Monen elokuvateatterista kylmään pakkaseen valuvan ihmisen kasvoja koristaa leveä hymy ja innostus. Syy tähän riemuun on 3.1.2016 Suomessa ensi-iltansa saanut Uusi Sherlock -sarjan neljännen tuotantokauden avaava erikoisjakso Sherlock: The Abominable Bride.

Se on jakso, jota hartaimmat fanit ovat odottaneet jo lähemmäs toista vuotta. Myöhemmät neljännen tuotantokauden jaksot tullaan näkemään oletetusti vuonna 2017.

Sherlock: The Abominable Bride on tosiaan kaikki odotukset täyttävä. Jaksossa tunnettu yksityisetsivä Sherlock ja tämän luotettu kollega tohtori Watson palaavat alkuperäiselle vikroriaaniselle aikakaudelleen. Oli etukäteen tiedossa, että erikoisjaksossa kaksikko pääsisi seikkailemaan Sherlock Holmes -tarinoille tunnusomaisella aikakaudella. Tämä seikka oli unelmien täyttymys monille Uusi Sherlock -sarjan ja Sherlock Holmes -tarinoiden ihailijoille.

Erikoisjakso poikkeaa sarjan tavallisista jaksoista mielenkiintoisella tavalla pysyen silti uskollisena sarjan omaperäiselle tyylille ja tarinan kululle. Sarjan ja erikoisjakson käsikirjoittajat Steven Moffat ja Mark Gatiss ovat onnistuneesti luoneet todentuntuisen maailman Sherlockille niin moderniin nykyaikaan kuin hevosvankkurienkin keskelle. Kaikki tuntuu olevan täysin luonnollista vaikka sarjan jaksot ovat ennen näyttäneet Sherlockin elämää tällä vuosisadalla. Aluksi katsojaa toden teolla hämmennetään ja hänet saadaan epäilemään jakson yhteenkuuluvuutta, mutta pian kaikki palaset loksahtavat paikoilleen.

Kuva: Finnkino

Benedict Cumberbatch loistaa jälleen roolissaan huippuälykkäänä sosiopaattina ja lontoolaisena yksityisetsivänä. Tukenaan Sherlockilla, kuten aina, on hänen kollegansa tohtori John Watson upeasti Martin Freemanin tähdittämänä. Jaksossa molemmista päähahmoista tulee esille uusia piirteitä, ja näemme meille sarjan seuraajille jo tuttujen ihmissuhteiden syvenevän.

Kaiken kaikkiaan ikonisen yksityisetsivä Sherlock Holmesin seikkailujen seuraaminen tämän luontaisessa ympäristössä, 1800-luvun Lontoossa, oli minulle sarjan suurena ihailijana mitä miellyttävintä. Tämä jakso on selkeästi osa Uusi Sherlock -sarjaa vaikka olinkin aluksi epäileväinen jakson ja sarjan yhteenkuuluvuudesta. Suurin huoleni oli siinä, että jakso erkanisi eikä liittyisi sarjaan muuten kuin näyttelijäkaartin perusteella. Nyt voin kuitenkin helpottuneena sanoa, että Moffat ja Gatiss ovat tehneet hienoa työtä käsikirjoituksen parissa.

Jakso ei tosiaan tuottanut odottajilleen pettymystä vaan antoi uutta puhtia ja kärsivällisyyttä neljännen kauden muiden jaksojen odottamiseen. Joten kaikki vähäänkin kiinnostuneet: Yle TV2 esittää erikoisjakson 17.1.16 kello 21. Telkut auki silloin!

Alunperin kirjoittanut Mira Korhonen

Markku Pääskysen romaanissa Sielut (2015) 11-vuotias Maija katoaa koulumatkallaan. Maija on kiltti ja iloinen tyttö, eikä hän koskaan karkaisi kotoa. Maijan vanhempiin Kristianiin ja Ainoon iskee hätä, jonka voimaa on vaikea kuvailla, ja heidän on tarrauduttava toisiinsa pysyäkseen kasassa kaikkien kamalien ajatusten keskellä. Poliisi ei suostu auttamaan Maijan etsimisessä, sillä Maijan katoamisesta ei ole vielä kulunut kahtatoista tuntia. Kristian kiertelee pitkin pienen kaupungin kujia kyselemässä ja etsimässä ja huutelee tyttärensä nimeä.

Samaan aikaan Moision mielisairaalasta katoaa omituinen nainen, joka kiertelee samassa karussa metsässä, jossa Maija saattaa olla, ja samaan aikaan myös muuan pankinryöstäjät lähtevät ajamaan Maijan kotikaupunkiin. Mitä jos Maija on siepattu? Vanhempien lisäksi Maijan kaksi koulukaveria, Taito ja Ilari, etsivät häntä samalla, kun he yrittävät istuttaa metsää löytämistään siemenistä. Lopulta koko naapurusto etsii pientä iloista tyttöä, joka on mystisesti kadonnut. Aino, odottaa lasta ja tietää, kuinka hyvä isosisko Maijasta tulisi. Maijan on löydyttävä.

Tarinan aikana paitsi naapurit oppivat tuntemaan toisensa paremmin, myös Kristian ja Aino tulevat tutummiksi toisilleen. Heidän sielunsa koskettavat toisiaan, kun pelko yltyy kauhuksi ja ajatukset harhailevat merkityksettöminä Maijan ympärillä. He tukeutuvat toisiinsa ja laittavat Maijan itsensä edelle. Ehkä he ymmärtävät lapsensa poissaollessa, kuinka paljon he rakastavat toisiaan ja kuinka hauras onni on – kuinka ihminen voi hetkessä kadota jäljettömiin, mutta hänen sielunsa jää silti leijumaan siihen samaan ilmaan, jota hekin hengittävät.

Sielut on kirjoitettu pääosin puhekielellä, ja siinä kuvaillaan asioita monipuolisesti ja moniaistisesti. Teos on samalla filosofinen ja arkinen, ja siinä tulee esille monien erilaisten henkilöiden näkökulmia samasta asiasta. Teos etenee hitaasti, ja siksi siitä on helppo saada kiinni. Se on omalla tavallaan hyvin syvällinen ja pohdiskeleva, ja siinä on paljon opettavaisia asioita, jotka lukijan pitää itse tekstistä ymmärtää. Romaanin teemoja ovat mielestäni ystävyys, menettämisen pelko sekä rakkauden pysyminen, ja jollakin tavalla anteeksi antaminen ja hyväksyntä.

