During the last few years, in Latin America and the world, women have been raising their voice, demanding gender equality between the woman and the man. But what do we know about feminism?

The struggles of women were first really noticed during the French revolution in 1790s due to the liberal and rational ideologies typical to that era, and the new, bad work conditions that the industrial revolution created for the working class. Nowadays the idea of feminism has grown to be rather misinterpreted. Ignorant and/or uninformed people with irrational hatred for women say that feminism doesn’t exist or isn’t needed; there’s just gender equality. Feminism as a concept is about equality between men and women. It’s trying to eradicate many everyday actions and events that are under society’s camouflaged patriarchy, aspects ranging from catcalling on the street, division of baby pink and blue (that are supposed to “determine” the sex of the child), the fact that women get less salary than a men, gender roles… The list goes on and on.

In Brazil 15 women die every day just because they’re female.

However, the most complex problem is violence. I would like to talk about a specific case in this article: in Latin America where machism – from the word “macho” – is practiced everyday abuse and assaults happen in both daylight and in the dark, regardless of the victim’s age or social class. In Brazil 15 women die every day just because they’re female. Argentina outran many other Latin American countries with 277 femicides in 2014; 88 women were killed by their partners or ex-partners in Colombia, 83 in Perú, 71 in Dominican Republic, 46 in El Salvador and 25 in Uruguay. This year 16 women have died from domestic violence in Chile. (Statistics from http://www.elobservador.com.uy)

These numbers rise and rise and still the society is not taking the problem as seriously as it should. We women are still being silenced – they say we’re “exaggerating”, “violent” or “Feminazis” for demanding respect, for wanting an enviroment safe enough to walk freely in and without fear, for wanting to dress in whatever we want without being called whores. Society doesn’t decide at the time to talk about our bodies, for when we say no, the meaning is no. We want to eliminate stereotypes and sayings that affect both men and women negatively, and above all the society, the people.

Women don’t hate the male sex. We’re not looking for superiority, we’re looking for EQUALITY.

Originallt written by Valentina Sagredo

Alkavatko kinkku ja laatikot pikkuhiljaa tökkiä? Entäpä tontut? Lue miten joulua vietetään muissa maissa ja poimi uudet perinteet itsellesi.

Slovenia

Sloveniassa lahjat odottavat kuusen alla nimilapuilla varustettuina ja ne avataan yhdessä jouluaamuna. Jouluna syödään yhdessä, vaikkei tyypillistä jouluruokaa olekaan. Muutenkin perheen kanssa vietetään aikaa.

Englanti

Englannin joulu etenee melko samalla tavalla kuin Sloveniassa. Perinteistä jouluruokaa ovat kalkkuna, pekoniin kääritty makkara ja perunat. Jälkiruokana syödään suklaavanukasta.

Itävalta

Joulua juhlitaan Itävallassa 24. joulukuuta samoin kuin Suomessa. Jouluaamuna tehdään vielä viime hetken valmisteluja ja koristellaan joulukuusi. Illalla mennään kirkkoon ja kotona vielä lauletaan tai luetaan jouluevankeliumi. Sitten syödään illallinen. Perinteistä jouluruokaa on karppi, hanhi tai nuudelikeitto nakeilla.

Aterian jälkeen avataan lahjat, jotka tuo pieni ja enkelimäinen lapsi, Christkind (”kristitty lapsi”). Kun lahjat ovat kuusen alla, vanhemmat soittavat pientä kelloa, jotta lapset tietävät että Christkind on lähtenyt.

Kypros

Jouluna kyproslaiset ovat perheen kanssa tai käyvät vuorilla toiveenaan nähdä lunta. Lapset myös kiertävät taloissa laulamassa joululauluja ja heidät palkitaan rahalla tai herkuilla. Joululahjat tuo tyypillisesti joulupukki.

Kyproksella jouluateriaan kuuluu souvlaa eli tulessa valmistettua lihaa ja koupepiaa eli lihaa ja riisiä viininlehtiin käärittynä. Makeita tarjoiluja ovat puolestaan kourambiedes eli eräänlainen keksi tomusokerilla sekä melomakarona, joka on jälkiruoka, jossa on pähkinöitä ja siirappia.

Alunperin kirjoittanut Meeri Manninen

Urheiluseura Haukat ja Järvenpään Palloseura ovat varmasti näkyviä elementtejä Järvenpään katukuvassa. Maksullisten harrastusten lisäksi kaupunkimme on kuitenkin täynnä myös ilmaisia harrastusvaihtoehtoja. Järvenpää on tunnettu Tuusulanjärven kauniista maisemista, ja ilmaisia liikuntapaikkoja riittää lähellä kaikkia yleisimpiä asuinalueita.

Pururatojen ja yleisurheilukenttien lisäksi keskuskentän jääratojen paikalla on kesäisin asfalttipintaisia tenniskenttiä kuntalaisten vapaassa käytössä. Näin Järvenpään kaupunki tukee ilmaista urheilua kaupunkilaisille.

