Mistä saat juttuideoita? Millainen koulutus toimittajilla yleensä on? Kuinka kauan yhden jutun kirjoittamiseen menee? Mitä kannattaa ottaa huomioon ennen kuin lähtee opiskelemaan journalismia, ja mitkä ovat toimittajan tärkeimmät ominaisuudet? Millainen on toimittajan tyypillinen työpäivä? Tuleeko käytettävien ohjelmistojen kanssa usein teknisiä ongelmia?

Kysymykset lentelivät ilmassa, kun Järki sai vieraakseen kokeneen toimittajan Maarit Uberin, joka saapui kertomaan meille työstään toimittajana ja jakamaan vinkkejä tulevaisuutta varten 24.3.2021. Koronapandemian takia vierailu toteutettiin etävierailuna, mutta siitä huolimatta puolituntinen vierailu oli hyvin antoisa koko Järjen väelle.

Maarit Uber on paljon nähnyt toimittaja, joka on uransa aikana ehtinyt tehdä työtä monella eri tavalla: hän on työskennellyt sekä toimituksessa että freelancerina. Hän on kirjoittanut useisiin paikallis- ja maakuntalehtiin, Suomen Kuvalehteen sekä Lännen Mediaan, ja matkan varrelle on mahtunut paljon.

Toimittajan tielle Maarit Uber päätyi sen jälkeen, kun alkoi Göteborgissa ollessaan kirjoittaa paikalliseen ruotsinsuomalaiseen lehteen ja innostui journalismista. Tämän jälkeen Uber päätyi vaihtamaan pääainettaan journalistiikkaan. Tämän lisäksi hän on filosofian maisteri.

• Millainen koulutuspolku toimittajilla yleensä on?

Uber kertoo, että läheskään kaikilla toimittajilla ei ole tutkintoa journalistiikan alalta vaan monet ovat opiskelleet jotakin yleissivistävää pääaineenaan journalistiikan sijasta. Nykyään useat toimittajat hankkivat alalta tutkinnon. Uber kokee kuitenkin suureksi eduksi sen, jos on opiskellut muutakin kuin journalistiikkaa: siten pystyy erottumaan joukosta ja kenties parantamaan omia työllistymismahdollisuuksiaan.

Tiivistettynä toimittajaksi voi siis päätyä useaa kautta eikä yhtä ainoaa oikeaa reittiä ole olemassa.

• Mitä kannattaa ottaa huomioon, jos haluaa lähteä opiskelemaan journalismia?

Uber painottaa tätä kysyttäessä laajan kouluttautumisen tärkeyttä: ”Jos ei ole mitään erikoisosaamista, voi työllistyminen olla hankalaa.” Täten hän ei myöskään kuvaile alan tämänhetkistä työllistymistilannetta kovinkaan hyväksi. Vakipaikkoja on vähän tarjolla, ja kilpailu on kovaa.

Viime aikoina Maarit Uber on itse toiminut freelance-toimittajana ja keskittynyt jutuissaan Venäjään. Hänellä on vahva erikoistumisala, jonka ansiosta hänen on ollut helppo saada omia töitään myydyksi. Tähän liittyen hän nostaa esille myös kielitaidon tärkeyden: esimerkiksi kiinan, venäjän ja viron osaamisesta voi olla huomattavaa hyötyä englannin ohella.

Tärkeimpiä ominaisuuksia kysyttäessä vastaus on selvä: yleinen kiinnostuneisuus eri asioista, omatoimisuus, itsenäisyys, uskallus, keskittymiskyky ja tietynlainen ulospäinsuuntautuneisuus.

• Millainen on toimittajan tyypillinen työpäivä?

Tyypillinen työpäivä riippuu paljon siitä, minkälaista työtä tekee: toimituksessa uutistoimittajana työskennellessä päivä on aika erilainen kuin freelancerina. Tällä hetkellä hän itse tarjoaa juttuaiheita lehdille ja kirjoittaa juttuja sopimuksen mukaan.

Toimituksessa työskennellessä tyypillinen työpäivä alkaa usein aamukokouksella, mikäli on uutisvuorossa. Joskus työn alla on puolestaan jotain ennalta sovittua. Työ on kuitenkin monesti vuorotyötä, ja viikonlopputöitä tehdään keskimäärin yhtenä viikonloppuna kuukaudessa tai parissa.

Freelancerina työskentelyssä on oma vapautensa, mutta työn vapauden hyödyllisyys riippuu hieman omasta elämäntilanteesta. Uber itse kokee freelancerina työskentelyn hyödylliseksi omassa elämäntilanteessaan.

• Kuinka nopea työtahti on, ja millaisia työskentelyohjelmat ovat?

