Lukio-opinnot tähtäävät opintojen lopulla oleviin ylioppilaskirjoituksiin, ja muistan, kuinka opiskelijoita on peloteltu kirjoituksilla heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Moni stressaakin kirjoitustilaisuutta ja sen sääntöjä sekä edessä olevaa suurta opiskelumäärää. Kuitenkaan kirjoitukset eivät ole niin paha paikka kuin mitä annetaan ymmärtää.

Kävin tänä syksynä ensimmäistä kertaa kirjoittamassa, ja kyllä sitä itsellänikin hiukan kylmä hiki valui otsalla, kun valmistauduin elämäni ensimmäisiin ja niin jännittäviin ylioppilaskirjoituksiin. Näin kirjoitusten jälkeen voin kuitenkin sanoa stressin olleen täysin turhaa. Koetilaisuus on todellisuudessa rento ja päällimmäiset fiilikseni ovat myönteiset. Pidän etenkin ylioppilaskokeiden arviointitavasta.

Olemme kurssikokeissa tottuneet kilpailemaan ennaltamääriteltyjä täysiä pisteitä ja oikeita vastauksia vastaan. Eli parhaan arvosanan saa tietyllä määrällä pisteitä, riippumatta siitä, miten muut suoriutuivat kokeesta. Tämähän on aivan tylsää! Koen, että ylioppilaskirjoituksissa yksi osa on jännittää kokeiden jälkeen yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa tulevia Ylioppilastutkintolautakunnan laatimien hyvän vastauksen piirteiden julkistamista ja spekuloida niiden ja muiden kokeen tehneiden kokemusten perusteella laskeeko aineen x pisterajat vaiko ei. Etenkin lukiolaisille suunnattuja Jodel-kanavia seuratessa tämä ylioppilaskokeiden luoma miltei kisastudion kaltainen tunnelma välittyy hyvin voimakkaasti myös kotisohvalle.

Hyvän vastauksen piirteiden julkaisemisen jälkeen alkaa kokeen toinen osa eli alustavien pisteiden odottaminen. Moni opiskelija on tässä vaiheessa jo laskenut itselleen arvosanan ja odottaa opettajan arvioimaa tulosta, jonka jälkeen alkaa ylioppilaskokeen kolmas ja jännittävin vaihe eli ytl:n arviointi. Tätä vaihetta moni pitää tuskallisena parin kuukauden ajanjaksona. Opiskelijoita jännittää, nouseeko vai laskeeko arvosana alustavista arvioinneista vai pysyykö arvosana samana.

Arviointiprosessi on siis nerokas! Se pitää opiskelijat kiinnostuneena pitkän aikaa ja nostattaa keskustelua eri lukioiden opiskelijoiden välillä. On aina hienoa, kuinka jokin asia yhdistää niin monia nuoria. Ja vaikka itse gaussin käyrän onkin kritisoitu olevan epäreilu arviointitapa ja että se ei sovellu enää nykypäiväisen kaltaisiin ylioppilaskirjoituksiin, joissa opiskelijat saavat itse valita kirjoitettavat aineet, tuo se kuitenkin ylioppilaskokeiden arviointiin mielenkiintoista kilpailua. Enää emme kilpaile täysistä pisteistä, vaan kilpailemme muita opiskelijoita ja heidän koesuoritustaan vastaan.

Tällainen arviointi voi olla joko anteeksiantava tai hyvinkin raaka. Esimerkiksi reaaliaineissa arviointitapa on hyvinkin anteeksiantava, kun arvosanan L saamiseksi riittää usein, että opiskelija saa vain 3/4 kokeen pisteistä. Joskaan arvosanaa L ei saa kuin se paras 5 prosenttia keskimäärin. Mutta anteeksiantavien pisterajojen seurauksena myös muiden arvosanojen saaminen on helpompaa, eikä läpipääsyynkään tarvita kuin joitain pisteitä sieltä sun täältä. Sen sijaan esimerkiksi kielissä ja etenkin englannissa kilpailu on tiukkaa ja ero arvosanojen välillä on pientä. Yksikin virhe kokeessa voi kostautua ja joutuu tyytymään alempaan arvosanaan. Ja läpipääsyyn vaaditaan monesti yli sata pistettä.

Toki tällainen kilpailu voi olla myös stressaavaa ja aiheuttaa pettymyksiä, kun arvosana ei vastaakaan omaa kokemusta oppiaineen osaamistasosta. Etenkin englannissa tämä on hyvin yleistä ja englanti onkin tilastojen valossa äidinkielen rinnalla kaikista eniten korotettu oppiaine.

Kaiken kaikkiaan ylioppilaskirjoitukset olivat positiivinen kokemus, eikä niitä kannata turhaan pelätä. Vaikka koetilaisuus saattaa tuntua viralliselta ja arviointi tiukalta, ovat kirjoitukset kuitenkin osa lukio-opintoja ja ne kaikkien täytyy suorittaa valmistuakseen. Jokainen varmasti selviää kokeista, myös sinä!

Artikkelikuvaan käytetty tekoälyä

Syyslukukauden alettua opiskelijat huomasivat ettei kurssitarjottimessa enää näkynytkään entiseen tapaan opettajien nimiä. Tämä sai monet stressaamaan kurssien valintaa. Myös opiskelijakunnan hallitus reagoi tilanteeseen ja ajatteli nimien poistamisen olleen tarkoituksellista, jonka seurauksena opkh julkaisi verkkosivuillaan kannanoton. Kuitenkin pian kannanoton julkaisemisen jälkeen selvisi, että opttajien poissaolo kurssitarjottimesta johtuikin koulun johdon silkasta erehdyksestä.

Koulun johto on jo pitkän aikaa puhunut, kuinka joidenkin opettajien kursseille ei ilmoittaudu tarpeeksi opiskelijoita ja kurssien osallistujia joudutaan manuaalisesti tasaamaan. Opiskelijakunta ja sen hallitus puolestaan ovat pitkään puolustelleet opettajien nimien säilyttämistä kurssitarjottimessa. Syksyllä opettajien puututtua kurssitarjottimesta opiskelijakunnan hallitus koki koulun johdon tehneen opiskelijoille epäedullisen päätöksen ja päätti alkaa toimiin tietämättään, että kyseessä oli erehdys. Tässä vaiheessa edes koulun johdossa ei oltu tietoisia virheestä. Kuitenkin hyvin pian kannanoton julkaisemisen jälkeen opettajat ilmestyvät takaisin kurssitarjottimeen ja ilmeni, että Wilmasta oli yksinkertaisesti unohdettu painaa opettajat näkyville kurssitarjottimeen. Vaikka kyseessä olikin inhimillinen erehdys, on opettajien näkyvyyttä kurssitarjottimessa hyvä pohtia.

Onko opettajien näkyminen ongelma?