Mielestäni Sielujen sanoma on se, että koskaan ei saa luovuttaa, vaikka kuinka sattuisi ja vaikka mikään ei tuntuisi menevän oikein. Kaikella on tarkoituksensa ja kaikelle löytyy järkevä selitys. Aikaa ei kuitenkaan voi kelata taaksepäin, eikä tekemätöntä saa tehdyksi. Lapsen katoaminen on yksi kamalimmista asioista, joita vanhempi voi kokea, mutta vaikka ihminen on fyysisesti poissa, voi hänen sielunsa tuntea yhtä vahvana ja elossa kuin että hän olisi läsnä. Teoksessa on vahvasti myös esillä se, että rakkaus ei koskaan katoa, se vain voimistuu tunteiden riehuessa sisällä kovempina kuin koskaan.

Teos on mielestäni mielenkiintoinen ja sen lukemista oli vaikea lopettaa, sillä oli jännittävää odottaa, mistä Maija löytyy, vai löytyykö häntä koskaan. Oli myös jännittävää huomata, minkälaisia vaiheita ja tunteita Kristian ja Aino kokevat tarinan edetessä, ja kuinka heidän sielunsa koskettavat toisiaan joka tunti yhä enemmän ja kovemmalla voimalla. Suosittelen Sieluja jokaiselle, joka haluaa oppia jotain uutta elämästä ja maailmasta ja elää mukana tarinassa kaikilla aisteillaan.

Alunperin kirjoittanut Marika Metsovuori

Rahka, tuo sametinpehmeä jumalallinen välipala, on tämän hetken kaikkinen huulilla oleva trendiruoka. Itse olen sitä syönyt niin kauan kuin vain muistan, ja voisin todeta olevani jonkinlainen rahkaekspertti. Minulta usein kysytään, mikä maku joka kaupasta löytyvistä rahkoista on paras, ja tämän kysymyksen vastauksen osaatkin jo mitä luultavammin otsikon perusteella päätellä.

Mutta älä lopeta lukemista tähän, vaan ota mukava asento ja lue rahkagurun sata syytä, miksi juuri vaniljarahka on paras valinta – sillä tuskin sinulla parempaakaan tekemistä tällä hetkellä.

