Toisen vuosikurssin ytyläiset järjestivät lukiolla torstaina 25. tammikuuta tasavallan presidentin varjovaalit. Äänioikeutettuja olivat kaikki koulun opiskelijat sekä henkilökunta. Yhteensä äänioikeutettuja oli 1042 ja ääniä tuli 273, joka on 26,2 % eli hiukan yli neljäsosa koko lukion väestä. Tässä jutussa avataan tarkemmin vaalien tuloksia puolueettomasta näkökulmasta.

Vaalien tulos oli varsin selvä. Enemmistön äänistä sai kokoomuksen ehdokas Alexander Stubb jopa 23 äänen erolla toiseksi tulleeseen vihreiden ehdokkaaseen Pekka Haavistoon. Toisen ja kolmannen sijan välillä kilpailu oli tasaisempaa ja ero näiden ehdokkaiden välillä oli vain kolme ääntä! Kolmanneksi vaaleissa tuli perussuomalaisten ehdokas Jussi Halla-aho. Vaalien tulos noudattaa hyvin myös kansallisia kannatuskyselyitä. Sama kärkikolmikko esiintyy esimerkiksi Ylen 25.1. teettämässä kannatuskyselyssä.

Hylättyjen äänien määrä vaaleissa oli yllättävän vähäinen. Vain viisi ääntä jouduttiin hylkäämään. Aku Ankka ei tällä kertaa saanut yhtään ääntä eikä myöskään ehdokas numero 69. Sen sijaan esimekiksi Kevin Durant sai yhden äänen ja löytyi äänten joukosta myös yksi piirrustuskin.

Äänet jakautuivat melko epätasaisesti

Vähemmän ääniä saaneet, mutta kuitenkin merkittävän määrän ääniä saaneet ehdokkaat vasemmistoliiton Li Andersson sekä valitsijayhdistyksen kautta ehdolle asettunut Olli Rehn olivat myös hyvin edustettuina. Kuitenkin tuloksista huomaa, miten suurten puolueiden ehdokkaat vetävät puoleensa enenmmän kannattajia. Valitsijayhdistyksen kautta ehdolle asettuvat, puoluekentän ulkopuolelta tulevat ehdokkaat joutuvat tekemään enemmän työtä kampanjoinnissa. Esimerkiksi ulkopoliittisen instituutin johtaja ja myös valitsijayhdistyksen kautta ehdolle asettunut Mika Aaltola sai vain kaksi ääntä.

Sosiaalisen median vaikutus ääniin on varmasti myös suuri. Esimerkiksi Alexander Stubb on ollut näkyvästi esillä eri sosiaalisen median alustoilla ja Halla-aholla on myös somessa oma kannattajakuntansa. Sosiaalisessa mediassa “mestari” lisänimen saaneen Halla-ahon kannattajat ovat äänekkäitä ja jakavat Halla-ahosta tehtyjä videokoosteita ahkerasti. Numero viisi -villitys oli myös vaalipäivänä esillä lukion areenalla järjestetyssä TJ0-show’ssa.

Kuitenkin kaikilla on vaaleissa vapaus äänestää juuri sitä ehdokasta, jonka itse kokee mieleisekseen, ja näin oli näissäkin vaaleissa. Auditorion eteen oli rakennettu äänestyspiste, joka mahdollisti vaalisalaisuuden säilymisen. Äänet leimattiin ja pudotettiin kannella peitettyyn vaaliuurnaan. Kunkin äänestäjän henkilöllisyys varmistettiin kysymällä luokkaa ja nimeä. Näin pyrittiin estämään kahteen kertaan äänestäminen. Kokonaisuudessaan vaaleja voidaan pitää onnistuneena, vaikka äänestysprosentti ei kovin suuri ollutkaan. Äänestysprosenttiin saattaa tosin vaikuttaa abien samana päivänä pitämä TJ0-juhla.

Kuvitus luotu tekoälyn avulla

Onni

Lämmin tuuli puhaltaa pehmeästi ylitsemme kuin aalto merenrantaan. Alkukesän auringon lempeät säteet loistavat kasvoilleni. Ihoa polttelee vähän, vaikka laitoin juuri aurinkorasvaa. Joka kesä nenänpääni ja poskeni palavat, mutta päätin, ettei tänä kesänä kävisi niin.

”Suu auki!”

