Lehden sivuilla julkaistiin tammikuussa juttu abiturienttien maalaamista penkkarilakanoista ja samassa yhteydessä pystyyn pistettiin äänestys lukijakunnan suosikkilakanasta. Virallinen äänestysaika päättyi maanantaina 2.2. ja nyt on äänestyksen voittaja selvillä!

Abilakanoiden valmistuttua ovat ne tuoneet väriä ja naurahduksia monien koulupäiviin. Keskusteluissa lakanat ja niiden teemat ovat olleet pinnalla, minkä vuoksi parhaan penkkarilakanan äänestäminen olikin yllättävän monen mieleen. Käydään vielä läpi hieman, miltä äänestystulos kokonaisuudessaan näytti.

Monien vaihtoehtojen joukosta lukijakunta löysi kuitenkin selvän voittajan: lukuLOMA vai LUKUloma -lakana keräsi noin kolmasosan koko äänestyksen äänimäärästä (22 ääntä). Selvästi huumoripainotteinen, TikTok-kommenteista tuttu lakanatyyli oli opiskelijoiden mieleen – kenties siihen saatettiin jopa samaistua. Toiselle sijalle kiri 13 äänellä Suomen työllisyystilanteeseen kantaa ottava lakana, jossa auringon häikäisemä koira istuu valkolakki päässä. Kolmanneksi äänestetyimmässä lakanassa lainattiin Areksen “Menestys on paras tapa kostaa” kappaleen lyriikoita, tosin vain yksi ääni erotti sen Haluatko Miljonääriksi tyylisessä “Kenelle Areena kuuluu” -lakanasta.

lukuLOMA vai LUKUloma – millainen oli vuoden suosikkilakanan matka ideasta kankaalle?

Tavoitin voittajalakanan päämaalarit Emma Wrightin ja Vilma Perttulan ja tiedustelin heiltä, miten idea lakanasta syntyi ja miten he maalausprojektin olivat kokeneet.

Vilma kuvaa maalausprojektin olleen hauska, mutta myös todella hektinen. Emma puolestaan muistelee lakanaidean syntymisprosessia. Idea lakanaan lähti Snapchatissä paljon ryhmäkeskusteluissa käyteystä Trishna-tarrasta ja TikTokin kommenttikentissä esiintyvistä Abby Lee Miller gif-videoista. Lopulta minäkin pääsin osaksi Vilman ja Emman lakanasuunnittelua kun sanaleikki lukuLOMAn vai LUKUloma kehittyi mieleeni. Emma muistelee Vilman tavoin lakanan maalaamisen olleen hauskaa, mutta pohtii ääneen myös sitä, että pidempi aika lakanoiden maalaamiseen olisi ollut kivempi. Oppitunteja ei täten olisi tarvinnut jättää väliin maalausprojektin loppuun saattamiseksi. Vilma on edelleen tyytyväinen ja ylpeä lopullisen lakanan ulkonäöstä ja kumpikin lakanan pääsuunnittelijoista on ihaillut lopputulosta Areenalla kuukauden päivät.

Penkkarilakanat ovat aina aikansa kuva ja omiksi suosikeiksemme nousevat maalaukset kertovat mikä juuri nyt koskettaa, puhuttelee, tai naurattaa. Kun taide herättää tunteita tai kiintymystä, sillä on mahdollisuus vaikuttaa. Ja vaikka tuntuukin hassulta puhua penkkarilakanoista vaikuttavana taiteena, on hyvä miettiä omaa suhdettaan vaikka siihen lukulomaan. Heijastuuko yleisön suosikiksi nousseen lakanan meemeissä myös yhteisuntamme kaksoisstandardit menestyksestä ja hulvattoman nuoruuden viettämisestä tai suorituspaineiden tuomasta ahdistuksesta. Älköömme siis aliarvioiko penkkarilakanoiden voimaa ja merkitystä, niin yksilön hyvivoinnin ja ilmaisun kuin myös yhteiskunnallisen keskustelun edistäjinä!

Näin jutun päätteeksi vielä suuret kiitokset kaikille abeille, jotka osallistuivat penkkarilakanoiden taiteiluun ja toivat niiden myötä iloa ja väriä lukion viimeisiin päiviin! Kiitokset myös äänestäjille, jotka hyödynsivät vaikutusmahdollisuuttaan.

Kiitosten myötä toivotan jokaiselle abille mitä parhainta (eikä liian stressintäyteistä) LUKULOMAA ja menestystä ylioppilaskirjoituksiin! Nautitaan sitä ennen kuitenkin penkinpainajaisista ja yhteisestä reissusta Ruotsiin.

Opiskelijakunta (OPK) on opiskelijoiden paikallinen edunvalvontaelin lukiossa. Sen toimintaa toteuttaa opiskelijakunnan hallitus (OPKH), joka vastaa toiminnastaan opiskelijakunnalle ja sen kokouksille, jossa voi myös asettua ehdolle opiskelijakunnan hallitukseen. Jokainen lukion opiskelija on automaattisesti opiskelijakunnan jäsen. Seuraava Järvenpään lukion opiskelijakunnan vuosikokous järjestetään 13.1.2026.

Olen toiminut opiskelijakunnan hallituksessa ensimmäisestä lukiovuodestani asti, ja nyt horisontissa siintää enää ylioppilasjuhla. On siis aika sanoa hyvästit lukiolle ja opiskelijakuntatoiminnalle tässä opinahjossa. Opiskelijakunta kuitenkin jakaa luonnollisesti toimintaansa, vaikka nyt tuntuukin vaikealta päästää irti. Uskottava opiskelijakunta tarvitsee kuitenkin myös toimivan opiskelijakunnan hallituksen.

Hallitustyöskentely koostuu monenlaisista tehtävistä ja vastuualueista. Nykyisellään vastuualueita on 7: puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, mediavastaavat, kioskivastaavat, toimintavastaavat, tapahtumavastaavat sekä yritysyhteistyövastaava. Puheenjohtajisto johtaa hallitustyöskentelyä eivätkä siihen kuuluvat henkilöt sinänsä kuulu mihinkään muista vastuualueista, mutta he osallistuvat kaikkeen työskentelyyn joustavasti. Mediavastaaviin olet varmasti törmännyt TikTokissa sekä areenalla soittamassa musiikkia perjantaisin. Kioskivastaavat myyvät väsyneille opiskelijoille Noccoa aamutunneille, toiminta- ja tapahtumavastaavat tuottavat esimerkiksi opiskelijakunnan järjestämiä areenatapahtumia sekä teemapäiviä. Yritysyhteistyövastaava puolestaan järjestää esimerkiksi lukiovaatetilauksen. Kuitenkin jokainen työskentelee hallituksessa yhdessä auttaen muita yli vastuualueidensa rajojen.

Toimin ensimmäisen kauden toimintavastaavana ja sen jälkeen kaksi kautta mediavastaavana. Ensimmäisellä kaudella olin vielä hiljainen ykkönen, joka lähinnä osallistui kokouksiin, enkä viettänyt opiskelijakunnan kopissa ylimääräistä aikaa ennen kuin olin tutustunut hallitusporukkaan paremmin. Nyt kolmannen vuoden lopulla voin sanoa, että hallituksesta on tullut minulle tiivis ystäväporukka! Viimeiset kaksi vuotta mediavastaavana olen ollut näkyvillä etenkin perjantaisin soittaessa musiikkeja. Musiikit ovatkin olleet minulle tärkeä osa lukiokokemustani.

Seuraava opiskelijakunnan vuosikokous järjestetään 13.1.2026. Siitä kerrotaan lisätietoja vielä myöhemmin Wilman kautta sekä opiskelijakunnan somekanavissa ja verkkosivuilla. Ennen vuosikokousta pidetään myös opiskelijakunnan puheenjohtajavaalit, jossa valitaan uusi puheenjohtaja kaudelle 2026-2027. Myös puheenjohtajavaaleissa ehdolle asettumisesta tulee lisätietoja lähempänä vuosikokousta.

Kannustan jokaista vähänkään vaikutustyöstä kiinnostunutta osallistumaan rohkeasti vuosikokoukseen ja asettumaan ehdolle hallitukseen! Voin taata, että hallituksesta saa uusia ystäviä ja ikimuistoisia kokemuksia <3

Haastattelin vielä muutamaa opiskelijakunnan hallituksen jäsentä heidän kokemuksistansa. Kysyin heiltä seuraavat kysymykset:

1. Mikä sai sut kiinnostumaan opiskelijakunnan hallituksesta alunperin?
2. Mikä on ollut parasta hallitustyöskentelyssä?
3. Aiotko jatkaa hallituksessa myös ensi vuonna?

+Kerro kolme syytä, miksi hakea hallitukseen ensi vuodelle!

