Järjen toimitus pyrki selvittämään, miten Areenan nykyiseen tilanteen on päädytty. Miten yhteisestä tilasta on muodostunut vain koulun vanhimmille opiskelijoille vakiintunut alue? Mitä opiskelijat ja henkilökunta ajattelevat tilanteesta?

Ensimmäinen looginen askel asian selvittämiseksi on kysyä asiasta suoraan rakennuksen suunnitelleelta taholta. Järjen toimitus ottaa yhteyttä Renell Käppi Arkkitehdit Oy:hyn, joka vielä lukion suunnittelun aikoihin (rakennus valmistui vuonna 2003) oli nimeltään Arkkitehtitoimisto Aarne von Boehm Oy. Toimistolta kysytään, oliko Areena erityisesti suunniteltu abeja tai jotain muuta opiskelijaryhmää varten. Jos vastaus on myöntävä, asia etenee merkittävästi.

Yhteydenottoon ei tule vastausta, joten vastaus jää mysteeriksi. 

Seuraavaksi toimitus ottaa yhteyttä lähellä sijaitseviin Kellokosken ja Keravan lukioihin tiedustellen, onko näissä lukioissa vain abeille vakiintuneita alueita. Käydessä ilmi, että muitakin vastaavia tapauksia löytyisi, ei Areenan tilanne olisi niin erikoinen kuin miltä toistaiseksi vaikuttaa. Toimitus jää odottamaan vastauksia. 

Heti seuraavana arkiaamuna kello 8:04 kilahtaa sähköpostiin vastaus. Se on Kellokosken lukiolta.

Kellokoskesta poiketen Keravan lukiolta ei vastata yhteydenottoon. 

Kellokosken vastaus kuitenkin jo osoittaa, että abeille vakiintunut alue ei ole ainakaan kaikkien Suomen lukioiden vakiojärjestely. Havainnon pohjalta Järvenpään lukion tilanne näyttäytyy entistä kiinnostavampana: kyseessä on enemmän tai vähemmän ainutlaatuinen tapaus. 

Vaikuttaa siltä, että asiasta pitää kysyä suoraan lukion väeltä. Toimitus jalkautuu aluksi kysymään opiskelijoilta, tietävätkö he syytä Areenan vakiintumiselle abien alueeksi. Haastateltavat valikoituvat osin subjektiivisesti toimittajan taholta, osin opiskeluvuoden mukaan.

Samuel ja Johannes, toisen vuoden opiskelijoita

Tiedättekö, miksi Areenasta on tullut abien alue? 

Kumpikaan heistä ei ole varmoja asiasta, mutta arvauksia heillä on.  

Samuel aloittaa pohtimalla, josko abien paikka juuri Areenan keskeisellä paikalla johtuisi heidän asemastaan koulun vanhimpina oppilaina. “Tämä on semmoinen niinku kunniallinen paikka, jossa istua”, hän ajattelee. Tästä Johannes jatkaa niin ikään pohtien, että Areena on jonkinlainen palkinto abeille, jotka ovat olleet “täällä paikassa kaikista kauiten” ja siten ansainneet keskeisen paikan lukiossa. 

Kuuluuko Areena teidän mielestänne abeille? 

“Joo”, sanoo Johannes ja “kyllä”, sanoo Samuel. “Ihan heittämällä.” 

Yhtäkkiä Samuel kysyy “Saanko mä kertoa sen apinatutkimuksen?” Samuel viittasi kyseiseen tutkimukseen jo haastattelun pohjustuksen aikana, joten hänelle annetaan lupa sen kertomiseen. 

Kyseessä on ajatustutkimus, jossa viisi apinaa laitetaan huoneeseen, jonka keskellä on tikapuut. Tikapuiden yläpäähän laitetaan banaaneja, joista eläimet pitävät. “Ja sitten joka kerta, kun yksikin apina lähtee kiipeämään näitä tikapuita, että se saisi ne banaanit, niin se huone suihkutetaan sprinklereillä, että ne kaikki apinat kastuvat märiksi”, Samuel selittää. Kun apina tulee tikkaat alas, niin “ne muut apinat hakkaavat sen” siitä syystä, että muut apinat joutuivat kastumaan yhden apinan takia. 

Tapahtuman kautta apinat oppivat, että banaaneja ei kannata mennä ottamaan, ellei halua kastua. Sitten huoneeseen vaihdetaan uusi apina vanhan tilalle, “ja sekin oppii aika nopeesti, että okei, niitä banaaneja ei pidä mennä hakemaan, koska se hakattiin tosi nopeesti, kun ne kaikki muut apinat kastuivat”. Tutkimusta voidaan jatkaa niin, että kaikki alkuperäiset apinat on vaihdettu. Uudet apinat ovat kuitenkin jo oppineet, ettei banaaneja kannata mennä ottamaan.  

“Niin sitten jos sä kysyt joltain näistä uusista apinoista, että miksi ette mee hakemaan noita banaaneja tuolta tikkaiden päältä, niin ne sanoo, että ‘en mä tiedä näin täällä on vaan aina tehty, näin se on vaan aina mennyt’.” Apinatutkimuksen avulla Samuel osoittaa, kuinka opiskelijat ovat tavallaan tottuneet käytänteeseen, kun ovat oppineet Areenan vakiintuneesta käytöstä. 

Johannes kehuu vertausta. 

---

Arttu, kolmannen vuoden opiskelija, abi 

Tiedätkö, miksi Areenasta on tullut abien alue? 

“En tarkkaa tietoa tiedä, mutta voisin kuvitella, että se on tullut perinteenä siitä, kun jokaisessa lukiossa on yleensä aina joku paikka tai joku semmoinen alue tai joku semmoinen juttu, joka on pelkästään abeille” Arttu aloittaa. Syiksi juuri Areenan vakiintumiseen abien paikaksi Arttu ehdottaa alueen keskeistä sijaintia ja erottuvuutta ympäristöstä. Vahvana veikkauksena Arttu siis esittää jonkinlaisen yleisen lukiotrendin, mutta tarkkaa syytä hän ei tiedä. 

Kuuluuko Areena mielestäsi abeille? 

“Mun mielestä se kuuluu siinä mielessä pelkästään abeille, että abit on odottanut sen kaksi vuotta, että pääsevät oikeasti Areenalle, saa sellaisen alueen itselleen, joka on niin kuin pelkästään sille porukalle.” Arttu kuitenkin myöntää, että tilannetta koskien nousee kysymyksiä tasa-arvosta, kun kaikki opiskelijat eivät pääse Areenalle. Selvää Artulle on kuitenkin se, että ruokailuaikoina kaikki opiskelijat saavat tulla Areenalle, aivan kuten asiasta on virallisesti säädetty lukiossa. “Tää on kuitenkin meidän koulun keskiosa, tää on osa meidän ruokalaa”, Arttu perustelee. 

Artun mielestä abeja ei pitäisi syyttää alueen omimisesta, vaan ennemmin Areenan nykytilanne johtuu lukion suunnittelusta, jonka kautta paikaksi on vain vakiintunut Areena. Ruokailuaikojen ulkopuolella Areena on vain abeille, mikä toisaalta tuo ikäluokalle vastuun alueen huolehtimisesta. Arttu ajattelee, että jotta abien valta-asemasta tulisi vielä hyväksyttävämpi koko lukion keskuudessa, tulisi abien pitää huolta sen siisteydestä ja järjestyksestä esimerkiksi tuolien käytön osalta. 

“Pitäisi kehottaa meitä niinku oikeasti tekemään muutoksia tässä mestassa silleen, että tästä tulee niinku ok paikka abeille, että se on hyväksyttävää, että tää on pelkästään abeille.” 

“Ei sillä tavalla, että aletaan syyttämään vaan että ‘tää ei ole teidän paikka’.”

---

Samu, ensimmäisen vuoden opiskelija

Tiedätkö, miksi Areenasta on tullut abien alue? 

“Mä en ole itse asiassa ihan varma”, Samu myöntää suoraan kaverinsa avainten etsimisen ohessa. Hän kuitenkin jatkaa olettamalla, että Areena abien alueena on saattanut syntyä päätöksestä sen jälkeen, kun abien arvovalta on kasvanut hierarkiassa. “Koronallahan [covid-19-virus] oli jotain osaa sen kanssa, että se tehosti sitä, että abit menee Areenalle”, Samu muistelee, mutta ei osaa varmaksi sanoa mitä osaa viruksella oli. 

Kuuluuko Areena mielestäsi abeille? 

“Mä olen tykännyt siitä perinteestä”, Samu myöntää. Hänen mielestään on mukavaa, kun abeilla on jotain mitä odottaa. Vaikka hän ei pääsekään vielä Areenalle, ei järjestely haittaa. 

Samu näkee, että keskustelussa Areenasta on edistytty, kun on saatu yhtenäisempi mielipide abien asemasta koskien aluetta. Hänestä on kiinnostavaa nähdä, mihin suuntaan asia kehittyy tulevaisuudessa. 

