkityksestä ja omasta taustastaan. Hän kertoo muun muassa tiestään opettajaksi, matkustelusta ja siitä, miten lukio sujui.

• Minkä ikäinen olet?

“Vuonna 66 syntynyt, että se tekee 52 nyt ja täytän kesällä 53”

• Minkälainen perhe?

Tänään aloin miettimään sitä ikääntymistä ja olen miettinyt sitä ikääntymistä viimeiset 20 vuotta. Minun tyttö täyttää 30, hän on hissan maikka Lahdessa. Poika on 93 syntynyt, pitää oikein laskea lastensa ikiä. Mitäs se nyt täyttäisi? 26. Hän on nörtti valitettavasti, ne geenit ei taas ole tullut minulta, jotain tietotekniikkaa.

• Onko lemmikkejä?

Ei ole, minulla oli pienenä kolme marsua. Se on minun lemmikki historiani ja olen seurustellut useamman naisen kanssa, joilla on ollut koiria. No tällä hetkellä en seurustele ja ei ole koiriakaan.

• Miten päädyit opettajaksi?

Otan vähän pidemmän polun, lukiossa innostuin ykkösellä äidinkielestä. Mulla oli aika villi yläaste nuoruus, niin kävin sen jälkeen 10 luokan ja sitten mikä oli hemmetin hyvä jälkikatsaus, että ehdin vähän rauhoittua. Tapasin lukiossa Mantereen Kimmon, joka oli tällainen karismaattinen tyyppi ja josta tuli runoilija, mutta hän oli innostunut kirjoittamaan ihan sikana. Ja jotenkin tunnistin, et on sellaisia tyyppejä, jotka tavallaan innostavat ihmisiä ympärillään ja tajusin et toi vois olla minun juttuni ja senkaa hurahdettiin lukemaan. Pääsin abivuoden jälkeen Lahden Etelä-Suomen Sanomiin kesätoimittajaksi ja siinä vaiheessa luulin et musta tulisi toimittaja. Kesätoimittajan hommassa huomasin, että minua kiinnostaa enemmän se teksti. Siellä oli yksi Laura kesätoimittajana, joka sano olleensa suomenkielenpääsykokeessa ja sitten minulle tuli sellainen hetkinen et, jos minua kiinnostaa enemmän kieli ja kirjallisuus niin kuin tekstit tekstinä ja kun tämä asia tuli esille oli myöhästä pyrkiä tänä vuonna mihinkään ja niin ajattelin vuoden päästä pyrkiä ja pari vuotta ehti mennä kirjotuksista ja sitten hain opiskelemaan ja pääsin useampaakin paikkaan mutta Helsinkiin menin.

• Matkusteletko paljon? Onko lempimaata?

Englanti on se juttu. Saman tien teki mieli sanoa, etten hirveästi matkustele, mutta viimeisen viiden vuoden aikana se on vähän herännyt. Olen aina jotenkin fanittanut englantilaista kulttuuria ja musakulttuuria, ja olen miettinyt, kun kaikki muut menee sinne ja tänne, kaikkiin eksoottisiin paikkoihin, niin miksi en voisi antaa itselleni lupaa mennä aina Lontooseen. Olin myös kerran teidän ikäisenä kesätöissä Lontoossa. Mutta en minä hirveästi matkustele ja nykyään menee rahaa noihin kitarahommiin, niin ei paljon rahaa ole matkusteluun.

• Mitä sait YO-arvosanoiksi?

Päästötodistuksen keskiarvo oli 8. Kirjotin neljä ainetta ja kaikista sain L:n, ne oli silloisia L:iä tietysti. Meni tosi yläkanttiin tietenkin. Ruotsinkielessäkin menin kielisaliin opiskelemaan ja opiskelin alusta asti kaikki asiat. Minä ymmärsin, että se oli kielipeliä ja että piti nähdä se vähän niin kuin pelinä.

• Kerro musikaalisesta taustastasi.