Janina Kivikangas, opiskelijakunnan varapuheenjohtaja

1. Mikä sai sut kiinnostumaan opiskelijakunnan hallituksesta alunperin?
   Kiinnostuin toiminnasta mun ykkösvuonna, kun areenalla pidettiin puheenjohtajaehdokkaiden vaalitentti. Ennen sitä en tiennyt opkh:n toiminnasta mitään.
   Samana päivänä tuli kuulutus, jossa kerrottiin, että auditoriossa on alkamassa yleiskokous ja jokainen on tervetullut.

   Tässä vaiheessa sanoin kaverille, että haluisin mennä, mutten ehkä uskalla. Siinä sitten 15 minuutin ajan stressailin ja hermoilin kokoukseen osallistumista.

   Kuulin tyttöjen vessassa parin tytön puhuvan siitä, että he menevät kokoukseen ja itsekin rohkaistuin. Kukapa ois arvannut, että yksi tytöistä haki samaan rooliin kuin minä ja meistä tuli parhaat kaverit.

   Yleiskokoukseen osallistuessa en vielä tiennyt, haluaisinko hakea hallitukseen. Siellä sain kuitenkin toiminnasta paljon tietoa ja samalla intoa lähteä mukaan.

2. Mikä on ollut parasta hallitustyöskentelyssä?
   Parasta hallitustyöskentelyssä on ehdottomasti hallituksen jäsenet ja mahdollisuudet vaikuttaa. Oon toiminut media- sekä kioskivastaavana, jolloin oon päässyt mm. kehittämään kiskaa, tekemään somea ja toimimaan dj:nä. Oon ideoinut teemapäiviä ja tapahtumia, eli kaikkea on päässyt tekemään, mikä on mahtavaa!

   Varapuheenjohtajaksi hakiessa mua pelotti sihteerinä toiminen ja kokoukset, jotka venyy välillä pitkiksi. Todellisuudessa hallituksen kokouksissa on rento meininki ja oon kirjoittanut pöytäkirjaan myös siitä, miten loma olis saanut jatkua pidempään ja kaikkia väsyttää.

   Parasta on ihmiset, kokoukset, mahdollisuudet tehdä, osallistua ja toteuttaa. Ja tottakai opettajien ja henkilökunnan kanssa tehty yhteistyö, jotta lukiolaisten mielipiteet ja kokemukset tulee heidän tietoonsa!

3. Aiotko jatkaa hallituksessa myös ensi vuonna?
   Mä en pysty enää jatkamaan hallituksessa, sillä valmistun tulevana keväänä. Oon ollut toiminnassa kuitenkin jo 2 kautta ja päässyt ”virallisesti” toimimaan kolmessa vastuualueessa. Uskallan kuitenkin väittää, ettei ole vastuualuetta, jonka toiminnassa en olisi ollut millään tavalla mukana.

+Kerro kolme syytä, miksi hakea hallitukseen ensi vuodelle!

1. On erityisen tärkeää, että opettajat ja hallinto saa tietää opiskelijoiden mielipiteitä suoraan opiskelijoilta itseltään. Tämä mahdollistaa meille sopivampien ratkaisujen kehittämisen.
2. Hallituksen kautta on helppo tutustua uusiin, ehkä ihan täysin uudenlaisiin ihmisiin ja samalla oppia tuntemaan itseään.
3. Pääsee vaikuttamaan lukuisiin asioihin, joihin ei välttämättä ennen edes tiennyt voivansa vaikuttaa.

   Ps. Näyttää hyvältä CV:ssä

Sara Ollinmäki, kioskivastaava

1. Mikä sai sut kiinnostumaan opiskelijakunnan hallituksesta alunperin?
   Mä olin tosi tyypillinen tapaus: tulin tutun raahaamana. Mun veli oli ollut opkh:ssa monta vuotta ja suostutteli mut tulemaan vuosikokoukseen. Mä olin siinä kohtaa jo alkanut ajatella, että hallitustoiminta vois olla kivaa ja voisin saada siitä paljon irti. Mä halusin osallistua koulun toimintaan jollain tavalla, joka tuntuisi merkittävältä ja tärkeältä. Vuosikokouksessa olin jo päättänyt, että asettuisin ehdolle ja sitä päätöstä helpotti kokouksen hyvä meininki ja tunnelma.
2. Mikä on ollut parasta hallitustyöskentelyssä?
   On äärettömän vaikeaa valita vain yksi asia. Mä oon oppinut tosi paljon hallinnosta, kokoustamisesta, ryhmätyöskentelystä ja vastuun kantamisesta. Ja tokihan opkh näyttää hyvältä cv:ssä. Mutta pakko sanoa, että parasta on ollut kaikki ihanat ihmiset, joihin oon tutustunu. Meidän hallitus on täynnä mukavia, taitavia, fiksuja ja mielenkiintosia tyyppejä, joihin on ollu kunnia tutustua ja ystävystyä.
3. Aiotko jatkaa hallituksessa myös ensi vuonna?
   Ehdottomasti! Valmistun 3,5 vuoteen, eli kerkeän olla vielä kaksi kautta meiningissä mukana. Hallitustoiminta on paras osa lukiota, joten pidän siitä kiinni kynsin hampain niin kauan kuin pystyn.

+Kerro kolme syytä, miksi hakea hallitukseen ensi vuodelle!

1. Pääset tutustumaan maailman upeimpiin tyyppeihin. Hallituksessa on erilaisia ihmisiä ympäri koulua – eri ikäluokista, eri linjoilta, eri mielenkiinnon kohteilla ja taidoilla – joten saattaa tutustua porukkaan, jolle ei muuten olisi saattanut puhua.
2. Saat mahdollisuuden harjoitella taitoja laajalta alalta: markkinointia, asiakaspalvelua, tapahtumien järjestämistä ja paljon muuta. Hallituksessa on jotain kaikille ja taidot, joita oppii ovat helposti sovellettavia omaan tulevaisuuteen. (Työnantajat myös tietävät, että opkh kokemus on arvokasta.)
3. Pääset vaikuttamaan paikallisesti helpolla ja lähestyttävällä tavalla. Demokratia ja edunvalvonta ovat äärimmäisen tärkeitä ja opiskelijakunnan hallituksessa pääsee harjoittamaan niitä konkreettisesti. Jos maailmaa haluaa muuttaa, oma koulu on hyvä lähtökohta!

Samu Lotsari, kioskivastaava

1. Mikä sai sut kiinnostumaan opiskelijakunnan hallituksesta alunperin?
   No siis taustoitukseks mä en oo koskaan ollut erityisen aktiivinen oppilaskunta- tai hallintohommissa, joten ehkä mullekin tää jäsenyyden haku tuli vähän yllätyksenä 😆 Kai jos mä nyt nostan esille pari asiaa, tärkeimpinä motivoijina mulla oli ensinnäkin ihan yksinkertasesti se, että mä näin opkh:ssa tosi paljon potentiaalia ihmisiin tutustumiselle. Oon koittanu täs lukion mittaan pitää itteeni aktiivisempana vähän kaikenlaisessa toiminnassa, ja opkh näytti sopivan siihen oikeestaan ihan tosi hyvin! Ja sen lopullisen päätöksen sitten sinetöi rakas puheenjohtaja Sami, jonka tunsin jo partiotaustan myötä. En oo varma oliko mun koskaan edes sit tarkotus tulla hallituksen yleiskokoukseen saatika sitten mennä eholle, mutta Sami sillon pisti mulle sen verran houkuttelevasti kutsua että pakkohan sitä oli koittaa. Ja tässä nyt oon, enkä kadu ollenkaan :)
2. Mikä on ollut parasta hallitustyöskentelyssä?
   Siis toki se ihmisiin tutustuminen ja oman piirin laajentaminen on ollut tosi upeita ja ihania kokemuksia, mutta mun on nyt pakko nostaa yks hyvin aliarvostettu kohta esille. Nimittäin se vallan tunne mikä opkh-kopista tulee on yksinkertasesti aivan mahtava 🤩 Mulla on ollut ehkä vähän liiankin hauskaa sillä, että oon päässyt leveilemään mun kavereille kopin avaimella, ja ihan joka tapauksessa tykkään aina ajottain eksyä koppiin kun tarviin hetken hengähtää ja irtautua siitä aika intensiivisestä lukioarjesta. Eli tiivistetysti ihmiset ja valta ✨
3. Aiotko jatkaa hallituksessa myös ensi vuonna?
   100%

+Kerro kolme syytä, miksi hakea hallitukseen ensi vuodelle!