”Keskimäärin normaalitilanteessa pystyn tekemään noin yhden jutun päivässä, mutta tällä hetkellä teen yhdestä kahteen juttua viikossa. Pituus tietenkin vaikuttaa, lyhyitä uutisjuttuja pystyy tekemään useammankin päivässä. Tällä hetkellä teen kuitenkin juttuja, jotka ovat 3000 merkistä ylöspäin”, Uber kertoo työtahdista kysyttäessä. Keskimäärin yhteen juttuun menee alle kahdeksan tuntia. Tällä hetkellä hän itse ei tarjoa erityisen pitkiä juttuja, koska käytetty aika ja palkkio kohtaavat paremmin lyhyissä jutuissa.

Kun Järki kysyi siitä, mistä juttuideoita on mahdollista saada, vastaus oli monipuolinen. Ideoita voi saada useasta eri paikasta, kuten kansainvälisestä mediasta, keskusteluista ihmisten kanssa ja sosiaalisesta mediasta.

Toimitusjärjestelmiä on Uberin mukaan useita. Toimituksessa on usein valmiit juttupohjat, joihin voi kirjoittaa suoraan ja joiden asetuksia voi muokata. Freelancerina jutut laitetaan usein eteenpäin sähköpostitse ja kirjoitetaan jollain tekstinkäsittelyohjelmalla. Hänen mukaansa suurin osa tekstinkäsittelyohjelmista on myös helppokäyttöisiä ja niiden käyttöön on erilliset ohjeet.

• Mikä on parasta ja haastavinta toimittajan työssä?

”Itse tykkään eniten siitä, että työ on aika itsenäistä ja monesta asiasta voi päättää omatoimisesti. Tietenkin toimituksessa ollessa on vähän eri asia. Tällä hetkellä monelle haastavinta on juttujen myyminen järkevillä palkkioilla, koska yleistoimittajista on paljon tarjontaa. Jos on selkeä erityisala, on hieman paremmassa asemassa”, Uber vastaa tähän monia varmasti askarruttavaan kysymykseen.

• Minkälaisia juttuja Maarit Uber itse tekee, ja mitkä hetket ovat jääneet hänen mieleensä?

Uberin erikoisalaa ovat Venäjä sekä muut entisen Neuvostoliiton osat, kuten Ukraina, Valko-Venäjä ja Keski-Aasia. Yleensä aiheet ovat jollain tavalla ajankohtaisia ja syventäviä, usein politiikkaan liittyviä. Aiemmin hän matkusti usein kohdemaihin, erityisesti Venäjälle, mutta tällä hetkellä hän tekee paljon etänä koronan takia.

Mieleen hänelle ovat parhaiten jääneet kauempana sijaitsevat, silmiä avaavat paikat, kuten Murmansk. Hän on myös tavannut esimerkiksi Venäjän pitkäaikaisen ulkoministerin. Lisäksi Putiniin liittyvät lehdistötilaisuudet ovat hyvin tarkasti valvottuja.

• Teetkö paljon kuvittajien kanssa töitä?

”Kuvittajien kanssa en juurikaan tee töitä mutta valokuvaajien kanssa jonkin verran. Usein juttuihini tulee esimerkiksi valokuva paikan päältä tai jostain kuvapankista. Muunlaista kuvitusta, kuten grafiikkaa, tulee juttuihini hyvin vähän.”

• Lopuksi kysyimme vielä palkkauksesta ja freelance-toimittajien ja toimituksessa työskentelevien toimittajien eroista.

Freelance-toimittajana saa juttukohtaisia palkkioita. Kaikesta juttuun liittyvästä sovitaan tarkasti etukäteen. Journalistiliiton suositusten mukaan freelancerin tulisi saada päivän työstä reilun 500 euron suuruinen palkkio, josta lähtevät esimerkiksi verot, eläkkeet ja lomarahat. Jos saa varsinaista palkkaa palkkioiden sijaan, tilanne on toki erilainen. Tällä hetkellä liiton suositus ei käytännössä toteudu kovinkaan monen kohdalla: harva freelancerina tekee tasan viisipäiväistä työviikkoa. Osa päivistä menee juttujen suunnitteluun ja niiden myymiseen, mikä on tärkeää huomata.

Käytännössä freelancerin työssä erityisen tärkeitä ovat kontaktit, joita kannattaa hankkia esimerkiksi työhaastattelujen kautta. Täten voi olla helpompaa myydä omia juttujaan kyseiseen paikkaan jatkossakin. Uber painottikin kontaktien merkitystä.

Kun Järki vielä kysyi siitä, onko kannattavampaa lähteä freelanceriksi vai toimitukseen, Uber vastasi seuraavasti: ”Mikäli tiettyä erikoisalaa ei ole, voi olla rahallisesti kannattavampaa lähteä tavalliseen kuukausipalkkaiseen työhön. Jos omaa työtä on helppo myydä, ei ole juurikaan merkitystä. Monet asiat vaikuttavat päätökseen. – – Toimituksessa kuukausipalkka on noin 3000–4000 euroa.”