On totta, että osat opettajista ja heidän kurssinsa ovat suositumpia kuin toiset, ja että esimerkiksi uusille opiskelijoille, joilla ei ole vielä kokemusta lukiosta, mainostetaan etenkin lukion Jodel-kanavalla suosittujen opettajien kursseja. Tämä saa yhä enemmän opiskelijoita ilmoittautumaan tiettyjen opettajien kursseille. Ilmiössä on havaittavissa selkeitä ristiriitoja sekä ongelmia. Niitä ei tulisi kuitenkaan korjata ottamalla opiskelijoilta pois, vaan sen sijaan koulun johdon tulisi tehdä kaikille edullisia päätöksiä ja mahdollisia kompromisseja sekä neuvotella opiskelijakunnan kanssa mahdollisista toimista. Koulun tehtävä on tarjota laadukasta opetusta nuorille.

Siksi onkin erittäin tärkeää, että opiskelijoilla on vapaus valita. Mikäli opiskelija kokee oppivansa jonkun opettajan kurssilla paremmin, on hyvä antaa opiskelijalle mahdollisuus käydä lisää kyseisen opettajan kursseja. Näin opiskelija oppii todennäköisesti paremmin ja opinnot ovat hänelle mieluisampia. Järvenpään lukiota on pitkään mainostettu monien mahdollisuuksien lukiona ja tätä imagoa olisi hyvä varjella kaikin keinoin.

Kuitenkaan huolta kurssien jäämisestä vajaiksi ja joidenkin kurssien pursuamisesta ei tule sivuuttaa. Moni opettaja onkin toivonut ettei heitä kohtaan pidettäisi niin suurta henkilökulttia ja kehottaneet opiskelijoita menemään muidenkin opettajien kursseille. Ideaalitilanteessa jokainen opiskelija pystyisi tekemään itse valinnan opettajista. Tietenkin saa antaa opettajasuosituksia, mutta tiettyjen opettajien nostaminen suositumpaan asemaan kuin muut on ehdottomasti epäkäytännöllistä ja työllistää kyseistä opettajaa sekä opinto-ohjaajia.

Kukaan ei voi kieltää opiskelijoilta mielipiteitä, eikä sen tulekaan olla tavoitteena. Käsillä oleva ongelma onkin monipuolinen ja mitään yksittäistä parasta ratkaisua asiaan tuskin löytyy. Siitä olen kuitenkin varma, että paras ratkaisu ei ole ottaa opiskelijoilta pois vapautta valita.

Artikkelikuva luotu tekoälyn avulla

Uusi lukuvuosi alkoi Järvenpään lukiolla keskiviikkona 7. elokuuta ja aamu valkeni rehtorin puheeseen. Joskin innokkaimmat abit olivat olleet koululla jo 6. elokuuta illasta alkaen ja telttailleet koulun pihalla. Kuitenkin virallinen lukuvuoden aloitus tapahtui keskiviikkona, kun useat sadat vanhat ja uudet opiskelijat valtasivat koulun tilan. Ensimmäinen päivä oli lyhyt ja koostui rehtorin sekä opettajan Emma Lagerin puheista sekä käytännön infosta opiskelijoille. Jutun lopussa on vielä toimittajan itse koostama lista vinkeistä uusille opiskelijoille.

Lukuvuoden ensimmäisenä päivänä monia ykkösiä varmasti jännitti, miten heidät otetaan vastaan ja osa olikin jo Jodelissa ollut huolissaan saamastaan vastaanotosta. Rehtori otti kantaa sosiaalisen median alustojen keskusteluun lukuvuoden aloituspuheessaan ja totesi, että koulun Jodel-kanava on mahdollista poistaa, mikäli epäasiallinen käyttäytyminen siellä jatkuu. Rehtori kehottaakin kaikkia opiskelijoita kunnioittamaan toisiaan ja ottamaan toiset avosylin vastaan. Myös opettaja Emma Lager esitti areenalla toiveensa, ettei ketään kiusattaisi.

Kävin kesällä Elastisen keikalla ja siellä solmitaan aina aluksi sopimus, ettei kukaan kiusaa ketään, joten voisimmeko nytkin sopia tässä yhdessä, että tänä vuonna ei kiusattaisi ketään?

Emma Lager, 7.8. lukion areenalla

Tämän jälkeen opiskelijat jatkoivat ryhmänohjaajaluokkiin, joissa he saivat ajankohtaista infoa lukio-opinnoista. Ykköset tutustuivat toisiinsa ja kiersivät koulua tuutoreiden johdolla. Toisen ja kolmannen vuosikurssin opiskelijoiden päivä oli enemmän ryhmänohjaajakeskeinen ja esimerkiksi kolmannen vuosikurssin opiskelijoille puhuttiin jo yo-kirjotuksista sekä lukiosta valmistumisesta.

Noin tunnin kestäneen ryhmänohjaajatuokion jälkeen opiskelijat pääsivät nauttimaan keittiön herkuista. Tarjolla ensimmäisenä päivänä oli nakkikeittoa ja leipää. Ruuan jälkeen koulupäivä olikin jo ohi ja opiskelijat pääsivät lähtemään kotiin.

Lukio-opintojen ABC – näin painat päähäsi valkolakin hymyssä suin

Lukio-opinnot voivat tuntua aluksi raskailta ja ylioppilaskirjoitukset saattavat pelottaa, mutta ei hätää! Jokainen varmasti selviää lukiosta kunniakkaasti ja pääsee vielä painamaan päähänsä valkolakin. Omaa lukiokokemustaan voi tehdä mielekkäämmäksi näillä muutamalla vinkillä:

• Ole sosiaalinen – Kaverit ovat tärkeä osa hyvinvointia ja jaksamista, ja sen takia kannattaakin verkostoitua heti aluksi. Yhdessä kaikki on kivempaa vai miten se menikään :) Kaikille varmasti löytyy kavereita ja se oma porukka, joten on turha pelätä yksinjäämistä! Rohkeasti vaan kannattaa mennä puhumaan ihmisille ja siitä se lähtee!
• Kuuntele opettajia – Opettajat eivät ole lukiossa ärsyttääkseen, vaan heitä kannattaa oikeasti kuunnella. Näin vähennät myös työtä kokeisiin lukiessa!
• Ole aktiivinen – Opiskelijoille on tarjolla monenlaista tavallisten kurssien ulkopuolella olevaa toimintaa ja sellaiseen kannattaa ehdottomasti mennä mukaan! Tavalliset kurssit voivat käydä tylsiksi, joten välillä on kiva tehdä jotain vaihtelevaa, kuten vaikka kirjoittaa koulun lehteen :) Myös opiskelijakunnan hallitukseen kannattaa hakeutua, mikäli tuntuu, että haluaa päästä vaikuttamaan opiskelijoiden asioihin. Kannattaa kuitenkin huomioida, ettei omia opintojaan voi tällaisen toiminnan takia missään tapauksessa laiminlyödä. Pakolliset kurssit ja tehtävät on suoritettava joka tapauksessa!
• Muista levätä – Lepo on tärkeää ja ihminen tarvitsee tietyn määrän lepoa päivässä. Siispä älä kuluta itseäsi puhki koulutehtävillä, vaan muista ottaa myös vapaa-aikaa. Välillä on myös täysin okei kysyä lisäaikaa tehtävien suorittamiseen tai vaihtoehtoisesti jopa pidentää lukio-opintoja, mikäli tuntuu, ettei kolmen vuoden tahti sovi itselle. Todella moni pidentää opintojaan eikä siinä ole mitään väärää!
• Ota toiset huomioon – Kaikilla on kivempaa, kun koulun ilmapiiri on mukava ja toisia tukeva. Tähän otti kantaa rehtorin lisäksi myös Ville Sikström kolumnissaan. Siispä sen sijaan, että olisit ilkeä toisille, voit kysyä ihmisiltä, miten heillä menee ja tarjoutua auttamaan! Monesti pieni kiltti teko muistetaan pitkään :)