Urheilun sijaan kaupungin Kirkes-kirjasto tarjoaa useita vaihtoehtoja vapaa-ajan harrastuksiin. Kirjastosta ei löydy ainoastaan harrastekirjoja ja ohjelehtisiä, vaan kirjastosta löytyvät myös niin musiikki ja elokuvat kuin tuoreimmat videopelitkin. Monelle saattaa tulla yllätyksenä, että kirjastosta voi myös lainata seurapelejä. Mökille lähtiessä voi kirjastosta mukaan napata esimerkiksi mölkyn tai petankin. Ja kun kerta kirjaston kauniiseen ympäristöön on eksynyt, on samalla saapunut Järvenpään tiheimmälle Pokémon Go -reviirille.

Rantapuistoon avautunut skeittiparkki kerää useita nuoria viettämään aikaa yhteisen harrastuksen parissa. Nuorten kannattaa myös tutustua kaupungin lukuisiin nuorisotiloihin, jotka tarjoavat niin pelejä aina biljardista monopoliin. Nuorisotalojen osoitteet ovat Puistotie 27–29 (Kyrölä), Oksapolku 2 (Jamppa) ja Myllytie 3 (Keskusta).

Uusia tuulia kaupungin harrastusvaihtoehtoihin tarjoaa myös seurapelikauppa Holvi42. Mannilantie 10:ssä sijaitseva tiivis liike tarjoaa tapahtumia keräilykorttipelejen ja lautapelejen maailmasta. Kaupassa on pelipöydät lautapelejen ja kortin pelaamista varten, ja ikipirteät kauppiaat neuvovat mielellään tuotteidensa käytössä. Tapahtumien ja liikkeessä pelaamisen lisäksi lautapelit, kortit, sekä paperi-ja-kynä-roolipelikirjat ovat myynnissä. Osaa peleistä voi myös edullisesti vuokrata liikkeestä. Pelimieliset saavat rahaa vastaan Holvista myös virvokkeet ja kuuman kupin kahvia.

Ei siispä liene haitaksi, että asumme Suomen kolmanneksi tiheimpään asutetussa kaupungissa, kun kilometrin säteellä löytyvät rantapuisto, kirjasto, nuorisotalo ja harrastetoimintaan keskittyvä liike. Järvenpää alkaakin olla varsin kattava harrastuskaupunki – ylimääräisen riihikuivan tai oravannahkojen tilapäisestä puutteesta huolimatta.

Alunperin kirjoittanut Jaarli Niukkanen

Loputtoman hauskat Snapchat-mystoryt illoista kavereiden kanssa ulkona. Täydellinen Instagram-feed taiteellisen nimimerkin alla. Pikku Kerttulin touhut liutana äidin Facebookissa; varma Nobel-voittaja tiedossa. Ah, täydellinen elämä, vai?

Yleensä suurentelemme asioita sosiaalisessa mediassa. Haluamme toisten saavan täydellisen kuvan elämästämme. Blogeissa kauniit, muokatut kuvat shoppailureissun ostoksista tai huippu onnistuneesta treenistä saattavat olla vain puoli totuutta. Näemme harvemmin postauksia elämän pohjanoteerauksista tai epäonnistumisista. Milloin viimeksi näit tuttusi päivittävän ripulistaan tai siitä, ettei hän ole käynyt koko viikonloppuna ulkona, koska ei ole päässyt sängystä ylös.

Faktana voimme todeta, ettei täydellistä elämää ole olemassakaan. Aina ei ole hauskaa. Oikeassa elämässä emme muokkaa kuvaamme täydelliseksi tai suodata sitä filtterin läpi. Sosiaalisessa mediassa teemme näin lähes aina.

Ei, en välttämättä halua lukea vatsataudistasi Facebookista. Blogiteksteistä ja Youtube-videoista tulee vain niin usein sellainen olo, että kaikkien muiden elämä on pelkkää lempeää merituulta ja surffaajapoikia. Tässä tilanteessa oma navetanhajulta tuntuva elämä Järvenpäässä vaikuttaa pelkästään säälittävältä. Pitäisiköhän panostaa enemmän Instagram-seinäni kuvien yhteensopivuuteen? Ehkä olisin samalla onnellisempi.

Huomaan pyytäväni kavereitani yllättävän usein menemään hauskaan hetkelliseen asentoon tai tilanteeseen uudestaan, jotta saan siltä illalta hienon kuvan Instagramiin. Se häiritsee. Mikä välttämätön tarve minulla on näyttää muille, että meillä on hauskaa? Se vie ilon pois siitä hetkestä. Eikä päivästä tule välttämättä yhtään parempi, vaikka mystory olisi pullollaan videoita todisteeksi siitä, kuinka minulla on siisti elämä ja hauskoja kavereita. Välillä tuntuu, että yhteisessä illanvietossa tärkeämmäksi muodostuvat hyvät kuvat muille jaettavaksi kuin yhdessä vietetty aika.

