Syksy on aina Järvenpään lukiossa vuoden kohokohtia, kun uuden lukuvuoden alkamisen jälkeen päästään syysloman lähestyessä miettimään joulun odotusta ja sitä ympäröiviä koulun tapahtumia. Vaikka koronarajoitukset ovat vaivanneet kouluamme, olemme silti saaneet nauttia vanhoista tutuista tapahtumistamme.

TJ-50 2020

Kolmoset lähtivät toteuttamaan syksyn tempaustaan aiheenaan elokuvat ja sarjat. Tapahtuma aloitettiin hyvin aiheeseen sopivasti Pokemonin alkuperäisen tunnuskappaleen I wanna be the very best tahdissa. Juhlan alussa tuli ilmi, että koulun verkossa oli käyttöongelmia, joiden takia tapahtumaa ei saatu striimattua luokkiin ja kotikatsomoihin, niin kuin oli aluksi suunniteltu. Sen sijaan juhlasta sai nauttia jälkilähetyksenä myöhempänä ajankohtana.

Juhla jatkui 3 vastaan 3 -tietovisalla, jossa Markku Nissinen, Emma Lager ja Tuija Haapala asettuivat Seania, Oskaria ja Oonaa vastaan elokuvahahmojen tunnistamisessa. Tätä seurasi tanssiesitys, ja loppupuolella pääsimme nauttimaan pukukisasta, jossa saimme nähdä muun muassa smurffit, sarjakuvahahmot Tatun ja Patun, kaukaisesta galaksista matkustaneet jedin, sithin ja Chewbaccan, Harry Potterin ja Matrix-tyyliin pitkään mustaan takkiin ja aurinkolaseihin sonnustautuneen kaksikon.

Kisan jälkeen saimme vielä nauttia musiikkiesityksistä ja neljän pelaajan tietovisasta, jossa teeman mukaisiin monivalintakysymyksiin arvailtiin vastauksia kukin parhaan kykynsä mukaan.

Lista kaikista esityksistä

• John Meyer – Neon (Leo Kärkkäinen, kitara)
• James Arthur – Falling like the sea (Sigrit Kapp, Niilo Nykänen, Mikael Saine, Leo Kärkkäinen, Aksel Linderoos)
• John Meyer – Who says! (Luka Laune, kitara ja laulu)
• Ace of Spades (Sakari Seppälä, Luka Laune ja Ilari Viljavuori)
• Brahms – Rhapsody (Samuel Saarikivi, piano)

Kaamoksen karkottajaiset

Kaamoksen karkottajaiset järjestettiin taas hyvin perinteiseen tapaan juuri ennen joulukuun alkua, kun pimeän ja kylmän syksyn kiusattua on aika siirtyä joulun odotukseen ja tuoda tunnelmallisilla esityksillä lämpöä ja yhteisöllisyyttä kouluun. Ikävä kyllä kaikkea tätä ei saatu kunnolla toteutettua, koska tilanteen mukaisesti koko koulu oli siirretty etäopetukseen. Alkuun kuitenkin saimme kuunnella kunnon tsemppipuheet, joissa muun muassa mainittiin, miten perinteistä juhlaa on nyt juhlittu yli 15 vuotta. Hyvä me, pisteet kotiin!

Itsenäisyyspäivän juhla

Koko Suomen omaa juhlapäivää saimme koulumme striimin avulla katsella kotiruudulta torstaina 3.12. uuden jakson alkumetreillä. Juhlan alussa saimme kuulla Aapo Rantasta pianolla, kun hän soitti Fantasia-kappaleen. Tämän jälkeen opiskelijakunnan puheenjohtaja Sean McLoughlin piti oman puheensa. Myös perinteisesti päivän tapahtumiin kuuluva vapauden viestin luovutus ja vastaanottaminen suoritettiin, kun Anh Pham luovutti käärön Roosa Puomiolle. Itsenäisyyspäivän juhla päätettiin musiikkiesitykseen, jossa Tea Kasper ja Vilma Timonen lauloivat Maamme-laulun, johon kuului esiintyminen musiikinopettaja Marita Tapperilta pianonsoittajana.

Joulujuhla

18.12. vietimme vuoden 2020 viimeisen koulupäivämme, ja viimeinen oppitunti koulupäivästä vietettiin koulumme joulujuhlaa katsellen. Kuten osattiin odottaa, juhla sisälsi rehtorin puheen ja hienoja musiikkiesityksiä, joihin opiskelijat olivat tyypilliseen tapaan panostaneet.

Muutamille ohjausryhmille jäi erityisen hyvin mieleen opettajien tanssi- ja lauluesitys. Tällä kertaa juhlaa ei striimattu vaan se oli etukäteen nauhoitettu, minkä ansiosta koululla ei päivän aikana ollut ketään ja kaikki opiskelijat saivat aloittaa lomansa kotioloistaan.