Beatles oli tosi lähellä nuoruudessa ja suomirokin kultakaudessakin olin mukana. Levyjäkin tuli osteltua. Musiikkia kuuntelin paljon ja kitara on ainoa soitin jota soitan. Aikoinaan oli harvinaista, että olisi käynyt kitaratunneilla.

• Paras muistosi?

Tähän vois sanoa lapset tai jotain semmoista, mutta varmaan hassuin muisto oli, kun kaikki varmaan kävelee unissaan, niin asuttiin kerrostalossa ja havahduin hereille oven ulkopuolelta. Pimpotin ovikelloa, eikä äiti kuullut. Hänellä oli silloin jo aika huono kuulo. Sitten tuli semmoinen fiilis, että “jes”, nyt voin tehdä sen minkä olen aina halunnut tehdä. Kiipesin kahdeksan kerrosta parvekkeita pitkin omaan kotiin. Olin ihan tiloissani ja menin koputtamaan äitiä olkapäälle, eikä hän sitten saanut unta loppuyönä. Ajattelin sen itse vaan urheiluna ja se oli tosi siistiä silloin.

• Terveisiä opiskelijoille?

Lueskelemisen pitäisi olla se elämäntapa, se mahdollistaa niin paljon asioita. Lukeminen, kirjottaminen ja kaikki helpottuu. Teksteistä tulee kiinnostavia ja omaäänisiä. Kannattaa lukea paljon erilaisia tekstejä, lueskella niitä.

Alunperin kirjoittanut Samuel Kurhela ja Minttu Hummelholm

Toiseksi viimeinen koeviikko on ihan kulman takana. Kunhan jaksat vielä hetken panostaa, pääset nauttimaan hyvin ansaitusta kesälomasta. Tai kesätöistä, ihan miten vain.

Alunperin kirjottanut Josefiina Virtanen

Järvenpään lukion areenan tekniikasta vastaava kolmen hengen opiskelijaryhmä – Niklas, Ville ja Jemina – antoi Järjelle haastattelun.  

Pieni joukko opiskelijoita saapuu kakkoskerroksen tekniikkapöydän eteen hieman ennen areenalla alkavaa esitystä – he kuuluvat Järvenpään lukion AV- eli audiovisuaaliseen tiimiin, joka vastaa useimpien koululla pidettyjen tapahtumien, pääasiassa konserttien ja tanssiesitysten, teknisestä puolesta.

Esitystä kuvataan kahdella kameralla.

Edellisenä päivänä  AV-tiimillä ja esiintyjillä on ollut nopea kenraaliharjoitus, jossa on käyty show läpi kokonaisuudessaan. Tämä tarkoittaa muun muassa lavan valaistuksen ja esityksen rakenteen pohtimista.

Perusteellinen valmistautuminen ei kuitenkaan useimmiten ole tarpeellista saati mahdollista. 

“Aina ei ilmoiteta ajoissa eli ilman harjoitteluakin on pärjättävä”, kertoo areenan valaistusta ja esityksen livestriimausta hoitava Niklas Linderoos.

“Kerran mulle laitettiin viestiä keskellä tuntia, että pääsisinkö seuraavalla välkällä järjestämään esitystä, ja no kyllä mä sitten pääsin.”

Niklas aloitti AV-tiimissä viime vuoden toisessa jaksossa käytyään oppilaitostekniikkakurssin. Sen jälkeen keikkoja on tullut säännöllisesti, etenkin vuodenvaihteessa ja lukuvuoden lopussa tiiviisti.

Niklas on kiintynyt erityisesti valopöytään eli areenan valoja säätelevään laitteeseen: “Siinä pääsee olemaan luova ja pidän siitä.”

Show alkaa. Kahdeksan metrin pituinen kaistale lukusalin edessä on suljettu läpikululta esityksen ajaksi, jotta AV-tiimi voi työskennellä rauhassa. Pöydän molemmille puolille on asetettu kamerat, joiden kuvaamaa videota heijastetaan livenä kolmannesta kerroksesta riippuvalle valkokankaalle – tästä huolehtii Ville Salonen, lempinimeltään Vernus, joka tunnetaan koulun tubettajana.