1. Siis oikeesti paljon kevyempää kun mitä luulin, ei oo tullu yhtään kuormittunu tai stressaantunu olo
2. Ilmapiiri on lukiota parhaimmillaan
3. Kopin avain (silloin kun se toimii 😭)

Arttu Lager, mediavastaava

1. Mikä sai sut kiinnostumaan opiskelijakunnan hallituksesta alunperin?
   Mä kiinnostuin opiskelijakunnan hallituksesta, koska olin ollut ala- ja yläkouluissa oppilaskunnan hallituksissa, ja halusin jatkaa hommia lukiossa. Arvelin myös, että opiskelijakunnan hallituksessa saisin arvokasta kokemusta, jota tulisin luultavasti tarvitsemaan tulevaisuudessa, esimerkiksi työelämässä. Viimeinen pala kiinnostukseen oli, kun kuulin, että uutta puheenjohtajaa tarvittiin, niin lähdin heti mukaan. Vaikka en päässyt puheenjohtajaksi tai edes hallitukseen heti, niin en luovuttanut ja lopulta pääsin, koska halusin olla vaikuttamassa meidän kouluun.
2. Mikä on ollut parasta hallitustyöskentelyssä?
   Parasta on ollut se, että olen saanut paljon uusia kavereita, hallitustyö on omasta mielestäni ensivaikutelma moniin byrokraattisiin asioihin mitä tulee aikuisena vastaan, niin hallituksessa olen oppinut näitä asioita, ja nykyään osaan pitää ainakin jollain tavalla omia kokouksiani. Hallitustyö on samalla suhteellisen rauhallista ja chilliä, vaikka tietenkin vapaa-aikaa menee, mutta kun tietää sen menevän duuniin, joka vaikuttaa muihin koululaisiin, niin se on palkitseva tunne. Ja myös tietenkin se, että pääsee koppiin rauhoittumaan, chillaamaan tai opiskelemaan jo tarve tulee.
3. Aiotko jatkaa hallituksessa myös ensi vuonna?
   Aion ehdottomasti jatkaa, jos vain pääsen jatkamaan. Se että missä vastuualueessa, niin en tiedä ollenkaan. En usko että haluan hakea toista kertaa puheenjohtajaksi, koska olen hallitusajallani ymmärtänyt, että OPISKELIJAkunnan puheenjohtajuus on täysin toisessa liigassa kuin OPPILASkunnan puheenjohtajuus.

+Kerro kolme syytä, miksi hakea hallitukseen ensi vuodelle!

1. Saat hallituksesta kavereita jokaiselta ikäluokalta, joka on tärkeää omasta mielestäni (rakentaa suuri kaveriverkosto)
2. Hallitustyöstä voi saada arvokasta kokemusta tulevaisuuteen, ja se voi parantaa omaa itsetuntoaan, henkistä terveyttä ja rauhoittaa omaa kouluarkeaan vaikeina aikoina.
3. Pääset vaikuttamaan lukion sisäisiin juttuihin, ja saat mahdollisuuden olla paremmin yhteydessä koulun päätöksentekijöiden kanssa

Vaikka opiskelijakunnan hallitukseen hakeminen ei vielä tuntuisi itsellesi ajankohtaiselta, saa opiskelijakunnan vuosikokouksia kuitenkin tulla seuraamaan kuka tahansa. Kokouksissa äänioikeutettuja ovat kaikki lukion aktiiviset opiskelijat. Ja jos tiedät kaverin, joka voisi olla kiinnostunut hallitustyöskentelystä, voit vinkata kokouksesta hänellekin! Pelkkä osallistuminen ei vielä velvoita mihinkään.

Kiitän nykyistä hallitusta kuluneesta toimintakaudesta ja hyvästä yhteistyöstä sekä tuhannesti tsemppiä ja mukavia hetkiä tulevalle hallitukselle!

Teksti: Eemil Pietilä
Artikkelikuva: Ida Lähteinen

Juttua päivitetty 26.11.2025 klo 20.33, korjattu virheellinen tieto siitä, että opiskelijakunnan hallitus olisi opiskelijoiden edunvalvontaelin. Lisätty myös tieto artikkelikuvan tekijästä.

Abiristeily on lukiolaisille suunnattu lukion päätösjuhla ja bileristeily. Tänä vuonna Järvenpään lukion abit seilasivat Tukholman upeaan aurinkoiseen säähän Viking Line Gabriella -laivalla. Abit lähtivät liikkeelle Helsingistä 9.2. ja saapuivat takaisin 11.2. Tuona muutaman päivän ajanjaksona ehti tapahtua monenlaista. Risteily oli varmasti itse kullekin ikimuistoinen. Lue tästä lisää, mitä kaikkea reissu piti sisällään!

Aluksihan epäröin lähtöä abirisselle, koska olin kuullut sen olevan lähinnä päätöntä juomista. Tämä luulo osoittautui kuitenkin vääräksi ja risteilyllä oli paljon tekemistä myös selvin päin olijoille. Eikä muidenkaan juominen haitannut, vaikka pelkäsin aluksi osan ihmettelevän valintaani olla juomatta ja että oloni olisi epämukava seurassa, jossa iso osa on humalassa.

Kyseessä oli siis muutoin tavallinen ruotsinristeily, mutta sen ohjelma oli suunnattu juuri abeille enkä ole varma saiko sinne edes varata muut kuin abit lippuja. Tukholman päässä oli normaalisti mahdollisuus nousta maihin ja niin kaverini kanssa teimme. Tosin emme käyneet kuin syömässä ja ruokakaupassa. Sen lisäksi iltaisin oli tunnettuja suomalaisia artisteja esiintymässä laivan klubilla ja esimerkiksi ruokien hintoja oli osittain alennettu abeille sopiviksi. Eli kyseessä oli siis nimenomaan abeille räätälöity kokonaisuus.

En itse osallistunut paljoa varsinaiseen järjestettyyn ohjelmaan, mutta tiedän, että esimerkiksi Abikaverit järjestivät erilaista päihteetöntä ohjelmaa spontaanisti käytävillä taikka heidän omassa loungessaan. Abikaverit ovat siis nuoria aikuisia, jotka ovat risteilyllä abien tukena ja varmistavat ettei kukaan ei jää yksin. Järjestetyn ohjelman sijaan kävin kuuntelemassa esimerkiksi keikkoja ja livemusiikkia ylipäätään.

Monenlaista tekemistä siis oli ja missään kohtaa ei tullut tylsää! Ajauduin yllättäviinkin tilanteisiin niin muiden selvin päin olijoiden kuin alkoholia nauttineidenkin kanssa. Kummastakaan ei minulla ole negatiivista sanottavaa. Olin mukana erilaisissa porukoissa ja keskusteluissa etenkin paluuiltana, kun liikuin alkuillasta enemmän itsekseni.

Uusia ihmisiä tapasi niin käytävillä, baarissa ja jopa laivan kasinolla. Vakka en kannustakaan ketään uhkapelaamaan, niin ei se mikään salaisuus ole, että illan edetessä ihmiset ottivat monenlaisia riskejä automaatti- ja pöytäpeleissä. Toiset voittivat ja toiset hävisivät. Itsekin kävin muutaman kympin muun muassa ruletissa pyörittämässä puhtaasti kokemuksen vuoksi. Kasinolta kuvaaminen oli kuitenkin kiellettyä, joten sieltä ei tässä jutussa kuvia ole.

Mitä itse selvin päin olemiseen tulee, niin en kokenut sitäkään ongelmana eikä kukaan sitä lopulta kyseenalaistanut. Laivan baareista sai hyviä mocktaileja ja alkoholittomia muita juomia, joilla pääsi tunnelmaan mukaan! Tykkäsin itse tilata kirpeämpiä juomia, sillä makeammat juomat olivat omaan makuun liian makeita. Myös alkoholiton omenasiideri oli yksi lemppareistani. Jotain hieman fancympää kuin limpparia :)

Etenkin paluuiltana illan edetessä meno alkoi tietenkin olemaan enemmän humalaista osin ehkä siksi, että laivan tax free -myymälästä sai ostettua alkoholia, jota osa nautti jo hyteissään. Myös laivan buffan viinihana oli auki. Ensimmäisen illan meno oli siis toiseen iltaan nähden maltillisempaa, mutta ei meno toisenakaan iltana mitenkään mahdotonta ollut ja yllättävän sivistyneesti abit osasivat juhlia. Siitä pisteet kaikille!

Toisaalta voi olla etten itse kaikkea pahinta huonovointisuutta havainnut, sillä olin muualla enkä viettänyt paljoa aikaa hytissä. Kävin siellä lähinnä nukkumassa ja peseytymässä. Pois lukien ensimmäisen illan lyhyet korttipelisessiot hytissä, kun illan ohjelma ei ollut vielä ehtinyt alkaa.

Huonovointisuudesta päästäänkin viimeisenä asiana risteilyn pahimpaan vitsaukseen ja oikeastaan ainoaan huonoon puoleen eli tautiepidemioihin… Jokainen voi laskea yksi yhteen mitä tapahtuu, kun ympäri Suomea laittaa ihmisiä tiiviiseen sisätilaan. Risteilyllä pyöri vähemmän yllättäen monenlaisia tauteja ja esimerkiksi itse onnistuin sieltä vatsataudin nappaamaan. Jodelia lukemalla on voinut havaita muitakin niin kutsutusta abirutosta kärsiviä. Osa sai influenssan, osa tavallisen flunssan ja osan kohdalla onni ei ollut suotuisa ja hekin nappasivat vatsataudin.