“Musta se on ihan kiva, että on jotain mitä odottaa, ja sitten tulee semmoinen niin kuin VIP-fiilis kun on tuolla.”

---

Haastattelunsa jälkeen Arttu vinkkasi, että kannattaa haastatella asiasta lukion toista kuvataiteen opettajaa Tea Lindroosia, sillä “hänellä on varmasti sanottavaa asiasta”.  

Siispä toimitus ottaa yhteyttä Lindroosiin ja saa sovittua ajan haastattelulle erääksi välitunniksi. 

Lindroosilla on kuitenkin kiire aloittamaan tuntia, joten välitunnilla ehditään ottamaan vain kuva. Lindroos ehdottaa, että toimitus lähettää kysymykset Wilmassa, jotta hän voi vastata niihin ajatuksella omalla ajallaan. Kahden vuorokauden kuluttua vastaukset kilahtavat toimitukselle. Vastaukset ovat siinä muodossa, jossa Lindroos ne kirjoitti. 

Tea, kuvataiteen opettaja 

Tiedätkö, miksi Areenasta on tullut abien alue? 

Ymmärtääkseni ainakin nämä noin 14 vuotta mitä olen työskennellyt Järvenpään lukiossa, Areenaa on pidetty jonkunlaisena abien kokoontumispaikkana varsinkin lukion tapahtumien aikana. Kuitenkin ajan saatossa opiskelijoiden käytös on muuttunut siihen suuntaan, että erilaisiin tilojen “omimisiin” on pitänyt henkilökunnan puolesta puuttua. 

Kuuluuko Areena mielestäsi abeille? 

Henkilökohtainen ja koulun mielipide on, että mikään tila tai paikka julkisessa koulurakennuksessa ei kuulu millekään ryhmälle. Koulurakennus on julkisella rahalla rakennettu, missä kaikki yleiset tilat ovat kaikkien yhteisessä käytössä. 

Keneltä asiaa kannattaisi seuraavaksi kysyä? 

Seuraavaksi voisit jututtaa opo Sanna Alankoa. 

---

Tean vinkistä otetaan yhteyttä Wilma-viestillä lukiossa jo vuodesta 2008 lähtien työskennelleeseen opoon Sannaan. Kysymyksiä tarkennetaan paremmin käsittelemään mahdollisesti tärkeitä historian tapahtumia. 

Sanna, opinto-ohjaaja 

Tiedätkö, miten siihen on päädytty, että Areenasta on vakiintunut abien paikka? Onko siihen vaikuttanut joku henkilö, kehotus tai tilanne? 

Olen miettinyt ja yrittänyt muistella, onko tilanne aina ollut niin, että Areenalla olisi vain abeja. Toki abien omissa tapahtumissa abit ovat aina istuneet Areenalla, mutta minusta Areena on ollut muina aikoina ja muissa tapahtumissa kaikkien käytössä. En osaa sanoa, onko siihen vaikuttanut joku henkilö, kehotus tai tilanne. 

Miten Areenan tilanne on muuttunut sen aikana, kun olet työskennellyt lukiolla? 

Tähän taisin jo tuossa edellä vastata. 

Keneltä kysyisin asiaa seuraavaksi? 

Ehkä Päivi Järvinen tai Marja-Liisa Lehtiniemi osaisivat vastata näihin kysymyksiin. Jos heillä vaikka olisi parempi muistijälki asiasta :) 

---

Tean ja Sannan vastausten kautta huomataan, että Areenan omimistilanne on vuosien saatossa kärjistynyt.

Kuitenkin jo vuonna 2008 alue on ollut tapahtumien aikana abien alue. Mitä jos nykyiseen tilanteeseen onkin tultu sitä kautta, että pikkuhiljaa abien juhlapaikoista on vakiintunut myös arkipaikat? Tapahtumaketju olisi looginen. Kysymykseksi kuitenkin jää, miten käytäntö abien oikeudesta Areenaan tapahtumien aikana on vakiintunut. Se täytyy selvittää. 

Tässä välissä selvitystä yhdelle Järjen toimittajista tulee mieleen keskustelu, jonka hän oli käynyt erään lukiossa vuoden 2009 paikkeilla opiskelleen henkilön kanssa. Tämä oli sanonut, että siinä vuoden 2010 aikoihin Areenan paikat oli vielä jaettu ennemmin “piirteiden” kuin iän mukaan. Esimerkiksi urheilijat olivat istuneet yhdessä kohtaa aluetta ja pornaislaiset (tähän tulee vahvistus) toisessa kohtaa. Iän mukaisesta järjestäytymisestä hän ei muista varmuudella mitään, vaikka siitä olisi puhuttukin. 

Onko siis aikaisempi pääsykriteeri Areenalle ollut tietty piirre vuosikurssin sijasta? 

Mutta nyt, kun toimitus tietää vastauksen liittyvän mahdollisesti lukiorakennuksen alkuaikoihin, päätetään haastatella sellaisia opettajia, jotka ovat työskennelleet lukiossa koko uuden rakennuksen olemassaolon ajan, eli vähintään vuodesta 2003 saakka. Sannan ehdottamat Päivi Järvinen ja Marja-Liisa Lehtiniemi jäävät siis tällä kertaa haastattelematta. 

Seuraavat haastateltavat löytyvät nopeasti: juttua tekevä toimittaja käy GEUEYH-kurssia, jota vetävät opettajat Tommi ja Emma ovat molemmat työskennelleet lukiolla koko uuden rakennuksen ajan. Siispä toimitus lähettää Wilma-viestillä kysymykset kummallekin heistä ja jää odottamaan vastauksia. 

Ensin vastaus tulee Tommilta. Näin hän kirjoittaa: 

Tommi, historian ja yhteiskuntaopin opettaja

Oliko Järvenpään lukion aikaisemmassa rakennuksessa abeille vakiintunutta aluetta, joka olisi sitten siirtynyt uuteen rakennukseen? 

Ei ollut; lukion toiminta oli jaettu kahteen rakennukseen (purettu Yhteiskoulun rakennus ja edelleen pystyssä oleva Yhteiskoulun alakoulu) – parhaimmillaan jopa kolmeen, kun tunteja oli nykyisen Järvenpään opiston tiloissa. Lukiolaisten ja joidenkin opettajien aika meni talojen väliä juostessa välituntisin, koulussa ei ollut Areenan kaltaista avotilaa, vaan vain käytäviä, ja kolmannekseen ruokalassakaan ei voinut kokoontua, koska ruokala oli yläkoulun vuoksi jatkuvassa käytössä. 

Onko jossain henkilökunnan kokouksessa päätetty (esimerkiksi 2003), että vain abit saavat olla abitapahtumien ajan Areenalla vai onko mitään päätöstä Areenan käytön rajoittamiseksi edes tehty?

Tätä pitää kysyä rehtorilta, mutta sellaista asiaa ei ole ollut tarvetta käsitellä kokouksissa kuin vasta 2020-luvulla.

Tiedätkö jotain muita syitä abien nykyiselle valta-asemalle Areenalla? 

En tiedä. [–] En ollut aiemmin huomannut ikäluokittumista. Päinvastoin Areenalla oli esim. pornaislaisten pöytä, jossa väki vaihtui koko ajan. En tiedä, milloin mokoma perinne on muotoutunut. Ehkä 2010-luvun jälkipuolella? 

---

Tommin vastauksesta jätetään yksi asia pois erään toisen haastateltavan pyynnöstä. Tommin vastauksen ymmärtämiseksi toimituksella on kuitenkin lupa kertoa, että asia liittyy abien asemaa vahvistaneeseen tapahtumaan viime vuosina. Se ei ole kuitenkaan erityisen merkittävä seikka selvitystä ajatellen, sillä abien on pitänyt jo selkeästi erottautua alueen epävirallisina yksinvaltioina ennen tapahtumaa. 

Sen sijaan merkittävämpää on se, että Järjen toimittajan lisäksi myös Tommi mainitsee Areenan käytön perustuneen aikaisemmin, kuten vielä vuoden 2010 paikkeilla, erilaisiin “piirteisiin”, kuten pornaislaisuuteen, urheilijuuteen tai musiikkilinjaan. Havainnon kautta selvityksen huomio kiinnittyy rakennuksen alkuvuosien sijasta suunnilleen sen viimeisimpään vuosikymmeneen. 

Seuraavaksi haastatellaankin kasvokkain Emmaa, sillä se sopii paremmin hänelle.

Emma, biologian ja maantieteen opettaja 

Oliko Järvenpään lukion aikaisemmassa rakennuksessa abeille vakiintunutta aluetta, joka olisi sitten siirtynyt uuteen rakennukseen? 

Emma vahvistaa Tommin vastauksen siitä, ettei aikaisemmassa rakennuksessa ollut abeille vakiintunutta aluetta. 

Onko jossain henkilökunnan kokouksessa päätetty (esimerkiksi 2003), että vain abit saavat olla abitapahtumien ajan Areenalla vai onko mitään päätöstä Areenan käytön rajoittamiseksi edes tehty? 