Avaan myös silmäni. Olet ojentamassa minulle suurinta mansikkaa, jonka olen koskaan nähnyt. Se ei mahtuisi kokonaisena. Nauran ja haukkaan makeasta herkusta pienen palan. Makaan selälläni sinivalkoisella päiväpeitteellä pää sylissäsi. Päätimme lähteä viimeisistä kirjoituksista selviämisen juhlistamiseksi piknikille. Onneksi sää on hyvä. Koko viime viikon satoi armottomasti, mutta ainakin se motivoi pysymään oppikirjan äärellä.

Kaikkialla on vihreää ja kukoistavaa. Kevät ja kesä tulivat aikaisin. Kenties se johtuu ilmastonmuutoksesta, mutta en jaksa murehtia sitä nyt. Kaikki on kerrankin hyvin. Vähään aikaan ei tarvitsisi ottaa stressiä mistään. Kaupungin kiire ja melukaan eivät yllä tänne metsän keskelle piiloutuneelle pienelle niitylle. Löysin niityn lapsena leikkien lomassa. Siitä on tullut tärkeä paikka minulle, ja pääsin vihdoin näyttämään sen sinullekin nyt. Kaupunki on suunnitellut metsän paikalle rakennettavaksi kauppakeskuksen. Puunhakkuu alkaisi syksyllä, joten tämä on niityn viimeinen kesä.

Tunnen sormiesi seikkailevan hiusteni lomassa. Kylmät väreet kulkevat kehoni läpi kuin pienet sähköiskut, kun kosketat minua. Hymyilen. En ole koskaan tuntenut tällaista onnea. Utelias varis lähestyy eväskoriamme kiiltävin silmin. Nouset hätistelemään sitä pois, jottei se varastaisi palaakaan leipomistasi kroissanteista tai silli-sipulipiiraasta, ja tökkäät minua vahingossa silmään. Nauran kivunkyynelten läpi.

Toivon, että vietämme loppuelämämme yhdessä. Voimme käydä piknikillä joka kesä. Ja uimassa. Ja talvisin voimme makoilla koko joululoman vällyjen alla katsellen elokuvia. Leivot hyviä joulutorttuja ja pipareita, jotka voimme sitten koristella – sinä hyvin, minä vähän kömpelömmin. Haluan rakastaa sinua jokaisessa maassa ja hieroa selkääsi rankkojen työpäivien jälkeen. Tahdon kokea kanssasi elämän suuret tapahtumat ja nauttia pienistäkin asioista. Kuten aamukahvista ja iltateestä.

Tuijotan lumoutuneena ruskeisiin silmiisi, jotka kimmeltävät auringossa kuin meripihka tai hunaja, kun puhut innoissasi kissoista. Melkein unohdan kuunnella sanojesi sisältöä. Voisin jäädä tähän hetkeen ikuisesti. Muuttaa asumaan vehreiden lehtien havinan ja makeiden mansikkaleivosten keskelle, kirkkaansinisen taivaan alle. On hämmästyttävää, kuinka taivaalla ei ole ainuttakaan pilveä. Syömisen jälkeen voisimme pyöräillä uimaan, jottei olisi näin kuuma. Jos jaksamme valvoa, voimme katsella tähtiä. Sydämeni täyttää lämpö ja keveys, kun hymyilet. Kumarrut painamaan huulesi huulilleni.

Koulumme englannin projektin myötä noin kaksikymmentä ranskalaista oppilasta tuli viikon ajaksi Suomeen. Saimme kuulla, mitä he ajattelevat suomalaisten oudoista tavoista.

Koulumme järjestää paljon kansainvälisiä projekteja pitkin lukuvuotta, ja tänä lukuvuonna englannin projekti järjestettiin ranskalaisen koulun kanssa. Suomalaiset vierailivat Ranskassa jo helmikuussa, mutta ranskalaiset tulivat täksi viikoksi Suomeen. Viikon aikana ohjelmassa oli monia aktiviteetteja, kuten makkaranpaistoa Nuuksion kansallispuistossa ja retki Heurekaan. Saimme siis oivan mahdollisuuden haastatella muutamaa heistä ja kysyä esimerkiksi oudoimmista asioista, joita he ovat kohdanneet Suomessa ollessaan. Haastattelin ryhmästämme Capucine Mahéasta, Glenn Raoultia sekä Cyrielle Tripieria. 

Tiesittekö Suomesta mitään entuudestaan?

Glenn: “En oikeastaan mitään.”

Cyrielle: “Tiesin Suomen luonnosta ja maisemista, mutta muuten en paljon mitään.”

Miksi päätitte valita Suomen Alankomaiden sijaan? (Ranskalaisten luokalta puolet lähtivät Alankomaihin ja puolet Suomeen)

Capucine: “Päätin valita Suomen, koska perheen kanssa tulisi helpommin matkustettua Alankomaihin kuin Suomeen, joten en olisi muuten saanut ikinä välttämättä mahdollisuutta tulla tänne.”