Vaikka vatsatauti onkin melkein taudeista inhottavin, olen ikuisesti kiitollinen ettei se iskenyt kuin vasta viimeisenä aamuna ja että sain nauttia risteilystä ilman häiriöitä. Koska mikäänhän ei olisi ollut inhottavampaa kuin maata huonossa olossa laivan hytissä koko risteilyä. Jälkikäteen voi sitten vitsailla kuinka pääsi kokemaan juhlimisen jälkeisen huonon olon jopa juomatta alkoholia :D

Abirutosta huolimatta risteily oli varmasti jokaisen siellä olijan mielestä rahojen arvoinen ja kuten abiristeilyt itsekin mainostaa – kerran elämässä kokemus! Mitään pelkäämääni arvosteluakaan ei ollut ja risteily olikin kaikin puolin varsin positiivinen kokemus. Nyt vain tsemppiä kirjoituksiin lukemiseen ja kiitokset onnistuneesta risteilystä risteilyvastaaville, abiristeilyjen järjestäjätaholle ja kaikille teille abeille!

Draamaa on ollut mahdollista opiskella Järvenpään lukiolla jo parisenkymmentä vuotta. Viime vuosina draaman kurssitarjontaa on entisestään laajennettu, ja vuonna 2024 oli ensimmäistä kertaa mahdollista hakeutua draaman suuntautumisvaihtoehdolle. Nyt draaman pitkän historian saralla on kuitenkin tapahtumassa jotain vieläkin mullistavampaa. Järvenpään lukiossa nimittäin käynnistyy tänä vuonna (2025) ihka aito draama- ja teatterilinja, jonne on mahdollista hakea myös yhteishaussa.

Mutta kuinka draama- ja teatterilinja eroaa tavallisista draamakursseista? Mitä kaikkea linjalla pääsee puuhaamaan? Entäpä keiden kaikkien kannattaisi hakeutua draama- ja teatterilinjalle? Näihin kysymyksiin selkoa saadakseen Järjen toimitus haastatteli äidinkielen ja kirjallisuuden sekä draaman opettajaa Salla-Maria Santosta, joka jatkossa toimii myös draama- ja teatterilinjan vetäjänä. 

Ensiksi kysymys teatteritaustastasi. Kuinka kauan olet ollut kiinnostunut draamasta ja mitä kaikkea olet sen parissa tehnyt? Entä miltä draaman opettaminen on tuntunut? 

Olen pienestä pitäen ollut kiinnostunut tarinoista ja esiintymisestä, ja olenkin ollut koko nuoruuteni mukana nuorisoteatterissa. Peruskoulun jälkeen menin Kallion ilmaisutaidon lukioon ja tein siellä mm. teatteridiplomin. Olen opiskellut myös Lahden kansanopistossa vuoden teatteria ja Lahden ammattikoulussa vuoden sirkusta. Opiskelin Oulussa tanssinopettajaksi (AMK) ja tein myös kirjallisuuden opinnot yliopistolla. Ammatikseni olen tehnyt töitä tanssijana ja esiintyjänä sekä tanssinopettajana. Kun valmistuin äidinkielen opettajaksi, minua mietitytti se, että mitä jos joutuisin jättämään kokonaan taidepuolen. Kun sitten näin, että Järvenpään lukioon haettiin äidinkielen ja kirjallisuuden sekä draaman lehtoria, ajattelin, että tuonne minun on pakko päästä. Nautin tästä työstä, sillä pääsen ammentamaan vahvasta taidetaustastani ja saan kehittyä työssäni taidepedagogina. Todellakin rakastan tätä työtä.

Miksi sinusta oli tärkeää perustaa Järvenpään lukiolle draama- ja teatterilinja ja mitä uutta se tuo tavallisten draamakurssien rinnalle? 

Koen draaman opetuksen erittäin tärkeäksi, sillä se vahvistaa vuorovaikutustaitoja, mutta se tuo myös ihmisen lähemmäs itseään. Draamaopetuksen perusta on vapaa, luova ja turvallinen ilmapiiri, ja draaman keinoin pääsee tutkimaan ihmisyyttä ja elämää. Draaman kautta myös nuorten oma ääni tulee kuuluviin, ja olenkin usein käyttänyt esityksissämme tekstejä, joita nuoret ovat tuottaneet luovan kirjoittamisen kursseillani. Itse draama- ja teatterilinja varmasti vakiinnuttaa draaman opetusta koulussamme. Niille, jotka haluavat tehdä draamaa paljon, rakentuu paremmat puitteet tälle draama- ja teatterilinjalla. Lisäksi tulee olemaan sellaisia opintojaksoja, jotka on tarkoitettu vain draama- ja teatterilinjalaisille. Tämä ei toki tarkoita sitä, etteikö myös kaikille avoimia draamakursseja olisi jatkossakin tarjolla. 

Minkälaisia projekteja ja opintomatkoja draama- ja teatterilinjalle on suunnitteilla? 

Erityisesti draama- ja teatterilinjalaisille suunnattu Erasmus-projekti ollaan järjestämässä, ja ainakin tähän mennessä kohteena on ollut Luxemburg. Jos draama- ja teatterilinjalle tulee, pääsee myös varmasti mukaan ainakin kahteen isompaan esitysproduktioon. Toinen niistä on draaman oma teatteriesitys, joka toteutetaan dra3&4-opintojaksoilla. Joka toinen vuosi toteutetaan myös iso esittävän taiteen produktio, jossa ovat draaman lisäksi mukana musiikki- ja tanssilinja. Abivuonna saa myös itse tehdä teatteridiplomin, mutta sen voivat tehdä toki muutkin kuin draama- ja teatterilinjalaiset. 

Kenelle suosittelisit draama- ja teatterilinjaa? Miksi draama- ja teatterilinjalle kannattaisi hakeutua? 

Lähtökohtaisesti suosittelen draama- ja teatterilinjaa ihan jokaiselle, jota vähääkään kiinnostaa hyvässä, luovassa hengessä yhdessä tekeminen ja kutkuttaa esiintyminen. Hienoa, jos on esimerkiksi tehnyt ilmaisutaidon opintoja, muttei harrastuneisuus ole mikään edellytys draama- ja teatterilinjalle pääsemiselle. Kaikkein tärkeintä draaman opiskelussa on oma halu ja motivaatio. Ja vaikka jännittäisi, se ei ole mikään este. En itsekään ole ollut lapsena tai nuorena mikään esiintyjä, vaan olen jännittänyt todella paljon ja vasta nuorisoteatterin myötä uskaltanut kunnolla esiintyä. Innostus ja avoin mieli siis riittävät. 

Lopuksi haastattelemme vielä toisen vuoden opiskelijaa Edin Pullista, joka on ollut mukana draamakursseilla. 

Mitä olet pitänyt draaman opiskelusta? Mitä uutta olet saanut siitä? 

Olen pitänyt draaman opiskelusta todella paljon. Olen saanut uusia ystäviä, itsevarmuutta ja rohkeutta. Olen tykännyt yhdessä tekemisestä ja draama on ollut hyvää vastapainoa muulle opiskelulle. 

Miltä koulun edessä esiintyminen on tuntunut? 

Välillä se on jännittänyt paljonkin, mutta on siitä huolimatta ollut palkitsevaa. Esityksistämme on pidetty ja yleisö on viihtynyt esityksissämme. Olemmekin saaneet paljon hyvää palautetta. 

Mitkä ovat parhaita muistojasi draamakursseilta? 

Parhaat muistot ovat syntyneet siitä, kun on sekoiltu ja naurettu yhdessä, mutta myös tehty yhteisvoimin töitä ja saatu projekteja valmiiksi. Erityisen mahtava oli opintomatka Luxembourgiin. Draamasta on todella paljon hyviä muistoja. Ja minusta on mahtavaa, että olemme olleet niin rohkeita. Olemme laittaneet itsemme likoon ja esiintyneet koko koululle, mitä kaikki eivät itse uskaltaisi tehdä. 

Tietokirjailija ja sometähti Ville Mäkipelto vieraili Järvenpään lukiossa kertomassa uudesta kirjastaan. Mäkipellon uusi tuotos, ”Sensuroitu”, kätkee sisälleen Raamatun salat ja pohtii, onko tarina muuttunut, tai kenties muutettu  vuosiesatojen saatossa. Sensuroitu on saanut hyvät arvostelut kirjamarkkinoilla ja oli vuoden 2023 Finlandia-palkintoehdokas. Esityksessään Järvenpään lukiossa Mäkipelto jakaa ajatuksia kirjansa kirjoittamisesta, tieteestä ja siitä, mitä kaikkea se hänelle merkitsee. Hän myös keskustelee yrittäjyydestä ja YouTubesta ammattina.

Järki-lehden toimittajat saivat tilaisuuden haastatella Mäkipeltoa. Vastauksia saatiin häntä itseään koskeviin, sekä rentoihin mielipidekysymyksiin.

Ensiksi, kuka olet, mitä teet ja mistä tulet?

