Hallitus päätti tuoreessa kehysriihessä rajata maksutonta toista astetta sen kalenterivuoden loppuun, kun opiskelija täyttää 18. Tämä on aiheuttanut lukiolaisissa ja muissa toisen asteen opiskelijoissa suurta vihaa ja saanut lukiolaisia ympäri Suomen järjestämään ulosmarsseja.

Hallitus ilmoitti 16.4.2024 leikkaavansa lukiokoulutuksesta. Oikeus opiskeluvälineisiin, kuten ilmaisiin oppimateriaaleihin sekä muihin opiskelun kannalta välttämättömiin tarvikkeisiin päättyy sen kalenterivuoden loppuun, kun opiskelija täyttää 18 vuotta. Myös ylioppilaskirjoitukset tulevat jatkossa maksamaan lukion kolmannen vuosiluokan opiskelijoille ja mahdollisille lukio-opintojen pidentäjille.

Vuonna 2021 voimaan astunut laajennettu oppivelvollisuus tarkoittaa, että nykyään kaikki nuoret ovat oppivelvollisia 18-vuotiaaksi asti. Samalla päätettiin muuttaa toisen asteen koulutusta kaikille maksuttomaksi 20 ikävuoteen asti. Ensimmäinen maksuttomasta toisen asteen koulutuksesta nauttinut ikäluokka oli vuonna 2005 syntyneet. Kuitenkin jo nyt, ennen kuin yksikään ikäpolvi on ehtinyt valmistua maksuttomasta toisen asteen koulutuksesta, on uusi hallitus tehnyt päätöksen muuttaa toinen aste takaisin maksulliseksi. Päätös tehtiin vain viikkoja sen jälkeen, kun yhdeksäsluokkalaisten yhteishaku oli päättynyt, mikä lisäsi entisestään tyytymättömyyttä lukiolaisten ja tulevien lukiolaisten keskuudessa. Moni koki tulleensa johdetuksi harhaan maksuttomasta toisen asteen koulutuksesta.

Etenkin Suomen Lukiolaisten Liiton (SLL) yksi pitkäaikaisista tavoitteista on ollut maksullisen toisen asteen saaminen nuorille. Hallituksen päätökseen pettyneenä Suomen Lukiolaisten Liitto kehotti kaikkia Suomen lukioiden opiskelijoita osallistumaan valtakunnalliseen torstaina 25.4. klo 12.15 järjestettyyn ulosmarssiin. Tavoitteena oli osoittaa mieltä nykyisen hallituksen päätöstä vastaan olemalla osallistumatta enää opetukseen kyseisenä päivänä tai marssimalla ulos menillään olevalta oppitunnilta.

Myös meidän koulumme opiskelijoita osallistui tempaukseen. Järki-lehti oli paikan päällä haastattelemassa marssiin osallistujia ja sitä vastustavia. Saimme haastatteluun muutaman lukiomme opiskelijan. Osa halusi osallistua haastatteluun omalla nimellään, mutta myös anonyymisti haastatteluun osallistujia oli.

Haastattelussa opiskelijoita

Sain haastatteluun nimellä kaksi opiskelijaa, Arttu Lagerin sekä Kasperi Teurokosken. Seuraavaksi heidän näkemyksiään marssista.

Miksi olet täällä? Kannatatko marssia?

Arttu: “Mun mielestä nuorten vaikuttaminen on todella tärkeetä nykymaailmassa ja hallituksen tekemät leikkaukset nuoria, eli Suomen tulevaisuutta kohtaan, on väärin. Halusin olla osana vaikuttamassa ja saada oman ääneni kuuluviin.”

Kasperi: “Olen tässä mukana, ensiksi, koska pääsee skippaamaan tuntia ja toiseksi, ei ole fresh, että hallitus leikkaa opiskelijoilta ja muuttaa koulutusta maksulliseksi, vaikka ensiksi luvattiin toista.”

Mitä mieltä olet, toteutuiko marssi odotustesi mukaisesti? Ja oletko tyytyväinen mukaan lähteneiden määrään?

Arttu: “Määrästä olen erittäin tyytyväinen. Olen ylpeä ja onnellinen kuinka moni on lähtenyt tähän mukaan. Jodelissa käydyn keskustelun mukaan sai erilaisen kuvan. Kuitenkin varsinainen ulos koulusta marssiminen olisi ollut hauskinta legendaarista, mutta kyllä tämäkin on erittäin hienoa, kun porukka kokoontuu areenalle ja on täällä ja paikalla on MTV uutiset haastattelemassa. Tässä on vaan kaikki todella hyvää.”

Kasperi: “On hienoa, että nuoret uskaltavat lähteä tunneilta, vaikka saattaakin tulla poissaoloja. On tää hyvä, että tänne on näin paljon jengiä osallistunut, vaikka olisihan tänne saanut enemmänkin opiskelijoita tulla.”

Näkyykö mielestäsi Jodelissa käyty negatiivissävytteinenkin keskustelu nyt täällä vai oliko se enemmän netissä kärjistämistä?

Arttu: “Mun mielestä se on ainakin näyttänyt selvästi, että jos eskaloidutaan siihen, että haukutaan toista toisen mielipiteiden ideologien, halujen tai minkään tahansa puolesta, se kertoo jotakin ihmisen itsetunnosta ja omasta elämästä. On ihan jäätävän tyhmää haukkua toisia esimerkiksi vihrevassareiksi, kommunisteiksi, oikeistolaiseksi tai miksi tahansa vain sen takia, että he haluavat vaikuttaa johonkin.”

Kasperi: “Mun mielestä Jodelissa huudetaan ihan huutamisen ilosta. Vaikka siellä sanotaankin, että ei kannata osallistua ja väitetään, että ei osallistuta, niin varmasti moni heistäkin on tullut tänne paikalle. Jodelissa halutaan vaan saada sitä kohua tulille.”

Artun ja Kasperin lisäksi sain haastatteluun myös kaksi anonyyminä pysyttelevää opiskelijaa. Seuraavaksi heidän mietteitänsä sekä puolesta että vastaan marssin.

Miksi olet täällä? Kannatatko marssia?

En ole kannattamassa tätä. Marssi ei aja henkilökohtaisia arvojani siitä, miten opiskelijoiden elämää parannetaan. Ulosmarssi ei aja opiskelijoiden eikä ykislöiden etuja.

Olen marssin puolesta, koska mielestäni ilmainen koulutus kuuluu kaikille. Varsinkin toisen asteen koulutus ja mieluummin pidemmällekin, koska kouluts auttaa porukkaa tulevaisuutta varten eikä kaikilla ole varaa koulutukseen. Minulla henkilökohtaisesti on varaa, mutta se ei tarkoita, että kaikilla olisi.

Mitä mieltä olet, toteutuiko marssi odotustesi mukaisesti? Ja oletko tyytyväinen mukaan lähteneiden määrään?

Realistinen toteutus on se, että ihan sama mitä kaikki sanoo, niin arviolta noin puolet osallistuu tähän. Tosin tunneilta ihmiset kyllä lähtevät pois hyvinkin aktiivisesti, mutta osallistumisprosentti itse ulosmarssiin on aika pieni. Marssin idea oli hyvä, mutta totetus huono.

Tää on toteutunut aika hyvin, mutta on hämmentävää, että seassa on myös marssia vastustavia opiskelijoita ja se ei anna täysin todellista kuvaa siitä, kuinka moni tätä todellisuudessa kannattaa. Ja minulla ei ainakaan ollut mitään käryä mitä pitää tehdä paitsi lähteä pois tunnilta.

Näkyykö mielestäsi Jodelissa käyty negatiivissävytteinenkin keskustelu nyt täällä vai oliko se enemmän netissä kärjistämistä?

Tottakai netissä keskustelut kärjistyvät, koska siellä ei tarvitse omalla nimellä keskustella. Poliittinen keskustelu syntyy siellä herkemmin ja sitä ei käydä ihan näin rauhallisissa merkeissä, kuten täällä nyt. Toisten leimaaminen ei ole rehelliseen poliittiseen keskusteluun sopivaa. Ideat täytyy aina kertoa faktoina.

Ehkä vähän henkilöityy ja pystyy vähän päättelemään kuka on mitäkin mieltä, mutta olihan se vähän kärjistettyä se keskustelu Jodelissa. Porukka ei välttämättä uskalla päin naamaa sanoa kaikkia mielipiteitä.

Eriäviä mielipiteitä

Tempaus sai osakseen myös kritiikkiä ja eriäviä mielipiteitä esitettiin etenkin Järvenpään lukion Jodel-kanavalla sekä ennen tapahtumaa että tapahtuman jälkeen. Välillä keskustelu kärjistyi ja ulosmarssiin osallistuneita muun muassa haukuttiin vasemmiston kannattajiksi ja kommunisteiksi, vaikka marssin ensisijainen tavoite olikin puolustaa lukiolaisten etuja. Moni ulosmarssia kritisoinut koki tapahtuman olevan liian poliittisesti latautunut ja näin vastusti sitä. Toisaalta osa opiskelijoista yksinkertaisesti kannattaa hallituksen leikkauksia ja näin eivät joko kokeneet tarpeelliseksi ottaa kantaa tai vastustivat marssia.

Nykyisessä tilanteessa valtion on tehtävä leikkauksia parantaakseen taloudellista tilaansa, mutta etenkin marssia kannattaneet ja siihen osallistuneet kokivat leikkausten osuvan väärään kohteeseen ja totesivatkin hallituksen leikkauksia kannattaneiden vastalauseeksi ettei nuorilta tai koulutuksesta saa leikata.

Kritiikin seassa oli kuitenkin myös marssia kannattaneita opiskelijoita ja useiden ennakkokyselyiden mukaan jopa yli 70 prosenttia Jodel-kanavan lukijoista kannatti marssia ja oli itse osallistumassa siihen. Tarkkaa lukua on vaikea arvioida, mutta arviolta noin muutama sata opiskelija ilmaantui paikalle areenalle sekä sen ympäristöön. Luvuissa täytyy ottaa huomioon ettei osa abeista enää ole kirjoitusten jälkeen koululla.

Kuitenkaan kaikki eivät ottaneet kantaa oleenkaan, vaikka jäivätkin oppitunnille. Jodelissa käydyn keskustelun perusteella sai helposti virheellisen kuvan, että oppitunnille jääminen tarkoitti automaattisesti marssin vastustamista, vaikka eihän asia näin ollut. Jokin tapa olla osallistumatta on oltava eikä ole ikinä väärin jäädä opiskelemaan. Osa opiskelijoista saattoi myös olla normaalisti ruokailussa marssin alkaessa ja näin joko osallistua marssiin tai olla ottamatta kantaa.

Valtamedia paikalla

Myös valtamedia kiinnostui tapahtumasta ja paikalla lukiollamme seuraamassa marssia olivatkin MTV sekä Keski-Uusimaa. MTV:n toimittajat haastattelivat opiskelijoita lukiomme aulassa sekä areenan ympäristössä. Haastatteluissa kävivät niin marssia kannattaneet kuin sitä vastustaneetkin. Sen lisäksi MTV oli kello 12.15 kuvaamassa, kun opiskelijoita alkoi virrata ulos luokista.

MTV:n vierailu koululla kesti noin tunnin, jonka jälkeen he jatkoivat matkaa. Keski-Uusimaa oli huomattavasti vähemmän esillä ja tekivät lähinnä omaa lehtijuttuaan.

Pöly laskeutuu

Marssin jälkeen opiskelijoita pyöri merkittävissä määrin areenalla sekä sen ympäristössä vielä noin puolen tunnin ajan, jonka jälkeen moni joko lähti kotiin tai jatkoi seuaavalle oppitunnille. Koulullla oli myös samana päivänä uusintakokeet, joita niihin ilmottautuneet eivät voineet ymmärrettävistä syistä jättää väliin.

Tunnelmaa marssin jälkeen nostatti vapaaehtoisten opiskelijoiden lauluesitys areenalla.

Loppupäivä koululla sujui varsin rauhallisissa merkeissä ja Järjen toimitus bongasikin muun muassa opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajiston kiittämässä rehtoria koulun henkilökunnan hyvästä suhtautumisesta opiskelijoiden ulosmarssiin. Kaikkien oli tärkeää ymmärtää, että protesti ei koskenut Järvenpään lukiota tai Järvenpään kaupunkia, vaan kyseessä oli valtakunnallinen Suomen hallituksen toimia vastustanut mielenilmaus.

Juttua tarkennettu 26.4.2024 klo 8.47, lisätty näkemys hallituksen leikkauksia kannattaneista ja kerrottu leikkausten tarpeellisuudesta.

