Järvenpään lukiolla vietettiin 3.-7.3. musiikin ja tanssin viikkoa. Viikon aikana päästiin nauttimaan musiikki- ja tanssiesityksistä välituntikonserttien sekä perjantaina järjestetyn pääkonsertin tiimoilta. Erityisesti opiskelijoiden omat kappaleet ja koreografiat pääsivät parrasvaloihin viikon konserteissa.

Voidaan sanoa, että musiikin ja tanssin viikko oli täynnä taidetta: maanantaina ja tiistaina koulun auditoriossa pyöri koulun draamaopiskelijoiden näytelmä Too school for cool ja keskiviikosta perjantaihin musiikin ja tanssin viikon esitykset raikasivat Areenalla. Keskiviikkona kello yhden välitunnilla Arttu räppäsi kahden kappaleen verran, ja yleisöön opiskelijoiden lisäksi mahtui myös itse Paleface.

Anni kertoi haastattelussaan kirjoittaneensa kappaleensa koiralleen, joka oli nukkunut pois edellisenä kesänä. Balladi oli kuultu jo aiemmin Annin musiikkidiplomikonsertissa. Eeli eli xMike kertoi puolestaan oman kappaleensa syntyneen kertosäkeen fraasin ”ei mua kiinnosta tää draama” ympärille. Lavalla kitaran takana nähtiin myös Mauno, joka on ollut tekemässä Eelin kanssa kyseistä kappaletta.

Torstaipäivän toinen musiikkiohjelmanumero sisälsi puolestaan raskaampaa musiikkia. Lavalla nähtiin punkbändi Ensiapu sekä kaksi koulun opiskelijosita koostuvaa heavy-kokoonpanoa. Ensiapu soitti oman kappaleensa Epätasapaino ja sen lisäksi kuultiin opiskelijabändeiltä tulkinnat Triviumin kappaleesta In waves sekä Metallican For whom the bell tolls.

Perjantain pääkonsertissa kuultiin musiikkia monella kielellä, niin portugaliksi, espanjaksi, englanniksi kuin suomeksikin. Tanssia ja livemusiikkia oli myös yhdistetty Birdyn Not about Angels -kappaleen tulkinnassa. Tunnin mittainen pääkonsertti päättyi musiikin kiitoslauluun kun Sara, Tuure, Konsta, Tauno ja Petsku esittivät Abban Thank you for the music -kappaleen. Laulun sanomaan pystyikin moni samaistumaan, mikä näkyi yleisön ujoissa jammailuissa ja yksittäisten opiskelijoiden hiljainen yhteislaulu.

Esiintyjien haastattelut

Tavoitin perjantain pääkonsertin jälkeen muutaman esiintyjän, jotka kertoivat haastattelun yhteydessä omista tunnelmistaan esiintymiseen liittyen ja avasivat sitä, miksi musiikki ja tanssi ovat heille merkityksellisiä.

Kuka olet ja mitä olet esittänyt tällä viikolla?

Mä oon Oona. Mä olin mukana esiintymässä Leevi and the Leavings’n Poika nimeltä Päivi ja PMMP:n Päiväkoti -kappaleilla. 

Mä oon Sara  -Ja mä oon Mauno 

Sara: mä oon tälläviikolla esittänyt Abban kappaleen Thank you for the music sekä portugaliksi kappaleen Carinhoso Mauno kanssa. 

Mauno: Joo mä olin mukana siinä Carinhoso biisissä ja siinä mun piti laulaa portugaliksi ja laulan siis tosi hienosti. Sen lisäksi olin tänään mukana kappaleilla Nuestra Canción ja Sultain of Swing’ssä. Ja eilen vedettiin rakkaan ystäväni Eelin eli xMiken kanssa hänen uusi biisi Draamaa 

Sara kehuu haastattelun lomassa Maunon portugalin lausumista heidän yhteislaulussaan, minkä seurauksena Mauno paljastaa tarkistaneen lausumisen Google Kääntäjää hyödyntäen. 

Mä oon Petteri Söderholm ja mä olin mukana esiintymässä Triviumin In Waves, Metallican For Whom the Bell Tolls ja Abban Thank you for the music -kappaleilla. 

Mä oon Unni ja esiinnyin tanssijana tuossa Not about angels -kappaleella. – Me ollaan Hertta ja Emilia ja samassa esityksessä oltiin tanssijoina 

Millaista on esiintyä?

Oona: Onhan se jännittävää mutta myös tosi hauskaa. 

Sara: Aina jännittää alussa, mutta sitten se helpottuu kun pääsee vauhtiin. 

Mauno: Noi valot paisto sellasella voimalla lavalle, että mun nännit varmaan näky tän paidan läpi yleisöön niin se oli vähän pelottavaa. 

Petteri: Riippuu aina esityksestä. Yleensä se on jännittävää, ja sen kuuluu olla jännittävää, koska muuten esiintyminen ei ois hauskaa mun mielestä. On kiva esiintyy, mutta joskus projektei on niin paljon, että kaikki menee vähän kiireiseks. Ja järkkääminen on aika raskasta, että ite esiintyminen on loppupeleissä aika pieni osa tällaisia spektaakkeleita. 

Tanssijat: Ihan kivaa, täällä koulussa esiintyessä tanssijoille toki tila on pieni, mutta aina esiintyessä on ollut tosi turvallinen ilmapiiri. 

Mitä musiikki/tanssi merkitsee sinulle?

Oona: Nyt pistit kyllä pahan! Joskus se on ollut merkittävä voimavara. Mutta on se tärkeetä, kuuntelen musiikkia aina. 

Sara: Musiikki on elämä. 

Mauno: No musiikin merkitystä vois vähän aatella silleen että on x-akseli, joka on musa ja y-akseli, jossa on kaikki muu, niin se merkitys sitten tekee sellaista käyrää niiden välillä, välillä mennään ylös ja välillä alas. Ja joskus se musa luo myös z-akselin, mitä harvemmin näkee tällaisissa kaavioissa, niin voimakas juttu se on. En tiiä voisko ees Geogebralla selittää tätä tai voiko ees sillä hahmottaa sitä, mitä tarkoitan! 

Petteri: Se on kaikki kaikkeudestaan. Musiikki on vaan tosi tärkee juttu ja innostun siitä tosi paljon, eikä siihen oo mitään sen syvempää syytä. 

tanssijat: Tanssi on oma tapa ilmaista itteään ja sen kautta on helppoo kertoo monista tunteista. -Se on nollaushetki. -Tanssin kautta pääsee hetkeksi pois (nykyhetkestä) eikä silloin tarvii stressata mistään. 

Mikä oli suosikkiesityksesi tai mieleenpainuvin lavanumero viikon ajalta?

Oona: Tykkäsin kovasti Thank you for the music -vedosta. 

Sara: Ai koko tältä viikolta! No sitten toi xMiken Draama, se oli ihan sika hyvä! 

Mauno: Näiden Thank you for the music oli tosi kiva. 

Petsku: Oma suosikki oli ehdottomasti Dire Straitsin Sultans of Swing. Se on kaunis kappale – teidän se sydämestäni – siinä on täydellinen rumpufilli ja hyvä soolo! 