Toimituksesta hän listaa hyviksi puoliksi yhteisön ja sosiaalisuuden, kun taas avotoimituksissa keskittyminen voi olla hankalampaa, vaikka ergonomia voikin olla parempi kuin esimerkiksi kotona. Kotona keskittyminen ja työteho voivatkin olla parempia mutta ergonomia ei välttämättä ole itsestään selvä asia.

Viimeisenä kysyimme vinkkejä aloitteleville toimittajille. Tähän Uber vastasi painottamalla kontaktien ja verkostoitumisen tärkeyttä. Hän oli itse työharjoittelussa Venäjällä suomenkielisessä lehdessä ja Suomessa kesätöissä esimerkiksi STT:llä ja Ylellä.

Koronakeväänä etänä järjestetty vierailu päättyi runsaisiin kiitoksiin ja kevään toivotuksiin. Näin kesäloman alussa myös Järjen toimitus toivottaa kaikille rentouttavaa kesälomaa!

Kiasmassa on mahdollista saada monenlaisia kokemuksia. Tässä on Järjen toimittajan Kati Lahden kokemus. 

Helsingissä Mannerheimin kadulla sijaitseva nykytaiteen museo Kiasma tarjoaa hyvän aloituspaikan taiteen maailmaan ja sijaitsee myös sopivan välimatkan päässä Helsingin rautatieasemasta. Vaihtuvat näyttelyt tarjoavat aina jotain uutta ja kiinnostavaa katseltavaa. Lisäksi Kiasma tarjoaa mahdollisuuden seurata erilaisia esityksiä ja tapahtumia.   

Tällä hetkellä Kiasmassa on Torbjorn Rodlandin Fifth Honeymoon sekä useiden eri taitelijoiden teoksista koostuva Yhteiseloa-kokoelmanäyttely. Rodlandin Fifth Honeymoon näyttely koostuu lähinnä yksittäisistä kuvista sekä muutamasta kuvasarjasta, joissa suurimmassa osassa esiintyvät ihmiset. Näyttelyssä on kuitenkin mukana myös yksi video, jossa nuori poika laulaa. Fifth honeymoon on Rodlandin ensimmäinen yksityisnäyttely Suomessa. Yhteiseloa-näyttely käsittelee puolestaan ihmisen luonto suhdetta muiden eläinten näkökulmasta.  Näyttely onkin sekoitus monien eri taiteilijoiden veistoksia, maalauksia, kuvia ja videoita. Mukana on myös pelkästään kuunneltava teos. Monien eri taiteilijoiden äänen huomaa hyvin näyttelyä katsellessa sillä eri teoksien näkemys teemasta vaihtuu myyttisestä nopeastikin todellisemmaksi ja konkreettisemmaksi.  

Kokonaisuudessaan pidin Kiasmasta. Molemmat näyttelyt olivat omalla tavallaan kiinnostavia, vaikka ovatkin aivan erilaisia. Torbjorn Rodlandin näyttely kuitenkin kiehtoi minua enemmän, sillä siinä pystyin seuraamaan samojen esineiden matkaa eri kuvissa. Fifth honeymoon näyttely tuntui ikään kuin tarinalta ja se muodosti myös paremman kokonaisuuden Yhteiseloa-näyttelyyn verratessa. Silti paras teos koko museossa on ehdottomasti Yhteiseloa-näyttelyssä oleva Andris Eglitiksen maalaus RNP2S, jossa suurelle mustalle pohjalle on maalattu värien spektri. Yhteiseloa-näyttely myös vaatii hieman enemmän keskittymistä, jos haluaa huomata kaikki pienetkin yksityiskohdat. Esimerkkinä viiden kuvan kokoelma, johon on piilotettu vain läheltä näkyvää tekstiä. Jos siis haluaa saada täyden kokemuksen Kiasmassa vieraillessaan kannattaa varata ainakin pari tuntia aikaa.  

Järki teki 8.5. vierailun hiljattain remontoituun eduskuntataloon Järjen perustajan Sonja Huttusen kutsusta. 

Tiistai-iltapäivä on lämmin ja aurinkoinen. Istahdamme junaan kello 13.05 ja käymme läpi valtion päämajan sääntöjä: Siisti pukeutuminen, ei päähineitä sisätiloissa, ei nesteitä, ei eväitä. Homma hanskassa.

Eduskuntatalolla meitä odottavat turvatarkastuksen pukumiehet, tilanne muistuttaa lentokentän toimintatapoja. Henkilökunnalle on pitänyt toimittaa tarkka nimilista vierailijoista, jotta kuokkavierailta vältytään. Seuraavaksi valmistaudutaan metallinpaljastimeen. Toivottavasti reppuun ei jäänyt mitään terävää, naurahdellaan odotellessa.