Viimeisimmän ylioppilaskirjoituksensa kirjoittanut ahkera abi, Paula Nummila

Nuorten hyvinvointi on aihe, joka on viime vuosina puhututtanut aiempaa enemmän ja siihen on alettu kiinnittää enemmän huomiota. Millaiseksi nuoret kokevat olonsa ja mitä asialle voitaisiin tehdä – tai ollaan jo tehty?

Moni nuori opiskelija valittaa etenkin opintojen henkisestä kuormittavuudesta sekä stressistä. Aiemmin eräänlaisina tabuina pidetyistä mielenterveyden ongelmista on alettu puhumaan entistä avoimemmin. Avoin keskustelukulttuuri on johtanut laajempaan keskusteluun nuorten todellisesta hyvinvoinnin tasosta sekä siitä, miten etenkin nuorten henkistä hyvinvointia voitaisiin edistää. Tässä artikkelissa keskitymme etenkin lukiolaisten hyvinvointiin ja siihen vaikuttaviin tekijöihin.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on teettänyt kouluterveyskyselyjä lukiolaisille jo vuodesta 1999 asti. Kyselyn tavoitteena on kerätä monipuolista ja luotettavaa dataa lukiolaisten hyvinvoinnista sekä keskiarvon muutoksista ja ilmiöistä vuosien varrella. Alla kuvakaappauksia vuoden 2023 kouluterveyskyselystä. Voit vaihtaa kuvien välillä painamalla sivuilla olevia nuolia.

Entä Järvenpään lukiossa?

Järki teetti vastaavanlaisen, mutta suppeamman, kyselyn myös Järvenpään lukion opiskelijoilla. Kyselyn tarkoitus oli kartoittaa lukiomme opiskelijoiden yleistä hyvinvointia. Voit tarkastella tuloksia alla olevasta kuvasarjasta.

Kyselyiden tuloksista huomaa selvästi, että meillä on käsillä suuri ongelma, joka pitää ratkaista mahdollisimman nopeasti. Mutta miten? Lukiomme opiskelijat saivat Järjen hyvinvointikyselyssä mahdollisuuden kommentoida sekä jakaa omia kokemuksiansa siitä, miten heidän mielestänsä opiskelijoiden hyvinvointiin panostetaan. Lisäksi kysyimme muutamilta opettajilta sekä koulumme rehtorilta aiheesta.

Moni opiskelija koki etenkin koulun tapahtumien vaikuttavan positiivisesti heidän jaksamiseensa sekä hyvinvointiin. Tämän lisäksi opiskelijahuollon palveluiden, kuten kuraattorin, psykologin, kouluterveydenhuollon ja opojen vastaanotolle koettiin pääsevän matalalla kynnyksellä. Kuitenkin moni kaipaisi lisää tietoa siitä, miten heidän vastaanotoillensa hakeudutaan. Tekstikysymyksiin vastanneista useampi koki, ettei koulun tekemät toimet opiskelijoiden hyvinvoinnin edistämiseksi ole välttämättä niin näkyviä ja toivoivatkin, että toimia tehtäisiin entistä avoimemmin ja ennaltaehkäisevästi. Nyt moni koki ongelmallisena, että usein joutuu erikseen omatoimisesti etsimään tietoa, mistä löytää apua ja hakeutumaan avun piiriin. Tosin esimerkiksi lisäajan tai pienryhmätilojen saaminen kokeisiin koettiin helpoksi ja nopeaksi prosessiksi. Ison osan kehuista sai myös kouluruoka. Ruoan koettiin olevan hyvää ja keittäjien mukavia.

Myös opettajien opetustyyliin ja luokkatiloihin kiinnitettiin huomiota

Koulun palveluiden lisäksi myös moni opettaja oli saanut kehuja siitä, että he kuuntelevat opiskelijoita ja ymmärtävät heidän huoliaan. Tätä toivottaisiin kaikilta opettajilta. Esimerkiksi eräs opiskelija tykkäsi, kun opettajat, jotka tiesivät hänen taustoistaan, kysyivät aina välillä opiskelijan vointia.

Vastauksissa nousi esille myös luokkatilojen ergonomisuus ja keskittymisen vaikeus, jos joutuu istumaan koko 75 minuuttia samassa asennossa epämukavalla tuolilla. Esimerkiksi joissain luokissa olevien jumppapallojen tai nousevien ja laskevien pöytien kehuttiin parantavan työergonomiaa ja vaikuttavan positiivisesti keskittymiskykyyn.

Kaikkeen ei koulu voi vaikuttaa

Vaikka moni kehuukin koulun palveluita ja opettajia, osaan asioista ei voi koulu suoraan vaikuttaa. Kysyimme opiskelijoilta miten he voivat tällä hetkellä ja eräs kysymykseen tullut vastaus nousi erityisesti esille muista. Tässä opiskelijan sitaatti:

Aion kertoa olostani erittäin tiivistetysti. Olo on suoraan sanoen melko synkkä. En ole löytänyt ainuttakaan kaveria varmaan Suomen suurimmasta lukiosta. Minulla ei myöskään ole vapaa-ajalla ollenkaan kavereita. Tunnen surua ja katkeruutta siitä faktasta, kuinka iloisia kaikki muut vaikuttavat olevan. Miksi minä en ole saanut sitä, mitä he ovat? Mitä minulta puuttuu? Olenko vain pelkkää arvotonta jätettä ihmisten silmissä? Opiskelujen suhteen en oikein tiedä mitä tehdä. Se tuntuu vain päättömältä seilailulta eri aineesta toiseen.

Tällaiset kommentit ovat myös synkkää luettavaa, eikä kenenkään toivoisi joutuvan kärsimään yksin. On tärkeää, että ympärillä on henkilöitä, joihin voi turvautua ja joilta pyytää apua. Allekirjoittaneet kannustavatkin menemään rohkeasti puhumaan toisille ja tarjoamaan apua, mikäli näet, että joku sitä tarvitsisi!

Henkilökunnan haastattelut

Lähetimme haastattelukysymyksiä myös koulumme henkilökunnalle. Saimmekin haastatteluun liikunnanopettaja Ari Jalovaaran sekä lukiomme rehtorin Marja-Liisa Lehtiniemen.

Ari Jalovaara

Sanni: Minkälaisena näet meidän lukion opiskelijoiden voinnin?

Ari: “Mielestäni opiskelijat voivat yleisesti varsin hyvin. Riittävä yöuni antaisi perustan kaikelle hyvinvoinnille.”

Sanni: Mitä huomioita olet tehnyt oppitunneilla/koulussa nuorten hyvinvoinnista?

Ari: “Oppilaat ovat hyvin rauhallisia, ehkä läppäri hallitsee vähän liian paljon opiskelijan elämää. Lyhytaikaista mielihyvää saa älypuhelimista, mutta korkoa kasvavaa dopamiinia tulee liikunnasta, ystävistä, ruoasta yms.

Sanni: Miten pyrit tukemaan nuorten hyvinvointia (esim. kursseillasi)?

Ari: “Terveystiedossa käydään läpi mielen hyvinvointiin liittyviä asioita. Kehotan opiskelijoita käymään jaloittelemassa välillä kun on itsenäisen työskentelyn aika. Teen paljon toiminnallisia harjoituksia, joissa tulee mm. sosiaalista vuorovaikutusta. Liikunnan tunnit antaa voimavaroja fyysiseen, psyykkiseen että sosiaaliseen hyvinvointiin. Myös kognitiiviset kyvyt kehittyvät liikunnassa eikä ruutupaperia tarvita. Liikunta on avain mielen hyvinvointiin.”

Sanni: Mitä haluaisit sanoa lukiomme opiskelijoille?

Ari: “Tehkää asioita, joita ette ole koskaan aiemmin tehneet eli haastakaa itseänne uusiin juttuihin. Pitäkää kuitenkin järki jäässä eikun päässä”

Vastauksista voisi päätellä, että liikunnanopettajan silmiin nuorten hyvinvointi näyttää olevan kohtalaisen hyvällä tasolla. Kuitenkin yleinen mielipide koulumme opettajien keskuudessa näyttää olevan päinvastainen – keskustellessani opettajien kanssa aiheesta, on usein noussut ilmaan huoli. Nuorten huonovointisuus on näyttäytynyt opiskelutilanteissa mm. poissaoloina, opiskelun välttelemisenä sekä väsymyksenä. Koulumme opettajat pyrkivät puuttumaan nuorten tilanteisiin, mikäli oppitunneilla ilmenee jatkuvasti tiettyjen yksilöiden kohdalla pahoinvointia. Tämä on kuitenkin hankalaa lukiomme suuren opiskelijamäärän ja opettajien henkilökohtaisten resurssien vuoksi.

Omassa kouluarjessani keskusteluissa ystävien ja kanssaopiskelijoiden kanssa aiheena on useimmiten voiminen huonosti. Omien vanhempien, opettajien ja yhteiskunnan aiheuttamat odotukset luo opiskelijalle helposti paineita – ei pelkästään opiskelun suhteen vaan myös vapaa-ajan käytön suhteen.

Oppilaitoksemme tekee kuitenkin töitä nuorten hyvinvoinnin tukemiseksi: opiskelijoille on tarjolla kuraattoritapaamisia, psykologitapaamisia sekä muun muassa opinnonohjaajien tapaamisia. Terveydenhoitajaakin voi vetää hihasta, mikäli oma terveydentila huolestuttaa. Oppilaitoksessamme on myös useita kursseja ja tapahtumia, jotka tarjoavat opiskelijoille osallistumista yhteiseen toimintaan. Huonosti voivan opiskelijan voi kuitenkin olla vaikeaa oma-aloitteisesti osallistua yhteisölliseen toimintaan. Seuraavaksi vielä rehtorimme vastaukset aiheeseen.

Marja-Liisa Lehtiniemi

Sanni: Mitä huomioita olet tehnyt koulussa nuorten hyvinvoinnista?

Marja-Liisa: “Jaksamisen haasteet ovat lisääntyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kovasti mietityttää, kuinka paljon nuorten elämää kuormittavat eri sosiaalisen median kanavat. jolloin riittävä lepo voi jäädä vähäiseksi.”

Sanni: Miten pyrit tukemaan nuorten hyvinvointia?

Marja-Liisa: “Lukiossamme on mahdollista yksilölliset opintojen valinnanmahdollisuudet, mikä voi tukea jaksamista. Lisäksi lukiossa on tarjolla oppimisen ja opiskeluhuollon tukea. Työyhteisössä pyrin välittämään saamaani tietoa nuorten haasteista, jotta ymmärtäisimme nuorten elämäntilannetta paremmin.”

Sanni: Tekeekö koulu mielestäsi tarpeeksi opiskelijoiden hyvinvoinnin eteen? Jos ei, mitä koulu voisi tehdä lisää? Mitä koulu tekee jo hyvinvoinnin tukemiseksi?

Marja-Liisa: “Resurssien puolesta teemme parhaamme. Yhteisöllisyyden vaaliminen tukee hyvinvointia, ja erityisesti meidän lukiossa koko koulun yhteisten tapahtumien koetaan edistävän hyvinvointia. Jotkut ratkaisut, mitä haluaisin tehdä, vaatisivat lukiosäädösten muuttamista.”

Sanni: Mitä haluaisit sanoa lukiomme opiskelijoille?

Marja-Liisa: “Nykylukiolaiset pohtivat ehkä likaakin lukion jälkeistä elämää. Tämä aiheuttaa paineita ylioppilaskokeissa menestymiselle. Opiskelijoiden on hyvä tiedostaa, että samaankin tavoitteeseen voi päästä eri polkuja pitkin. Tulevaa elämänpolkua on myös vaikea kenenkään ennustaa, mihin se lopulta johtaa. Itsekään en lukioikäisenä suunnittellut, että olen joskus lukion rehtori. Paljon myös puhutaan elämässä menestymisestä. Mitä se on? Mitataanko menestyminen rahassa vai onko se jotain muuta? Itse näkisin keskeisenä, että jokainen lukiolainen löytäisi omien vahvuuksiensa mukaisen elämänuran.”

Kiitämme sekä Aria että Marja-Liisaa hyvistä vastauksista ja halukkuudesta tulla haastateltavaksi!

On tärkeää ottaa nuorten hyvinvointi vakavasti ja panostaa etenkin jo aikaisessa vaiheessa ennaltaehkäisevään työhön. Näin kenenkään ei tarviitse joutua voimaan pahoin saatika kokea ettei yhteiskunta kuuntele omia huolia.