1. Se on hyvää. Okei, tuo oli varmaan aika pitkälti itsestäänselvyys, mutta sen syvempi tarkoitus täytyy todella ymmärtää. On kahdenlaista hyvää ruokaa: sitä, jota joskus satunnaisesti syöt ja toteat kyseisen ruoan maun olevan miellyttävä, mutta siihen se sitten jääkin. Sitten on sitä, kun syöt jotain ruokaa ensimmäistä kertaa ja koet taianomaisen “rakkautta ensi suullisella”-hetken ja mietit, miten ihmeessä olet selvinnyt siihen päivään saakka ilman tuota kyseistä euforiaa tuottavaa kultaista herkkua.
2. Vaniljarahka kuuluu tuohon jälkimmäiseen luokkaan.
3. Se on terveellisestä. Vuosien yliopistotutkimus rahkasta ja sen vaikutuksista ihmiseen on osoittanut sen olevan yksi tärkeimmistä ravinnonlähteistä ihmisen elimistölle. Rahka myös ehkäisee syöpää ja ebolaa.
4. Vaniljarahka on valkoista. Vaniljan valkoinen on ihanan puhdas ja samalla täyteläinen väri, joka kihelmöi aistejamme ja oudosti välittää meille hetkellisen rauhallisuuden ja tyytyväisyyden tunteen.
5. Jos et tykkää vaslkoisesta väristä, rahkassa on myös mustia täpliä tasapainottamassa kokonaisuutta.
6. Ja jos et tykkää näistä kyseisistä mustista täplistä, vaniljarahkoja löytyy myös täysin valkoisina ilman täpliä.
7. C’mon, kaikki tykkäävät rahkasta.
8. Ja kellään ei yksinkertaisesti voi olla mitään vaniljaa vastaan.
9. Eli kaikki tykkäävät vaniljarahkasta.
10. Eivätkä rahkojen hinnat edes ole päätähuimaavia.
11. Ja niitä löytyy joka kaupasta!
12. Jos äkillinen nälkä iskee, rahka auttaa.
13. Jos on huono päivä, rahka auttaa.
14. Jos on muuten vain tylsää, rahka auttaa.
15. Kaikki vaniljarahkaa syöneet henkilöt ovat myöntäneet sen maistuvan hyvältä.
16. Rahka rauhoittaa mielentilan.
17. Muinaisten sananlaskujen mukaan voit kokea nirvanan syömällä tarpeeksi vaniljarahkaa.
18. Suuri osa sananlaskuista on saneltu samalla, kun on syöty rahkan ja kotikasvatettujen yrttien sekoitusta.
19. Rahka ja yrtit sopivat hyvin yhteen.
20. Vaniljarahka on ain tukenasi. Se ei koskaan petä.
21. Kun ystävät kaikkoavat, rahka jää lohduttamaan.
22. Kun elämä potkii perseelle, rahka toimii suojana.
23. Kun mikään ei tunnu toimivan, rahka pistää asiat toimimaan.
24. Rahka on vain yksinkertaisesti kaiken muun yläpuolella.
25. Raamatussa kerrotaan Jeesuksen ruokkineen 5000 ihmisen väkijoukon vain seitsemällä rahkalla ja kahdella lusikalla. Ainakin muistelisin sen menneen niin.
26. Jos et usko Jeesukseen, niin samankaltainen tapaus löytyy myös historiankirjoista: erään Rooman keisarin piti keksiä syötävää suurelle ja nälkiintyneelle kansalle ja armeijalle huonon sadon jälkeen.
27. Arvaatko jo millää hän ruokki tuhannet ihmiset? Aivan oikein. Vaniljarahkalla.
28. Ainakin näin muistelisin sen menneen.
29. “Kalja varhain” on anagrammi sanasta vaniljarahka.
30. Tuosta ei oikeastaan ollut mitään iloa ja käytin aivan liikaa aikaa anagrammin keksimiseen.
31. But I regret nothing.
32. Rahka on mukavan viileää.
33. Kuumana kesäpäivänä se on helpottava herkku.
34. Ja kylmänä talvipäivänä se lämmittää sydäntäsi.
35. Vaniljarahka on niin inspiroivaa, että tein siitä jopa runonkin.
36. Roses are red, violets are blue. Rahka is kuud, joten haista fakjuu.
37. Rahka approves this poem.
38. Legendojen mukaan alat muuttumaan pikku hiljaa rahkaksi jos syöt sitä tarpeeksi.
39. Vieläpä vaniljan makuiseksi!
40. Se on siis hyvä asia – jos et ymmärtänyt.
41. Jos uskot pyhään rahkaan, pääset rahkataivaaseen, Akhariin.
42. Ja rahkapukki tulee käymään jouluna, jos olet kiltisti.
43. Jos et ole kiltisti, hän tulee joka tapauksessa.
44. Mikä parasta: saat rahkaa lahjaksi!
45. Kun aamulla on kiire ja väsyttää, eikä aamupalan tekemiseen ole aikaa tai mielenkiintoa, rahka on helppo ja nopea vaihtoehto.
46. Kun iltapäivällä tulet koulusta tai töistä kotiin, etkä jaksa valmistaa ruokaa, rahka on helppo ja nopea vaihtoehto.
47. Kun illalla on vielä vähäsen nälkä ja haluat jotain hyvää syötävää, rahka on helppo ja nopea vaihtoehto.
48. Kun vielä yöllä käyt salaisella jääkaappiretkellä, mutta et halua herättää talon nukkuvaa väkeä äänekkäällä ruoanvalmistusprosessilla – arvasit oikein; rahka on helppo, nopea ja myös hiljainen vaihtoehto.
49. Kaikki rakastavat rahkaa.
50. Rahka rakastaa kaikkia.
51. Puolenvälin ohituksen jälkeen on hyvä hetki pysähtyä hetkeksi ja nauttia raikas vaniljarahka.
52. Rahkasta tehdään jopa elokuva: Vanilla Wars: The Rahka Awakens. (Julkaistaan 30.2.2015)
53. Vaniljarahka sopii myös kaikkien ruokien lisukkeeksi.
54. Ehkä paras mauste ikinä.
55. Ja arvatkaas vain mikä on työpöytäni taustakuvana.
56. Jos arvuuttelit rahkaa, olit väärässä. En minä nyt niin addiktoitunut ole.
57. Fyysikot väittävät vaniljarahkan mustien täplien muodostavan graafisen algoritmin teoriasta, joka kattaisi kaikki perusvuorovaikutukset ja selittäisi koko universumin fysikaaliset ilmiöt yhdessä kaavassa.
58. Eli toisinsanoen kaiken teoria on löydettävissä vaniljarahkasta. Tämän takia Stephen Hawkingin olisi pitänyt syödä enemmän rahkaa.
59. Rahka menee yli ihmisten ymmärryksen.
60. Vain rahka ymmärtää rahkan.
61. Da Vinci-koodi perustuu pohjimmiltaan vaniljarahkaan.
62. Linnunradan käsikirja liftareille -kirjan kuuluisa elämän tarkoitus, 42, perustuu myös rahkan mystisiin salaisuuksiin.
63. Jos vaniljarahkaa putoaa mustaan aukkoon, musta aukko  muuttuu valkoiseksi aukoksi.
64. Vaniljarahkasta lähtevät vanilja-atomit liikkuvat valon fotoneita nopeammin, mikä mahdollistaa aika-avaruudessa matkustamisen toiseen aikaan ja paikkaan universumissa.
65. Toisinsanoen rahka toimii aikakoneena! Kuinka siistiä!
66. Rahka pelasti George Bushin salamurhayristykseltä.
67. Rahka löysi Amerikan ennen Kristoffer Kolumbusta.
68. Rahka myös vieraili kuun pinnalla ensimmäisenä.
69. Kuusikymmentäyhdeksän.
70. Leonardo Da Vinci käytti rahkaa maalatessaan Mona Lisaa.
71. Stairway To Heaven  sävellettiin alunperin rahkan innoittamana. Alkuperäinen nimi oli Vanilla Way To Rahka.
72. Jos et tiedä kyseistä kappaletta, et ole syönyt tarpeeksi rahkaa.
73. Mikä antaakin hyvän syyn syödä lisää rahkaa.
74. Sitä ei voi koskaan syödä liikaa.
75. Tässä vaiheessa varmaan ajattelet: “Voi ei! Minulla on laktoosi-intoleranssi, mikä estää minua syömästä rahkaa.” Well, good news for you! Rahkaa saa myös laktoosimattomana!
76. Vaniljarahka on niin hurja tapaus, että se inspiroi minua tekemään siitä jopa toisenkin runon.
77. Rahka tuli, sydän suli, no mitäs vielä, tunturisopuli.
78. Rahka approves this poem too.
79. Tunturisopulit ovat söpöjä.
80. Jos saisin sentin jokaisesta perustelusta, jonka kirjoitan tähän listaan, minulla olisi nyt varaa puolikkaaseen rahkaan.
81. Ikävä kyllä en saa palkkaa tästä, mutta taidan ostaa rahkan joka tapauksessa.
82. Rahkalahkolla on nyt jo kaksi virallista jäsentä.
83. Rahkalahko perustettiin juuri äsken.
84. Lahko perustuu pohjimmiltaan yhteen aatteeseen: nauti rahkasta niin kuin haluaisit rahkan nauttivan sinusta.
85. Älä ajattele nauttimista sillä tavalla, senkin perverssi.
86. Koirani on myös suuri rahkan ystävä. Oletan asian olevan näin nähtyäni sen nuolevan tyhjää rahkapurkkia onnellinen ilme karvaisella naamallaan.
87. Mutta en silti anna koirani syödä rahkojani.
88. Minun rahkat.
89. Hommatkoon omansa.
90. Hyviä uutisia! Rahkalahko sai juuri uuden jäsenen: minun rakkaan koirani.
91. Vaniljarahka poistaa aamuväsymyksen.
92. Ja se kasvattaa myös vatsalihaksia.
93. Vaniljarahka auttaa myös ummetukseen
94. Ja sitä on myös käytetty ehkäisyvälineenä.
95. Älä kysy miten.
96. Kuusikymmentäyhdeksän väärinpäin
97. Legendan mukaan vaniljarahka keksittiin tuhansia vuosia sitten antiikin Kreikassa, kun temppelissä  yritettiin saada yhteys jumaliin. Näin tuo jumalainen herkku keksittii, vaikka jumaliin ei saatukkaan yhteyttä.
98. Tai ehkä kreikkalaiset onnistuivatkin kommunikoimaan jumalten kanssa ja yliluonnolliset voimat tekivät rahkasta ylitsepääsemättömän makoisan.
99. Kukaan ei tiedä, mutta joka tapauksessa vaniljarahka on ylitsepääsemättömän makoisaa jumalten ruokaa.
100. Ja viimeinen syy tämän koko listan olemassaoloon on se, että ei minulla parempaakaan tekemistä vapaa-ajallani ole kuin keksiä syitä vaniljarahkan ylivertaisuudelle.