Järjen toimitus toivottaa kaikki uudet ja vanhatkin opiskelijat sekä opettajat ja muun henkilökunnan tervetulleiksi Järvenpään lukioon!

Kun kiinnitin vesipisteen luokse lappua, mietin, että joudunko oikeasti tekemään näin. Lapussa kehotettiin – hitusen aggressiivisemmin– jokaista korjaamaan omat lasit pois vesipisteeltä, johon ne eivät kuulu. Asia on ihmetyttänyt monia: miten 17–20-vuotiaat eivät osaa korjata omia jälkiään pois? Ajattelinkin, että näin lukukauden alkuun olisi hyvä muistuttaa meitä kaikkia yhteisistä asioista, jotta kaikilla olisi mukavaa Järvenpään lukiossa.  

Pidetään yhdessä koulusta huolta. Olemme yksi Suomen suurimmista lukioista; kouluumme pakkautuu päivittäin jopa lähes tuhat opiskelijaa. Puhtaassa opiskeluympäristössä viihtyy paremmin ja opiskelu on tehokkaampaa. On siis tärkeää, että kaikki kunnioittavat koulua ja muita ihmisiä siivoamalla omat tölkit ja jätökset. Ei uskoisi, että tästä täytyy erikseen sanoa, mutta valitettavan usein joltain jää energiajuomat ja paistopisteen pussit pöydälle – myös ne lasit täytyy viedä omalle paikalleen vesipisteen sijaan. 

Kunnioitetaan muita ja keskustellaan avoimesti. Sosiaalinen media, julkinen keskustelu ja polarisoituminen ovat kärjistäneet tapaa puhua sekä kohdata muita ihmisiä. Tämä on myös vaikuttanut kouluympäristöön ja –ilmapiiriin. Jodelissa haukkuminen, tappouhkaukset ja kiusaaminen eivät kuulu kouluun eivätkä muuallekaan. Kiusaamista tai syrjintää ei tule sietää. Ollaan ihmisiksi. Myös somessa. Kohdataan muut ihmisinä ja luodaan koulusta kaikille paikka, johon voi tulla hyvällä mielellä tietäen, että on turvallista olla.  

Politiikka ei kuulu koulun tapahtumiin. Olen iloinen kuullessani käytävällä tervettä puhetta politiikasta: puhetta, jossa perustellaan kantoja ja puidaan asioita läpi eri näkökulmista. Toivoisin jopa yhteiskunnallisen keskustelun lisääntyvän. On kuitenkin hetkiä, jolloin politiikasta puhuminen ei ole mielekästä. Näitä ovat esimerkiksi yhteiset tapahtumat, joissa on tarkoitus irtautua arjesta ja pitää yhdessä hauskaa. Olisi suotavaa, ettei kukaan möläyttelisi näissä poliittisia iskulauseita tai äänestyspreferenssejään. 

Koulu on paikka oppia ja sitä pitäisi kunnioittaa. Koululla on toki muitakin merkityksiä, mutta opiskelu ja oppiminen ovat tärkeässä roolissa. Monella on vaikeaa keskittyä, jos tunnilla on häiriötekijöitä ja oppiminen onkin paljon helpompaa, kun sille annetaan tilaa. Kunnioitetaan siis muita ja itseämme antamalla opiskelurauha oppitunneilla. On helppoa miettiä asiaa näin: jos olisit suosikki artistisi keikalla, haluaisitko jonkun puhumaan korvasi juureen? 

Sama pätee myös koulun yhteisissä tapahtumissa. Ihmiset raatavat kuin viimeistä päivää useita kymmeniä tunteja tapahtumien eteen. Kaiken työn jälkeen meillä on upeita esityksiä ja todella ammattimaisia tapahtumia. Kun useat kymmenet ihmiset ovat nähneet suuren vaivan tapahtumien eteen, tulisi tätä kunnioittaa. Esitysten aikana pitäisi olla hiljaa tekemättä mitään muuta. Tämä on kunnioittavaa paitsi esiintyjiä ja järjestäjiä kohtaan, myös muita katsojia kohtaan. Annetaan siis kaikkien nauttia kauniista työn hedelmistä. 

Haluan vielä lopuksi toivottaa kaikille tsemppiä lukuvuoden alkuun! Uudet ykköset: opitte varmasti uuteen arkeenne Järvenpään lukiossa. Älkää epäröikö kysyä asioita ja tutustukaan uusiin ihmisiin! Älkää epäröikö myöskään kääntyä tuutoreiden tai opiskelijakunnan hallituksen puoleen, jos kaipaatte jossain apua. Kirjoittajat: mennään voittamaan YTL! 

Ville Sikström, opkh-vanhus 

Artikkelikuva: Sami Ollinmäki

Juttua muokattu 7.8. klo 15.33, lisätty tieto artikkelikuvan ottajasta

Ensimmäisen ja toisen vuosikurssin opiskelijoiden päätettyä lukuvuotensa perjantaina 31. päivä jäi jäljelle vielä valmistuvat abit eli tulevat ylioppilaat. Heidän päivänsä koitti, kun koululla vietettiin 1.6. perinteistä ylioppilasjuhlaa. Juhla kokosi jälleen koulun areenan ja lehterit täyteen katsojia. Myös Järki oli paikalla seuraamassa juhlaa.

Ylioppilasjuhla on perinteikäs juhla, jota vietetään lukioilla ympäri Suomen niin keväisin kuin syksyisinkin. Se juontaa juurensa jopa yli 200 vuoden taakse 1800-luvulle. Juhlassa ylioppilaskirjoituksista selvinneet lukio-opiskelijat lakitetaan ja heistä tulee virallisesti ylioppilaita. Tänä keväänä valmistuu valtakunnallisesti noin 24 800 uutta ylioppilasta ja Järvenpään lukiosta päivälinja ja aikuislinja mukaan lukien yhteensä 235 ylioppilasta. Vuosittain lukioista valmistuu maan laajuisesti noin 30 000 ylioppilasta ja Järvenpään lukiosta noin 300 ylioppilasta.