Ja muista! Mikäli olet avun tarpeessa, löydät kaikkien tukipalveluiden ajankohtaiset yhteistiedot uusimmasta lukuvuosioppaasta!

https://www.jarvenpaanlukio.fi/opiskelu/oppaat-ja-julkaisut

Kirjoittanut: Eemil Pietilä ja Sanni Veijalainen

Kuvat: Sanni Veijalainen (artikkelikuva) ja Eemil Pietilä (tilastot)

Lainaus kirjailijalta haastattelussa lukemiseen ja kirjoittamiseen liittyen:

“Jos heräät aamulla ja haluat kirjoittaa, olet kirjailija” -Minttu Vettenterä, Kirjailija

Lukeminen ja kirjoittaminen ovat taitoja, jotka opitaan tyypillisesti esikouluiässä. Kuitenkin näitä taitoja opiskellaan edelleen lukiossa. Miksi näin? 

Jyväskyläläisen Korpilahden yhteiskoulun opettajan Marjut Aholan mukaan lukeminen kehittää sanavarastoa, empatian kykyä, parantaa keskittymiskykyä, rauhoittaa sekä tukee aivoterveyttä. Kirjoittamista opiskellaan koulutuksen yhteydessä tekstien sujuvuuden parantamiseksi. Kieliopin ja kirjoittamisen osaaminen on kriittisen tärkeää esimerkiksi työnhaussa ja jatko-opiskelussa nykypäivänä. Äidinkielen osaamisen painotus useissa kolmannen asteen koulutuslaitoksissa on kasvanut merkittävästi.  

Lähdin kysymään Järvenpään lukion Jodel -keskustelupalstalla ihmisten lukemistottumuksia. Kyselyyn vastasi 195 ihmistä, joista enemmistö kertoi lukevansa kirjoja vapaa-ajalla. Kuitenkin jako oli todella tasainen. Tämä tarkoittanee sitä, että n. 90 oppilasta vastanneista ei lue kirjallisuutta vapaa-ajalla.  

Pisa-tutkimustuloksien valossa lukutaidon taso on heikentynyt nuorilla. Lukutaidon OCED-keskiarvo ylittävistä maista Suomi on suurimmassa laskussa. Tähän suurena syypäänä nähdään sosiaalisen median yleistyminen ja lukemisen vähentyminen. Suomessa nuoret ovat esimerkiksi oppitunneilla useammin puhelimilla, joka häiritsee opiskelua. Marjut Aholan mukaan lukemista tulisi lisätä eikä hänen mielestään pysty lukea liikaa.  

Sain mahdollisuuden haastatella kirjallisuuden ammattilaista Minttu Vettenterää tätä uutisartikkelia tehdessä. Minttu Vettenterä on 44-vuotias Riihimäkeläinen kirjailija. Hänen tuotoksiinsa kuuluvat esimerkiksi valtamediaan päässyt Jonakin päivänä kaduttaa sekä Möllärimestari -kirjallisuuden palkinnolla palkittu Jaaron ja Merenneitojenmaan prinsessat. Hän pyörittää nykyään pienkustantamoa nimeltä Pinkumi.  

Haastattelussa: Kirjailija Minttu Vettenterä

Esittele itsesi. Kuka olet?

Minä olen Minttu Vettenterä, kirjoittamisen sekatyöläinen. Olen kirjoittanut toistakymmentä kirjaa, joihin lukeutuu romaaneja, lasten-, fantasia- sekä kauhukirjallisuutta. Olen myös kirjoittanut tietokirjan gerbiileistä. Kirjojen ohella olen opettanut kirjoittamista ja nykyään omaan pienkustantamon.

Mitä lukeminen on sinulle?

Lukeminen on minulle tärkeää. Se rentouttaa ja avartaa maailmaa. Se on myös hyvä tapa oppia uusia asioita.

Luetko sinä kirjallisuutta?

Nykyisellään arki on hektistä, joten tulee enemmän kuunneltua äänikirjoja. Koen kuitenkin fyysiset kirjat tärkeiksi, koska fyysisessä kirjassa on oma juttunsa. Ihminen uppoutuu kirjaan toisella tavalla, jopa paremmin kun hän itse lukee.

Mistä saat inspiraatiota kirjoittamiseen?

Saan inspiraatiota luonnosta. Ylipäätänsä saan inspiraatiota kaiken ympärillä tapahtuvan seuraamisesta. Käytän tässä ajatusleikkiä: Miksi tapahtuu/mitä voisi tapahtua. Tällä ajatusleikillä ajattelen päivän tapahtumia. Minua kiehtoo ihmisen mieli ja se, miksi se toimii sillä tavalla kuin se toimii.

Mitä lukemiseen ja kirjoittamiseen liittyvää haluaisit sanoa lukiolaiselle nuorelle?

Lukekaa ja kirjoittakaa, mutta älä anna kenenkään sanella sitä, mitä sinun kuuluisi lukea tai kirjoittaa. Monesti lukemisen ilo tyssää siihen, että joutuu lukemaan “vääränlaista” kirjallisuutta, joka ei tuo itselleen iloa. Kirjoittamista kannattaa kokeilla, vaikka ei omalta jutulta tunnu, koska se on hyvä tapa jäsennellä ajatuksia. Sanotaan, että puhumisen ohella kirjoittaminen on ainoa riittävän hidas tapa ajatella.

Mitä kouluja olet itse käynyt?

Olen opiskellut kirjoittamista ja viestintää avoimella yliopistolla Turussa ja Jyväskylässä.

Omaa sanottavaa?

Monet pohtivat, miten tullaan kirjailijaksi? Jos heräät aamulla ja halua kirjoittaa, olet kirjailija.

Kiitos.

Anonyymi sosiaalinen media lisää mahdollisuuksia ja tuo samalla vastuita. Miten anonymiteettiä voidaan käyttää hyödyksi ja mitä riskejä se tuottaa?

Jodel on Saksalaisen yrityksen The Jodel Venture GmbH:n kehittämä anonyymi sosiaalisen median alusta, joka mahdollistaa sisällön jakamisen matalammalla kynnyksellä. Internetin keskustelupalstoja mukaillen alkuperäinen postaaja saa OJ (original jodler) tägin. Poikkeuksena tähän on se, ettei sovelluksessa ole ollenkaan käyttäjänimiä, vaan kukin postaukseen kommentoinut saa itselleen järjestysluvun mukaisen numeron, joka kuvastaa käyttäjää kyseisessä langassa.

Myös lukioltamme löytyy Jodelista oma kanava. Kanavalla @jäkenlukioo käydään monesti keskustelua esimerkiksi kouluarkeen ja muuhun lukio-opiskelijoiden päiväjärjestykseen liittyvistä asioista. Mutta käytetäänkö anonymiteettiä väärin? Miten se voi vaikuttaa lukion yleiseen ilmapiiriin?

Järki teetti 15.2.2024 tutkimuksen lukiomme Jodel-kanavalla, jossa kysyttiin, millainen vaikutus Jodelin lukijoiden mielestä kanavalla on koulun ilmapiiriin. Tutkimus teetettiin kyselytutkimuksena Jodelin poll-ominaisuuden avulla. Kyselyyn sai vastata jokainen lukio Jodel-kanavaa seuraava ja vastausvaihtoehdot olivat positiivinen, neutraali ja negatiivinen. Tämän lisäksi oli mahdollista avata kommenteissa tarkemmin omia ajatuksiaan “muu” vaihtoehdon avulla.

Kyselyyn tuli yhteensä 178 vastausta, joista 32 % mielestä Jodelilla on positiivinen vaikutus ilmapiiriin, 14 % mielestä negatiivinen ja 51,1 % ei osannut sanoa tai piti vaikutusta hyvin vähäisenä/neutraalina. Tarkentavia kommentteja postaukseen tuli viisi kappaletta.

Vastanneiden kesken oli paljon eriäviä näkemyksiä

Eräs kommentoija piti keskustelua kanavalla melko toksisena, mutta sanoi kuitenkin saavansa kanavalta myös apua. Tämän lisäksi kaksi muuta kommentoijaa kokivat, että keskustelun sävy riippuu postauksen aiheesta. Lukion ulkopuoliselta opiskelijalta saadussa kommentissa todettiin ettei lukio vaikuta kovin houkuttelevalta ulkopuolisen näkökulmasta.

Kommenttikentän avoimet vastaukset olivat enimmäkseen samantyyppisiä joitain poikkeuksia lukuun ottamatta.

Sosiaalinen media on myös tehokas tapa vaikuttaa asioihin. Esimerkiksi toisen vuosiluokan opiskelijoiden wanhojen tanssien omatanssista käytiin kiivasta keskustelua Jodel-kanvalla ja paikoin annettiin voimakstakin kritiikkiä. Lopputuloksena omatanssiin tehtiin muutoksia. Tosin osa kritiikistä oli myös epäasiallista ja suorastaan omatanssin haukkumista. Tällöin kritiikki meni yli. Lisäksi Järjessä jo aiemmin kerrotuista opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajan vaaleista keskusteltiin myös laajasti. Ehdokkaista esitettiin mielipiteitä ja heidän kampanjointiansa kommentoitiin. Välillä tuli kritiikkiäkin, mutta suoraa haukkumista oli hyvin vähän tai ei ollenkaan.

Suurin osa kanavan seuraajista ei kuitenkaan osannut sanoa, onko Jodelilla parantava vai heikentävä vaikutus lukiomme ilmapiiriin tai piti vaikutusta hyvin vähäisenä. Sosiaaliseen mediaan liittyy aina omat riskinsä etenkin nettikiusaamisen osalta, ja anonymiteetti voi lisätä houkutusta sanoa jotain sellaista, mitä ei ehkä kasvotusten sanoisi. Nämä ovat asioita, jotka ovat käyttäjien itsensä päätettävissä. Kaikin puolin voi kuitenkin sanoa lukiomme Jodel-kanavan olevan kätevä tiedon saamiseen ja ajoittaiseen keskusteluun ajankohtaisista asioista. Lukiollamme on kuitenkin myös toinen kanva @jäkecrush, jossa paljastetaan nimensä mukaan ihastuksia ja jaetaan nimimerkkejä ja tuntomerkkejä. Nämä keskustelut voivat joskus äityä kriittisimmksi ja negatiivissävytteisemmiksi kuin lukion pääkanavan keskustelut.

Kunhan muistamme, miten netissä käyttäydytään asiallisesti, niin voimme kaikki nauttia mukavasta ja avuliaasta kokemuksesta Jodelissa! Tai Jodelin sloganin mukaan #GoodVibesOnly!

Artikkelikuva: Sami Ollinmäki

Kuvakaappaukset: Eemil Pietilä (Jodel-sovellus)

Keskiviikkona 24. päivä tammikuuta 2024 koululla vietettiin sisäpoliittista murrosvaihetta, kun koululle valittiin uusi opiskelijakunnan puheenjohtaja sekä hallitus.

Aamu alkoi heti kiperillä kysymyksillä nimittäin puheenjohtajaehdokkaiden tenttitilaisuudella. Vastakkain olivat Sami Ollinmäki ja Arttu Lager. Tilaisuudessa väistyvä opiskelijakunnan puheenjohtaja Ville Sikström sekä varapuheenjohtaja Tuulianna Hänninen esittivät toinen toistaan kiperämpiä kysymyksiä ehdokkaille. Kysymykset liittyivät muun muassa hallituksen toimintaan, opiskelijoiden hyvinvointiin sekä edunvalvontaan. Ja pääsivät ehdokkaat pohtimaan hieman ulkopolitiikkaakin tenttaajien kysyessä, miten he parantaisivat suhteita muhin lukioihin. Seuraavaksi kuulemme ehdokkaiden fiiliksiä ennen tenttiä Sanni Veijalaisen haastattelemana.

Ehdokkaat nähtiin ennen tenttiä vielä varsin leppoisissa tunnelmissa. Kuvassa Sami Ollinmäki (oikealla) ja Arttu Lager (vasemmalla).

Tentin ennakkofiilikset ja -odotukset

Puheenjohtajaehdokkaat istuvat minua vastapäätä opkh-kopin sohvalla. Tentin alkamiseen on aikaa enää viitisentoista minuuttia, ja tunnelmat ovat sen mukaiset. Siirrymme haastattelun pariin aikailematta.

Mitkä ovat fiilikset juuri ennen vaalitenttiä?

Arttu: “Hiukan jännittyneet. Lähen avoimin mielin ja itsevarmana tähän mestaan ja toivotan myös vastaehdokkaalle onnea.”

Sami: “Täs on tietenkin tietynlainen jännityksen kutina.”

Sami täsmentää häntä jännittävän kysymysten sisältö, ei niinkään itse tilaisuus ja puhuminen.

Miksi uskot, että juuri sinä voitat?