Elämän ensi prioriteetteina ei kuitenkaan pitäisi olla cool somepersoona. Lenkkipolun raikas ilma on varmasti virkistävä ilman siitä pakon alla Snapchatiin päivittämistäkin. Kavereiden kanssa kännykän voi rauhassa hylätä nurkkaan: ei tästä ole pakko tiedottaa sosiaaliseen mediaan. Se tapahtui oikeasti, ilman todistelua muulle maailmalle.

Kyllä, voit olla “cool” myös ilman kuvaa joka kahvilakäynniltä tai illalta ulkona. Jos jatkuva sosiaalisessa mediassa elämän paranteleminen ei sinua haittaa, ei ongelma ole tämän näköinen. Voihan siitäkin tulla vaikka hetkeksi iloiseksi. Sinun viileä tarinasi villissä verkossa. Minä totean, että huomaan itseni liian usein todistelemassa sosiaalisessa mediassa elämäni ruusuisuutta. Siistiä on myös yhdessä perheen tai kavereiden kanssa vietetty ilta, hyvä ruoka ja hauskat tarinat, ilman yhtään pakollista somepäivitystä.

Alunperin kirjoittanut: Vilma Niskanen

Syksyn suurin koitos on abien osalta nyt ohi. Ylioppilaskirjoitukset aiheuttavat lähes aina vatsanväänteitä ja stressiperäistä hiustenlähtöä, mutta tänä vuonna niihin liittyi vielä yksi uusi jännitysmomentti: sähköisyys.

Ylioppilastutkintolautakunnan (YTL) kaavailema kirjoitusten siirtyminen paperilta digiaikaan tapahtuu vaiheittain. Ensimmäisenä sähköistyivät maantiede, filosofia ja saksa, vuosina 2017 ja 2018 kielet, humanistiset aineet sekä luonnontieteet ja viimeisenä matematiikka keväällä 2019. Tänä syksynä aloittaneet, uutta opetussuunnitelmaa noudattavat opiskelijat tulevat suorittamaan kaikkien aineiden kokeet tietokoneella.

Mutta mitä mieltä nykyiset abiturientit ovat ensimmäisistä sähköisistä kirjoituksista? Aihe jakaa opiskelijat melko selkeästi kahteen leiriin, puolesta ja vastaan – itse sijoitun ensimmäiseen. Mielestäni sähköiset kirjoitukset ovat lähtökohtaisesti hyvä idea, sillä tietokoneella kirjoittaminen on huomattavasti nopeampaa kuin lyijykynällä konseptipaperille äheltäminen, ja vastauksiaan voi muokata helposti kokeen aikana lisäämällä ja poistamalla kohtia. Tämän takia sähköisyys sopii erityisesti niihin aineisiin, joissa kirjoitetaan pitkiä esseitä, esimerkiksi äidinkieleen. Sähköisyys myös mahdollistaa uudenlaisten aineistojen käytön: esimerkiksi maantieteessä on jatkossa vanhojen tuttujen karttojen ja diagrammien lisäksi tarjolla videoita analysoitavaksi.

Tietokoneella kirjoittaminen on huomattavasti nopeampaa kuin lyijykynällä konseptipaperille äheltäminen.

Aineistopohjaisuus voi toisaalta olla ongelma, kuten tämän syksyn maantieteen kokeessa. Kun aineistoa on helppo lisätä mukaan, syntyy helposti ylilyöntejä: YTL, miten kokelas ehtii tekemään kuudessa tunnissa kokeen, jonka yhdeksästä tehtävästä kahdeksassa on useamman tiedoston verran analysoitavaa? Vaikka itse koe olikin melkoinen farssi, ei sen lukuisia puutteita voi pistää vain sähköisyyden syyksi. Monet kirjoittajat kokivat Abitti-järjestelmän käytön kuitenkin hankalaksi viime keväänä ja tänä syksynä järjestetyistä harjoitusylppäreistä huolimatta. Kirkkaan näytön tuijottaminen aiheutti päänsärkyä, ja pelotti, että joku vessaan menijä kompastuu kaapeleihin lattialla ja vaivalla työstetty essee Borneon kääpiönorsuista tai emotivismista katoaa bittiavaruuteen.

Maantieteen koe sai murskapalautetta, mutta filosofian ja saksan kirjoittajat vaikuttivat tyytyväisiltä. Omien ja muilta abeilta kuulustelemieni kokemusten pohjalta voin sanoa, että digikirjoituksissa on potentiaalia, mutta järjestelyissä on vielä ehdottomasti hiomista. Otetaan esimerkiksi auditorion lattialla kilometrikaupalla kiemurrellut johtosotku – miksi antaa jokaiselle kokelaalle oma kiinteä nettikaapeli vuonna 2016, kun kaikki muu on langatonta? Jos järjestelmä on jo käyttöön otettaessa vanhentunut, se tulee olemaan parissa vuodessa suorastaan kivikautinen. Olisi taloudellisempaa tehdä koeympäristö, jonka kehittäminen olisi helppoa ja nopeaa; pyörääkään ei tarvitsisi heti keksiä uudestaan.