Tanssijat: Varmaan just se Abban Thank you for the music, siinä oli tosi kaunista lauluu ja bändi oli myös tosi hyvä. 

teksti ja kuvat: Iita Markkanen

Lukiomme draama 3&4-kurssin draamanäytelmä Too School for Cool esitettiin auditoriossa ensi-illassa helmikuun 28. päivä ja kävin sen itse katsomassa 3.3. iltanäytöksessä. Kokemukseni näytelmästä olivat varsin positiiviset ja olen vaikuttunut siitä, miten hyvin se oli toteutettu. Kaiken kaikkiaan Too School for Cool esitettiin lukiomme auditoriossa yhteensä viisi kertaa.

Taide on kautta ajan ollut tehokas väline viestien välittämiseen ja sitä se oli nytkin. Näytelmän teema ja ajankohtaisuus vetosi varmasti jokaiseen katsojaan tai vähintäänkin jokainen tunnisti, mistä näytelmässä oli kyse. Näytelmä ei pelännyt nostaa tikunnokkaan yhteiskunnan epäkohtia ja kritisoida niitä. Tuon puolitoistatuntisen aikana nähtiinkin useaan otteeseen jopa rohkeaa rajojen rikkomista ja kokeilua siitä, mistä on hyväksyttävää puhua ja mistä ei. Näytelmän tyyli oli siis hyvin suora ja sensuroimaton. Siinä käytettiin osin voimakastakin kieltä ja vahvoja syboleita. Esityksen alkupuolella muun muassa näytetään ase, mutta ei käytetä sitä. Aseen symbolinen merkitys jäi tässä vaiheessa vielä hämärän peittoon.

Kokonaisuudessaan Too School for Cool oli nerokas kokonaisuus, joka kuvasi satiirisesti nykypäivän ongelmia, kuten somen tuomia ulkonäköpaineita ja nuoruuden haasteita sekä sen lieveilmiöitä, kuten erilaisuudesta kiusaamista. Kiusaaminen ja sen kritisoiminen olikin näytelmän keskiössä. Se myös korosti ristiriitaa aikuisten sanomisien ja tekojen välillä tuoden esiin sen tosiasian, että myös aikuisten keskuudessa kiusaaminen on harmittavan yleinen ilmiö.

Päähenkilönä näytelmässä oli nuori “tyylitön” opiskelija, joka vielä etsi itseään. Päähenkilöä kuvattiin tietynlaisena järjestelmän uhrina, jonka normaalia kasvua pyrittiin muuttamaan erilaisten vääristyneiden standardien ja oletusten perusteella. Näytelmä kritisoikin nerokkaasti internetin ja sosiaalisen median roolia muun muassa ulkonäkö- ja suorituspaineiden levittämisessä. Se korosti kuinka tärkeää on olla oikeasti oma itsensä ja hyväksyä muutkin sellaisena kuin he ovat.

Vaikka näytelmän juoni keskittyikin pääosin nuorten kokemiin paineisiin ja nuorten ongelmiin, oli siinä sivuhenkilöinä monia erilaisia hahmoja, jotka puolestaan heijastivat kuvaa niin kutsutusta aikuisten maailmasta. Sivuhenkilöitä oli kolmenlaisia: kahvihuoneessa kiusattu opettaja, aikuisten tavoista paasaava sijainen sekä tosi-tv -ohjaaja. Kukin hahmo kuvasti tiettyä aikuisuuden näkökulmaa. Opettaja oli kestänyt vuosia kiusaamista ja murtui oppilaiden edessä. Sijainen Järvinen puolestaan pyrki opettamaan nuoret aikuisten tavoille eli vaikka aikuiset pyrkivät opettamaan lapsiaan olemaan sivistyneesti ja käyttäytymään hyvin, on totuus aikuisten itsensä keskuudessa usein karumpi ja moni unohtaakin itse lapsillensa opettamat käytöstavat. Lopulta tosi-tv -ohjaaja opetti nuoria, miten olla näkyvästi esillä ja miten tässä niin kutsutussa aikuisten maailmassa pääsee suosioon. Keinot olivat monesti täysin naurettavia. Eli ongelma kiusaamisesta ja yhteiskunnan luomista odotuksista on moniulotteinen eikä rajoitu pelkästään tiettyyn ikärymään.

Roolit näytelmässä vaihtuivat tiuhaan tahtiin. Toisessa tilanteessa hyvin käyttäytyvät nuoret olivat aikuisten tukena tai kyseenalaistivat heidän toimintaansa, kun taas hetken päästä nuoria kuvattiin ivaamassa toisillensa. Merkittävin ero näiden kahden ryhmän välisessä kiusaamisessa oli alusta, jossa se tapahtui. Aikuisten kokema kiusaaminen jäi usein taka-alalle, koska se oli esimerkiksi työpaikan kahvihuoneessa tapahtuvaa huomaamatonta nimittelyä ja arvostelua. Kun taas nuoret nimittelivät ja arvostelivat toisiaan netin välityksellä. Jälkimmäisen ongelma on, että vaikka netissä tieto leviää kulovalkean tavoin ja kiusaaminen voi olla näkyvämpää, on sitä helppo tehdä anonyymisti nimimerkin takaa.

Näytelmän päätöskohtauksessa kukin hahmo asetettiin erikseen valokeilaan ja heistä jokainen kertoi oman lyhyen tarinansa. Hetkestä oli tehty herkkä ja henkilökohtainen. Lopulta kävi ilmi, että asiat, joita nämä nuoret kertoivat olivat hyvin samanlaisia, vaikka jokainen heistä vakuutelikin olevansa maailman ainoa, joka kyseisiä asioita pohti ja niistä murehti. Lopulta hahmot sanoivatkin yhteen ääneen “Olen maailman ainoa ihminen, joka pelkää yksinjäämistä”. Tämän jälkeen näytelmän päähahmo asteli lavalle pitäen loppupuheen pohjustaen muun muassa esityksessä näytetyn aseen symbolista merkitystä ja korostaen sitä, kuinka jokainen saa itse päättää mitä esitys ja ase yrittää viestiä – “Haluamme näytää aseen, mutta emme käyttää.” jonka jälkeen yhteen ääneen “Saatte itse päättää mitä se merkitsee”. Näytelmä päättyy tähän.

Kaiken kaikkiaan näytelmä oli vaikuttava ja mielestäni välitti tärkeän viestin katsojille. Kiusaaminen ja sen aiheuttamat traumat ovat vakava aihe, josta puhuminen avoimesti on tärkeää oli se sitten suoraan tai taiteen välityksellä. Too Scool for Cool onnistui tässä erinoimaisesti! Se nitoi yhteen kokonaisuuden, joka arvosteli kiusaamista suoraan ja etsi sen juuritekijöitä samaan aikaan näyttäen yleisölle kiusaamisesta koituvia seurauksia. Harmillisesti näytelmän käsittemät aiheet ovat niin arkisia, että itse kullakin on varmasti joko ensikäden kokemusta, tai on nähnyt kiusaamista edes jossain muodossa. Myöskään ulkonäköpaineet tai muut yhteiskunnan oletukset eivät koske vain tiettyä ihmisryhmää, vaan ilmiö on laajalle levinnyt ja kaikkia koskeva ongelma. Tähän varmasti jokainen meistä voi samaistua.