“Olen Ville Mäkipelto, 36 -vuotias mies Järvenpäästä”, Mäkipelto esittäytyy haastattelun aluksi. Hän kertoo olevansa kotoisin Pohjois-Pohjanmaalta Pietarsaaresta ja ennen Järvenpäähän muuttoa asuneensa myös Helsingissä, jossa opiskeli. Tällä hetkellä hän toimii yrittäjänä, joka tekee tietoaiheisia Youtube-videoita ja kirjoittaa tietokirjoja, samalla tehden tutkimustyötä. Hän mainitsee luonnon olevan hänelle myös tärkeä, sillä Järvenpäähän muutto tuntui hyvältä juuri hyvien kulkuyhteyksien sekä luonnon läheisyyden vuoksi. “Erityisesti tykätään vaimon kanssa tuosta Tuusulanjärvestä”, Mäkipelto kiteyttää.

Mäkipelto on käynyt Pietarsaaren lukion ja samalla avaa, että hän ei ollut varma lukiossa, mikä olisi hänen “oma juttunsa”. “Ajattelin ensin, että musta tulisi matikanopettaja, kun lukioon tuli, mutta nää luulot kariutui nopeasti pois pitkässä matikassa, joka oli sitten todella vaikeeta ja jota en oikein osannut”, hän muistelee. Pitkän matematiikan sijaan uskonto, filosofia ja psykologia alkoivat kiinnostamaan. 

 “Nää aineet oli mullistavia, kun esimerkiksi oppi lisää ihmisyydestä ja eri uskonnoista. Se oikeistaan määritti mun  opiskelupolkua tulevaan. Lukion jälkeen pidin pari välivuotta ja hain psykologiaan. Kävin armeijan ja sitten pidin vielä työvälivuoden. Lopulta päädyin sitten teologiseen Helsinkiin.”

 Mäkipellon työlle olennaista on halu oppia. Mäkipelto kertoo piirteen kumpuavan jo lapsuudestaan: “Kuuluttiin (perheen kanssa) sellaiseen tietokirjakerhoon, milloin kerran kuussa kotiin tuli jokin dinosaurusaiheinen kirja, jonka ahmaisin sitten heti innoissani”, hän kertoo jo nuorena kiinnostuneensa tietokirjallisuudesta. Luonnostaan hyvä oppimaan hän ei kuitenkaan omien sanojensa mukaan ollut, vaan sitä piti harjoitella. Psykologia lukiossa auttoi oman opiskelun parantamisessa, sillä ymmärtäessä ihmisen keinoja oppia uutta, tieto helpotti oman tilanteen kehittämistä. Hän pohtii, että on itse kehittynyt paremmaksi oppijaksi vain opiskelemalla lisää.

Uteliaisuutta Mäkipellon mukaan voi opetella lähtemällä tarkastelemaan asioita, joista on itse kiinnostunut. Hän korostaa sitä, että omia kiinnostuksenkohteita tavoitellessa halu oppia ja uteliaisuus kehittyvät. Sisäisellä motivaatiolla on siis hurja merkitys. “Oon huomannut, että usein erityisesti pojille tuo opiskelu ei oikein nappaa, mutta myöhemmin elämässä, kun löytää sen, mikä kiinnostaa, niin opiskelu alkaa myös sujumaan. Mulla oli yksi frendi, joka oli koulussa ihan surkea, mutta kun hän tajus, että hän haluaa lentäjäksi ja lentäjäksi vaaditaan fysiikan osaamista, niin sitten se opiskelu alkoi kiinnostamaan ja sujumaan.”

Voiko lukion aikana tehdä jo jotain, jos yrittäjyys tai työskentely tietokirjallisuuden parissa kiinnostaa?

“Ehdottomasti voi. Toki kurjaa on se, että lukiosta on tullut nykyään todella suorituskeskeistä ja opiskeluvaiheessa pitäisi jo tietää mitä haluaa tulevaisuudellaan tehdä. Minun mielestä se on väärä suunta.” Mäkipelto korostaa laajan yleissivistyksen merkitystä sekä mahdollisuutta tutkailla erilaisien oppiaineiden kautta maailmaa, vaikkei niistä ammattia itselleen tulevaisuudessa tekisikään. Hän kuitenkin tiedostaa ristiriidan, mutta toteaa että lukiosta saatava hyvä yleissivistys luo hyvän pohjan mille tahansa tietotyölle, jos se tulevaisuudessa kiinnostaa.

Tietokirjan kirjoittaminen oli Mäkipellolle haave, josta hän oli kauan kerennyt haaveilemaan. Sensuroitu on hänen ensimmäinen kirja, joka sattui syntymään hyvän ajoituksen myötä. “Olin tutkinut juuri tota kirjan aihetta yliopistossa ja ajatellut, että tästä ois tärkeää tehdä isolle yleisölle kirja. Sitten vielä kaveri sanoi, että häneltä löytyis nyt aikaa kirjoittaa kirja. Oli sitten helpompi lähteä kahdestaan kirjaa tekemään”, Mäkipelto toteaa ja perään naurahtaa, että nyt kun kirjoittamisen makuun on päässyt, tuntuu että mieli keksii koko ajan uusia aiheita, joista lähetä tietokirjaa kasaamaan. Hän paljastaakin, että parasta aikaa työn alla on jo kolmas kirja.

Tietokirjan kirjoittamiselle yksi syy oli se, ettei Mäkipelto kokenut pystyvänsä kertomaan kaikkea olennaista Youtube-videon muodossa, vaikka hän sanookin niiden olevan pitkiä sosiaalisen median maailmassa. Toiseksi vaihtoehdoksi tietokirjan rinnalle hän nostaa dokumenttisarjan, jos jotakin aihetta haluaisi lähteä avaamaan syväluotaavasti yleisölle.

Mitä kautta tähän sun kirjaan valikoitui aiheeksi juuri muuttuneet Raamatun tekstien käännökset?

Kirjan aihetta Mäkipelto kertoo tutkineensa yliopistossa viisi vuotta: “Mutta en osaa kyllä sanoa, että miksi se alun perin alkoi sitten mua kiinnostamaan. Ehkä innostuin siitä, että teologisessa opiskeltiin ekoina vuosina muinaisia kieliä, joiden kautta löysinkin sitten tämän aiheen pariin.” Hän kertoo yllättyneensä, kun pääsi lukemaan Raamatun vanhimpia versioita ja huomasi niissä suuriakin eroja. “Ja siitä se sitten lähti. Halusin että ihmisetkin pääsee tän aiheen pariin, sillä näistä käännösten erilaisuuksista ei juuri puhuta.”

Tutkimustyön sekä tietovideoiden ja –kirjan lisäksi Mäkipelto on kerennyt työskentelemään myös psykologina ja uskonnonopettajana. Psykologin työn hän kokee olleen todella opettavaista, sillä työn kautta hän käsitti sen, miten moninainen ihmisyys on. Tämä työ olisi myös sellainen, johon hän palaisi, jos yhtäkkiä kirjojen ja videoiden kautta itseään ei pystyisi elättämään. Psykologina toimimisen lisäksi häneltä löytyy uskonnonopettajan pätevyydet, mutta tätä alaa hän kertoo harjoittaneensa vähän, lyhyiden, yksittäisten sijaisuuksien muodossa ennen kuin meni yliopistolle tutkijaksi.

Vielä tällainen keventävä kysymys: uskotko horoskooppeihin?

 Mäkipelto tarkentaa vielä kysymystä lisäkysymyksellä: Mitä uskomisella tarkoitetaan? Hän kuitenkin vastaa, ettei usko niiden kertovat mitään ihmisen luonteesta, mutta uskoo siihen, että ne voi olla toimivia ja hyvinvointia lisääviä. Hän ajattelee, että kun ihminen lukee erilaisia luonteenkuvauksia, tämä tulee samalla käsitelleeksi omaa itseään ja reflektoineeksi omia voimavaroja. “Uskon, että niistä on siis joillekin hyötyä, mutta mihinkään tähtiin kirjoitettuun luonteiden ohjailuun en usko.”

Mäkipelto lähettää vielä terveisiä Järvenpään lukiolaisille:

“Nauttikaa lukioajasta, jos vain mahdollista. Se on aikaa elämästä, jota muistelee myöhemmin ja jopa itse aattelen välillä, että oisko silloin asioita pitänyt tehdä vielä toisin. Mutta nyt kun ootte siinä hetkessä niin muistatte vaan nauttia.” Mäkipelto terveisensä kiteyttää. Hän muistuttaa myös siitä, ettei elämästä lukion jälkeen kannata ottaa liikaa painetta. “Jos kirjotukset ei mee niin kuin ois halunnut niin se ei ole minkään loppu, vaan kaiken alku.  Paljon mahdollisuuksia tulee vielä myöhemminkin!”

Mäkipelto piti esityksiä, joihin osallistuivat historian, uskonnon ja äidinkielen opetusryhmiä. Järki-toimituksesta osallistuttiin yhteen.

