Lukio-opinnot tähtäävät opintojen lopulla oleviin ylioppilaskirjoituksiin, ja muistan, kuinka opiskelijoita on peloteltu kirjoituksilla heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Moni stressaakin kirjoitustilaisuutta ja sen sääntöjä sekä edessä olevaa suurta opiskelumäärää. Kuitenkaan kirjoitukset eivät ole niin paha paikka kuin mitä annetaan ymmärtää.

Kävin tänä syksynä ensimmäistä kertaa kirjoittamassa, ja kyllä sitä itsellänikin hiukan kylmä hiki valui otsalla, kun valmistauduin elämäni ensimmäisiin ja niin jännittäviin ylioppilaskirjoituksiin. Näin kirjoitusten jälkeen voin kuitenkin sanoa stressin olleen täysin turhaa. Koetilaisuus on todellisuudessa rento ja päällimmäiset fiilikseni ovat myönteiset. Pidän etenkin ylioppilaskokeiden arviointitavasta.

Olemme kurssikokeissa tottuneet kilpailemaan ennaltamääriteltyjä täysiä pisteitä ja oikeita vastauksia vastaan. Eli parhaan arvosanan saa tietyllä määrällä pisteitä, riippumatta siitä, miten muut suoriutuivat kokeesta. Tämähän on aivan tylsää! Koen, että ylioppilaskirjoituksissa yksi osa on jännittää kokeiden jälkeen yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa tulevia Ylioppilastutkintolautakunnan laatimien hyvän vastauksen piirteiden julkistamista ja spekuloida niiden ja muiden kokeen tehneiden kokemusten perusteella laskeeko aineen x pisterajat vaiko ei. Etenkin lukiolaisille suunnattuja Jodel-kanavia seuratessa tämä ylioppilaskokeiden luoma miltei kisastudion kaltainen tunnelma välittyy hyvin voimakkaasti myös kotisohvalle.

Hyvän vastauksen piirteiden julkaisemisen jälkeen alkaa kokeen toinen osa eli alustavien pisteiden odottaminen. Moni opiskelija on tässä vaiheessa jo laskenut itselleen arvosanan ja odottaa opettajan arvioimaa tulosta, jonka jälkeen alkaa ylioppilaskokeen kolmas ja jännittävin vaihe eli ytl:n arviointi. Tätä vaihetta moni pitää tuskallisena parin kuukauden ajanjaksona. Opiskelijoita jännittää, nouseeko vai laskeeko arvosana alustavista arvioinneista vai pysyykö arvosana samana.

Arviointiprosessi on siis nerokas! Se pitää opiskelijat kiinnostuneena pitkän aikaa ja nostattaa keskustelua eri lukioiden opiskelijoiden välillä. On aina hienoa, kuinka jokin asia yhdistää niin monia nuoria. Ja vaikka itse gaussin käyrän onkin kritisoitu olevan epäreilu arviointitapa ja että se ei sovellu enää nykypäiväisen kaltaisiin ylioppilaskirjoituksiin, joissa opiskelijat saavat itse valita kirjoitettavat aineet, tuo se kuitenkin ylioppilaskokeiden arviointiin mielenkiintoista kilpailua. Enää emme kilpaile täysistä pisteistä, vaan kilpailemme muita opiskelijoita ja heidän koesuoritustaan vastaan.

Tällainen arviointi voi olla joko anteeksiantava tai hyvinkin raaka. Esimerkiksi reaaliaineissa arviointitapa on hyvinkin anteeksiantava, kun arvosanan L saamiseksi riittää usein, että opiskelija saa vain 3/4 kokeen pisteistä. Joskaan arvosanaa L ei saa kuin se paras 5 prosenttia keskimäärin. Mutta anteeksiantavien pisterajojen seurauksena myös muiden arvosanojen saaminen on helpompaa, eikä läpipääsyynkään tarvita kuin joitain pisteitä sieltä sun täältä. Sen sijaan esimerkiksi kielissä ja etenkin englannissa kilpailu on tiukkaa ja ero arvosanojen välillä on pientä. Yksikin virhe kokeessa voi kostautua ja joutuu tyytymään alempaan arvosanaan. Ja läpipääsyyn vaaditaan monesti yli sata pistettä.

Toki tällainen kilpailu voi olla myös stressaavaa ja aiheuttaa pettymyksiä, kun arvosana ei vastaakaan omaa kokemusta oppiaineen osaamistasosta. Etenkin englannissa tämä on hyvin yleistä ja englanti onkin tilastojen valossa äidinkielen rinnalla kaikista eniten korotettu oppiaine.

Kaiken kaikkiaan ylioppilaskirjoitukset olivat positiivinen kokemus, eikä niitä kannata turhaan pelätä. Vaikka koetilaisuus saattaa tuntua viralliselta ja arviointi tiukalta, ovat kirjoitukset kuitenkin osa lukio-opintoja ja ne kaikkien täytyy suorittaa valmistuakseen. Jokainen varmasti selviää kokeista, myös sinä!

Artikkelikuvaan käytetty tekoälyä

Syksyn ylioppilaskirjoitukset starttasivat maanantaina 16.9. äidinkielen lukutaidon merkeissä. Monelle kirjoitukset ovat lukiouran jännittävintä ja kuormituksellisinta aikaa, josta erityisesti mediassa esille nostetaan yksittäisten opiskelijoiden huipputulokset. Suorituskeskeinen uutisointi kuitenkin unohtaa usein opiskelijoiden erilaiset lähtökohdat kokeisiin sekä sen, että kirjoitukset eivät lopulta määrittele ylioppilaiksi valmistuvien elämän suuntaa. Tämän vuoksi päätin lähteä tarkastelemaan kirjoituksia hieman inhimillisemmästä näkökulmasta: minkälaisilla eväillä kokelaat lähtevät kohtaamaan YTL:n luomia haasteita. Haastattelin keskiviikkona seitsemää reaaliaineen kokeeseen matkalla ollutta opiskelijaa, jotka kertoivat kirjoitussaliin mukaan pakatuista eväistään. Viikkoa myöhemmin tavoitin vielä koulun biologian ja maantieteen opettaja Emma Lagerin, joka kertoi omasta näkökulmastaan, mitä eväitä yo-kirjoituksissa kannattaa suosia.

Anna, kirjoittaa kemian

Anni, kirjoittaa yhteiskuntaopin

Vaikka Anni oli edellisenä keväänä kirjoittanut espanijan, hän kertoo, että eväiden valinta oli ollut siitä huolimatta hankalaa. “Mulla ei ollut edes mitään muistikuvia mitä viime keväänä mulla olis ollut mukana”, Anni naurahtaa ja jatkaa, että osa eväistä oli kuitenkin sellaisia, joita tiesi haluavansa mukaan.

Annilla mukana on energiajuomaa, vettä, smoothie, eväsleivät sekä pensasmustikoita ja vadelmia. Näiden lisäksi mukaan mahtuu karkkeja ja paistopisteen pizzoja.

Annillakaan ei ole eväiden syöntiin ennestään suunniteltua taktiikkaa. Hän pohtii, oliko eväitä mukana kuitenkin hieman liikaa ja ehtiikö ne kaikki syömään ennen kokeen loppumista.

Tomas, kirjoittaa maantiedon

Tomas kertoo kirjoitusten olevan hänelle jo tuttua hommaa, sillä näiden kirjoitusten jälkeen hänen tulisi valmistua. Hänelle eväiden valinta oli ollut helppoa, mutta aamulla hän oli vielä hakenut mukaan alkoholittoman oluen, kun oli kuullut, että sellaisen saa ottaa mukaan.

Oluen lisäksi Tomaksella on mukana kahvia, energiajuoma, appelsiinimehua, kanawrapit, kolmoleipä, pähkinöitä, Tuc-keksejä, Snickers-patukka sekä karkkia.

Tomas pohtii, että nälän yllättäessä hän aikoo syödä kaikista ruokaisimmat eväät, mutta muuten koko kokeen napostella karkkeja ja pähkinöitä. Hän miettii myös kahvin ja energiajuoman kohtaloa, eli missä välissä ne olisi hyvä juoda, jottei kirjoitukset menisi ihan kofeiinipärinöissä.

Siiri, kirjoittaa uskonnon

Mariam ja Ella, kirjoittavat uskonnon

Mariam ja Ella ovat kirjoittaneet jo aiemmin, joten eväsretkeily kirjoitussalissa on tuttua. Kumpikin kertoo, että eväiden valitseminen oli ollut suhteellisen helppoa.

Juomana molemmilla on jääteetä, Ellalta löytyy sen lisäksi pikkupizzoja, omenaa, Tuc-keksejä, suklaata sekä suklaakakkua, jota oli saanut yllättäen vielä kaverilta aamulla. Mariamilla muoviastioista löytyy vesimeloonia, mangoa, mansikoita sekä eväsleipiä, jotka olivat hänellä ensimmäistä kertaa testissä. Näiden lisäksi mukana on myös irtokarkkeja, suklaata ja smoothie.

Mariam toteaa, ettei hänellä ole oikeastaan aikaa pitää kirjoitussalissa erillistä lounastaukoa, vaan eväitä syödään samaan aikaan kun tehtäviä tehdään. Ella komppaa häntä ja samalla tuumaa, että on hyvä, että eväät ovat tässä tapauksessa yksittäisiä, helposti syötäviä.

Kirjoituseväiden joukkoon Mariam olisi halunnut saada vielä muutaman tietyn irtokarkin. “Aamulla kaupassa tuli kuitenkin kiire ja irttaripussit oli loppu, enkä uskaltanut sitten ottaa niitä sellaiseen hämärään irtosnack-pussiin.”