Ville ylläpitää, omansa ohella, Järvenpään lukion Youtube-kanavaa, jossa julkaistaan erilaisia projekteja ja livestriimauksia. Hän tuottaa kanavalle sisältöä, esimerkiksi eri linjojen esittelyvideoita.

Järvenpään lukio youtubessa: @jarvenpaanlukio

Tekniikka ei kuitenkaan alun perin ollut Villen kiikarissa.

“Mulla ei ole koskaan ollut suurta kiinnostusta tekniikkaan, ja en todellakaan kokenut olevani mikään hyvä siinä.” kertoo Ville. “Oppilaitostekniikkakurssin käytyäni ja näitä hommia tehdessäni olen huomannut, ettei tämä olekaan hirveän vaikeaa – kuka tahansahan tän voi oppia!”

Esiintyjät vaihtuu ja show jatkuu. Kerrosta alempana sijaitsee äänentoistoa ja mikkejä säätelevät koneistot, joita ohjailee musiikkilinjalla opiskeleva Jemina Tamminen. Samana päivänä tuntia ennen konserttia on tehty soundcheck esiintyjien kanssa, jotta kaikki sujuisi mutkattomasti. Esityksen aikana Jeminan tehtävä on miksata eli varmistaa, että eri soittimet ja mikit soivat halutulla tavalla.

Ville Salonen (vas.), Jemina Tamminen (kes.) ja Niklas Linderoos (oik.).

Jemina on tiimin tuorein jäsen: hän liittyi AV-tiimiin viime syksynä oppilaitostekniikkakurssin innostamana.

Show saadaan päätökseen ja jälleen toinen keikka on takana onnistuneesti. Toisen vuoden opiskelijoista koostuva tiimi jatkaa samalla kokoonpanolla todennäköisesti valmistautumiseen saakka, jos uusia halukkaita ei löydy.

AV-tiimi on keskeinen osa koulun tapahtumia – ilman sitä soittajat, tanssijat, puhujat ja muut esiintyjät joutuisivat huutamaan, jotta kolmanteen kerrokseen kuuluisi, ja esiintymään pimeässä.

“Ilman meitä showta ei olisi!” tiivistää Jemina.

Mikä on oppilaitostekniikkakurssi?

• Erityisesti ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoille suunnatulla oppilaitostekniikkakurssilla (YTK18) oppii muun muassa: areenan ja auditorion kuva- ja äänitekniikan käyttöä, koulun kamerakaluston käyttöä tapahtumien taltioinnissa, studiosalamoiden käytön perusteet valokuvauksessa ja koulun verkon käyttöä.
• Kurssin suorittaneista muodostetaan ”AV-tiimi”, jonka jäseniä pyydetään avuksi hoitamaan tekniikkaa koulun eri tapahtumissa ja auttamaan henkilökuntaa sekä oppilaita teknisissä ongelmissa.
• Kurssin vetäjänä toimii tällä hetkellä Petra Koivu.

Alunperin kirjoittanut Sofia Saario

Brexit on hallinnut uutisotsikoita ajoittain jo melkein kolme vuotta. Kaikki tietävät ainakin teoriassa mistä on kyse, mutta ilmiön monimutkaisuus ja yllättävät käänteet ovat saattaneet pudottaa tavallisen uutisten seuraajan kärryiltä jo aikoja sitten.

Brexit (British exit) tarkoittaa Britannian EU-eroa, joka sai alkunsa, kun Ison-Britannian entinen pääministeri David Cameron lupasi vuonna 2013 järjestää kansanäänestyksen EU-jäsenyydestä, jos hänen konservatiivipuolueensa voittaa parlamenttivaalit 2015. Kyseessä oli siis keino saada äänestäjiä, mutta Cameron myös uskoi, että hän pystyisi neuvottelemaan Britannialle paremman aseman Euroopan unionissa, jos uhkaa lähteä. Britannia oli kokenut jääneensä ulkopuolelle EU-päätöksenteosta, ja samanlaisia tunteita on herännyt ajoittain myös muissa EU-maissa.