Kaikki saavat rintaansa harmaat vierailukortit, joita on pidettävä näkyvillä koko visiitin ajan. Varsinainen eduskuntakierros voi vihdoin alkaa.

Narikan vieressä odottavat tutut kasvot. Vastassa on Sonja Huttunen, Järjen perustaja, joka toimii nykyisin keskustan poliittisena suunnittelijana, koordinaattorina ja nuorisoryhmän vetäjänä. Huttunen opastaa pienen toimituksemme kalterioviseen huoneeseen, jossa on näytillä kaksi pienoismallia eduskuntakompleksista.

Tässä kolme faktaa eduskuntatalosta muistiaan kaiveleville:

• Eduskuntatalo sijaitsee Mannerheimin tiellä, Helsingin keskustassa.
• Eduskuntatalo valmistui vuonna 1931 viisi vuotta kestäneen rakennustyön jälkeen.
• Rakennus on peruskorjattu kahdesti, vuosina 1979–1985 ja 2015-2017.

Informaatiotäytteisen alun jälkeen siirrymme kerroksen ylöspäin televisioista tuttuun aulaan. Marmoripintaiset lattiat säihkyvät ja sisäkatot nousevat korkealle. Ikkunoista avautuu näkymä Helsingin kulttuurielämän keskipisteeseen. Ei hullumpi työpaikka.

Rakennuksen arkkitehtuurissa on paljon antiikin ajan vivahteita. Kreikkalaistyyliset pylväät symboloivat länsimaista demokratiaa ja roomalaista eleganssia edustavat patsaat eurooppalaisia arvoja.

Antiikkisen ulkonäön takana on kuitenkin suomalainen arkkitehti Johan Sigfrid Sirén. Talo suunniteltiin viime vuosituhannen alussa, johon mennessä suomalainen kansallisidentiteetti oli päässyt kehittymään vasta Ruotsin ja Venäjän vallan alla. Vastakohtana kiiltopintaisuudelle 2000-luvulla eduskuntatalon viereen pystytetty pikkuparlamentti on perinteikkäästi puinen.

Seuraavassa kerroksessa pitää olla hiljaa, sillä käynnissä on täysistunto ja pienikin puhe voi kaikua istuntosaliin. Hiivimme ottamaan ryhmäkuvan kerroksessa sijaitsevaan valoisaan valtiosaliin. Pääasiassa juhlatilaisuuksiin käytettävä tila on kauneimmillaan vuosiin, kertoo Huttunen. Ennen peruskorjausta yleinen savukkeiden käyttö oli tummentanut kattopalvit perin pohjin. Enää likaa tuskin huomaa, ja huone suorastaan loistaa kattokruunuineen.

Nousemme jälleen rappuja ylös, sitten käännös vasemmalle ja toinen oikealle, kunnes olemme suljetun oven edessä. Oven takana on eduskunnan istuntosali, jossa kokoontuvat viikottain vaaleilla valitut päättäjät.

Astumme kaarenmuotoiselle parvelle, joka on varattu yleisölle. Tila on pyöreä ja pienempi kuin kuvien perusteella voisi olettaa.

Hallituksen istumapaikan yläpuolella kiiltää viisi kultaista veistosta, joista keskimmäinen, äiti ja harteilla lepäävä lapsi, esittää kansakunnan tulevaisuutta. Huttunen kertoo veistosrivistön muistuttavan poliitikoita heidän työnsä merkityksestä.

“Kansanedustaja Elomaa”, lausuu puhemies Paula Risikko(kok.) mikrofoniinsa. Käsittelyssä on osuvasti nuorten työehdot.

Kop, kop, kop, korkokengät kaikuvat hiljaisessa salissa perussuomalaisten kansanedustajan Ritva “Kike” Elomaan astellessa puheenvuoropallille. Paikalla on vain kourallinen kansanedustajia, kolme turvamiestä ja yksi katsoja ryhmämme lisäksi. Kesälomalle kaivataan varmaan näilläkin penkeillä.

Vierailu lähestyy loppuaan. Sonja saattaa meidät takaisin narikkaan, ja nappaamme reppumme lukituista kaapeista. Joukko on väsynyt ja hyvillään. Harvat saavat mahdollisuuden tutustua suomalaisen demokratian ytimeen yhtä läheltä.

Toimituksemme kiittää ja kuittaa retket tältä lukukaudelta.

Järkeläisten kohokohtia:

“Marmoriportaikkojen ja aurinkojen yhdistelmä teki talosta hurmaavan.”

“Siisti paikka. Täysistunnon seuraaminen oli ehdottomasti kiinnostavinta, koska aihe koski meitä.”

Alunperin kirjoittanut Sofia Zamora ja Sofia Saario