Elä hetkessä, elä turhia huoli. 

Erityisesti näin vuoden alussa moni lukiolainen ajattelee tulevaisuuttaan – hyvässä tai pahassa. Harmillisen usein kuitenkin pahassa: tulevaisuudessa pärjääminen jännittää. 

Eikä ihme. Onhan kilpailu kesätöistä kovaa, ylioppilaskokeet aivan pian, monella täydet lukujärjestykset ja aktiiviset menot luomassa kiireen tuntua, yhteishaku muistuttamassa abeille tulevaisuudesta ja uuden vuoden lupausten kiivas kaiku haastamassa sinnikkäimmänkin lukiolaisen jaksamista. 

Lisäksi jokaisella on omat huolensa. 

Ja kun ajatellaan tulevaisuutta, heijastuu käsityksiin väistämättä ainakin tämänhetkinen ennätyskorkea nuorisotyöttömyys, yleinen poliittinen epävakaus ja ilmastonmuutos. Ne horjuttavat väistämättä paatuneimmankin optimistin toivoa. 

Tilanteen takia voi monella olla kuormittava tarve jännittää seuraavaa siirtoa esimerkiksi töiden suhteen, jotta varmuudella pärjäisi tulevaisuudessa. Siispä esimerkiksi kesätyön saaminen voi tuntua vain hetken ilolta, kun minuutin päästä jo ajattelee, että mistä saisi töitä sen jälkeen, mistä löytäisi seuraavan vakaan askelman. 

Tähän vastaa Marcus Aurelius: “Älä murehdi tulevaisuutta. Mikäli sen kohtaat, kohtaat sen samoin järjen asein joilla nytkin selviydyt elämässäsi.” 

Niinpä. Vasta teot tulevaisuudessa määrittävät tulevaisuutta kunnolla, joten tee nyt mitä voit ja odota malttavaisesti, että pääset tekemään tulevaisuuden asiat tulevaisuudessa. Elä siis hetkessä. Ja tässä hetkessä, joka hetkessä, tee asiat kunnolla, koska siten vaikutat tulevaisuuteesi paremmin kuin vain arvailemalla ja olettamalla. 

Tulevaisuus on oikeastaan vain siirtyvä nykyhetki. Siispä tämä hetki tässä näin on tulevaisuutta eiliselle itsellesi – ja huominen tulevaisuutta, kunnes ei enää ole. 

Tulevaisuus on oikeastaan vain siirtyvä nykyhetki.

 

Nykyhetki taas rakentuu tulevaisuuden, eli yhtäkkiä jo menneisyyden, päälle. Kyse on lähinnä siitä, mistä vinkkelistä asiaa katsotaan. Ajan kanssa tuleva muuttuu väistämättä menneisyydeksi, ja nykyhetki toimii vaihettumisvyöhykkeenä niiden välissä. 

Asiaa avaa lentävä lause “ei Roomaakaan päivässä rakennettu”. Jos haluaa tulevaisuutensa olevan vakaa ja hyvä “Pantheon”, on alati kiinnitettävä huomiota siihen, että rakentaa vahvaa perustaa aina seuraavan “kiven” alle, jotta saa ajan kanssa valmistettua vankan ja toivotun rakennuksen. Samaten pitää hoitaa myös sitä, joka on jo rakennettu. Kärsivällisyys kannattaa. 

Ajan kanssa pienestä muodostuu suurta, tulevaisuuden visiosta menneisyyttä. Vaihe vaiheelta, asia kerrallaan. 

Toki kannattaa olla suunnitelmallinen, vaikka elääkin hetkessä, mutta liiallinen yksityiskohtaisuus ei usein toimi. On siis järkevää olla arvoja ja haaveita, jopa kivoja suunnitelmia tulevaisuutta varten, mutta myös Bob Rossin “pienille iloisille sattumille” kannattaa jättää tilaa. Keskeistä kuitenkin on, että osaisi nähdä tulevaisuutensa valoisana.

Miten tämä toimii: en osaa antaa selkeää vastausta, koska en itsekään tiedä sitä, jos sellaista yksittäistä edes on. Joskus tulee väistämättä stressattua tulevaisuudesta, eikä kalenterissakaan ole aina vapaata tilaa sille, mikä oikeasti tuntuisi tärkeältä. Hankalissa tilanteissa kannattaa varmaan miettiä, mikä voisi olla juuri siinä hetkessä tärkeintä, sillä se, mikä tuntuu hetken pohdinnan jälkeen nyt tärkeältä, on varmasti tärkeää pitkälläkin aikavälillä.

Siispä kaikki lukiolaiset: yritetään olla stressaamatta liikaa. 

Maailma muuttuu nopeammin kuin koskaan aikaisemmin, eikä kukaan ole sanonut, etteikö se voisi muuttua tästedes vain paremmaksi. Siispä tarkat arvailut itsestä nelikymppisenä – varsinkin negatiiviset sellaiset – on syytä unohtaa. Keskeistä on keskittyä tekemään asiat toivomallaan tavalla tässä hetkessä.

Jos kuitenkin haluamme muuttaa maailmaa parempaan suuntaan, on sen eteen jokaisen tehtävä osansa. Se voi kuitenkin olla todella kivaa!

Itse aion yrittää elää hetkessä ja tiedostaa, kuinka rakennan tulevaisuuttani yksinkertaisin teoin tänään. Siispä pyrin tekemään asiat huolella ja panostamaan laatuun määrän sijasta, nukkumaan ja syömään hyvin sekä tasapainottamaan kiirettä pelkällä olemisella. Lisäksi ymmärrän vastuuni osana toimivaa yhteiskuntaa ja kestävää kehitystä sekä pyrin pitämään hauskaa ja nauttimaan jokapäiväisistä sattumista muiden kanssa!

Ja jos nyt työelämään haluaa välttämättä valmistautua, suosittelen harjoittelemaan kaikkien kanssa toimeen tulemista ja kehujen vastaanottamista. Lisäksi kannattaa osata olla itselleen armollinen ja pyytää apua pienellä kynnyksellä.

Suositun joulusarjan ja -elokuvan Jake kirkastaa ydinajatuksen vielä näin: “Että not, ei oo eli not.” Jos siis tulee ajateltua tulevaisuudesta kielteisesti (“että not”), ei se tarkoita, että tulevaisuus oikeasti olisi sellainen (“ei oo eli” – siis varmasti – “not”). Niinpä. Jake tietää, mistä puhuu. 

Mehän elämme nykyhetkeä siihen asti, että kuolemme. Me vain nyt näemme, että tuo tuleva nykyhetki on suuri ja tuntematon tulevaisuus, vaikka oikeastaan se on vain siirtyvää, paikoin hyvin arkistakin nykyhetkeä. 

Täten turhat huolet pois ja korvat kuulolle – Mauno Koivistolla on asiaa!

“Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.” 

– Kolumnin kirjoittaja on lukion opiskelija, joka sai innoitusta tekstiinsä MRÄ:n ja MLI:n kursseilta. 

Uusi vuosi on alkanut – ja sen myötä abiturienttien päivät lukiolla käyvät vähiin! Lukuloman lähestyminen näyttäytyikin viime viikolla koulun Auditoriossa vilkkaana liikenteenä. Keskiviikosta lauantaihin abit taiteilivat siellä kasaan neljätoista abilakanaa, jotka tulevat koristamaan penkkaripäivänä 5.2. rekkojen kylkiä. Tässä jutussa esitellään vuoden 2026 abien penkkarilakanat ja jutun lopussa pääset äänestämään suosikkilakanaasi. Juttu on tehty samalla asenteella kuin lakanat: pilke silmäkulmassa ja piristykseksi opiskelijakansalle!

Penkkarilakanat

Äänestä suosikkilakanasi voittoon! https://forms.gle/o6v36taxcSYVWi8V8

Linkin takaa löytyy Forms -kysely, jonka kautta äänestys suoritetaan. Penkkarilakanoiden äänestykseen on aikaa maanantaihin 2.2. asti. Järki-lehden sivuilla julkistetaan voittajalakana seuraavana päivänä. Joten eikun vain äänestämään!

Muistan, kun aloitin lukiossa syksyllä 2022. Ykkösiä oli ohjeistettu saapumaan lukiolle noin tuntia aikaisemmin kuin abeja, joskin abit taisivat olleet jo viettäneet yön lukiolla telttaillessa, mutta eihän sitä 16-vuotias lukion aloittava Eemil silloin vielä tiennyt. Olin ujo ykkönen, jolle kaikki oli vielä uutta. Ensimmäisenä asiana rehtori Marja-Liisa Lehtiniemi piti meille puheen ja toivotti meidät, nollakutoset, tervetulleiksi Järvenpään lukioon. Tämän jälkeen siirryimme ryhmänohjausluokkiimme, jossa tapasin ryhmänohjaajani (sekä myös yty-opettajan) Matti Räsäsen ensimmäistä kertaa. Kuulimme häneltä käytännön ohjeita lukio-opiskeluun sekä saimme ensimmäisen jakson lukujärjestyksen. Se oli vielä paperille printattu, aivan kuten yläkoulussa aikanaan. Ja jotta päivä ei olisi jäänyt liian stressittömäksi, myös ylioppilaskirjoitukset mainittiin jo ensimmäisenä lukiopäivänämme. Muistan, kun jodlasin tuolloin lukion Jodel-kanavalle, kuinka ykkösiä peloteltiin jo heti kättelyssä kirjoituksilla. Se sai paljon tykkäyksiä. Moni oli siis kanssani samaa mieltä.