Villasukat

Pyöräilin ylämäkeä pitkin. Aurinko ja kirkas lumi kirvelivät silmiäni. Viileä kevätaamu viilensi mukavasti. Olin hermostunut ja osa minusta halusi kääntyä takaisin, mutta olin jo tehnyt päätökseni. Ylämäen saavuttuani olin määränpäässäni. Jätin pyöräni autotallin eteen ja kävelin ulkoportaille. Soitin ovikelloa ja yritin rentoutua. Kaisan äiti tuli avaamaan.
”Terve!”, hän hihkaisi energisesti ja hymyili minulle. Hän oli aina iloinen, joten oli vaikeaa kuvitella häntä alakuloisena.
”Mä tulin tapaa Kaisaa”, vastasin iloisesti, sillä yritin olla samalla energiatasolla Kaisan äidin kanssa.
”Miksikäs muutenkaan sinä olisit täällä?”, hän vastasi virnistäen ja huusi sitten talon perälle: ”Kaisa! Aaron on täällä!”
Hän kääntyi minun puoleeni ja sanoi:
”Minun täytyy tästä lähteä zumbaan”
Kaisan äiti käveli nopeasti ulos, enkä ehtinyt hyvästellä häntä. Kävelin eteiseen ja kuulin talon perältä askeleita. Kaisa saapui eteiseen kylpytakissa, ja hän oli kietonut pyyhkeestä turbaanin päähänsä. Hän oli juuri tullut suihkusta ja tuoksui hyvältä.
“Moi”, hän sanoi.
”Mul on yks juttu mist meidän pitää puhuu, mut haluun puhuu siit ulkon.”
Kaisa vaikutti yllättyneeltä, vaikka olin kertonut hänelle saapumisestani.
”Okei. Käyn vaihtamassa vaatteet ja tuun sit.”
Hymyilin hänelle vastaukseksi ja kävelin ulos. Kaisan äiti pakkasi autoon jumppatavaroita ja oli istuutumassa kuskin paikalle. Hän katsoi minua päin ja kysyi yllättäen:
”Koska ajattelitte käydä Föönissä?”
Voi vittu. Olin unohtanut täysin, että hän oli saanut työkavereiltaan kaksi lippua Fööniin, vapaalentotunneli, jossa pystyi kokemaan leijumisen. Hän halusi antaa liput minulle ja Kaisalle.
”Noh, kattoo sit myöhemmin.”
Jouduin valehtelemaan hänelle, sillä tiesin, etten tulisi koskaan käyttämään noita lippuja.
”Kertokaa sitten, kun haluutte käyttää ne”, hän sulki oven ja käynnisti auton. Hän vilkutti minulle ja tein samoin hänelle. Hän ajoi pois ja jäin yksin pihalle ajatusteni kanssa. Minne katosi se onnellisuus, mitä koin Kaisan kanssa? Olin puhunut asiasta hänen kanssaan, mutta hän ei tuntunut suhtautuvan ongelmaan riittävän vakavasti.

Kuulin etuoven avautuvan. Kaisa astui ulos ja sulki oven perässään. Hän jäi seisomaan oven portaille. En lähestynyt häntä ja seisoin kolmen metrin päästä hänestä. Olisin voinut vielä perääntyä. Olisin voinut edelleenkin vakuuttaa itselleni, että kyllä hän pystyisi muuttumaan. Olisin voinut edelleenkin vakuuttaa itselleni, että hän toden teolla välittäisi minusta. Yritin kaikkeni ollakseni optimistinen suhteemme vuoksi, mutta toivonkipinä oli sammunut jo aikoja sitten, ja tilalle oli tullut katkeruus. En voinut enää paeta ja vakuuttaa itselleni, että suhteemme voitaisiin korjata. Oli vaikeaa olla purkamatta vihaani häneen. Halusin syyttää häntä suhteemme päättymisestä, mutta se olisi ollut epäreilua. Onneksi onnistuin pysymään rauhallisena.
”Tiiäks sä miks mä oon täällä?”
Hänen kasvoillaan oli tyyni ilme. En osannut sanoa tiesikö hän, että tulin eroamaan hänestä. Ehkä hän tiesi, mutta ei halunnut sanoa sitä ääneen. En sanonut mitään, sillä halusin nähdä, osoittaisiko hän eleitä surusta. Olimme hetken hiljaa. Miten ihmeessä olin päätynyt seurustelemaan hänen kanssaan? Miten en alussa huomannut hänen vikojaan? Aivoissani oli sota meneillään ja enkä ollut varma, mitä minun tulisi sanoa seuraavaksi. En kuitenkaan kestänyt välillämme olevaa hiljaisuutta.
”Tiiäks mä yritin. Mä halusin uskoa, että sä pystyisit muuttumaan parempaan päin.”
Vilkaisin uudestaan, olisiko hänen ilmeensä muuttunut, mutta se oli edelleen sama.
”Koko tän suhteen aikana, se oon aina ollut minä, joka on tehnyt ensiliikkeen. Kysynyt aina treffeille sekä kysyny aina vointia. Tuntuu silt, kun puhuis chattibotille, mut chattibotitkin osaa tehä aloitteita.”