Kiitän siis itseni sekä toimituksen puolesta draaman opiskelijoita sekä draamaopettaja Salla-Maria Santosta tästä ajankohtaisesta ja koskettavasta esityksestä. Tällaista olisi hyvä olla lisää, sillä nämä aiheet ovat tärkeitä ja niistä puhuminen tulisi ehdottomasti normalisoida. Lopullinen arvosanani Too School for Cool -näytelmälle on täysi kymppi! Olen aidosti vaikuttunut draamaopiskelijoiden lahjakkuudesta ja kyvystä heittäytyä vakavan aiheen edessä. Se vaatii rohekutta ja omistautuneisuutta taiteelle.

Kuvat: Tuiki Kammonen

Abiristeily on lukiolaisille suunnattu lukion päätösjuhla ja bileristeily. Tänä vuonna Järvenpään lukion abit seilasivat Tukholman upeaan aurinkoiseen säähän Viking Line Gabriella -laivalla. Abit lähtivät liikkeelle Helsingistä 9.2. ja saapuivat takaisin 11.2. Tuona muutaman päivän ajanjaksona ehti tapahtua monenlaista. Risteily oli varmasti itse kullekin ikimuistoinen. Lue tästä lisää, mitä kaikkea reissu piti sisällään!

Aluksihan epäröin lähtöä abirisselle, koska olin kuullut sen olevan lähinnä päätöntä juomista. Tämä luulo osoittautui kuitenkin vääräksi ja risteilyllä oli paljon tekemistä myös selvin päin olijoille. Eikä muidenkaan juominen haitannut, vaikka pelkäsin aluksi osan ihmettelevän valintaani olla juomatta ja että oloni olisi epämukava seurassa, jossa iso osa on humalassa.

Kyseessä oli siis muutoin tavallinen ruotsinristeily, mutta sen ohjelma oli suunnattu juuri abeille enkä ole varma saiko sinne edes varata muut kuin abit lippuja. Tukholman päässä oli normaalisti mahdollisuus nousta maihin ja niin kaverini kanssa teimme. Tosin emme käyneet kuin syömässä ja ruokakaupassa. Sen lisäksi iltaisin oli tunnettuja suomalaisia artisteja esiintymässä laivan klubilla ja esimerkiksi ruokien hintoja oli osittain alennettu abeille sopiviksi. Eli kyseessä oli siis nimenomaan abeille räätälöity kokonaisuus.

En itse osallistunut paljoa varsinaiseen järjestettyyn ohjelmaan, mutta tiedän, että esimerkiksi Abikaverit järjestivät erilaista päihteetöntä ohjelmaa spontaanisti käytävillä taikka heidän omassa loungessaan. Abikaverit ovat siis nuoria aikuisia, jotka ovat risteilyllä abien tukena ja varmistavat ettei kukaan ei jää yksin. Järjestetyn ohjelman sijaan kävin kuuntelemassa esimerkiksi keikkoja ja livemusiikkia ylipäätään.

Monenlaista tekemistä siis oli ja missään kohtaa ei tullut tylsää! Ajauduin yllättäviinkin tilanteisiin niin muiden selvin päin olijoiden kuin alkoholia nauttineidenkin kanssa. Kummastakaan ei minulla ole negatiivista sanottavaa. Olin mukana erilaisissa porukoissa ja keskusteluissa etenkin paluuiltana, kun liikuin alkuillasta enemmän itsekseni.

Uusia ihmisiä tapasi niin käytävillä, baarissa ja jopa laivan kasinolla. Vakka en kannustakaan ketään uhkapelaamaan, niin ei se mikään salaisuus ole, että illan edetessä ihmiset ottivat monenlaisia riskejä automaatti- ja pöytäpeleissä. Toiset voittivat ja toiset hävisivät. Itsekin kävin muutaman kympin muun muassa ruletissa pyörittämässä puhtaasti kokemuksen vuoksi. Kasinolta kuvaaminen oli kuitenkin kiellettyä, joten sieltä ei tässä jutussa kuvia ole.

Mitä itse selvin päin olemiseen tulee, niin en kokenut sitäkään ongelmana eikä kukaan sitä lopulta kyseenalaistanut. Laivan baareista sai hyviä mocktaileja ja alkoholittomia muita juomia, joilla pääsi tunnelmaan mukaan! Tykkäsin itse tilata kirpeämpiä juomia, sillä makeammat juomat olivat omaan makuun liian makeita. Myös alkoholiton omenasiideri oli yksi lemppareistani. Jotain hieman fancympää kuin limpparia :)

Etenkin paluuiltana illan edetessä meno alkoi tietenkin olemaan enemmän humalaista osin ehkä siksi, että laivan tax free -myymälästä sai ostettua alkoholia, jota osa nautti jo hyteissään. Myös laivan buffan viinihana oli auki. Ensimmäisen illan meno oli siis toiseen iltaan nähden maltillisempaa, mutta ei meno toisenakaan iltana mitenkään mahdotonta ollut ja yllättävän sivistyneesti abit osasivat juhlia. Siitä pisteet kaikille!

Toisaalta voi olla etten itse kaikkea pahinta huonovointisuutta havainnut, sillä olin muualla enkä viettänyt paljoa aikaa hytissä. Kävin siellä lähinnä nukkumassa ja peseytymässä. Pois lukien ensimmäisen illan lyhyet korttipelisessiot hytissä, kun illan ohjelma ei ollut vielä ehtinyt alkaa.

Huonovointisuudesta päästäänkin viimeisenä asiana risteilyn pahimpaan vitsaukseen ja oikeastaan ainoaan huonoon puoleen eli tautiepidemioihin… Jokainen voi laskea yksi yhteen mitä tapahtuu, kun ympäri Suomea laittaa ihmisiä tiiviiseen sisätilaan. Risteilyllä pyöri vähemmän yllättäen monenlaisia tauteja ja esimerkiksi itse onnistuin sieltä vatsataudin nappaamaan. Jodelia lukemalla on voinut havaita muitakin niin kutsutusta abirutosta kärsiviä. Osa sai influenssan, osa tavallisen flunssan ja osan kohdalla onni ei ollut suotuisa ja hekin nappasivat vatsataudin.

Vaikka vatsatauti onkin melkein taudeista inhottavin, olen ikuisesti kiitollinen ettei se iskenyt kuin vasta viimeisenä aamuna ja että sain nauttia risteilystä ilman häiriöitä. Koska mikäänhän ei olisi ollut inhottavampaa kuin maata huonossa olossa laivan hytissä koko risteilyä. Jälkikäteen voi sitten vitsailla kuinka pääsi kokemaan juhlimisen jälkeisen huonon olon jopa juomatta alkoholia :D

Abirutosta huolimatta risteily oli varmasti jokaisen siellä olijan mielestä rahojen arvoinen ja kuten abiristeilyt itsekin mainostaa – kerran elämässä kokemus! Mitään pelkäämääni arvosteluakaan ei ollut ja risteily olikin kaikin puolin varsin positiivinen kokemus. Nyt vain tsemppiä kirjoituksiin lukemiseen ja kiitokset onnistuneesta risteilystä risteilyvastaaville, abiristeilyjen järjestäjätaholle ja kaikille teille abeille!