Pian niin sanotun vakavan osuuden jälkeen luokkaan saapuivat kuitenkin tuutorimme Sanni ja Ada esittelemään itsensä. Tämän jälkeen tuutorit vetivät meille muutaman tutustumisleikin. Olin ollut juuri kesäloman lopulla kipeä, joten ääneni oli vielä aivan maassa enkä meinannut saada sanottua mitään, kun piti mainita kolme faktaa itsestämme. Pihisin kuitenkin lopulta jotain. Päivän lopuksi taisimme vielä käydä syömässä sekä haimme ryhmänjohtajan johdolla läppärit vahtimestarilta lukion auditoriosta. Pääsimme päivän päätteeksi kotona asentamaan läppäreihin vaadittuja sovelluksia. Se oli jännää, enkä vielä tiennyt, millaista tuskaa esimerkiksi GeoGebra tulisi minulle tuottamaan :D Ja totta kai näin tietokoneista kiinnostuneena testasin läppärin laskentatehonkin heti PassMark-ohjelmalla. Läppäri oli yllättävän tehokas verrattuna siihen, mitä odotin.

Läppäreiden hakeminen oli erityisen tärkeää, sillä jo seuraavina päivinä (ei wanha yliabi enää muista tarkalleen) alkoi varsinainen opetus. Ensimmäinen oppituntini koskaan oli Sini Kähkösen MAY1. Muistan, kuinka kurssin piti olla vain “ysiluokan kertaamista”, muttei se siltä ainakaan tuntunut. Tuntui, etten ollut koskaan kuullutkaan aiheista, saati käsitellyt niitä yhtä tarkasti kuin nyt. Tämä tosin voi johtua myös omista vahvuuksistani tai tarkemmin sanottuna niiden puutteesta :P Ensimmäisessä jaksossa kävimme vielä kursseja oman ryhmänohjausluokkamme kanssa. Jokainen kuitenkin varmasti jo odotti, että pääsemme suunnittelemaan oman lukujärjestyksemme välttääksemme kasin aamut tai päästäksemme kaverin kanssa samalle kurssille. Tai itse ainakin odotin.

Kurssien valitseminen ei kuitenkaan onnistunut aivan mutkattomasti, vaan monella (minä mukaan lukien) se vaati useamman katsauksen opinto-oppaaseen sekä tarkentavien kysymysten kysymisen opinto-ohjaajalta Maija Kärävältä. Lopulta kuitenkin sain loppuvuoden lukujärjestyksen tehtyä. Mutta jos minulle niiden tekeminen oli vaikeaa, näytti se myös koululle olevan jokseenkin haasteellista, nimittäin ensimmäiseen jaksoon minulle oli merkitty Pauli Rentolan UE01-kurssi (tai opintojaksohan se virallisesti nykyään on). Kuitenkin ensimmäistä kertaa työmaalle astellessani opettaja ilmoitti, ettei minun nimeäni ole listalla ja että minut on todellisuudessa merkitty sittenkin Tea Lindroosin vetämälle kuvaamataidon kurssille. Tilanne oli hämmentävä, mutta etsin lopulta kuvisluokan ja saavuin tällä kertaa jopa oikealle tunnille, joskin hieman myöhässä…

Ensimmäinen koeviikko oli jännittävä. Ensimmäistä kertaa edessä oli jopa kolmen tunnin koe. Ajatus kuulostaa nyt huvittavalta, kun yo-koe on sen kuusi tuntia, mutta tuolloin vielä tunnin mittaisiin kokeisiin tottuneena kolme tuntia kuulosti hurjan pitkältä ajalta istua paikallaan tekemässä koetta. Samaan aikaan pelotti, että työmäärä kokeisiin opiskellessa olisi järkyttävän suuri, olihan koealueena koko kirja aiemman muutaman kappaleen sijaan. Kävi kuitenkin ilmi, että kaikki nämä pelot olivat täysin turhia, ja koeviikosta tuli pikemminkin odotettu asia. Monesti se nimittäin tarkoitti yhtä tai useampaa lomapäivää keskellä viikkoa, mikä tuntui ja tuntuu edelleenkin luksukselta.

Loppuvuosi sujuikin sitten varsin mallikkaasti ilman sen kummempia ongelmia, eikä kakkosvuodestakaan juuri mitään sanottavaa ole. Ovathan lukion tärkeimmät ajat ensimmäinen päivä ja abivuosi! Ei vaan :D Vaikka opinnot olivatkin pääosin melko tavallisia, niin ehdottomina kevennyksinä toimivat yty-linjaopinnot. Etenkin yty 24h -leiri, josta hiljattain kerroin myös täällä Järjessä, oli ehdottomasti yksi syyskauden piristyksistä. Vaikkakin ei itse leiristä juurikaan mitään tullut, sillä aika kului lähinnä kavereiden kanssa hengaamiseen, hups. Leiri oli kuitenkin hauska kokemus, ja päätin jo silloin, että lähden seuraavana vuonna tuutoriksi yty-leirille.

Ensimmäisen vuoden tammikuussa asetuin myös kaverini innoittamana ehdolle opiskelijakunnan hallitukseen. Päätös osoittautui hyväksi, ja olenkin nyt ollut hallituksessa jo kolme vuotta. Ensimmäisenä hallitusvuotena olin toimintavastaavana ja yksi ainoista nollakutosista hallituksessa, enkä tuntenut porukasta vielä ketään paitsi kaverini Sannin. Muistan, kuinka opkh-koppi tuntui silloin vielä todella vieraalta paikalta. Paikalta, jossa vain pelottavat abit hengasivat kaikki välitunnit. En toki silloin vielä tiennyt, että abeilla tuskin edes oli oppitunteja tuolloin, mutta siitä toki lisää hieman myöhemmin :) Vasta toisen vuoden syksyllä uskaltauduin ensimmäisiä kertoja viettämään aikaa kopissa, kun hallitukseen liittyi toinenkin tuntemani nollakuutonen, nykyinen hallituksen puheenjohtaja ja silloinen kioskivastaava Sami Ollinmäki. Tunsin Samin partion kautta entuudestaan, mikä alensi myös kynnystäni viettää aikaa kopissa. Pian huomasinkin, ettei hallitusporukka ollutkaan niin pelottava kuin millaiseksi sen alun perin kuvittelin. Kakkosvuoden syksyä voinkin sanoa eräänlaiseksi käännekohdaksi lukion aikana. Tuolloin identiteettini muuttui ujosta aloittelijasta jo kokeneeksi toisen vuoden opiskelijaksi sekä ennen kaikkea opiskelijakunnan hallituksen jäseneksi, jolla oli vastuutehtävä.

Ei unohdeta kuitenkaan tosiasioita… Toisena vuotena koulunkäynti oli ehdottomasti rankinta, mitä se tuli koko lukion aikana olemaan. Tästä toki olivat niin tuutorit, opo kuin ryhmänohjaajakin jo varoittaneet. Siinä missä ensimmäisenä vuonna päivät saattoivat olla 6–7-tuntisia (kyllä, juuri nuo luvut, mitä muuta muka ajattelit??), kestivät ne kakkosvuonna useimmiten jopa 7–8 tuntia. Etenkin kakkosvuoden syksy (loka-marraskuu) tuntui erittäin puuduttavalta ajanjaksolta, ja koulutyöt tuntuivat vain kasaantuvan. Kuitenkin joulun lähestyessä tunnelma alkoi onneksi jälleen helpottaa. En tiedä, miten olisin selvinnyt syksystä ilman opkh-porukkaa. Tässä vaiheessa tunsin jo ihmisiä sen verran hyvin, että vietin kopissa aikaa joskus jopa kahdeksaan asti illalla… Tämä oli kuitenkin vasta alkua. Kopissa on nimittäin tullut oltua iltamyöhään useaan otteeseen sen jälkeenkin :P

Syksyllä 2023 eli toisen vuoden alussa myös koulun lehti Järjen toimintaa alettiin käynnistelemään uudestaan sen oltua vuoden verran tauolla. Silloinen (jo nyt muualla työskentelevä) äidinkielen opettaja ja lehden uusi vastuuopettaja Juhani Timonen lähestyi opiskelijoita Wilmassa kutsulla tulevaan lehden kokoukseen. Paljastan, että vielä tuolloin ainoa motiivini osallistua kokoukseen oli saada lehteen juttu pelaamastani Longturn Freeciv -pelistä. Olin inspiroitunut tunnetun suomalaisen Freeciv-pelaajan nimeltä wieder kirjoituksesta Skrolli-lehdessä. Lehtijuttujen tekeminen osoittautui kuitenkin melko hauskaksi vapaa-ajan viihteeksi, ja aloin kirjoittamaan niitä enemmänkin. Loppu onkin historiaa… Olen ollut lehden toiminnassa mukana sen alusta asti ja ison osan tästä ajasta toiminut Järjen päätoimittajana. Aluksi toiminnassa oli mukana vain muutama aktiivinen toimittaja eikä juttuja julkaistu kovin usein. Kuitenkin ajan kanssa toimituksen koko on kasvanut, ja nyt meitä on jo mukana lähemmäksi kymmenen aktiivista. Tänä syksynä saimme Juhanin lähdettyä lehdelle uuden vastuuopettajan: Mari Uusitalon. Marin tultua mukaan olemme kehittäneet toimintaa entisestään, ja lehden toimitusporukasta on tullut varsin tehokas tiimi. Harmittaakin, että joudun pian hyvästelemään tämän mukavan porukan :(

Palatakseni kuitenkin ajassa hieman taaksepäin toisen vuoden kevääseen: takana oli rankka talvi, ja edessä siinsi kevät sekä wanhojen tanssit. Meistä tulisi nyt siis virallisesti lukion vanhimpia, kunhan abit jäisivät ensiksi lukulomalle. Oma wanhojen kurssini oli onneksi juuri ennen tansseja joulu–tammikuun aikana, joten tanssit olivat vielä jokseenkin tuoreessa muistissa. Toki tanssien iltatreenit olivat kaikille pakollisia muistinvirkistykseksi. Tanssit jännittivät minua aika paljon, sillä en ollut koskaan aiemmin juurikaan tanssinut. Onneksi tanssiparini oli vanha tuttu peruskoulusta, joten ei tarvinnut aivan ventovieraan kanssa tanssia, vaikka olisihan sitä kurssin aikana varmasti tutustunut uuteenkin ihmiseen. Tutun ihmisen kanssa tanssiminen kuitenkin helpotti itseäni tansseihin ja niiden opettelemisen keskittymisen kanssa. Myönnän, että parini oli huomattavasti minua taitavampi ja rytmitajuisempi, mutta en antanut sen latistaa tunnelmaa. Lopulta tanssit sujuivat lähes moitteetta. Vaikka aluksi en oikein edes tykännyt tanssia, oli se lopulta niin kivaa, että tanssit jäivät mieleen vielä pitkäksi aikaa wanhojen jälkeenkin. Etenkin Kuumaa huumaa oli minun ja monen muunkin suosikki.