Ylioppilasjuhlaa järvenpääläiseen tapaan

Järvenpäässä juhlapäivän helteinen sää ja auringonpaiste lämmittivät koulua, ja tuvan ollessa täynnä kylmä kenellekään ei varmasti päässyt tulemaan! Ennen juhlan virallista alkua rehtori muistutti vielä juhlaväkeä juhlan etiketistä sekä kertoi käytännön ohjeita, kuten vesipisteiden sijainnin.

Juhla alkoi valmistuvan opiskelijan Juuso Heikkilän upealla pianoesityksellä, jonka jälkeen lavalle astui pitämään puhetta ja avaussanoja aikuislinjan tuleva ylioppilas Tero Kaartinen. Hän puhui koulutuksen kehityksestä Suomessa sekä henkilökohtaisesta polustansa opinnoissa. Puheen jälkeen juhlaväki pääsi jälleen nauttimaan musiikkiesityksestä. Toisen vuosikurssin musiiki- ja tanssilinjan opiskelijat esittivät lavalla Pehmoainon kappaleen Valssi. Viimeisenä ennen rehtorin puhetta ja todistusten jakoa kuulimme riemuylioppilaiden tervehdyksen. Lavalle astuivat Abban musiikin saattelemana ylioppilaat Leena Frestadius-Huotari, Terttu Heikkinen ja Hannele Raejärvi. Kolmikko toi lavalle tuulahduksen nostalgiaa kertoessaan lukio-opinnoista puolen vuosisadan takaa. Riemuylioppilaat kuitenkin tsemppasivat ja kannustivat tulevia ylioppilaita elämässä ja onnittelivat heitä.

Rehtorin tervehdys

Juhlan alkuosan jälkeen rehtori Marja-Liisa Lehtiniemi piti puheen juhlaväelle sekä tuleville ylioppilaille. Hän nosti esille tärkeintä pointteja lukio-opinnoista. Rehtori mainitsi syksyisin valmistuvien eli kolmeen ja puoleen vuoteen lukion käyvien lisääntyneen määrän sekä kertoi huolensa tekoälyn ja internetin käyttämisestä vastausten kopioimiseen lukion tehtäviä varten. Rehtori kuitenkin lisäsi ettei tekoälyä saa jättää huomiotta, sillä tuoreen tutkimuksen mukaan suurin osa suomalaisjohtajista palkkaa mieluummin työtehtäviin tekoälyn käytön osaavia henkilöitä.

Nykyisestä lukiokoulutuksesta rehtori nosti esille 18 ikävuoteen päättyvän oppivelvollisuuden sekä maksulliset oppimateriaalit 20 ikävuoteen asti. Rehtori kuitenkin totesi maksuttomien oppimateriaalien olevan veitsenterällä nykyisen hallituksen huhtikuussa esittämän linjauksen perusteella. Maksuttomia oppimateriaaleja koskevasta uudistuksesta Järki uutisoi jo aiemmin koululla järjestetyn ulosmarssin yhteydessä.

Myös opiskelijoiden hyvinvointi oli puheessa keskeisessä roolissa. Rehtori nostikin esille areenalla järjestettävien tapahtumien tärkeyden ja vaikutuksen lukiomme ilmapiiriin. Valtakunnallisessa ulkoisessa lukiokoulutusta mittaavassa arvioinnissa Järvenpään lukion taso oli korkea ja oppilaitoksen teettämien kyselyiden perusteella opiskelijat viihtyvät hyvin lukiossa. Henkilökunnan keskuudessa on myös huomattu kuinka osa opiskelijoista jää koululle jopa oppituntien jälkeen viettämään aikaa. On kuulemma ihmetelty, miksi koululla on perjantaisin pakko kuuluttaa opiskelijoille, että nyt on aika lähteä pois. “Ei meidän aikanamme nyt ainakaan perjantaisin koululle jääty”, rehtori totesi huvittuneena.

Puheen jälkeen rehtori jakoi tuleville ylioppilaille todistukset sekä stipendit ansioituneille ylioppilaille. Etenkin eri oppiaineissa hyvin suoriutuneiden stipendejä jaettiin paljon.

Ennen todistusten ja stipendien jakoa areenalla kävi kuitenkin pienimuotoinen välikohtaus, sillä puhujanpönttö meinasi kaatua. Yleisössä ehdittiin jo kauhistua, mutta kiitos rehtorin nopeiden refleksien, puhujanpönttö saatiin pidettyä pystyssä.

Onnea ylioppilaat!

Todistusten ja stipendien jako oli juhlan pisin yksittäinen osuus, mutta sen loppumista kannatti odottaa! Osuuden jälkeen koitti nimittäin jokaisen valmistuvan opiskelijan paljon odottama hetki; ylioppilaiksi julistaminen! Rehtori julisti heidät ylioppilaiksi lauantaina 1. kesäkuuta 2024 kello 11.55. Ylioppilaiksi julistamisen jälkeen rehtori piti vielä lyhyen puheen onnitellen ylioppilaita itsensä sekä koko koulun henkilökunnan puolesta. Virallisuuksien jälkeen juhlaväkeä oli hyvä jälleen vähän piristää musiikkiesityksellä. Koko juhlaväki nousi seisomaan, kun lukion areenalla kajahti yhteislaulu Gaudeamus igitur.

Tässä vaiheessa juhla oli ajallisesti jo lähestymässä loppuaan eikä jäljellä ollut enää kuin muutama musiikkiesitys, runoesityksiä sekä ylioppilaan puhe. Ennen ylioppilaan puhetta juhlaväki kuuli ylioppilas Noémi Smatin pianoesityksen. Hän esitti ABBA:n kappaleen Slipping Through My Fingers.

Tämän jälkeen lavalle astui ylioppilas Ilmari Virman kertomaan tunnelmia valmistumisesta sekä kiittämään kanssavalmistuvia. Virman nosti humoristisesti esille monia Järvenpään lukiota ja kansallista lukiokoulutusta koskevia kokemuksia ja stereotypioita, kuten esimerkiksi omien nimikirjainten bongaamisen jäkecrush-kanavalta tai pitkässä matematiikassa derivoinnin haasteet. Hän mainitsi myös opiskelijoiden huolen maksuttoman toisen asteen kohtalosta. Eräs hyvin tärkeä pointti, jonka Virman nosti esille, oli jokaisen ylioppilaan henkilökohtainen saavutus. Hän totesi kuinka median hehkutuksesta huolimatta läheskään kaikilla ylioppilailla taikka yliopistoon päässeillä ei komeile todistuksessaan 7 laudaturia, mutta heillä on silti yhtä hyvät mahdollisuudet suoriutua hyvin elämässä.