Arttu: “Mä oon saanut itelleni sen verran suosiota, hyvää ja pahaa, tässä viimeisten viikkojen aikana.”

Arttu huomauttaa suosion lisäksi myös omasta puheenjohtajataustastaan sekä taidostaan johtaa isoa joukkoa. “Pystyn johtamaan isoa porukkaa ilman, että mulla tulee suuria paineita.”

Sami: “Koen, että markkinointini on ollut laajaa ja saavuttavaa.”

Esimerkkinä Sami mainitsee nettisivujensa kävijämäärän. Hän mainitsee myös Jodel-alustalla vallitsevasta mielipiteestä mutta myöntää, että se on vain suuntaa antava viesti.

Mitä haluaisit sanoa sinua äänestäneille ihmisille?

Arttu: “Kiitos erittäin paljon teille joka ikiselle. Jos saan edes yhden äänen, oon erittäin iloinen – tottakai voittoa lähdetään tavoittelemaan.”

Sami: “Haluan syvältä sydämeltäni kiittää heitä, jotka ensinnäkin ovat yleisesti vaikuttaneet näissä vaaleissa, ovat äänestäneet kumpaa tahansa meistä. Erityisesti haluan kuitenkin kiittää heitä, jotka ovat äänestäneet minua.”

Mihin uskot, että tentin kysymykset liittyvät?

Arttu: “Varmaankin siihen, miten aiot itse käyttäytyä opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajana, minkälaisia arvoja itselläsi on ja varmaan sellaisia hyvinkin “out of the blue” -kysymyksiä, joihin ei pystyisi mitenkään valmistautumaan.”

Sami: “Villen tuntien kysymykset tulevat olemaan hyvin monialaisia. Ville tulee kysymään kysymyksiä, millä ei suoranaisesti ole mitään tekemistä puheenjohtajuuden tai opiskelijakunnan kanssa – kompakysymyksiä ja hyvin kummallisia hypoteettisia kysymyksiä.”

Sami kuitenkin lisää uskovansa kysymysten liittyvän hallitustoimintaan sekä mahdolliseen puheenjohtajuuteen.

Mihin kysymykseen ette erityisesti haluaisi vastata?

Arttu: “Itsehän olen sellainen tyyppi, että mitä tahansa multa kysytään, niin mä vastaan jotakin. Oikeastaan ei ole mitään kysymystä mihin en haluaisi vastata.”

Ehdokas kuitenkin myöntää, että kysymykset liittyen hänen mainontaansa olisivat mahdollisesti hieman epämukavia.

Sami: “En koe, että pelkäisin mitään kysymystä. Koen, että Ville ei ole kysymässä kysymystä, joka ei olisi millään tavalla relevantti tähän, joten mä oon aika avoin vastaamaan mihin tahansa.”

Haastattelun päätteeksi kiitän haastateltuja ehdokkaita. He vaikuttavat itsevarmoilta sekä uteliailta – en pysty erottamaan pienintäkään jännityksen pilkahdusta, mikäli hermostuneita naurahduksia ei oteta huomioon.

Tosi kyseessä

Molemmat ehdokkaat esittivät tentissä mielenkiintoisia näkemyksiä. Esiin nousi etenkin opiskelijoiden hyvinvointi sekä opiskelijakunnan hallituksen rooli opiskelijoiden edunvalvonnassa. Tämän lisäksi ehdokkaat pääsivät kukin antamaan omat näkemyksensä hypoteettiseen skenaarioon, jossa opiskelijoiden ja koulun henkilökunnan välit olisivat tulehtuneet. Sekä Sami että Arttu korostivat kommunikaatiota ja yhteisten ratkaisujen löytämistä.

Tenttaajat olivat poimineet Järjen 18.1.2024 julkaisemasta opiskelijakunnan puheenjohtajan vaalista kertovasta lehtijutusta lainauksia ehdokkaiden vastauksista ja kysyivät kysymyksiä niiden perusteella. Esimerkiksi Artulta kysyttiin, miten hän tekisi Järvenpään lukiosta Suomen suosituimman. Artun mukaan lukiota pitäisi mainostaa enemmän somessa, koska moni nuori on somessa. Hän voisi myös itsekin mainostaa lukiota esimerkiksi omalla vapaa-ajalla. Samilta puolestaan kysyttiin, minkälainen on hänen mielestään tehokas, laajakatseinen sekä tarkotuksenmukainen hallitus. Samin mukaan tällainen hallitus ajaa ensisijassa opiskelijoiden etua ja pyrkii ymmärtämään kokonaisvaltaisesti opiskelijoiden toiveita. Tällainen hallitus ei käytä opiskelijakunnan rahoja esimerkiksi hallituksen keskinäisiin menoihin.

Talousasiat nousivat yleisestikin esiin, kun ehdokkailta kysyttiin, miten heidän mielestään opiskelijakunnan varoja tulisi käyttää. Sami jatkoi aikaisempaa linjaansa ja toisti näkemyksensä siitä, ettei opiskelijakunnan rahoja tulisi käyttää hallituksen keskeisiin menoihin. Sami kuitenkin lisäsi, että sellaisiin hallituksen sisäisiin tapahtumiin, kuten koulutustapahtumiin, voidaan harkitusti käyttää opiskelijakunnan rahoja. Kuitenkin tällaisen rahankäytön hyödyn tulee koskea kaikkia opiskelijoita. Arttu komppaa Samia rahankäyttöön liittyvissä kysymyksissä, mutta lisää vielä kiskan yhdeksi rahankäytön kohteeksi. Hänen mielestä kiskan toimintaan pitäisi panostaa entistä enemmän.

Kiinnostuneet opiskeilijat sekä opettajat olivat kerääntyneet kuuntelemaan ehdokkaiden puheenvuoroja areenalle ja sen ympärille.

Tiukan tenttitilaisuuden jälkeen ehdokkaat siirtyivät jännittämään, kun opiskelijat pääsivät äänestämään mieluisaa ehdokasta. Olihan kyse kuitenkin isosta vastuutehtävästä! Äänestysaikaa oli noin kaksi tuntia, jonka jälkeen ruokavälitunnin lopussa keskusradio kajahti ja radiosta kuului väistyvän puheenjohtajan Ville Sikströmin itsevarma ääni. Hän oli tullut ilmoittamaan meille, kuka seuraava opiskelijakunnan puheenjohtaja on, Arttu Lager vai Sami Ollinmäki. Kisa oli selvä. Sami Ollinmäki oli valittu uudeksi puheenjohtajaksi! Yhteensä ääniä annettiin 430, joista Arttu sai 134 ja Sami 296 ääntä.

Politiikantäyteinen päivä ei kuitenkaan loppunut vielä siihen! Iltapäivällä auditoriossa pidettiin opiskelijakunnan jopa yli kolmeen tuntiin venynyt uuden hallituksen järjestäytymiskokous, jossa myös allekirjoittaneet olivat kukin paikalla. Puheenjohtajavaalin tuoma huomio oli kerryttänyt auditorioon jopa yli kolmekymmentä opiskeilijakuntatoiminnasta kiinnostunutta opiskelijaa. Siis enemmän kuin monena vuonna!

Noin puoli kahden aikaan tuore puheenjohtaja lausui maagiset sanat “Avataan kokous kello 13.27 ja todetaan se lailliseksi ja päätösvaltaiseksi.” ja näin oli kokous virallisesti aloitettu. Alkulöpinöiden jälkeen alkoi tapahtua. Uuden hallituksen rooleja alettiin jakamaan. Eikä aikaakaan, kun ehdolla oli jo useita ihmisiä. Etenkin mediavastaavien, toimintavastaavien ja kioskivastaavien tehtävät olivat suosittuja!

Mitä seuraavaksi? – Opiskelijakunnan tulevaisuus

Moni varmaan pohtii, mitä Ollinmäen valitseminen puheenjohtajaksi käytännössä tarkoittaa. Ollinmäen omien sanojensa mukaan tuoreen opiskelijakunnan hallituksen toiminnan tulevaisuutta on vielä vaikea nähdä kokonaisuutena, mutta konkreettisia suunnitelmia löytyy jo. Suunnitteilla on muun muassa ystävänpäiväjuhla. Luvassa on myös aktiivista kioskitoimintaa, tapahtumia areenalla sekä jo perinteeksi muodostunut toimintapäivä. Opiskelijakunnan toimintaa pääsee myös tulevaisuudessa seuraamaan uudelleen henkiin herättyjen somealustojen kuten Tiktokin kautta.

Eemil Pietilä, mediavastaava:

Etenkin mediavastaavien työllä on iso rooli opiskelijakuntatoiminnan mainostamisessa niin koulun sisällä kuin ulkopuolisillekin. Viime hallituskaudella lukion opk:n somet ovat olleen melko hiljaisia, joten uuden hallituksen mediavastaavien panos tulee varmasti näkymään myös somessa. Tämän lisäksi tietenkin teemme lukion sisäistä mainontaa esimerkiksi opkh:n järjestämistä tapahtumista sekä soitamme perjantaisin musiikkia opiskelijoille. Hienoa olisi, jos yhä enempi määrä ihmisiä kiinnostuisi opiskelijakuntatoiminnasta!

Venla Koponen, kiskavastaava:

Kioskivastaavien tehtävä on pitää auki opiskelijakunnan kioskia, etenkin pitkinä päivinä. Kiskalta voi ostaa pientä syötävää tai vaikka energiajuoman. Uusilla kioskivastaavilla on myös muutamia kehitysideoita kioskille, joita tullaan näkemään tulevan hallituskauden aikana. Kioskin tarkoitus onkin toimia enemmänkin palveluna kuin rahasampona, joten hinnat ovat matalat. Kiskalla nähdään!

Sanni Veijalainen, toimintavastaava:

Toimintavastaavien duunina on järjestää erilaista toimintaa – teemapäivät sekä toimintapäivät toimivat hyvinä esimerkkeinä. Meillä on ollut myös taipumusta järjestää kaikenlaista extraa: glögin ja piparien jakaminen joulun alla, erilaiset teemajahdit…. Oma lempparini tähän mennessä on ehdottomasti välitunnin bingohetki<3 Tälle kaudelle on jo suunnitelmia, joita toivottavasti pääsemme toteuttamaan (kaveripöytä, koulupäivän ulkopuolella järjestettävä virkkaus-/käsityökerho….) teidän kanssanne. Kiskaise käytävällä hihasta tai slaidaa dm, jos herää ajanviettoehdotuksia tai kysymyksiä<3

Kirjoittanut Eemil Pietilä, Sanni Veijalainen ja Venla Koponen

Kuvat: Iita Markkanen

Unohtakaa presidentinvaalit ja kääntäkää katseet keskiviikkona 24.1. järjestettäviin opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajavaaleihin! Näissä vaaleissa vastakkain kilpailee kiveäkin kovempi kaksikko: Arttu Lager ja Sami Ollinmäki. Vuoden suurin poliittinen spektaakkeli nähdään, kun keskiviikkona 24. päivä klo 9.45 areenalla järjestetään myös Yhdysvaltojen Joe Bidenin sekä Donald Trumpin päät sekoittava VAALITENTTI! Tässä suuressa debatissa nämä kaksi erinomaista ehdokasta, Sami Ollinmäki ja Arttu Lager, asetetaan vastaamaan toinen toistaan kiperimpiin kysymyksiin tavoitteena erotella jyvät akanoista. Tämä tilaisuus ei jätä ketään kylmäksi! Alla ensimakua ehdokkaista haastattelun muodossa.

Tekoälyn näkemys vaaliväittelytilaisuudesta

Ehdokkaiden haastattelu

Sami Ollinmäki

Kuka on Sami Ollinmäki?

Olen Sami Ollinmäki, 2. vuosikurssin jokapaikanhöylä ja luonnontiede-matemaattisen linjan opiskelija. Olen aktiivisesti mukana useissa tapahtumissa ja tahoissa lukiolla, organisoiden säännöllisesti mielialaa kohottavia ja arkea rentouttavia tapahtumia. Olen rauhallinen, järjestelmällinen ja luotettava.

Miksi juuri sinut tulisi valita opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajaksi?

Minut tulisi valita opiskelijakunnan puheenjohtajaksi aiemman kokemukseni sekä osoittamieni taitojen vuoksi. Olen säännöllisesti osallistunut nykyisen hallituksen toimintaan, parantaen sitä ja tuoden esiin mielipiteitäni. Osaan aiempien toimien vuoksi kokouskäytänteitä, hallinnollisia seikkoja sekä johtamista mielestäni erinomaisesti, ja enemmän kuin vastaehdokkaani tai lukion opiskelijakunnan johtamiseen oikeasti tarvitsisi.