Alunperin kirjoittanut Toni Makkonen

J.J Abrams herätti jälleen kerran scifi-klassikon henkiin valkokankaalla. Star Wars The Force Awakensia voidaan pitää neljäntenä oikeana Star Wars –elokuvana.
2000-luvun CGI-hirvitykset on heitetty leikkaushuoneen lattialle ja Star Warsin kerran suureksi tehneet käytännön efektit on kaivettu naftaliinista.

Star Wars The Force Awakens on Disneyn ensimmäinen yritys tuoda Star Wars -saaga valkokankaalle omistuksensa alaisena. Yritys, joka onnistui valtavista ennakkoluuloista ja 2000-luvun alkupuolen pettymyksien aiheuttamasta pelosta huolimatta loistavasti. Tarinallisesti elokuva sijoittuu kolmekymmentä vuotta Jedin paluun (1983) jälkeen.
Tarina lähtee käyntiin klassisilla Star Wars -alkuteksteillä ja sitä seuraa ensimmäinen näyttävä toimintakohtaus. Elokuva esittelee nopeasti elokuvan keskeisimmät hahmot, Reyn ja Finnin, jotka lähtevät vauhdikkaalle pakomatkalle Imperiumin jäänteistä muodostuneen Ensimmäisen ritarikunnalta. Elokuva sisältää kaiken mitä hyvän Star Wars – elokuvan kuuluu sisältää, eli jättimäisiä superaseita, laseraseita, huikeita avaruustaisteluita ja ennen kaikkea sitä pitkään kaivattua huumoria hahmojen välillä. Loppujen lopuksi hieman yllättävienkin tapahtumien ja älykkäiden juonenkäännösten myötä Finn ja Rey kehittyvät elokuvan aikana mielenkiintoisiksi hahmoiksi ja sopivat melkein täydellisesti Star Wars- universumiin muiden uusien ja vanhojen hahmojen rinnalle. Star Wars The Force Awakens myös onnistuu muutamien mysteerien avulla luomaan mielenkiintoisen pohjan tuleville elokuville sekä seisomaan omana itsenäisenä tarinana.

Elokuvan mainosjuliste. Kuva:  Lucasfilms

Elokuva vilisee aikaisemmista osista tuttuja viittauksia ja näyttelijöitä, kuten Han Solo (Harrison Ford), Prinsessa Leia (Carrie Fisher), Luke Skywalker (Mark Hamill), rakastettava robottikaksikko C-3PO (Anthony Daniels), R2-D2 (Kenny Baker) ja Chewbacca (Peter Mayhew). Elokuvan pääosissa on paljon vanhoja kasvoja. Todelliset tähdet ovat uudet hahmot kuten Daisy Ridleyn romunkerääjä hahmo Rey, John Boyegan esittämä loikannut iskusotilas Finn, Oscar Isaacin näyttelemä vastarintaliikkeen mestaripilotti Poe Dameron ja Adam Driverin näyttelemä häikäilemätön Kylo Ren. Uudet hahmot olivat mielenkiintoisia ja uniikin tuntuisia luonnollisia lisiä Star Wars universumin tähtikaartiin. Odotammekin innolla näkevämme heidän tulevia suorituksiaan seuraavissa osissa.

Elokuva rytmitys pysyi enimmäkseen eheänä loistavan leikkauksen, älykkään kameratyön ja hyvin tehdyn käsikirjoituksen ansiosta rikkoutuen vain satunnaisesti symboliikan korostuksen takia. Tarina eteni jouhevasti ja onnistui jopa yllättämään katsojan useampaan otteeseen. Tosin elokuvan dramaattisin hetki oli lievästi pettymys johtuen sen ennalta-arvattavuudesta. Elokuvan toimintaosiot olivat samaan aikaan todella näyttäviä ja helposti seurattavia kokonaisuuksia loistavan ohjauksen ansioista, ja ne pitivät katsojat jännityksessä alusta loppuun asti. Suurin osa kohtauksista oli merkityksellisiä, pääpaino pysyi henkilöhahmoissa eikä toimintaa ollut vain toiminnan vuoksi. Kuvauspaikat ja elokuvan ”taiteellisemmat osiot”, eli niin sanotut täyteosiot tuntuivat tärkeiltä ja olivat visuaalisesti kauniita kuten myös näyttäviäkin. Suurin osa kohtauksista oli kuvattu oikeissa paikoissa höystettynä oikeilla erikoistehosteilla. CGI-tehosteet toimivat nimensä mukaan vain lisäyksinä ”oikeisiin” kohtauksiin, ja elokuvaan on tämän ansiosta saatu hieman todentuntuisempi ilmapiiri toisin kuin viimeisimpiin Star Wars -elokuviin.

