Seurustelu. Se on jännää. Kyseessä on tapahtuma, jossa kaksi ihmistä pitää toisistaan niin paljon, että he eivät suutu, kun toinen ryöstää puolet ruuasta tai ei jaksa vaihtaa vaatteita kolmeen päivään. Seurustellessa käydään yhdessä ulkona, ärsytetään muita ihmisiä julkisilla hellyydenosoituksilla ja katsellaan epäilevästi kaikkia, jotka uskaltavat edes vilkaista omaan poika- tai tyttöystävään päin. Jotkut parit vaikuttavat reviiriään merkkaavilta leijonilta, joiden lähelle ei mennä vaikka välissä olisi tiiliseinä, mutta joukossa on myös onneksi vähemmän reviiritietoisia yksilöitä.

[pullquote-right]Sinkkuna on omien havaintojeni mukaan helpompaa.[/pullquote-right] Sinkkuna on ainakin omien havaintojeni valossa helpompaa. Hiukset huonosti? Ei väliä, ei kukaan muutenkaan katsele. Sotkuinen asunto? Ei sinne kuitenkaan ketään muuta kuin kavereita kutsuta. Ei myöskään tarvitse muistaa merkkipäiviä tai stressata lahjoista. Katse saa vaellella ja flirtti lentää tuulettimeen.

Onhan seurustelussakin puolensa. Parhaassa tapauksessa kotitöiden määrä puolittuu ja ei tarvitse puhua tyhjille seinille puheseuran istuessa aivan vieressä. Raskaan työpäivän jälkeen jälkeen voi käpertyä oman kullan viereen sohvalle ja jos on käynyt hyvä tuuri, oma kumppani on viiden tähden kokki.

[pullquote-right]Kaikkia suhteita tulisi arvostaa.[/pullquote-right] Mutta kaikkien tulisi muistaa, että seurustelu – välittämättä siitä, kestääkö se muutaman päivän vai vuosikymmenen – ei tee ihmisestä yhtään täydellisempää kokonaisuutta. Varsinkin keväällä luonnon rakkaushömpän alkaessa on hyvä muistaa, että romanttinen suhde saattaa erota platonisesta suhteesta sisällöllisesti, mutta ei välttämättä laadullisesti. Kaikkien täysjärkisten tulisi ymmärtää, että kaikkia suhteita tulisi arvostaa. Jonkun suhde ruokaan voi olla jollekin aivan yhtä tärkeä kuin kaverisuhteet yhteenlaskettuina.

Jos kuitenkin näiden asioiden sisäistäminen on hankalaa, voi yrittää mennä toisen asemaan – voi vaikka kokeilla kahvihetkeä omassa seurassaan tai hankkia itselleen leffaseuraa. Mitä vain kukin haluaakin tehdä, kunhan muistaa kunnioittaa toisten valintoja.

Alunperin kirjoittanut Jasmine Leppä

En peukuta yhtään.

Voiko nykyään edes elää ilman facebookia? Monelle lukiolaiselle facebookin vieroitusoireet ovat tuttuja. Nykivä käsi ja pienoinen ahdistus mielessä ja rauhattomuus vatsanpohjassa kuuluu asiaan, kun hermoilee oman profiilinsa mielenkiintoisuuden puolesta.

Facebook antaa monelle käsityksen ajan hermosta, jolla on koko ajan oltava voidakseen esiintyä ajastaan tietoisena sosiaalisena kansalaisena. Omassa tuttavapiirissäni tekemäni tutkimuksen mukaan Facebook-käyttäytymisen suhteen on olemassa kolme erilaista pääryhmää: kummajaiset, jotka eivät ole Facebookissa (epäilyttävää, onko niillä jotain salattavaa) tavikset (käyttöaika vaihtelee, jotkut muuttuvat kummajaisiksi kun luopuvat ja osasta tulee eksplikoijia) ja eksplikoijat (Facebook on luonnollinen osa elämää, eivät muista miten selvisivät ilman.)

Näin tämä ajan hermo toimii. Ensimmäiseksi väsynyt lukiolainen A kirjoittaa Facebookiin päivän ensimmäisen statuspäivityksensä noustessaan sängynpohjalta ja yrittää saada maailmansa käyntiin; ”Join kahvia ja lähden kouluun. Ei sitten millään huvittais.” Kun lukiolaisen ystävä näkee tämän hän peukuttaa ja likettaa lukiolainen A:n kahvinjuontia ja tämän aamiaisvalikoimaa. Hän myös kommentoi; ”maanantait on kamalia”, ja näin lukiolainen A tietää, että lukiolainen B tykkää hänen kahvinjuonnistaan. Tämä on keksintö, joka on mullistanut sosiaalisen kanssakäymisen täysin!