Hyvä arvosana saattoi jäädä haaveeksi siksi, että kokelaalla meni liikaa aikaa ja energiaa sen pähkäilemiseen, mistä löytyy Tallenna-nappi.

Myös opiskelijoiden tietotekniikkataitoja on parannettava. Ainakin Järvenpään lukiossa maantieteen kursseilla treenataan eri ohjelmien käyttöä monipuolisesti, mutta joissakin lukioissa hyvä arvosana saattoi jäädä haaveeksi siksi, että kokelaalla meni liikaa aikaa ja energiaa sen pähkäilemiseen, mistä löytyy Tallenna-nappi. Toki oma kiinnostus ja harrastuneisuus vaikuttavat kunkin kirjoittajan taitoihin, mutta näin erilaiset lähtökohdat tekevät kokelaista eriarvoisia. Toivottavasti tulevaisuudessa koejärjestelmä on toimivampi ja sen käyttäjät harjaantuneempia.

Nappaa vinkit tuleviin ylioppilaskirjoituksiin täältä!

Alunperin kirjoittanut Vilhelmiina Virtanen

Tässä pieni kertaus siitä, mitä koettelemusten viikolla tapahtuu.

Tyypillisesti opiskelijat kuitenkin jäivät odottamaan klo 13 asti, jolloin alkoi kertaustunti, jossa valmistauduttiin seuraavan päivän kokeeseen opettajan johdolla.

Ennen koeviikko toimi niin, että koe suoritettiin 9.30-12.30 ja ruokailu oli normaalisti 11-13. Opiskelijoita velvoitettiin pysymään koetilassa vähintään tunti, jonka jälkeen he saivat palauttaa kokeen ja poistua. Kokeen jälkeen sai lähteä kotiin, jos seuraavana päivänä ei ollut koetta. Tyypillisesti opiskelijat kuitenkin jäivät odottamaan klo 13 asti, jolloin alkoi kertaustunti, jossa valmistauduttiin seuraavan päivän kokeeseen opettajan johdolla. Siellä käytiin läpi kurssin keskeisimmät asiat muistiinpanojen, tehtävien tai muiden tapojen kautta ja saatiin joskus jopa kuulla tärppejä kokeeseen. Valmistelutunti loppui klo 14, jolloin opiskelijat olivat vapaita poistumaan koululta ja viettämään vapaa-aikaa. Koe käytiin yhdessä läpi muutamaa viikkoa myöhemmin vartissa samaan aikaan, kun ne saatiin takaisin.

Uusi koeviikko toimii niin, että opiskelijoiden koulupäivä alkaa klo 8.30 kertaustunnilla.

Uudella koeviikolla kertaustunti on siirretty koepäivän aamuun klo 8.30 – se, pidetäänkö sitä vai saako jäädä kotiin nukkumaan on opettajasta kiinni. Virallinen koeaika alkaa 9.30 ja jatkuu klo 12.30 asti kuten ennenkin. Ruokailuajat pysyvät myös ennallaan. Aamun kertaustunnin ohella suurin muutos koeviikkoon on toiminta klo 13-14 välillä, sillä uudella koeviikolla se aika on varattu opettajille kokeen läpikäymiseen opiskelijoiden kanssa. Koetta ei tetenkään saa tällöin vielä takaisin, sillä puoli tuntia ei ole riittävä aika kaikkien kokeiden tarkistamiseen. Kokeiden palautus toimii samalla tavalla kuin ennenkin, tosin ilman kokeen tarkempaa syväluotausta.

Kolmosen mietteitä

Näin kolmannen vuoden opiskelijana minun täytyy sanoa, että pidin vanhasta koeviikosta paljon enemmän. Suurin epäluuloni aihe uutta koeviikkoa kohtaan on kertaustunnin paikka. Ymmärrän kyllä tietystä näkökulmasta päätöksen siirtää kertaustunti koepäivälle, sillä voidaan kuvitella, että se vähentää yhden yön lukutekniikkaa ja pakottaa opiskelijat aloittamaan kokeeseen valmistautumisen aikaisemmin. Tosin uskon, että tämä päätös ei tule vähentämään yhden yön lukijoiden määrää vaan korkeintaan lisää heidän työtaakkaansa, sillä nyt he eivät tiedä tärppejä, joita kannattaa opiskella. Myös psykologian näkökulmasta uusi kertaustuntijärjestelmä on huonompi, sillä kuten lukuisat tutkimukset osoittavat, ihminen lajittelee päivän aikana saadun tiedon nukkuessa ja vasta silloin se jää kunnolla mieleen. Kertaustunti päivää ennen koetta on siis oppimisen kannalta tehokkaampi.