[pullquote-right]Kaikki vanha on uutta ja kaikki uusi on vanhaa.[/pullquote-right]
Elokuvaa kuvaa ehkä parhaiten lause ”kaikki vanha on uutta ja kaikki uusi on vanhaa”. Vanhat hahmot toimivat eräänlaisena siltana uusille, vielä toistaiseksi tuntemattomille hahmoille, ja vanhoja elokuvia matkiva tyyli on sulautettu yhteen nykyaikaisiin elokuvamenetelmiin. Yleinen tunnelma on siis turvallisen vanha ja alkuperäisiä Tähtien sotia kunnioittava, mutta silti tarpeeksi virkistävä ja uudelta tuntuva, että elokuva onnistuu herättämään jo hieman pölyttyneen saagan uuteen ja kiiltävään loistoon. Kirkas loisto luo kuitenkin pitkän varjon ja mieleen nousee kysymys seuraavien ”modernisoitujen” Star Wars -elokuvien laadusta. Onko tämä vain alkusoittoa samankaltaiseen rahastukseen kuin Hobitti-elokuvat? Vielä tässä vaiheessa uskallan kuitenkin sanoa, että J.J Abramsilla on kuitenkin ammattilaisen rautainen ote ja uskon, pienellä varauksella tietenkin, että Abrams tulee pitämään pop-kulttuurin suurimman klassikkosaagan elossa vielä seuraavissakin osissa.

Alunperin kirjoittanut Heikki Tervanen ja Niklas Mäkelä

Tänä syksynä ryhmä Järvenpään lukion opiskelijoita vieraili Roomassa. Projekti ei sijoittunut vain Roomaan, vaan siihen kuului luentojen sarja 2015 keväällä ja syksyllä. Luennoilla opittiin Rooman historiasta, legendoista, tieverkostoista ja kulttuurista.

Opimme myös Italian kielen alkeita: miten tilata ruokaa, sanoa huomenta ja kiittää. Jokaisen luennon jälkeen into Roomaa kohtaan vain kasvoi ja viimeisillä viikoilla jännitys oli jo sietämätöntä. Luennot loppuivat mahtavaan lavastettuun italiaiseen illalliseen, jota mukana olleet opettajamme Tommi Suvensaari ja Suvi Randeen kutsuivat viimeseksi voiteluksi.

Lentokentällä tunne oli hiukan epätodellinen. Pääsisimmekö todella kaupunkiin, josta olimme kuulleet niin paljon ja jota varten olimme valmistautuneet niin suurella vaivalla?  Koko ryhmästä huokui odotuksen tunne. Tällä kertaa ongelmat tulivat matkalla kohti Roomaa, sillä koneessa oli hydrauliikkavika ja lento myöhästyi muutamalla tunnilla. Onneksi toinen kone saatiin hankittua ja matka alkoi.

Castello Sant’Angelo. Kuva: Olli Puumalainen

Koneen laskeuduttua alkoi kolmenkymmenen minuutin taksimatka kohti nunnien ylläpitämää hotelli Villa Mariaa. Kotiuduimme nopeasti ja lähdimme opettajiemme johdolla kohti Roomaa. Ensimmäisenä suuntasimme Gianicolo-kukkulalle, jolta avautui henkeäsalpaavat näkymät Rooman kaupunkiin. Roomassa näimme ja kuulimme paljon; siksi kerronkin muutamasta kokemuksesta, jotka jäivät parhaiten mieleen.

Tunteita ja tuoksuja

Yksi ehkä parhaista ja ikimuistoisimmista kokemuksista Roomassa oli paavi Fransiscus I:n audienssi. Oli hienoa päästä seuraamaan yhden maailman vaikutusvaltaisimpien ihmisten joukkoon kuuluvan henkilön aiheuttamia reaktioita. Paavia odottaessa ihmiset ympärillämme olivat jännittyneitä ja innoissaan. Tavallaan tilanne muistutti konserttia, jossa ihmiset odottavat näkevänsä lempiartistinsa. Kun paavi lopulta saapui, yleisö räjähti. Ihmiset huusivat ja raahasivat lapsiaan kohti Fransiscusta, kun hän ohitti heidät autollaan. Vaikuttavinta ehkä oli se, kun paavi alkoi puhua ja koko Pietarinkirkon aukio vaikeni. Paikalla oli varmaankin useampia tuhansia ihmisiä, ja kaikki olivat hiiskumatta. Paaville lueteltiin kaikki, jotka olivat häntä tulleet tervehtimään, ja meidät esiteltiin englanninkielisten joukossa Järvenpään lukiona. Paavi puhui italiaksi ja se käännettiin englanniksi, saksaksi ja espanjaksi. Franciscus puhui siitä, kuinka kaikki ovat tervetulleita tilaisuuteen uskostaan riippumatta ja miten kaikkien tulisi rakastaa toisiaan.

Ostia. Kuva: Olli Puumalainen

Toinen mieleenpainuva kokemus minulle oli vierailu Ostiaan – Mussolinin ylös kaivauttamaan antiikkiseen Rooman imperiumin satamakaupunkiin noin 30 kilometriä Roomasta länteen. Kaupunki on yllättävän hyvin säilynyt ottaen huomioon, että se on 2 500 vuotta vanha ja ollut hautautuneena maahan useita vuosikymmeniä. Tuossa ympäristössä tunsi, kuinka historia ja antiikin Rooman imperiumi heräsi henkiin. Kävelimme samoja teitä, joita ihmiset ovat kävelleet jo ennen ajanlaskun alkua. Ostiassa myös huomasi paremmin millainen antiikin katukuva on ollut, koska Roomaan ovat vaikuttanut lukuisat arkkitehtuurin suuntaukset, ja se on elänyt ja kasvanut ajan mukana, toisin kuin Ostia, joka on jähmettynyt aikaan. Kaupungissa oli lukuisia kylpylöitä, kerrostaloja, temppeleitä, yksityisasuntoja eli villoja ja kauppoja. Siellä myös ymmärsi kuinka kehittynyttä antiikin kulttuuri ja arkkitehtuuri oli.

Kolmas mieleenpainuvin ja paras asia ja oli ehdottomasti ruoka. Italialaisen keittiön antimet ovat mahtavia ja Roomassa sen huomasi. Pasta, pizza tai mikä tahansa muu oli lähes poikkeuksetta aina hyvää. Aito italialainen pasta ja pizza olivat jotain aivan muuta kuin mitä Suomessa on mahdollista saada. Ensimmäiset päivät söimme vain ulkona, mutta myöhemmin vaihtoehtona oli illalliseen sijaan käydä hakemasta kaupasta jotakin ja mennä hotellihuoneeseen tekemään itse omat ruoat, mutaa lopputulos saattoi olla yhtä suuri makunautinto kuin ravintolassa syönti. Paras ateria, jonka söin oli todennäköisesti perinteinen pasta carbonara.