Toisen vuoden keväällä oli myös uuden opiskelijakunnan vuosikokouksen aika. Yhtäkkiä tilanne olikin eri: en enää ollut se pelokas ykkönen hallituksessa, vaan olin jo vanha tekijä ja tehtäväni oli toivottaa uudet ykköset tervetulleiksi hallitukseen. Tällä kertaa hallitukseen oli paljon normaalia enemmän tunkua, sillä opk:n puheenjohtajavaalit olivat keränneet huomattavan määrän suosiota. Tuo kyseinen lehtijuttu on vielä tähän päiväänkin mennessä suosituin julkaisuni. Vastakkain vaaleissa oli aiemman puheenjohtajan Ville Sikströmin “oppipoika” Sami Ollinmäki sekä uusi tulokas (Emma Lagerin poika!) Arttu Lager. Molemmat ehdokkaat keräsivät itselleen huomattavasti kannatusta, mutta lopulta Ollinmäki voitti vaalit melko selkeällä enemmistöllä. Tästä alkoikin hallituksessa aivan uusi kausi. Sen lisäksi, että aloitin tuolloin ensimmäistä kertaa mediavastaavana ja pääsin soittamaan perjantaimusiikkeja, oli se myös jotain paljon suurempaa. Kevään 2024 yleiskokouksessa hallitukseen valitut muodostavat sen ydinhallitusporukan, jonka nykyäänkin tunnen ja jonka kanssa olen myös vapaa-ajalla viettänyt aikaa ystävinä. Tämän ydinporukan ympärille on viimeisen lukiovuoteni aikana toki tullut uusia ihmisiä, ja mielestäni hekin ovat ryhmäytyneet hyvin ja olemme ottaneet heidät osaksi porukkaa. Koen, että hallitus on nyt tiiviimpi kuin mitä se on koskaan aiemmin lukiopolkuni aikana ollut, ja se on ihanaa :) Mutta kuten Järki-lehden toimituksesta, myös hallitusporukasta ja hallitustehtävistä minun on nyt ikävä kyllä luovuttava ainakin osittain valmistumiseni myötä </3

Kevät 2024 oli hektinen monellakin tapaa. Silloin järjestettiin muun muassa maanlaajuinen ulosmarssi vastustamaan hallituksen esittämiä leikkauksia toisen asteen koulutukseen. Samaan aikaan koulutehtävien työmäärä alkoi kuitenkin onneksi helpottaa. Hieman myöhemmin keväällä osallistuin aktiivisena partiopoikana myös LIBI-opintojaksolle eli niin kutsutulle vaelluskurssille. Se oli Joona Svalan ja Ville Leppäniemen luotsaama viikonlopun mittainen vaellus Nuuksion kansallispuistossa. Yhteensä matkaa tuli noin 10 kilometriä, jonka aikana suoritimme erilaisia tehtäviä. Tai ainakin matkan piti olla 10 kilometriä… Kartanlukijat nimittäin ohjasivat porukkaa kerta toisensa perään niin kutsutuille “oikoreiteille”, ja saatoimmekin päätyä ottamaan todellisuudessa alkuperäistä pidemmän reitin :D Tästä syntyikin vaelluksella tietynlainen sisäpiirivitsi :P Ensimmäisenä iltana kävimme myös saunomassa, ja koko viikonloppu oli ylipäätään kokemuksena hauska. Alla on muutama kuva Nuuksiosta.

Palataan kuitenkin vielä viimeisen kerran ajassa taaksepäin, nimittäin syksyyn 2024. Kolmas vuosi eli abivuosi oli alkamaisillaan, ja olin täynnä odotuksia. Ensimmäiset ylioppilaskirjoitukseni olivat edessä, ja luvassa oli niin sanottujen “helppojen” aineiden eli englannin ja yhteiskuntaopin kokeet. En ollut stressannut kokeista lomalla, koska ajattelin niiden olevan suhteellisen helppoja, mutta myönnettäköön, että etenkin englannin kokeen kova kilpailu yllätti. Sain ensimmäisellä kerralla englannista magnan (M) ja ilmoittauduin korottamaan sitä seuraavan kevään kokeeseen, jossa onneksi sain arvosanan korotettua eximiaan (E). Keväällä kirjoitin lisäksi vielä lyhyen matikan sekä historian. Tiesin matikan olevan minulle haasteellisempaa, joten kertasin siihen viimeisen kuukauden aikana joka päivä useamman tunnin. Sainkin kovan työn jälkeen korotettua prelin C:n kirjoituksissa E:hen. Siitä olen erittäin tyytyväinen!

Ylioppilaskokeet eivät kuitenkaan suinkaan olleet abivuoden tärkein anti, vaan mukaan mahtui myös paljon rentoa olemista ja hauskanpitoa. Tässä vaiheessa koulupäivien pituus oli lyhentynyt huomattavasti. Abivuonna päivät olivatkin enää vain noin 2–4 tuntia pitkiä. Siispä vapaa-aikaa oli myös paljon enemmän. Käytin tätä aikaa paljon muun muassa kopissa hengaamiseen, ja väitänkin, että viimeistään tällöin tutustuin hallitusporukkaan niin hyvin, että siitä tuli minulle aidosti tiivis ystäväporukka :) Abivuonna vakiinnutin myös asemaani “virallisena” perjantai-DJ:nä, ja minut saattoikin nähdä usein miksauspöydän takana piristämässä opiskelijoiden mieltä eli soittamassa musiikkia. Nautin musiikkien soittamisesta todella paljon, sillä rakastan kuunnella musiikkia ja minulle perjantaimusiikit ovat olleet aivan upea perinne. Monesti myös keittäjät tulivat kiittämään musiikeista ja kertoivat, kuinka musiikit piristävät myös heidän päiväänsä. Tulin aina niin hyvälle mielelle, kun sain kuulla positiivista palautetta <3

Myös syksyn 2024 yty-leiri oli kokemuksena ikimuistoinen. Olin toista kertaa leirillä tuutorina, mutta ensimmäistä kertaa vastuussa leirin ohjelmasta. Aiempana vuonna olin ollut tuutoroimassa omaa ryhmää, joten siihen verrattuna tällä kertaa leirillä oli huomattavasti enemmän vapaa-aikaa. Perjantai-DJ:n tehtävistä inspiroituneena soittelinkin pitkin leirin tunnelmamusiikkia areenalla. Heijastimme myös yhdessä vaiheessa formulakisat ja lätkää valkokankaalle ja tilasimme pizzat :D Siispä kaikin puolin täydellinen yö koululla -kokemus.

Keväällä 2025 odotus vihdoin päättyi. Oli virallisesti aika sanoa hyvästit koulunpenkeille nimittäin penkinpainajaiset eli tuttavallisemmin penkkarit olivat aivan nurkan takana, ja penkkareista lähdettäisiin vielä suoraan abiristeilylle. Abit olivat kaikki intoa täynnä, erinäisistä syistä toki :P Penkkariasun keksiminen osoittautui yllättävän vaikeaksi tehtäväksi, kunnes kopissa minulle ehdotettiin, että olisin Up-elokuvan partiopoika. Tähän tietenkin tartuin, sillä tavarat asun tekemiseen löytyivät harrastuksen kautta ilmapalloja lukuun ottamatta melkein kokonaisuudessaan omasta takaa.

Lähes heti penkkareiden jälkeen ollut abiristeily oli ehdottomasti myös yksi lukion kohokohdista. Vaikka en juokaan alkoholia, olin positiivisesti yllättynyt, miten hyvin viihdyin risteilyllä. Siitäkin olen aiemmin jo kirjoittanut lehteen :) Olin risteilyllä läheisen ystäväni kanssa, jonka lisäksi liityin satunnaisiin porukoihin esimerkiksi pelaamaan korttia. Muistan, kun pelasimme ravintolan pöydässä mm. blackjackia myöhään yöhön.

Ruotsin päässä kävimme ystäväni kanssa vain lyhyen aikaa maissa. Söimme mäkkärissä ja kävimme kaupassa. Oloni oli jostain syystä todella huono, vaikka edellinen ilta ei edes ollut venynyt pitkäksi ja vaikka en ollut edes juonut tippaakaan alkoholia :D En vielä tässä vaiheessa kuitenkaan osannut epäillä mitään, ja olokin tuntui paranevan illaksi hetken levättyäni. Siispä jatkoin iltaa normaalisti käyden yökerhossa ja pelaten korttia kavereiden kanssa.

Vasta myöhään sunnuntaiyönä minulle selvisi, mikä huonon olon oli aiheuttanut. Vatsatauti… Tulin kunnolla kipeäksi onneksi vasta risteilyn lopulla, joten pääsin kotiin sairastamaan. Tuntuu, että niin sanotun “risseruton” eli epämääräisen taudin risteilyltä nappasi useampikin. Ainakin Jodelissa valitettiin pitkääkin risteilyn jälkeenkin kipeää oloa. Tästäkin huolimatta abiristeily oli mieluisa kokemus.