Julia, kirjoittaa kemian

Emma Lager, korjaa biologian ja maantieteen yo-kokeita

Koulun biologian ja maantieteen opettaja Emma Lager kertoo, kuinka tarkastelee yo-kirjoitusten eväitä opettamansa aineen biologian kautta. Hänen mielestään hyviin yo-eväisiin kuuluu monipuolisuus, terveellisyys unohtamatta kuitenkaan omia mieliherkkuja. “Jos tykkäät ruisleivistä, tee ruisleivät, jos taas grahamleivästä, tee grahamleivät… Suolaisten lisäksi mukaan kannattaa ottaa hedelmiä sekä sitten herkkuja”, Emma neuvoo. Energiajuomien vastustajana tunnettu Emma myös “antaa luvan” kirjoitussaliin vietäviin energiajuomiin, kunhan mukana on myös muuta juotavaa, ennenkaikkea vettä.

Emman mukaan opiskelijoiden yo-eväät ovat pysyneet aikalailla samoina kuin hänen aloittaessaan opettajana Järvenpään lukiossa. Koulun osallistumien kirjoituseväiden tarjontaan on kuitenkin muuttunut vuosien varrella: “Silloin kun aloitin täällä opettamisen, niin meillä oli välipalatarjoilu. Puolenpäivän aikaan me valvovat opettajat tuotiin kirjoitusaliin kärryillä kahvia ja teetä ja mukana oli sämpylöitä tai pasteijoita. Tää järjestely oli kauheen kiva, mutta se sitten lopetettiin jossain kohtaa, varmaan hygieeniasyistä tai oppilasmäärien kasvettua.”

Emma muistelee haastattelun loppussa, että hänellä oli omissa kirjoituksissaan ainakin mukana hänen äitinsä itse tuorepuristamaa appelsiinimehua. Opiskelijoiden yo-kokeita tarkistaessa hänellä ei ole eväitä mukana, mutta kertoo huolehtivansa verensokerin hyvästä tasosta säännöllisillä ruokatauoilla, joihin kannustaa myös opsikelijoita kirjoitussalissa.

Keskiviikkona 28.8.2024 järjestimme lukiolla kaveriluokkatilaisuuden, jota Arttu Lager tuli pitämään toisella tunnilla kanssani. Tilaisuuden oli tarkoitus mahdollistaa uusien kaverisuhteiden syntyminen rennoissa tunnelmissa.

Ajatus tämänlaiseen mahdollisuuteen syntyi, kun suunnittelimme torstaille teemapäivää. Teemana oli match-päivä, jonka tarkoituksena oli pukeutua yhteensopiviin vaatteisiin kaverin tai kaveriporukan kanssa. Jodelissa heräsi huoli siitä, miten yksinäiset opiskelijat voisivat osallistua teemapäivään. Yhtenä toimintavastaavista tartuin tilaisuuteen – ehdotin kaveriluokkatoiminnan järjestämistä 28.8.2024 klo 11-14.20. Vapaita luokkahuoneita löytyi toiminnan toteuttamiselle.

Tunneilla oli rento meno, mukaan sai liittyä milloin halusi ja niin pitkäksi aikaa kuin halusi. Voisin sanoa tapahtuman onnistuneen, vaikkei kuitenkaan täysin alkuperäisen tavoitteen näkökulmasta. Toimintaan osallistui pajan aikana yli kymmenen ihmistä. Lähes kaikki heistä olivat samalla luokalla, joten uusien yhteyksien saaminen ei laajemmin toteutunut. Osallistujat pitivät heille annetusta mahdollisuudesta viettää aikaa yhdessä. He kuitenkin toivoivat, että paikalla olisi ollut mieluusti enemmän ihmisiä muiltakin luokilta.

Toiminnan ajankohta oli ehkä hieman ongelmallinen, sikäli useimmilla on koulua kyseisenä kellonaikana. Osallistujien opettajat kuitenkin olivat antaneet opiskelijoille luvan osallistua toimintaan tunnin aikana. Toiminnan järjestäminen koulupäivän ulkopuolella on hieman hankalahkoa monen tekijän vuoksi. Kuka, milloin, missä, mitä? Osallistujat kuitenkin toivoivat lisää tapahtumia, joissa olisi mahdollista ryhmäytyä enemmän ainakin omien luokkalaisten kanssa, mieluusti kuitenkin myös muiden luokkien opiskelijoiden kanssa.

Päivä oli itselleni onnistunut ja vaikuttava. Esille nousi taas nuorten yhteenkuuluvuuden tarve. Nuoret haluavat tulla kuulluksi, osaksi ryhmää ja sosiaalista ympäristöä. Miten koulussa tai kouluajan ulkopuolella voitaisiin järjestää toimintaa, jossa nuoret pääsisivät toteuttamaan tätä tarvetta? Vastausta tai ehdotuksia tähän emme vielä osallistujien aivoriihessä keksineet.

Kirjoitus ja kuvitus: Sanni Veijalainen

Ensimmäisen ja toisen vuosikurssin opiskelijoiden päätettyä lukuvuotensa perjantaina 31. päivä jäi jäljelle vielä valmistuvat abit eli tulevat ylioppilaat. Heidän päivänsä koitti, kun koululla vietettiin 1.6. perinteistä ylioppilasjuhlaa. Juhla kokosi jälleen koulun areenan ja lehterit täyteen katsojia. Myös Järki oli paikalla seuraamassa juhlaa.

Ylioppilasjuhla on perinteikäs juhla, jota vietetään lukioilla ympäri Suomen niin keväisin kuin syksyisinkin. Se juontaa juurensa jopa yli 200 vuoden taakse 1800-luvulle. Juhlassa ylioppilaskirjoituksista selvinneet lukio-opiskelijat lakitetaan ja heistä tulee virallisesti ylioppilaita. Tänä keväänä valmistuu valtakunnallisesti noin 24 800 uutta ylioppilasta ja Järvenpään lukiosta päivälinja ja aikuislinja mukaan lukien yhteensä 235 ylioppilasta. Vuosittain lukioista valmistuu maan laajuisesti noin 30 000 ylioppilasta ja Järvenpään lukiosta noin 300 ylioppilasta.

Ylioppilasjuhlaa järvenpääläiseen tapaan

Järvenpäässä juhlapäivän helteinen sää ja auringonpaiste lämmittivät koulua, ja tuvan ollessa täynnä kylmä kenellekään ei varmasti päässyt tulemaan! Ennen juhlan virallista alkua rehtori muistutti vielä juhlaväkeä juhlan etiketistä sekä kertoi käytännön ohjeita, kuten vesipisteiden sijainnin.

Juhla alkoi valmistuvan opiskelijan Juuso Heikkilän upealla pianoesityksellä, jonka jälkeen lavalle astui pitämään puhetta ja avaussanoja aikuislinjan tuleva ylioppilas Tero Kaartinen. Hän puhui koulutuksen kehityksestä Suomessa sekä henkilökohtaisesta polustansa opinnoissa. Puheen jälkeen juhlaväki pääsi jälleen nauttimaan musiikkiesityksestä. Toisen vuosikurssin musiiki- ja tanssilinjan opiskelijat esittivät lavalla Pehmoainon kappaleen Valssi. Viimeisenä ennen rehtorin puhetta ja todistusten jakoa kuulimme riemuylioppilaiden tervehdyksen. Lavalle astuivat Abban musiikin saattelemana ylioppilaat Leena Frestadius-Huotari, Terttu Heikkinen ja Hannele Raejärvi. Kolmikko toi lavalle tuulahduksen nostalgiaa kertoessaan lukio-opinnoista puolen vuosisadan takaa. Riemuylioppilaat kuitenkin tsemppasivat ja kannustivat tulevia ylioppilaita elämässä ja onnittelivat heitä.

Rehtorin tervehdys

Juhlan alkuosan jälkeen rehtori Marja-Liisa Lehtiniemi piti puheen juhlaväelle sekä tuleville ylioppilaille. Hän nosti esille tärkeintä pointteja lukio-opinnoista. Rehtori mainitsi syksyisin valmistuvien eli kolmeen ja puoleen vuoteen lukion käyvien lisääntyneen määrän sekä kertoi huolensa tekoälyn ja internetin käyttämisestä vastausten kopioimiseen lukion tehtäviä varten. Rehtori kuitenkin lisäsi ettei tekoälyä saa jättää huomiotta, sillä tuoreen tutkimuksen mukaan suurin osa suomalaisjohtajista palkkaa mieluummin työtehtäviin tekoälyn käytön osaavia henkilöitä.

Nykyisestä lukiokoulutuksesta rehtori nosti esille 18 ikävuoteen päättyvän oppivelvollisuuden sekä maksulliset oppimateriaalit 20 ikävuoteen asti. Rehtori kuitenkin totesi maksuttomien oppimateriaalien olevan veitsenterällä nykyisen hallituksen huhtikuussa esittämän linjauksen perusteella. Maksuttomia oppimateriaaleja koskevasta uudistuksesta Järki uutisoi jo aiemmin koululla järjestetyn ulosmarssin yhteydessä.

Myös opiskelijoiden hyvinvointi oli puheessa keskeisessä roolissa. Rehtori nostikin esille areenalla järjestettävien tapahtumien tärkeyden ja vaikutuksen lukiomme ilmapiiriin. Valtakunnallisessa ulkoisessa lukiokoulutusta mittaavassa arvioinnissa Järvenpään lukion taso oli korkea ja oppilaitoksen teettämien kyselyiden perusteella opiskelijat viihtyvät hyvin lukiossa. Henkilökunnan keskuudessa on myös huomattu kuinka osa opiskelijoista jää koululle jopa oppituntien jälkeen viettämään aikaa. On kuulemma ihmetelty, miksi koululla on perjantaisin pakko kuuluttaa opiskelijoille, että nyt on aika lähteä pois. “Ei meidän aikanamme nyt ainakaan perjantaisin koululle jääty”, rehtori totesi huvittuneena.