Toinen valituksen aiheeni on kokeiden palautus. Miksi käyttää uuden systeemin kanssa vanhaa kokeenpalautusjärjestelmää, jos koe käydään läpi jo koetilaisuuden jälkeen? Kokeiden palautukseen riittäisi viitisen minuuttia per koe, mutta siihen suunnitellaan käytettävän turhan paljon aikaa.

Uusia näkökulmia

Olen ensimmäisen vuoden opiskelija, joten kaikki lukiossa on minulle uutta ja kenties välillä myös hämmentävää. Ehkä jännittävin asia onkin, ainakin minulle, koeviikko. Minun on hankalaa antaa oma mielipiteeni asiaan kokemuksen puutteen vuoksi, mutta tämä koeviikko on kaikille ykkösille uutta, joten voin kertoa ainakin ensivaikutelmani.

Uuden opiskelijan näkökulmasta tämä uudistus vaikuttaa ihan hyvältä. Aamun kertaustunti on mielestäni hyvä siksi, että jos on aiempina päivinä lukenut hyvin, voi vielä kysyä ja kerrata vaikeimpia asioita tunnilla. Tosin kertaustunnin ajankohta on ehkä silti parempi edellisenä päivänä, jolloin tieto saattaa painua paremmin muistiin nukkuessa. Uudessa järjestelmässä tietty päivä on varattu kokonaan yhdelle kokeelle, joka voi myöskin auttaa oppimisessa ja keskittymisessä. Koeaika ja ruokailu tunnin ajoitukset kuulostavat yhä oikein hyviltä. Koeaikaa on riittävästi, ja ruokailussa voi ladata akkuja, ja keskustella kokeesta ennen sen läpikäymistä.

Uuden opiskelijan näkökulmasta tämä uudistus vaikuttaa ihan hyvältä.

Mielestäni, kokeen läpikäyminen heti sen tekemisen jälkeen on todella hyvä muutos. Sen sijaan, että pähkäilisin ainakin viikon menikö jotain vikaan, ja kokeen palautuspäivänä ihmettelisin mitä ihmettä ajattelin sitä tehdessäni, saan heti tietää mitä olisi pitänyt tehdä ja missä. Virheistään voi oppia yllättävän paljon! Kokeen läpikäyminen auttaa oppimaan tarvittavat asiat heti, vaikka ei olisi pärjännyt kokeessa hyvin. Lisäksi se helpottaa syyhyä saada koepaperi käsiin, koska voi jo läpikäynnin aikana arvioida, miten suurin piirtein meni.

Yhteenvetona: uudessa koeviikossa on sekä hyvää että huonoa, mutta en voi tietää sitä vielä varmasti, eikä voi kukaan muukaan. Joten suunta kohti koeviikkoa luottavaisin mielin ja ajoissa pänttäämään, vai kuinka?

Alunperin kirjoittanut Niklas Mäkelä ja Oliver Vyyryläinen

Toimintapäivän 2.9.2016 kuvasatoa.

Järjen toimittajat Emma Virtanen ja Alise Lehtonen kävivät toimintapäivänä ahdistelemassa kameroillaan pahaa-aavistamattomia lukiolaisia. Satunnaisesta viileästä tuulesta ja pilvisyydestä huolimatta lukiolaisten päivä sujui mukavasti liikuntaa ja muita aktiviteetteja suorittaen.

Teehetki kiinalaisittain piti sisällään teen maistelun lisäksi tietopaketteja sen hyödyistä.

Aluksi onkikilpailijoiden koukkuun tarttui lähinnä pohjamutaa ja lehtiä.

Vaikka aamulla onkikilpailun selvässä johtoasemassa oli opettaja Ville Leppäniemi, oli lopputulos kuitenkin toisenlainen. Voittaja onki neljää erilaista kalalajia ja yhteensä 93 pistettä, kun Leppäniemen pisteet jäivät 75:een.

Kuvispajan osanottajat taiteilivat katuliiduilla koulun ympäristöön hienoja kuvioita.

Mafiosoa Ritva Moilasen johdolla.

Logiikkapajalle täytyi ottaa aivot mukaan.

Vaikka “Latinan kääntämistä Akin kanssa” synnyttikin eräänlaisen kilpailutilanteen läheisen historia -ja pienoismallipisteen kanssa, osallistui kumpaankin kuitenkin tyydyttävästi väkeä.

Leffa-aamu kiinnosti lukiolaisia.

Mitä on elokuva ilman naposteltavaa?

Mike ja Dave häädeittejä vailla oli toimintapäivän ennakkosuosikkina. Vain nopeimmat pääsivät elokuvaa katsomaan.