Tässä vaiheessa kolmeen vuoteen käyvien lukioura oli todella lopuillaan. Edessä oli enää yhdet ylioppilaskirjoitukset, jonka jälkeen moni valmistui. Minun kohdallani tilanne toki oli eri, sillä olin jo toisena vuonna päättänyt pidentää opintojani kolmeen ja puoleen vuoteen. Minulla edessäni oli siis vielä yhdet kirjoitukset keväällä 2025 sekä toiset syksyllä 2025. Mielestäni päätös pidentää opintoja oli luonnollinen, enkä kadu sitä. Sain kutsunnoissa määräyksen aloittaa asepalvelus kesällä 2026, joten jälkikäteen ajateltuna lukio-opintojen pidentäminen antoi minulle myös tekemistä ennen inttiä.

Olenkin nyt syksyllä 2025 tehnyt varmaan enemmän kouluun liittyviä asioita kuin mitä aiemman kolmen vuoden aikana yhteensä XD No ehkä ei ihan, mutta siltä se ainakin tuntuu. Koska minulla oli syksyllä vain yksi jakso koulua ja vain kaksi yo-koetta, olen ollut syyskuun lopulta asti vapaalla, joten minulla on ollut täysin uudella tavalla aikaa keskittyä esimerkiksi yksinomaan vastuutehtäviini opiskelijakunnan hallituksessa. Olenkin osallistunut kokouksiin ahkerasti ja pitänyt niissä aiempaa useammin harkittuja sekä pitkälle suunniteltuja puheenvuoroja. Olen halunnut tehdä sitä, mitä rakastan eli hallinnollisia tehtäviä. Tämän lisäksi olen soittanut joka perjantai musiikkeja areenalla ja kirjoitellut lehteen kaikesta siitä, mistä en ole vielä aiemmin ehtinyt kirjoittaa. Pääsin jopa osallistumaan vielä lyhyesti yty-leirille, mikä oli kivaa!

Nyt kuitenkin aika on käymässä vähiin, ja on aika sanoa hyvästit. Valmistun ylioppilaaksi huomenna 5.12. ja haluan kiittää koko Järvenpään lukiota, opettajia, opiskelijoita, lukion henkilökuntaa sekä erityisesti hallituksesta ja lehdestä saamiani ystäviä kaikista upeista muistoista näiden kolmen ja puolen vuoden aikana. Olette vaikuttaneet suuresti siihen, kuinka paljon olen nauttinut opiskelusta juuri Järvenpään lukiossa <3

Jatko-opintosuunnitelmani ovat vielä osittain auki, mutta olen miettinyt hakevaani Tampereen yliopistoon opiskelemaan hallintotieteitä. Sitä ennen täytyy kuitenkin vielä kerran käydä keväällä lukiolla yrittämässä korottaa hieman ikävän pettymyksen tuottanutta äidinkielen arvosanaa. Toivottavasti siis ensi keväänä on helppo koe :P Ja eikös tunnettu sanalaskukin sen kerro, että mies voi lähteä Järvenpään lukiosta, mutta Järvenpään lukio ei koskaan lähde miehestä eli tulen varmasti lopun elämäni muistamaan tämän upean ajan lukiossa.

Lopuksi toivotan vielä tsemppiä ihan jokaiselle teistä tuleviin kokeisiin sekä ennen pitkää ylioppilaskirjoituksiin! Ja nyt minun kanssani samaan aikaan valmistuvat: teille toivotan tuhannesti tsemppiä jatko-opintoihin ja aikuisuuteen! Kiitos Järvenpään lukio. Kiitos ystävät.

Opiskelijakunta (OPK) on opiskelijoiden paikallinen edunvalvontaelin lukiossa. Sen toimintaa toteuttaa opiskelijakunnan hallitus (OPKH), joka vastaa toiminnastaan opiskelijakunnalle ja sen kokouksille, jossa voi myös asettua ehdolle opiskelijakunnan hallitukseen. Jokainen lukion opiskelija on automaattisesti opiskelijakunnan jäsen. Seuraava Järvenpään lukion opiskelijakunnan vuosikokous järjestetään 13.1.2026.

Olen toiminut opiskelijakunnan hallituksessa ensimmäisestä lukiovuodestani asti, ja nyt horisontissa siintää enää ylioppilasjuhla. On siis aika sanoa hyvästit lukiolle ja opiskelijakuntatoiminnalle tässä opinahjossa. Opiskelijakunta kuitenkin jakaa luonnollisesti toimintaansa, vaikka nyt tuntuukin vaikealta päästää irti. Uskottava opiskelijakunta tarvitsee kuitenkin myös toimivan opiskelijakunnan hallituksen.

Hallitustyöskentely koostuu monenlaisista tehtävistä ja vastuualueista. Nykyisellään vastuualueita on 7: puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, mediavastaavat, kioskivastaavat, toimintavastaavat, tapahtumavastaavat sekä yritysyhteistyövastaava. Puheenjohtajisto johtaa hallitustyöskentelyä eivätkä siihen kuuluvat henkilöt sinänsä kuulu mihinkään muista vastuualueista, mutta he osallistuvat kaikkeen työskentelyyn joustavasti. Mediavastaaviin olet varmasti törmännyt TikTokissa sekä areenalla soittamassa musiikkia perjantaisin. Kioskivastaavat myyvät väsyneille opiskelijoille Noccoa aamutunneille, toiminta- ja tapahtumavastaavat tuottavat esimerkiksi opiskelijakunnan järjestämiä areenatapahtumia sekä teemapäiviä. Yritysyhteistyövastaava puolestaan järjestää esimerkiksi lukiovaatetilauksen. Kuitenkin jokainen työskentelee hallituksessa yhdessä auttaen muita yli vastuualueidensa rajojen.

Toimin ensimmäisen kauden toimintavastaavana ja sen jälkeen kaksi kautta mediavastaavana. Ensimmäisellä kaudella olin vielä hiljainen ykkönen, joka lähinnä osallistui kokouksiin, enkä viettänyt opiskelijakunnan kopissa ylimääräistä aikaa ennen kuin olin tutustunut hallitusporukkaan paremmin. Nyt kolmannen vuoden lopulla voin sanoa, että hallituksesta on tullut minulle tiivis ystäväporukka! Viimeiset kaksi vuotta mediavastaavana olen ollut näkyvillä etenkin perjantaisin soittaessa musiikkeja. Musiikit ovatkin olleet minulle tärkeä osa lukiokokemustani.

Seuraava opiskelijakunnan vuosikokous järjestetään 13.1.2026. Siitä kerrotaan lisätietoja vielä myöhemmin Wilman kautta sekä opiskelijakunnan somekanavissa ja verkkosivuilla. Ennen vuosikokousta pidetään myös opiskelijakunnan puheenjohtajavaalit, jossa valitaan uusi puheenjohtaja kaudelle 2026-2027. Myös puheenjohtajavaaleissa ehdolle asettumisesta tulee lisätietoja lähempänä vuosikokousta.

Kannustan jokaista vähänkään vaikutustyöstä kiinnostunutta osallistumaan rohkeasti vuosikokoukseen ja asettumaan ehdolle hallitukseen! Voin taata, että hallituksesta saa uusia ystäviä ja ikimuistoisia kokemuksia <3

Haastattelin vielä muutamaa opiskelijakunnan hallituksen jäsentä heidän kokemuksistansa. Kysyin heiltä seuraavat kysymykset:

1. Mikä sai sut kiinnostumaan opiskelijakunnan hallituksesta alunperin?
2. Mikä on ollut parasta hallitustyöskentelyssä?
3. Aiotko jatkaa hallituksessa myös ensi vuonna?

+Kerro kolme syytä, miksi hakea hallitukseen ensi vuodelle!

Janina Kivikangas, opiskelijakunnan varapuheenjohtaja

1. Mikä sai sut kiinnostumaan opiskelijakunnan hallituksesta alunperin?
   Kiinnostuin toiminnasta mun ykkösvuonna, kun areenalla pidettiin puheenjohtajaehdokkaiden vaalitentti. Ennen sitä en tiennyt opkh:n toiminnasta mitään.
   Samana päivänä tuli kuulutus, jossa kerrottiin, että auditoriossa on alkamassa yleiskokous ja jokainen on tervetullut.

   Tässä vaiheessa sanoin kaverille, että haluisin mennä, mutten ehkä uskalla. Siinä sitten 15 minuutin ajan stressailin ja hermoilin kokoukseen osallistumista.

   Kuulin tyttöjen vessassa parin tytön puhuvan siitä, että he menevät kokoukseen ja itsekin rohkaistuin. Kukapa ois arvannut, että yksi tytöistä haki samaan rooliin kuin minä ja meistä tuli parhaat kaverit.

   Yleiskokoukseen osallistuessa en vielä tiennyt, haluaisinko hakea hallitukseen. Siellä sain kuitenkin toiminnasta paljon tietoa ja samalla intoa lähteä mukaan.

2. Mikä on ollut parasta hallitustyöskentelyssä?
   Parasta hallitustyöskentelyssä on ehdottomasti hallituksen jäsenet ja mahdollisuudet vaikuttaa. Oon toiminut media- sekä kioskivastaavana, jolloin oon päässyt mm. kehittämään kiskaa, tekemään somea ja toimimaan dj:nä. Oon ideoinut teemapäiviä ja tapahtumia, eli kaikkea on päässyt tekemään, mikä on mahtavaa!

   Varapuheenjohtajaksi hakiessa mua pelotti sihteerinä toiminen ja kokoukset, jotka venyy välillä pitkiksi. Todellisuudessa hallituksen kokouksissa on rento meininki ja oon kirjoittanut pöytäkirjaan myös siitä, miten loma olis saanut jatkua pidempään ja kaikkia väsyttää.

   Parasta on ihmiset, kokoukset, mahdollisuudet tehdä, osallistua ja toteuttaa. Ja tottakai opettajien ja henkilökunnan kanssa tehty yhteistyö, jotta lukiolaisten mielipiteet ja kokemukset tulee heidän tietoonsa!

3. Aiotko jatkaa hallituksessa myös ensi vuonna?
   Mä en pysty enää jatkamaan hallituksessa, sillä valmistun tulevana keväänä. Oon ollut toiminnassa kuitenkin jo 2 kautta ja päässyt ”virallisesti” toimimaan kolmessa vastuualueessa. Uskallan kuitenkin väittää, ettei ole vastuualuetta, jonka toiminnassa en olisi ollut millään tavalla mukana.