Puheen jälkeen rehtori jakoi tuleville ylioppilaille todistukset sekä stipendit ansioituneille ylioppilaille. Etenkin eri oppiaineissa hyvin suoriutuneiden stipendejä jaettiin paljon.

Ennen todistusten ja stipendien jakoa areenalla kävi kuitenkin pienimuotoinen välikohtaus, sillä puhujanpönttö meinasi kaatua. Yleisössä ehdittiin jo kauhistua, mutta kiitos rehtorin nopeiden refleksien, puhujanpönttö saatiin pidettyä pystyssä.

Onnea ylioppilaat!

Todistusten ja stipendien jako oli juhlan pisin yksittäinen osuus, mutta sen loppumista kannatti odottaa! Osuuden jälkeen koitti nimittäin jokaisen valmistuvan opiskelijan paljon odottama hetki; ylioppilaiksi julistaminen! Rehtori julisti heidät ylioppilaiksi lauantaina 1. kesäkuuta 2024 kello 11.55. Ylioppilaiksi julistamisen jälkeen rehtori piti vielä lyhyen puheen onnitellen ylioppilaita itsensä sekä koko koulun henkilökunnan puolesta. Virallisuuksien jälkeen juhlaväkeä oli hyvä jälleen vähän piristää musiikkiesityksellä. Koko juhlaväki nousi seisomaan, kun lukion areenalla kajahti yhteislaulu Gaudeamus igitur.

Tässä vaiheessa juhla oli ajallisesti jo lähestymässä loppuaan eikä jäljellä ollut enää kuin muutama musiikkiesitys, runoesityksiä sekä ylioppilaan puhe. Ennen ylioppilaan puhetta juhlaväki kuuli ylioppilas Noémi Smatin pianoesityksen. Hän esitti ABBA:n kappaleen Slipping Through My Fingers.

Tämän jälkeen lavalle astui ylioppilas Ilmari Virman kertomaan tunnelmia valmistumisesta sekä kiittämään kanssavalmistuvia. Virman nosti humoristisesti esille monia Järvenpään lukiota ja kansallista lukiokoulutusta koskevia kokemuksia ja stereotypioita, kuten esimerkiksi omien nimikirjainten bongaamisen jäkecrush-kanavalta tai pitkässä matematiikassa derivoinnin haasteet. Hän mainitsi myös opiskelijoiden huolen maksuttoman toisen asteen kohtalosta. Eräs hyvin tärkeä pointti, jonka Virman nosti esille, oli jokaisen ylioppilaan henkilökohtainen saavutus. Hän totesi kuinka median hehkutuksesta huolimatta läheskään kaikilla ylioppilailla taikka yliopistoon päässeillä ei komeile todistuksessaan 7 laudaturia, mutta heillä on silti yhtä hyvät mahdollisuudet suoriutua hyvin elämässä.

Virmanin puheen jälkeen lavalle astuivat runoesitystä pitämään Emilia Arenius, Juuso Heikkilä sekä Minsku Paalasmaa. Tämän jälkeen toisen vuosikurssin musiikkilinjan opiskelijat sekä ylioppilas Paula Nummila esittivät juhlaväelle Nummilan itse säveltämän ja sanoittaman kappaleen Kaikki Muuttuu. Juhlan kruunasi vielä perinteikkäästi koko juhlaväen yhteislaulu Suvivirsi sekä video kolmesta ylioppilaasta vierailemassa sankarihaudoilla.

Juhla oli paikalla olevalle toimituksen jäsenille ensimmäinen laatuaan ja oikein onnistunut sellainen! Työskentelimme juhlan ajan lukion av-tiimin tilan vieressä ja ainakin av-tiimin vastuuopettaja Petra Koivu vaikutti tyytyväiseltä juhlaan. Hän kiitteli suuresti kaikkia juhlan tekemiseen osallistuneita.

Nyt kuitenkin myös toimitus jää kesätauolle. Vielä kerran onnea tuoreille ylioppilaille ja tsemppiä uusille poluille sekä hyvää ja rentouttavaa kesää myös muulle koululle ja koulun henkilökunnalle koko toimituksen puolesta!

Kirjoittanut: Eemil Pietilä

Kuvat: Iita Markkanen

Juttua korjattu 1.6. klo 22.27, korjattu pieniä kirjoitusvirheitä.

Lukiomme Jodel-kanavalla keväällä 2024 päätään nostanut kritiikki opiskelijakunnan hallituksen järjestämistä perjantaimuusiikeista eskaloitui tiistaina 21.5.2024 jopa musiikkeja soittavien mediavastaavien henkilökohtaiseksi solvaamiseksi sekä muuksi törkeäksi kiusaamiseksi ja haukkumiseksi. Tästä syystä opiskelijakunnan hallitus päätti kokouksessaan 24.5.2024 lopettaa perjantaimusiikit toistaiseksi.

Lukiomme opiskelijakunnan hallituksella on ollut jo useamman vuoden perinteenä soittaa joka perjantai ruokavälituntisin kello 11-13.05 välillä musiikkia koulun areenalla. Perjantaimusiikit ovat alunperin tarkoitettu yhteisöllisyyttä nostattavaksi tapahtumaksi parantamaan koulun ilmapiiriä. Opiskelijakunnan hallitus on pitkään pyytänyt biisitoiveita muun muassa lukion Jodel-kanavalla sekä aika ajoin myös erillisellä Forms-kyselyllä. Musiikit ovat pääosin sujuneet menneinä vuosina ilman häiriöitä.

Mutta mikä on opiskelijoiden mielipide perinteestä?

Perinne on jo pitkään otettu vastaan pääosin avosylein. Haastattelimme vapaamuotoisesti kahta koulumme abia, Nelliä ja Mayaa, perjantaimusiikin toimivuudesta sekä perinteen vaikutuksesta heidän kouluarkeensa. Haastateltavien mielipiteitä ei kuitenkaan voi yleistää jokaisen Järvenpään lukion opiskelijan mielipiteiksi.

Mitä mieltä olette olleet näistä perjantaimusiikeista?

“Mun mielestä ne on ollut todella olennainen osa koulua”, Maya toteaa. Nelli lisää musiikin piristäneen perjantaipäiviä huomattavasti. Maya antaa esimerkin tilanteesta, jolloin DJ on soittanut kappaleen “Kuumaa huumaa” jonka aikana opiskelijat ovat alkaneet tanssia wanhoja varten opittua koreografiaa. “Aina ku kävelee sinne ruokalaa tekee itekki jonku pikku dancy-dancyn!” Keskustelussa tulee ilmi ruokalassa kohdattu vallitseva lämminhenkinen tunnelma: “(opiskelijoiden) naamat ovat niin kirkkaita, iloisia!” Nelli ja Maya mainitsevat ruokalan iloisen tunnelman tarttuvan ja kestävän mahdollisesti jopa oppitunneille asti, vieden samalla stressin hetkeksi pois.

Oletteko itse ehdotelleet kappaleita ja oletteko tulleet kuulluiksi?

Nelli ei ole ehdottanut kappaleita, mutta sen sijaan Maya on tuonut toiveensa esiin kerran. Kappale toistettiin kyseisen perjantain ruokailun aikana. Nelli ja Maya kertovat, että genrejä on toistettu sekaisin laidasta laitaan: “Vähän metallia, poppia ynnä muuta sekaisin.” “On ollu kivaa et on ollu sekasin eri genrejä ja vaik nyt ei ois ollu oman mieleinen genre niin ei se mua ainakaan oo haitannut.”

Mikä kehitettävää perjantaiperinteessä ja sen toteuttamisessa olisi?

Maya aloittaa: “No qr-koodilla vois ehottaa biisejä, jotta enemmän ihmisiä näkis sen.” Nelli tuo ilmi myös sen, että musiikit saattavat olla joskus liian kovalla, mutta huomauttaa myös kappaleiden keskenäisitä äänieroista. Parivaljakko kertoo suhtautumisen kehitysehdotuksiin olleen myönteistä ja palautetta on myös kyselty forms-linkkien kautta. Maya ja Nelli ovat nauttineet perinteestä. Kaikkien kohdalla se ei kuitenkaan ole näin.

Tilanne eskaloituu

Kuitenkin etenkin lukuvuoden 2023–2024 aikana uuden opiskelijakunnan hallituksen valitsemisen jälkeen nykyiset mediavastaavat ovat saaneet huomattavat määrät tarpeetonta kritiikkiä liittyen musiikkeihin. Alkuun kritiikki oli maltillista musiikin solvaamista ja toisten musiikkimaun haukkumista, mutta kevään edetessä tilanne paheni ja kritiikki muuttui enemmän mediavastaavia ja muita DJ:n hommia hoitaneiden henkilökohtaiseksi kritisoinniksi ja suoraksi kiusaamiseksi. Tilanne eskaloitui toiseksi viimeisellä kouluviikolla tiistaina 21. toukokuuta, kun opiskelijakunnan hallituksen mediavastaavat olivat päättäneet soittaa musiikkia opiskelijoiden iloksi viimeisen kunnollisen koulupäivän kunniaksi. Tällöin mediavastaaviin kohdistui poikkeuksellinen määrä henkilökohtaista vihaa lukion Jodel-kanavalla ja osa kommenteista oli tulkittavissa jopa tappouhkauksina.