On huomioitava, että Britannialla on koko jäsenyytensä ajan ollut identitteettiongelmia eurooppalaisuuden kanssa ja se on äänestänyt jäsenyydestään ensimmäisen kerran jo vuonna 1976 eli kolme vuotta Euroopan talousalueeseen liittymisensä jälkeen. Silloin kuitenkin 67% äänestäneistä kannatti jäsenyyttä.

Cameronin puolue voitti parlamenttivaalit vuonna 2015 ja brexit-kansanäänestys pidettiin vuoden päästä kesällä 2016. Äänestyksen tulos oli tiukka, mikä kertoo kansan jakautuneen puoliksi asian suhteen. Lähtemisen puolesta äänesti 51,9% ja jäämisen puolesta 48,1% äänestäneistä. Brexitin kannattajia löytyy kaikista yhteiskuntaluokista ja ikäryhmistä. Monet nuoret kuitenkin vastustivat brexitiä, mutteivat voineet äänestää, sillä äänestysikä Britanniassa on 18.

Kansanäänestys toimi teoriassa äänestäjien hankkimisessa, mutta käytännössä ei. Ensimmäiseksi, vaikka Cameron ilmaisi toisinaan olleensa skeptinen EU:ta ja sen hyötyä kohtaan, hän kuitenkin kannatti unioiniin jäämistä ja kampanjoi sen puolesta. Pian kansanäänestyksen jälkeen David Cameron erosi pääministerin tehtävästään.

Toiseksi, kansanäänestys yksinkertaistaa vaikeitakin kysymyksiä. Kukaan ei ollut suunnitellut brexitiä kunnolla kansanäänestyksen aikoihin 2016. Tavalliset ihmiset eivät osanneet ajatella minkälainen mahdollisesta erosta tulisi, sillä kampanjat, niin puolesta kuin vastaan, keskittyvät omiin uhkakuviinsa ja niiden välttämiseen joko jäämällä tai lähtemällä. Esimerkiksi Vote Leave -kampanja pelotteli äänestäjiä, sillä, että Turkki on liittymässä EU:hun ja näin miljoona turkkilaista voisi muuttaa Britanniaan kahdeksan vuoden sisällä. Todellisuudessa Turkilla ei ole ollut realististä pääsyä EU:n jäsenmaaksi 2010-luvulla maan oman poliittisen tilanteen takia.

Pelkkä kansanäänestys ei vielä sinetöinyt Britannian kohtaloa, vaan maan piti käynnistää eroprosessi. Britannian hallitus jätti erohakemuksensa 29. maaliskuuta 2017 Euroopan neuvostolle. Erohakemuksesta alkoi myös virallinen eroprosessi, joka Lissabonin sopimuksen 50. artiklan mukaan on kaksi vuotta. Eropäiväksi vakiintui siis 29. maaliskuuta 2019 eli vain kuukauden päästä.

Britannialle tulee siis kiire, sillä vuoden 2018 joulukuussa brittiparlamentti ei hyväksynyt nykyisen pääministerin Theresa Mayn neuvottelemaa sopimusta, jossa määriteltiin Britannian ja EU:n suhde brexitin jälkeen. Syy sopimuksen kaatumiseen parlamentissa oli Britannian sisäinen hajaannus brexitin suhteen. Osa kansanedustajista haluaisi perua brexitin, osalle olisi kelvannut ero neuvotellun sopimuksen kanssa, osa haluaisi vain jättää EU:n taakseen ilman sopimusta ja osa haluaisi eroon EU:sta, mutta uuden sopimuksen kanssa.