Otin repun pois selästäni ja kaivoin sieltä esiin villasukat. Villasukat, jotka Kaisa oli minulle neulonut joululahjaksi. Ne toivat tuolloin mieleeni hyviä hetkiä suhteestamme. Kun purimme virtuaalisia pommeja ja söimme suklaapopcorneja. Noina aikoina oli paljon naurua. Meillä oli hauskaa, mutta nauru oli kuitenkin hiipunut pois. Lähestyin Kaisaa ja ojensin villasukat hänen käteensä. En enää voinut pitää noita sukkia jaloissani. Ne muistuttivat liikaa hänestä. Hänellä oli edelleen tuo sama tyyni ilme. Ei minkäänlaista reaktiota. Ehkä hän oli kuollut sisältäpäin, eikä sen vuoksi näyttänyt tunteitaan. Kävelin hänestä muutaman askeleen poispäin ja sanoin:
”Se on nyt ohi.”
Otin pyöräni ja hyppäsin sen satulaan. Olin polkaisemassa vauhtia, kunnes hän kysyi:
”Voidaanko me olla edes kavereita?”
Tuumasin hetken ja käännyin hänen puoleensa.
”En tiedä”, vastasin ja kohautin olkapäitäni.
Laitoin kypärän päähäni ja polkaisin itseni matkaan. En katsonut taakseni, joten en tiedä miten hän reagoi vastaukseeni. Annoin pyörän valua alamäkeä pitkin. Jaloillani oli kylmä.

Järki kiittää.

Onni

Lämmin tuuli puhaltaa pehmeästi ylitsemme kuin aalto merenrantaan. Alkukesän auringon lempeät säteet loistavat kasvoilleni. Ihoa polttelee vähän, vaikka laitoin juuri aurinkorasvaa. Joka kesä nenänpääni ja poskeni palavat, mutta päätin, ettei tänä kesänä kävisi niin.

”Suu auki!”

Avaan myös silmäni. Olet ojentamassa minulle suurinta mansikkaa, jonka olen koskaan nähnyt. Se ei mahtuisi kokonaisena. Nauran ja haukkaan makeasta herkusta pienen palan. Makaan selälläni sinivalkoisella päiväpeitteellä pää sylissäsi. Päätimme lähteä viimeisistä kirjoituksista selviämisen juhlistamiseksi piknikille. Onneksi sää on hyvä. Koko viime viikon satoi armottomasti, mutta ainakin se motivoi pysymään oppikirjan äärellä.

Kaikkialla on vihreää ja kukoistavaa. Kevät ja kesä tulivat aikaisin. Kenties se johtuu ilmastonmuutoksesta, mutta en jaksa murehtia sitä nyt. Kaikki on kerrankin hyvin. Vähään aikaan ei tarvitsisi ottaa stressiä mistään. Kaupungin kiire ja melukaan eivät yllä tänne metsän keskelle piiloutuneelle pienelle niitylle. Löysin niityn lapsena leikkien lomassa. Siitä on tullut tärkeä paikka minulle, ja pääsin vihdoin näyttämään sen sinullekin nyt. Kaupunki on suunnitellut metsän paikalle rakennettavaksi kauppakeskuksen. Puunhakkuu alkaisi syksyllä, joten tämä on niityn viimeinen kesä.

Tunnen sormiesi seikkailevan hiusteni lomassa. Kylmät väreet kulkevat kehoni läpi kuin pienet sähköiskut, kun kosketat minua. Hymyilen. En ole koskaan tuntenut tällaista onnea. Utelias varis lähestyy eväskoriamme kiiltävin silmin. Nouset hätistelemään sitä pois, jottei se varastaisi palaakaan leipomistasi kroissanteista tai silli-sipulipiiraasta, ja tökkäät minua vahingossa silmään. Nauran kivunkyynelten läpi.

Toivon, että vietämme loppuelämämme yhdessä. Voimme käydä piknikillä joka kesä. Ja uimassa. Ja talvisin voimme makoilla koko joululoman vällyjen alla katsellen elokuvia. Leivot hyviä joulutorttuja ja pipareita, jotka voimme sitten koristella – sinä hyvin, minä vähän kömpelömmin. Haluan rakastaa sinua jokaisessa maassa ja hieroa selkääsi rankkojen työpäivien jälkeen. Tahdon kokea kanssasi elämän suuret tapahtumat ja nauttia pienistäkin asioista. Kuten aamukahvista ja iltateestä.

Tuijotan lumoutuneena ruskeisiin silmiisi, jotka kimmeltävät auringossa kuin meripihka tai hunaja, kun puhut innoissasi kissoista. Melkein unohdan kuunnella sanojesi sisältöä. Voisin jäädä tähän hetkeen ikuisesti. Muuttaa asumaan vehreiden lehtien havinan ja makeiden mansikkaleivosten keskelle, kirkkaansinisen taivaan alle. On hämmästyttävää, kuinka taivaalla ei ole ainuttakaan pilveä. Syömisen jälkeen voisimme pyöräillä uimaan, jottei olisi näin kuuma. Jos jaksamme valvoa, voimme katsella tähtiä. Sydämeni täyttää lämpö ja keveys, kun hymyilet. Kumarrut painamaan huulesi huulilleni.