Esityksensä alussa Mäkipelto kysyy oppilailta, kuinka moni tietää hänet entuudestaan. Lähes kaikkien kädet nousevat. Seuraavaksi käsiä kuitenkin nousee vain muutama, kun kysymys on siitä, kuinka moni on lukenut Mäkipellon tuotantoa.

Mäkipelto esittelee itsensä ja kertoo omasta taipaleestaan lukiossa, yliopistossa ja sen jälkeen. Hän aloittaa paljastamalla, että on joskus ollut jopa kiusattu omasta nörtistä puolestaan. Oppimisen halu on aina ollut läsnä Mäkipellon elämässä, ja oli innostava voima lukiossa. Hän esittelee itsensä henkilönä, jota on aina kiehtonut tiede sekä ihmismieli, ja joka loisti humanistisissa aineissa, eli filosofiassa, psykologiassa ja uskonnossa. Lukiossa Mäkipelto kokeili erilaisia kursseja ja tutki omaa itseään ja kiinnostuksiaan. Lukiossa myös kariutui pois aiempi konservatiivinen maailmankuva, ja Mäkipelto kertookin, ettei ole enää yhtä ehdoton kuin ennen lukiota. Hän kokee, että tiedon tutkiminen avarsi maailmaa ja omia näkökulmia.

Yliopistoon Mäkipelto haki opiskelemaan teologiaa. Häntä kiinnosti Raamatun eri käännökset ja niiden eroavaisuudet, josta kirjoitti samanaikaisesti väitöskirjansa. Teologian tohtorin tutkinnon lisäksi Mäkipelto halusi opiskella psykologiaa. Ensimmäisen hakuyrityksen pettymyksen jälkeen alkoi hän opiskella tilastomatematiikkaa, ja lopulta pääsi opiskelemaan psykologiaa. Psykologiaa Mäkipelto on harjoittanut psykologina. Hän kokee, että psykologian taitaminen on merkittävä apu oppimisessa ja asioiden ymmärtämisessä.

Mäkipelto puhuu hetken yrittäjyydestä ja somesta alana. Youtuben hän kokee motivoivimpana työnä, jota on tehnyt vuosien varrella. Se on itsejohtavaa, vapaata sekä mielenkiintoista, ja antaa vapaudet tehdä joka päivä sellaista työtä, joka kiinnostaa ja innostaa. Kuitenkin kaikkeen liittyy toinen puoli, ja yrittäjät kantavat jatkuvaa huolta kanavansa suosiosta. Henkistä epävarmuutta luo myös internetissä saamat vihakommentit. Monologin lopuksi hän jakaa oman suosikkivideonsa, joka paljastui salaliittoteoreetikon Arto Laurilan kanssa tehdyksi videoksi. Videolla Mäkipelto keskustelee Laurilan kanssa salaliittoteoriasta, joka väittää Mäkipellon olevan osa Yhdysvaltain tiedustelupalvelua CIA:a. Video on jäänyt Mäkipellon mieleen mielenkiintoisimpana omana videonaan.

Mäkipelto kertoo seuraavaksi kirjastaan. Sensuroitu tutkii Raamatun syntyä ja sitä, millainen se on historiassa ollut ja kuinka tarina ja hahmot ovat muuttuneet. Raamattu on hänen mukaansa hyvin miesvaltainen, missä keskeisimmät hahmot ovat mieshallitsijoita. Tarinoissa on myös selkeä miehinen näkökulma. Mäkipelto perustelee tätä sillä, että Raamatun kirjoittamisen aikaan miehet olivat enimmäkseen osallisena yhteiskunnassa. Hän lisää, että nyky-yhteiskunnasta eroten Raamatun perusidea on patriarkaalinen. Tämä näkyy myös vähäisten naishahmojen poishäivyttämisessä. Hän kertoo, että Raamatussa on ollut yksittäisiä vahvoja naisia, jotka myöhemmin ovat poistettu kirjasta. Joskus on ollut jopa Jumalan vaimo, joka myöhemmin on vedetty pois.

Mäkipelto kannattaa vahvasti omia arvojaan. Luonnon ja tieteen asema sekä mielenterveys ovat tekijöitä, joiden takia hän myös sai idean hakea Järvenpään kuntavaaleihin. Hän lisää, että on politiikassa mukana lähinnä kokeilumielessä, eikä tiedä onko siitä uraksi tulevaisuudessa. Kaikelle hän kuitenkin on avoin.

Esityksen lopussa Mäkipelto jakoi vastauksia yleisökysymyksiin niin omasta musiikkimaustaan kuin mielipiteeseensä siitä, että ihmiset vastustavat tiedettä. Hän korostaa mielipiteiden muuttumista ja sitä, että tutkimisella on aina positiivinen vaikutus mieleen.

Kirjoittanut Kerttu Järvinen ja Iita Markkanen

Opiskelijakunnan hallituksen keväällä tauolle laittamat perjantaimusiikit saivat vihdoin jatkoa. Maanantaina 7.10.2024 opiskelijakunnan hallitus päätti kokeiluluontoisesti jatkaa musiikkien soittamista kovan kysynnän ja tilanteen rauhoittumisen ansiosta. Opkh linjasi, että mikäli epäasiallinen käytös jatkuu, jäävät musiikit uudelleen tauolle. Ensimmäinen perjantai oli kuitenkin mediavastaaville positiivinen yllätys!

Lukiollamme jo pitkään perinteenä olleet perjantaimusiikit saivat jälleen jatkoa. Perinteen jatkumista oltiin toivottu niin opiskelijakunnan hallituksen mediavastaavien kuin monen muunkin opiskelijan toimesta. Muun muassa lukion Jodel-kanavalla oli pitkin syksyä ilmaistu toive musiikkien jatkamisesta.

Opiskelijakunnan hallitus päättikin viimeisimmässä kokouksessaan 7.10.2024 kokeilla perinteen jatkamista. Mediavastaavat laativat opiskelijoille tiedotteen, jossa mainittiin musiikkien jatkuminen sillä ehdolla, että kiusaaminen ja liiallinen negatiivinen kommentointi ei enää jatku. Ja mikäli epäasiallinen käytös jatkuu, jäävät musiikit uudelleen tauolle. Perjantaimusiikkien on kuitenkin tarkoitus olla iloinen hyvänmielen tapahtuma. Niiden on myös koettu olevan tärkeä yhteishengen nostattaja.

Ei perjantai oo perjantai ilman perjantaimusiikkeja

Eräs opiskelija

Kritiikkiä ja palautetta saa tietenkin aina antaa, mutta se kannattaa tehdä rakentavasti vaikka sanomalla DJ:lle suoraan eikä Jodelissa huutelemalla. Toki Jodelissakin saa antaa palautetta, kunhan sitä antaa asialliseen sävyyn. Esimerkiksi nyt musiikkeja soittaessa vastailin erääseen asialliseen palautelankaan ja selvensin musiikkien valintaperiaatetta. Joudumme nimittäin mediavastaavien kesken karsimaan osan toiveista pois, mikäli niiden sanoitus koetaan liian törkeäksi tai ne ovat liian pitkiä soitettavaksi. Ehdottomasti kuitenkin kuuntelemme opiskelijoiden mielipiteitä ja kehitämme konseptia teidän näköiseksi!

Nyt musiikkien toteutusta päivitettiin hieman keväästä toiveissa vähentää musiikkikeskustelun keskittymistä Jodeliin. Perjantaimusiikeissa otettiinkin käyttöön jo aikanaan toiminnassa ollut Microsoft Forms -kyselylomake. Lomakkeen linkki ja qr-koodi heijastettiin musiikkien ajaksi areenan valkokankaalle kaikkien nähtäville.

Tänä perjantaina musiikit sujuivat pieniä teknisiä ongelmia lukuun ottamatta kaikin puolin rauhallisesti ilman negatiivista kommentointia. Mediavastaavat ovat tähän erittäin tyytyväisiä! Jotta kaikilla olisi jatkossakin kivaa, ja musiikit voisivat jatkua, muistetaan kaikki pitää yllä positiivista fiilistä niin kasvotusten kuin Jodelissakin :)

Mitä mieltä olit perjantaimusiikkien paluusta? Vastaa kommentoimalla tätä artikkelia!

Lukio-opinnot tähtäävät opintojen lopulla oleviin ylioppilaskirjoituksiin, ja muistan, kuinka opiskelijoita on peloteltu kirjoituksilla heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Moni stressaakin kirjoitustilaisuutta ja sen sääntöjä sekä edessä olevaa suurta opiskelumäärää. Kuitenkaan kirjoitukset eivät ole niin paha paikka kuin mitä annetaan ymmärtää.

Kävin tänä syksynä ensimmäistä kertaa kirjoittamassa, ja kyllä sitä itsellänikin hiukan kylmä hiki valui otsalla, kun valmistauduin elämäni ensimmäisiin ja niin jännittäviin ylioppilaskirjoituksiin. Näin kirjoitusten jälkeen voin kuitenkin sanoa stressin olleen täysin turhaa. Koetilaisuus on todellisuudessa rento ja päällimmäiset fiilikseni ovat myönteiset. Pidän etenkin ylioppilaskokeiden arviointitavasta.