Glenn: “Koska Suomi on tunnettu luonnostaan ja maisemistaan ja se eroaa monilla tavoilla Ranskasta.”

Mitä odotitte eniten?

Cyrielle ja Glenn: “Luulen, että odotimme eniten makkaroiden grillaamista ja matkaa Nuuksioon.”

Mikä oli kivoin paikka tai aktiviteetti, jonka koitte reissunne aikana?

Kaikki: “Kivointa oli ehdottomasti makkaroiden paistaminen nuotiolla Nuuksiossa, koska se oli asia, jota emme ole ikinä tehneet Ranskassa.”

Mikä on ollut suurin ero Ranskan ja Suomen välillä?

Capucine: “Mielestäni ruuat ja ruoka-ajat ovat melko erilaiset. Te syötte niin monta ruoka-annosta päivän aikana.”

Cyrielle: “Samaa mieltä. Syötte esimerkiksi iltaisin päivällisen ja sen jälkeen vielä iltapalan, joten ruokailut ovat todellakin erilaiset.”

Mikä oli oudoin asia, johon törmäsitte Suomessa?

Capucine: “Hmm. Oudointa on ehkä se, että laitatte leivän päälle juustoa ja syötte leipää juustolla esimerkiksi aamuisin.

Glenn: “Mielestäni mämmi oli todella outoa.”

Alunperin kirjoittanut Elsa Helovuo

Helmikuun kuudes päivä 19 oppilaan ryhmä opettajineen lähti kulttuurilla höystetylle matkalle pastan ja pizzan maahan Italiaan. Projekti toteutettiin yhdessä italialaisen kuvataidelukion Liceo Artistico Carderellin kanssa. Matkan aikana kerätyt muistot ja solmitut ystävyyssuhteet eivät hevillä unohdu.

Lähdimme matkaan aamuyön pikkutunteina, joten tavatessamme italialaiset parimme ja opettajat La Speziassa monen tunnin matkustamisen jälkeen olimme tuskin pirteimmillämme. Energiaa kuitenkin taas virtasi aterioituamme notkuvan herkkupöydän äärellä. Syöminen ei tietenkään jäänyt niin vähään, vaan pääsimme kokemaan ensimmäistä kertaa italialaisen päivällisen omissa host-perheissämme.

Ensimmäinen kokonainen päivä Italiassa alkoi aurinkoisissa tunnelmissa. Pääsimme pienissä ryhmissä juoksentelemaan talojen ja katujen lomassa suunnistusradan muodossa, johon oli sidottu projektin teemaisesti italialainen tarina. Lounaaksi söimme muun muassa focacciaa ja pizzaa, sekä muita italialaisia herkkuja. Iltapäivä kului rennosti joko kuviksen tai musiikin työpajoissa. Kuviksessa aloitettiin rakentamaan cartapesta eläinnaamioita paperin, liiman ja veden avulla. Musiikissa sen sijaan soitettiin ja laulettiin yhdessä.

Keskiviikko oli täynnä matkustusta ja italialaista kulttuuria. Lähdimme heti aamulla bussilla Viareggioon, italialaisen karnevaalin sydämeen. Pääsimme näkemään ja kuulemaan lähietäisyydeltä, kuinka valtavia yli 20-metrisiä liikkuvia cartapesta-tekniikalla tehtyjä lavoja hahmoineen luotiin. Opastus jatkui myös museoon. Tämän jälkeen lähdimme Luccaan, jossa saimme vapaa-aikaa tutkia kaupunkia. Illalla pääsimme nauttimaan italialaisesta oopperasta, jonka varmasti jokainen paikalla ollut muistaa loppuikänsä.

Torstain vietimme koululla jatkaen työpajoja ja luoden tarinoita englannin työpajassa. Lounaan meille tarjoili lähellä ollut ravintola-alan ammattikoulu. Iltapäiväksi italialaiset olivat järjestäneet upean esityksen, johon kuului niin tanssia, musiikkia, taidetta kuin myös palkintojenjakoa. Päivän lopuksi pääsimme kaikki yhdessä ravintolaan syömään herkullista ruokaa kahden ja puolen tunnin ajaksi.