+Kerro kolme syytä, miksi hakea hallitukseen ensi vuodelle!

1. On erityisen tärkeää, että opettajat ja hallinto saa tietää opiskelijoiden mielipiteitä suoraan opiskelijoilta itseltään. Tämä mahdollistaa meille sopivampien ratkaisujen kehittämisen.
2. Hallituksen kautta on helppo tutustua uusiin, ehkä ihan täysin uudenlaisiin ihmisiin ja samalla oppia tuntemaan itseään.
3. Pääsee vaikuttamaan lukuisiin asioihin, joihin ei välttämättä ennen edes tiennyt voivansa vaikuttaa.

   Ps. Näyttää hyvältä CV:ssä

Sara Ollinmäki, kioskivastaava

1. Mikä sai sut kiinnostumaan opiskelijakunnan hallituksesta alunperin?
   Mä olin tosi tyypillinen tapaus: tulin tutun raahaamana. Mun veli oli ollut opkh:ssa monta vuotta ja suostutteli mut tulemaan vuosikokoukseen. Mä olin siinä kohtaa jo alkanut ajatella, että hallitustoiminta vois olla kivaa ja voisin saada siitä paljon irti. Mä halusin osallistua koulun toimintaan jollain tavalla, joka tuntuisi merkittävältä ja tärkeältä. Vuosikokouksessa olin jo päättänyt, että asettuisin ehdolle ja sitä päätöstä helpotti kokouksen hyvä meininki ja tunnelma.
2. Mikä on ollut parasta hallitustyöskentelyssä?
   On äärettömän vaikeaa valita vain yksi asia. Mä oon oppinut tosi paljon hallinnosta, kokoustamisesta, ryhmätyöskentelystä ja vastuun kantamisesta. Ja tokihan opkh näyttää hyvältä cv:ssä. Mutta pakko sanoa, että parasta on ollut kaikki ihanat ihmiset, joihin oon tutustunu. Meidän hallitus on täynnä mukavia, taitavia, fiksuja ja mielenkiintosia tyyppejä, joihin on ollu kunnia tutustua ja ystävystyä.
3. Aiotko jatkaa hallituksessa myös ensi vuonna?
   Ehdottomasti! Valmistun 3,5 vuoteen, eli kerkeän olla vielä kaksi kautta meiningissä mukana. Hallitustoiminta on paras osa lukiota, joten pidän siitä kiinni kynsin hampain niin kauan kuin pystyn.

+Kerro kolme syytä, miksi hakea hallitukseen ensi vuodelle!

1. Pääset tutustumaan maailman upeimpiin tyyppeihin. Hallituksessa on erilaisia ihmisiä ympäri koulua – eri ikäluokista, eri linjoilta, eri mielenkiinnon kohteilla ja taidoilla – joten saattaa tutustua porukkaan, jolle ei muuten olisi saattanut puhua.
2. Saat mahdollisuuden harjoitella taitoja laajalta alalta: markkinointia, asiakaspalvelua, tapahtumien järjestämistä ja paljon muuta. Hallituksessa on jotain kaikille ja taidot, joita oppii ovat helposti sovellettavia omaan tulevaisuuteen. (Työnantajat myös tietävät, että opkh kokemus on arvokasta.)
3. Pääset vaikuttamaan paikallisesti helpolla ja lähestyttävällä tavalla. Demokratia ja edunvalvonta ovat äärimmäisen tärkeitä ja opiskelijakunnan hallituksessa pääsee harjoittamaan niitä konkreettisesti. Jos maailmaa haluaa muuttaa, oma koulu on hyvä lähtökohta!

Samu Lotsari, kioskivastaava

1. Mikä sai sut kiinnostumaan opiskelijakunnan hallituksesta alunperin?
   No siis taustoitukseks mä en oo koskaan ollut erityisen aktiivinen oppilaskunta- tai hallintohommissa, joten ehkä mullekin tää jäsenyyden haku tuli vähän yllätyksenä 😆 Kai jos mä nyt nostan esille pari asiaa, tärkeimpinä motivoijina mulla oli ensinnäkin ihan yksinkertasesti se, että mä näin opkh:ssa tosi paljon potentiaalia ihmisiin tutustumiselle. Oon koittanu täs lukion mittaan pitää itteeni aktiivisempana vähän kaikenlaisessa toiminnassa, ja opkh näytti sopivan siihen oikeestaan ihan tosi hyvin! Ja sen lopullisen päätöksen sitten sinetöi rakas puheenjohtaja Sami, jonka tunsin jo partiotaustan myötä. En oo varma oliko mun koskaan edes sit tarkotus tulla hallituksen yleiskokoukseen saatika sitten mennä eholle, mutta Sami sillon pisti mulle sen verran houkuttelevasti kutsua että pakkohan sitä oli koittaa. Ja tässä nyt oon, enkä kadu ollenkaan :)
2. Mikä on ollut parasta hallitustyöskentelyssä?
   Siis toki se ihmisiin tutustuminen ja oman piirin laajentaminen on ollut tosi upeita ja ihania kokemuksia, mutta mun on nyt pakko nostaa yks hyvin aliarvostettu kohta esille. Nimittäin se vallan tunne mikä opkh-kopista tulee on yksinkertasesti aivan mahtava 🤩 Mulla on ollut ehkä vähän liiankin hauskaa sillä, että oon päässyt leveilemään mun kavereille kopin avaimella, ja ihan joka tapauksessa tykkään aina ajottain eksyä koppiin kun tarviin hetken hengähtää ja irtautua siitä aika intensiivisestä lukioarjesta. Eli tiivistetysti ihmiset ja valta ✨
3. Aiotko jatkaa hallituksessa myös ensi vuonna?
   100%

+Kerro kolme syytä, miksi hakea hallitukseen ensi vuodelle!

1. Siis oikeesti paljon kevyempää kun mitä luulin, ei oo tullu yhtään kuormittunu tai stressaantunu olo
2. Ilmapiiri on lukiota parhaimmillaan
3. Kopin avain (silloin kun se toimii 😭)

Arttu Lager, mediavastaava

1. Mikä sai sut kiinnostumaan opiskelijakunnan hallituksesta alunperin?
   Mä kiinnostuin opiskelijakunnan hallituksesta, koska olin ollut ala- ja yläkouluissa oppilaskunnan hallituksissa, ja halusin jatkaa hommia lukiossa. Arvelin myös, että opiskelijakunnan hallituksessa saisin arvokasta kokemusta, jota tulisin luultavasti tarvitsemaan tulevaisuudessa, esimerkiksi työelämässä. Viimeinen pala kiinnostukseen oli, kun kuulin, että uutta puheenjohtajaa tarvittiin, niin lähdin heti mukaan. Vaikka en päässyt puheenjohtajaksi tai edes hallitukseen heti, niin en luovuttanut ja lopulta pääsin, koska halusin olla vaikuttamassa meidän kouluun.
2. Mikä on ollut parasta hallitustyöskentelyssä?
   Parasta on ollut se, että olen saanut paljon uusia kavereita, hallitustyö on omasta mielestäni ensivaikutelma moniin byrokraattisiin asioihin mitä tulee aikuisena vastaan, niin hallituksessa olen oppinut näitä asioita, ja nykyään osaan pitää ainakin jollain tavalla omia kokouksiani. Hallitustyö on samalla suhteellisen rauhallista ja chilliä, vaikka tietenkin vapaa-aikaa menee, mutta kun tietää sen menevän duuniin, joka vaikuttaa muihin koululaisiin, niin se on palkitseva tunne. Ja myös tietenkin se, että pääsee koppiin rauhoittumaan, chillaamaan tai opiskelemaan jo tarve tulee.
3. Aiotko jatkaa hallituksessa myös ensi vuonna?
   Aion ehdottomasti jatkaa, jos vain pääsen jatkamaan. Se että missä vastuualueessa, niin en tiedä ollenkaan. En usko että haluan hakea toista kertaa puheenjohtajaksi, koska olen hallitusajallani ymmärtänyt, että OPISKELIJAkunnan puheenjohtajuus on täysin toisessa liigassa kuin OPPILASkunnan puheenjohtajuus.

+Kerro kolme syytä, miksi hakea hallitukseen ensi vuodelle!

1. Saat hallituksesta kavereita jokaiselta ikäluokalta, joka on tärkeää omasta mielestäni (rakentaa suuri kaveriverkosto)
2. Hallitustyöstä voi saada arvokasta kokemusta tulevaisuuteen, ja se voi parantaa omaa itsetuntoaan, henkistä terveyttä ja rauhoittaa omaa kouluarkeaan vaikeina aikoina.
3. Pääset vaikuttamaan lukion sisäisiin juttuihin, ja saat mahdollisuuden olla paremmin yhteydessä koulun päätöksentekijöiden kanssa

Vaikka opiskelijakunnan hallitukseen hakeminen ei vielä tuntuisi itsellesi ajankohtaiselta, saa opiskelijakunnan vuosikokouksia kuitenkin tulla seuraamaan kuka tahansa. Kokouksissa äänioikeutettuja ovat kaikki lukion aktiiviset opiskelijat. Ja jos tiedät kaverin, joka voisi olla kiinnostunut hallitustyöskentelystä, voit vinkata kokouksesta hänellekin! Pelkkä osallistuminen ei vielä velvoita mihinkään.

Kiitän nykyistä hallitusta kuluneesta toimintakaudesta ja hyvästä yhteistyöstä sekä tuhannesti tsemppiä ja mukavia hetkiä tulevalle hallitukselle!

Teksti: Eemil Pietilä
Artikkelikuva: Ida Lähteinen

Juttua päivitetty 26.11.2025 klo 20.33, korjattu virheellinen tieto siitä, että opiskelijakunnan hallitus olisi opiskelijoiden edunvalvontaelin. Lisätty myös tieto artikkelikuvan tekijästä.