Opiskelijakunnan hallitus kirjoitti tällöin heti samana iltana julkisen kannaottonsa turvallisen tilan puolesta ja sanoi harkitsevansa tulevassa kokouksessa perjantaimusiikkien lakkauttamista toistaiseksi. Seuraavaksi lainaus kannanotosta:

Opiskelijakunnan tulisi tarjota edellytykset ja turvallinen tila, jotta kaikki sen jäsenet pystyvät toimimaan ja tekemään niitä asioita, joita he haluavat tehdä. Opiskelijakunnan toimijat ovat vapaaehtoistyöntekijöitä, ja vapaaehtoistyön tulisi olla palkitsevaa, ei pelottavaa, ahdistavaa tai vastenmielistä. Mikäli opiskelijakunnassa ei pystytä tarjoamaan edellytyksiä sen toimijoille toteuttaa esimerkiksi perjantaimusiikkeja, emme voi olla varmoja, voidaanko tätä perinnettä enää jatkaa.

opiskelijakunan puolesta,
Sami Ollinmäki, 21.5.2024

Kiusaamiselle miltei yksimielinen tyrmäys

Kannanoton julkaisemisen jälkeen lukiomme Jodel-kanvalla käytiin kiivasta keskustelua aiheesta ja lukijat tuomitsivat kiusaajat lähes yksimielisesti. Opiskelijakunnan hallituksen tietoon kantautui vain muutamia kommentteja, joissa hallitusta on syytetty herkkänahkaisuudesta ja siitä, että hallitukslla olisi mennyt kommentit liikaa tunteisiin. Kuitenkaan koulun järjestyssääntöjen ja lain nojalla minkäänalaista kiusaamista ei voida hyväksyä ja sellaiseen pitää puuttua välittömästi.

Opiskelijakunnan hallitus kokousti aiheesta perjantaina 24.5. ja tuli yksimielisesti siihen tulokseen, että perjantaimusiikit on laitettava tauolle niin pitkäksi aikaa, kunnes hallitus voi olla varma musiikkien järjestämisen turvallisuudesta. On ymmärrettävä, että ihmisillä on erilaisia musiikillisia mieltymyksiä, mutta oma mielipide tulisi ilmaista toisia kunnioittavasti eikä loukaten. Nykyinen tilanne koettiin kestämättömäksi ja jouduttiin tekemään varmasti monia harmittava päätös laittaa musiikit tauolle.

“Olen valitettavasti seurannut jonkin verran Jodelin keskusteluja” Maya kertoo ilmiselvästi pettyneenä jodlauksiin. “(Perinteen lopettaminen) on hyvin, hyvin, hyvin ikävää.” “On. Se on ollut jo pitkään perinteenä, joka tuo piristystä aina siihen perjantaipäivään”, Nelli ja Maya toteavat harmistuneina. Pääongelmana haastateltavat näkevät DJ:nä toimiviin vapaaehtoisiin kohdistetun vihapuheen. “Henkilökohtaisesti oon sitä mieltä, että jos teille ei tää musiikki kelpaa, ni menkää itte DJ:ksi”, Nelli sanoittaa useiden kanssaopiskelijoiden mielipiteen. “Loppujen lopuksi tää on vaa valittajien omaa haavoittuvaisuutta, koska nykyiset DJ:t on toteuttanut toiveita, ottanut palautetta, muuttanut toimintaansa jos on niin tarvinnut”, Maya tiivistää näkemyksensä tilanteesta. Haastattelun päätteeksi kuuluu kärkäs toive – “Toivottavasti te, kiusaamisen vähättelijät, nukutte lämpimällä tyynyllä.”

Alta voit vielä tutustua musiikin terveydellisiin vaikutuksiin.

Musiikin vaikutus hyvinvointiin

Muutama lyhyt pointti videosta:

• Dopamiinituotanto kiihtyy, jonka vuoksi keskittyminen on helpompaa, jaksaa sitkeämmin tehdä asioita ja olo tuntuu motivoituneemmalta
• Mieliala kohenee ja stressitaso laskee
• Immuunijärjestelmä vahvistuu
• Muisti sekä aivojen kehitys paranevat

Yllä olevat poiminnat ovat hyvin oleellisia tekijöitä oppimisen kannalta. Koulussa on helpompi opiskella ja toimia, kun tuntee olonsa pystyväksi, iloisemmaksi sekä motivoituneemmaksi. Musiikin aiheuttama aivohin kohdistunut stimulaatio taas vahvistaa muistia ja täten vahvistaa oppimista – mm. näiden syiden vuoksi osa opiskelijoista sekä henkilökunnasta ovat kokeneet perjantaimusiikit mieleisinä.

Kirjoittanut: Eemil Pietilä ja Sanni Veijalainen

Artikkelikuva: Tekoäly

Viimeisimmän ylioppilaskirjoituksensa kirjoittanut ahkera abi, Paula Nummila

Nuorten hyvinvointi on aihe, joka on viime vuosina puhututtanut aiempaa enemmän ja siihen on alettu kiinnittää enemmän huomiota. Millaiseksi nuoret kokevat olonsa ja mitä asialle voitaisiin tehdä – tai ollaan jo tehty?

Moni nuori opiskelija valittaa etenkin opintojen henkisestä kuormittavuudesta sekä stressistä. Aiemmin eräänlaisina tabuina pidetyistä mielenterveyden ongelmista on alettu puhumaan entistä avoimemmin. Avoin keskustelukulttuuri on johtanut laajempaan keskusteluun nuorten todellisesta hyvinvoinnin tasosta sekä siitä, miten etenkin nuorten henkistä hyvinvointia voitaisiin edistää. Tässä artikkelissa keskitymme etenkin lukiolaisten hyvinvointiin ja siihen vaikuttaviin tekijöihin.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on teettänyt kouluterveyskyselyjä lukiolaisille jo vuodesta 1999 asti. Kyselyn tavoitteena on kerätä monipuolista ja luotettavaa dataa lukiolaisten hyvinvoinnista sekä keskiarvon muutoksista ja ilmiöistä vuosien varrella. Alla kuvakaappauksia vuoden 2023 kouluterveyskyselystä. Voit vaihtaa kuvien välillä painamalla sivuilla olevia nuolia.

Entä Järvenpään lukiossa?

Järki teetti vastaavanlaisen, mutta suppeamman, kyselyn myös Järvenpään lukion opiskelijoilla. Kyselyn tarkoitus oli kartoittaa lukiomme opiskelijoiden yleistä hyvinvointia. Voit tarkastella tuloksia alla olevasta kuvasarjasta.

Kyselyiden tuloksista huomaa selvästi, että meillä on käsillä suuri ongelma, joka pitää ratkaista mahdollisimman nopeasti. Mutta miten? Lukiomme opiskelijat saivat Järjen hyvinvointikyselyssä mahdollisuuden kommentoida sekä jakaa omia kokemuksiansa siitä, miten heidän mielestänsä opiskelijoiden hyvinvointiin panostetaan. Lisäksi kysyimme muutamilta opettajilta sekä koulumme rehtorilta aiheesta.

Moni opiskelija koki etenkin koulun tapahtumien vaikuttavan positiivisesti heidän jaksamiseensa sekä hyvinvointiin. Tämän lisäksi opiskelijahuollon palveluiden, kuten kuraattorin, psykologin, kouluterveydenhuollon ja opojen vastaanotolle koettiin pääsevän matalalla kynnyksellä. Kuitenkin moni kaipaisi lisää tietoa siitä, miten heidän vastaanotoillensa hakeudutaan. Tekstikysymyksiin vastanneista useampi koki, ettei koulun tekemät toimet opiskelijoiden hyvinvoinnin edistämiseksi ole välttämättä niin näkyviä ja toivoivatkin, että toimia tehtäisiin entistä avoimemmin ja ennaltaehkäisevästi. Nyt moni koki ongelmallisena, että usein joutuu erikseen omatoimisesti etsimään tietoa, mistä löytää apua ja hakeutumaan avun piiriin. Tosin esimerkiksi lisäajan tai pienryhmätilojen saaminen kokeisiin koettiin helpoksi ja nopeaksi prosessiksi. Ison osan kehuista sai myös kouluruoka. Ruoan koettiin olevan hyvää ja keittäjien mukavia.

Myös opettajien opetustyyliin ja luokkatiloihin kiinnitettiin huomiota

Koulun palveluiden lisäksi myös moni opettaja oli saanut kehuja siitä, että he kuuntelevat opiskelijoita ja ymmärtävät heidän huoliaan. Tätä toivottaisiin kaikilta opettajilta. Esimerkiksi eräs opiskelija tykkäsi, kun opettajat, jotka tiesivät hänen taustoistaan, kysyivät aina välillä opiskelijan vointia.

Vastauksissa nousi esille myös luokkatilojen ergonomisuus ja keskittymisen vaikeus, jos joutuu istumaan koko 75 minuuttia samassa asennossa epämukavalla tuolilla. Esimerkiksi joissain luokissa olevien jumppapallojen tai nousevien ja laskevien pöytien kehuttiin parantavan työergonomiaa ja vaikuttavan positiivisesti keskittymiskykyyn.