“Ei”, vastaa Emma heti. Hän selittää, että Areena ei ole aina ollut abivaltainen, vaan vasta viime vuosina tilanne on alkanut kehittymään siihen suuntaan. “Joku ikäluokka sitä rupesi sitten tekemään, että ne valtasivat sen.” Vaikka tarkkaa vuosilukua hän ei muista, tapahtui niin sanottu valtaaminen ennen koronaa, eli ennen 2020-lukua. 

Tiedätkö jotain muuta Areenan tilanteesta? 

Emma selittää, että parisen vuotta sitten Areenan nykyisen kaltaiseen tilanteeseen puututtiin, kun siitä alkoi tulla valituksia, ja syksyllä 2024 monet opettajat puuttuivatkin aktiivisesti esimerkiksi abien harjoittamaan istumapaikkojen varaamiseen (nykyinen tilanne on siis vallinnut jo muutaman vuoden ajan). Varsinkin kuvataiteen opettaja Tea on ollut vakaasti Areenan yhtenäistämisen kannalla, mitä Emma pitää hyvänä asiana ja arvostaa Tean aktiivista toimintaa asiaan liittyen. 

Lisäksi Emma vahvistaa aikaisemmin vallinneen “piirteiden” mukaisen järjestäytymisen Areenalla vuosikurssin sijasta. Vastaavanlainen abien valta-asema on alkanut näkyä vasta 2010-luvun lopulla. 

Opettajakunta on ajatellut perinteen katkaisemista, sillä moni on pitänyt tilannetta huonona. Emma myös toteaa, että perinteet kyllä saadaan katkaistua. “Kurinpidollisiin toimiin” ei ole kuitenkaan lukiolla ennen totuttu, joten opettajat ovat Areenan kanssa uuden edessä. Emma kuitenkin toivoo, ettei tilanteeseen tarvitsisi puuttua. 

Tilanne on opettajan mielestä hankala, sillä siitä kärsivät varsinkin arat ensimmäisen vuoden opiskelijat. Asiaan puuttuminen voisi myös aiheuttaa eripuraa, vaikka muutaman vuoden päästä nykyistä tilannetta ei enää muistettaisi. 

Haastattelun lopuksi Emma toivoo, että “abit, jotka kuitenkin ovat jo nuoria aikuisia” ymmärtäisivät, että ruokailuaikoina kaikkien opiskelijoiden annettaisiin tulla Areenalle. “Se, että siinä pyöritetään sitten yhtä jotain Lidlistä ostettua sämpylää on jo vähän vanhentunut vitsi.” 

---

Emman vastaukset vahvistavat käsityksen aikaisemmin vallinneesta piirreryhmittymisestä vuosikurssin sijasta. Lisäksi uutena ja kiinnostavana asiana nousee toistaiseksi tuntemattoman ikäluokan tekemä Areenan valtaus. 

Onko keskeisin tapahtuma Areenan historiassa juurikin tuo valtaus ennen 2020-lukua? Enää siis katse ei olisi vuosituhannen ensimmäisessä vuosikymmenessä tai sen viimeisimmässä, vaan 2010-luvussa. 

Nyt on otettava yhteyttä aikaisempiin opiskelijoihin. 

Ensimmäinen tilaisuus tulee pian, kun lukion entinen opiskelija Oona tulee kertomaan kokemuksistaan Koreassa GEUEYH-kurssille. Järjen toimitus ehtii haastatella Oona vain muutaman minuutin ajan tuntien välissä, eikä kuvaakaan ehditä ottamaan. Sen sijaan toimitus saa juuri haluamansa vastaukset. 

Oona, opiskellut lukiossa vuosina 2018–2021  

Minkälainen oli Areenan tilanne opiskeluaikanasi? 

Oona vastaa, että jo vuonna 2018 Areena oli vakiintunut pelkästään abien alueeksi, eikä nuorempia opiskelijoita hyväksytty alueelle. Hän vielä kysyy viestillä eräältä kaveriltaan, oliko jo vuonna 2016 sama tilanne. Kyllä oli – jo vuoden 2016 syksyllä Areena oli abien. 

Oona pitää perinnettä kivana muuten kuin ruokailuaikojen haasteiden puolesta. 

---

Käy ilmi, että Emman mainitsema Areenan valtaus on tapahtunut ennen vuotta 2016, sillä usein valtaukset tapahtuvat heti lukuvuoden alussa.  

On löydettävä entisiä opiskelijoita, jotka ovat opiskelleet lukiossa vuosien 2010 ja 2016 välillä, sillä mitä todennäköisimmin noissa vuosissa piilee Areenan valtasuhteiden murros.  

Toimitus päättää ottaa yhteyttä erääseen lukion äidinkielen opettajaan, joka saattaa olla opiskellut lukiossa tuohon aikaan. Käy ilmi, että tuo nuorehko ja hyväntuulinen, suomalaisia klassikkokirjoja oppilaillaan luetuttava miesopettaja opiskeli lukiossa vuosina 2005–2008, jolloin abit eivät vielä olleet ottaneet Areenaa haltuunsa ja alue oli haastatellun sanoin “neutraali paikka”. Vastaus on mielenkiintoinen, muttei vastaa keskeisimpään kysymykseen valtaamisesta, joten selvitys jatkuu. 

Sitten selvityksen teho alkaa hiipumaan. Toimitus ei löydä riittävän nopeasti entistä opiskelijaa, joka voisi tietää Areenan valtaamisesta, ja kesälomakin lähestyy vieden ajatukset kesän huolettomiin päiviin. 

Siispä selvitys jää kesätauolle, mutta jatkuu ensi lukuvuonna. On hyvä muistaa, että tänä keväänä haastatellut opiskelijat ovat yhtä vuosiluokkaa korkeammalla ensi syksynä.  

Tähän asti selvitys on päässyt: 

Areenasta on tullut abien paikka mahdollisesti 2010-luvun alkupuolella. Paikan vakiintumisen syynä saattaa olla toistaiseksi tuntemattoman ikäluokan suorittama alueen valtaus vuosien 2010–2016 välillä. 

Ennen mahdollista valtausta Areenalla oli kaikenikäisiä opiskelijoita ja alueella oli järjestäydytty erilaisten harrastus- ja ominaisuusryhmien, kuten urheilulinjalaisuuden ja pornaislaisuuden, mukaan. 

Viime vuosina abien asema Areenalla on vahvistunut niin suureksi, että muiden vuosiluokkien opiskelijat eivät pääsääntöisesti uskalla mennä alueelle.

– Haastateltavista kerrotaan pääosin pelkillä etunimillä dramaattisen vaikutelman luomiseksi. Muuten selvitys on pyrkinyt täydelliseen objektiivisuuteen.

Julkiseen vessaan mennessä voi tuntea itsensä tutkijaksi. Seinien kirjoitusten ja töherrysten tutkiminen on kuin muinaisen Egyptin seinämaalauksien tulkintaa. Ne ovat jälkiä ihmisistä, kuiskauksia heidän muistoistaan, vaatimattomia lyijykynän raapustuksia heidän ajatuksistaan. 

Aluksi idea vessateksteistä huvitti minua – huvittaa yhä. Siitä huolimatta julkiset vessat ovat pieniä, väliaikaisia turvapaikkoja tässä runsaassa, ihmistäyteisessä maailmassa. Vessat tarjoavat siis pienen hetken yksityisyyttä; ihmiset pysähtyvät rauhaan, omien ajatustensa kanssa. Silti yksin ollessaan he ovat kontaktissa muihin – näkymättömän yhteyden haussa he jättävät viestejä tuntemattomille. Joskus vessoihin menee useampia yksilöitä samaan aikaan, ja kaveriporukka lyö viisaat päänsä yhteen jättääkseen jälkensä vessan historiaan. Tällöin vessatekstit kertovat yksilöiden lisäksi myös kokonaisista ryhmistä ja heidän yhteisistä ajatuksistaan.

Yksilöiden sisäinen ja ulkoinen maailma yhdistyy näissä kirjoituksissa. Seiniltä löytyy aivan kaikkea vitseistä runoihin ja runoista syvällisiin avautumisiin. Ne kertovat meistä ihmisistä omalaatuisella tavalla – mistään muualta ei löydy alustaa, jossa ajan kulku, kieli, kulttuuri ja ihmisyys kulminoituvat samalla tavalla. Ilmiöstä on jopa yliopistotason tutkimuksia!

Löytyyköhän Järvenpään lukiosta yhtäkään vessaa, joka olisi säästynyt – tai pikemminkin jäänyt paitsi vessateksteistä? Tuskin olisin selvinnyt nämä yhdeksän jaksoa ilman näitä huvittavia, rohkaisevia, herättäviä, yllättäviä, innoittavia ja tarinoita täynnä olevia tekstejä. Lukuviikon kunniaksi haluan tehdä muutaman noston meidän rikkaista, monimuotoisista seinistämme.

Piirustuksia on kaikkialla. Niitä on suuria ja pieniä, yksinkertaisia ja yksityiskohtaisia, värikkäitä ja yksivärisiä, kaikkea muotokuvista tageihin.