Pienenpieniä luostareita ja torneja “Historiallisia pelejä ja pienoismalleja” – pisteellä.

Pisan torni.

Hiljaista englanninkielisten teosten lukemista.

Paljon valinnanvaraa.

Energistä ja hauskaa rantalentopalloa.

Katukoriksen osallistujat olivat pitkälti taidokkaita miespuolisia opiskelijoita.

Alunperin kirjoittanut Alise Lehtonen ja Emma Virtanen

Kun ruotsalainen Måns Zelmerlöw nappasi2015 kotimaalleen kuudennen euroviisuvoiton tiedettiin jo, että seuraavat viisut tulisivat olemaan upeat. Ja sitä ne olivat, sillä ruotsalaiset ovat nimittäin Euroviisujen suurimpia faneja. Koko kilpailun järjestely oli moitteetonta ja kaikki paikallaolijat olivat tunteella mukana tapahtumassa.

Selostajina toimivat Zelmerlöw sekä ruotsalainen koomikko ja tv-persoona Petra Mede, joka juonsi myös vuoden 2013 Euroviisut yksin Malmössä. Zelmerlöw ja Mede esittivät ennen äänestyksen alkua yhdessä kappaleen Love Love, Peace Peace, jonka aikana lavalla esiintyi edellisten vuosien esiintyjiä – esimerkiksi viuluhurmuri Alexander Rybak, ruotsalainen Loreen ja kaikkien tuntema Lordi.  Osallistujamaita oli tänä vuonna 42, joihin kuului muun muassa Australia, joka sai viime vuonna osallistua liitännäisjäsenenä Euroviisujen 50-vuotisjuhlien vuoksi. Vuoden 2015 kilpailujen jälkeen Euroopan yleisradiounioni EBU antoi Australialle luvan osallistua jatkossakin, vaikkei se kuulukaan Eurooppaan. Viime vuodesta poiketen Australia joutui tosin muiden tavoin kilpailemaan myös semifinaaleissa.

Finaaliin selvisi 26 maata, joista kuusi – suurimmat rahoittajamaat Italia, Saksa, UK, Ranska ja Espanja sekä edellisen vuoden voittaja Ruotsi – sai automaattisesti finaalipaikan. [pullquote-right]Tämän vuoden kilpailussa esiteltiin ja käytettiin uutta pisteytysjärjestelmää, jossa kaikkien osallistumismaiden asiantuntijat valitsevat kappaleista parhaat.[/pullquote-right] Tämän vuoden kilpailussa esiteltiin ja käytettiin uutta pisteytysjärjestelmää, jossa kaikkien osallistumismaiden asiantuntijat valitsevat kappaleista parhaat. Asiantuntijaäänten jälkeen näytetään puhelinäänet; vähiten saaneet ensimmäisenä, jotta kilpailun voittaja selviäisi vasta loppupuolella ja jännitys säilyisi.

Tänä vuonna kappaleiden taso oli yllättävän hyvä, mutta voittajan kappale ei mielestäni ollut paras. Ukrainan Jamala lauloi sukunsa tarinan siitä, kuinka Stalin tapatti Krimin tataareja vuonna 1944, mistä myös kappaleen nimi 1944. Voitto lankesi Jamalalle suurilta osin maailmanpoliittisen tilanteen vuoksi. Toisaalta politiikka on aina ollut ja tulee olemaan suuri osa Euroviisuja. Eniten puhelinääniä nappasi Venäjän Sergey Lazarev kappaleella You Are the Only One, joka tosin menetti monen valtion asiantuntijoiden pisteet Ukrainalle tai muille vanhoille itäblokin valtioille. Eniten asiantuntijaääniä sai Australia, joka kipusi kilpailun toiselle sijalle Dami Imin mahtipontisella Sound of Silence-kappaleella.

Tunnelma Globen-areenan permannolla oli aivan mahtava! Ennen tv-lähetystä screeneillä näytettiin edellisten vuosien kappaleita, ja aina joku fani osasi sanat ulkoa. Olin monissa kartalla, mutta kuulin myös todella monta viisuvetoa, joita en ollut ikinä kuullutkaan. En edes tiennyt, että osa kappaleista oli Euroviisuista lähtöisin. Myös koko Tukholma oli valmistautunut ja innoissaan Euroviisuista. Kävelykadut olivat täynnä viisuplakaatteja ja Tukholman keskustasta löytyi Euroviisukylä, jossa oli paljon erilaisia kojuja ja aktiviteetteja.

[pullquote-left]Eurooppa tuntui unohtaneen jokaisen kriisin välillään ja nauttivan hyvästä musiikista.[/pullquote-left] Yllättävää oli se, että poliittinen tilanne ei näkynyt ollenkaan paikan päällä Tukholmassa. Esimerkiksi kahtena viime vuotena Venäjän ehdokkaille buuattiin katsomosta, mistä nyt ei ollut tietoakaan. Mistään selkkauksista ei ollut pienintäkään havaintoa ja fanit olivat hyvin ystävällisiä toisilleen. Eurooppa tuntui unohtaneen jokaisen kriisin välillään ja nauttivan hyvästä musiikista. Toivottavasti tämä euroviisujen henki pysyy ensi vuonna Ukrainassa, vaikka valtio onkin suuren kriisin kourissa.