Järvenpään lukion lukuvuosi 2024-2025 on saatettu tänään päätökseen. Kesäloman viettoon voi siirtyä ylpeänä ja helpottuneena, kun takana on lukuvuodellinen yhteistä tekemistä, kymmeniä kursseja pohdittavia asioita sekä tuntikausia luentoja ja musiikkiesityksiä. Paljon on tapahtunut, ja ensi syksylle on jälleen suuret odotukset. Lukion vuosijulkaisuun ei suinkaan mahdu kaikki tehdyt asiat ja tapahtuneet, mutta se antaa osviittaa kuluneen lukuvuoden monipuolisuudesta — on ollut teatterinäytöksiä, lumoavia projektitöitä ja monen eri valtion vierailuja.

Kansainvälisyysprojekteihin osallistui tänä lukuvuonna lukiostamme 80 oppilasta. Vastavuoroisesti Järvenpäähän on saapunut – ja tulee saapumaan ensi lukuvuonna – toistakymmentä vaihto-oppilasta ystävyyskaupungeista. Erasmus+ osarahoituksella mahdollistetaan joka vuosi lähes kymmenkunta Euroopan vaihtomatkaa, ja se on onneksi jatkuakseen.

Koulumme kansainvälisyysprojektissa, Innsbruckissa, vietti viikon kaksitoista lukiolaistamme toukokuun alussa. Samalla viikolla toinen ryhmä oli täydentämässä tietojaan tieteestä Buchholzissa, Saksassa. Itävallan Innsbruck oli varsin mielenkiintoinen kokemus siihen osallistuneille. Niillekin, joille kaupunki oli jo tuttu ennestään, annettiin kasoittain uutta tietoa kaupungin kulttuurista, synnystä ja tavoista. Jokainen oppi tuntemaan miten kaupungissa yleisesti toimitaan. Osa suomalaisista opiskelijoista puhui myös paikallista kieltä, saksaa, jonka puhuminen vahvisti itsevarmuutta kielen osaamisesta.

Vaihto-opiskelijaparit tavattiin toukokuun neljäntenä päivänä Innsbruckin päärautatieasemalla. Tunnelma oli alussa lähes pelkoon asti jännittynyt. Vaikkei kukaan saapunut paikalle tietämättään, kenen luo seuraavaksi asettuisi, ensitapaaminen oli melkoinen sosiaalinen koettelemus. Junassa Münchenistä harva malttoi istua aloillaan, ja vasta perillä muutaman sananvaihdon jälkeen tunnelma tuntui laskeutuvan. Hetken kestävän alkushokin jälkeen opiskelijaryhmä tiivistyi kaupungilla yhdessä pyörien. Hajaannuttiin syömään ja nauttimaan kaupungin antimista. Jo ensimmäisenä iltana jokainen pystyi sanomaan, että on saanut uuden ystävän.

Matka oli kulttuurillisesti, mutta myös sosiaalisesti hyvin rikas kokemus. Uusien ystävien määrä oli valtava, ja itse kukin sai oppia itsestään uutta Itävallan vuorien ympäröivillä kaduilla. Tiiviin aikataulun ja yhdessäolon armoilla jaksaminen oli joskus koetuksella, ja paikoin korostui itsensä kuunteleminen ja kommunikoinnin tärkeys. Itävaltalaiset nuoret olivat koko matkan kilttejä ja hyvin vieraanvaraisia, ja lähtöaamun haikeita tunnelmia kohotti ainoastaan se, että Innsbruckin Reithmannkoulun oppilaat saapuvat vielä Järvenpäähän. Lopullisten hyvästien aika koittaa vasta pitkällä syksyä.

Lokakuussa, kun Innsbruckin oppilaat saavat vuorostaan kokea hyvin suomalaisen viikon, on luvassa ystävillemme paljon uutta koettavaa. Halukkaat voivat saunoa, ja varmasti keneltäkään ei jää maistamatta ruisleipää. Suomalaiset opiskelijat näkivät Itävallan vierailullaan kulttuurielementtejä, söivät paikallisia ruokia ja kävelivät upeissa luontokohteissa. Suomalaisten host-oppilaiden tulee tarkoin miettiä, miten tarjota vaihtopareilleen yhtä hieno kokemus Järvenpäässä.

Kun lukiomme saa viikoksi oppilasmassaansa itävaltalaisen lisäyksen, on seuraava lukuvuosi jo alkanut. Sitä odottaa itse kukin; uudet abit, uudet kakkoset sekä täysin uudet Järvenpään lukiolaiset. Monille seuraava vuosi on ovi uusien oppiaineiden opiskeluun, lukion perinteisiin tapahtumiin sekä itsensä ylittämiseen. Lukiolla nähdään myös uutuuksia; draama saa oman linjansa sekä uusia kursseja on luvassa. Yksi asia kuitenkin pysyy; Innsbruckin ja Järvenpään yhteistyö ja kaupunkien opiskelijoiden ystävyys.

Draamaa on ollut mahdollista opiskella Järvenpään lukiolla jo parisenkymmentä vuotta. Viime vuosina draaman kurssitarjontaa on entisestään laajennettu, ja vuonna 2024 oli ensimmäistä kertaa mahdollista hakeutua draaman suuntautumisvaihtoehdolle. Nyt draaman pitkän historian saralla on kuitenkin tapahtumassa jotain vieläkin mullistavampaa. Järvenpään lukiossa nimittäin käynnistyy tänä vuonna (2025) ihka aito draama- ja teatterilinja, jonne on mahdollista hakea myös yhteishaussa.

Mutta kuinka draama- ja teatterilinja eroaa tavallisista draamakursseista? Mitä kaikkea linjalla pääsee puuhaamaan? Entäpä keiden kaikkien kannattaisi hakeutua draama- ja teatterilinjalle? Näihin kysymyksiin selkoa saadakseen Järjen toimitus haastatteli äidinkielen ja kirjallisuuden sekä draaman opettajaa Salla-Maria Santosta, joka jatkossa toimii myös draama- ja teatterilinjan vetäjänä. 

Ensiksi kysymys teatteritaustastasi. Kuinka kauan olet ollut kiinnostunut draamasta ja mitä kaikkea olet sen parissa tehnyt? Entä miltä draaman opettaminen on tuntunut? 

Olen pienestä pitäen ollut kiinnostunut tarinoista ja esiintymisestä, ja olenkin ollut koko nuoruuteni mukana nuorisoteatterissa. Peruskoulun jälkeen menin Kallion ilmaisutaidon lukioon ja tein siellä mm. teatteridiplomin. Olen opiskellut myös Lahden kansanopistossa vuoden teatteria ja Lahden ammattikoulussa vuoden sirkusta. Opiskelin Oulussa tanssinopettajaksi (AMK) ja tein myös kirjallisuuden opinnot yliopistolla. Ammatikseni olen tehnyt töitä tanssijana ja esiintyjänä sekä tanssinopettajana. Kun valmistuin äidinkielen opettajaksi, minua mietitytti se, että mitä jos joutuisin jättämään kokonaan taidepuolen. Kun sitten näin, että Järvenpään lukioon haettiin äidinkielen ja kirjallisuuden sekä draaman lehtoria, ajattelin, että tuonne minun on pakko päästä. Nautin tästä työstä, sillä pääsen ammentamaan vahvasta taidetaustastani ja saan kehittyä työssäni taidepedagogina. Todellakin rakastan tätä työtä.

Miksi sinusta oli tärkeää perustaa Järvenpään lukiolle draama- ja teatterilinja ja mitä uutta se tuo tavallisten draamakurssien rinnalle? 

Koen draaman opetuksen erittäin tärkeäksi, sillä se vahvistaa vuorovaikutustaitoja, mutta se tuo myös ihmisen lähemmäs itseään. Draamaopetuksen perusta on vapaa, luova ja turvallinen ilmapiiri, ja draaman keinoin pääsee tutkimaan ihmisyyttä ja elämää. Draaman kautta myös nuorten oma ääni tulee kuuluviin, ja olenkin usein käyttänyt esityksissämme tekstejä, joita nuoret ovat tuottaneet luovan kirjoittamisen kursseillani. Itse draama- ja teatterilinja varmasti vakiinnuttaa draaman opetusta koulussamme. Niille, jotka haluavat tehdä draamaa paljon, rakentuu paremmat puitteet tälle draama- ja teatterilinjalla. Lisäksi tulee olemaan sellaisia opintojaksoja, jotka on tarkoitettu vain draama- ja teatterilinjalaisille. Tämä ei toki tarkoita sitä, etteikö myös kaikille avoimia draamakursseja olisi jatkossakin tarjolla. 

Minkälaisia projekteja ja opintomatkoja draama- ja teatterilinjalle on suunnitteilla? 

Erityisesti draama- ja teatterilinjalaisille suunnattu Erasmus-projekti ollaan järjestämässä, ja ainakin tähän mennessä kohteena on ollut Luxemburg. Jos draama- ja teatterilinjalle tulee, pääsee myös varmasti mukaan ainakin kahteen isompaan esitysproduktioon. Toinen niistä on draaman oma teatteriesitys, joka toteutetaan dra3&4-opintojaksoilla. Joka toinen vuosi toteutetaan myös iso esittävän taiteen produktio, jossa ovat draaman lisäksi mukana musiikki- ja tanssilinja. Abivuonna saa myös itse tehdä teatteridiplomin, mutta sen voivat tehdä toki muutkin kuin draama- ja teatterilinjalaiset. 

Kenelle suosittelisit draama- ja teatterilinjaa? Miksi draama- ja teatterilinjalle kannattaisi hakeutua? 