Kaikkeen ei koulu voi vaikuttaa

Vaikka moni kehuukin koulun palveluita ja opettajia, osaan asioista ei voi koulu suoraan vaikuttaa. Kysyimme opiskelijoilta miten he voivat tällä hetkellä ja eräs kysymykseen tullut vastaus nousi erityisesti esille muista. Tässä opiskelijan sitaatti:

Aion kertoa olostani erittäin tiivistetysti. Olo on suoraan sanoen melko synkkä. En ole löytänyt ainuttakaan kaveria varmaan Suomen suurimmasta lukiosta. Minulla ei myöskään ole vapaa-ajalla ollenkaan kavereita. Tunnen surua ja katkeruutta siitä faktasta, kuinka iloisia kaikki muut vaikuttavat olevan. Miksi minä en ole saanut sitä, mitä he ovat? Mitä minulta puuttuu? Olenko vain pelkkää arvotonta jätettä ihmisten silmissä? Opiskelujen suhteen en oikein tiedä mitä tehdä. Se tuntuu vain päättömältä seilailulta eri aineesta toiseen.

Tällaiset kommentit ovat myös synkkää luettavaa, eikä kenenkään toivoisi joutuvan kärsimään yksin. On tärkeää, että ympärillä on henkilöitä, joihin voi turvautua ja joilta pyytää apua. Allekirjoittaneet kannustavatkin menemään rohkeasti puhumaan toisille ja tarjoamaan apua, mikäli näet, että joku sitä tarvitsisi!

Henkilökunnan haastattelut

Lähetimme haastattelukysymyksiä myös koulumme henkilökunnalle. Saimmekin haastatteluun liikunnanopettaja Ari Jalovaaran sekä lukiomme rehtorin Marja-Liisa Lehtiniemen.

Ari Jalovaara

Sanni: Minkälaisena näet meidän lukion opiskelijoiden voinnin?

Ari: “Mielestäni opiskelijat voivat yleisesti varsin hyvin. Riittävä yöuni antaisi perustan kaikelle hyvinvoinnille.”

Sanni: Mitä huomioita olet tehnyt oppitunneilla/koulussa nuorten hyvinvoinnista?

Ari: “Oppilaat ovat hyvin rauhallisia, ehkä läppäri hallitsee vähän liian paljon opiskelijan elämää. Lyhytaikaista mielihyvää saa älypuhelimista, mutta korkoa kasvavaa dopamiinia tulee liikunnasta, ystävistä, ruoasta yms.

Sanni: Miten pyrit tukemaan nuorten hyvinvointia (esim. kursseillasi)?

Ari: “Terveystiedossa käydään läpi mielen hyvinvointiin liittyviä asioita. Kehotan opiskelijoita käymään jaloittelemassa välillä kun on itsenäisen työskentelyn aika. Teen paljon toiminnallisia harjoituksia, joissa tulee mm. sosiaalista vuorovaikutusta. Liikunnan tunnit antaa voimavaroja fyysiseen, psyykkiseen että sosiaaliseen hyvinvointiin. Myös kognitiiviset kyvyt kehittyvät liikunnassa eikä ruutupaperia tarvita. Liikunta on avain mielen hyvinvointiin.”

Sanni: Mitä haluaisit sanoa lukiomme opiskelijoille?

Ari: “Tehkää asioita, joita ette ole koskaan aiemmin tehneet eli haastakaa itseänne uusiin juttuihin. Pitäkää kuitenkin järki jäässä eikun päässä”

Vastauksista voisi päätellä, että liikunnanopettajan silmiin nuorten hyvinvointi näyttää olevan kohtalaisen hyvällä tasolla. Kuitenkin yleinen mielipide koulumme opettajien keskuudessa näyttää olevan päinvastainen – keskustellessani opettajien kanssa aiheesta, on usein noussut ilmaan huoli. Nuorten huonovointisuus on näyttäytynyt opiskelutilanteissa mm. poissaoloina, opiskelun välttelemisenä sekä väsymyksenä. Koulumme opettajat pyrkivät puuttumaan nuorten tilanteisiin, mikäli oppitunneilla ilmenee jatkuvasti tiettyjen yksilöiden kohdalla pahoinvointia. Tämä on kuitenkin hankalaa lukiomme suuren opiskelijamäärän ja opettajien henkilökohtaisten resurssien vuoksi.

Omassa kouluarjessani keskusteluissa ystävien ja kanssaopiskelijoiden kanssa aiheena on useimmiten voiminen huonosti. Omien vanhempien, opettajien ja yhteiskunnan aiheuttamat odotukset luo opiskelijalle helposti paineita – ei pelkästään opiskelun suhteen vaan myös vapaa-ajan käytön suhteen.

Oppilaitoksemme tekee kuitenkin töitä nuorten hyvinvoinnin tukemiseksi: opiskelijoille on tarjolla kuraattoritapaamisia, psykologitapaamisia sekä muun muassa opinnonohjaajien tapaamisia. Terveydenhoitajaakin voi vetää hihasta, mikäli oma terveydentila huolestuttaa. Oppilaitoksessamme on myös useita kursseja ja tapahtumia, jotka tarjoavat opiskelijoille osallistumista yhteiseen toimintaan. Huonosti voivan opiskelijan voi kuitenkin olla vaikeaa oma-aloitteisesti osallistua yhteisölliseen toimintaan. Seuraavaksi vielä rehtorimme vastaukset aiheeseen.

Marja-Liisa Lehtiniemi

Sanni: Mitä huomioita olet tehnyt koulussa nuorten hyvinvoinnista?

Marja-Liisa: “Jaksamisen haasteet ovat lisääntyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kovasti mietityttää, kuinka paljon nuorten elämää kuormittavat eri sosiaalisen median kanavat. jolloin riittävä lepo voi jäädä vähäiseksi.”

Sanni: Miten pyrit tukemaan nuorten hyvinvointia?

Marja-Liisa: “Lukiossamme on mahdollista yksilölliset opintojen valinnanmahdollisuudet, mikä voi tukea jaksamista. Lisäksi lukiossa on tarjolla oppimisen ja opiskeluhuollon tukea. Työyhteisössä pyrin välittämään saamaani tietoa nuorten haasteista, jotta ymmärtäisimme nuorten elämäntilannetta paremmin.”

Sanni: Tekeekö koulu mielestäsi tarpeeksi opiskelijoiden hyvinvoinnin eteen? Jos ei, mitä koulu voisi tehdä lisää? Mitä koulu tekee jo hyvinvoinnin tukemiseksi?

Marja-Liisa: “Resurssien puolesta teemme parhaamme. Yhteisöllisyyden vaaliminen tukee hyvinvointia, ja erityisesti meidän lukiossa koko koulun yhteisten tapahtumien koetaan edistävän hyvinvointia. Jotkut ratkaisut, mitä haluaisin tehdä, vaatisivat lukiosäädösten muuttamista.”

Sanni: Mitä haluaisit sanoa lukiomme opiskelijoille?

Marja-Liisa: “Nykylukiolaiset pohtivat ehkä likaakin lukion jälkeistä elämää. Tämä aiheuttaa paineita ylioppilaskokeissa menestymiselle. Opiskelijoiden on hyvä tiedostaa, että samaankin tavoitteeseen voi päästä eri polkuja pitkin. Tulevaa elämänpolkua on myös vaikea kenenkään ennustaa, mihin se lopulta johtaa. Itsekään en lukioikäisenä suunnittellut, että olen joskus lukion rehtori. Paljon myös puhutaan elämässä menestymisestä. Mitä se on? Mitataanko menestyminen rahassa vai onko se jotain muuta? Itse näkisin keskeisenä, että jokainen lukiolainen löytäisi omien vahvuuksiensa mukaisen elämänuran.”

Kiitämme sekä Aria että Marja-Liisaa hyvistä vastauksista ja halukkuudesta tulla haastateltavaksi!

On tärkeää ottaa nuorten hyvinvointi vakavasti ja panostaa etenkin jo aikaisessa vaiheessa ennaltaehkäisevään työhön. Näin kenenkään ei tarviitse joutua voimaan pahoin saatika kokea ettei yhteiskunta kuuntele omia huolia.

Ja muista! Mikäli olet avun tarpeessa, löydät kaikkien tukipalveluiden ajankohtaiset yhteistiedot uusimmasta lukuvuosioppaasta!

https://www.jarvenpaanlukio.fi/opiskelu/oppaat-ja-julkaisut

Kirjoittanut: Eemil Pietilä ja Sanni Veijalainen

Kuvat: Sanni Veijalainen (artikkelikuva) ja Eemil Pietilä (tilastot)

Keskiviikkona 24. päivä tammikuuta 2024 koululla vietettiin sisäpoliittista murrosvaihetta, kun koululle valittiin uusi opiskelijakunnan puheenjohtaja sekä hallitus.

Aamu alkoi heti kiperillä kysymyksillä nimittäin puheenjohtajaehdokkaiden tenttitilaisuudella. Vastakkain olivat Sami Ollinmäki ja Arttu Lager. Tilaisuudessa väistyvä opiskelijakunnan puheenjohtaja Ville Sikström sekä varapuheenjohtaja Tuulianna Hänninen esittivät toinen toistaan kiperämpiä kysymyksiä ehdokkaille. Kysymykset liittyivät muun muassa hallituksen toimintaan, opiskelijoiden hyvinvointiin sekä edunvalvontaan. Ja pääsivät ehdokkaat pohtimaan hieman ulkopolitiikkaakin tenttaajien kysyessä, miten he parantaisivat suhteita muhin lukioihin. Seuraavaksi kuulemme ehdokkaiden fiiliksiä ennen tenttiä Sanni Veijalaisen haastattelemana.

Ehdokkaat nähtiin ennen tenttiä vielä varsin leppoisissa tunnelmissa. Kuvassa Sami Ollinmäki (oikealla) ja Arttu Lager (vasemmalla).

Tentin ennakkofiilikset ja -odotukset

Puheenjohtajaehdokkaat istuvat minua vastapäätä opkh-kopin sohvalla. Tentin alkamiseen on aikaa enää viitisentoista minuuttia, ja tunnelmat ovat sen mukaiset. Siirrymme haastattelun pariin aikailematta.