Vielä muutama kuukausi sitten kukaan ei osannut sanoa mitä käy seuraavaksi. Mahdollisia polkuja olivat uusi kansanäänestys, koko brexitin peruminen, eropäivän lykkääminen myöhemmäksi, ero ilman sopimusta tai uusi sopimus, joka kuitenkin näyttää epätodennäköiseltä, sillä EU oli ilmoittanut kaatuneen sopimuksen olevan ainoa mahdollinen sopimus.

Viime aikoina brexit-rintamalta ei ollut kuulunut mitään uutta, kunnes tällä viikolla syntyi uusia käänteitä. Alkuviikosta pääministeri May ilmoitti, että parlamentti äänestää uusitusta sopimuksesta 12. maaliskuuta, jolloin brexitin pitäisi teoriassa olla jo valmis. May kuitenkin saattaa käyttää kiirettä hyväkseen, sillä viimehetkelle venytetty äänestys voi saada joidenkin kansanedustajien mielet muuttumaan sopimuksen suhteen.

Tiistaina May ilmoitti sitoutuvansa kolmen kohdan suunnitelmaan, jossa parlamentti äänestää sopimuksesta 12. maaliskuuta. Jos sopimus ei mene läpi, seuraavana päivänä parlamentti saa äänestää siitä, haluaako se lähteä EU:sta ilman sopimusta. Todennäköisesti ei. Kolmantena kohtana suunnitelmassa on äänestys 14. maaliskuuta siitä, haluaako parlamentti lisäaikaa, jolloin brexit venyisi kesäkuulle. Pidemmälle se ei saa venyä, sillä muuten Britannian pitäisi osallistua toukokuun europarlamenttivaaleihin. Lisäajan hyödyllisyydestä ei tällä hetkellä ole tietoa.

Myös työväenpuolue on herännyt omaan brexit-taistoonsa ja alkanut vaatia uutta kansanäänestystä, jos sen tekemä vaihtoehtoinen brexit-suunnitelma ei mene läpi. Puolue ei halua jättää EU:ta konservatiivien, eli Mayn puolueen, ehdoilla. Uusi kansanänestys näyttää kuitenkin epätodennäköiseltä, sillä aika loppuu kesken.

Vieläkään ei siis ole selvää varmuutta siitä, missä tilanteessa brexit on kuukauden päästä. Eron hetken pitäisi koittaa kuitenkin jossain vaiheessa, paitsi jos jostain syystä brexit yllättäen peruuntuu. Perumiseen voi johtaa uusi kansanäänestys tai jos parlamentti päättää yksinkertaisesti perua brexitin, mikä olisi demokraattisesti arvelluttavaa. Kansanäänestyskään ei automaattisesti takaa maan jäämistä EU:hun, sillä lähtemisen puolesta äänestäneet voivat saada uudestaan yllätysvoiton.

Jos Britannia lähtee EU:sta, mahdollisia skenaarioita on kaksi. Sopimukseton ero voi olla katastrofaalinen taloudellisesti ja se voi pahimmassa tapauksessa johtaa tuontielintarvike- ja lääkepulaan. Se voi eristää Britannian yksin ja aiheuttaa ongelmia myös Pohjois-Irlannin ja Irlannin tasavallan rajalla alueen historian vuoksi.

Toisessa skenaariossa Britannia lähtee EU:sta jonkinlaisen sopimuksen kanssa, sopeutuu alkuhämmenyksen jälkeen uuteen asemaansa ja luo uusia talodellisia suhteita muiden maiden kanssa. Ero ei välttämättä vaikuta matkustamiseen radikaalisti, sillä maa ei ole osa Schengen-aluetta ja on epätodennäköistä, että eurooppalaisilta alettaisiin vaatia viisumeita.

Alunperin kirjoittanut Marika Masalin

Supersuosittu yhtye Twenty One Pilots konsertoi Helsingin jäähallissa 6.2. Suomessa ennenkin esiintynyt bändi sai jälleen tuhannet fanit keikalleen.