Alunperin Kirjoittanut Akseli Saurama

Kevään ylioppilaskirjoitusrumba on hyvässä vauhdissa. Kokelaat ovat saaneet jo hikoilla äidinkielen tekstitaidon osion sekä pitkän vieraan kielen kuuntelun parissa. Joillekin yo-kirjoitukset ovat näytön paikka, toisille ne ovat pelottava mörkö tai välttämätön paha. Lukulomaa on kuitenkin vielä muutama viikko jäljellä, joten vielä on rutkasti teeskennellä lukevansa ja snäppäillä kavereille kuvia koskemattomista kirjapinoista. Mikäli Netflix syystä tai toisesta kyllästyttää, tähän artikkeliin on koottu muutamia hyödyllisiä vinkkejä onneen ja menestykseen.

Kevään kirjoittajien on ehkä hankalaa hyötyä tästä vinkistä, mutta ykköset korvat hörölle! Kirjoituksiin valmistautuminen alkaa periaatteessa jo heti lukion ensimmäisenä vuonna. Kirjoitettavien oppiaineiden kursseilla ei siis välttämättä kannata torkkua ”mä luen nää sit myöhemmin” –asenteella, sillä abikurssilla laiskuus luultavasti kyllä kostautuu. Monet ajattelevat, että kurssit voi huoletta sutaista vasemmalla kädellä, sillä etenkin yliopistoon haettaessa päättötodistuksen arvosanoilla ei ole merkitystä. Kurssit vaikuttavat kuitenkin asioiden osaamiseen, osaaminen yo-tuloksiin ja yo-tulokset sisäänpääsyyn.

Jos lukeminen on kitkerää pakkopullaa, tarkka lukusuunnitelma voi tuoda opiskeluun järjestelmällisyyttä. Itselle vaikeimmille aihealueille kannattaa tietysti varata eniten aikaa. On myös järkevää jättää aikatauluun hieman joustoa, ettei flunssapöpö romahduta koko systeemiä.

Abikurssien ja preliminäärien eli harjoitusylioppilaskokeiden lisäksi on mahdollista osallistua tentteihin. Tentit kestävät saman verran kuin normaalit kokeetkin eli kolme tuntia, ja tentissä onnistuminen voi nostaa kyseisen aineen päättöarvosanaa. Vaikka tentit eivät ajallisesti vastaakkaan oikeaa yo-koetta, niissä voi harjoitella vastaustekniikkaa ja ajankäyttöäkin esimerkiksi sen suhteen, kuinka paljon yhteen tehtävään on aikaa. Varsinkin reaaliaineissa tenteistä voi olla hyötyä, jos opiskelee itse lähinnä lukemalla.

Matemaattisissa aineissa – siis matematiikka, fysiikka ja kemia – tärkeää on laskurutiinin harjaannuttaminen. On täysin luonnollista, että ykkösvuonna tankatut analyyttiset ja epäanalyyttiset geometriat ovat jo painuneet unholaan. Vaikka vanhojen kirjojen selailu ei palauttaisi säännöllisiä tetraedrejä mieleen, ei tarvitse hätääntyä. Opetustv-sivustolla on runsaasti videoita esimerkiksi pitkän matematiikan eri aihealueista. Videoita katsellessa voi samalla itse tehdä muistiinpanoja ja mallivastauksia.

Kielten kokeisiin valmistautuessa ei välttämättä kannata päntätä kaikkia sanastoja väkipakolla päähän. Toki vaikeiden aihealueiden sanastoja kannattaa kertailla. Kaunokirjallisuuden lukeminen kartuttaa sanavarastoa, mutta etenkin vieraskielisten medioiden seuraaminen on hyödyllistä, sillä ylioppilaskokeen tekstit ovat lähes aina peräisin eri verkkolehdistä. Netflixiä saa nyt myös katsoa ihan luvan kanssa – vieraskielisillä teksteillä tietysti! Abitreenien sivuilla voi myös harjoitella esimerkiksi englannin ylioppilaskuunteluita sekä ladata vanhoja ylioppilaskokeita.

Äidinkielen ylioppilaskirjoituksiin harjoitellessa suosittelen kaivamaan vanhat esseet ja tekstitaidon vastaukset esiin, vaikka ykkösvuoden räpellyksiä olisikin kiusallista muistella. Omia vanhoja tekstejä lukiessa näkee, kuinka paljon on kirjoittajana kehittynyt. Samalla tulee myös kertailtua eri tehtävätyyppejä. Äidinkielen koetta varten kannattaa myös olla perillä ajankohtaisaiheista, joita etenkin esseekokeessa saatetaan hyödyntää. Kaikenlaisten tekstien ahmiminen ja erilaisten ajatusten mutusteleminen eivät myöskään ole pahitteeksi.