Mitkä ovat fiilikset juuri ennen vaalitenttiä?

Arttu: “Hiukan jännittyneet. Lähen avoimin mielin ja itsevarmana tähän mestaan ja toivotan myös vastaehdokkaalle onnea.”

Sami: “Täs on tietenkin tietynlainen jännityksen kutina.”

Sami täsmentää häntä jännittävän kysymysten sisältö, ei niinkään itse tilaisuus ja puhuminen.

Miksi uskot, että juuri sinä voitat?

Arttu: “Mä oon saanut itelleni sen verran suosiota, hyvää ja pahaa, tässä viimeisten viikkojen aikana.”

Arttu huomauttaa suosion lisäksi myös omasta puheenjohtajataustastaan sekä taidostaan johtaa isoa joukkoa. “Pystyn johtamaan isoa porukkaa ilman, että mulla tulee suuria paineita.”

Sami: “Koen, että markkinointini on ollut laajaa ja saavuttavaa.”

Esimerkkinä Sami mainitsee nettisivujensa kävijämäärän. Hän mainitsee myös Jodel-alustalla vallitsevasta mielipiteestä mutta myöntää, että se on vain suuntaa antava viesti.

Mitä haluaisit sanoa sinua äänestäneille ihmisille?

Arttu: “Kiitos erittäin paljon teille joka ikiselle. Jos saan edes yhden äänen, oon erittäin iloinen – tottakai voittoa lähdetään tavoittelemaan.”

Sami: “Haluan syvältä sydämeltäni kiittää heitä, jotka ensinnäkin ovat yleisesti vaikuttaneet näissä vaaleissa, ovat äänestäneet kumpaa tahansa meistä. Erityisesti haluan kuitenkin kiittää heitä, jotka ovat äänestäneet minua.”

Mihin uskot, että tentin kysymykset liittyvät?

Arttu: “Varmaankin siihen, miten aiot itse käyttäytyä opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajana, minkälaisia arvoja itselläsi on ja varmaan sellaisia hyvinkin “out of the blue” -kysymyksiä, joihin ei pystyisi mitenkään valmistautumaan.”

Sami: “Villen tuntien kysymykset tulevat olemaan hyvin monialaisia. Ville tulee kysymään kysymyksiä, millä ei suoranaisesti ole mitään tekemistä puheenjohtajuuden tai opiskelijakunnan kanssa – kompakysymyksiä ja hyvin kummallisia hypoteettisia kysymyksiä.”

Sami kuitenkin lisää uskovansa kysymysten liittyvän hallitustoimintaan sekä mahdolliseen puheenjohtajuuteen.

Mihin kysymykseen ette erityisesti haluaisi vastata?

Arttu: “Itsehän olen sellainen tyyppi, että mitä tahansa multa kysytään, niin mä vastaan jotakin. Oikeastaan ei ole mitään kysymystä mihin en haluaisi vastata.”

Ehdokas kuitenkin myöntää, että kysymykset liittyen hänen mainontaansa olisivat mahdollisesti hieman epämukavia.

Sami: “En koe, että pelkäisin mitään kysymystä. Koen, että Ville ei ole kysymässä kysymystä, joka ei olisi millään tavalla relevantti tähän, joten mä oon aika avoin vastaamaan mihin tahansa.”

Haastattelun päätteeksi kiitän haastateltuja ehdokkaita. He vaikuttavat itsevarmoilta sekä uteliailta – en pysty erottamaan pienintäkään jännityksen pilkahdusta, mikäli hermostuneita naurahduksia ei oteta huomioon.

Tosi kyseessä

Molemmat ehdokkaat esittivät tentissä mielenkiintoisia näkemyksiä. Esiin nousi etenkin opiskelijoiden hyvinvointi sekä opiskelijakunnan hallituksen rooli opiskelijoiden edunvalvonnassa. Tämän lisäksi ehdokkaat pääsivät kukin antamaan omat näkemyksensä hypoteettiseen skenaarioon, jossa opiskelijoiden ja koulun henkilökunnan välit olisivat tulehtuneet. Sekä Sami että Arttu korostivat kommunikaatiota ja yhteisten ratkaisujen löytämistä.

Tenttaajat olivat poimineet Järjen 18.1.2024 julkaisemasta opiskelijakunnan puheenjohtajan vaalista kertovasta lehtijutusta lainauksia ehdokkaiden vastauksista ja kysyivät kysymyksiä niiden perusteella. Esimerkiksi Artulta kysyttiin, miten hän tekisi Järvenpään lukiosta Suomen suosituimman. Artun mukaan lukiota pitäisi mainostaa enemmän somessa, koska moni nuori on somessa. Hän voisi myös itsekin mainostaa lukiota esimerkiksi omalla vapaa-ajalla. Samilta puolestaan kysyttiin, minkälainen on hänen mielestään tehokas, laajakatseinen sekä tarkotuksenmukainen hallitus. Samin mukaan tällainen hallitus ajaa ensisijassa opiskelijoiden etua ja pyrkii ymmärtämään kokonaisvaltaisesti opiskelijoiden toiveita. Tällainen hallitus ei käytä opiskelijakunnan rahoja esimerkiksi hallituksen keskinäisiin menoihin.

Talousasiat nousivat yleisestikin esiin, kun ehdokkailta kysyttiin, miten heidän mielestään opiskelijakunnan varoja tulisi käyttää. Sami jatkoi aikaisempaa linjaansa ja toisti näkemyksensä siitä, ettei opiskelijakunnan rahoja tulisi käyttää hallituksen keskeisiin menoihin. Sami kuitenkin lisäsi, että sellaisiin hallituksen sisäisiin tapahtumiin, kuten koulutustapahtumiin, voidaan harkitusti käyttää opiskelijakunnan rahoja. Kuitenkin tällaisen rahankäytön hyödyn tulee koskea kaikkia opiskelijoita. Arttu komppaa Samia rahankäyttöön liittyvissä kysymyksissä, mutta lisää vielä kiskan yhdeksi rahankäytön kohteeksi. Hänen mielestä kiskan toimintaan pitäisi panostaa entistä enemmän.

Kiinnostuneet opiskeilijat sekä opettajat olivat kerääntyneet kuuntelemaan ehdokkaiden puheenvuoroja areenalle ja sen ympärille.

Tiukan tenttitilaisuuden jälkeen ehdokkaat siirtyivät jännittämään, kun opiskelijat pääsivät äänestämään mieluisaa ehdokasta. Olihan kyse kuitenkin isosta vastuutehtävästä! Äänestysaikaa oli noin kaksi tuntia, jonka jälkeen ruokavälitunnin lopussa keskusradio kajahti ja radiosta kuului väistyvän puheenjohtajan Ville Sikströmin itsevarma ääni. Hän oli tullut ilmoittamaan meille, kuka seuraava opiskelijakunnan puheenjohtaja on, Arttu Lager vai Sami Ollinmäki. Kisa oli selvä. Sami Ollinmäki oli valittu uudeksi puheenjohtajaksi! Yhteensä ääniä annettiin 430, joista Arttu sai 134 ja Sami 296 ääntä.

Politiikantäyteinen päivä ei kuitenkaan loppunut vielä siihen! Iltapäivällä auditoriossa pidettiin opiskelijakunnan jopa yli kolmeen tuntiin venynyt uuden hallituksen järjestäytymiskokous, jossa myös allekirjoittaneet olivat kukin paikalla. Puheenjohtajavaalin tuoma huomio oli kerryttänyt auditorioon jopa yli kolmekymmentä opiskeilijakuntatoiminnasta kiinnostunutta opiskelijaa. Siis enemmän kuin monena vuonna!

Noin puoli kahden aikaan tuore puheenjohtaja lausui maagiset sanat “Avataan kokous kello 13.27 ja todetaan se lailliseksi ja päätösvaltaiseksi.” ja näin oli kokous virallisesti aloitettu. Alkulöpinöiden jälkeen alkoi tapahtua. Uuden hallituksen rooleja alettiin jakamaan. Eikä aikaakaan, kun ehdolla oli jo useita ihmisiä. Etenkin mediavastaavien, toimintavastaavien ja kioskivastaavien tehtävät olivat suosittuja!

Mitä seuraavaksi? – Opiskelijakunnan tulevaisuus

Moni varmaan pohtii, mitä Ollinmäen valitseminen puheenjohtajaksi käytännössä tarkoittaa. Ollinmäen omien sanojensa mukaan tuoreen opiskelijakunnan hallituksen toiminnan tulevaisuutta on vielä vaikea nähdä kokonaisuutena, mutta konkreettisia suunnitelmia löytyy jo. Suunnitteilla on muun muassa ystävänpäiväjuhla. Luvassa on myös aktiivista kioskitoimintaa, tapahtumia areenalla sekä jo perinteeksi muodostunut toimintapäivä. Opiskelijakunnan toimintaa pääsee myös tulevaisuudessa seuraamaan uudelleen henkiin herättyjen somealustojen kuten Tiktokin kautta.

Eemil Pietilä, mediavastaava:

Etenkin mediavastaavien työllä on iso rooli opiskelijakuntatoiminnan mainostamisessa niin koulun sisällä kuin ulkopuolisillekin. Viime hallituskaudella lukion opk:n somet ovat olleen melko hiljaisia, joten uuden hallituksen mediavastaavien panos tulee varmasti näkymään myös somessa. Tämän lisäksi tietenkin teemme lukion sisäistä mainontaa esimerkiksi opkh:n järjestämistä tapahtumista sekä soitamme perjantaisin musiikkia opiskelijoille. Hienoa olisi, jos yhä enempi määrä ihmisiä kiinnostuisi opiskelijakuntatoiminnasta!