Näimme myös paljon muuta, kuten Circus Maximuksen, Augustuksen rauhantemppelin, ”kermakakun” eli Monumento nazionale a Vittorio Emanuelen, Colosseumin ja paljon muuta. Matka oli todellakin unohtumaton kokemus.

Alunperin kirjoittanut Niklas Mäkelä

Tunteet hallitsevat kaikkien elämää, mutta harvemmin pysähdymme ajattelemaan, miten tunteet vaikuttavat meihin, tai millaista elämä olisi ilman tiettyjä tunteita. Pixarin uusi Inside Out – mielen sopukoissa on ihmisen eri mielentiloista kertova, naurua ja liikutusta herättävä elokuva.

Pete Docterin ohjaama animaatio sijoittuu 11-vuotiaan Riley-tytön pään sisälle, jossa asuu viisi eri tunnetilaa: ilo, suru, viha, pelko ja inho. Tunteet ohjaavat häntä pään sisältä käsin ja elämä sujuu hyvin, kunnes Riley muuttaa perheensä mukana San Fransiscoon, mikä aiheuttaakin varsinaisen tunnemylläkän. Uusi elämä uudessa kaupungissa ei ole ollenkaan Rileyn mieleen ja niin kaikki alkaa kääntyä huonompaan suuntaan. Tunnetilat alkavat menettää tilanteen hallinnan, kun ilo ja suru lentävät vahingossa pois keskusohjaamosta. Näin alkaa ilon ja surun pitkä matka takaisin ohjaamoon läpi pään sisään varastoitujen muistojen ja mielentilojen.

Kokonaan uusi maailma

[pullquote-right]
Elokuvan päähenkilöt, tunteet, ovat eläviä ja tuntevia otuksia, joilla on oma elämä, persoonallisuus ja vieläpä omat tunteet. [/pullquote-right]Elokuvan päähenkilöt, tunteet, ovat eläviä ja tuntevia otuksia, joilla on oma elämä, persoonallisuus ja vieläpä omat tunteet. Tämä herättääkin kysymyksen: miten tunteet voivat tuntea? Ehkä niidenkin pään sisällä elää tunnetiloja ja tämä jatkuu paradoksimaisesti loputtomiin, mikä on hiukan hämmentävää. Animaatiossa kuitenkin jätetään leikkimielisyydelle varaa, joten kaiken ei tarvitse olla täysin järkeenkäypää. Pixar on onnistunut animaatiossa kuvaamaan kekseliäästi ja hauskasti Rileyn pään sisäistä maailmaa, johon mahtuu tuhansittain varastoituja muistopalloja, unia tuottavia elokuvastudioita, persoonallisuussaaria, mielikuvitusmaailma ja jopa lapsuudenaikainen vanha mielikuvituskaveri, karamelleja itkevä Bing Bong. Tapahtumapaikoista ei olla tehty turhan monimutkaisia, mutta niissä on silti käytetty hyvin mielikuvitusta ja katsojan on helppo uppoutua kuvitteelliseen mielen maailmaan.

Tunteita täynnä

[pullquote-left]
Huumorin lisäksi elokuva onnistuu herkistämään katsojaa. Loppupuolella olevat nyyhkykohtaukset saavat herkemmälle katsojalle tipan linssiin.[/pullquote-left]
Elokuvaan mahtuu paljon tunteisiin ja mieleen liittyviä yksityiskohtia ja vitsejä, jotka saavat vanhemmatkin ihmiset nauramaan. Vaikka animaatio onkin tehty lapsille, se sopii yhtä hyvin aikuisillekin, sillä huumori on oikeasti hauskaa ja osuvaa. Elokuva ansaitsee myös plussan kekseliäiden hahmojen ja miljöön lisäksi hyvin etenevästä juonesta. Tarina on yksinkertainen ja ehkä hiukan ennalta arvattava, mutta tylsiä kohtia ei elokuvassa juurikaan ole ja juoni toimii hyvin aukotta. Huumorin lisäksi elokuva onnistuu herkistämään katsojaa. Loppupuolella olevat nyyhkykohtaukset saavat herkemmälle katsojalle tipan linssiin, sillä Pixar on onnistunut myös surullisimmissakin kohtauksissa.

Kaiken kaikkiaan hyvin toteutettu animaatio oli ajatuksia herättävä kokemus, jossa piili syvällisempiäkin merkityksiä. Ehkä pääopetuksena oli se, kuinka ilo ja suru eivät olekaan toistensa vastakohtia, vaan enemmänkin liittolaisia. Tarvitsemme molempia tunteita ja ne tarvitsevat toisiaan. Myös toinen mieleenpainuva asia oli kuinka surua alussa pidettiin haitallisena ja turhana tunteena, mutta lopussa huomataan  surunkin olevan myös tärkeä tunne, eikä sitä pidä sulkea pois. Inside Out on elokuva, jota ei kannata arvioida kannen perusteella. Suosittelen elokuvaa aivan kaikenikäisille katsojille.

Alunperin kirjoittanut Toni Makkonen

Eräänä sumuisena iltana Tyynenmeren rannalla, erään pienen kaupungin pienessä hotellissa makasin sängyssä ja mietin sitä, mitä kolmelta aamuyöstä nyt mietitäänkään. Kännykkää selatessani tajusin toteemieläin-kysymyksen kliseisyyden, ja kehitin oman toteemikenkä-systeemin. Millainen kenkä SINÄ olisit?

Jos sinusta tuntuu, että haluat sulkea elämästäsi pois kaiken muun paitsi tietokoneen, ja että on hyvä idea eristää itsesi sisätiloihin katsomaan Netflixiä koko loman ajaksi, saattaa hyvinkin olla, että olet saapas. Saappaat ovat mukavia lämmittäjiä, eivätkä eristäytyvästä luonteestaan huolimatta ole täysin epäsosiaalisia. On tietenkin olemassa erimallisia saappaita, kuten satunnaisesti trendikäs Nokian saapas ja laumaeläin vaellussaapas. Parhaiten saappaat tulevat toimeen vaellus- ja työkenkien kanssa johtuen samanlaisista käytännöllisistä ominaisuuksista.