Jokainen on varmasti joskus kuullut ohiolaisesta duosta, Twenty One Pilotsista. Laulaja ja multi-instrumentalistista, Tyler Josephista, sekä rumpalista, Josh Dunista, koostuva yhtye on nykyisin yksi maailman kuuluisimmista bändeistä. He ovat tällä hetkellä kiertueella ja konsertoivat Suomessakin, Helsingin jäähallissa.

Suomalaiset fanit olivat mielettömän innoissaan bändin saapumisesta Suomeen. Jo kauan ennen keikan alkua innokkaimmat olivat jonottamassa sisäänpääsyä. Ovien avaamisaikana jono lähenteli kilometrin pituutta ja porukkaa saapui koko ajan lisää. Ovet itse halliin aukesivat vasta seitsemältä, ja kahdeksan aikoihin hallilla aloitti lämppäribändi The Regrettes. Twenty One Pilots -fanit ottivat kalifornialaisen lämmittelijän hyvin vastaan, ja he saivatkin raikuvat suosionosoitukset.

Iltayhdeksältä katsojat kiljuivat jo jännityksestä ja odottivat lavalla olevan verhon laskeutumista. Vihdoinkin alkoi kuulumaan musiikin tahteja, kun Twenty One Pilots asteli lavalle ja aloitti konserttinsa. Hallissa alkoi raikaamaan heidän tuore hittinsä, Jumpsuit. Bändi soitti yli puolitoista tuntia taukoamatta. Yleisö piti mielettömän kovaa ääntä koko keikan ajan ja lauloi biisien aikana mukana.

Yleisö sai nauttia Tyler Josephin monimuotoisesta musikaalisuudesta, kun hän lauloi, räppäsi sekä huusi kappaleitaan ja sai sillä yleisön pauloihinsa. Joseph myös soitti montaa eri instrumenttia biisien aikana — hänen bravuurinsa, ukulele, oli katsojille mukava piristys.

Josh Dun rumpaloi koko keikan ajan täysillä ja hänen koko rumpusettinsä pomppi miehen mukana. Hän kuitenkin piti pienen tauon ja tuli sanomaan yleisölle muutaman sanan. Hän oli opetellut sanomaan suomeksi “tervetuloa”, mikä ilahdutti faneja. Hän myös heitti voltin pianon päältä jaloitellessaan rummuilta.

Myös yleisö pääsi osallistumaan rumpalointiin, kun Dun rumpuineen siirrettiin yleisön käsillä pitämän tason päälle. Häntä ei onneksi tiputettu ja fanit saivat nauttia rumpaloinnista aivan uudella tasolla.

Josh Dun rummuttamassa yleisön pitelemän levyn päällä.

Twenty One Pilots julkaisi vuoden 2018 lokakuussa uusimman albuminsa nimeltään Trench. Kiertueen nimi on The Bandito Tour, joka on viittaus albumin kappaleisiin. Fanit olivat tohkeissaan keikalla soitetuista kappaleista, sekä vanhemmista että uusimmista. Monet fanit olivat tehneet itselleen asuja, jotka muistuttivat musiikkivideoissa näkyviä pukuja. Myös Tyler Josephilla oli monia erilaisia asuja, joita hän vaihteli soitettavan kappaleen mukaisesti.

Koko keikan ajan palavat autot, soihdut, erilaiset valot, savukoneet, videot sekä animaatiot loivat huikean tunnelman saliin. Yhtyeellä oli ison lavansa lisäksi pienempi lava, jonne he siirtyvät soittamaan muutaman kappaleen ajaksi.

Twenty One Pilots soitti muutaman kappaleen niin sanotulla “kakkoslavalla”.

Rauhallisten kappaleiden aikana katsojat heiluttelivat puhelimiensa taskulamppuja ja keinuttivat käsiään. Menevämpien biisien aikana kuitenkin koko konserttisali meni ihan sekaisin. Lane Boy on yksi yhtyeen hieman vanhemmista ja tunnetuimmista kappaleista. Biisin aikana Joseph käski yleisön mennä matalaksi, ja niin sanotun breakdownin eli biisin huippukohdan iskiessä hyppiä hullunlailla. Se onnistui yleisöltä, ja tunnelma pysyi suurenmoisena koko keikan ajan.