Virmanin puheen jälkeen lavalle astuivat runoesitystä pitämään Emilia Arenius, Juuso Heikkilä sekä Minsku Paalasmaa. Tämän jälkeen toisen vuosikurssin musiikkilinjan opiskelijat sekä ylioppilas Paula Nummila esittivät juhlaväelle Nummilan itse säveltämän ja sanoittaman kappaleen Kaikki Muuttuu. Juhlan kruunasi vielä perinteikkäästi koko juhlaväen yhteislaulu Suvivirsi sekä video kolmesta ylioppilaasta vierailemassa sankarihaudoilla.

Juhla oli paikalla olevalle toimituksen jäsenille ensimmäinen laatuaan ja oikein onnistunut sellainen! Työskentelimme juhlan ajan lukion av-tiimin tilan vieressä ja ainakin av-tiimin vastuuopettaja Petra Koivu vaikutti tyytyväiseltä juhlaan. Hän kiitteli suuresti kaikkia juhlan tekemiseen osallistuneita.

Nyt kuitenkin myös toimitus jää kesätauolle. Vielä kerran onnea tuoreille ylioppilaille ja tsemppiä uusille poluille sekä hyvää ja rentouttavaa kesää myös muulle koululle ja koulun henkilökunnalle koko toimituksen puolesta!

Kirjoittanut: Eemil Pietilä

Kuvat: Iita Markkanen

Juttua korjattu 1.6. klo 22.27, korjattu pieniä kirjoitusvirheitä.

Hallitus päätti tuoreessa kehysriihessä rajata maksutonta toista astetta sen kalenterivuoden loppuun, kun opiskelija täyttää 18. Tämä on aiheuttanut lukiolaisissa ja muissa toisen asteen opiskelijoissa suurta vihaa ja saanut lukiolaisia ympäri Suomen järjestämään ulosmarsseja.

Hallitus ilmoitti 16.4.2024 leikkaavansa lukiokoulutuksesta. Oikeus opiskeluvälineisiin, kuten ilmaisiin oppimateriaaleihin sekä muihin opiskelun kannalta välttämättömiin tarvikkeisiin päättyy sen kalenterivuoden loppuun, kun opiskelija täyttää 18 vuotta. Myös ylioppilaskirjoitukset tulevat jatkossa maksamaan lukion kolmannen vuosiluokan opiskelijoille ja mahdollisille lukio-opintojen pidentäjille.

Vuonna 2021 voimaan astunut laajennettu oppivelvollisuus tarkoittaa, että nykyään kaikki nuoret ovat oppivelvollisia 18-vuotiaaksi asti. Samalla päätettiin muuttaa toisen asteen koulutusta kaikille maksuttomaksi 20 ikävuoteen asti. Ensimmäinen maksuttomasta toisen asteen koulutuksesta nauttinut ikäluokka oli vuonna 2005 syntyneet. Kuitenkin jo nyt, ennen kuin yksikään ikäpolvi on ehtinyt valmistua maksuttomasta toisen asteen koulutuksesta, on uusi hallitus tehnyt päätöksen muuttaa toinen aste takaisin maksulliseksi. Päätös tehtiin vain viikkoja sen jälkeen, kun yhdeksäsluokkalaisten yhteishaku oli päättynyt, mikä lisäsi entisestään tyytymättömyyttä lukiolaisten ja tulevien lukiolaisten keskuudessa. Moni koki tulleensa johdetuksi harhaan maksuttomasta toisen asteen koulutuksesta.

Etenkin Suomen Lukiolaisten Liiton (SLL) yksi pitkäaikaisista tavoitteista on ollut maksullisen toisen asteen saaminen nuorille. Hallituksen päätökseen pettyneenä Suomen Lukiolaisten Liitto kehotti kaikkia Suomen lukioiden opiskelijoita osallistumaan valtakunnalliseen torstaina 25.4. klo 12.15 järjestettyyn ulosmarssiin. Tavoitteena oli osoittaa mieltä nykyisen hallituksen päätöstä vastaan olemalla osallistumatta enää opetukseen kyseisenä päivänä tai marssimalla ulos menillään olevalta oppitunnilta.

Myös meidän koulumme opiskelijoita osallistui tempaukseen. Järki-lehti oli paikan päällä haastattelemassa marssiin osallistujia ja sitä vastustavia. Saimme haastatteluun muutaman lukiomme opiskelijan. Osa halusi osallistua haastatteluun omalla nimellään, mutta myös anonyymisti haastatteluun osallistujia oli.

Haastattelussa opiskelijoita

Sain haastatteluun nimellä kaksi opiskelijaa, Arttu Lagerin sekä Kasperi Teurokosken. Seuraavaksi heidän näkemyksiään marssista.

Miksi olet täällä? Kannatatko marssia?

Arttu: “Mun mielestä nuorten vaikuttaminen on todella tärkeetä nykymaailmassa ja hallituksen tekemät leikkaukset nuoria, eli Suomen tulevaisuutta kohtaan, on väärin. Halusin olla osana vaikuttamassa ja saada oman ääneni kuuluviin.”

Kasperi: “Olen tässä mukana, ensiksi, koska pääsee skippaamaan tuntia ja toiseksi, ei ole fresh, että hallitus leikkaa opiskelijoilta ja muuttaa koulutusta maksulliseksi, vaikka ensiksi luvattiin toista.”

Mitä mieltä olet, toteutuiko marssi odotustesi mukaisesti? Ja oletko tyytyväinen mukaan lähteneiden määrään?

Arttu: “Määrästä olen erittäin tyytyväinen. Olen ylpeä ja onnellinen kuinka moni on lähtenyt tähän mukaan. Jodelissa käydyn keskustelun mukaan sai erilaisen kuvan. Kuitenkin varsinainen ulos koulusta marssiminen olisi ollut hauskinta legendaarista, mutta kyllä tämäkin on erittäin hienoa, kun porukka kokoontuu areenalle ja on täällä ja paikalla on MTV uutiset haastattelemassa. Tässä on vaan kaikki todella hyvää.”

Kasperi: “On hienoa, että nuoret uskaltavat lähteä tunneilta, vaikka saattaakin tulla poissaoloja. On tää hyvä, että tänne on näin paljon jengiä osallistunut, vaikka olisihan tänne saanut enemmänkin opiskelijoita tulla.”

Näkyykö mielestäsi Jodelissa käyty negatiivissävytteinenkin keskustelu nyt täällä vai oliko se enemmän netissä kärjistämistä?

Arttu: “Mun mielestä se on ainakin näyttänyt selvästi, että jos eskaloidutaan siihen, että haukutaan toista toisen mielipiteiden ideologien, halujen tai minkään tahansa puolesta, se kertoo jotakin ihmisen itsetunnosta ja omasta elämästä. On ihan jäätävän tyhmää haukkua toisia esimerkiksi vihrevassareiksi, kommunisteiksi, oikeistolaiseksi tai miksi tahansa vain sen takia, että he haluavat vaikuttaa johonkin.”