Abien TJ100 nähtiin tänäkin vuonna, vaikka korona varmasti uhkasikin järjestämistä. Onneksi saimme kuitenkin myös tänä vuonna nähdä lukiomme opiskelijoiden lahjakkuutta ja rentoutua hetkeksi hauskojen ohjelmanumeroiden avulla, vaikka emme tyypilliseen tapaan areenalla. Tänä vuonna suuri osa opiskelijoista näki TJ100 juhlan luokistaan striimin kautta. 

Tänä vuonna juhlassa oli teemana 70-luku ja näimmekin monta esitystä aiheeseen liittyen. Ensimmäisenä kuitenkin abit pitivät jumppatuokion, jossa vaikutti olevan myös nykypäivän liikkeitä mukana. Mutta tätä seurasi ensimmäinen monesta musiikki esityksestä ja saimme ensimmäisen maistiaisen teemasta.  

Jumppaa ja musiikkia seurasi opettajien ja abien välinen musiikkivisa, jossa kilpailijat arvasit joukkueittain 70-luvun biisejä. Abeilla oli vastassa itsevarmat opettajat Juha Haapola, Emma Lager sekä Susanne Heinonen. Itsevarmuus ei kuitenkaan opettajia voittoon vienyt sillä tiukan kisan voittivat abit.  

Seuraavaksi näimme seuraavat useasta musiikki esityksestä ja eräs esiintyvistä abeista esitti hellyttävän toiveen, Hän toivoi normaali aikojen palaamista mahdollisimman pian. Musiikki esitys olikin aluksi haikea, mutta sai loppuun iloisen käänteen. 

Koko juhlan kuitenkin kruunasi Retro Asu kilpailu, jossa näimme yli 20 asua suoraan 70-luvulta. Muutamia mieleen jääneitä asuja olivat varmasti nahkainen kilpa-ajo asu, syvä v-kaulainen paita sekä alaspäin levenevät housut, jotka ovat varmasti jokaiselle tuttu 70-luvun kuvista. Kilpailun kuitenkin voitti kaikkien yllätykseksi eräs kolmesta tuomarista. 

Kokonaisuudessa TJ100 juhla toi koko lukion arkeen mukavan lyhyen tauon ja esitteli tämän vuoden ykkösille mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Toivottavasti TJ100 juhlan pirteä tunnelma jatkuu abeilla vielä kirjoitusten jälkeenkin.

Uusi lukuvuosi on Järvenpään lukiossa saatu alkaneeksi ja koronarajoitukset ovat näkyneet tapahtumien määrissä ja ylioppilaiden erikoistoimissa.

Uusi lukuvuosi aloitettiin tiistaina 11.8. hermostuneen odotuksen jälkeen. Koko kesän ajan oppilaat, opettajat ja koulun rehtori Marja-Liisa Lehtinen olivat seurailleet tilannettaa ja odottaneet, että tieto syksyn koulunaloituksesta saapuisi. Lukuvuosi kuitenkin on aloitettu lähiopetuksessa, joka on jakanut mielipiteitä opiskelijoiden ja heidän vanhempiensa kesken.

Lukuvuoden aloitus on kaikesta huolimatta meille Järjessä mukava juttu, koska tämä antaa meille mahdollisuuksia jatkaa kaappiin säilytykseen piilotettuja projekteja. Pienenä alkupalana voimme muun muassa paljastaa, että podcastit ovat työryhmän checklistin tärkeänä ideana ja kehityksen kohteena tälle vuodelle.

Järjen väki myös muistuttaa, että kannattaa seurata THL:n informointia ja suosituksia koronarajoituksia koskien.

Tiistaina 3.3. Järvenpään lukion biologian 2. kurssin opiskelijoille oli tarjolla lyhytmuotoinen vierailu Viikin jätevedenpuhdistamolle. Vierailun aikana pääasiassa 1. vuoden opiskelijoista koostuvalle ryhmälle kerrottiin vedenpuhdistamisesta ja heille esiteltiin myös vedenpuhdistamisen eri vaiheet yksityiskohtaisesti laitoksen uumenissa. Ennen itse laitokseen pääsyä, opiskelijoille pidettiin lyhyt teoreettinen luento siitä, miten jätevesi päätyy Viikkiin, kuinka monen kunnan jätevedet Viikissä hoidetaan ja minne puhdistettu vesi päätyy. 

Maanalaiseen tunneliverkostoon päästyään, joutuivat jotkin oppilaat pidättämään hengitystään nenään käyvän lemun takia. Rohkeimmat kulkivat ongelmitta altaalta toiselle, mutta olosuhteista vähiten nauttivia koeteltiin toinen toistaan vahvempiaromisella huoneella. 