Lähtökohtaisesti suosittelen draama- ja teatterilinjaa ihan jokaiselle, jota vähääkään kiinnostaa hyvässä, luovassa hengessä yhdessä tekeminen ja kutkuttaa esiintyminen. Hienoa, jos on esimerkiksi tehnyt ilmaisutaidon opintoja, muttei harrastuneisuus ole mikään edellytys draama- ja teatterilinjalle pääsemiselle. Kaikkein tärkeintä draaman opiskelussa on oma halu ja motivaatio. Ja vaikka jännittäisi, se ei ole mikään este. En itsekään ole ollut lapsena tai nuorena mikään esiintyjä, vaan olen jännittänyt todella paljon ja vasta nuorisoteatterin myötä uskaltanut kunnolla esiintyä. Innostus ja avoin mieli siis riittävät. 

Lopuksi haastattelemme vielä toisen vuoden opiskelijaa Edin Pullista, joka on ollut mukana draamakursseilla. 

Mitä olet pitänyt draaman opiskelusta? Mitä uutta olet saanut siitä? 

Olen pitänyt draaman opiskelusta todella paljon. Olen saanut uusia ystäviä, itsevarmuutta ja rohkeutta. Olen tykännyt yhdessä tekemisestä ja draama on ollut hyvää vastapainoa muulle opiskelulle. 

Miltä koulun edessä esiintyminen on tuntunut? 

Välillä se on jännittänyt paljonkin, mutta on siitä huolimatta ollut palkitsevaa. Esityksistämme on pidetty ja yleisö on viihtynyt esityksissämme. Olemmekin saaneet paljon hyvää palautetta. 

Mitkä ovat parhaita muistojasi draamakursseilta? 

Parhaat muistot ovat syntyneet siitä, kun on sekoiltu ja naurettu yhdessä, mutta myös tehty yhteisvoimin töitä ja saatu projekteja valmiiksi. Erityisen mahtava oli opintomatka Luxembourgiin. Draamasta on todella paljon hyviä muistoja. Ja minusta on mahtavaa, että olemme olleet niin rohkeita. Olemme laittaneet itsemme likoon ja esiintyneet koko koululle, mitä kaikki eivät itse uskaltaisi tehdä. 

Opiskelijakunnan hallituksen keväällä tauolle laittamat perjantaimusiikit saivat vihdoin jatkoa. Maanantaina 7.10.2024 opiskelijakunnan hallitus päätti kokeiluluontoisesti jatkaa musiikkien soittamista kovan kysynnän ja tilanteen rauhoittumisen ansiosta. Opkh linjasi, että mikäli epäasiallinen käytös jatkuu, jäävät musiikit uudelleen tauolle. Ensimmäinen perjantai oli kuitenkin mediavastaaville positiivinen yllätys!

Lukiollamme jo pitkään perinteenä olleet perjantaimusiikit saivat jälleen jatkoa. Perinteen jatkumista oltiin toivottu niin opiskelijakunnan hallituksen mediavastaavien kuin monen muunkin opiskelijan toimesta. Muun muassa lukion Jodel-kanavalla oli pitkin syksyä ilmaistu toive musiikkien jatkamisesta.

Opiskelijakunnan hallitus päättikin viimeisimmässä kokouksessaan 7.10.2024 kokeilla perinteen jatkamista. Mediavastaavat laativat opiskelijoille tiedotteen, jossa mainittiin musiikkien jatkuminen sillä ehdolla, että kiusaaminen ja liiallinen negatiivinen kommentointi ei enää jatku. Ja mikäli epäasiallinen käytös jatkuu, jäävät musiikit uudelleen tauolle. Perjantaimusiikkien on kuitenkin tarkoitus olla iloinen hyvänmielen tapahtuma. Niiden on myös koettu olevan tärkeä yhteishengen nostattaja.

Ei perjantai oo perjantai ilman perjantaimusiikkeja

Eräs opiskelija

Kritiikkiä ja palautetta saa tietenkin aina antaa, mutta se kannattaa tehdä rakentavasti vaikka sanomalla DJ:lle suoraan eikä Jodelissa huutelemalla. Toki Jodelissakin saa antaa palautetta, kunhan sitä antaa asialliseen sävyyn. Esimerkiksi nyt musiikkeja soittaessa vastailin erääseen asialliseen palautelankaan ja selvensin musiikkien valintaperiaatetta. Joudumme nimittäin mediavastaavien kesken karsimaan osan toiveista pois, mikäli niiden sanoitus koetaan liian törkeäksi tai ne ovat liian pitkiä soitettavaksi. Ehdottomasti kuitenkin kuuntelemme opiskelijoiden mielipiteitä ja kehitämme konseptia teidän näköiseksi!

Nyt musiikkien toteutusta päivitettiin hieman keväästä toiveissa vähentää musiikkikeskustelun keskittymistä Jodeliin. Perjantaimusiikeissa otettiinkin käyttöön jo aikanaan toiminnassa ollut Microsoft Forms -kyselylomake. Lomakkeen linkki ja qr-koodi heijastettiin musiikkien ajaksi areenan valkokankaalle kaikkien nähtäville.

Tänä perjantaina musiikit sujuivat pieniä teknisiä ongelmia lukuun ottamatta kaikin puolin rauhallisesti ilman negatiivista kommentointia. Mediavastaavat ovat tähän erittäin tyytyväisiä! Jotta kaikilla olisi jatkossakin kivaa, ja musiikit voisivat jatkua, muistetaan kaikki pitää yllä positiivista fiilistä niin kasvotusten kuin Jodelissakin :)

Mitä mieltä olit perjantaimusiikkien paluusta? Vastaa kommentoimalla tätä artikkelia!

Lukio-opinnot tähtäävät opintojen lopulla oleviin ylioppilaskirjoituksiin, ja muistan, kuinka opiskelijoita on peloteltu kirjoituksilla heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Moni stressaakin kirjoitustilaisuutta ja sen sääntöjä sekä edessä olevaa suurta opiskelumäärää. Kuitenkaan kirjoitukset eivät ole niin paha paikka kuin mitä annetaan ymmärtää.

Kävin tänä syksynä ensimmäistä kertaa kirjoittamassa, ja kyllä sitä itsellänikin hiukan kylmä hiki valui otsalla, kun valmistauduin elämäni ensimmäisiin ja niin jännittäviin ylioppilaskirjoituksiin. Näin kirjoitusten jälkeen voin kuitenkin sanoa stressin olleen täysin turhaa. Koetilaisuus on todellisuudessa rento ja päällimmäiset fiilikseni ovat myönteiset. Pidän etenkin ylioppilaskokeiden arviointitavasta.

Olemme kurssikokeissa tottuneet kilpailemaan ennaltamääriteltyjä täysiä pisteitä ja oikeita vastauksia vastaan. Eli parhaan arvosanan saa tietyllä määrällä pisteitä, riippumatta siitä, miten muut suoriutuivat kokeesta. Tämähän on aivan tylsää! Koen, että ylioppilaskirjoituksissa yksi osa on jännittää kokeiden jälkeen yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa tulevia Ylioppilastutkintolautakunnan laatimien hyvän vastauksen piirteiden julkistamista ja spekuloida niiden ja muiden kokeen tehneiden kokemusten perusteella laskeeko aineen x pisterajat vaiko ei. Etenkin lukiolaisille suunnattuja Jodel-kanavia seuratessa tämä ylioppilaskokeiden luoma miltei kisastudion kaltainen tunnelma välittyy hyvin voimakkaasti myös kotisohvalle.

Hyvän vastauksen piirteiden julkaisemisen jälkeen alkaa kokeen toinen osa eli alustavien pisteiden odottaminen. Moni opiskelija on tässä vaiheessa jo laskenut itselleen arvosanan ja odottaa opettajan arvioimaa tulosta, jonka jälkeen alkaa ylioppilaskokeen kolmas ja jännittävin vaihe eli ytl:n arviointi. Tätä vaihetta moni pitää tuskallisena parin kuukauden ajanjaksona. Opiskelijoita jännittää, nouseeko vai laskeeko arvosana alustavista arvioinneista vai pysyykö arvosana samana.

Arviointiprosessi on siis nerokas! Se pitää opiskelijat kiinnostuneena pitkän aikaa ja nostattaa keskustelua eri lukioiden opiskelijoiden välillä. On aina hienoa, kuinka jokin asia yhdistää niin monia nuoria. Ja vaikka itse gaussin käyrän onkin kritisoitu olevan epäreilu arviointitapa ja että se ei sovellu enää nykypäiväisen kaltaisiin ylioppilaskirjoituksiin, joissa opiskelijat saavat itse valita kirjoitettavat aineet, tuo se kuitenkin ylioppilaskokeiden arviointiin mielenkiintoista kilpailua. Enää emme kilpaile täysistä pisteistä, vaan kilpailemme muita opiskelijoita ja heidän koesuoritustaan vastaan.

Tällainen arviointi voi olla joko anteeksiantava tai hyvinkin raaka. Esimerkiksi reaaliaineissa arviointitapa on hyvinkin anteeksiantava, kun arvosanan L saamiseksi riittää usein, että opiskelija saa vain 3/4 kokeen pisteistä. Joskaan arvosanaa L ei saa kuin se paras 5 prosenttia keskimäärin. Mutta anteeksiantavien pisterajojen seurauksena myös muiden arvosanojen saaminen on helpompaa, eikä läpipääsyynkään tarvita kuin joitain pisteitä sieltä sun täältä. Sen sijaan esimerkiksi kielissä ja etenkin englannissa kilpailu on tiukkaa ja ero arvosanojen välillä on pientä. Yksikin virhe kokeessa voi kostautua ja joutuu tyytymään alempaan arvosanaan. Ja läpipääsyyn vaaditaan monesti yli sata pistettä.

Toki tällainen kilpailu voi olla myös stressaavaa ja aiheuttaa pettymyksiä, kun arvosana ei vastaakaan omaa kokemusta oppiaineen osaamistasosta. Etenkin englannissa tämä on hyvin yleistä ja englanti onkin tilastojen valossa äidinkielen rinnalla kaikista eniten korotettu oppiaine.