Kasperi: “Mun mielestä Jodelissa huudetaan ihan huutamisen ilosta. Vaikka siellä sanotaankin, että ei kannata osallistua ja väitetään, että ei osallistuta, niin varmasti moni heistäkin on tullut tänne paikalle. Jodelissa halutaan vaan saada sitä kohua tulille.”

Artun ja Kasperin lisäksi sain haastatteluun myös kaksi anonyyminä pysyttelevää opiskelijaa. Seuraavaksi heidän mietteitänsä sekä puolesta että vastaan marssin.

Miksi olet täällä? Kannatatko marssia?

En ole kannattamassa tätä. Marssi ei aja henkilökohtaisia arvojani siitä, miten opiskelijoiden elämää parannetaan. Ulosmarssi ei aja opiskelijoiden eikä ykislöiden etuja.

Olen marssin puolesta, koska mielestäni ilmainen koulutus kuuluu kaikille. Varsinkin toisen asteen koulutus ja mieluummin pidemmällekin, koska kouluts auttaa porukkaa tulevaisuutta varten eikä kaikilla ole varaa koulutukseen. Minulla henkilökohtaisesti on varaa, mutta se ei tarkoita, että kaikilla olisi.

Mitä mieltä olet, toteutuiko marssi odotustesi mukaisesti? Ja oletko tyytyväinen mukaan lähteneiden määrään?

Realistinen toteutus on se, että ihan sama mitä kaikki sanoo, niin arviolta noin puolet osallistuu tähän. Tosin tunneilta ihmiset kyllä lähtevät pois hyvinkin aktiivisesti, mutta osallistumisprosentti itse ulosmarssiin on aika pieni. Marssin idea oli hyvä, mutta totetus huono.

Tää on toteutunut aika hyvin, mutta on hämmentävää, että seassa on myös marssia vastustavia opiskelijoita ja se ei anna täysin todellista kuvaa siitä, kuinka moni tätä todellisuudessa kannattaa. Ja minulla ei ainakaan ollut mitään käryä mitä pitää tehdä paitsi lähteä pois tunnilta.

Näkyykö mielestäsi Jodelissa käyty negatiivissävytteinenkin keskustelu nyt täällä vai oliko se enemmän netissä kärjistämistä?

Tottakai netissä keskustelut kärjistyvät, koska siellä ei tarvitse omalla nimellä keskustella. Poliittinen keskustelu syntyy siellä herkemmin ja sitä ei käydä ihan näin rauhallisissa merkeissä, kuten täällä nyt. Toisten leimaaminen ei ole rehelliseen poliittiseen keskusteluun sopivaa. Ideat täytyy aina kertoa faktoina.

Ehkä vähän henkilöityy ja pystyy vähän päättelemään kuka on mitäkin mieltä, mutta olihan se vähän kärjistettyä se keskustelu Jodelissa. Porukka ei välttämättä uskalla päin naamaa sanoa kaikkia mielipiteitä.

Eriäviä mielipiteitä

Tempaus sai osakseen myös kritiikkiä ja eriäviä mielipiteitä esitettiin etenkin Järvenpään lukion Jodel-kanavalla sekä ennen tapahtumaa että tapahtuman jälkeen. Välillä keskustelu kärjistyi ja ulosmarssiin osallistuneita muun muassa haukuttiin vasemmiston kannattajiksi ja kommunisteiksi, vaikka marssin ensisijainen tavoite olikin puolustaa lukiolaisten etuja. Moni ulosmarssia kritisoinut koki tapahtuman olevan liian poliittisesti latautunut ja näin vastusti sitä. Toisaalta osa opiskelijoista yksinkertaisesti kannattaa hallituksen leikkauksia ja näin eivät joko kokeneet tarpeelliseksi ottaa kantaa tai vastustivat marssia.

Nykyisessä tilanteessa valtion on tehtävä leikkauksia parantaakseen taloudellista tilaansa, mutta etenkin marssia kannattaneet ja siihen osallistuneet kokivat leikkausten osuvan väärään kohteeseen ja totesivatkin hallituksen leikkauksia kannattaneiden vastalauseeksi ettei nuorilta tai koulutuksesta saa leikata.

Kritiikin seassa oli kuitenkin myös marssia kannattaneita opiskelijoita ja useiden ennakkokyselyiden mukaan jopa yli 70 prosenttia Jodel-kanavan lukijoista kannatti marssia ja oli itse osallistumassa siihen. Tarkkaa lukua on vaikea arvioida, mutta arviolta noin muutama sata opiskelija ilmaantui paikalle areenalle sekä sen ympäristöön. Luvuissa täytyy ottaa huomioon ettei osa abeista enää ole kirjoitusten jälkeen koululla.

Kuitenkaan kaikki eivät ottaneet kantaa oleenkaan, vaikka jäivätkin oppitunnille. Jodelissa käydyn keskustelun perusteella sai helposti virheellisen kuvan, että oppitunnille jääminen tarkoitti automaattisesti marssin vastustamista, vaikka eihän asia näin ollut. Jokin tapa olla osallistumatta on oltava eikä ole ikinä väärin jäädä opiskelemaan. Osa opiskelijoista saattoi myös olla normaalisti ruokailussa marssin alkaessa ja näin joko osallistua marssiin tai olla ottamatta kantaa.

Valtamedia paikalla

Myös valtamedia kiinnostui tapahtumasta ja paikalla lukiollamme seuraamassa marssia olivatkin MTV sekä Keski-Uusimaa. MTV:n toimittajat haastattelivat opiskelijoita lukiomme aulassa sekä areenan ympäristössä. Haastatteluissa kävivät niin marssia kannattaneet kuin sitä vastustaneetkin. Sen lisäksi MTV oli kello 12.15 kuvaamassa, kun opiskelijoita alkoi virrata ulos luokista.

MTV:n vierailu koululla kesti noin tunnin, jonka jälkeen he jatkoivat matkaa. Keski-Uusimaa oli huomattavasti vähemmän esillä ja tekivät lähinnä omaa lehtijuttuaan.

Pöly laskeutuu

Marssin jälkeen opiskelijoita pyöri merkittävissä määrin areenalla sekä sen ympäristössä vielä noin puolen tunnin ajan, jonka jälkeen moni joko lähti kotiin tai jatkoi seuaavalle oppitunnille. Koulullla oli myös samana päivänä uusintakokeet, joita niihin ilmottautuneet eivät voineet ymmärrettävistä syistä jättää väliin.

Tunnelmaa marssin jälkeen nostatti vapaaehtoisten opiskelijoiden lauluesitys areenalla.