Viimeiset kaksi kokonaista päivää kuluivat upeiden maisemien parissa. Matkustimme junalla Cinque Terren kylissä, söimme eväät meren rannalla istuen kivillä ja nautimme turistittomasta ilmapiiristä. Seuraavana päivänä pääsimme näkemään kuuluisan Pisan kaltevan tornin, joka osoittautui paljon pienemmäksi kuin olimme kuvitelleet. Illalla pääsimme myös Beatricen nelikerroksiseen luksuskotiin juhliin, joita tähdittivät ruoka, Just Dance ja Adan kasvomaalaustaidot.

Lähdön hetki koitti aivan liian aikaisin, eikä kyyneleiltä tai vesiputouksisilta kohtauksilta säästytty, kun hyvästelimme rakkaat host-perheemme ja opettajat. Suuntasimme kohti Pisan lentokenttää mahat täynnä italialaista ruokaa ja matkalaukut notkuen pestosta ja tuliaisista. Vaikka kotiin oli ihana palata, ei kaipaukselta takaisin Italiaan voinut millään välttyä. Seuraavaa matkaa odotellessa…

Alunperin kirjoittanut Anni Säynätjoki

Suomen ja Ruotsin yhteinen historia on pitkä. Nykyisen Suomen alue oli osa Ruotsin valtakuntaa monta sataa vuotta, kunnes se vuonna 1809 liitettiin Venäjään. Järvenpään lukion uuden kansainvälisen projektin aihe on tämä.

Tänä syksynä ensimmäistä kertaa järjestetylle projektimatkalle lähti 14 historiasta kiinnostunutta opiskelijaa sekä lukion opettajat Mattias Stenvall, Suvi Randén ja Timo Joutsivuo. Projektin tavoitteena oli tutustuttaa opiskelijat paremmin maidemme yhteiseen historiaan ja vahvistaa samalla ruotsin kielen taitoa. Projektin rahoitukseen saatiin tukea Suomalais-ruotsalaiselta kulttuurirahastolta, loput kerättiin itse leipomalla herkkuja opettajainhuoneeseen ja myymällä keksejä.

Ennen matkaa vietimme päivän Helsingissä kuunnellen luentoja, kääntäen vanhoja tekstejä ja tutustuen sekä Kansallisarkiston että -kirjaston kokoelmiin. Kunkin opiskelijan oli valmisteltava aiheeseen sopiva esitelmä, joka piti pitää myöhemmin Ruotsissa. Laiva lähti 23.11. Helsingistä ja oli perillä Tukholmassa seuraavana aamuna. Ensimmäiseksi suuntasimme Vasa-museoon, jossa säilytetään kuningas Kustaa II Aadolf 1600-luvulla rakennuttamaa mahtavan Vasa-lippulaivan jäänteitä. Suunnitteluvirheiden takia laiva kuitenkin kaatui ja upposi 1628 neitsytmatkallaan vain kilometrin päässä satamasta.

Lounaan jälkeen kävimme Ruotsin kulttuurihistoriaa esittelevässä Nordiska Museetissa, sitten matkustimme junalla Uppsalaan, joka on Pohjoismaiden vanhin yliopistokaupunki. Yövyimme seuraavat kaksi yötä paikallisessa hostellissa. Tutuiksi tulivat niin Uppsalan upea tuomiokirkko kultakoristeineen ja goottilaisine torneineen kuin 45 000 opiskelijan yliopistokin. Yliopiston opiskelijat ja professorit luennoivat mielenkiintoisista aiheista – kyllä, ruotsiksi – ja kertoivat yliopiston toiminnasta, johon perehdyimme vielä myöhemmin itseksemme sen historiaa avaavassa museossa.

Perjantai-iltana otettiin rennosti: kukin sai lähteä omille teilleen. Osa jäi hostellille, osa lähti ulos syömään, osa liittyi Black Fridayn hengessä katujen ihmismassaan ja tutustui Uppsalan shoppailutarjontaan.

Laiva lähti Tukholman satamasta lauantaina 26.11. kello 16. Ennen sitä kuljimme muutaman tunnin auringonpaisteessa pitkin Gamla stanin eli vanhan kaupungin mutkaisia kujia. Vaikka lunta ei ollut, kirpeä sää ja joulumarkkinat suuntasivat ajatukset tulevaan talveen. Ruotsissa on historian aikana asunut väkeä lähes kaikkialta Euroopasta ja muualta maailmasta, ja tämä asenteiden ja kulttuurien monimuotoisuus näkyi tänäkin päivänä, kun törmäsimme portilla sekä demokratiaa kovaäänisesti vaatineeseen mielenosoitukseen että Hare Krishna-kulkueeseen.

Sunnuntaiaamuna saavuimme väsyneinä mutta monta kokemusta rikkaampina sekä – toivottavasti edes hitusen – kielitaitoisempina Helsingin satamaan.