Olemme kurssikokeissa tottuneet kilpailemaan ennaltamääriteltyjä täysiä pisteitä ja oikeita vastauksia vastaan. Eli parhaan arvosanan saa tietyllä määrällä pisteitä, riippumatta siitä, miten muut suoriutuivat kokeesta. Tämähän on aivan tylsää! Koen, että ylioppilaskirjoituksissa yksi osa on jännittää kokeiden jälkeen yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa tulevia Ylioppilastutkintolautakunnan laatimien hyvän vastauksen piirteiden julkistamista ja spekuloida niiden ja muiden kokeen tehneiden kokemusten perusteella laskeeko aineen x pisterajat vaiko ei. Etenkin lukiolaisille suunnattuja Jodel-kanavia seuratessa tämä ylioppilaskokeiden luoma miltei kisastudion kaltainen tunnelma välittyy hyvin voimakkaasti myös kotisohvalle.

Hyvän vastauksen piirteiden julkaisemisen jälkeen alkaa kokeen toinen osa eli alustavien pisteiden odottaminen. Moni opiskelija on tässä vaiheessa jo laskenut itselleen arvosanan ja odottaa opettajan arvioimaa tulosta, jonka jälkeen alkaa ylioppilaskokeen kolmas ja jännittävin vaihe eli ytl:n arviointi. Tätä vaihetta moni pitää tuskallisena parin kuukauden ajanjaksona. Opiskelijoita jännittää, nouseeko vai laskeeko arvosana alustavista arvioinneista vai pysyykö arvosana samana.

Arviointiprosessi on siis nerokas! Se pitää opiskelijat kiinnostuneena pitkän aikaa ja nostattaa keskustelua eri lukioiden opiskelijoiden välillä. On aina hienoa, kuinka jokin asia yhdistää niin monia nuoria. Ja vaikka itse gaussin käyrän onkin kritisoitu olevan epäreilu arviointitapa ja että se ei sovellu enää nykypäiväisen kaltaisiin ylioppilaskirjoituksiin, joissa opiskelijat saavat itse valita kirjoitettavat aineet, tuo se kuitenkin ylioppilaskokeiden arviointiin mielenkiintoista kilpailua. Enää emme kilpaile täysistä pisteistä, vaan kilpailemme muita opiskelijoita ja heidän koesuoritustaan vastaan.

Tällainen arviointi voi olla joko anteeksiantava tai hyvinkin raaka. Esimerkiksi reaaliaineissa arviointitapa on hyvinkin anteeksiantava, kun arvosanan L saamiseksi riittää usein, että opiskelija saa vain 3/4 kokeen pisteistä. Joskaan arvosanaa L ei saa kuin se paras 5 prosenttia keskimäärin. Mutta anteeksiantavien pisterajojen seurauksena myös muiden arvosanojen saaminen on helpompaa, eikä läpipääsyynkään tarvita kuin joitain pisteitä sieltä sun täältä. Sen sijaan esimerkiksi kielissä ja etenkin englannissa kilpailu on tiukkaa ja ero arvosanojen välillä on pientä. Yksikin virhe kokeessa voi kostautua ja joutuu tyytymään alempaan arvosanaan. Ja läpipääsyyn vaaditaan monesti yli sata pistettä.

Toki tällainen kilpailu voi olla myös stressaavaa ja aiheuttaa pettymyksiä, kun arvosana ei vastaakaan omaa kokemusta oppiaineen osaamistasosta. Etenkin englannissa tämä on hyvin yleistä ja englanti onkin tilastojen valossa äidinkielen rinnalla kaikista eniten korotettu oppiaine.

Kaiken kaikkiaan ylioppilaskirjoitukset olivat positiivinen kokemus, eikä niitä kannata turhaan pelätä. Vaikka koetilaisuus saattaa tuntua viralliselta ja arviointi tiukalta, ovat kirjoitukset kuitenkin osa lukio-opintoja ja ne kaikkien täytyy suorittaa valmistuakseen. Jokainen varmasti selviää kokeista, myös sinä!

Artikkelikuvaan käytetty tekoälyä

Syksyn ylioppilaskirjoitukset starttasivat maanantaina 16.9. äidinkielen lukutaidon merkeissä. Monelle kirjoitukset ovat lukiouran jännittävintä ja kuormituksellisinta aikaa, josta erityisesti mediassa esille nostetaan yksittäisten opiskelijoiden huipputulokset. Suorituskeskeinen uutisointi kuitenkin unohtaa usein opiskelijoiden erilaiset lähtökohdat kokeisiin sekä sen, että kirjoitukset eivät lopulta määrittele ylioppilaiksi valmistuvien elämän suuntaa.

Tämän vuoksi päätin lähteä tarkastelemaan kirjoituksia hieman inhimillisemmästä näkökulmasta: minkälaisilla eväillä kokelaat lähtevät kohtaamaan YTL:n luomia haasteita. Haastattelin keskiviikkona seitsemää reaaliaineen kokeeseen matkalla ollutta opiskelijaa, jotka kertoivat kirjoitussaliin mukaan pakatuista eväistään. Viikkoa myöhemmin tavoitin vielä koulun biologian ja maantieteen opettaja Emma Lagerin, joka kertoi omasta näkökulmastaan, mitä eväitä yo-kirjoituksissa kannattaa suosia.

Anna, kirjoittaa kemian

Anni, kirjoittaa yhteiskuntaopin

Vaikka Anni oli edellisenä keväänä kirjoittanut espanijan, hän kertoo, että eväiden valinta oli ollut siitä huolimatta hankalaa. “Mulla ei ollut edes mitään muistikuvia mitä viime keväänä mulla olis ollut mukana”, Anni naurahtaa ja jatkaa, että osa eväistä oli kuitenkin sellaisia, joita tiesi haluavansa mukaan.

Annilla mukana on energiajuomaa, vettä, smoothie, eväsleivät sekä pensasmustikoita ja vadelmia. Näiden lisäksi mukaan mahtuu karkkeja ja paistopisteen pizzoja.

Annillakaan ei ole eväiden syöntiin ennestään suunniteltua taktiikkaa. Hän pohtii, oliko eväitä mukana kuitenkin hieman liikaa ja ehtiikö ne kaikki syömään ennen kokeen loppumista.

Tomas, kirjoittaa maantiedon

Tomas kertoo kirjoitusten olevan hänelle jo tuttua hommaa, sillä näiden kirjoitusten jälkeen hänen tulisi valmistua. Hänelle eväiden valinta oli ollut helppoa, mutta aamulla hän oli vielä hakenut mukaan alkoholittoman oluen, kun oli kuullut, että sellaisen saa ottaa mukaan.

Oluen lisäksi Tomaksella on mukana kahvia, energiajuoma, appelsiinimehua, kanawrapit, kolmoleipä, pähkinöitä, Tuc-keksejä, Snickers-patukka sekä karkkia.

Tomas pohtii, että nälän yllättäessä hän aikoo syödä kaikista ruokaisimmat eväät, mutta muuten koko kokeen napostella karkkeja ja pähkinöitä. Hän miettii myös kahvin ja energiajuoman kohtaloa, eli missä välissä ne olisi hyvä juoda, jottei kirjoitukset menisi ihan kofeiinipärinöissä.

Siiri, kirjoittaa uskonnon

Mariam ja Ella, kirjoittavat uskonnon

Mariam ja Ella ovat kirjoittaneet jo aiemmin, joten eväsretkeily kirjoitussalissa on tuttua. Kumpikin kertoo, että eväiden valitseminen oli ollut suhteellisen helppoa.

Juomana molemmilla on jääteetä, Ellalta löytyy sen lisäksi pikkupizzoja, omenaa, Tuc-keksejä, suklaata sekä suklaakakkua, jota oli saanut yllättäen vielä kaverilta aamulla. Mariamilla muoviastioista löytyy vesimeloonia, mangoa, mansikoita sekä eväsleipiä, jotka olivat hänellä ensimmäistä kertaa testissä. Näiden lisäksi mukana on myös irtokarkkeja, suklaata ja smoothie.

Mariam toteaa, ettei hänellä ole oikeastaan aikaa pitää kirjoitussalissa erillistä lounastaukoa, vaan eväitä syödään samaan aikaan kun tehtäviä tehdään. Ella komppaa häntä ja samalla tuumaa, että on hyvä, että eväät ovat tässä tapauksessa yksittäisiä, helposti syötäviä.

Kirjoituseväiden joukkoon Mariam olisi halunnut saada vielä muutaman tietyn irtokarkin. “Aamulla kaupassa tuli kuitenkin kiire ja irttaripussit oli loppu, enkä uskaltanut sitten ottaa niitä sellaiseen hämärään irtosnack-pussiin.”