Jos alat odottaa seuraavaa kesää jo ensimmäisten UGGien ilmestyttyä näköpiiriin ja tulet toimeen melkein kenen kanssa tahansa, saattaa olla, että olet mukava ja taipuisa kangaskenkä. [pullquote-right]… saattaa olla, että olet mukava ja taipuisa kangaskenkä.[/pullquote-right] Kangaskenkiä on paljon ja niitä on helppo löytää, mutta kun kangaskenkää käyttää vähän aikaa, sen pohja alkaa kulua. Joku saattaa heittää vanhat kengät pois, mutta tämä ei tunnu kaikista hyvältä vaihtoehdolta. Nimittäin kun kengällä kävelee, muokkautuu kenkä kävelijän jalan mukaan. Kangaskengissä on vain se huono puoli, että ne eivät kestä kovinkaan hyvin kylmää tai märkiä olosuhteita.

Maiharit ja vaelluskengät. Näihin kahteen kenkämalliin saattaa olla vaikea tutustua, mutta alkukankeuden jälkeen vaelluskengistä ja maihareista tulee uskolliset ja kestävät ystävät useiksi tuleviksi vuosiksi, jos vain osaat pitää niistä hyvää huolta. Tietenkin on mahdollista, että maiharin tai vaelluskengän malli ei vain millään sovi, jolloin ei voi kuin kokeilla muuta mallia. Vaelluskenkiä ja maihareita on nimittäin vaikea muuttaa nopeasti.

Oletko urheilullinen? Olet selvästikin lenkkari. Teknisiä, pehmustettuja, avoimia, muotoiltuja – lenkkareita löytyy jokaiseen tarpeeseen, mutta niiden yleinen käyttötarkoitus on kuitenkin aina jotenkin urheiluun liittyvää. Vaikka vääränmalliset lenkkarit voivat hiertää ikävästi pitemmän päälle,  oikeanlaiset lenkkarit säästävät sinut monilta ikävältä hankaumilta ja kivuliailta rakoilta. Onneksi niiden käyttöikäkin on pitkä.

[pullquote-left]Riippumatta siitä, mikä toteemikenkäsi on, on aina olemassa jokin toinen kenkätyyppi, joka tukee sinua.[/pullquote-left] Sandaalit tai mitkä tahansa ”avoimet” kengät ovat mukavia alusta loppuun asti. Useita vuosia kestävälle tuttavuudelle tulee usein käyttöä sekä kotona että rantalomalla.  Helppokäyttöiset kengät eivät kauheasti vaadi huoltoa vaan pitävät huolen itsestään, mutta suuremmalla käytöllä alkaa huonosti valittu malli jättämään jälkiä jalkoihin. Tähän kuitenkin tottuu jos on valmis vaihtamaan mukavuuden parempaan ilmavuuteen ja ruskettuneisiin varpaisiin.

Riippumatta siitä, mikä toteemikenkäsi on, on aina olemassa jokin toinen kenkätyyppi, joka tukee sinua. Jos esimerkiksi tuntuu, että kesäkenkä toisessa jalassa alkaa kiristää, niin voit vaihtaa toiseen jalkaan vaikka rennomman sandaalin. Jotkin kenkätyypit vain kulkevat paremmin toisten kanssa, jotkin taas eivät vain sovi lainkaan yhteen.

Alunperin kirjoittanut Heikki Tervanen

Joukko lukiolaisia istuu kanssani lentokentällä. Kaikkia jännittää. Osaammeko puhua englantia tarpeeksi hyvin? Mitä host-perheet ajattelevat meistä? Millaista Italiassa edes on? Voiko vielä jäädä kotiin? Huolet osoittautuvat turhiksi. Ja Italiassa on upeaa.

Kuvaamataidon, musiikin ja englannin projekti Water Shape järjestettiin 2015-2014 helmi- ja huhtikuun aikana. Helmikuussa joukko italialaisia nuoria vieraili luonamme kylmässä, lumisessa Suomessa. Avasimme ilomielin ovet kulttuuriimme ja koteihimme, enkä usko yhdenkään projektiin osallistuneen nuoren katuvan hetkeäkään.

Huhtikuussa lähdimme vuorostamme Italiaan. Meidän otettiin vastaan kuin perheenjäsenet. Näimme upeita paikkoja. Lauloimme ja nauroimme. Tutkimme. Seikkailimme. Nämä kokemukset kulkevat mukanani koko elämän. Minä uskalsin. Se kannatti.

Videolta voit fiilistellä matkaamme – varo, ettei matkakuume iske!

Alunperin kirjoittanut Juudit Häsä

Saksassa viettämieni kuukausien aikana on vastaan tullut monenlaista maapallon tallaajaa. Näiden erilaisten ihmisten kanssa olen käynyt monenlaisia keskusteluita liittyen muun muassa Suomeen ja suomen kieleen.

Kun muuttaa toiseen maahan, on luonnollista että ihmiset ovat kiinnostuneita siitä, mistä olet kotoisin. Tähän mennessä arvaukset omalla kohdallani ovat osuneet useimmiten Norjaan, Puolaan tai Ruotsiin. Kemian opettajani kysyi kuitenkin muutama viikko sitten keskustelumme lomassa, kuinka kauan minulla on ollut kemiaa koulussani Australiassa. Hymähdin huvittuneesti ja korjasin tulevani Suomesta. Opettaja näytti hämmentyneeltä, mikä on melko ymmärrettävää, jos hän on elänyt yli kolme kuukautta siinä luulossa, että olen kotoisin kengurujen ja auringonpaisteen luvatusta maasta. Tämä harhaluulo saattaa selittää sen, miksi hän varmisteli minulta usein etten vain ollut kylmissäni luokkamme ikkunan ollessa auki.

[pullquote-left]”Suomihan on lähellä Intiaa!”[/pullquote-left] Toinen mielenkiintoinen näkökulma kotimaastani löytyi saksan kielikurssilta. Uusi oppilas tunnillamme oli kotoisin Afrikasta, tarkemmin sanottuna Guineasta. Esittelin itseni miehelle ja kerroin tulevani Suomesta. Hän näytti yllättyneeltä ja sanoi etten näytä suomalaiselta. “Suomihan on lähellä Intiaa!”