Legendaarinen kolmannen kerroksen nurkkavessa, “kolmosen nurkkis”, on eräs Järvenpään lukion kulttuurin kulmakivistä. Vessaan astuessa huomion herättää suuri maalaus pöntöllä istuvasta opiskelijasta. Omat silmäni pomppaavat tästä suoraan valtavaan FEMINISMI-tekstiin, sekä sen alapuolella olevaan Palestiinan vapauttamisvaatimukseen. Myös politiikka ja yhteiskunnalliset aiheet ottavat tilansa, millä on paljon merkitystä.

Suuremman kuvan nähtyään on mukavaa keskittyä pienempiin yksityiskohtiin. Tämä vessa on niitä täynnä. 

Vaikkei muut vessat ole yhtä tiheään kirjoitettuja, niistäkin löytyy helmiä. Interaktiivinen taide elää ja muotoutuu ihmisten tullessa ja mennessä. Yhteisöllisyys kukoistaa näissä kirjoituksissa – sekä usein myös huumori.

Useimmiten erilaiset tekstit ovat sikin sokin vessoissa. Joissakin tapauksissa muutama tiili on omistettu samalle aiheelle, muodostaen kollektiivisen yhteisteoksen. 

Vessojen anonyymiys mahdollistaa murheiden purkamisen. Tuntemattomat voivat samaistua toisiinsa tietämättä toisistaan mitään muuta kuin pari sanaa.

Ajan kulku näkyy vessateksteissä. Se erottaa ne sosiaalisesta mediasta, missä vanhat julkaisut hautautuvat uusimpien alle. Vessoissa mennyt ja nykyhetki elävät rinnakkain. Ne viestivät muutoksesta, mutta myös joidenkin asioiden ajattomuudesta: opiskelija saattaa samaistua vuosia sitten kirjoitettuun. Tekstejä lukiessa tulee haikea olo.

Oma suosikkivessani on kolmannen kerroksen äidinkielen käytävässä, aivan päädyssä. Seinillä on myös poliittisia kannanottoja, kuten mielenosoitusta Venäjän presidenttiä vastaan. Kuitenkin viehättävintä vessassa on toivon tunne, joka on kaiverrettu sen seinille. Vessan kirjoitukset tuntuvat raa’an, kauniin inhimillisiltä.

Vaikka vessoihin kirjoittelu onkin jokseenkin vandalismia, lukiomme vessatekstit ovat ylpeyden aihe. Olen onnellinen, ettei niitä ole pyyhitty pois, ja että ne saavat säilyttää opiskelijoidemme mielentilan historiaa. 

Mikä lukiomme vessateksteistä tai -taideteoksista on sinun suosikkisi? 

Lehden sivuilla julkaistiin tammikuussa juttu abiturienttien maalaamista penkkarilakanoista ja samassa yhteydessä pystyyn pistettiin äänestys lukijakunnan suosikkilakanasta. Virallinen äänestysaika päättyi maanantaina 2.2. ja nyt on äänestyksen voittaja selvillä!

Abilakanoiden valmistuttua ovat ne tuoneet väriä ja naurahduksia monien koulupäiviin. Keskusteluissa lakanat ja niiden teemat ovat olleet pinnalla, minkä vuoksi parhaan penkkarilakanan äänestäminen olikin yllättävän monen mieleen. Käydään vielä läpi hieman, miltä äänestystulos kokonaisuudessaan näytti.

Monien vaihtoehtojen joukosta lukijakunta löysi kuitenkin selvän voittajan: lukuLOMA vai LUKUloma -lakana keräsi noin kolmasosan koko äänestyksen äänimäärästä (22 ääntä). Selvästi huumoripainotteinen, TikTok-kommenteista tuttu lakanatyyli oli opiskelijoiden mieleen – kenties siihen saatettiin jopa samaistua. Toiselle sijalle kiri 13 äänellä Suomen työllisyystilanteeseen kantaa ottava lakana, jossa auringon häikäisemä koira istuu valkolakki päässä. Kolmanneksi äänestetyimmässä lakanassa lainattiin Areksen “Menestys on paras tapa kostaa” kappaleen lyriikoita, tosin vain yksi ääni erotti sen Haluatko Miljonääriksi tyylisessä “Kenelle Areena kuuluu” -lakanasta.

lukuLOMA vai LUKUloma – millainen oli vuoden suosikkilakanan matka ideasta kankaalle?

Tavoitin voittajalakanan päämaalarit Emma Wrightin ja Vilma Perttulan ja tiedustelin heiltä, miten idea lakanasta syntyi ja miten he maalausprojektin olivat kokeneet.

Vilma kuvaa maalausprojektin olleen hauska, mutta myös todella hektinen. Emma puolestaan muistelee lakanaidean syntymisprosessia. Idea lakanaan lähti Snapchatissä paljon ryhmäkeskusteluissa käyteystä Trishna-tarrasta ja TikTokin kommenttikentissä esiintyvistä Abby Lee Miller gif-videoista. Lopulta minäkin pääsin osaksi Vilman ja Emman lakanasuunnittelua kun sanaleikki lukuLOMAn vai LUKUloma kehittyi mieleeni. Emma muistelee Vilman tavoin lakanan maalaamisen olleen hauskaa, mutta pohtii ääneen myös sitä, että pidempi aika lakanoiden maalaamiseen olisi ollut kivempi. Oppitunteja ei täten olisi tarvinnut jättää väliin maalausprojektin loppuun saattamiseksi. Vilma on edelleen tyytyväinen ja ylpeä lopullisen lakanan ulkonäöstä ja kumpikin lakanan pääsuunnittelijoista on ihaillut lopputulosta Areenalla kuukauden päivät.

Penkkarilakanat ovat aina aikansa kuva ja omiksi suosikeiksemme nousevat maalaukset kertovat mikä juuri nyt koskettaa, puhuttelee, tai naurattaa. Kun taide herättää tunteita tai kiintymystä, sillä on mahdollisuus vaikuttaa. Ja vaikka tuntuukin hassulta puhua penkkarilakanoista vaikuttavana taiteena, on hyvä miettiä omaa suhdettaan vaikka siihen lukulomaan. Heijastuuko yleisön suosikiksi nousseen lakanan meemeissä myös yhteisuntamme kaksoisstandardit menestyksestä ja hulvattoman nuoruuden viettämisestä tai suorituspaineiden tuomasta ahdistuksesta. Älköömme siis aliarvioiko penkkarilakanoiden voimaa ja merkitystä, niin yksilön hyvivoinnin ja ilmaisun kuin myös yhteiskunnallisen keskustelun edistäjinä!

Näin jutun päätteeksi vielä suuret kiitokset kaikille abeille, jotka osallistuivat penkkarilakanoiden taiteiluun ja toivat niiden myötä iloa ja väriä lukion viimeisiin päiviin! Kiitokset myös äänestäjille, jotka hyödynsivät vaikutusmahdollisuuttaan.

Kiitosten myötä toivotan jokaiselle abille mitä parhainta (eikä liian stressintäyteistä) LUKULOMAA ja menestystä ylioppilaskirjoituksiin! Nautitaan sitä ennen kuitenkin penkinpainajaisista ja yhteisestä reissusta Ruotsiin.

Uusi vuosi on alkanut – ja sen myötä abiturienttien päivät lukiolla käyvät vähiin! Lukuloman lähestyminen näyttäytyikin viime viikolla koulun Auditoriossa vilkkaana liikenteenä. Keskiviikosta lauantaihin abit taiteilivat siellä kasaan neljätoista abilakanaa, jotka tulevat koristamaan penkkaripäivänä 5.2. rekkojen kylkiä. Tässä jutussa esitellään vuoden 2026 abien penkkarilakanat ja jutun lopussa pääset äänestämään suosikkilakanaasi. Juttu on tehty samalla asenteella kuin lakanat: pilke silmäkulmassa ja piristykseksi opiskelijakansalle!

Penkkarilakanat

Äänestä suosikkilakanasi voittoon! https://forms.gle/o6v36taxcSYVWi8V8

Linkin takaa löytyy Forms -kysely, jonka kautta äänestys suoritetaan. Penkkarilakanoiden äänestykseen on aikaa maanantaihin 2.2. asti. Järki-lehden sivuilla julkistetaan voittajalakana seuraavana päivänä. Joten eikun vain äänestämään!

Tekoälyn suosio on kasvanut viime vuosina räjähdysmäisesti, ja sitä on alettu käyttää jopa valtiotasolla. Kuitenkin tekoäly ja sen käyttö jakaa voimakkaasti mielipiteitä. Jotkut kokevat tekoälyn tuhoavan ihmisen oman ajattelun, ja toiset taas käyttävät sitä ajattelun tukena. Tekoälyn väärinkäyttö on usein johtanut sen käytön kieltämiseen, vaikka tekoälyllä voisi olla perusteltujakin käyttökohteita.