Jätevedenpuhdistamon lisäksi, maanantaina 9.3. kouluun tuli käymään vierailevaksi tähdeksi alun perin Helsingistä kotoisin oleva ammattiluontokuvaaja ja toimittaja/tietokirjailija Tea Karvinen. Tällä luennolla koulun luma-linjan opiskelijoita ja muita vapaaehtoisia pääsi kuulemaan Suomen kansallispuistoista. Esitys perustui Karvisen julkaisemaan kirjaan Kansallispuistot – maamme luonnon helmet, joka on julkaistu vuonna 2017 Suomen 100. Vuoden kunniaksi. Luennolla opiskelijat pääsivät kuulemaan lisää myös siitä, mitä kirjan julkaisun jälkeen on saatu aikaan. 

Luennon aikana Karvinen jakoi kuvausretkien kokemuksiaan ja tarinoitaan sekä kertoi siitä, miten dronella kuvaamisesta oli tullut mielenkiintoista puuhaa. Lukuisia luontoilmiöitä ensilumista, pohjoisen revontuliin esiteltiin kuvasarjassa, jota pystyi vain ihailemaan. Kuvasarja koostui monista erilaisista kuvista, monista eri Suomen kansallispuistoista ja ei ole epäilystäkään, että tämä oli vain pintaraapaisu Karvisen aikaansaamasta työstä. 

Luennon lopussa Yleisölle näytettiin noin 12 minuutin pituinen video, johon oli koottu Karvisen ottamia kuvia ja videoita eri vuodenajoilta, eri ympäristöistä, eläimistä ja paikoista, joihin Karvinen on vaeltanut kuvaamaan. 

Luennon jälkeen, kun Karviselle annettiin vapaa sana kertoa jotain, mitä hän haluaisi jakaa lehden lukijoille, totesi hän, että ihmisten tulisi vaeltaa metsissä rohkeammin. Olemme nimittäin liian riippuvaisia merkityistä poluista, mutta jos poikkeaisimme syvemmälle metsään, saatamme löytää sieltä jotain meille itselle tärkeää, jolloin halumme suojella luontoa ja ympäristöä kasvaisi. Karvinen myös painotti, että Suomen luonnossa ei ole mitään pelättävää, ja että “Suomessa et kuitenkaan törmää leijonaan, kuten Afrikassa” hän naureskeli. 

Järvenpään lukiolaisilla etäopetuksen arki alkoi samoihin aikoihin, kuin suurimmalla osalla muista Suomen toisen asteen opetuslaitoksissa ja jatkuu edelleen. Muutaman viikon jälkeen oppilaat, opettajat ja huoltajat ovat päässeet tuntumaan siitä millaista arki on nyt, kun nuoret viettävät suurimman osan päivästään videopalaverissä ja nauhoitettuja luentoja katsellen. On päivän selvää, että etäopiskelu jakaa monia mielipiteitä, aivan kuten kaikki muukin opiskeluun liittyvä päätöksenteko, mutta tällä kertaa kyseessä on tapaus, jossa päättäjillä ei ollut paljon vaihtoehtoja. 

Uuden jakson aloitus tuotti paljon erilaisia huolia ja jännitystä oppilaissa ja opettajissa. Monet opettajat esimerkiksi joutuivat suunnittelemaan kurssinsa hyvin eri tavalla opetettavaksi, kuin mitä oli tarkoitus, osa opettajista joutuivat perumaan kursseihin kuuluvia vierailuja, ja osa on joutunut opettelemaan täysin uuden tavan opettaa, jossa teknisiltä ongelmilta ei selvitä. Oppilaiden kohdalla etäopetus ei ensisilmäyksellä näytä normaalia haastavammalta, mutta karu totuus on se, miten merkittävä osuus koulun opiskelijoista ovat nykyisissä oloissa pulassa koulutöidensä kanssa ja ovat sitä mieltä, että heillä ei aika riitä kaikkiin palautusaikatauluihin tai muiden noudattamiseen. Tästä toinen ääripää on oppilaat, joilla on “käynyt hyvä tuuri” oppiaineidensa suhteen, jolloin heidän oppiaineensa ovat joko opetustyylin, palautusaikojen tai muiden kurssivaatimusten takia huomattavasti helpommat kuin muilla, jolloin oppilaiden ajankäytölle on kasvanut suuria eroja. Tämä ei ole opettajien syy, mutta oppilaillakaan ei ole asian eteen paljoa tehtävissä. Jotkin aineet sattuvat vaatimaan enemmän työtä kuin toiset, jonka takia ollaan pisteessä, missä oppilaalle helposta aineesta on saattanut tulla jakson vaikein. Nykyistä tilannetta voisi verrata ihan tavalliseen koulunkäyntiin, jossa motivoituneemmat ja tunnollisemmat oppilaat noudattavat aikatauluja ongelmitta ja saavat aikaiseksi kaiken pyydettävän, mutta se ei ole reilua. Nykyisessä tilanteessa myös lahjakkaat opiskelijat ovat olleet vaikeuksissa, kun opettaja ei oppitunnin aikana ole aina samalla tavalla saatavilla, jolloin jo koulussa oppitunnilla, jos oppilas ei uskalla pyytää apua, on se joillekin mahdotonta etäällä Wilma-viestinkään turvin.  