Ylioppilaskirjoituksissa koeaikaa on kuusi tuntia – oppiaineesta ja kokelaasta riippuen aikaa on yleensä liikaa tai liian vähän. Salista saa lähteä kahdeltatoista, mutta aika kannattaa todella hyödyntää – nyt jos milloin on aika tarkastaa! Omille virheille tulee harmittavan usein sokeaksi, joten esimerkiksi vieraiden kielten esseet kannattaa käydä systemaattisesti läpi, keskittyen ensin vaikkapa sanajärjestykseen ja sitten adjektiivien taivutukseen. Tällä tavalla virheet on helpompi huomata.

[pullquote-right]“Porkkanaviipaleet ja rapeat perunalastut ovat aina hyvä tärppi, sillä ylioppilaskirjoituksissa asenne on minä vastaan muut ja tarpeeksi äänekkäällä rouskutuksella voi vaivattomasti horjuttaa vierustoverin laudaturia.”[/pullquote-right]

Kuuden tunnin aikana ehtii nälkä yllättämään kerran jos toisenkin, joten eväisiin kannattaa panostaa. Eväitä kannattaa olla mieluummin liikaa kuin liian vähän, sillä kokeessa on kyllä tähdellisempääkin tekemistä kuin keittiön hyllylle jääneiden suklaakeksien harmittelu. Pelkkien nallekarkkien voimalla tuskin jaksaa puurtaa, joten lounaaksi kannattaa ottaa esimerkiksi täytetty voileipä ja salaattia. Porkkanaviipaleet ja rapeat perunalastut ovat aina hyvä tärppi, sillä ylioppilaskirjoituksissa asenne on minä vastaan muut ja tarpeeksi äänekkäällä rouskutuksella voi vaivattomasti horjuttaa vierustoverin laudaturia. Loppukiriä varten kannattaa säästää vaikkapa suklaapatukka sokeripommiksi, jotta jaksaa hioa vastauksia viimeiseen asti.

Ylioppilaskirjoituksiin on järkevää suhtautua tietyllä vakavuudella, mutta lukemisen lomassa tulee myös muistaa rentoutua. Riittävät yöunet, monipuolinen ruokavalio, säännöllinen liikunta ja kaverien vertaistuki auttavat jaksamaan arjen keskellä. Tsemppiä kaikille kirjoituksiin!

Alunperin kirjoittanut Anna Ilvesmäki

Elämässä saa harvoin olla oikeasti lystiä – ja vielä harvemmin sen saa näyttää. Penkinpainajaiset, tai tavanomaisemmin penkkarit, ovat juuri yksi näistä elämän mahtavimmista kokemuksista, sekä yksi kouluvuoden odotetuimpia huippukohtia. Penkkareita odottavat melkein yhtä innokkaasti niin karkinhimoiset alakoululaiset kuin riehakkaan kekseliäät abitkin. 

Penkkaripäivä on vapun lisäksi varmaan ainoa suomalainen perinne, jona lukiolaisten riemu tulee ilmi eksoottisten asujen kautta. Saatat törmätä helmikuisena torstaina järkyttävään asuun verhoutuneeseen abiin, joka myhäilee puna poskilla vapaus mielessään. Välittämättä kasvoja koristavasta tekoverestä abiturientti hymyilee mummelit pelästyttäen ja ajattelee: “Tämän päivän jälkeen kaikki muuttuu.”

Järvenpään lukiossa penkkaripäivänä pukujen ohella perinteitä ovat muun muassa rehtorin vastaanottaminen koulun pihalla sekä abigaala, jossa nähdään abien suunnittelemia riemastuttavia kilpailuja, videoita ja esityksiä areenalla sekä kuullaan opettajiin kohdistuvia kiusallisia kysymyksiä. Joka tapauksessa varmasti meille kaikille tutuin perinne on kuorma-autoajelu, jonka aikana abiturientit koettelevat hauislihastensa kestävyyttä karkkia viskomalla. Vuoden 2016 penkkarirekat kiersivät tihkusateessa neljätoista järvenpääläistä koulua.

Alla kuvia päivän meiningistä ja ohjelmasta:

Tänä vuonna rehtori Marja-Liisa Lehtiniemi saapui sairaalapaareilla koululle.

Eva J.J:lle sataa miehiä! (It’s raining men)

  
Vuoden “paita ja peppu”.

Opettaja Joona Svala ostaa sankansa K-kaupasta.

 
Vuoden muusikko ja vuoden paras asu.

Vähän erilainen versio Sannin kappaleesta “2080-luvulla”.

Alunperin kirjoittanut Emma Virtanen ja Heikki Tervanen