Kuten aina uuden teknologian kanssa, tekoälynkin huima suosio on saanut monet ymmärrettävästi varuilleen. Monet tekoälyn vastustajat kokevat tekoälyn uhaksi ihmisten omalle ajattelulle ja pelkäävät sen vievän työpaikkoja. Koulumaailmassa puolestaan opettajat ovat olleet huolissaan lukiolaisten palauttamien tekoälyllä luotujen esseiden määrästä. Tottahan se on, että uutta teknologiaa aletaan käytännössä poikkeuksetta aina soveltamaan muihinkin kuin alkuperäisiin käyttötarkoituksiin. Koululaisten lisääntynyt tekoälyn käyttö onkin saanut monet koulut ja opettajat tekemään selkeitä nollalinjauksia tekoälyn suhteen eli monet ovat kieltäneet tekoälyn kokonaan.

Näen, ettei asia ole kuitenkaan niin mustavalkoinen. Tekoälyllä on monia perusteltujakin käyttötarkoituksia ja sitä toden totta voi käyttää myös oppimisen tukena. Siinä missä tekoäly ei ole hyvä luomaan itse tekstiä ja tietoa, on se varsin pätevä työkalu muun muassa isojen tekstimäärien käsittelyyn ja siitä tiivistelmien tekemiseen. Tekoälyä voidaan myös käyttää tehokkaasti pohdinnan tukena. Olen esimerkiksi kysynyt tekoälyltä ideoita, miten lähestyä annettua aihetta ja mitä asioita pitäisi ottaa huomioon. Näin saa luotua tehokkaasti lyhyen muistilistan aiheista, jotka ainakin olisi hyvä mainita tekstissä. Ja kun teksti on valmis, voi tekoälyltä kysyä mahdollisia parannusehdotuksia ja kommentteja tekstiin. Tosin lopullisesti vastuussa omasta tekstistään on opiskelija itse ja usein tekoälyn antamat vinkit voivatkin olla hieman outoja tai kontekstiin sopimattomia. Tästä syystä itse harvoin muokkaan tekstiä tekoälyn suositusten mukaan. Mutta yrittämisestä ei tietenkään ole haittaa!

Toinen konkreettinen esimerkki on tiedonhaku. Vaikka tekoäly ei ole itsessään pätevä tuottamaan tekstiä kysyttäessä, voi sillä kuitenkin nopeuttaa tiedonhakua huomattavasti pyytämällä sitä esimerkiksi listaamaan lähteitä. Sen sijaan, että selaa useamman tunnin nettiä ja etsii lähteitä vaikka esitelmän tueksi, voi pyytää tekoälyä koostamaan listan luotettavista lähteistä. Toki mediakriittisyyttä on aina suotavaa harjoittaa ja lähteet pitääkin aina muistaa tarkistaa niiden luotettavuuden varmistamiseksi. Sinänsä prosessi ei eroa perinteisestä lähteiden etsimisetä muuten kuin, että tässä tapauksessa tekoäly koostaa listan, josta opiskelija itse voi karsia pois tarpeettomat tai epäluotettavan oloiset lähteet. Tekoäly säästää siis lähinnä aikaa ja vaivaa. Sen jälkeen kun lähteet on todettu luotettaviksi, voi lähteä itse lueskelemaan ja tutkimaan aihetta. Tähän vaiheeseen ei enää tekoälyä tarvita.

Mutta kaikki hyvä tulee tunnetusti aina lieveilmiöiden kera. Nykyään näkeekin kaikenlaisia “AI humanizer” -työkaluja, joiden tarkoituksena on muokata tekoälytekstiä enemmän ihmismäisemmäksi. Haluankin painottaa, että jokaisen palautettavan tekstin ja työn tulee ehdottomasti olla opiskelijan oma ja että tekoälyn käyttö esseiden kirjottamiseen tekee hallaa pelkästään opiskelijalle itselleen. Oppiminen on tärkeää ja sen ulkoistaminen tekoälylle ei ole järkeveä idea. On jokaisen omalla vastuulla käyttää tekoälyä vastuullisesti. Jos et palauta tekoälyllä tehtyä tekstiä, et myöskään todennäköisesti tarvitse työkalua, joka tekee tekstistäsi väitetysti uskottavamman. Ja mitä vähemmän tekoälyä käytetään väärin, sitä todennäköisemmin sen käyttöä ei kielletä kokonaan. Pidetään siis järki päässä myös tekoälyä käyttäessä!

Oletko käyttänyt tekoälyä? Kommentoi alle! Kerro myös, millaisia kokemuksia sinulla tekoälystä on. Järki ei julkaise tietoja lehden kommenttikentän ulkopuolelle. Nimi ja sähköposti eivät ole pakollisia tietoja. Voit siis kommentoida nimimerkillä täysin anonyymisti!

Kuva: Unsplash

Järvenpään lukiolla vietettiin 3.-7.3. musiikin ja tanssin viikkoa. Viikon aikana päästiin nauttimaan musiikki- ja tanssiesityksistä välituntikonserttien sekä perjantaina järjestetyn pääkonsertin tiimoilta. Erityisesti opiskelijoiden omat kappaleet ja koreografiat pääsivät parrasvaloihin viikon konserteissa.

Voidaan sanoa, että musiikin ja tanssin viikko oli täynnä taidetta: maanantaina ja tiistaina koulun auditoriossa pyöri koulun draamaopiskelijoiden näytelmä Too school for cool ja keskiviikosta perjantaihin musiikin ja tanssin viikon esitykset raikasivat Areenalla. Keskiviikkona kello yhden välitunnilla Arttu räppäsi kahden kappaleen verran, ja yleisöön opiskelijoiden lisäksi mahtui myös itse Paleface.

Anni kertoi haastattelussaan kirjoittaneensa kappaleensa koiralleen, joka oli nukkunut pois edellisenä kesänä. Balladi oli kuultu jo aiemmin Annin musiikkidiplomikonsertissa. Eeli eli xMike kertoi puolestaan oman kappaleensa syntyneen kertosäkeen fraasin ”ei mua kiinnosta tää draama” ympärille. Lavalla kitaran takana nähtiin myös Mauno, joka on ollut tekemässä Eelin kanssa kyseistä kappaletta.

Torstaipäivän toinen musiikkiohjelmanumero sisälsi puolestaan raskaampaa musiikkia. Lavalla nähtiin punkbändi Ensiapu sekä kaksi koulun opiskelijosita koostuvaa heavy-kokoonpanoa. Ensiapu soitti oman kappaleensa Epätasapaino ja sen lisäksi kuultiin opiskelijabändeiltä tulkinnat Triviumin kappaleesta In waves sekä Metallican For whom the bell tolls.

Perjantain pääkonsertissa kuultiin musiikkia monella kielellä, niin portugaliksi, espanjaksi, englanniksi kuin suomeksikin. Tanssia ja livemusiikkia oli myös yhdistetty Birdyn Not about Angels -kappaleen tulkinnassa. Tunnin mittainen pääkonsertti päättyi musiikin kiitoslauluun kun Sara, Tuure, Konsta, Tauno ja Petsku esittivät Abban Thank you for the music -kappaleen. Laulun sanomaan pystyikin moni samaistumaan, mikä näkyi yleisön ujoissa jammailuissa ja yksittäisten opiskelijoiden hiljainen yhteislaulu.

Esiintyjien haastattelut

Tavoitin perjantain pääkonsertin jälkeen muutaman esiintyjän, jotka kertoivat haastattelun yhteydessä omista tunnelmistaan esiintymiseen liittyen ja avasivat sitä, miksi musiikki ja tanssi ovat heille merkityksellisiä.

Kuka olet ja mitä olet esittänyt tällä viikolla?

Mä oon Oona. Mä olin mukana esiintymässä Leevi and the Leavings’n Poika nimeltä Päivi ja PMMP:n Päiväkoti -kappaleilla. 

Mä oon Sara  -Ja mä oon Mauno 

Sara: mä oon tälläviikolla esittänyt Abban kappaleen Thank you for the music sekä portugaliksi kappaleen Carinhoso Mauno kanssa. 

Mauno: Joo mä olin mukana siinä Carinhoso biisissä ja siinä mun piti laulaa portugaliksi ja laulan siis tosi hienosti. Sen lisäksi olin tänään mukana kappaleilla Nuestra Canción ja Sultain of Swing’ssä. Ja eilen vedettiin rakkaan ystäväni Eelin eli xMiken kanssa hänen uusi biisi Draamaa 

Sara kehuu haastattelun lomassa Maunon portugalin lausumista heidän yhteislaulussaan, minkä seurauksena Mauno paljastaa tarkistaneen lausumisen Google Kääntäjää hyödyntäen. 

Mä oon Petteri Söderholm ja mä olin mukana esiintymässä Triviumin In Waves, Metallican For Whom the Bell Tolls ja Abban Thank you for the music -kappaleilla. 

Mä oon Unni ja esiinnyin tanssijana tuossa Not about angels -kappaleella. – Me ollaan Hertta ja Emilia ja samassa esityksessä oltiin tanssijoina 

Millaista on esiintyä?

Oona: Onhan se jännittävää mutta myös tosi hauskaa. 