Nopeaan kommunikaatioon ei ole välttämättä helppoa ratkaisua, mutta useat opiskelijat ovat ehdottaneet ja kehottaneet opettajia vaihtamaan Discord-sovellukseen paremman ja helpomman kommunikoinnin saamiseksi, sekä ryhmälle, että yksityisenä viestinä. Oppilaat ovat vedonneet myös Discordin käyttöön sillä kannalla, että monet koulun opiskelijat käyttävät sitä aktiivisesti päivittäin myös vapaa-ajan aktiviteetteihin, eikä vain opiskeluun, jolloin heillä on useampi asiaa samassa paikassa. Mutta nopea kommunikaatio ei riitä kaikkeen. Esimerkiksi aikaisemmin mainittu vaikeus noudattaa aikatauluja on asia, mihin pitäisi löytyä oma ratkaisunsa. Jos opiskelijalla ei ole aikaa ja mahdollisuutta noudattaa kaikkia aikatauluja, tulisi tällä olla mahdollisuus keskustella opettajan kanssa erityistapauksista. Tällaiset ovat olleet niitä asioita, joihin opiskelijat ovat vedonneet etäopiskelun aikana. 

Etäopetukseen liittyvissä tutkimuksissa on huomattu, että koulussa sosiaalisen selviytymisen alaiset oppilaat ovat nostattaneet tasoaan keskiarvolta huomattavasti etäopetuksen aikana loputtoman työrauhan ja tyhjän tilan tarjoaman itsenäisen työskentelyn ansiosta. Tämä fakta tosin katoaa nopeasti näkyvistä opiskelijoiden palautteen alle, kun opiskelijoiden tyytyväisyyttä pidetään tärkeämpänä asiana ja ihan hyvästä syystä. Monet nuoret ovat sanoneet kärsivänsä alakuloisuudesta ja masennuksesta etäopetuksen aikana, joka on asettanut koko maailman hankalaan pisteeseen, mistä pois pääseminen tulee viemään aikaa, ja vain aika kertoo, kuinka paljon. 

Etäopetus on tuonut siis oman määränsä mansikkaa, mutta enemmistöä näyttäisi palvelevan paluu takaisin kouluun lähiopetukseen. Tässä kohtaa virallista lausuntoa asiasta ei ole vielä tullut, mutta opettajat ovat jo suunnitelleet, että vuoden viimeinen jakso tullaan käymään loppuun kotioloissa. 

Sanni Tabell

”Sinä
et tule ikinä oppimaan kiinaa”, Heikkiselle sanottiin. Nyt hän opettaa kiinaa
Järvenpään lukiossa sekä monissa muissa kouluissa asuttuaan Kiinassa.

Janne Heikkinen opettaa kiinaa koulussamme.

Kuka?

• Opettanut kiinaa Järvenpään
  lukiossa vuodesta 2010
• Asunut Kiinassa
  2000–2005
• Opiskeli aikuiskasvatustiedettä
  Turun yliopistossa ja kiinaa Zhejiangin yliopistossa
• Kiinalainen
  lempiruoka: sichuanilainen hot pot -pataruoka (huoguo)
• Palkittu Järvenpään kansalaisopiston
  vuoden opettajaksi 2019

Janne
Heikkinen ei ollut vielä lukiossa innokas opiskelija. Opiskelu alkoi kiinnostaa
25-vuotiaana armeijan ja muutaman työvuoden jälkeen. Englannin kieli kuitenkin
kiinnosti aina, ja Heikkinen panostikin siihen paljon. Hänen näkemyksensä oli
jo nuorena se, että olisi mukavaa opettaa osaamaansa kieltä muille. Oli siis
luonnollinen päätös hakeutua opettajaksi. Heikkinen opettaa yhä kiinan ohella
englantia. Hänen kursseilleen voi hakeutua Järvenpään kansalaisopistoon.
Kansalaisopistossa on myös Heikkisen kiinankursseja. On kiinnostavaa, miten Heikkinen
on päätynyt niin erikoisen kielen opettajaksi.

”Aloitin
kiinan opiskelun vuonna 1995. Opiskelu lähti ihan harrastuspohjalta. Ajattelin,
että tämä saattaisi olla eksoottinen ja mielenkiintoinen kieli. Kaveri
”rohkaisi” minua sanomalla: ”Sinä et tule ikinä oppimaan tuota kieltä.” Nousi
ajatus, että haluan näyttää tälle kaverille.”

Heikkinen
haki systemaattisesti kurssilta kurssille ja kävi kaikki mahdolliset kiinan
kurssit. Hän huomasi, ettei kiinan oppiminen olekaan niin mahdotonta kuin
hänelle oli sanottu. Heikkinen kuvailee sen olevan kuin mikä tahansa muukin
kieli, johon ensin mennään sisään, jonka alkeet harjoitellaan ja jota
pikkuhiljaa harjoitellaan lisää. Kiinan kurssit kuitenkin loppuivat kesken,
vaikka halua opiskella lisää olisi kuitenkin ollut.