Kun 6.2. abiturientit nousivat penkkarirekkojen kyytiin ja aloittivat matkansa kohti lukulomaa, Järvenpään liikuntahallin salista raikui jo kaikille tutut Cicapon sävelet. Toisen vuoden opiskelijoista oli tullut nimellisesti koulun vanhimpia, ja tätä juhlistettiin perinteisesti Vanhojen tanssien muodossa. Vanhojen tanssit ovat monelle yksi lukioajan odotetuimmista hetkistä, joten onkin aivan perusteltua palata vielä parin viikon takaisiin kuviin ja tunnelmiin.

Vanhojen tanssijoita löytyi jälleen huima määrä, sillä kolmeen esitysryhmään mahtui lopulta yhteensä noin 320 tanssijaa. Jokainen tanssija pääsi tanssimaan yhden näytöksen niin torstaina kuin perjantaina ja koulunäytöksessä jokainen esitysryhmä tanssi yhden kolmasosan näytöksen tansseista. Tansseja oli ehditty harjoittelemaan useampia kuukausia, ja vaikka jännitys tanssipäivinä saattoi sekoittaa askelia, koreografiat olivat kaikilla hallussa. Tästä saammekin kiittää liikunnanopettaja Sari Häkkistä, joka rautaisella ammatitaidollaan opetti toisen vuoden opiskelijat tanssimaan.

Omatanssi on perinteinen osa vanhojen tansseja ja oman versionsa siitä esittivät myös meidän lukion tanssijat. Seitsemän minuutin spektaakkelissa nähtiin niin tämän päivän trenditansseja ja -biisejä kuin myös ikäluokan lapsuudesta tuttuja musiikki-ilmiöitä. Vuoden 2025 omatanssin musiikeissa kuultiin muun muassa Mirellaa, Turistia, Beyoncea ja Risto Räppääjää. Mukana myös oli Gagnam style ja viimevuonna UMK:sta ilmiöksi nousseen Mon chérin tanssi.

Koulunäytösten jälkeen halauksia ja kiitoksia vaihdettiin paljon. Juhliminen ei kuitenkaan siihen päättynyt vaan suurin osa opiskelijoista suuntasi vielä Malmin yöhön jatkoille, tanssimaan ja nauttimaan ystävien seurasta. Jatkot keräsivät paljon kiitosta, eikä ihme, sillä tanssilattialla yhteishenki oli korkealla. Mutta se mikä tapahtui jatkoilla, jääköön myös sinne…

Nyt toisen vuoden opiskelijat saavat totutella koulun vanhimpina olemiseen ja Areenan haltuunottoon. Perinteet seuraavat perinteitä, ja vanhaan tuttuun tapaan koulun Jodel kanavalla ensimmäisen vuoden opiskelijat aloittivat tanssiparien metsästyksen välittömästi kakkosten poistuessa parketilta. Ensivuoden helmikuussa nähdään, ovatko kaikki tanssimaan haluavat 08:t löytäneet tanssiparit!

kuvat: Sara Ollinmäki ja Iita Markkanen

Draamaa on ollut mahdollista opiskella Järvenpään lukiolla jo parisenkymmentä vuotta. Viime vuosina draaman kurssitarjontaa on entisestään laajennettu, ja vuonna 2024 oli ensimmäistä kertaa mahdollista hakeutua draaman suuntautumisvaihtoehdolle. Nyt draaman pitkän historian saralla on kuitenkin tapahtumassa jotain vieläkin mullistavampaa. Järvenpään lukiossa nimittäin käynnistyy tänä vuonna (2025) ihka aito draama- ja teatterilinja, jonne on mahdollista hakea myös yhteishaussa.

Mutta kuinka draama- ja teatterilinja eroaa tavallisista draamakursseista? Mitä kaikkea linjalla pääsee puuhaamaan? Entäpä keiden kaikkien kannattaisi hakeutua draama- ja teatterilinjalle? Näihin kysymyksiin selkoa saadakseen Järjen toimitus haastatteli äidinkielen ja kirjallisuuden sekä draaman opettajaa Salla-Maria Santosta, joka jatkossa toimii myös draama- ja teatterilinjan vetäjänä. 

Ensiksi kysymys teatteritaustastasi. Kuinka kauan olet ollut kiinnostunut draamasta ja mitä kaikkea olet sen parissa tehnyt? Entä miltä draaman opettaminen on tuntunut? 

Olen pienestä pitäen ollut kiinnostunut tarinoista ja esiintymisestä, ja olenkin ollut koko nuoruuteni mukana nuorisoteatterissa. Peruskoulun jälkeen menin Kallion ilmaisutaidon lukioon ja tein siellä mm. teatteridiplomin. Olen opiskellut myös Lahden kansanopistossa vuoden teatteria ja Lahden ammattikoulussa vuoden sirkusta. Opiskelin Oulussa tanssinopettajaksi (AMK) ja tein myös kirjallisuuden opinnot yliopistolla. Ammatikseni olen tehnyt töitä tanssijana ja esiintyjänä sekä tanssinopettajana. Kun valmistuin äidinkielen opettajaksi, minua mietitytti se, että mitä jos joutuisin jättämään kokonaan taidepuolen. Kun sitten näin, että Järvenpään lukioon haettiin äidinkielen ja kirjallisuuden sekä draaman lehtoria, ajattelin, että tuonne minun on pakko päästä. Nautin tästä työstä, sillä pääsen ammentamaan vahvasta taidetaustastani ja saan kehittyä työssäni taidepedagogina. Todellakin rakastan tätä työtä.

Miksi sinusta oli tärkeää perustaa Järvenpään lukiolle draama- ja teatterilinja ja mitä uutta se tuo tavallisten draamakurssien rinnalle? 

Koen draaman opetuksen erittäin tärkeäksi, sillä se vahvistaa vuorovaikutustaitoja, mutta se tuo myös ihmisen lähemmäs itseään. Draamaopetuksen perusta on vapaa, luova ja turvallinen ilmapiiri, ja draaman keinoin pääsee tutkimaan ihmisyyttä ja elämää. Draaman kautta myös nuorten oma ääni tulee kuuluviin, ja olenkin usein käyttänyt esityksissämme tekstejä, joita nuoret ovat tuottaneet luovan kirjoittamisen kursseillani. Itse draama- ja teatterilinja varmasti vakiinnuttaa draaman opetusta koulussamme. Niille, jotka haluavat tehdä draamaa paljon, rakentuu paremmat puitteet tälle draama- ja teatterilinjalla. Lisäksi tulee olemaan sellaisia opintojaksoja, jotka on tarkoitettu vain draama- ja teatterilinjalaisille. Tämä ei toki tarkoita sitä, etteikö myös kaikille avoimia draamakursseja olisi jatkossakin tarjolla. 