Sara: Aina jännittää alussa, mutta sitten se helpottuu kun pääsee vauhtiin. 

Mauno: Noi valot paisto sellasella voimalla lavalle, että mun nännit varmaan näky tän paidan läpi yleisöön niin se oli vähän pelottavaa. 

Petteri: Riippuu aina esityksestä. Yleensä se on jännittävää, ja sen kuuluu olla jännittävää, koska muuten esiintyminen ei ois hauskaa mun mielestä. On kiva esiintyy, mutta joskus projektei on niin paljon, että kaikki menee vähän kiireiseks. Ja järkkääminen on aika raskasta, että ite esiintyminen on loppupeleissä aika pieni osa tällaisia spektaakkeleita. 

Tanssijat: Ihan kivaa, täällä koulussa esiintyessä tanssijoille toki tila on pieni, mutta aina esiintyessä on ollut tosi turvallinen ilmapiiri. 

Mitä musiikki/tanssi merkitsee sinulle?

Oona: Nyt pistit kyllä pahan! Joskus se on ollut merkittävä voimavara. Mutta on se tärkeetä, kuuntelen musiikkia aina. 

Sara: Musiikki on elämä. 

Mauno: No musiikin merkitystä vois vähän aatella silleen että on x-akseli, joka on musa ja y-akseli, jossa on kaikki muu, niin se merkitys sitten tekee sellaista käyrää niiden välillä, välillä mennään ylös ja välillä alas. Ja joskus se musa luo myös z-akselin, mitä harvemmin näkee tällaisissa kaavioissa, niin voimakas juttu se on. En tiiä voisko ees Geogebralla selittää tätä tai voiko ees sillä hahmottaa sitä, mitä tarkoitan! 

Petteri: Se on kaikki kaikkeudestaan. Musiikki on vaan tosi tärkee juttu ja innostun siitä tosi paljon, eikä siihen oo mitään sen syvempää syytä. 

tanssijat: Tanssi on oma tapa ilmaista itteään ja sen kautta on helppoo kertoo monista tunteista. -Se on nollaushetki. -Tanssin kautta pääsee hetkeksi pois (nykyhetkestä) eikä silloin tarvii stressata mistään. 

Mikä oli suosikkiesityksesi tai mieleenpainuvin lavanumero viikon ajalta?

Oona: Tykkäsin kovasti Thank you for the music -vedosta. 

Sara: Ai koko tältä viikolta! No sitten toi xMiken Draama, se oli ihan sika hyvä! 

Mauno: Näiden Thank you for the music oli tosi kiva. 

Petsku: Oma suosikki oli ehdottomasti Dire Straitsin Sultans of Swing. Se on kaunis kappale – teidän se sydämestäni – siinä on täydellinen rumpufilli ja hyvä soolo! 

Tanssijat: Varmaan just se Abban Thank you for the music, siinä oli tosi kaunista lauluu ja bändi oli myös tosi hyvä. 

teksti ja kuvat: Iita Markkanen

Lukiomme draama 3&4-kurssin draamanäytelmä Too School for Cool esitettiin auditoriossa ensi-illassa helmikuun 28. päivä ja kävin sen itse katsomassa 3.3. iltanäytöksessä. Kokemukseni näytelmästä olivat varsin positiiviset ja olen vaikuttunut siitä, miten hyvin se oli toteutettu. Kaiken kaikkiaan Too School for Cool esitettiin lukiomme auditoriossa yhteensä viisi kertaa.

Taide on kautta ajan ollut tehokas väline viestien välittämiseen ja sitä se oli nytkin. Näytelmän teema ja ajankohtaisuus vetosi varmasti jokaiseen katsojaan tai vähintäänkin jokainen tunnisti, mistä näytelmässä oli kyse. Näytelmä ei pelännyt nostaa tikunnokkaan yhteiskunnan epäkohtia ja kritisoida niitä. Tuon puolitoistatuntisen aikana nähtiinkin useaan otteeseen jopa rohkeaa rajojen rikkomista ja kokeilua siitä, mistä on hyväksyttävää puhua ja mistä ei. Näytelmän tyyli oli siis hyvin suora ja sensuroimaton. Siinä käytettiin osin voimakastakin kieltä ja vahvoja syboleita. Esityksen alkupuolella muun muassa näytetään ase, mutta ei käytetä sitä. Aseen symbolinen merkitys jäi tässä vaiheessa vielä hämärän peittoon.

Kokonaisuudessaan Too School for Cool oli nerokas kokonaisuus, joka kuvasi satiirisesti nykypäivän ongelmia, kuten somen tuomia ulkonäköpaineita ja nuoruuden haasteita sekä sen lieveilmiöitä, kuten erilaisuudesta kiusaamista. Kiusaaminen ja sen kritisoiminen olikin näytelmän keskiössä. Se myös korosti ristiriitaa aikuisten sanomisien ja tekojen välillä tuoden esiin sen tosiasian, että myös aikuisten keskuudessa kiusaaminen on harmittavan yleinen ilmiö.

Päähenkilönä näytelmässä oli nuori “tyylitön” opiskelija, joka vielä etsi itseään. Päähenkilöä kuvattiin tietynlaisena järjestelmän uhrina, jonka normaalia kasvua pyrittiin muuttamaan erilaisten vääristyneiden standardien ja oletusten perusteella. Näytelmä kritisoikin nerokkaasti internetin ja sosiaalisen median roolia muun muassa ulkonäkö- ja suorituspaineiden levittämisessä. Se korosti kuinka tärkeää on olla oikeasti oma itsensä ja hyväksyä muutkin sellaisena kuin he ovat.

Vaikka näytelmän juoni keskittyikin pääosin nuorten kokemiin paineisiin ja nuorten ongelmiin, oli siinä sivuhenkilöinä monia erilaisia hahmoja, jotka puolestaan heijastivat kuvaa niin kutsutusta aikuisten maailmasta. Sivuhenkilöitä oli kolmenlaisia: kahvihuoneessa kiusattu opettaja, aikuisten tavoista paasaava sijainen sekä tosi-tv -ohjaaja. Kukin hahmo kuvasti tiettyä aikuisuuden näkökulmaa. Opettaja oli kestänyt vuosia kiusaamista ja murtui oppilaiden edessä. Sijainen Järvinen puolestaan pyrki opettamaan nuoret aikuisten tavoille eli vaikka aikuiset pyrkivät opettamaan lapsiaan olemaan sivistyneesti ja käyttäytymään hyvin, on totuus aikuisten itsensä keskuudessa usein karumpi ja moni unohtaakin itse lapsillensa opettamat käytöstavat. Lopulta tosi-tv -ohjaaja opetti nuoria, miten olla näkyvästi esillä ja miten tässä niin kutsutussa aikuisten maailmassa pääsee suosioon. Keinot olivat monesti täysin naurettavia. Eli ongelma kiusaamisesta ja yhteiskunnan luomista odotuksista on moniulotteinen eikä rajoitu pelkästään tiettyyn ikärymään.

Roolit näytelmässä vaihtuivat tiuhaan tahtiin. Toisessa tilanteessa hyvin käyttäytyvät nuoret olivat aikuisten tukena tai kyseenalaistivat heidän toimintaansa, kun taas hetken päästä nuoria kuvattiin ivaamassa toisillensa. Merkittävin ero näiden kahden ryhmän välisessä kiusaamisessa oli alusta, jossa se tapahtui. Aikuisten kokema kiusaaminen jäi usein taka-alalle, koska se oli esimerkiksi työpaikan kahvihuoneessa tapahtuvaa huomaamatonta nimittelyä ja arvostelua. Kun taas nuoret nimittelivät ja arvostelivat toisiaan netin välityksellä. Jälkimmäisen ongelma on, että vaikka netissä tieto leviää kulovalkean tavoin ja kiusaaminen voi olla näkyvämpää, on sitä helppo tehdä anonyymisti nimimerkin takaa.

Näytelmän päätöskohtauksessa kukin hahmo asetettiin erikseen valokeilaan ja heistä jokainen kertoi oman lyhyen tarinansa. Hetkestä oli tehty herkkä ja henkilökohtainen. Lopulta kävi ilmi, että asiat, joita nämä nuoret kertoivat olivat hyvin samanlaisia, vaikka jokainen heistä vakuutelikin olevansa maailman ainoa, joka kyseisiä asioita pohti ja niistä murehti. Lopulta hahmot sanoivatkin yhteen ääneen “Olen maailman ainoa ihminen, joka pelkää yksinjäämistä”. Tämän jälkeen näytelmän päähahmo asteli lavalle pitäen loppupuheen pohjustaen muun muassa esityksessä näytetyn aseen symbolista merkitystä ja korostaen sitä, kuinka jokainen saa itse päättää mitä esitys ja ase yrittää viestiä – “Haluamme näytää aseen, mutta emme käyttää.” jonka jälkeen yhteen ääneen “Saatte itse päättää mitä se merkitsee”. Näytelmä päättyy tähän.