Jokainen kappale sai mielettömiä reaktioita aikaan yleisössä, mutta erityisesti yhtyeen hitit Car Radio, Stressed Out, Heathens, The Judge, Chlorine, Lane Boy sekä keikan aloituskappale Jumpsuit saivat yleisön hullaantumaan.

Hallin toisessa päädyssä sijaitsi torni, jonne Tyler Joseph kapusi räppäämään.

Tyler Joseph kiitteli moneen kertaan faneja keikalle tulemisesta, jonottamisesta kylmässä ulkoilmassa ja show’n huikean tunnelman ylläpitämisestä. Joseph oli erittäin kiitollinen fanien lisäksi myös koko tiimille, joka auttaa jokaisen konsertin järjestämisessä, lämppäribändille sekä tietenkin parhaalle ystävälleen Josh Dunille.

Yhtyeen poistuttua lavalta yleisö ratkesi suuriin suosionosoituksiin ja saikin bändin vielä takaisin lavalle encoren ajaksi, jolloin he soittivat kappaleet Chlorine sekä Leave The City ja päättivät shown’sa kappaleeseen Trees. Keltaiset konfetit liitelivät yläilmoista ja savukoneet pauhasivat, kun Dun ja Joseph, kummatkin siirtyivät yleisön pitelemien levyjen päälle rummuttamaan kappaleen lopputahteja.

Twenty One Pilots on konsertoinut Suomessa aikaisemminkin, ja he kuulemma tulisivat mielellään uudelleenkin.

Yhtyeen loppukumarrus sai yleisön hullaantumaan.

Alunperin kirjoittanut Veera Munukka

Järvenpään lukion tämänvuotiset vaihto-oppilaat ovat kaikki tulleet Euroopan ulkopuolelta. He ovat olleet Suomessa nyt suunnilleen neljä kuukautta. Saimme tilaisuuden haastatella heistä viittä: indonesialaista Nailahia, taiwanilaista Niniä, hongkongilaista Katea, ecuadorilaista Andrésta sekä thaimaalaista Primaa ja Jania.

Miksi juuri Suomeen vaihtoon?  

Indonesialainen Nailah mainitsee suomalaisen koulujärjestelmän asiana, joka sai hänet kiinnostumaan vaihto-opiskelusta Suomessa. Thaimaalaisen Priman taas Suomesta saivat kiinnostumaan esimerkiksi erilainen sää ja muumit. Lisäksi useampi vaihtareista listaa yhdeksi syyksi tulla Suomeen joulunvieton, sillä useimmat heistä eivät ole koskaan ennen viettäneet joulua, ja onhan Suomi tunnettu joulupukin kotimaana. 

Indonesialainen Nailah kiinnostui Suomen koulutusjärjestelmästä.

Millainen ensivaikutelma Suomesta tuli? Mitkä sanat kuvaisivat parhaiten Suomea? 

Kaikkien vaihtareiden ensivaikutelmat Suomesta olivat pääosin hyviä. Ainoaksi negatiiviseksi asiaksi mainitaan Suomen korkea hintataso. Erityisesti Suomen luonto teki moniin vaikutuksen jo heti alussa. Nailah ja thaimaalainen Jan mainitsevat Suomen lukuisat järvet, ja hongkongilainen Kate puut ja metsät, joita on täällä hänen mielestään kaikkialla. Prima muistaa ensimmäisinä päivinään Suomessa hämmästelleensä sitä, että autot päästävät jalankulkijat tien yli lähes poikkeuksetta. Ecuadorilainen Andrés kertoo olleensa yllättynyt siitä, että suomalaisista löytyy myös paljon ulospäinsuuntautuneita ihmisiä. Taiwanilainen Nini kuitenkin valitsee yhdeksi Suomea ja suomalaisia parhaiten kuvaavaksi sanaksi ujouden. Janin mielestä yllättävintä oli se, kuinka hyvää englantia suomalaiset puhuvat. Muita vaihtareita yllättäneitä asioita olivat opettajien ja vanhempien ihmisten kutsuminen etunimellä, suomalaisten runsas vapaa-aika sekä harrastusten ottaminen vakavasti.  ”Parhaiten Suomea kuvaavat sanat kylmä, turvallinen ja rento”, sanoo Kate.