Sitten onkin ammattimaisen tilannepäivityksen aika. Lukiolainen B laittaa raakaversion omasta olemassaolostaan Facebookiin ja lukiolaiset C ja A lukevat sen nopeasti kiirehtiessään kouluun tai tarkistavat ilmoitukset tuntien välillä. Minifiidin tarjotessa A:lle lohdullista tukea hän tarkastaa fiidinsä ja kommentoi heidän statuspäivityksiään. Kaiken kaikkiaan syntyy paljon kielioppivirheitä, ahdistusta, stressiä ja kiirettä, sekä mahdollisesti aakkoskeittoa kaukaisten tuttavien ja tuntemattomien Facebook kavereiden C:n E:n F:n G:n ja H:n tägätessä alkuperäisten A:n B:n ja C:n kommentteja statuspäivityksiinsä.

Tärkeää on tehdä testejä, jossa käy ilmi millainen ihminen oikeasti tulet olemaan, sillä Facebookissa oppii nopeasti hyväksymään sen tosiasian, että konehan sen tietää parhaiten. Tärkeää on ilmoittaa onko mahdollisesti vakavassa parisuhteessa vai onnellisesti sinkku ja pitääkö lukiolainen B omaa parisuhdettaan neiti X:n kanssa ”vakavana”. On myös mahdollista tehdä kipeitä tunnustuksia lähimmille kavereilleen, niille viidellekymmenelle, omista yksityisasioistaan Facebookin ”anonymiteetin” turvin. Kukapa ei haluaisi kuulla, kun lukiolainen A toteaa estottomasti pitävänsä vaaleanpunaisia käsirautoja lipaston laatikossa.

Lisäksi Facebook tarjoaa hyvää hyvyyttään ihmisille selainpelejä, joissa mahdollisuudet viihtymiseen ovat huikeat. Mafiawarsissa tehdään rikoksia ja värvätään ystäväsi mafiaperheesi rikoskumppaneiksi.  Tämä kuluttaa hiukan energiaa, mutta älä huoli; saat rahaa ja kokemusta palkkioksi.  Voit perustaa rikollisia yhtiöitä aina Brasiliaa ja Etelä-Afrikkaa myöten. Tai mitäpä jos ryhtyisit maantalousalalle huikean suosion saavuttaneessa FarmVillessä, Island Paradisessa,  Farm Countyssä ja Karma Valleyssa? Mitäs mullasta ja kitkemisestä oikeassa maailmassa, kun voi saada virtuaalisia palkintoruusukkeita, rahaa tai jonkin kivan tavaran kaupasta ilmaiseksi. Voit jopa saada arvonimiä ja tulla, ta-da-daa; Great Farmeriksi. (Huom, tällä nimellä herätät kavereissasi ehdollistuneen kunnioituksen tunteita.)

Ja olennaisinta Facebookissa on tietenkin ystäväpörssin ylläpito, kavereiden keräily. Uhriksi joutuvat kaikki luokkatoverit ala-asteelta, puolitutut joiden kanssa ei normaalisti kasvotusten vaihtaisi kuin muutaman latteuden, sekä parhaimmat kaverit, joiden kanssa ei oikeasti ehdi vaihtaa juurikaan kuulumisia, ei ainakaan niin paljon kuin livenä. Aikajanasta näet päivän saavutuksesi ja päivityksesi. Saat myös paljon tuntemattomia ”kavereita” jotka haluavat jakaa juuri sinun kanssasi nämä omat kuvansa, jotka aiheuttavat verenpaineen kohoamista ja jos kyseessä on lomakuva, kateuden pistoksen.

Erot ovat selvärajaisia. Toiset käyttävät fiidinsä seuraamiseen huomattavankin paljon aikaa, pelailevat pelejä ja tsätättäävät kiivaasti. Lopulta kyse on verkostoitumisesta ja viitseliäisyydestä. Kaikista kauheinta Facebookissa kuitenkin taitaa olla kaikkien muoti-ilmiöiden yhteinen haittapuoli. Ne jotka eivät ole ilmiöstä kiinnostuneita tai ovat sen vaikutuspiiristä poistuneet, eivät voi olla tuntematta hivenen kaihoa muiden päivittäessä itseään nettiin.

En peukuta sitten yhtään.

Kuva: Kvarki1 / Wikimedia Commons, CC BY-SA 3.0.