Kaiken kaikkiaan näytelmä oli vaikuttava ja mielestäni välitti tärkeän viestin katsojille. Kiusaaminen ja sen aiheuttamat traumat ovat vakava aihe, josta puhuminen avoimesti on tärkeää oli se sitten suoraan tai taiteen välityksellä. Too Scool for Cool onnistui tässä erinoimaisesti! Se nitoi yhteen kokonaisuuden, joka arvosteli kiusaamista suoraan ja etsi sen juuritekijöitä samaan aikaan näyttäen yleisölle kiusaamisesta koituvia seurauksia. Harmillisesti näytelmän käsittemät aiheet ovat niin arkisia, että itse kullakin on varmasti joko ensikäden kokemusta, tai on nähnyt kiusaamista edes jossain muodossa. Myöskään ulkonäköpaineet tai muut yhteiskunnan oletukset eivät koske vain tiettyä ihmisryhmää, vaan ilmiö on laajalle levinnyt ja kaikkia koskeva ongelma. Tähän varmasti jokainen meistä voi samaistua.

Kiitän siis itseni sekä toimituksen puolesta draaman opiskelijoita sekä draamaopettaja Salla-Maria Santosta tästä ajankohtaisesta ja koskettavasta esityksestä. Tällaista olisi hyvä olla lisää, sillä nämä aiheet ovat tärkeitä ja niistä puhuminen tulisi ehdottomasti normalisoida. Lopullinen arvosanani Too School for Cool -näytelmälle on täysi kymppi! Olen aidosti vaikuttunut draamaopiskelijoiden lahjakkuudesta ja kyvystä heittäytyä vakavan aiheen edessä. Se vaatii rohekutta ja omistautuneisuutta taiteelle.

Kuvat: Tuiki Kammonen

Abiristeily on lukiolaisille suunnattu lukion päätösjuhla ja bileristeily. Tänä vuonna Järvenpään lukion abit seilasivat Tukholman upeaan aurinkoiseen säähän Viking Line Gabriella -laivalla. Abit lähtivät liikkeelle Helsingistä 9.2. ja saapuivat takaisin 11.2. Tuona muutaman päivän ajanjaksona ehti tapahtua monenlaista. Risteily oli varmasti itse kullekin ikimuistoinen. Lue tästä lisää, mitä kaikkea reissu piti sisällään!

Aluksihan epäröin lähtöä abirisselle, koska olin kuullut sen olevan lähinnä päätöntä juomista. Tämä luulo osoittautui kuitenkin vääräksi ja risteilyllä oli paljon tekemistä myös selvin päin olijoille. Eikä muidenkaan juominen haitannut, vaikka pelkäsin aluksi osan ihmettelevän valintaani olla juomatta ja että oloni olisi epämukava seurassa, jossa iso osa on humalassa.

Kyseessä oli siis muutoin tavallinen ruotsinristeily, mutta sen ohjelma oli suunnattu juuri abeille enkä ole varma saiko sinne edes varata muut kuin abit lippuja. Tukholman päässä oli normaalisti mahdollisuus nousta maihin ja niin kaverini kanssa teimme. Tosin emme käyneet kuin syömässä ja ruokakaupassa. Sen lisäksi iltaisin oli tunnettuja suomalaisia artisteja esiintymässä laivan klubilla ja esimerkiksi ruokien hintoja oli osittain alennettu abeille sopiviksi. Eli kyseessä oli siis nimenomaan abeille räätälöity kokonaisuus.

En itse osallistunut paljoa varsinaiseen järjestettyyn ohjelmaan, mutta tiedän, että esimerkiksi Abikaverit järjestivät erilaista päihteetöntä ohjelmaa spontaanisti käytävillä taikka heidän omassa loungessaan. Abikaverit ovat siis nuoria aikuisia, jotka ovat risteilyllä abien tukena ja varmistavat ettei kukaan ei jää yksin. Järjestetyn ohjelman sijaan kävin kuuntelemassa esimerkiksi keikkoja ja livemusiikkia ylipäätään.

Monenlaista tekemistä siis oli ja missään kohtaa ei tullut tylsää! Ajauduin yllättäviinkin tilanteisiin niin muiden selvin päin olijoiden kuin alkoholia nauttineidenkin kanssa. Kummastakaan ei minulla ole negatiivista sanottavaa. Olin mukana erilaisissa porukoissa ja keskusteluissa etenkin paluuiltana, kun liikuin alkuillasta enemmän itsekseni.

Uusia ihmisiä tapasi niin käytävillä, baarissa ja jopa laivan kasinolla. Vakka en kannustakaan ketään uhkapelaamaan, niin ei se mikään salaisuus ole, että illan edetessä ihmiset ottivat monenlaisia riskejä automaatti- ja pöytäpeleissä. Toiset voittivat ja toiset hävisivät. Itsekin kävin muutaman kympin muun muassa ruletissa pyörittämässä puhtaasti kokemuksen vuoksi. Kasinolta kuvaaminen oli kuitenkin kiellettyä, joten sieltä ei tässä jutussa kuvia ole.

Mitä itse selvin päin olemiseen tulee, niin en kokenut sitäkään ongelmana eikä kukaan sitä lopulta kyseenalaistanut. Laivan baareista sai hyviä mocktaileja ja alkoholittomia muita juomia, joilla pääsi tunnelmaan mukaan! Tykkäsin itse tilata kirpeämpiä juomia, sillä makeammat juomat olivat omaan makuun liian makeita. Myös alkoholiton omenasiideri oli yksi lemppareistani. Jotain hieman fancympää kuin limpparia :)

Etenkin paluuiltana illan edetessä meno alkoi tietenkin olemaan enemmän humalaista osin ehkä siksi, että laivan tax free -myymälästä sai ostettua alkoholia, jota osa nautti jo hyteissään. Myös laivan buffan viinihana oli auki. Ensimmäisen illan meno oli siis toiseen iltaan nähden maltillisempaa, mutta ei meno toisenakaan iltana mitenkään mahdotonta ollut ja yllättävän sivistyneesti abit osasivat juhlia. Siitä pisteet kaikille!

Toisaalta voi olla etten itse kaikkea pahinta huonovointisuutta havainnut, sillä olin muualla enkä viettänyt paljoa aikaa hytissä. Kävin siellä lähinnä nukkumassa ja peseytymässä. Pois lukien ensimmäisen illan lyhyet korttipelisessiot hytissä, kun illan ohjelma ei ollut vielä ehtinyt alkaa.

Huonovointisuudesta päästäänkin viimeisenä asiana risteilyn pahimpaan vitsaukseen ja oikeastaan ainoaan huonoon puoleen eli tautiepidemioihin… Jokainen voi laskea yksi yhteen mitä tapahtuu, kun ympäri Suomea laittaa ihmisiä tiiviiseen sisätilaan. Risteilyllä pyöri vähemmän yllättäen monenlaisia tauteja ja esimerkiksi itse onnistuin sieltä vatsataudin nappaamaan. Jodelia lukemalla on voinut havaita muitakin niin kutsutusta abirutosta kärsiviä. Osa sai influenssan, osa tavallisen flunssan ja osan kohdalla onni ei ollut suotuisa ja hekin nappasivat vatsataudin.

Vaikka vatsatauti onkin melkein taudeista inhottavin, olen ikuisesti kiitollinen ettei se iskenyt kuin vasta viimeisenä aamuna ja että sain nauttia risteilystä ilman häiriöitä. Koska mikäänhän ei olisi ollut inhottavampaa kuin maata huonossa olossa laivan hytissä koko risteilyä. Jälkikäteen voi sitten vitsailla kuinka pääsi kokemaan juhlimisen jälkeisen huonon olon jopa juomatta alkoholia :D

Abirutosta huolimatta risteily oli varmasti jokaisen siellä olijan mielestä rahojen arvoinen ja kuten abiristeilyt itsekin mainostaa – kerran elämässä kokemus! Mitään pelkäämääni arvosteluakaan ei ollut ja risteily olikin kaikin puolin varsin positiivinen kokemus. Nyt vain tsemppiä kirjoituksiin lukemiseen ja kiitokset onnistuneesta risteilystä risteilyvastaaville, abiristeilyjen järjestäjätaholle ja kaikille teille abeille!

Kun 6.2. abiturientit nousivat penkkarirekkojen kyytiin ja aloittivat matkansa kohti lukulomaa, Järvenpään liikuntahallin salista raikui jo kaikille tutut Cicapon sävelet. Toisen vuoden opiskelijoista oli tullut nimellisesti koulun vanhimpia, ja tätä juhlistettiin perinteisesti Vanhojen tanssien muodossa. Vanhojen tanssit ovat monelle yksi lukioajan odotetuimmista hetkistä, joten onkin aivan perusteltua palata vielä parin viikon takaisiin kuviin ja tunnelmiin.