Minkälaisia projekteja ja opintomatkoja draama- ja teatterilinjalle on suunnitteilla? 

Erityisesti draama- ja teatterilinjalaisille suunnattu Erasmus-projekti ollaan järjestämässä, ja ainakin tähän mennessä kohteena on ollut Luxemburg. Jos draama- ja teatterilinjalle tulee, pääsee myös varmasti mukaan ainakin kahteen isompaan esitysproduktioon. Toinen niistä on draaman oma teatteriesitys, joka toteutetaan dra3&4-opintojaksoilla. Joka toinen vuosi toteutetaan myös iso esittävän taiteen produktio, jossa ovat draaman lisäksi mukana musiikki- ja tanssilinja. Abivuonna saa myös itse tehdä teatteridiplomin, mutta sen voivat tehdä toki muutkin kuin draama- ja teatterilinjalaiset. 

Kenelle suosittelisit draama- ja teatterilinjaa? Miksi draama- ja teatterilinjalle kannattaisi hakeutua? 

Lähtökohtaisesti suosittelen draama- ja teatterilinjaa ihan jokaiselle, jota vähääkään kiinnostaa hyvässä, luovassa hengessä yhdessä tekeminen ja kutkuttaa esiintyminen. Hienoa, jos on esimerkiksi tehnyt ilmaisutaidon opintoja, muttei harrastuneisuus ole mikään edellytys draama- ja teatterilinjalle pääsemiselle. Kaikkein tärkeintä draaman opiskelussa on oma halu ja motivaatio. Ja vaikka jännittäisi, se ei ole mikään este. En itsekään ole ollut lapsena tai nuorena mikään esiintyjä, vaan olen jännittänyt todella paljon ja vasta nuorisoteatterin myötä uskaltanut kunnolla esiintyä. Innostus ja avoin mieli siis riittävät. 

Lopuksi haastattelemme vielä toisen vuoden opiskelijaa Edin Pullista, joka on ollut mukana draamakursseilla. 

Mitä olet pitänyt draaman opiskelusta? Mitä uutta olet saanut siitä? 

Olen pitänyt draaman opiskelusta todella paljon. Olen saanut uusia ystäviä, itsevarmuutta ja rohkeutta. Olen tykännyt yhdessä tekemisestä ja draama on ollut hyvää vastapainoa muulle opiskelulle. 

Miltä koulun edessä esiintyminen on tuntunut? 

Välillä se on jännittänyt paljonkin, mutta on siitä huolimatta ollut palkitsevaa. Esityksistämme on pidetty ja yleisö on viihtynyt esityksissämme. Olemmekin saaneet paljon hyvää palautetta. 

Mitkä ovat parhaita muistojasi draamakursseilta? 

Parhaat muistot ovat syntyneet siitä, kun on sekoiltu ja naurettu yhdessä, mutta myös tehty yhteisvoimin töitä ja saatu projekteja valmiiksi. Erityisen mahtava oli opintomatka Luxembourgiin. Draamasta on todella paljon hyviä muistoja. Ja minusta on mahtavaa, että olemme olleet niin rohkeita. Olemme laittaneet itsemme likoon ja esiintyneet koko koululle, mitä kaikki eivät itse uskaltaisi tehdä. 

Opiskelijakunnan hallituksen keväällä tauolle laittamat perjantaimusiikit saivat vihdoin jatkoa. Maanantaina 7.10.2024 opiskelijakunnan hallitus päätti kokeiluluontoisesti jatkaa musiikkien soittamista kovan kysynnän ja tilanteen rauhoittumisen ansiosta. Opkh linjasi, että mikäli epäasiallinen käytös jatkuu, jäävät musiikit uudelleen tauolle. Ensimmäinen perjantai oli kuitenkin mediavastaaville positiivinen yllätys!

Lukiollamme jo pitkään perinteenä olleet perjantaimusiikit saivat jälleen jatkoa. Perinteen jatkumista oltiin toivottu niin opiskelijakunnan hallituksen mediavastaavien kuin monen muunkin opiskelijan toimesta. Muun muassa lukion Jodel-kanavalla oli pitkin syksyä ilmaistu toive musiikkien jatkamisesta.

Opiskelijakunnan hallitus päättikin viimeisimmässä kokouksessaan 7.10.2024 kokeilla perinteen jatkamista. Mediavastaavat laativat opiskelijoille tiedotteen, jossa mainittiin musiikkien jatkuminen sillä ehdolla, että kiusaaminen ja liiallinen negatiivinen kommentointi ei enää jatku. Ja mikäli epäasiallinen käytös jatkuu, jäävät musiikit uudelleen tauolle. Perjantaimusiikkien on kuitenkin tarkoitus olla iloinen hyvänmielen tapahtuma. Niiden on myös koettu olevan tärkeä yhteishengen nostattaja.

Ei perjantai oo perjantai ilman perjantaimusiikkeja

Eräs opiskelija

Kritiikkiä ja palautetta saa tietenkin aina antaa, mutta se kannattaa tehdä rakentavasti vaikka sanomalla DJ:lle suoraan eikä Jodelissa huutelemalla. Toki Jodelissakin saa antaa palautetta, kunhan sitä antaa asialliseen sävyyn. Esimerkiksi nyt musiikkeja soittaessa vastailin erääseen asialliseen palautelankaan ja selvensin musiikkien valintaperiaatetta. Joudumme nimittäin mediavastaavien kesken karsimaan osan toiveista pois, mikäli niiden sanoitus koetaan liian törkeäksi tai ne ovat liian pitkiä soitettavaksi. Ehdottomasti kuitenkin kuuntelemme opiskelijoiden mielipiteitä ja kehitämme konseptia teidän näköiseksi!

Nyt musiikkien toteutusta päivitettiin hieman keväästä toiveissa vähentää musiikkikeskustelun keskittymistä Jodeliin. Perjantaimusiikeissa otettiinkin käyttöön jo aikanaan toiminnassa ollut Microsoft Forms -kyselylomake. Lomakkeen linkki ja qr-koodi heijastettiin musiikkien ajaksi areenan valkokankaalle kaikkien nähtäville.

Tänä perjantaina musiikit sujuivat pieniä teknisiä ongelmia lukuun ottamatta kaikin puolin rauhallisesti ilman negatiivista kommentointia. Mediavastaavat ovat tähän erittäin tyytyväisiä! Jotta kaikilla olisi jatkossakin kivaa, ja musiikit voisivat jatkua, muistetaan kaikki pitää yllä positiivista fiilistä niin kasvotusten kuin Jodelissakin :)

Mitä mieltä olit perjantaimusiikkien paluusta? Vastaa kommentoimalla tätä artikkelia!

Lukio-opinnot tähtäävät opintojen lopulla oleviin ylioppilaskirjoituksiin, ja muistan, kuinka opiskelijoita on peloteltu kirjoituksilla heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Moni stressaakin kirjoitustilaisuutta ja sen sääntöjä sekä edessä olevaa suurta opiskelumäärää. Kuitenkaan kirjoitukset eivät ole niin paha paikka kuin mitä annetaan ymmärtää.