Minkälainen olisi sinun johtama opiskelijakunnan hallitus?

Johtamani opiskelijakunnan hallitus olisi tehokas, laajakatseinen sekä tarkoituksenmukainen. Hallitukseni ei toimisi eliittikerhona tai kuppikuntana, vaan olisi olemassa yksinomaan opiskelijakunnan jäsenien, eli teidän arvon lukijat, etujen ja opiskelumukavuuden ajamiseen. Hallitukseni ei olisi vain tapahtumaorganisaattori, konserttien järjestäjä, kioskiyritys tai kokoustoimisto. Hallitukseni olisi monipuolinen ja laaja-alainen taho, joka tekisi työtä monella taholla opiskelijoita varten.

Mitä vahvuuksia ja heikkouksia sinulla on puheenjohtajan pestiä ajatellen? Entä kehittämiskohteita?

Vahvuuksiini lukeutuu muun muassa vastuullisuus, järjestelmällisyys sekä kokemus. Ilman näitä opiskelijakunnan ja sen hallituksen johtaminen ei ole toimivaa, vaan saattaa muistuttaa enemmän sitä kaveriporukan päätöstä siitä, mihin mennään syömään. Vahvuuksiini kuuluu myös tiiviiksi muodostunut verkosto eri lukiomme osaajien kanssa sekä selkeät tavoitteet ja päämäärät, joiden ei voida katsoa olevan eturistiriitaisia. Kehittämiskohteita, joita jotkut kutsuvat heikkouksiksi, on minulla myös tietenkin, niinkuin on kaikilla ihmisillä. Suurin kehittämiskohteeni, joka kumpuaa lähinnä samasta paikasta kuin kykyni ja kokemukseni, on työn määräni. Olen aktiivinen monessa paikassa, ja tämä täyttää luontaisesti kalenteriani, mikä voi johtaa esimerkiksi hallituksen kokousten myöhästymiseen. Tämä aktiivisuus tuo toki myös etuja, sillä kytkeytyneempi puheenjohtaja sujuvoittaa monien yhteistyöhankkeiden järjestelyä.

Jos sinut valittaisi puheenjohtajaksi, niin mitä odottaisit tulevalta kaudelta?

Tulevana puheenjohtajana odottaisin kaudeltani saumatonta yhteistyötä hallituksen välillä, suuria projekteja sekä jatkuvasti parantuvia opiskelijoiden mahdollisuuksia nauttia lukiovuosistaan. Tämän lisäksi haluan panostaa voimakkaasti opiskelijoiden hyvinvointiin, edistää avointa vuoropuhelua opettajien kanssa ja varmistaa, että lukiossamme vallitsee inklusiivinen ilmapiiri, jossa jokainen opiskelija tuntee itsensä arvostetuksi. Näiden tavoitteiden eteen työskentely on keskeinen osa visiotani, ja pyrin luomaan yhteisön, jossa jokainen opiskelija voi menestyä ja kehittyä.

Koetko voivasi oppia jotain puheenjohtajan työstä? Mitä?

Elämä on mielestäni matka, joka koostuu oppimisen etapeista. Jokaisella on paljon varaa oppia lisää, ja käytännön teot ovat parhaita mahdollisia keinoja tehdä niin. Näinollen, minullakin olisi vielä paljon opittavaa opiskelijakunnan puheenjohtajana. Vaikka johtamisesta minulla onkin kokemusta, en ole ennen johtanut lukion opiskelijakuntaa. Se tuo mukanaan uniikkeja haasteita, kuten lukion opetussuunnitelman, tilojen käytön rajoitteet opetuksen puitteissa sekä rajallisen budjetin, jonka kasvattaminen ei ole suurissa määrin mahdollista. Nämä haasteet kuitenkin tekevät pestistä mieluisan, sillä ihmisenä haluan luonnostaan haastaa itseäni ja siten kehittyä.

Vapaa sana:

Hyvät kanssaopiskelijani. Nämä ovat todennäköisesti ensimmäiset puheenjohtajavaalit, joissa kukaan teistä äänestää. Pyydän teitä huomioimaan, että lukion opiskelijakunnan hallitus on fundamentaalisesti erilainen kuin esimerkiksi yläasteen oppilaskunnan hallitus, vaikka se kantaakin samankaltaista nimeä. Pyydän teitä harkitsemaan ääntänne tarkasti – kenet haluatte oikeasti johtamaan tätä tahoa, solmimaan koulukuvaussopimuksia ja yritysyhteistöitä tapahtumapäivään, sekä rahoittamaan wanhoja ja muita tapahtumia. Vaikkette päätyisikään lopulta äänestämään minua, pyydän teitä harkitsemaan valintaanne. Valitkaa pätevä ehdokas, älkää äänestäkö suoraan suosittua sellaista. Voit tutustua lisää kampanjaani ja esimerkiksi kannatuspuheenvuoroihini osoitteessa https://ollinmäki.com/opkh/pj

Arttu Lager

Kuka on Arttu Lager?

Arttu Lager on 16-vuotias Järvenpään lukion ensimmäistä vuotta käyvä opiskelija. Artun tavoitteena on tehdä mahdollisimman paljon isoja asioita, joilla on vaikutusta muihin ihmisiin ja maailmaan. Hän on Jäken lukion biologian ja maantieteen opettajan Emma Lagerin poika, ja Artulla on tavoitteena jättää itsestään mahdollisimman iso, vaikutusta tuonut, ja hyvän tyypin jalanjälki Jäken lukioon.

Miksi juuri sinut tulisi valita opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajaksi?

Minut pitäisi valita opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajaksi, koska minulla on aiempaa kokemusta puheenjohtajan työstä sekä olen vastuullinen ja luonnollinen johtaja. Kykenen tekemään vaikeitakin päätöksiä ja seistä niiden takana. Olen itsevarma ja tunnen Jäken lukion, sillä olen käynyt täällä jo alle 7 vuotiaasta lähtien. Olen myös hyvä esiintymään.

Minkälainen olisi sinun johtama opiskelijakunnan hallitus?

Minun johtama opiskelijakunnan hallitus olisi järjestäytynyt, tasa-arvoinen ja sillä olisi halu toteuttaa ahkerasti opiskelijoiden tavoitteita sekä parantaa koulun ilmapiiriä ja tunnettavuutta. Opiskelijat olisivat tyytyväisia hallituksen toimiin ja haluaisivat itsekin olla osa opkh:ta. Ennen kaikkea minun johtama hallitus ajaisi aina ensimmäisenä opiskelijoiden etua ja hyvinvointia.

Mitä vahvuuksia ja heikkouksia sinulla on puheenjohtajan pestiä ajatellen? Entä kehittämiskohteita?

Vahvuuksiani ovat, että olen hyvä johtaja ja luontainen esiintyjä. Saan ääneni kuuluviin. Minulla on kokemusta puheenjohtajan työstä sekä olen rohkea kokeilemaan uusia asioita, vaikka minulla ei olisikaan asiasta aiempaa kokemusta. Osaan sanoa ei. Olen myös erittäin sosiaalinen, mikä helpottaa minua saamaan yhteyksiä muihin tahoihin. Olen kunnianhimoinen tekemään koulustamme Suomen tunnetuimman. Teen ahekrasti töitä roolista tai pestistä riippumatta. Heikkouksiani ovat, että saatan joskus olla jopa liian tunteellinen ja ottaa liikaa vastuuta itselleni. Olen myös suhteellisen nuori puheenjohtaja isossa lukiossa. En asu Järvenpäässä, mutta saan toisena vuonna ajokortin. Olen myös aktiivinen muussa koulun toiminnassa, mikä saattaa aiheuttaa kiirettä. Minun lukujärjestykseni on etenkin ykkösvuonna kiireellinen.

Jos sinut valittaisi puheenjohtajaksi, niin mitä odottaisit tulevalta kaudelta?

Alkukausi tulisi varmasti olemaan pientä härdelliä, sillä tuoreella hallituksella asiat menevät jokseenkin uusiksi. Kuitenkin kun tilanne on saatu kuntoon ja vakautettua, niin odotan kiirellistä vuotta hallituksessa sekä mahtavia ja ennenäkemättömiä kokemuksia. Hallituksen toiminta tulee olemaan hyvinkin ammattimaista ja totisempaa verrattuna ylä- ja alakoulujen oppilaskuntien hallitusten toimintaan. Lupaan, että areenatapahtumista tulee entistäkin mullistavampia!

Koetko voivasi oppia jotain puheenjohtajan työstä? Mitä?

Koen, että voin ja tulen oppimaan lisää johtamisen taitoja sekä kehittymään päätöksenteossa, aikatauluttamisessa ja minusta tulee parempi neuvottelija.

Vapaa sana:

Jäken lukio tarvitsee vahvan esikuvan. Sellaisen, joka on valmis tekemään isoja ja vaikeita päätöksiä koulun eteen ja joka haluaa tehdä Jäken lukiosta suositumman vaihtoehdon Suomessa. Sellaisen, joka ajaa opiskelijoiden etua loppuun saakka, pystyy esiintymään ja on opiskelijoiden kanssa vuorovaikutuksessa sekä saa äänensä esiin. Sellaisen, joka hoitaa hommansa loppuun ja joka tekee sen hyvin. Jos olette minun kanssa samaa mieltä, äänestäkää minua, tehdään Jäken lukiosta Suomen tunnetuin lukio!

Väistyvän puheenjohtajan haastattelu

Ville Sikström

Millaista on toimia opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajana?

Opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajana toimiminen on haastavaa, mutta palkitsevaa. Tielle on tullut paljon yllättäviä ja aikaa vieviä tehtäviä; on tullut rampattua hallintokäytävällä alinomaa, mutta kaikki haasteet on tähän mennessä selätetty. Työhön kuuluu paljon organisoimista ja ihmisten kanssa työskentelyä, erilaisten intressien pompottelua. Nyt kahden vuoden jälkeen, olen täysin valmis luovuttamaan nuijan seuraavalle puheenjohtajalle.

Oletko oppinut jotain puheenjohtajan työstä? Mitä?

Olen oppinut paljon erilaisia taitoja puheenjohtajana. Olen oppinut paljon organisoimistaitoja ja neuvottelutaitoja: kompromisseja ja tiukkoja äänestyksiä on ollut, ja tilanteet on täytynyt selvittää. Erilaisten ihmisten kanssa työskentelemisestä olen myös oppinut paljon, sillä opiskelijakunnan hallitus on toiminut viimeiset kaksi vuotta erilaisilla kokoonpanoilla.

Onko jotain sellaista, mikä olisi erityisesti jäänyt mieleen puheenjohtajakaudeltasi?

Erityisesti minulla on jäänyt mieleen Ukrainan Värinen Taivas -tukikonsertti, jonka järjestimme syksyllä. Saimme kerättyä 600€ Ukrainan tueksi, mikä on todella merkityksellistä itselleni.

Mitä vinkkejä antaisit tulevalle puheenjohtajalle?

Vinkki viitonen seuraavalle puheenjohtajalle: älä ota liikaa itsellesi tehtäväksi!

Artikkelikuvat luonut Nuppu Tuukkanen ja Eemil Pietilä. Kuvien luomisessa on käytetty apuna myös tekoälyä (poislukien ehdokkaiden omat kuvat).

Juttua muokattu 19.1.2024 klo 1.29, korjattu kirjoitusvirhe väistyvän puheenjohtajan Ville Sikströmin haastattelun otsikosta. Poistettu ylimääräinen a-kirjain.

Mistä saat juttuideoita? Millainen koulutus toimittajilla yleensä on? Kuinka kauan yhden jutun kirjoittamiseen menee? Mitä kannattaa ottaa huomioon ennen kuin lähtee opiskelemaan journalismia, ja mitkä ovat toimittajan tärkeimmät ominaisuudet? Millainen on toimittajan tyypillinen työpäivä? Tuleeko käytettävien ohjelmistojen kanssa usein teknisiä ongelmia?

Kysymykset lentelivät ilmassa, kun Järki sai vieraakseen kokeneen toimittajan Maarit Uberin, joka saapui kertomaan meille työstään toimittajana ja jakamaan vinkkejä tulevaisuutta varten 24.3.2021. Koronapandemian takia vierailu toteutettiin etävierailuna, mutta siitä huolimatta puolituntinen vierailu oli hyvin antoisa koko Järjen väelle.

Maarit Uber on paljon nähnyt toimittaja, joka on uransa aikana ehtinyt tehdä työtä monella eri tavalla: hän on työskennellyt sekä toimituksessa että freelancerina. Hän on kirjoittanut useisiin paikallis- ja maakuntalehtiin, Suomen Kuvalehteen sekä Lännen Mediaan, ja matkan varrelle on mahtunut paljon.