Vanhojen tanssijoita löytyi jälleen huima määrä, sillä kolmeen esitysryhmään mahtui lopulta yhteensä noin 320 tanssijaa. Jokainen tanssija pääsi tanssimaan yhden näytöksen niin torstaina kuin perjantaina ja koulunäytöksessä jokainen esitysryhmä tanssi yhden kolmasosan näytöksen tansseista. Tansseja oli ehditty harjoittelemaan useampia kuukausia, ja vaikka jännitys tanssipäivinä saattoi sekoittaa askelia, koreografiat olivat kaikilla hallussa. Tästä saammekin kiittää liikunnanopettaja Sari Häkkistä, joka rautaisella ammatitaidollaan opetti toisen vuoden opiskelijat tanssimaan.

Omatanssi on perinteinen osa vanhojen tansseja ja oman versionsa siitä esittivät myös meidän lukion tanssijat. Seitsemän minuutin spektaakkelissa nähtiin niin tämän päivän trenditansseja ja -biisejä kuin myös ikäluokan lapsuudesta tuttuja musiikki-ilmiöitä. Vuoden 2025 omatanssin musiikeissa kuultiin muun muassa Mirellaa, Turistia, Beyoncea ja Risto Räppääjää. Mukana myös oli Gagnam style ja viimevuonna UMK:sta ilmiöksi nousseen Mon chérin tanssi.

Koulunäytösten jälkeen halauksia ja kiitoksia vaihdettiin paljon. Juhliminen ei kuitenkaan siihen päättynyt vaan suurin osa opiskelijoista suuntasi vielä Malmin yöhön jatkoille, tanssimaan ja nauttimaan ystävien seurasta. Jatkot keräsivät paljon kiitosta, eikä ihme, sillä tanssilattialla yhteishenki oli korkealla. Mutta se mikä tapahtui jatkoilla, jääköön myös sinne…

Nyt toisen vuoden opiskelijat saavat totutella koulun vanhimpina olemiseen ja Areenan haltuunottoon. Perinteet seuraavat perinteitä, ja vanhaan tuttuun tapaan koulun Jodel kanavalla ensimmäisen vuoden opiskelijat aloittivat tanssiparien metsästyksen välittömästi kakkosten poistuessa parketilta. Ensivuoden helmikuussa nähdään, ovatko kaikki tanssimaan haluavat 08:t löytäneet tanssiparit!

kuvat: Sara Ollinmäki ja Iita Markkanen

Draamaa on ollut mahdollista opiskella Järvenpään lukiolla jo parisenkymmentä vuotta. Viime vuosina draaman kurssitarjontaa on entisestään laajennettu, ja vuonna 2024 oli ensimmäistä kertaa mahdollista hakeutua draaman suuntautumisvaihtoehdolle. Nyt draaman pitkän historian saralla on kuitenkin tapahtumassa jotain vieläkin mullistavampaa. Järvenpään lukiossa nimittäin käynnistyy tänä vuonna (2025) ihka aito draama- ja teatterilinja, jonne on mahdollista hakea myös yhteishaussa.

Mutta kuinka draama- ja teatterilinja eroaa tavallisista draamakursseista? Mitä kaikkea linjalla pääsee puuhaamaan? Entäpä keiden kaikkien kannattaisi hakeutua draama- ja teatterilinjalle? Näihin kysymyksiin selkoa saadakseen Järjen toimitus haastatteli äidinkielen ja kirjallisuuden sekä draaman opettajaa Salla-Maria Santosta, joka jatkossa toimii myös draama- ja teatterilinjan vetäjänä. 

Ensiksi kysymys teatteritaustastasi. Kuinka kauan olet ollut kiinnostunut draamasta ja mitä kaikkea olet sen parissa tehnyt? Entä miltä draaman opettaminen on tuntunut? 

Olen pienestä pitäen ollut kiinnostunut tarinoista ja esiintymisestä, ja olenkin ollut koko nuoruuteni mukana nuorisoteatterissa. Peruskoulun jälkeen menin Kallion ilmaisutaidon lukioon ja tein siellä mm. teatteridiplomin. Olen opiskellut myös Lahden kansanopistossa vuoden teatteria ja Lahden ammattikoulussa vuoden sirkusta. Opiskelin Oulussa tanssinopettajaksi (AMK) ja tein myös kirjallisuuden opinnot yliopistolla. Ammatikseni olen tehnyt töitä tanssijana ja esiintyjänä sekä tanssinopettajana. Kun valmistuin äidinkielen opettajaksi, minua mietitytti se, että mitä jos joutuisin jättämään kokonaan taidepuolen. Kun sitten näin, että Järvenpään lukioon haettiin äidinkielen ja kirjallisuuden sekä draaman lehtoria, ajattelin, että tuonne minun on pakko päästä. Nautin tästä työstä, sillä pääsen ammentamaan vahvasta taidetaustastani ja saan kehittyä työssäni taidepedagogina. Todellakin rakastan tätä työtä.

Miksi sinusta oli tärkeää perustaa Järvenpään lukiolle draama- ja teatterilinja ja mitä uutta se tuo tavallisten draamakurssien rinnalle? 

Koen draaman opetuksen erittäin tärkeäksi, sillä se vahvistaa vuorovaikutustaitoja, mutta se tuo myös ihmisen lähemmäs itseään. Draamaopetuksen perusta on vapaa, luova ja turvallinen ilmapiiri, ja draaman keinoin pääsee tutkimaan ihmisyyttä ja elämää. Draaman kautta myös nuorten oma ääni tulee kuuluviin, ja olenkin usein käyttänyt esityksissämme tekstejä, joita nuoret ovat tuottaneet luovan kirjoittamisen kursseillani. Itse draama- ja teatterilinja varmasti vakiinnuttaa draaman opetusta koulussamme. Niille, jotka haluavat tehdä draamaa paljon, rakentuu paremmat puitteet tälle draama- ja teatterilinjalla. Lisäksi tulee olemaan sellaisia opintojaksoja, jotka on tarkoitettu vain draama- ja teatterilinjalaisille. Tämä ei toki tarkoita sitä, etteikö myös kaikille avoimia draamakursseja olisi jatkossakin tarjolla. 

Minkälaisia projekteja ja opintomatkoja draama- ja teatterilinjalle on suunnitteilla? 

Erityisesti draama- ja teatterilinjalaisille suunnattu Erasmus-projekti ollaan järjestämässä, ja ainakin tähän mennessä kohteena on ollut Luxemburg. Jos draama- ja teatterilinjalle tulee, pääsee myös varmasti mukaan ainakin kahteen isompaan esitysproduktioon. Toinen niistä on draaman oma teatteriesitys, joka toteutetaan dra3&4-opintojaksoilla. Joka toinen vuosi toteutetaan myös iso esittävän taiteen produktio, jossa ovat draaman lisäksi mukana musiikki- ja tanssilinja. Abivuonna saa myös itse tehdä teatteridiplomin, mutta sen voivat tehdä toki muutkin kuin draama- ja teatterilinjalaiset. 

Kenelle suosittelisit draama- ja teatterilinjaa? Miksi draama- ja teatterilinjalle kannattaisi hakeutua? 

Lähtökohtaisesti suosittelen draama- ja teatterilinjaa ihan jokaiselle, jota vähääkään kiinnostaa hyvässä, luovassa hengessä yhdessä tekeminen ja kutkuttaa esiintyminen. Hienoa, jos on esimerkiksi tehnyt ilmaisutaidon opintoja, muttei harrastuneisuus ole mikään edellytys draama- ja teatterilinjalle pääsemiselle. Kaikkein tärkeintä draaman opiskelussa on oma halu ja motivaatio. Ja vaikka jännittäisi, se ei ole mikään este. En itsekään ole ollut lapsena tai nuorena mikään esiintyjä, vaan olen jännittänyt todella paljon ja vasta nuorisoteatterin myötä uskaltanut kunnolla esiintyä. Innostus ja avoin mieli siis riittävät. 

Lopuksi haastattelemme vielä toisen vuoden opiskelijaa Edin Pullista, joka on ollut mukana draamakursseilla. 

Mitä olet pitänyt draaman opiskelusta? Mitä uutta olet saanut siitä? 

Olen pitänyt draaman opiskelusta todella paljon. Olen saanut uusia ystäviä, itsevarmuutta ja rohkeutta. Olen tykännyt yhdessä tekemisestä ja draama on ollut hyvää vastapainoa muulle opiskelulle. 

Miltä koulun edessä esiintyminen on tuntunut? 

Välillä se on jännittänyt paljonkin, mutta on siitä huolimatta ollut palkitsevaa. Esityksistämme on pidetty ja yleisö on viihtynyt esityksissämme. Olemmekin saaneet paljon hyvää palautetta. 

Mitkä ovat parhaita muistojasi draamakursseilta? 

Parhaat muistot ovat syntyneet siitä, kun on sekoiltu ja naurettu yhdessä, mutta myös tehty yhteisvoimin töitä ja saatu projekteja valmiiksi. Erityisen mahtava oli opintomatka Luxembourgiin. Draamasta on todella paljon hyviä muistoja. Ja minusta on mahtavaa, että olemme olleet niin rohkeita. Olemme laittaneet itsemme likoon ja esiintyneet koko koululle, mitä kaikki eivät itse uskaltaisi tehdä.