Kaiken kaikkiaan ylioppilaskirjoitukset olivat positiivinen kokemus, eikä niitä kannata turhaan pelätä. Vaikka koetilaisuus saattaa tuntua viralliselta ja arviointi tiukalta, ovat kirjoitukset kuitenkin osa lukio-opintoja ja ne kaikkien täytyy suorittaa valmistuakseen. Jokainen varmasti selviää kokeista, myös sinä!

Artikkelikuvaan käytetty tekoälyä

Syksyn ylioppilaskirjoitukset starttasivat maanantaina 16.9. äidinkielen lukutaidon merkeissä. Monelle kirjoitukset ovat lukiouran jännittävintä ja kuormituksellisinta aikaa, josta erityisesti mediassa esille nostetaan yksittäisten opiskelijoiden huipputulokset. Suorituskeskeinen uutisointi kuitenkin unohtaa usein opiskelijoiden erilaiset lähtökohdat kokeisiin sekä sen, että kirjoitukset eivät lopulta määrittele ylioppilaiksi valmistuvien elämän suuntaa.

Tämän vuoksi päätin lähteä tarkastelemaan kirjoituksia hieman inhimillisemmästä näkökulmasta: minkälaisilla eväillä kokelaat lähtevät kohtaamaan YTL:n luomia haasteita. Haastattelin keskiviikkona seitsemää reaaliaineen kokeeseen matkalla ollutta opiskelijaa, jotka kertoivat kirjoitussaliin mukaan pakatuista eväistään. Viikkoa myöhemmin tavoitin vielä koulun biologian ja maantieteen opettaja Emma Lagerin, joka kertoi omasta näkökulmastaan, mitä eväitä yo-kirjoituksissa kannattaa suosia.

Anna, kirjoittaa kemian

Anni, kirjoittaa yhteiskuntaopin

Vaikka Anni oli edellisenä keväänä kirjoittanut espanijan, hän kertoo, että eväiden valinta oli ollut siitä huolimatta hankalaa. “Mulla ei ollut edes mitään muistikuvia mitä viime keväänä mulla olis ollut mukana”, Anni naurahtaa ja jatkaa, että osa eväistä oli kuitenkin sellaisia, joita tiesi haluavansa mukaan.

Annilla mukana on energiajuomaa, vettä, smoothie, eväsleivät sekä pensasmustikoita ja vadelmia. Näiden lisäksi mukaan mahtuu karkkeja ja paistopisteen pizzoja.

Annillakaan ei ole eväiden syöntiin ennestään suunniteltua taktiikkaa. Hän pohtii, oliko eväitä mukana kuitenkin hieman liikaa ja ehtiikö ne kaikki syömään ennen kokeen loppumista.

Tomas, kirjoittaa maantiedon

Tomas kertoo kirjoitusten olevan hänelle jo tuttua hommaa, sillä näiden kirjoitusten jälkeen hänen tulisi valmistua. Hänelle eväiden valinta oli ollut helppoa, mutta aamulla hän oli vielä hakenut mukaan alkoholittoman oluen, kun oli kuullut, että sellaisen saa ottaa mukaan.

Oluen lisäksi Tomaksella on mukana kahvia, energiajuoma, appelsiinimehua, kanawrapit, kolmoleipä, pähkinöitä, Tuc-keksejä, Snickers-patukka sekä karkkia.

Tomas pohtii, että nälän yllättäessä hän aikoo syödä kaikista ruokaisimmat eväät, mutta muuten koko kokeen napostella karkkeja ja pähkinöitä. Hän miettii myös kahvin ja energiajuoman kohtaloa, eli missä välissä ne olisi hyvä juoda, jottei kirjoitukset menisi ihan kofeiinipärinöissä.

Siiri, kirjoittaa uskonnon

Mariam ja Ella, kirjoittavat uskonnon

Mariam ja Ella ovat kirjoittaneet jo aiemmin, joten eväsretkeily kirjoitussalissa on tuttua. Kumpikin kertoo, että eväiden valitseminen oli ollut suhteellisen helppoa.

Juomana molemmilla on jääteetä, Ellalta löytyy sen lisäksi pikkupizzoja, omenaa, Tuc-keksejä, suklaata sekä suklaakakkua, jota oli saanut yllättäen vielä kaverilta aamulla. Mariamilla muoviastioista löytyy vesimeloonia, mangoa, mansikoita sekä eväsleipiä, jotka olivat hänellä ensimmäistä kertaa testissä. Näiden lisäksi mukana on myös irtokarkkeja, suklaata ja smoothie.

Mariam toteaa, ettei hänellä ole oikeastaan aikaa pitää kirjoitussalissa erillistä lounastaukoa, vaan eväitä syödään samaan aikaan kun tehtäviä tehdään. Ella komppaa häntä ja samalla tuumaa, että on hyvä, että eväät ovat tässä tapauksessa yksittäisiä, helposti syötäviä.

Kirjoituseväiden joukkoon Mariam olisi halunnut saada vielä muutaman tietyn irtokarkin. “Aamulla kaupassa tuli kuitenkin kiire ja irttaripussit oli loppu, enkä uskaltanut sitten ottaa niitä sellaiseen hämärään irtosnack-pussiin.”

Julia, kirjoittaa kemian

Emma Lager, korjaa biologian ja maantieteen yo-kokeita

Koulun biologian ja maantieteen opettaja Emma Lager kertoo, kuinka tarkastelee yo-kirjoitusten eväitä opettamansa aineen biologian kautta. Hänen mielestään hyviin yo-eväisiin kuuluu monipuolisuus, terveellisyys unohtamatta kuitenkaan omia mieliherkkuja. “Jos tykkäät ruisleivistä, tee ruisleivät, jos taas grahamleivästä, tee grahamleivät… Suolaisten lisäksi mukaan kannattaa ottaa hedelmiä sekä sitten herkkuja”, Emma neuvoo. Energiajuomien vastustajana tunnettu Emma myös “antaa luvan” kirjoitussaliin vietäviin energiajuomiin, kunhan mukana on myös muuta juotavaa, ennenkaikkea vettä.

Emman mukaan opiskelijoiden yo-eväät ovat pysyneet aikalailla samoina kuin hänen aloittaessaan opettajana Järvenpään lukiossa. Koulun osallistumien kirjoituseväiden tarjontaan on kuitenkin muuttunut vuosien varrella: “Silloin kun aloitin täällä opettamisen, niin meillä oli välipalatarjoilu. Puolenpäivän aikaan me valvovat opettajat tuotiin kirjoitusaliin kärryillä kahvia ja teetä ja mukana oli sämpylöitä tai pasteijoita. Tää järjestely oli kauheen kiva, mutta se sitten lopetettiin jossain kohtaa, varmaan hygieeniasyistä tai oppilasmäärien kasvettua.”

Emma muistelee haastattelun loppussa, että hänellä oli omissa kirjoituksissaan ainakin mukana hänen äitinsä itse tuorepuristamaa appelsiinimehua. Opiskelijoiden yo-kokeita tarkistaessa hänellä ei ole eväitä mukana, mutta kertoo huolehtivansa verensokerin hyvästä tasosta säännöllisillä ruokatauoilla, joihin kannustaa myös opsikelijoita kirjoitussalissa.

Keskiviikkona 28.8.2024 järjestimme lukiolla kaveriluokkatilaisuuden, jota Arttu Lager tuli pitämään toisella tunnilla kanssani. Tilaisuuden oli tarkoitus mahdollistaa uusien kaverisuhteiden syntyminen rennoissa tunnelmissa.

Ajatus tämänlaiseen mahdollisuuteen syntyi, kun suunnittelimme torstaille teemapäivää. Teemana oli match-päivä, jonka tarkoituksena oli pukeutua yhteensopiviin vaatteisiin kaverin tai kaveriporukan kanssa. Jodelissa heräsi huoli siitä, miten yksinäiset opiskelijat voisivat osallistua teemapäivään. Yhtenä toimintavastaavista tartuin tilaisuuteen – ehdotin kaveriluokkatoiminnan järjestämistä 28.8.2024 klo 11-14.20. Vapaita luokkahuoneita löytyi toiminnan toteuttamiselle.

Tunneilla oli rento meno, mukaan sai liittyä milloin halusi ja niin pitkäksi aikaa kuin halusi. Voisin sanoa tapahtuman onnistuneen, vaikkei kuitenkaan täysin alkuperäisen tavoitteen näkökulmasta. Toimintaan osallistui pajan aikana yli kymmenen ihmistä. Lähes kaikki heistä olivat samalla luokalla, joten uusien yhteyksien saaminen ei laajemmin toteutunut. Osallistujat pitivät heille annetusta mahdollisuudesta viettää aikaa yhdessä. He kuitenkin toivoivat, että paikalla olisi ollut mieluusti enemmän ihmisiä muiltakin luokilta.

Toiminnan ajankohta oli ehkä hieman ongelmallinen, sikäli useimmilla on koulua kyseisenä kellonaikana. Osallistujien opettajat kuitenkin olivat antaneet opiskelijoille luvan osallistua toimintaan tunnin aikana. Toiminnan järjestäminen koulupäivän ulkopuolella on hieman hankalahkoa monen tekijän vuoksi. Kuka, milloin, missä, mitä? Osallistujat kuitenkin toivoivat lisää tapahtumia, joissa olisi mahdollista ryhmäytyä enemmän ainakin omien luokkalaisten kanssa, mieluusti kuitenkin myös muiden luokkien opiskelijoiden kanssa.

Päivä oli itselleni onnistunut ja vaikuttava. Esille nousi taas nuorten yhteenkuuluvuuden tarve. Nuoret haluavat tulla kuulluksi, osaksi ryhmää ja sosiaalista ympäristöä. Miten koulussa tai kouluajan ulkopuolella voitaisiin järjestää toimintaa, jossa nuoret pääsisivät toteuttamaan tätä tarvetta? Vastausta tai ehdotuksia tähän emme vielä osallistujien aivoriihessä keksineet.

Kirjoitus ja kuvitus: Sanni Veijalainen