Julia, kirjoittaa kemian

Emma Lager, korjaa biologian ja maantieteen yo-kokeita

Koulun biologian ja maantieteen opettaja Emma Lager kertoo, kuinka tarkastelee yo-kirjoitusten eväitä opettamansa aineen biologian kautta. Hänen mielestään hyviin yo-eväisiin kuuluu monipuolisuus, terveellisyys unohtamatta kuitenkaan omia mieliherkkuja. “Jos tykkäät ruisleivistä, tee ruisleivät, jos taas grahamleivästä, tee grahamleivät… Suolaisten lisäksi mukaan kannattaa ottaa hedelmiä sekä sitten herkkuja”, Emma neuvoo. Energiajuomien vastustajana tunnettu Emma myös “antaa luvan” kirjoitussaliin vietäviin energiajuomiin, kunhan mukana on myös muuta juotavaa, ennenkaikkea vettä.

Emman mukaan opiskelijoiden yo-eväät ovat pysyneet aikalailla samoina kuin hänen aloittaessaan opettajana Järvenpään lukiossa. Koulun osallistumien kirjoituseväiden tarjontaan on kuitenkin muuttunut vuosien varrella: “Silloin kun aloitin täällä opettamisen, niin meillä oli välipalatarjoilu. Puolenpäivän aikaan me valvovat opettajat tuotiin kirjoitusaliin kärryillä kahvia ja teetä ja mukana oli sämpylöitä tai pasteijoita. Tää järjestely oli kauheen kiva, mutta se sitten lopetettiin jossain kohtaa, varmaan hygieeniasyistä tai oppilasmäärien kasvettua.”

Emma muistelee haastattelun loppussa, että hänellä oli omissa kirjoituksissaan ainakin mukana hänen äitinsä itse tuorepuristamaa appelsiinimehua. Opiskelijoiden yo-kokeita tarkistaessa hänellä ei ole eväitä mukana, mutta kertoo huolehtivansa verensokerin hyvästä tasosta säännöllisillä ruokatauoilla, joihin kannustaa myös opsikelijoita kirjoitussalissa.

Syyslukukauden alettua opiskelijat huomasivat ettei kurssitarjottimessa enää näkynytkään entiseen tapaan opettajien nimiä. Tämä sai monet stressaamaan kurssien valintaa. Myös opiskelijakunnan hallitus reagoi tilanteeseen ja ajatteli nimien poistamisen olleen tarkoituksellista, jonka seurauksena opkh julkaisi verkkosivuillaan kannanoton. Kuitenkin pian kannanoton julkaisemisen jälkeen selvisi, että opttajien poissaolo kurssitarjottimesta johtuikin koulun johdon silkasta erehdyksestä.

Koulun johto on jo pitkän aikaa puhunut, kuinka joidenkin opettajien kursseille ei ilmoittaudu tarpeeksi opiskelijoita ja kurssien osallistujia joudutaan manuaalisesti tasaamaan. Opiskelijakunta ja sen hallitus puolestaan ovat pitkään puolustelleet opettajien nimien säilyttämistä kurssitarjottimessa. Syksyllä opettajien puututtua kurssitarjottimesta opiskelijakunnan hallitus koki koulun johdon tehneen opiskelijoille epäedullisen päätöksen ja päätti alkaa toimiin tietämättään, että kyseessä oli erehdys. Tässä vaiheessa edes koulun johdossa ei oltu tietoisia virheestä. Kuitenkin hyvin pian kannanoton julkaisemisen jälkeen opettajat ilmestyvät takaisin kurssitarjottimeen ja ilmeni, että Wilmasta oli yksinkertaisesti unohdettu painaa opettajat näkyville kurssitarjottimeen. Vaikka kyseessä olikin inhimillinen erehdys, on opettajien näkyvyyttä kurssitarjottimessa hyvä pohtia.

Onko opettajien näkyminen ongelma?

On totta, että osat opettajista ja heidän kurssinsa ovat suositumpia kuin toiset, ja että esimerkiksi uusille opiskelijoille, joilla ei ole vielä kokemusta lukiosta, mainostetaan etenkin lukion Jodel-kanavalla suosittujen opettajien kursseja. Tämä saa yhä enemmän opiskelijoita ilmoittautumaan tiettyjen opettajien kursseille. Ilmiössä on havaittavissa selkeitä ristiriitoja sekä ongelmia. Niitä ei tulisi kuitenkaan korjata ottamalla opiskelijoilta pois, vaan sen sijaan koulun johdon tulisi tehdä kaikille edullisia päätöksiä ja mahdollisia kompromisseja sekä neuvotella opiskelijakunnan kanssa mahdollisista toimista. Koulun tehtävä on tarjota laadukasta opetusta nuorille.

Siksi onkin erittäin tärkeää, että opiskelijoilla on vapaus valita. Mikäli opiskelija kokee oppivansa jonkun opettajan kurssilla paremmin, on hyvä antaa opiskelijalle mahdollisuus käydä lisää kyseisen opettajan kursseja. Näin opiskelija oppii todennäköisesti paremmin ja opinnot ovat hänelle mieluisampia. Järvenpään lukiota on pitkään mainostettu monien mahdollisuuksien lukiona ja tätä imagoa olisi hyvä varjella kaikin keinoin.

Kuitenkaan huolta kurssien jäämisestä vajaiksi ja joidenkin kurssien pursuamisesta ei tule sivuuttaa. Moni opettaja onkin toivonut ettei heitä kohtaan pidettäisi niin suurta henkilökulttia ja kehottaneet opiskelijoita menemään muidenkin opettajien kursseille. Ideaalitilanteessa jokainen opiskelija pystyisi tekemään itse valinnan opettajista. Tietenkin saa antaa opettajasuosituksia, mutta tiettyjen opettajien nostaminen suositumpaan asemaan kuin muut on ehdottomasti epäkäytännöllistä ja työllistää kyseistä opettajaa sekä opinto-ohjaajia.

Kukaan ei voi kieltää opiskelijoilta mielipiteitä, eikä sen tulekaan olla tavoitteena. Käsillä oleva ongelma onkin monipuolinen ja mitään yksittäistä parasta ratkaisua asiaan tuskin löytyy. Siitä olen kuitenkin varma, että paras ratkaisu ei ole ottaa opiskelijoilta pois vapautta valita.

Artikkelikuva luotu tekoälyn avulla

Keskiviikkona 28.8.2024 järjestimme lukiolla kaveriluokkatilaisuuden, jota Arttu Lager tuli pitämään toisella tunnilla kanssani. Tilaisuuden oli tarkoitus mahdollistaa uusien kaverisuhteiden syntyminen rennoissa tunnelmissa.

Ajatus tämänlaiseen mahdollisuuteen syntyi, kun suunnittelimme torstaille teemapäivää. Teemana oli match-päivä, jonka tarkoituksena oli pukeutua yhteensopiviin vaatteisiin kaverin tai kaveriporukan kanssa. Jodelissa heräsi huoli siitä, miten yksinäiset opiskelijat voisivat osallistua teemapäivään. Yhtenä toimintavastaavista tartuin tilaisuuteen – ehdotin kaveriluokkatoiminnan järjestämistä 28.8.2024 klo 11-14.20. Vapaita luokkahuoneita löytyi toiminnan toteuttamiselle.

Tunneilla oli rento meno, mukaan sai liittyä milloin halusi ja niin pitkäksi aikaa kuin halusi. Voisin sanoa tapahtuman onnistuneen, vaikkei kuitenkaan täysin alkuperäisen tavoitteen näkökulmasta. Toimintaan osallistui pajan aikana yli kymmenen ihmistä. Lähes kaikki heistä olivat samalla luokalla, joten uusien yhteyksien saaminen ei laajemmin toteutunut. Osallistujat pitivät heille annetusta mahdollisuudesta viettää aikaa yhdessä. He kuitenkin toivoivat, että paikalla olisi ollut mieluusti enemmän ihmisiä muiltakin luokilta.

Toiminnan ajankohta oli ehkä hieman ongelmallinen, sikäli useimmilla on koulua kyseisenä kellonaikana. Osallistujien opettajat kuitenkin olivat antaneet opiskelijoille luvan osallistua toimintaan tunnin aikana. Toiminnan järjestäminen koulupäivän ulkopuolella on hieman hankalahkoa monen tekijän vuoksi. Kuka, milloin, missä, mitä? Osallistujat kuitenkin toivoivat lisää tapahtumia, joissa olisi mahdollista ryhmäytyä enemmän ainakin omien luokkalaisten kanssa, mieluusti kuitenkin myös muiden luokkien opiskelijoiden kanssa.

Päivä oli itselleni onnistunut ja vaikuttava. Esille nousi taas nuorten yhteenkuuluvuuden tarve. Nuoret haluavat tulla kuulluksi, osaksi ryhmää ja sosiaalista ympäristöä. Miten koulussa tai kouluajan ulkopuolella voitaisiin järjestää toimintaa, jossa nuoret pääsisivät toteuttamaan tätä tarvetta? Vastausta tai ehdotuksia tähän emme vielä osallistujien aivoriihessä keksineet.

Kirjoitus ja kuvitus: Sanni Veijalainen