Toimittajan tielle Maarit Uber päätyi sen jälkeen, kun alkoi Göteborgissa ollessaan kirjoittaa paikalliseen ruotsinsuomalaiseen lehteen ja innostui journalismista. Tämän jälkeen Uber päätyi vaihtamaan pääainettaan journalistiikkaan. Tämän lisäksi hän on filosofian maisteri.

• Millainen koulutuspolku toimittajilla yleensä on?

Uber kertoo, että läheskään kaikilla toimittajilla ei ole tutkintoa journalistiikan alalta vaan monet ovat opiskelleet jotakin yleissivistävää pääaineenaan journalistiikan sijasta. Nykyään useat toimittajat hankkivat alalta tutkinnon. Uber kokee kuitenkin suureksi eduksi sen, jos on opiskellut muutakin kuin journalistiikkaa: siten pystyy erottumaan joukosta ja kenties parantamaan omia työllistymismahdollisuuksiaan.

Tiivistettynä toimittajaksi voi siis päätyä useaa kautta eikä yhtä ainoaa oikeaa reittiä ole olemassa.

• Mitä kannattaa ottaa huomioon, jos haluaa lähteä opiskelemaan journalismia?

Uber painottaa tätä kysyttäessä laajan kouluttautumisen tärkeyttä: ”Jos ei ole mitään erikoisosaamista, voi työllistyminen olla hankalaa.” Täten hän ei myöskään kuvaile alan tämänhetkistä työllistymistilannetta kovinkaan hyväksi. Vakipaikkoja on vähän tarjolla, ja kilpailu on kovaa.

Viime aikoina Maarit Uber on itse toiminut freelance-toimittajana ja keskittynyt jutuissaan Venäjään. Hänellä on vahva erikoistumisala, jonka ansiosta hänen on ollut helppo saada omia töitään myydyksi. Tähän liittyen hän nostaa esille myös kielitaidon tärkeyden: esimerkiksi kiinan, venäjän ja viron osaamisesta voi olla huomattavaa hyötyä englannin ohella.

Tärkeimpiä ominaisuuksia kysyttäessä vastaus on selvä: yleinen kiinnostuneisuus eri asioista, omatoimisuus, itsenäisyys, uskallus, keskittymiskyky ja tietynlainen ulospäinsuuntautuneisuus.

• Millainen on toimittajan tyypillinen työpäivä?

Tyypillinen työpäivä riippuu paljon siitä, minkälaista työtä tekee: toimituksessa uutistoimittajana työskennellessä päivä on aika erilainen kuin freelancerina. Tällä hetkellä hän itse tarjoaa juttuaiheita lehdille ja kirjoittaa juttuja sopimuksen mukaan.

Toimituksessa työskennellessä tyypillinen työpäivä alkaa usein aamukokouksella, mikäli on uutisvuorossa. Joskus työn alla on puolestaan jotain ennalta sovittua. Työ on kuitenkin monesti vuorotyötä, ja viikonlopputöitä tehdään keskimäärin yhtenä viikonloppuna kuukaudessa tai parissa.

Freelancerina työskentelyssä on oma vapautensa, mutta työn vapauden hyödyllisyys riippuu hieman omasta elämäntilanteesta. Uber itse kokee freelancerina työskentelyn hyödylliseksi omassa elämäntilanteessaan.

• Kuinka nopea työtahti on, ja millaisia työskentelyohjelmat ovat?

”Keskimäärin normaalitilanteessa pystyn tekemään noin yhden jutun päivässä, mutta tällä hetkellä teen yhdestä kahteen juttua viikossa. Pituus tietenkin vaikuttaa, lyhyitä uutisjuttuja pystyy tekemään useammankin päivässä. Tällä hetkellä teen kuitenkin juttuja, jotka ovat 3000 merkistä ylöspäin”, Uber kertoo työtahdista kysyttäessä. Keskimäärin yhteen juttuun menee alle kahdeksan tuntia. Tällä hetkellä hän itse ei tarjoa erityisen pitkiä juttuja, koska käytetty aika ja palkkio kohtaavat paremmin lyhyissä jutuissa.

Kun Järki kysyi siitä, mistä juttuideoita on mahdollista saada, vastaus oli monipuolinen. Ideoita voi saada useasta eri paikasta, kuten kansainvälisestä mediasta, keskusteluista ihmisten kanssa ja sosiaalisesta mediasta.

Toimitusjärjestelmiä on Uberin mukaan useita. Toimituksessa on usein valmiit juttupohjat, joihin voi kirjoittaa suoraan ja joiden asetuksia voi muokata. Freelancerina jutut laitetaan usein eteenpäin sähköpostitse ja kirjoitetaan jollain tekstinkäsittelyohjelmalla. Hänen mukaansa suurin osa tekstinkäsittelyohjelmista on myös helppokäyttöisiä ja niiden käyttöön on erilliset ohjeet.

• Mikä on parasta ja haastavinta toimittajan työssä?

”Itse tykkään eniten siitä, että työ on aika itsenäistä ja monesta asiasta voi päättää omatoimisesti. Tietenkin toimituksessa ollessa on vähän eri asia. Tällä hetkellä monelle haastavinta on juttujen myyminen järkevillä palkkioilla, koska yleistoimittajista on paljon tarjontaa. Jos on selkeä erityisala, on hieman paremmassa asemassa”, Uber vastaa tähän monia varmasti askarruttavaan kysymykseen.

• Minkälaisia juttuja Maarit Uber itse tekee, ja mitkä hetket ovat jääneet hänen mieleensä?

Uberin erikoisalaa ovat Venäjä sekä muut entisen Neuvostoliiton osat, kuten Ukraina, Valko-Venäjä ja Keski-Aasia. Yleensä aiheet ovat jollain tavalla ajankohtaisia ja syventäviä, usein politiikkaan liittyviä. Aiemmin hän matkusti usein kohdemaihin, erityisesti Venäjälle, mutta tällä hetkellä hän tekee paljon etänä koronan takia.

Mieleen hänelle ovat parhaiten jääneet kauempana sijaitsevat, silmiä avaavat paikat, kuten Murmansk. Hän on myös tavannut esimerkiksi Venäjän pitkäaikaisen ulkoministerin. Lisäksi Putiniin liittyvät lehdistötilaisuudet ovat hyvin tarkasti valvottuja.

• Teetkö paljon kuvittajien kanssa töitä?

”Kuvittajien kanssa en juurikaan tee töitä mutta valokuvaajien kanssa jonkin verran. Usein juttuihini tulee esimerkiksi valokuva paikan päältä tai jostain kuvapankista. Muunlaista kuvitusta, kuten grafiikkaa, tulee juttuihini hyvin vähän.”

• Lopuksi kysyimme vielä palkkauksesta ja freelance-toimittajien ja toimituksessa työskentelevien toimittajien eroista.

Freelance-toimittajana saa juttukohtaisia palkkioita. Kaikesta juttuun liittyvästä sovitaan tarkasti etukäteen. Journalistiliiton suositusten mukaan freelancerin tulisi saada päivän työstä reilun 500 euron suuruinen palkkio, josta lähtevät esimerkiksi verot, eläkkeet ja lomarahat. Jos saa varsinaista palkkaa palkkioiden sijaan, tilanne on toki erilainen. Tällä hetkellä liiton suositus ei käytännössä toteudu kovinkaan monen kohdalla: harva freelancerina tekee tasan viisipäiväistä työviikkoa. Osa päivistä menee juttujen suunnitteluun ja niiden myymiseen, mikä on tärkeää huomata.

Käytännössä freelancerin työssä erityisen tärkeitä ovat kontaktit, joita kannattaa hankkia esimerkiksi työhaastattelujen kautta. Täten voi olla helpompaa myydä omia juttujaan kyseiseen paikkaan jatkossakin. Uber painottikin kontaktien merkitystä.

Kun Järki vielä kysyi siitä, onko kannattavampaa lähteä freelanceriksi vai toimitukseen, Uber vastasi seuraavasti: ”Mikäli tiettyä erikoisalaa ei ole, voi olla rahallisesti kannattavampaa lähteä tavalliseen kuukausipalkkaiseen työhön. Jos omaa työtä on helppo myydä, ei ole juurikaan merkitystä. Monet asiat vaikuttavat päätökseen. – – Toimituksessa kuukausipalkka on noin 3000–4000 euroa.”

Toimituksesta hän listaa hyviksi puoliksi yhteisön ja sosiaalisuuden, kun taas avotoimituksissa keskittyminen voi olla hankalampaa, vaikka ergonomia voikin olla parempi kuin esimerkiksi kotona. Kotona keskittyminen ja työteho voivatkin olla parempia mutta ergonomia ei välttämättä ole itsestään selvä asia.

Viimeisenä kysyimme vinkkejä aloitteleville toimittajille. Tähän Uber vastasi painottamalla kontaktien ja verkostoitumisen tärkeyttä. Hän oli itse työharjoittelussa Venäjällä suomenkielisessä lehdessä ja Suomessa kesätöissä esimerkiksi STT:llä ja Ylellä.

Koronakeväänä etänä järjestetty vierailu päättyi runsaisiin kiitoksiin ja kevään toivotuksiin. Näin kesäloman alussa myös Järjen toimitus toivottaa kaikille rentouttavaa kesälomaa!

Osa opiskelijoista kokee etäopiskelun raskaana ja uuvuttavana. Vaikka tämä uusi opiskelumuoto onkin jo tullut monille tutuksi, kaikki eivät välttämättä tiedä, miten voisi helpottaa omaa opiskeluaan ja jaksamistaan. Siksi Järki haastatteli opiskeluhuollon ammattilaisia, koulumme terveydenhoitajaa, psykologia ja kuraattoria, etäopetukseen liittyvin kysymyksin. Aluksi haastatellut henkilöt esittelevät itsensä. 

Terveydenhoitaja Minna Ojanen: “Mä oon Minna Ojanen ja mä oon täällä Järvenpään lukiossa terveydenhoitaja. Ja viitenä päivänä viikossa periaatteessa tavoitettavissa pääsääntöisesti.” 

Psykologi Inka Kurkinen: “Mä oon Kurkisen Inka ja lukion psykologi, päätoiminen eli joka päivä tavoitettavissa lukiolla.” 

Kuraattori Katja Takko: “Ja minä puolestani sitten olen kuraattori Katja Takko ja myös viitenä päivänä viikossa tavoitettavissa koululla.” 

Miten te olette huomanneet, että eristys on vaikuttanut ihmisiin?

Katja tarkentaa kysymystä: ”Ja varmaan tarkoitatte, että varsinkin opiskelijoihin?” Järki vastaa tähän myönteisesti. 

Katja: ”Niin, tästä tuli heti mieleen, että opiskelijoilta on tullut viestiä, että ollaan turhautuneita, tylsistyneitä, eikä ole mitään kivaa odotettavissa näköpiirissä.”  

Katja nostaa esille, että esimerkiksi Vanhojen tansseja, penkkareita, TJ0:a tai kaamoksen karkoittajaisia ei ole odotettavissa. 

”Vaikka livestreameja on tehty, niin onhan sillä iso merkitys, että ollaan kaikki yhdessä. Ainakin tällaisia ajatuksia multa nousi heti mieleen. On siis tosi rankkaa aikaa. Ja ystäväkontaktit myös siellä vapaa-ajalla on merkittävästi vähentyneet, kun ollaan eristyksissä”, Katja toteaa. 

Inka nyökyttelee ja jatkaa: ”Just näin. Ja tavallaan mä koen, että opiskelijoilla näkyy ihan samoja haasteita kuin mitä kaikilla ihmisillä näkyy nyt. Kun on nyt näitä eristystoimia.” 

Inka toteaa haasteiksi yksinäisyyden ja mielenterveyshaasteet, jotka ovat hänen mukaansa yleisesti lisääntyneet. 

”Mun mututuntuman mukaan yhteydenottojen määrä on lisääntynyt ihan kaikkialla meidän lukiossa. Ja ihan muuallakin yleisestikin. Eli jos on ollut jotakin haasteita, ne on nyt ehkä vielä korostuneet. Ehkä on tullut myös jotain uusia haasteita.” 

Inka ottaa esille, kuinka kotona tilanteet voivat kärjistyä kaikkien eläessä poikkeustilanteessa. Huolta voi kotona aiheuttaa esimerkiksi taloudellinen tilanne tai riidat perheen sisällä, jotka Inkan mukaan vaikuttavat opiskelijoihin. 