Venla Koponen, kiskavastaava:

Kioskivastaavien tehtävä on pitää auki opiskelijakunnan kioskia, etenkin pitkinä päivinä. Kiskalta voi ostaa pientä syötävää tai vaikka energiajuoman. Uusilla kioskivastaavilla on myös muutamia kehitysideoita kioskille, joita tullaan näkemään tulevan hallituskauden aikana. Kioskin tarkoitus onkin toimia enemmänkin palveluna kuin rahasampona, joten hinnat ovat matalat. Kiskalla nähdään!

Sanni Veijalainen, toimintavastaava:

Toimintavastaavien duunina on järjestää erilaista toimintaa – teemapäivät sekä toimintapäivät toimivat hyvinä esimerkkeinä. Meillä on ollut myös taipumusta järjestää kaikenlaista extraa: glögin ja piparien jakaminen joulun alla, erilaiset teemajahdit…. Oma lempparini tähän mennessä on ehdottomasti välitunnin bingohetki<3 Tälle kaudelle on jo suunnitelmia, joita toivottavasti pääsemme toteuttamaan (kaveripöytä, koulupäivän ulkopuolella järjestettävä virkkaus-/käsityökerho….) teidän kanssanne. Kiskaise käytävällä hihasta tai slaidaa dm, jos herää ajanviettoehdotuksia tai kysymyksiä<3

Kirjoittanut Eemil Pietilä, Sanni Veijalainen ja Venla Koponen

Kuvat: Iita Markkanen

Vanhojentanssit ovat suomalainen lukiolaisperinne, joka juontuu 1930-luvun Helsingin normaalilyseoon. Alun perin tapana oli pukeutua vanhan näköiseksi, mutta nykyään tansseissa nähdään modernia pukuloistoa. Vanhojenpäivä juhlistaa lukion toisen vuoden opiskelijoita, kun abiturientit jäävät lukulomalle ja näin ollen kakkosista tulee koulun vanhimpia. Halukkaat pääsevät osallistumaan vanhojen tansseihin ilmoittautumalla LI04 kurssille, joita on tarjolla 2. ja 3. jaksossa.  

Kurssilla harjoitellaan vanhojen tansseissa esitettäviä erilaisia tansseja. Tyypillisesti tanssien joukossa on salonkitansseja, paritansseja ja tietenkin lukiolaisten itse suunnittelema oma tanssi. Kova työ huipentuu itse esityksiin, jotka tänä lukuvuonna koulussamme järjestetään 8.–9.2. 

1. Miltä tanssiharkat ovat tuntuneet? 

”On ollut kivaa. Aluksi jännitti, mutta eipä enää” 

”Ovat olleet mukavia. Tanssit tuntuvat yleisesti menevän ihan hyvin, vaikka ne eivät joskus menekään ihan oikein.” 

”Harkoissa on ollut tosi hauskaa! Kivoja kevennyksiä rennolla tunnelmalla koulupäivien loppuun.” 

2. Ovatko harkat olleet sellaiset mitä odotit vai ei, miksi näin? 

”Ihmisten määrä harkoissa on ollut enemmän, mitä odotin. Odotin jotain 50 ihmistä, mutta on siellä vähän enemmän. 

”Ennen ensimmäisiä harkkoja olin vähän hermostunut. Mietin, mitä jos tanssit ovat vaikeita ja oon pihalla. Jännitti, että tuntemattomien kanssa harjoittelu olisi jotenkin kiusallista. Tähän mennessä tanssit ei oo ollu yhtään niin vaikeita muistaa, kuin mitä pelkäsin. Silloinkin, jos oon pihalla, niin on ollu muutkin. Eikä tuntemattomien kanssa tanssiminen oo ollu sen kummempaa, kaikki on sen verran keskittyneitä itseensä ettei sitä tuu edes mietittyä.” 

3. Olisiko jokin asia, mikä muuttaisit tanssiharkoissa?  

”Harjoitusten väleihin voisi ujuttaa pari juomataukoa.” 

”Itselle olisi mukavampaa, jos parit pysyisivät samoina ja kaikki saisi opetella juuri sen oman parin kanssa. Ymmärrän tämän olevan ikävä vaihtoehto niille, joilla ei ole paria. Se varmasti lisäisi stressiä ja kynnystä osallistua, ellei valmiiksi ole pysyvää paria.” 

”Nykyinen ope on ihan mahtava yksinkin. Kuitenkin harkoissa voisi olla kaksi opettajaa, jolloin nähdään opettajan esimerkeissä viejän ja vietävän rooli samaan aikaan.” 

Vaikuttaa siltä, että oppilailla on ollut mukavaa tanssia. Odotamme innolla, että pääsemme näkemään tanssijoiden upeat tanssit, varsinkin heidän oma tanssinsa. Toivotamme onnea kaikille tanssijoille! 

TEKSTI: Lotta Härkönen ja Nuppu Tuukkanen
KUVAT: Nuppu Tuukkanen

Hain mukaan kolmen viikon vaihto-ohjelmaan Ranskaan viime lokakuussa. Hieman stressaavan ja pitkältä tuntuvan suunnittelun jälkeen löysin itseni kuitenkin lentokoneesta matkalla kohti Charles de Gaullen lentokenttää. Voin siis todeta ohjelman toimivan, sillä kirjoitanhan tätäkin George Clemenceaun lukion pihalla Reimsissä. 

Kolmen viikon kokemukseni osui osittain ranskalaisten lomien päälle, joten pääsin näkemään myös isäntäperheeni lomailua. Ajoimme suoraan Pariisista itään Alsace-nimiselle alueelle, jossa vaihtoparini täti asusteli vuoriston seassa. Jos oikein siristi silmiään, pystyi pihalta näkemään jopa Alpit. 

Tädin luona koin ensimmäisen kulttuurishokkini, kun vessassa oli kirjaimellisesti pelkkä vessanpönttö. Ei lavuaaria. Ei peiliä. Ei roskista. Mutta ei hätää, sillä talon yläkerrassa olevasta kylpyhuoneesta löytyi peräti kaksi käsienpesuallasta. Sieltä löytyi myös kylpyamme, jossa uskalsin käydä suihkussa vain puolikyykyssä, sillä ilman suihkuverhoa pelkäsin kastelevani koko huoneen.

 

Mieltä rauhoittavan maiseman keskellä sain myös ensimmäisen kosketuksen ranskalaisiin ruokailutapoihin. Olin onneksi kerennyt hieman perehtymään asiaan googlen avulla, jotten totaalisesti häpäissyt edustamaani Suomen kansaa olemalla epäkohtelias. Ruoka tarjoiltiin valmiina lautaselle laitettuna, ja pääsin koskemaan kauhaan vasta, kun itse valmistin perheelle perinteisiä lihapullia ja perunamuusia. Ruokaan ei kuulunut koskea ennen kuin talon emäntä tai isäntä tarttui haarukkaan. Kaikkien kuulemat sanat ”bon appétit” myös lausuttiin ilmaisemaan ruokailun alkamista. Sitä kuuli myös ventovierailta, jos sattui olemaan piknikillä julkisella paikalla. 

Ruoan jälkeen yritin tarkkailla, mihin asentoon muut jättävät haarukan ja veitsen. Logiikkaa löytämättä jouduin kysymään, miten ilmaistaan olevansa valmis.  Vastaukseksi sain, että aterimien asennolla ei ole mitään väliä, ja ne jätetään siihen asentoon mihin ne luonnollisesti putoavat syömisen jälkeen. Voin kuitenkin kertoa, että veitsen osoittaessa kello kahta ei ole mitään luonnollista. 

Illallinen oli aina noin yhdeksän aikaan illalla, niin kuin minua oli etukäteen varoitettu. Minulle tarjottiin perinteisiä ranskalaisia ruokia, kuten quicheä (piirakkaa), pâtéta (pasteijamaista pötköä) ja ratatouillea (se elokuva), sekä tädin asuinpaikalla kehittynyttä suklaakakkua. Maistoin ensimmäistä kertaa ankkaa sekä Saksasta peräisin olevaa spätzleä (muussattua pastaa). Minulle tarjottiin kaiken näköisiä herkkuja, joista vain katkarapuja syödessä jouduin yrittää olla irvistämättä. 

Nostan vielä pöydälle elefantin, joka saattaa olla monien mielessä: alkoholin. Vastoin stereotypiaa ranskalaiset eivät ala juottamaan punaviiniä lapsilleen heti äidinmaidon jälkeen. Kaikki on tietysti aina perhekohtaista, mutta tyypillisesti pieniä maistiaisia alkoholista aletaan antamaan yli 15-vuotiaille. Laillinen ikäraja on sama kuin Suomessakin, mutta illastaessani vuotta nuoremman vaihtoparini ja tämän ikätovereiden kanssa minulle ilmeni, että monille ravintoloille riittää, että näytät 18-vuotiaalta, eikä papereiden kysyminen ole ollenkaan rutiinia. Juomalistalta punaviini tulee kuitenkin harvemmin valituksi nuorten keskuudessa. 

Kuten jo mainitsinkin, satuin maahan loma-aikaan. Koululaisilla on kahden viikon lomapätkiä kevätpuolella kaksi, ja todennäköisesti samat kaksi löytyvät myös syyspuolelta. Suomalaiselle lukiolaiselle se tarkoittaisi ehkä sitä, että jokaisen koeviikon jälkeen olisi kaksi viikkoa aikaa palautua ennen uuden jakson alkamista. Mutta älä anna kateuden värittää poskiasi purppuralla ihan vielä, sillä kolikossa on aina kaksi puolta. Ranskalaisen opiskelijan kouluviikko kestää nimittäin kuusi päivää viiden sijasta. Olisitko sinä valmis uhraamaan lauantaisi?  