Thaimaalainen Jan pitää Suomen luonnosta.

Mikä on suurin ero vaihtarien kotimaiden ja Suomen välillä? 

Suomalainen sää mainitaan suurimmaksi eroksi. Ninin mielestä asiat toimivat Suomessa hitaammin kuin hänen kotimaassaan Taiwanissa. Andrés kertoo Suomen ja Ecuadorin eroavan monessa asiassa, kuten liikenteessä, kulttuurissa ja ruuassa. 

Suomessa asiat toimivat hitaammin, kertoo taiwanilainen Nini.

Millaista koulu on Suomessa verrattuna kouluun vaihtarien kotimaissa? 

Suurin osa vaihtareista sanoo koulun olevan täällä rennompaa kuin kotimaassa, esimerkiksi kokeita on täällä vähemmän. Myöskään koulupukuja ei täällä ole toisin kuin vaihtarien kotimaissa. Jan lisää, että suomalaiset lukiolaiset saavat itse tehdä lukujärjestyksensä ja valinnanvapautta on enemmän kuin Thaimaassa. Priman mielestä hienoa suomalaisessa koulujärjestelmässä on se, että suomalaiset opettajat välittävät oppilaista aidosti.  

Ovatko suomalaiset opiskelijat erilaisia kuin opiskelijat vaihtarien kotimaissa? 

Lähes kaikki sanovat, että täällä opiskelijat pukeutuvat ja myös käyttäytyvät aikuismaisemmin kuin heidän kotimaassaan. 

Suomessa koulu on rennompaa kuin Hongkongissa, kertoo Kate.

Mikä on ollut parasta tähän mennessä? 

”Suklaa!” naurahtaa Prima suomeksi. ”Se, että on saanut mennä aikaisin nukkumaan”, toteaa puolestaan Nini.  ”Saunominen ja järvessä uiminen”, sanoo Andrés. Kaikki ovat sitä mieltä, että ihan parasta on ollut avuliaiden ja mukavien ihmisten tapaaminen niin täällä koulussa kuin muuallakin. 

Prima rakastaa suomalaista suklaata.

Onko ollut jotain vähemmän mieluista? 

Salmiakki mainitaan useamman kerran. Lisäksi Jan kertoo, ettei pidä puurosta. Nailah taas mainitsee tavallisen suomalaisen ruuan ei aina niin mieluisana asiana. Kaikki vaihtarit myös harmittelevat Suomen kalliita hintoja. 

Mitä vaihtarit kaipaavat kotimaistaan? 

Ystävät ja perhe ovat yleisin kaipauksen kohde. Kate sanoo kaipaavansa Hongkongista myös ruokaa, bubble tea -nimistä juomaa ja sosiaalisuutta. Andrés kaipaa Ecuadorista ruokaa, juhlia, latinorytmiä ja lämpimiä ihmisiä. 

Andrés kaipaa kotimaastaan monia asioita.

Millaisia odotuksia vaihtovuodelle on mielessä? 

Itsestään uusien puolien löytäminen, uusien asioiden kokeminen sekä uusiin ihmisiin tutustuminen ovat lähes kaikkien toiveissa vaihtovuodelle. Lisäksi Jan sanoo odottavansa vaihtovuoden Suomessa olevan ansaittu tauko kiireisen elämän keskellä. 

Alunperin kirjoittanut Tuomas Härmä, Anni Huuskonen ja Jonna Ylimyllymaa