”Nämä ihan yleiset asiat mitä korona on eli mitä puhutaan vaikka uutisissa, ne kaikki näkyy myös opiskelijoilla. Sellaisia seurauksia tällä on ollut”, Inka jatkaa. 

Katja puolestaan sanoo, että monet ovat kertoneet itsenäisen opiskelun olevan todella rankkaa. Hän nostaa esille aloittamisen vaikeuden ja keskittymättömyyden. Ne ovat Katjan mukaan tuoneet todella paljon haasteita opiskelijoiden arkeen.  

”Ja niin kuin Inka sanoit, kotona kun ei tiedä, onko siellä kaikilla sellainen oma työskentelypiste ja kuinka moni opiskelija ja huoltaja tekee kotona töitä. Kuka esimerkiksi ehtii laittaa ruokaa? On siis varmasti tullut erinäköistä haastetta.” 

”Tämä on niin laaja kysymys, että tähän voisi käyttää tämän koko ajan”, Inka toteaa naurahtaen. 

Minkälaisista asioista voi keskustella kanssanne? 

Terveydenhoitaja Minna aloittaa kertomalla, että hänen kanssaan voi jutella mistä vain. Hän kertoo, että jos hän kokee opiskelijan tarvitsevan muuta tukea, hän ohjaa tämän eteenpäin. 

”Olen sillei helposti lähestyttävä. Kaikki on ehkä tottuneet siihen, että terveydenhoitajan luona käydään kerran vuodessa, niin aika paljon opiskelijat kuitenkin hakeutuvat mun luokse. Sitten tässä vähän jutellaan ja pohditaan, että minkälaista tukea olisi sitten saatavilla”, hän jatkaa. 

Inka toteaa: ”Totta, aika moni mun ja Katjan asiakkaista on tullut Minnan kautta. Se on semmoinen aika yleinen väylä.” 

Inka kertoo, että psykologin kanssa voi jutella mistä vain mutta yleensä tapaamisissa on jokin teema. Hänen mukaansa viime aikoina yleisimmät keskustelunaiheet ovat olleet ahdistus ja uupumus. Näiden lisäksi Inka listaa masennuksen, mielialaan liittyvät asiat, syömis- ja kehonkuvaongelmat, pakko-oirehaasteet ja ADHD:seen liittyvät asiat keskustelunaiheiksi. 

Katja kertoo: ”Joo, samantyyppistä työtä aika pitkälti tehdään Inkan kanssa. En tee mitään tutkimuksia, että siinä on varmaan se aivan selkein ero, jos puhutaan oppilaitoksesta. Ihmissuhteista ja opiskelusta on asiakkuuksia. Sitten voi olla omaan kasvuun ja kehitykseen liittyviä pohdintoja ja ehkä taloudellisia asioita. Mahdollisesti myös oman asunnon etsimistä ja pohdintaa jatko-opiskeluista. Sitten voi olla jotain kriisejä tai päihteitä. Todella laidasta laitaan on tarttumapintoja.” 

Hän mainitsee vielä, että pyrkii työstämään opiskelijan ehdoilla aiheita eteenpäin. Katja myös kertoo antavansa välillä kotitehtäviä.  

Miten etäopetus vaikuttaa terveydenhoitajan työhön? Ovatko tietyt tutkimukset, kuten terveystarkastukset, vähentyneet? 

“Ehkä suurin asia, mikä näkyy täällä, on tietysti se, että täällähän on normaalia hiljaisempaa. Terveystarkastukset eivät ole nyt pyörineet ihan samalla tavalla kuin normaalitilassa. Enempi sitten oon hoitanut niitä opiskelijoita, jotka ovat itse hakeutuneet tähän vastaanotolle. Se, mikä tässä näkyy, on se, että opiskelijoilla, jotka nyt hakeutuvat tähän vastaanotolle, on ehkä semmoisia isompia haasteita tai asioita, joita he tulevat hoitamaan”, toteaa Minna. 

Minna kertoo myös, että etävastaanottojen pitäminen on uusi työhön vaikuttava asia ja että tapaamisia on nykyään sekä kasvokkain että etäyhteyksin. Terveystarkastusten ja muiden tutkimusten vähenemiselle Minna kertoo olevan monta eri syytä. On esimerkiksi vaikea saada opiskelijoita tulemaan terveystarkastukseen, varsinkin, jos opiskelijalla ei ole suurempia haasteita tai ongelmia.  

Näiden lisäksi haasteita Minnan työhön on tuonut se, että hän on ollut sekä viime että tänä lukuvuonna osittain muissa töissä. Sen takia hän ei ole ollut fyysisesti yhtä usein lukiolla, minkä vuoksi tapaamisia on ollut vähän vähemmän. 

Entä onko itse yhteydenottoja ollut yleisellä tasolla vähemmän, jos vertaa esimerkiksi syksyyn? 

Minna kertoo miettineensä tätä kysymystä pitkään, sillä vastausta on hänen mukaansa vaikea antaa. 

Hän pohtii asiaa muutamasta eri näkökulmasta: “Normaalissa arjessahan, kun ollaan täällä koululla, mä pyöritän semmoista avovastaanottoa, jossa yleensä käy aika paljon opiskelijoita. Sinne voi tulla ilman ajanvarausta. Mutta nyt tietysti, kun sitä ei ole, kaikkien asioitten hoitaminen alkaa etänä. Kyllä mä sanoisin, että yhteydenottoja on ainakin yhtä paljon. Plus sitten se, että monen kanssa täytyy kuitenkin sopia, että tulee tähän paikan päälle. Tietysti on niin paljon asioita, joita ei etänä voi tehdä, esimerkiksi hemoglobiinin mittaus tai ehkäisyn aloitus. Kyllä yhteydenottoja mun mielestäni on ihan yhtä samalla tavalla, mutta toki fyysisesti ei niin paljoa ole sitten välttämättä tässä paikan päällä.” 

Minkälaista tukea nuori voi etäopiskeluun saada, ja oletteko huomanneet, että etäaikana useampi opiskelija olisi hakenut tukea? 

Inka ja Katja kertovat yleisesti, minkälaista tukea nuori voi lukiolta saada. 

Inka aloittaa kertomalla, että psykologin tuki ei ole muuttunut kovin paljon. Sitä on aina ollut tarjolla ja yhteydenottoja on ollut paljon. Toinen yleinen toimi lukion puolelta on opinto-ohjaaja Laura Sirkiän koronarahoituksella palkkaaminen. Laura auttaa ja tukee opiskelijoita, joilla on jäänyt avoimia suorituksia, keskeytynyt kursseja ja kerääntynyt rästitehtäviä. Häneltä saa apua myös koulutehtävien aikataulutukseen. Lisäksi hän on pitänyt koululla rästipajaa, jonne on saanut tulla tekemään tehtäviä rehtorin luvalla, jos niiden tekeminen ei ole onnistunut kotona. 

Katja jatkaa: ”Sitten on mahdollista saada tukiopetusta. Tämä tarkoittaa siis sitä, että tietyistä aineista, kuten matematiikasta, on joku matematiikan opettaja sitoutunut antamaan tukiopetusta. Joko se tukiopetus tapahtuu tosi pienissä ryhmissä tai sitten ihan kahden kesken opiskelijan kanssa.” 

“Olemme myös muutamaan eri otteeseen Inkan kanssa laittaneet Wilma-viestiä, vähän niin kuin ohjeita etäopiskeluun. Ja lisäksi on pyritty rohkaisemaan siihen, että pienelläkin ajatuksella ottaa yhteyttä meihin. Ja hyvin oppilaat ja huoltajat ovat ottaneetkin yhteyttä”, Katja kertoo. 

Hän haluaa vielä nostaa esiin tärkeän aiheen: ”Me ollaan läsnä, vaikka me ollaankin etänä.” 

Katja kertoo, että viime keväänä pitkän etäjakson aikana kuraattorit ja psykologit pyrkivät siihen, että kaikille Järvenpään toisen asteen opiskelijoille järjestettäisiin vertaistukiryhmä, Verkkarit. Se ei kuitenkaan lähtenyt hänen mukaansa kovin hyvin liikkeelle, koska istuttuaan koko päivän koneen äärellä opiskelijat eivät jaksaneet enää koulupäivän jälkeen istahtaa sen äärelle uudestaan. 

Katja kysyy vielä, tuleeko Inkalle jotain lisättävää. 

”Nuo olivat kyllä hyviä pointteja. Me ollaan myös järjestetty Katjan kanssa opiskelutaitoihin liittyviä oppitunteja. Me siis toteutettiin tällainen kysely kaikille lukiolaisille siitä, minkälaista tukea kaivattaisiin. Nousi esiin, että tämmöiset oppituntimaiset työskentelytavat olisivat kiinnostavia”, Inka lisää. 

Inka kertoo myös aloittaneensa viime keväänä Instagram-tilin. Tilin nimi on @psykologi_inka ja hän kirjoittaa sinne lukiolaisiin liittyviä, esimerkiksi opiskelu- ja mielenterveysaiheisia juttuja. 

Järki esittää vielä tarkentavan kysymyksen Katjalle: “Käsitimmekö oikein, että teidän rohkaisevien Wilma-viestien jälkeen on tullut enemmän yhteydenottopyyntöjä, vai tarkoititko, että määrä on pysynyt koko ajan suunnilleen samana?” 

Katja selittää, että hänen työnsä näkökulmasta yhteydenottoja on tullut samalla tavalla kuin aina ennenkin. Hän kertoo rohkaisevien Wilma-viestien ideana olleen se, että opiskelijoille tuodaan ilmi, että heidän palvelunsa ovat yhä käytettävissä viitenä päivänä viikossa. 

Katja avaa asiaa: “Vaikka kaikki ovatkin olleet siellä omissa oloissaan niin, että ei olla oltu fyysisesti lukiolla, meidän palvelumme ovat käytettävissä maanantaista perjantaihin. Me halusimme tuoda sitä vielä vahvemmin esille, koska tämä on haastavaa aikaa niin opettajille kuin opiskelijoille ja varmaan koko yhteiskunnalle, tämmöinen pysähtyminen ja epävarmuudessa eläminen.” 

Minna, mikä on sinun mielestäsi ollut haastavinta tai yllättävintä etäopetusaikana? 

Minna kertoo haastavinta olleen tavallisen arjen pyörittäminen juuri siksi, että hän on ollut lukion terveydenhoitajatyön lisäksi muuallakin töissä. Koska koko ajan on mahdollista siirtyä muihin työtehtäviin, töiden suunnittelu on ollut osin hankalaa. 

Hän kuvailee toista haastetta seuraavasti: “Ja toinen, mikä on ollut haasteellista, on se, että miten tavoittaa opiskelijoita, saada heidät paikalle ja saada sovittua aikoja. On tietysti ihan ymmärrettävää, että nyt, kun ollaan etäopetuksessa, täällä koululla mun luona käyminen jonkin asian suhteen ja yhteisen ajan löytäminen voi olla vaikeampaa kuin jos olisi täällä paikan päällä ja tulisi vain nopeasti käymään. Eli se on myös ollut haastavinta.” 

Minnan mielestä yllättävintä on ollut se, kuinka paljon opiskelijat haluavat käydä koululla, vaikka olisikin etäopetusta.   

“Mä aina tarjoan mahdollisuuden siihen, että voidaan olla etänä tai voidaan nähdä kasvotusten. Toki riippuen asiasta, koska kaikkia asioita ei voi hoitaa etäyhteyksien kautta. Se on ehkä ollut yllättävintä ja mun mielestä tosi positiivista, että opiskelijat ovat halunneet tulla käymään täällä paikan päällä”, Minna toteaa. 

Minnan vastauksen jälkeen Katja haluaa vielä kommentoida edellisen kysymyksen opiskelijamääriä:  

“Mä huomaan, että mulla on sellainen olo, että töitä on samalla tavalla kuin aina ennenkin, mutta mun työhön on valtavasti vaikuttanut Lauran tuleminen meille koululle, koska Laura on nyt tehnyt sellaisia töitä, mitä mäkin olen opiskelijoiden kanssa tehnyt. Ja mehän saimme hänet meille, koska viime keväänä, kun oltiin pitkä aika etänä, avoimet suoritukset nousivat yli 400-prosenttisesti. Se kertoo aika paljon siitä, että etäopiskelu on haastavaa”, kertoo Katja. 

“Jos Laura ei saa jatkaa meillä ensi syksynä ja jos tämä aika jatkuu vielä tällaisena, sitten mulla on kalenteri varmaan aivan tukossa. Mä veikkaisin sillei. Eli Laurasta on ollut kyllä iso tuki, ja onneksi saatiin hänet meidän kouluumme. Myös opiskelijat ovat olleet tyytyväisiä ja heille on tullut onnistumisen kokemuksia.” 