”Senhetkinen
kiinanopettajani, joka on itsekin kiinalainen, jutteli asiasta kanssani. Hän
sanoi, että jos oikeasti haluaisin opiskella ja oppia kiinaa lisää, kannattaisi
harkita Kiinaan muuttamista – edes vuodeksi.”

Heikkinen
otti vuonna 2000 vaimonsa kanssa sapattivuoden, vuoden vapaaksi töistä. He
halusivat lähteä Kiinaan opiskelemaan. Kaupunki, johon he lähtivät, oli sama,
josta Heikkisen kiinanopettaja on kotoisin: Hangzhou.

”Se oli sellainen once in a lifetime experience. It’s now or never.  Nyt tai ei koskaan.”

Hangzhou

Kuva: WorldAtlas

Monet
Kiinan kaupungit, kuten Shanghai, ovat hyvin vilkkaita. Ihmisillä on kiire
töihin ja tapaamisiin. Monet juoksevat tai vähintäänkin kävelevät ripeästi.
Junat ja metrot ovat aina tupaten täynnä. Hangzhou on erilainen kaupunki,
rauhallinen ja rento. Ihmiset viettävät aikaansa kuunnellen linnunlaulua ja
juoden vihreää teetä Länsijärven rannalla kauniita vuoria katsellen. Koska
kulttuuriympäristö on erilainen, Heikkinen kohtasi Kiinassa paljon erikoisia
asioita.

”Kiinassa
on niin paljon ihmeellisiä asioita, ettei niitä voi edes luetella. Otin suurin
piirtein joka päivä kameralla kuvia. Ajattelin usein, että ei voi olla totta ja
että asian voi tehdä näinkin. Kiinassa on paljon nähtävää.”

Kiinassa on
todellakin paljon nähtävää, ja Kiina on iso maa. Heikkinen sanookin, että
jokainen paikka Kiinassa on erilainen. Täytyy käydä maaseudulla, kaupungissa ja
eri puolilla Kiinaa kokeakseen sen täysin. Hänen mukaansa vain Pekingissä tai
Shanghaissa käymällä ei ole oikeasti käynyt Kiinassa.

Heikkisellä
ja hänen vaimollaan oli ennen lähtöä käsitys, että Kiina on eksoottinen ja
mukava maa. Kun he olivat olleet Kiinassa kolme kuukautta, eksoottisuus katosi
ja elämä arkistui. Heikkinen huomasi, että Kiina on kuin mikä tahansa maa,
jossa on tavallisia asioita ja tavallisia ihmisiä tavallisine arkineen ja
murheineen. Heikkinen ja hänen vaimonsa opettivat eri kouluissa, vaimo
kansainvälisessä ja Heikkinen itse kiinalaisessa koulussa. Opettaminen oli hyvä
tapa kustantaa asumista.

Kiina oli
myös hyvä tukikohta lähteä käymään naapurimaissa. Heikkinen vieraili muun
muassa Japanissa, Koreassa, Vietnamissa ja Australiassa. Kiinasta oli halpaa kierrellä
naapurimaita. Heikkinen kertoo kokemuksistaan:

”Meni kolme
kuukautta, että alkoi ymmärtää kaiken, mitä ihmiset ympärillä puhuivat. Vuosi
meni, että pääsi kulttuuriin sisään. Viiden vuoden aikana olin muuttunut
kananmunaksi. Se tarkoittaa sitä, että olin päältä valkoinen ja sisältä
keltainen. Olin muuttunut aika kiinalaiseksi ja ajattelin kiinalaisittain
monista asioista.”

Nämä
kiinalaiset ajattelu- ja toimintamallit tulivat Heikkisen mukana takaisin
Suomeen. Hän saattoi ajaa omien sanojensa mukaan vähän niin ja näin. Hän ei
aina noudattanut suomalaisia normeja. Todella nopeasti hän kuitenkin muuttui
takaisin.

”Sanotaan
myös, että ulkomailla asuvat kiinalaiset ovat banaaneita. He ovat keltaisia
ulkoa ja valkoisia sisältä. Mutta minä olin sitten kananmuna.”

Heikkisen opetukseen voi hakeutua myös Järveen
kansalaisopistolle.

Heikkinen
vaimoineen palasi Suomeen vuonna 2005, ja heille syntyi lapsi heti seuraavana
vuonna. Lapsen syntymä muutti kaiken. Ensimmäisinä vuosina oli täysin
mahdotonta palata takaisin Kiinaan. Harmikseen Heikkinen ei ole paluunsa
jälkeen vieraillut Kiinassa. Kiinasta saadut ystävät ovat kyllä tulleet hänen
luokseen vierailuille Suomeen.