Loppupäivä koululla sujui varsin rauhallisissa merkeissä ja Järjen toimitus bongasikin muun muassa opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajiston kiittämässä rehtoria koulun henkilökunnan hyvästä suhtautumisesta opiskelijoiden ulosmarssiin. Kaikkien oli tärkeää ymmärtää, että protesti ei koskenut Järvenpään lukiota tai Järvenpään kaupunkia, vaan kyseessä oli valtakunnallinen Suomen hallituksen toimia vastustanut mielenilmaus.

Juttua tarkennettu 26.4.2024 klo 8.47, lisätty näkemys hallituksen leikkauksia kannattaneista ja kerrottu leikkausten tarpeellisuudesta.

Viimeisimmän ylioppilaskirjoituksensa kirjoittanut ahkera abi, Paula Nummila

Nuorten hyvinvointi on aihe, joka on viime vuosina puhututtanut aiempaa enemmän ja siihen on alettu kiinnittää enemmän huomiota. Millaiseksi nuoret kokevat olonsa ja mitä asialle voitaisiin tehdä – tai ollaan jo tehty?

Moni nuori opiskelija valittaa etenkin opintojen henkisestä kuormittavuudesta sekä stressistä. Aiemmin eräänlaisina tabuina pidetyistä mielenterveyden ongelmista on alettu puhumaan entistä avoimemmin. Avoin keskustelukulttuuri on johtanut laajempaan keskusteluun nuorten todellisesta hyvinvoinnin tasosta sekä siitä, miten etenkin nuorten henkistä hyvinvointia voitaisiin edistää. Tässä artikkelissa keskitymme etenkin lukiolaisten hyvinvointiin ja siihen vaikuttaviin tekijöihin.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on teettänyt kouluterveyskyselyjä lukiolaisille jo vuodesta 1999 asti. Kyselyn tavoitteena on kerätä monipuolista ja luotettavaa dataa lukiolaisten hyvinvoinnista sekä keskiarvon muutoksista ja ilmiöistä vuosien varrella. Alla kuvakaappauksia vuoden 2023 kouluterveyskyselystä. Voit vaihtaa kuvien välillä painamalla sivuilla olevia nuolia.

Entä Järvenpään lukiossa?

Järki teetti vastaavanlaisen, mutta suppeamman, kyselyn myös Järvenpään lukion opiskelijoilla. Kyselyn tarkoitus oli kartoittaa lukiomme opiskelijoiden yleistä hyvinvointia. Voit tarkastella tuloksia alla olevasta kuvasarjasta.

Kyselyiden tuloksista huomaa selvästi, että meillä on käsillä suuri ongelma, joka pitää ratkaista mahdollisimman nopeasti. Mutta miten? Lukiomme opiskelijat saivat Järjen hyvinvointikyselyssä mahdollisuuden kommentoida sekä jakaa omia kokemuksiansa siitä, miten heidän mielestänsä opiskelijoiden hyvinvointiin panostetaan. Lisäksi kysyimme muutamilta opettajilta sekä koulumme rehtorilta aiheesta.

Moni opiskelija koki etenkin koulun tapahtumien vaikuttavan positiivisesti heidän jaksamiseensa sekä hyvinvointiin. Tämän lisäksi opiskelijahuollon palveluiden, kuten kuraattorin, psykologin, kouluterveydenhuollon ja opojen vastaanotolle koettiin pääsevän matalalla kynnyksellä. Kuitenkin moni kaipaisi lisää tietoa siitä, miten heidän vastaanotoillensa hakeudutaan. Tekstikysymyksiin vastanneista useampi koki, ettei koulun tekemät toimet opiskelijoiden hyvinvoinnin edistämiseksi ole välttämättä niin näkyviä ja toivoivatkin, että toimia tehtäisiin entistä avoimemmin ja ennaltaehkäisevästi. Nyt moni koki ongelmallisena, että usein joutuu erikseen omatoimisesti etsimään tietoa, mistä löytää apua ja hakeutumaan avun piiriin. Tosin esimerkiksi lisäajan tai pienryhmätilojen saaminen kokeisiin koettiin helpoksi ja nopeaksi prosessiksi. Ison osan kehuista sai myös kouluruoka. Ruoan koettiin olevan hyvää ja keittäjien mukavia.

Myös opettajien opetustyyliin ja luokkatiloihin kiinnitettiin huomiota

Koulun palveluiden lisäksi myös moni opettaja oli saanut kehuja siitä, että he kuuntelevat opiskelijoita ja ymmärtävät heidän huoliaan. Tätä toivottaisiin kaikilta opettajilta. Esimerkiksi eräs opiskelija tykkäsi, kun opettajat, jotka tiesivät hänen taustoistaan, kysyivät aina välillä opiskelijan vointia.

Vastauksissa nousi esille myös luokkatilojen ergonomisuus ja keskittymisen vaikeus, jos joutuu istumaan koko 75 minuuttia samassa asennossa epämukavalla tuolilla. Esimerkiksi joissain luokissa olevien jumppapallojen tai nousevien ja laskevien pöytien kehuttiin parantavan työergonomiaa ja vaikuttavan positiivisesti keskittymiskykyyn.

Kaikkeen ei koulu voi vaikuttaa

Vaikka moni kehuukin koulun palveluita ja opettajia, osaan asioista ei voi koulu suoraan vaikuttaa. Kysyimme opiskelijoilta miten he voivat tällä hetkellä ja eräs kysymykseen tullut vastaus nousi erityisesti esille muista. Tässä opiskelijan sitaatti:

Aion kertoa olostani erittäin tiivistetysti. Olo on suoraan sanoen melko synkkä. En ole löytänyt ainuttakaan kaveria varmaan Suomen suurimmasta lukiosta. Minulla ei myöskään ole vapaa-ajalla ollenkaan kavereita. Tunnen surua ja katkeruutta siitä faktasta, kuinka iloisia kaikki muut vaikuttavat olevan. Miksi minä en ole saanut sitä, mitä he ovat? Mitä minulta puuttuu? Olenko vain pelkkää arvotonta jätettä ihmisten silmissä? Opiskelujen suhteen en oikein tiedä mitä tehdä. Se tuntuu vain päättömältä seilailulta eri aineesta toiseen.

Tällaiset kommentit ovat myös synkkää luettavaa, eikä kenenkään toivoisi joutuvan kärsimään yksin. On tärkeää, että ympärillä on henkilöitä, joihin voi turvautua ja joilta pyytää apua. Allekirjoittaneet kannustavatkin menemään rohkeasti puhumaan toisille ja tarjoamaan apua, mikäli näet, että joku sitä tarvitsisi!

Henkilökunnan haastattelut

Lähetimme haastattelukysymyksiä myös koulumme henkilökunnalle. Saimmekin haastatteluun liikunnanopettaja Ari Jalovaaran sekä lukiomme rehtorin Marja-Liisa Lehtiniemen.