“Wake me up when September ends” lauloi Green Day aikoinaan kesän lopusta ja ajan katoavaisuudesta. Syyskuun yli olisi kyllä voinut torkkua helposti välttäen pitkät koulupäivät, koeviikkoon pänttäämisen ja koko ajan kylmenevän kelin! Vielä alkusyksystä saimme nauttia auringon lämmöstä ja valosta. Ilma oli jopa niin kaunis, että oli sääli viettää päivät sisällä. Syyskuun viimeiset lämpimät päivät vaihtuivat paleleviin sormiin ja höyryävään hengitykseen kirpeinä syysaamuina. Syksy on muutoksen aikaa. Koulu pitää nuoret kiireisinä ja viikon syysloma on aivan liian lyhyt. Luonto muuttuu radikaalisti keltaisten lehtien pudotessa maahan ja lintujen jättäessä kylmän kelin taakseen lentäessään etelään. Sadepilvet täyttävät taivaan ja aurinkoa ei näy enää joka päivä. Kuralätäköt täyttävät tiet ja märkä keli vain jatkuu päivästä toiseen.[pullquote-right]”Kuralätäköt täyttävät tiet ja märkä keli vain jatkuu päivästä toiseen.”[/pullquote-right]

Olemme onnekkaita asuessamme Suomessa, sillä meillä on selvästi neljä eri vuodenaikaa. Kylmä, pimeä ja pitkä talvi tosin syö hieman kevättä ja syksyä, mutta erot ovat silti enemmän kuin näkyviä.  Moni varmaan haaveilee syksyn tai talven keskellä asuvansa jossain kaukana etelässä, jossa on aina kesä ja lämmintä. Mutta kauanko tukalaa kuumuutta ja paahtavaa aurinkoa jaksaisi? Ei varmasti kauaa. Siitä syystä olemmekin onnekkaita asuessamme täällä Fennoskandiassa, jossa ei kyseistä ongelmaa varmasti ole. Lisäksi meillä on aivan upea talvi jota ei jokaisesta maasta löydy. Suomi on talviurheilun luvattu maa ja monen suosikki harrastus laskettelu saa meidät jo odottamaan innolla ensimmäisiä lumia ja laskettelurinteiden avaamisia! Ennen talvea meillä on vielä syksy elettävänä. Koulu täyttää syyspäivät, mutta koulupäivien lomassa syksystä varmasti kerkeää nauttia.

Seuraavaan syksyynhän on vielä vuosi aikaa, joten nautitaan nyt tästä ihanasta syksystä vielä ennen kuin se muuttuu talveksi.  Syksy on pimeää, kylmää, sateista aikaa kelin muuttuessa harmaaksi ja luonnon paljaaksi.  Syksy on täynnä pimeitä iltoja, jotka ovat vain ensimakua tulevasta talvesta. Syksy on valon vähenemistä päivä päivältä. Mutta samalla se on täynnä kauniita värejä puiden latvoissa ja sadepäiviä jolloin voi katsella ulos ikkunasta ja olla iloinen siitä, että on sisällä lämpimässä sateen rummuttaessa kattoa. Se on täynnä kivoja koulupäiviä parhaiden kavereiden kanssa ja toivomista, että juuri silloin ei sada kun koulu loppuu ja pitäisi kävellä bussipysäkille. Se on täynnä naurua ja hymyjä. Se on täynnä täydellisiä hetkiä lämpimän kahvikupin kanssa, jonka lämmössä sormetkin lämpenee. Se on verhoutumista paksuihin lämpimiin neuleisiin ja talvivaatteiden kaivamista kaapeista. Syksy on kynttilöiden sytyttämistä pimeisiin iltoihin.

[pullquote-left]”Harmaina syyspäivinä pitäisi jaksaa vielä raahautua kouluunkin pänttäämään.”[/pullquote-left]Nyt marraskuun alussa kaikki lehdet ovat jo pudonneet maahan ja yöpakkasiakin on jo ollut. Lähestyvä talvi on saanut lämpötilan tippumaan lähelle nollaa ja harmaa sadekeli vain jatkuu päivästä toiseen. Koulun käynnin katkaiseva syysloma oli ja meni ja pian toinen koeviikko alkaa. Harmaina syyspäivinä pitäisi jaksaa vielä raahautua kouluunkin pänttäämään. Talvi on jo ovella ja kaupoissa myydään jo joulukalentereita ja –karkkeja. Pian ensimmäiset joululaulutkin rupeavat raikumaan ja kaupunkien kauniit jouluvalot sytytetään. Pohjoisessa saatiin jo ensilumi, mutta täällä etelässä joudumme tyytymään vain aamukuuraan. Viimeiset syksyn päivät ovat käsillä, sen väistyessä talven edeltä.