George Clemenceaun lukio, jota kävin kaksi viikkoa, on opiskelijamäärältään sekä pinta-alaltaan suurempi kuin Järvenpään lukio. Monesta rakennuksesta muodostuva koulu sisälsi muun muassa asuntolan kaukaa tuleville opiskelijoille, ruokalan, kirjaston sekä urheilukentän pitkien luokkahuoneilla koristeltujen käytävien lisäksi. Oppitunti kesti noin 50 minuuttia, ja päivän pituus saattoi olla kello yhdeksästä kahteentoista tai vastapainoisesti kahdeksasta kuuteen. Samalla lukujärjestyksellä mennään koko vuosi, ja opiskelija pystyy ainoastaan vaikuttamaan siihen, mitä lisäkieltä hän haluaa opiskella.

Ranskalaisen koulun kuri oli huomattavasti tiukempi kuin meillä Suomessa. Opettajia teititeltiin, puhelin pidettiin visusti opettajan katseen ulottumissa, syöminen ja jopa vedenjuominen luokassa oli kiellettyä, ja vessaan ei voinut lähteä kesken tunnin. Todistin hetken, jolloin oppilas oli ottamassa särkylääkettä veden kanssa, ja opettaja miltei heitti tämän ulos luokasta. 

Minun läsnäolostani opettajat eivät juurikaan välittäneet. Saattoivat ottaa Suomen esimerkiksi, jos se sattui liittymään aiheeseen tai heittämään siitä jonkun vitsin. Eräskin opettaja vitsaili, että tulen kertomaan kotiväelleni ranskalaisten opettajien (tai pelkästään hänen) olevan kahjoja. Tarkoista tavoista huolimatta opiskelijoilla oli yksi tapa osoittaa mieltään opettajille. Jos opettajasta tykättiin, tunnin alussa jäätiin seisomaan odottaen tältä lupaa istuutua, mutta jos opettaja ei ollut mieluisa, saattoi oppilas lysähtää suoraan penkkiin sisään tullessaan. Yksinkertainen tapa osoittaa kunnioitusta tai toisaalta olla näyttämättä sitä.

Koulussa minut yllätti vielä ruokailu. Ensimmäisenä päivänä kävimme lunastamassa minulle shekillä kortin, jonka skannatessa mekaaninen kone sylkäisi minulle tarjottimen. Ruokatauko on ilmeisesti yleensä tunnin, mutta vaihtoparini lukujärjestyksestä johtuen meidän paussimme kestikin kaksi tuntia. Ruoka koostui kolmesta lautasesta: alkupala, pääruoka sekä jälkiruoka. Alkupalavaihtoehtoina oli erilaisia salaatteja tai esimerkiksi pizzapalanen. Lämpimäksi ruoaksi oli yleensä kahta eri sorttia, joista piti kertoa (minun tapauksessani osoittaa) kumpaa halusi. Jälkiruoaksi tarjolla oli yleensä erimakuisia jugurtteja, hedelmiä, juustolautanen tai jokin leivos. Monille oppilaille on myös yleistä käydä kotona lounastamassa ja sitten palata koululle. 

Suomen kielen vähäinen puhuminen jatkui, kun vaihto-ohjelman toinen puolisko käynnistyi Suomen puolella. Ranskassa olemisen lisäksi olen päässyt jakamaan suomalaista kulttuuria (karjalanpiirakat) ja näyttämään Suomen nähtävyyksiä (metsää) ranskalaiselle vaihtoparilleni. Meidän onneksemme wanhatkin tanssittiin vasta toukokuun puolella. Siinä vasta olikin ällistelemistä, kun saliin tulvi prinsessoja ja klooneilta näyttäviä frakkipoikia. 

Olen opiskellut ranskaa seitsemän vuotta ja vasta nyt minulle konkretisoitui miksi. En uskalla sanoa, että kielitaitoni teki hirveää loikkausta parempaan, mutta ainakin löysin uudenlaista motivaatiota sen opetteluun. Toki jäihän minulle joitain ilmauksia mieleen, kuten miten sanoa terveydeksi toisen aivastaessa (=à tes souhaits). Alkumatkasta kerkesin murehtia Suomen pään koulutehtävien suorittamisesta pitkän poissaoloni aikana, mutta sitten eräs ystäväni sanoi, ettei mikään kurssi varmasti vedä vertoja kolmen viikon kulttuurielämykselle. Näinhän se oli. Tämä vaihto-ohjelma oli täydellinen korvike pidemmälle tai puolikkaalle vaihtovuodelle. Se oli todellakin vaivannäön arvoinen matka. Voisin suositella vastaavaa kaikille vieraan kielen opiskelijoille. Myös niille, jotka epäilevät taitojaan.

Syksy on aina Järvenpään lukiossa vuoden kohokohtia, kun uuden lukuvuoden alkamisen jälkeen päästään syysloman lähestyessä miettimään joulun odotusta ja sitä ympäröiviä koulun tapahtumia. Vaikka koronarajoitukset ovat vaivanneet kouluamme, olemme silti saaneet nauttia vanhoista tutuista tapahtumistamme.

TJ-50 2020

Kolmoset lähtivät toteuttamaan syksyn tempaustaan aiheenaan elokuvat ja sarjat. Tapahtuma aloitettiin hyvin aiheeseen sopivasti Pokemonin alkuperäisen tunnuskappaleen I wanna be the very best tahdissa. Juhlan alussa tuli ilmi, että koulun verkossa oli käyttöongelmia, joiden takia tapahtumaa ei saatu striimattua luokkiin ja kotikatsomoihin, niin kuin oli aluksi suunniteltu. Sen sijaan juhlasta sai nauttia jälkilähetyksenä myöhempänä ajankohtana.

Juhla jatkui 3 vastaan 3 -tietovisalla, jossa Markku Nissinen, Emma Lager ja Tuija Haapala asettuivat Seania, Oskaria ja Oonaa vastaan elokuvahahmojen tunnistamisessa. Tätä seurasi tanssiesitys, ja loppupuolella pääsimme nauttimaan pukukisasta, jossa saimme nähdä muun muassa smurffit, sarjakuvahahmot Tatun ja Patun, kaukaisesta galaksista matkustaneet jedin, sithin ja Chewbaccan, Harry Potterin ja Matrix-tyyliin pitkään mustaan takkiin ja aurinkolaseihin sonnustautuneen kaksikon.

Kisan jälkeen saimme vielä nauttia musiikkiesityksistä ja neljän pelaajan tietovisasta, jossa teeman mukaisiin monivalintakysymyksiin arvailtiin vastauksia kukin parhaan kykynsä mukaan.

Lista kaikista esityksistä

• John Meyer – Neon (Leo Kärkkäinen, kitara)
• James Arthur – Falling like the sea (Sigrit Kapp, Niilo Nykänen, Mikael Saine, Leo Kärkkäinen, Aksel Linderoos)
• John Meyer – Who says! (Luka Laune, kitara ja laulu)
• Ace of Spades (Sakari Seppälä, Luka Laune ja Ilari Viljavuori)
• Brahms – Rhapsody (Samuel Saarikivi, piano)

Kaamoksen karkottajaiset

Kaamoksen karkottajaiset järjestettiin taas hyvin perinteiseen tapaan juuri ennen joulukuun alkua, kun pimeän ja kylmän syksyn kiusattua on aika siirtyä joulun odotukseen ja tuoda tunnelmallisilla esityksillä lämpöä ja yhteisöllisyyttä kouluun. Ikävä kyllä kaikkea tätä ei saatu kunnolla toteutettua, koska tilanteen mukaisesti koko koulu oli siirretty etäopetukseen. Alkuun kuitenkin saimme kuunnella kunnon tsemppipuheet, joissa muun muassa mainittiin, miten perinteistä juhlaa on nyt juhlittu yli 15 vuotta. Hyvä me, pisteet kotiin!

Itsenäisyyspäivän juhla

Koko Suomen omaa juhlapäivää saimme koulumme striimin avulla katsella kotiruudulta torstaina 3.12. uuden jakson alkumetreillä. Juhlan alussa saimme kuulla Aapo Rantasta pianolla, kun hän soitti Fantasia-kappaleen. Tämän jälkeen opiskelijakunnan puheenjohtaja Sean McLoughlin piti oman puheensa. Myös perinteisesti päivän tapahtumiin kuuluva vapauden viestin luovutus ja vastaanottaminen suoritettiin, kun Anh Pham luovutti käärön Roosa Puomiolle. Itsenäisyyspäivän juhla päätettiin musiikkiesitykseen, jossa Tea Kasper ja Vilma Timonen lauloivat Maamme-laulun, johon kuului esiintyminen musiikinopettaja Marita Tapperilta pianonsoittajana.

Joulujuhla

18.12. vietimme vuoden 2020 viimeisen koulupäivämme, ja viimeinen oppitunti koulupäivästä vietettiin koulumme joulujuhlaa katsellen. Kuten osattiin odottaa, juhla sisälsi rehtorin puheen ja hienoja musiikkiesityksiä, joihin opiskelijat olivat tyypilliseen tapaan panostaneet.

Muutamille ohjausryhmille jäi erityisen hyvin mieleen opettajien tanssi- ja lauluesitys. Tällä kertaa juhlaa ei striimattu vaan se oli etukäteen nauhoitettu, minkä ansiosta koululla ei päivän aikana ollut ketään ja kaikki opiskelijat saivat aloittaa lomansa kotioloistaan.