Oletteko kokeneet, että te olette pystyneet tukemaan opiskelijoita etänäkin yhtä tehokkaasti?  

Minna aloittaa. Hän kertoo, että on pääsääntöisesti pystynyt tukemaan oppilaita myös etänä. Hänen mukaansa hänen tapaamisensa ovat kuitenkin yleensä kasvotusten. Ne etätapaamiset, jotka taas ovat olleet käytössä, ovat kuitenkin toimineet hänen mielestään hyvin. 

Inka jatkaa samoilla linjoilla: hänkin kokee etäilyn sujuneen pääsääntöisesti hyvin. Hän kuitenkin toteaa lähes vaativansa opiskelijoilta, että molemmat laittavat kameransa päälle, sillä hänen mukaansa hyvään etätapaamiseen tarvitaan päällä olevat kamerat sekä toimivat yhteydet. Hän muistuttaa vielä, että livetapaamiset taas hoidettaisiin maskien kanssa, eli hyvä puoli etätapaamisissa on se, että niitä ei tarvita. 

Katja on myös samaa mieltä Minnan ja Inkan kanssa: ”Totta kai fyysinen läsnä oleminen ilman maskeja on aivan ihana tilanne. Silloin kun aloitettiin etäilyä, se oli sellaista ujohkoa eli ei ollut kellään mielellään kameraa päällä. Mutta nyt tästä on tullut niin arkipäiväistä, että ollaan kamerat auki ja jutellaan. Tai sitten jos ei ole sellaista mahdollisuutta kotoa käsin, että olisi sellainen turvallinen paikka, missä pystyy omia asioita tuomaan esille, niin sitten voi olla, että sovitaan opiskelijan lähtevän kävelemään ja me puhelimitse sitten hoidetaan sitä meidän tapaamista.” 

Mitä vinkkejä antaisitte opiskelijoille etäajaksi? 

Minna kertoo yleensä neuvovansa opiskelijoita valmistautumaan etäkoulupäiväänkin samalla tavalla kuin siihen, että lähtisi koululle. Hänen mukaansa on tärkeää herätä hyvissä ajoin, tehdä aamurutiinit, syödä aamupalaa, poistua omasta makuuhuoneesta rauhaisaan työskentelypaikkaan, mikäli se on mahdollista, sekä muistaa tauottaa omaa opiskeluaan. 

Minna: “Tosi paljon kuulee sitä, että tavallaan tehdään koko päivä putkeen ja sitten vapaa-aika ja kouluaika jotenkin sekoittuvat. Eli olisi hyvä tehdä selkeästi semmoiset rajat, että näinä aikoina mä opiskelen ja tässä on mun vapaa-aika ja koettaa pitää niistä kiinni. Ja sitten keksiä sinne vapaa-ajalle jotain mukavaa, rentouttavaa tekemistä. Toki tämä korona-aika nyt tuo siihen haasteita ja rajoitteita, eli joutuu vähän käyttää mielikuvitusta sitten enemmän.” 

“Kyllä, tosi tärkeät pointit”, Inka kommentoi Minnan vastausta ja jatkaa: “Tietysti kaikilla on omat haasteensa ja omat tilanteensa eli kaikille sopivia vinkkejä on vähän hankalaa antaa, mutta sellainen ihan yleinen ohje, joka tiivistää aika hyvin nuo Minnan kommentit, on semmoinen kuin mielenterveyden käsi. Eli mielenterveyden käden idea on se, että jokaisen kannattaisi miettiä, ovatko nämä seuraavat osa-alueet minulla kunnossa. Ja siinä voi käyttää omaa kättä. Siinä on viisi sormea ja viisi asiaa: nukun, syön, juttelen – juttelen tarkoittaa siis sosiaalisia suhteita – rentoudun, liikun ja tässä kämmenen keskellä olisi ‘arjen rytmi’. Eli just niitä asioita, joita Minna kuvasi, että tekisi semmoisessa normaalissa arkirytmissä ja koulun ja aikataulujen ja muiden tämmöisten ohella. Eli tavallaan kysymykset, onko nämä kunnossa, käyttääkö näihin jokaiseen sormeen energiaa, onko näistä huolehtinut, koostavat tasapainoisen arjen ja ylläpitävät mielenterveyttä. Tämmöinen tuli mieleen.” 

Katjan vastauksen kohdalla ilmeni teknisiä ongelmia, joten vastaus jäi hieman lyhyehköksi ja keskeneräiseksi. Se kuitenkin toimii lopputiivistyksenä. 

Katja tiivistää vastauksensa: “Niin, että sitä armollisuutta itseään kohtaan. Tällä hetkellä, kun on niin poikkeuksellista ja haastavaa, sen, että tekee asiat siinä hetkessä ja niillä voimavaroilla niin hyvin kuin pystyy, pitää vain riittää.” 

Kaikkien apua tarvitsevien kannattaa kuitenkin kuunnella seuraava ohje: hae apua, jos siltä vähääkään tuntuu. Tämän kannalla ovat myös Inka, Katja ja Minna, ja heidät saa kiinni muun muassa Wilma-viestillä. Mikäli palveluissa ilmenee muutoksia, siitäkin tiedotetaan Wilmassa. 

Inka antaa vielä tärkeän ohjeen liittyen yhteydenottoihin: “Ja vielä sen haluaisin sanoa, että kun voi mennä joskus vähän sekaisin, että keneen kannattaa olla yhteydessä – onko se terveydenhoitaja, kuraattori vai psykologi – niin sitä ei tarvitse miettiä. Ota vain johonkuhun yhteyttä, niin me sitten ohjataan oikealle ihmiselle.” 

Avun hakemisessa ei siis tarvitse epäröidä, onko se kannattavaa tai pyytääkö sitä oikealta ihmiseltä. Apua saa, jos sitä vain pyytää.

Lisäksi voi ottaa seurantaan Inkan Instagram-tilin nimeltä @psykologi_inka sekä Järvenpään opiskeluhuollon tilin nimeltä @jarvenpaanopiskeluhuolto. Katja kannustaa profiilien kurkkaamiseen ja kertoo, että viime viikkojenkin aikana Järvenpään opiskeluhuollon tilille on julkaistu ylioppilaskirjoituksista kuvia ja tekstiä. 

Tässä on vielä kooste Inkan, Katjan ja Minnan yhteystiedoista: 

Psykologi Inka Kurkisen sähköposti: inka.kurkinen@jarvenpaa.fi 

Inkan puhelinnumero: 040 315 3872 

Inkan Instagram-tili: @psykologi_inka

Kuraattori Katja Takon sähköposti: katja.takko@jarvenpaa.fi 

Katjan puhelinnumero: 040 315 2881 

Terveydenhoitaja Minna Ojasen sähköposti: minna.ojanen@keusote.fi

Minnan puhelinnumero: 050 497 0041 

Järvenpään opiskeluhuollon Instagram-tili: @jarvenpaanopiskeluhuolto 

Järki toivottaa onnea ja jaksamista tämän lukuvuoden viimeiseen jaksoon!

Jutun tekijät ovat Helen Hasanen ja Siiri Pitkänen.

Hyvää transnäkyvyyden päivää kaikille täältä Järjestä!

Nykyistä lukuvuotta on nyt käyty reilusti sen ensimmäinen puolisko, joten Järki haastatteli lukion ensimmäisen vuoden opiskelijoita vielä mielessä olevaan yläasteeseen liittyen. Haastattelut koskevat pääosin yläasteelta parhaiten mieleen jääneitä muistoja.

Matilda Ruusilalle (20I) ovat jääneet mieleen toisinaan kummalliset sijaiset ja heidän kyseenalaiset opetusmenetelmänsä mutta myös onnistumisen kokemukset ja tilanteet, kun on oppinut jotain hankalaa. Luokkaretkiä hän ei ole jäänyt kaipaamaan, koska hänelle tärkeintä on oppiminen eikä yläasteen luokkahenki ollut paras mahdollinen. Kaikkiaan lukio onkin hänelle yläastetta mieluisampi paikka, eikä hän kaipaa yläasteelta juurikaan mitään lukioon.

-Mä tuun tänne oppimaan. Haluan oppia ja sitten pois, Matilda kommentoi.

Ella Tähtinen (20D) ja Mariette Toropainen (20J) pitävät heidän yläasteen luokkaansa keskivertona. Osa luokkakavereista oli heidän mieleensä, osa ei. Marieten mukaan äidinkielen tunnit olivat mukavia, sillä opettaja oli rento. Osa sijaisista taas muistuu mieleen omituisina. Äidinkielen tuntien lisäksi Mariette piti koulusta vapaa-ajalle lähtemisestä. Ella ja Mariette eivät muista, että luokkaretkiä olisi järjestetty, eikä Ellan mielestä koulussa tapahtunut mitään poikkeuksellista.

Keskenään samalla luokalla olleille Leo Eastonille (20D) ja Kuutti Lappalaiselle (20D) ovat jääneet mieleen heidän pätevä historian opettajansa sekä kahdeksannen luokan terveystiedon sijainen, jonka opetus jäi pintapuoliseksi. Heidän mukaansa oppikirjan kaikki aiheet tulivat terveystiedon kokeeseen, vaikka niistä käsiteltiin tunneilla vain murto-osa. Lisäksi moni tunneista keskeytyi siihen, että sijaiselle tuli vastaan teknisiä ongelmia. Tuntien vastapainona he pelasivat välituntisin korttipelejä, mikä on jäänyt heidän muistoihinsa mukavana tekemisenä.

-Joo, sitä me tehtiin. Ei tehty liikaa, tietääkseni, kertoo Leo.

Luokkaretket ovat Sara Uusitalon (20B) ja Aatu Haikaraisen (20B) suosiossa. Sara kertoo käyneensä viimeisenä kouluvuonna luokkansa kanssa Rantapuistossa, mikä oli hänen mielestään hauskaa. Saran mieleen on myös painunut hänen luokkalaisensa, joka oli vähällä sytyttää kotitalouden tunnilla tulipalon. Kouluruoasta Aatu taas muistaa kaikkien pitäneen poronkäristyksestä, jota tarjottiin yläasteella kerran itsenäisyyspäivän kunniaksi.

Ellan Wulffin (20B) mukavin muisto yläasteelta ovat luokkaretket, sillä heidän luokkansa ei päässyt niille kovin useasti. Hän piti luokkaretkien vapaudesta. Ellan ystävä Laura Elijoki (20F) taas muistelee yhdeksännen luokan viimeistä viikkoa, jolloin he tilasivat pizzaa. Vaikka pizza saapui tunnin myöhässä, päivä on jäänyt mieleen positiivisella tavalla.

-Ois kelvannu, kommentoi Ella Lauran pizzaa.

Milla Rajaharju (20B) kertoo, että hänellä on niin paljon kivoja muistoja, että niiden väliltä on vaikea päättää parasta. Kuitenkin luokkaretki erään lehden toimitukseen oli hänen mielestään jännittävä kokemus. Koska luokkaretket jäivät vähiin koronaviruksen takia, heidän luokkansa sai käyttää luokkaretkirahat piknikillä haluamansa ruoan tilaamiseen. Itse koulussa hän ei muista tapahtuneen mitään kovin erikoista, mutta mieleen ovat jääneet hautakiviksi kutsutut jauhelihapihvit. Pihvit saivat nimensä muotonsa perusteella. Opettajista hän muistaa parhaiten murteella puhuneen äidinkielen opettajan.

-Se (äidinkielen opettaja) aina vitsaili, niin se oli tosi mukava tyyppi, sanoo Milla.

Haastattelujen perusteella vaikuttaa siltä, että mielenpainuvimpia muistoja ovat luokkaretket, tapahtumat, toiset oppilaat sekä opettajat. Vaikka lukiossa luokkaretkiä ei järjestetäkään samalla tavalla kuin yläasteella eivätkä juuri nyt suuret retket tai tapahtumat ole mahdollisia, lukiossa voi syntyä aivan uudenlaisia muistoja aivan uusin tavoin. Haastatteluista tulee myös ilmi se, että mukavimmat muistot ovat henkilökohtaisia ja vaihtelevat eri ihmisten välillä. Kun tämä lukuvuosi on lopuillaan, jokainen voi katsoa taaksepäin ja huomata, mitä kaikkea uutta on päässyt kokemaan, olipa se sitten uusiin ihmisiin tutustumista, erilaisten kurssien kokeilemista tai etäopetuksen tuomia muutoksia.

Jutun tekijät: haastattelijoina Helen Hasanen ja Tommi Kajoniemi, tekstin kirjoittajana Helen Hasanen ja kuvittajana Alina Lopez Louhelainen