Kävin tänä syksynä ensimmäistä kertaa kirjoittamassa, ja kyllä sitä itsellänikin hiukan kylmä hiki valui otsalla, kun valmistauduin elämäni ensimmäisiin ja niin jännittäviin ylioppilaskirjoituksiin. Näin kirjoitusten jälkeen voin kuitenkin sanoa stressin olleen täysin turhaa. Koetilaisuus on todellisuudessa rento ja päällimmäiset fiilikseni ovat myönteiset. Pidän etenkin ylioppilaskokeiden arviointitavasta.

Olemme kurssikokeissa tottuneet kilpailemaan ennaltamääriteltyjä täysiä pisteitä ja oikeita vastauksia vastaan. Eli parhaan arvosanan saa tietyllä määrällä pisteitä, riippumatta siitä, miten muut suoriutuivat kokeesta. Tämähän on aivan tylsää! Koen, että ylioppilaskirjoituksissa yksi osa on jännittää kokeiden jälkeen yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa tulevia Ylioppilastutkintolautakunnan laatimien hyvän vastauksen piirteiden julkistamista ja spekuloida niiden ja muiden kokeen tehneiden kokemusten perusteella laskeeko aineen x pisterajat vaiko ei. Etenkin lukiolaisille suunnattuja Jodel-kanavia seuratessa tämä ylioppilaskokeiden luoma miltei kisastudion kaltainen tunnelma välittyy hyvin voimakkaasti myös kotisohvalle.

Hyvän vastauksen piirteiden julkaisemisen jälkeen alkaa kokeen toinen osa eli alustavien pisteiden odottaminen. Moni opiskelija on tässä vaiheessa jo laskenut itselleen arvosanan ja odottaa opettajan arvioimaa tulosta, jonka jälkeen alkaa ylioppilaskokeen kolmas ja jännittävin vaihe eli ytl:n arviointi. Tätä vaihetta moni pitää tuskallisena parin kuukauden ajanjaksona. Opiskelijoita jännittää, nouseeko vai laskeeko arvosana alustavista arvioinneista vai pysyykö arvosana samana.

Arviointiprosessi on siis nerokas! Se pitää opiskelijat kiinnostuneena pitkän aikaa ja nostattaa keskustelua eri lukioiden opiskelijoiden välillä. On aina hienoa, kuinka jokin asia yhdistää niin monia nuoria. Ja vaikka itse gaussin käyrän onkin kritisoitu olevan epäreilu arviointitapa ja että se ei sovellu enää nykypäiväisen kaltaisiin ylioppilaskirjoituksiin, joissa opiskelijat saavat itse valita kirjoitettavat aineet, tuo se kuitenkin ylioppilaskokeiden arviointiin mielenkiintoista kilpailua. Enää emme kilpaile täysistä pisteistä, vaan kilpailemme muita opiskelijoita ja heidän koesuoritustaan vastaan.

Tällainen arviointi voi olla joko anteeksiantava tai hyvinkin raaka. Esimerkiksi reaaliaineissa arviointitapa on hyvinkin anteeksiantava, kun arvosanan L saamiseksi riittää usein, että opiskelija saa vain 3/4 kokeen pisteistä. Joskaan arvosanaa L ei saa kuin se paras 5 prosenttia keskimäärin. Mutta anteeksiantavien pisterajojen seurauksena myös muiden arvosanojen saaminen on helpompaa, eikä läpipääsyynkään tarvita kuin joitain pisteitä sieltä sun täältä. Sen sijaan esimerkiksi kielissä ja etenkin englannissa kilpailu on tiukkaa ja ero arvosanojen välillä on pientä. Yksikin virhe kokeessa voi kostautua ja joutuu tyytymään alempaan arvosanaan. Ja läpipääsyyn vaaditaan monesti yli sata pistettä.

Toki tällainen kilpailu voi olla myös stressaavaa ja aiheuttaa pettymyksiä, kun arvosana ei vastaakaan omaa kokemusta oppiaineen osaamistasosta. Etenkin englannissa tämä on hyvin yleistä ja englanti onkin tilastojen valossa äidinkielen rinnalla kaikista eniten korotettu oppiaine.

Kaiken kaikkiaan ylioppilaskirjoitukset olivat positiivinen kokemus, eikä niitä kannata turhaan pelätä. Vaikka koetilaisuus saattaa tuntua viralliselta ja arviointi tiukalta, ovat kirjoitukset kuitenkin osa lukio-opintoja ja ne kaikkien täytyy suorittaa valmistuakseen. Jokainen varmasti selviää kokeista, myös sinä!

Artikkelikuvaan käytetty tekoälyä

Syyslukukauden alettua opiskelijat huomasivat ettei kurssitarjottimessa enää näkynytkään entiseen tapaan opettajien nimiä. Tämä sai monet stressaamaan kurssien valintaa. Myös opiskelijakunnan hallitus reagoi tilanteeseen ja ajatteli nimien poistamisen olleen tarkoituksellista, jonka seurauksena opkh julkaisi verkkosivuillaan kannanoton. Kuitenkin pian kannanoton julkaisemisen jälkeen selvisi, että opttajien poissaolo kurssitarjottimesta johtuikin koulun johdon silkasta erehdyksestä.

Koulun johto on jo pitkän aikaa puhunut, kuinka joidenkin opettajien kursseille ei ilmoittaudu tarpeeksi opiskelijoita ja kurssien osallistujia joudutaan manuaalisesti tasaamaan. Opiskelijakunta ja sen hallitus puolestaan ovat pitkään puolustelleet opettajien nimien säilyttämistä kurssitarjottimessa. Syksyllä opettajien puututtua kurssitarjottimesta opiskelijakunnan hallitus koki koulun johdon tehneen opiskelijoille epäedullisen päätöksen ja päätti alkaa toimiin tietämättään, että kyseessä oli erehdys. Tässä vaiheessa edes koulun johdossa ei oltu tietoisia virheestä. Kuitenkin hyvin pian kannanoton julkaisemisen jälkeen opettajat ilmestyvät takaisin kurssitarjottimeen ja ilmeni, että Wilmasta oli yksinkertaisesti unohdettu painaa opettajat näkyville kurssitarjottimeen. Vaikka kyseessä olikin inhimillinen erehdys, on opettajien näkyvyyttä kurssitarjottimessa hyvä pohtia.

Onko opettajien näkyminen ongelma?

On totta, että osat opettajista ja heidän kurssinsa ovat suositumpia kuin toiset, ja että esimerkiksi uusille opiskelijoille, joilla ei ole vielä kokemusta lukiosta, mainostetaan etenkin lukion Jodel-kanavalla suosittujen opettajien kursseja. Tämä saa yhä enemmän opiskelijoita ilmoittautumaan tiettyjen opettajien kursseille. Ilmiössä on havaittavissa selkeitä ristiriitoja sekä ongelmia. Niitä ei tulisi kuitenkaan korjata ottamalla opiskelijoilta pois, vaan sen sijaan koulun johdon tulisi tehdä kaikille edullisia päätöksiä ja mahdollisia kompromisseja sekä neuvotella opiskelijakunnan kanssa mahdollisista toimista. Koulun tehtävä on tarjota laadukasta opetusta nuorille.