Ari Jalovaara

Sanni: Minkälaisena näet meidän lukion opiskelijoiden voinnin?

Ari: “Mielestäni opiskelijat voivat yleisesti varsin hyvin. Riittävä yöuni antaisi perustan kaikelle hyvinvoinnille.”

Sanni: Mitä huomioita olet tehnyt oppitunneilla/koulussa nuorten hyvinvoinnista?

Ari: “Oppilaat ovat hyvin rauhallisia, ehkä läppäri hallitsee vähän liian paljon opiskelijan elämää. Lyhytaikaista mielihyvää saa älypuhelimista, mutta korkoa kasvavaa dopamiinia tulee liikunnasta, ystävistä, ruoasta yms.

Sanni: Miten pyrit tukemaan nuorten hyvinvointia (esim. kursseillasi)?

Ari: “Terveystiedossa käydään läpi mielen hyvinvointiin liittyviä asioita. Kehotan opiskelijoita käymään jaloittelemassa välillä kun on itsenäisen työskentelyn aika. Teen paljon toiminnallisia harjoituksia, joissa tulee mm. sosiaalista vuorovaikutusta. Liikunnan tunnit antaa voimavaroja fyysiseen, psyykkiseen että sosiaaliseen hyvinvointiin. Myös kognitiiviset kyvyt kehittyvät liikunnassa eikä ruutupaperia tarvita. Liikunta on avain mielen hyvinvointiin.”

Sanni: Mitä haluaisit sanoa lukiomme opiskelijoille?

Ari: “Tehkää asioita, joita ette ole koskaan aiemmin tehneet eli haastakaa itseänne uusiin juttuihin. Pitäkää kuitenkin järki jäässä eikun päässä”

Vastauksista voisi päätellä, että liikunnanopettajan silmiin nuorten hyvinvointi näyttää olevan kohtalaisen hyvällä tasolla. Kuitenkin yleinen mielipide koulumme opettajien keskuudessa näyttää olevan päinvastainen – keskustellessani opettajien kanssa aiheesta, on usein noussut ilmaan huoli. Nuorten huonovointisuus on näyttäytynyt opiskelutilanteissa mm. poissaoloina, opiskelun välttelemisenä sekä väsymyksenä. Koulumme opettajat pyrkivät puuttumaan nuorten tilanteisiin, mikäli oppitunneilla ilmenee jatkuvasti tiettyjen yksilöiden kohdalla pahoinvointia. Tämä on kuitenkin hankalaa lukiomme suuren opiskelijamäärän ja opettajien henkilökohtaisten resurssien vuoksi.

Omassa kouluarjessani keskusteluissa ystävien ja kanssaopiskelijoiden kanssa aiheena on useimmiten voiminen huonosti. Omien vanhempien, opettajien ja yhteiskunnan aiheuttamat odotukset luo opiskelijalle helposti paineita – ei pelkästään opiskelun suhteen vaan myös vapaa-ajan käytön suhteen.

Oppilaitoksemme tekee kuitenkin töitä nuorten hyvinvoinnin tukemiseksi: opiskelijoille on tarjolla kuraattoritapaamisia, psykologitapaamisia sekä muun muassa opinnonohjaajien tapaamisia. Terveydenhoitajaakin voi vetää hihasta, mikäli oma terveydentila huolestuttaa. Oppilaitoksessamme on myös useita kursseja ja tapahtumia, jotka tarjoavat opiskelijoille osallistumista yhteiseen toimintaan. Huonosti voivan opiskelijan voi kuitenkin olla vaikeaa oma-aloitteisesti osallistua yhteisölliseen toimintaan. Seuraavaksi vielä rehtorimme vastaukset aiheeseen.

Marja-Liisa Lehtiniemi

Sanni: Mitä huomioita olet tehnyt koulussa nuorten hyvinvoinnista?

Marja-Liisa: “Jaksamisen haasteet ovat lisääntyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kovasti mietityttää, kuinka paljon nuorten elämää kuormittavat eri sosiaalisen median kanavat. jolloin riittävä lepo voi jäädä vähäiseksi.”

Sanni: Miten pyrit tukemaan nuorten hyvinvointia?

Marja-Liisa: “Lukiossamme on mahdollista yksilölliset opintojen valinnanmahdollisuudet, mikä voi tukea jaksamista. Lisäksi lukiossa on tarjolla oppimisen ja opiskeluhuollon tukea. Työyhteisössä pyrin välittämään saamaani tietoa nuorten haasteista, jotta ymmärtäisimme nuorten elämäntilannetta paremmin.”

Sanni: Tekeekö koulu mielestäsi tarpeeksi opiskelijoiden hyvinvoinnin eteen? Jos ei, mitä koulu voisi tehdä lisää? Mitä koulu tekee jo hyvinvoinnin tukemiseksi?

Marja-Liisa: “Resurssien puolesta teemme parhaamme. Yhteisöllisyyden vaaliminen tukee hyvinvointia, ja erityisesti meidän lukiossa koko koulun yhteisten tapahtumien koetaan edistävän hyvinvointia. Jotkut ratkaisut, mitä haluaisin tehdä, vaatisivat lukiosäädösten muuttamista.”

Sanni: Mitä haluaisit sanoa lukiomme opiskelijoille?

Marja-Liisa: “Nykylukiolaiset pohtivat ehkä likaakin lukion jälkeistä elämää. Tämä aiheuttaa paineita ylioppilaskokeissa menestymiselle. Opiskelijoiden on hyvä tiedostaa, että samaankin tavoitteeseen voi päästä eri polkuja pitkin. Tulevaa elämänpolkua on myös vaikea kenenkään ennustaa, mihin se lopulta johtaa. Itsekään en lukioikäisenä suunnittellut, että olen joskus lukion rehtori. Paljon myös puhutaan elämässä menestymisestä. Mitä se on? Mitataanko menestyminen rahassa vai onko se jotain muuta? Itse näkisin keskeisenä, että jokainen lukiolainen löytäisi omien vahvuuksiensa mukaisen elämänuran.”

Kiitämme sekä Aria että Marja-Liisaa hyvistä vastauksista ja halukkuudesta tulla haastateltavaksi!

On tärkeää ottaa nuorten hyvinvointi vakavasti ja panostaa etenkin jo aikaisessa vaiheessa ennaltaehkäisevään työhön. Näin kenenkään ei tarviitse joutua voimaan pahoin saatika kokea ettei yhteiskunta kuuntele omia huolia.

Ja muista! Mikäli olet avun tarpeessa, löydät kaikkien tukipalveluiden ajankohtaiset yhteistiedot uusimmasta lukuvuosioppaasta!

https://www.jarvenpaanlukio.fi/opiskelu/oppaat-ja-julkaisut

Kirjoittanut: Eemil Pietilä ja Sanni Veijalainen

Kuvat: Sanni Veijalainen (artikkelikuva) ja Eemil Pietilä (tilastot)