Suomen kieli on herättänyt monissa tuttavissani hilpeyttä ja kiinnostusta. Isäntäperheeni on kovan hien ja työn tuloksena oppinut laskemaan kuuteen, sanomaan hämähäkki sekä toivottamaan hyvää ruokahalua. Saksalaisille kavareilleni olen pitänyt vaatimustason hieman matalampana ja opettanut heidät tervehtimään ja hyvästelemään suomeksi. Siis sanomaan “moi” ja “moi moi”. Hampurissa vieraillessani minut ja ystäväni juoksi kiinni kaksi juuri yliopistossa aloittanutta opiskelijaa. Heidän tehtäväkseen oli langennut kierrellä ympäri kaupunkia ja saada mahdollisimman monta erimaalaista kirosanaa äänitettyä. Koulun lehden puitteissa ollessamme jääköön Suomea edustamaan lähtenyt sana salaisuudeksi.

Omaksi yllätykseksenikin olen tavannut täällä myös suomen kielen taitajia. Muutama päivä sitten tapasin host-isäni työtovereita, joista yksi innostui suuresti kuullessaan minun olevan Suomesta. Hän kertoi entisen puolisonsa olleen suomalainen, joten Suomessa oli tullut nuorempana vierailtua useampaankin otteeseen. Ensimmäinen hänen muistamansa sana tuli kysyttäessä kuin apteekin hyllyltä: kilju. Perinteikkään alkoholijuoman lisäksi muistissa olivat vielä poro, joulupukki, lumienkeli, salmari ja makkara. Rouvahan sulautuisi mainiosti leppoisan suomalaisen lauantai-illan viettoon vielä tänäkin päivänä.

[pullquote-right]Rouvahan sulautuisi mainiosti leppoisan suomalaisen lauantai-illan viettoon vielä tänäkin päivänä.[/pullquote-right]

Toinen edistynyt suomen kielen taituri löytyi vaihtojärjestöni Rotaryn klubi-illalliselta. Hieman vanhempi herrasmies kertoi vierailleensa viime vuosisadalla Suomessa ja kysyneensä kahvin hintaa. Myyjä ei puhunut kuulema englantia, vaan toisteli vain sanoja yksi, kaksi ja diksi. Mies kertoi oppineensa tuolloin laskemaan suomeksi kolmeen. Totesin mielessäni että vanhan miehen hyvien muistojen säilyttämiseksi taidan jättää diksin korjaamatta. Voihan joku suomalainen vääntää kolmosesta diksin omalla murteellaan. Hammasraudat suussa. Ja suu täynnä ruokaa. Mutta kuitenkin.

Alunperin kirjoittanut Julie Paukkunen

Yhdysvaltojen entinen suurlähettiläs Bruce Oreck piti Areenalla puheen peloista ja riskinotosta. Yleisen kysymystuokion jälkeen keskustelu jatkui vielä opettajanhuoneen kahvipöydän ääressä.

Suurlähettilääksi Oreck päätyi kerättyään Barack Obaman vaalikampanjaan yli 500 000 dollaria, jolloin Obama nimitti hänet Suomeen. Oreck itse toivoi pääsevänsä tänne Suomen energiatehokkuuden ja vaihtoehtoisten energiamuotojen kehittämistyön takia.

Kuvat: Heikki Tervanen

Oreckin taustoja tutkiessa törmää hieman yllättävään löytöön; verotuksesta useita kirjoja kirjoittanut, bodaava, mineraaleja keräilevä menestynyt lakimies aloitti yliopistouransa Johns Hopkinsin yliopistossa ja suoritti kandidaatintutkintonsa – wait for it – taiteissa. Kyllä. Tällä miljoonayritys Oreck Corporationin perustajan David Oreckin pojalla ja perijällä on kandidaatintutkinto taiteissa.

Toisaalta juuri taidekoulutus antaa Oreckin puheille pohjan. Lähes jokaisessa antamassaan haastattelussa hän nimittäin painottaa tarinankerronnan merkitystä yrittäjyydessä. Kommunikaatiotaitojen puute on Oreckin mukaan joidenkin teollisuuteen liittyvien asioiden ohella tärkein syy sille,[pullquote-left]The twenty-first century belongs to the quick-witted.[/pullquote-left] miksi Suomen talous laskee, vaikka maa listautuu kilpailukyvyssä maailman neljänneksi parhaaksi. “Yrittäjän pitää osata kertoa tarina, sillä ne vetoavat ihmisiin kaikkialla maailmassa. Suomalaiset voisivat oppia yhdysvaltalaisilta myös optimismia, joka on kaiken luovuuden polttoainetta”, Oreck sanaili Aalto-yliopiston nettisivuilla tämän vuoden elokuussa julkaistussa uutisessa. Hän aloitti muun muassa tarinankerronnasta luennoinnin Aallossa tänä syksynä.

Kysyttäessä tärkeintä asiaa mitä lukio voi oppilailleen opettaa, Oreckin vastaus tulee kuin suoraan apteekkarin hyllyltä:[pullquote-right]”The best ideas in the world kept in a closet don’t have an impact.”[/pullquote-right] luovuutta. Kouluissa opetetaan edelleen liikaa mitä ajatella, kun pitäisi opettaa kuinka ajatella. Yhdysvalloissa lapsille opetetaan ensimmäisestä koulupäivästä lähtien tarinankerrontaa sen eri muodoissa. Oreckin mielestä se tulisi saada myös suomalaisiin kouluihin osaksi normaalia lukujärjestystä.

”Finland is a country that was actually founded by storytellers. The whole consept of Finland was founded by architects, musicians, poets, painters and writers, all of whom are storytellers. So along all of the modern nations Finland alone has the right to claim, as part of its DNA, your skills as storytellers, because that’s where modern Finland comes from. But somewhere in the last century that skill and that passion for it has gone to sleep somewhere. It’s not that you can’t. It’s just that you simply put it in the closet and misplaced it. Now is the time go rummaging through closet and find it and shake it out of its slumbers and reclaim it. Now is the time to wake up.”

Alunperin kirjoittanut Ville Tuominen ja Aliisa Rantanen