Siksi onkin erittäin tärkeää, että opiskelijoilla on vapaus valita. Mikäli opiskelija kokee oppivansa jonkun opettajan kurssilla paremmin, on hyvä antaa opiskelijalle mahdollisuus käydä lisää kyseisen opettajan kursseja. Näin opiskelija oppii todennäköisesti paremmin ja opinnot ovat hänelle mieluisampia. Järvenpään lukiota on pitkään mainostettu monien mahdollisuuksien lukiona ja tätä imagoa olisi hyvä varjella kaikin keinoin.

Kuitenkaan huolta kurssien jäämisestä vajaiksi ja joidenkin kurssien pursuamisesta ei tule sivuuttaa. Moni opettaja onkin toivonut ettei heitä kohtaan pidettäisi niin suurta henkilökulttia ja kehottaneet opiskelijoita menemään muidenkin opettajien kursseille. Ideaalitilanteessa jokainen opiskelija pystyisi tekemään itse valinnan opettajista. Tietenkin saa antaa opettajasuosituksia, mutta tiettyjen opettajien nostaminen suositumpaan asemaan kuin muut on ehdottomasti epäkäytännöllistä ja työllistää kyseistä opettajaa sekä opinto-ohjaajia.

Kukaan ei voi kieltää opiskelijoilta mielipiteitä, eikä sen tulekaan olla tavoitteena. Käsillä oleva ongelma onkin monipuolinen ja mitään yksittäistä parasta ratkaisua asiaan tuskin löytyy. Siitä olen kuitenkin varma, että paras ratkaisu ei ole ottaa opiskelijoilta pois vapautta valita.

Artikkelikuva luotu tekoälyn avulla

Keskiviikkona 28.8.2024 järjestimme lukiolla kaveriluokkatilaisuuden, jota Arttu Lager tuli pitämään toisella tunnilla kanssani. Tilaisuuden oli tarkoitus mahdollistaa uusien kaverisuhteiden syntyminen rennoissa tunnelmissa.

Ajatus tämänlaiseen mahdollisuuteen syntyi, kun suunnittelimme torstaille teemapäivää. Teemana oli match-päivä, jonka tarkoituksena oli pukeutua yhteensopiviin vaatteisiin kaverin tai kaveriporukan kanssa. Jodelissa heräsi huoli siitä, miten yksinäiset opiskelijat voisivat osallistua teemapäivään. Yhtenä toimintavastaavista tartuin tilaisuuteen – ehdotin kaveriluokkatoiminnan järjestämistä 28.8.2024 klo 11-14.20. Vapaita luokkahuoneita löytyi toiminnan toteuttamiselle.

Tunneilla oli rento meno, mukaan sai liittyä milloin halusi ja niin pitkäksi aikaa kuin halusi. Voisin sanoa tapahtuman onnistuneen, vaikkei kuitenkaan täysin alkuperäisen tavoitteen näkökulmasta. Toimintaan osallistui pajan aikana yli kymmenen ihmistä. Lähes kaikki heistä olivat samalla luokalla, joten uusien yhteyksien saaminen ei laajemmin toteutunut. Osallistujat pitivät heille annetusta mahdollisuudesta viettää aikaa yhdessä. He kuitenkin toivoivat, että paikalla olisi ollut mieluusti enemmän ihmisiä muiltakin luokilta.

Toiminnan ajankohta oli ehkä hieman ongelmallinen, sikäli useimmilla on koulua kyseisenä kellonaikana. Osallistujien opettajat kuitenkin olivat antaneet opiskelijoille luvan osallistua toimintaan tunnin aikana. Toiminnan järjestäminen koulupäivän ulkopuolella on hieman hankalahkoa monen tekijän vuoksi. Kuka, milloin, missä, mitä? Osallistujat kuitenkin toivoivat lisää tapahtumia, joissa olisi mahdollista ryhmäytyä enemmän ainakin omien luokkalaisten kanssa, mieluusti kuitenkin myös muiden luokkien opiskelijoiden kanssa.

Päivä oli itselleni onnistunut ja vaikuttava. Esille nousi taas nuorten yhteenkuuluvuuden tarve. Nuoret haluavat tulla kuulluksi, osaksi ryhmää ja sosiaalista ympäristöä. Miten koulussa tai kouluajan ulkopuolella voitaisiin järjestää toimintaa, jossa nuoret pääsisivät toteuttamaan tätä tarvetta? Vastausta tai ehdotuksia tähän emme vielä osallistujien aivoriihessä keksineet.

Kirjoitus ja kuvitus: Sanni Veijalainen

Ensimmäisen ja toisen vuosikurssin opiskelijoiden päätettyä lukuvuotensa perjantaina 31. päivä jäi jäljelle vielä valmistuvat abit eli tulevat ylioppilaat. Heidän päivänsä koitti, kun koululla vietettiin 1.6. perinteistä ylioppilasjuhlaa. Juhla kokosi jälleen koulun areenan ja lehterit täyteen katsojia. Myös Järki oli paikalla seuraamassa juhlaa.

Ylioppilasjuhla on perinteikäs juhla, jota vietetään lukioilla ympäri Suomen niin keväisin kuin syksyisinkin. Se juontaa juurensa jopa yli 200 vuoden taakse 1800-luvulle. Juhlassa ylioppilaskirjoituksista selvinneet lukio-opiskelijat lakitetaan ja heistä tulee virallisesti ylioppilaita. Tänä keväänä valmistuu valtakunnallisesti noin 24 800 uutta ylioppilasta ja Järvenpään lukiosta päivälinja ja aikuislinja mukaan lukien yhteensä 235 ylioppilasta. Vuosittain lukioista valmistuu maan laajuisesti noin 30 000 ylioppilasta ja Järvenpään lukiosta noin 300 ylioppilasta.

Ylioppilasjuhlaa järvenpääläiseen tapaan

Järvenpäässä juhlapäivän helteinen sää ja auringonpaiste lämmittivät koulua, ja tuvan ollessa täynnä kylmä kenellekään ei varmasti päässyt tulemaan! Ennen juhlan virallista alkua rehtori muistutti vielä juhlaväkeä juhlan etiketistä sekä kertoi käytännön ohjeita, kuten vesipisteiden sijainnin.

Juhla alkoi valmistuvan opiskelijan Juuso Heikkilän upealla pianoesityksellä, jonka jälkeen lavalle astui pitämään puhetta ja avaussanoja aikuislinjan tuleva ylioppilas Tero Kaartinen. Hän puhui koulutuksen kehityksestä Suomessa sekä henkilökohtaisesta polustansa opinnoissa. Puheen jälkeen juhlaväki pääsi jälleen nauttimaan musiikkiesityksestä. Toisen vuosikurssin musiiki- ja tanssilinjan opiskelijat esittivät lavalla Pehmoainon kappaleen Valssi. Viimeisenä ennen rehtorin puhetta ja todistusten jakoa kuulimme riemuylioppilaiden tervehdyksen. Lavalle astuivat Abban musiikin saattelemana ylioppilaat Leena Frestadius-Huotari, Terttu Heikkinen ja Hannele Raejärvi. Kolmikko toi lavalle tuulahduksen nostalgiaa kertoessaan lukio-opinnoista puolen vuosisadan takaa. Riemuylioppilaat kuitenkin tsemppasivat ja kannustivat tulevia ylioppilaita elämässä ja onnittelivat heitä.