Halu palata
Kiinaan on kova. Heikkinen voi kuvitella vielä muuttavansa Kiinaan vähäksi
aikaa, vaikka vuodeksi tai puoleksi. Olisi mukavaa myös käydä lyhyillä
matkoilla, joilla voisi näyttää pojalle, millaisessa paikassa hänen isänsä
opiskeli ja teki töitä.

Nyt
Heikkinen työskentelee Järvenpäässä opettamassa kiinaa ja englantia. Oli selkeä
päätös hakeutua opettamaan Suomeen paluun jälkeen.

”Ajattelin,
että tästä ei saa luopua. Kiina on niin kallisarvoinen kieli, ja kielitaitoa
täytyy pitää yllä. Oli luonnollinen päätös hakeutua opettamaan kiinaa. Osaan
itse kieltä ja haluan kertoa siitä muillekin. Huomasin myös, että Suomessa oli
jo siihen aikaan mielenkiintoa. Nuoret alkoivat kiinnostumaan kiinan
opiskelusta.”

Heikkinen
on yleisen mielipiteen mukaan erittäin hyvä opettaja. Hän hyödyntää
opetuksessaan monenlaisia tapoja ja kehittää oppituntejaan paljon. Hän pyrkii
pysymään ajan harjalla ja hyödyntämään yhä kehittyvää teknologiaa. Hänen
mukaansa yksi opettajana olon parhaita puolia on se, että hän pääsee haastamaan
itseään.

”Opetuskin
muuttuu koko ajan. Uusia välineitä tulee, internet kehittyy ja on paljon uusia
opetustapamahdollisuuksia. Ei olekaan enää välttämättä niin, että on kirja ja
CD, joista opetetaan. Se haastaa koko ajan kehittämään opetusta.”

Heikkinen
haluaa puhkaista kuplan siitä, että kiina olisi maailman vaikein kieli. On
olemassa paljon nettisivuja ja sovelluksia, joiden avulla kielen vaikeimpiakin
aspekteja, merkkejä ja ääntämystä, voi harjoitella.

”Ei ole
toista kieltä, jonka alkeet olisi niin helppo opetella kuin kiina. Syyksi
sanoisin ehkä sen, että kiinan kielioppi on mitätön. Ääntämys, erityisesti
toonit, saattavat tuottaa vaikeuksia. Mutta se kupla pitää puhkaista, että
kiina olisi vaikea kieli. Se ei ole.”

Sunnuntai aamuna 15.3. lukiolehti Järjen päätoimitus on saanut tiedon, että kaikki lukion opetus tullaan siirtämään etäopetukseen COVID-19:n (koronavirus) takia. Tämä tarkoittaa sitä, että koulu suljetaan toistaiseksi ja että opiskelijat tulevat hoitamaan kaiken opiskelunsa itsenäisesti kotona. 

Opiskelijat ovat saaneet viestin Wilmassa, jossa ilmoitetaan näin: “Järvenpään kaupunki on päättänyt siirtää lukion 1. ja 2. luokat ja sekä muut kuin kirjoittajat etäopetukseen (päivä ja ilta) 4. jakson loppuun asti, joka päättyy 30.3.2020 aikuisten ja 3.4.2020 nuorten lukiokoulutuksessa. Jakson koeviikko on aikuisten lukiokoulutuksessa 24.3.2002 – 30.3.2020 ja nuorten lukiokoulutuksessa 26.3. – 3.4.2020”. Tämä voi käydä joillekin opiskelijoille haastavaksi, jos he kokevat opettajan läsnäolon ja fyysisen opetuksen välttämättömästi. Tällaista voi olla esimerkiksi opiskelijoilla, joilla on hankaluuksia tiettyjen oppiaineiden kanssa. 

Lehden tammikuussa nimittämä uusi päätoimittaja Teemu Suomi kommentoi tätä tiedotetta seuraavasti: “Aika erikoinen tapaushan tämä on, eikä sitä tavallaan ole osannut odottaa. Toisaalta nyt kun tällainen, jo pandemiaksi kehittynyt virus koettelee maailmaa ja on Suomeenkin asti levinnyt, niin ei siihen voi erityisen kielteisesti suhtautua. Itse kannatan sitä, että tällaisia turvatoimia harjoitetaan sen sijaan, että ongelmaa vähäteltäisiin. En ole asiantuntija, joten en kummemmin halua ottaa kantaa, mutta siksi meillä on valtion ylemmät, jotka oletettavasti tietävät tehdä, mikä parhaaksi on.” 

Päätoimituksemme haluaa esittää myötätuntonsa kaikille niille keväällä kirjoittaville, joihin tämä tilanne tulee vaikuttamaan. Kehotamme myös, että opiskelijat seuraavat nyt tarkasti Wilmasta saapuvia ohjeita ja Järvenpään lukion sivuilta löytyviä tiedotteita. 

Toivotamme kaikille turvallisia seuraavia viikkoja. Ja toivomme, että pidätte huolen omasta ja lähipiirinne terveydestä. 

Järjen toiminta saattaa hidastua artikkeleiden aikataulujen pakollisen muuttumisen takia 

Järjen päätoimitus 15.3.2020