Rehtorin tervehdys

Juhlan alkuosan jälkeen rehtori Marja-Liisa Lehtiniemi piti puheen juhlaväelle sekä tuleville ylioppilaille. Hän nosti esille tärkeintä pointteja lukio-opinnoista. Rehtori mainitsi syksyisin valmistuvien eli kolmeen ja puoleen vuoteen lukion käyvien lisääntyneen määrän sekä kertoi huolensa tekoälyn ja internetin käyttämisestä vastausten kopioimiseen lukion tehtäviä varten. Rehtori kuitenkin lisäsi ettei tekoälyä saa jättää huomiotta, sillä tuoreen tutkimuksen mukaan suurin osa suomalaisjohtajista palkkaa mieluummin työtehtäviin tekoälyn käytön osaavia henkilöitä.

Nykyisestä lukiokoulutuksesta rehtori nosti esille 18 ikävuoteen päättyvän oppivelvollisuuden sekä maksulliset oppimateriaalit 20 ikävuoteen asti. Rehtori kuitenkin totesi maksuttomien oppimateriaalien olevan veitsenterällä nykyisen hallituksen huhtikuussa esittämän linjauksen perusteella. Maksuttomia oppimateriaaleja koskevasta uudistuksesta Järki uutisoi jo aiemmin koululla järjestetyn ulosmarssin yhteydessä.

Myös opiskelijoiden hyvinvointi oli puheessa keskeisessä roolissa. Rehtori nostikin esille areenalla järjestettävien tapahtumien tärkeyden ja vaikutuksen lukiomme ilmapiiriin. Valtakunnallisessa ulkoisessa lukiokoulutusta mittaavassa arvioinnissa Järvenpään lukion taso oli korkea ja oppilaitoksen teettämien kyselyiden perusteella opiskelijat viihtyvät hyvin lukiossa. Henkilökunnan keskuudessa on myös huomattu kuinka osa opiskelijoista jää koululle jopa oppituntien jälkeen viettämään aikaa. On kuulemma ihmetelty, miksi koululla on perjantaisin pakko kuuluttaa opiskelijoille, että nyt on aika lähteä pois. “Ei meidän aikanamme nyt ainakaan perjantaisin koululle jääty”, rehtori totesi huvittuneena.

Puheen jälkeen rehtori jakoi tuleville ylioppilaille todistukset sekä stipendit ansioituneille ylioppilaille. Etenkin eri oppiaineissa hyvin suoriutuneiden stipendejä jaettiin paljon.

Ennen todistusten ja stipendien jakoa areenalla kävi kuitenkin pienimuotoinen välikohtaus, sillä puhujanpönttö meinasi kaatua. Yleisössä ehdittiin jo kauhistua, mutta kiitos rehtorin nopeiden refleksien, puhujanpönttö saatiin pidettyä pystyssä.

Onnea ylioppilaat!

Todistusten ja stipendien jako oli juhlan pisin yksittäinen osuus, mutta sen loppumista kannatti odottaa! Osuuden jälkeen koitti nimittäin jokaisen valmistuvan opiskelijan paljon odottama hetki; ylioppilaiksi julistaminen! Rehtori julisti heidät ylioppilaiksi lauantaina 1. kesäkuuta 2024 kello 11.55. Ylioppilaiksi julistamisen jälkeen rehtori piti vielä lyhyen puheen onnitellen ylioppilaita itsensä sekä koko koulun henkilökunnan puolesta. Virallisuuksien jälkeen juhlaväkeä oli hyvä jälleen vähän piristää musiikkiesityksellä. Koko juhlaväki nousi seisomaan, kun lukion areenalla kajahti yhteislaulu Gaudeamus igitur.

Tässä vaiheessa juhla oli ajallisesti jo lähestymässä loppuaan eikä jäljellä ollut enää kuin muutama musiikkiesitys, runoesityksiä sekä ylioppilaan puhe. Ennen ylioppilaan puhetta juhlaväki kuuli ylioppilas Noémi Smatin pianoesityksen. Hän esitti ABBA:n kappaleen Slipping Through My Fingers.

Tämän jälkeen lavalle astui ylioppilas Ilmari Virman kertomaan tunnelmia valmistumisesta sekä kiittämään kanssavalmistuvia. Virman nosti humoristisesti esille monia Järvenpään lukiota ja kansallista lukiokoulutusta koskevia kokemuksia ja stereotypioita, kuten esimerkiksi omien nimikirjainten bongaamisen jäkecrush-kanavalta tai pitkässä matematiikassa derivoinnin haasteet. Hän mainitsi myös opiskelijoiden huolen maksuttoman toisen asteen kohtalosta. Eräs hyvin tärkeä pointti, jonka Virman nosti esille, oli jokaisen ylioppilaan henkilökohtainen saavutus. Hän totesi kuinka median hehkutuksesta huolimatta läheskään kaikilla ylioppilailla taikka yliopistoon päässeillä ei komeile todistuksessaan 7 laudaturia, mutta heillä on silti yhtä hyvät mahdollisuudet suoriutua hyvin elämässä.

Virmanin puheen jälkeen lavalle astuivat runoesitystä pitämään Emilia Arenius, Juuso Heikkilä sekä Minsku Paalasmaa. Tämän jälkeen toisen vuosikurssin musiikkilinjan opiskelijat sekä ylioppilas Paula Nummila esittivät juhlaväelle Nummilan itse säveltämän ja sanoittaman kappaleen Kaikki Muuttuu. Juhlan kruunasi vielä perinteikkäästi koko juhlaväen yhteislaulu Suvivirsi sekä video kolmesta ylioppilaasta vierailemassa sankarihaudoilla.

Juhla oli paikalla olevalle toimituksen jäsenille ensimmäinen laatuaan ja oikein onnistunut sellainen! Työskentelimme juhlan ajan lukion av-tiimin tilan vieressä ja ainakin av-tiimin vastuuopettaja Petra Koivu vaikutti tyytyväiseltä juhlaan. Hän kiitteli suuresti kaikkia juhlan tekemiseen osallistuneita.

Nyt kuitenkin myös toimitus jää kesätauolle. Vielä kerran onnea tuoreille ylioppilaille ja tsemppiä uusille poluille sekä hyvää ja rentouttavaa kesää myös muulle koululle ja koulun henkilökunnalle koko toimituksen puolesta!

Kirjoittanut: Eemil Pietilä

Kuvat: Iita Markkanen

Juttua korjattu 1.6. klo 22.27, korjattu pieniä kirjoitusvirheitä.