Alunperin kirjoittanut Vilhelmiina Virtanen

Kaksitoista Järvenpään lukion opiskelijaa vieraili keväällä Järvenpään ystävyyskaupungissa Buchholzissa fysiikan opintoprojektin tiimoilta. Hampurin lentokentällä meitä oli vastassa Suomen lippua heiluttaen Buchholzin Albert Einstein Gymnasiumin kemian opettaja Andreas Broch. Albert Einstein Gymnasiumin opiskelijat olivat tammikuussa järvenpääläisten vieraina, jolloin käynnistettiin vuotuinen projekti jo viidennen kerran.

Lentosimulaattorissa nousukiidossa

Kevätlukukauden aikana valmisteltiin saksalais-suomalaisten ryhmien projektityöt, jotka esitellään yleisölle viimeisenä projektipäivänä AEG:n auditoriossa. Viikonlopun aikana osallistuimme Hampurin sataman 827 vuotisjuhlallisuuksiin, jossa kastettiin suuri loistoristeilijä AIDA. Sataman syntymäpäivää mainostettiin maailman suurimmaksi satamajuhlaksi. Kastetilaisuuden jälkeen risteilijä esitti upean valoshown. Tilaisuuden pääteeksi näimme vielä 20 minuuttia kestäneen henkeä salpaavan ilotulituksen, jollaista emme olleet aiemmin “livenä” kokeneet. Tiedotusvälineiden mukaan paikalla oli liki 600 000 vierasta, joka näkyi väentungoksena kaikkialla. Viikonlopun jälkeen alkoi varsinainen työskentely.

Heti maanantaiaamuna tapasimme koululla AEG:n rehtori Henningin joka toivotti ryhmämme tervetulleeksi. Tapaamisen jälkeen kiiruhdimme Buchholzin kaupungintalolle tapamaan pormestari Röhseä. Kaupungintalolla keskustelimme vilkkaasti ja vertailimme Järvenpään ja Buchholzin maahanmuuttotilannetta.

Sataman ilotulitus

Tiistaina vierailimme Hampurin-Harburgin teknillisessä yliopistossa jossa opiskelimme mittauksia tehden lentämiseen liittyvää fysiikkaa ja saimme lentää Hampurin yllä lentosimulaattorilla. Rohkeimmat opiskelijat tekivät simulaattorilla surmansilmukan. Keskiviikkona vierailimme Buchholzin keskussairaalassa jossa tutustuimme sairaalafyysikon työhön sekä syöpäpotilaiden hoitoon käytettäviin laitteisiin.

Torstaipäivä kuluikin projektitöiden viimeistelyyn esityksen harjoitteluun. Lievän jännityksen kera esittelimme työmme kuulijakunnalle. Buchholzilaisten isäntäperheiden palautteen mukaan tämän kaltainen projektityöskentely on sitä ”oikeaa kansainvälisyyttä”, jossa on jokin teema mukana pelkän matkailun ja uusiin paikkoihin tutustumisen sijaan.
Perjantaina olikin kotiinpaluu ja monelle opiskelijalle tämä ei ollut viimeinen matka Buchholziin syntyneiden ystävyyssuhteiden johdosta.

Avaruussää-projekti vieraili viime vuonna lännessä Puerto Ricossa ja sitä edellisenä pohjoisessa Norjan Huippuvuorilla. Tänä vuona ilmansuuntana oli itä, ja marraskuun loppupuolella ryhmä Järvenpään lukion, Helsingin suomalaisen yhteiskoulun ja Hämeenlinnan Kaurialan lukion opiskelijoita löysikin itsensä Japanin neljänneksi suurimasta kaupunkista Nagoyasta.

Matkaoppaanamme paikalliseen kulttuuriin ja ilmakehän ilmiöihin toimi aiemmin Nagoyassa tutkimusta tehnyt Sodankylän Observatorion johtaja Esa Turunen. Ensi töikseen hän johdatti meidät majapaikallemme, joka tavanomaisen hotellin sijaan oli perinteinen ryokan. Vaikka futonilla (pelkällä patjalla) riisityynyn kanssa nukkuminen tuntui aluksi kauhistuttavalta ajatukselta, osoittautui huoli tyystin turhaksi. Viikon aikana majatalon pehmeisiin kokolattiamattoihin, perinteiseen japanilaiseen aamiaiseen ja ennen kaikkea kuumavesialtaaseen ehti tykästyä.

Viikon ohjelmaan kuului luentoja ja muuta toimintaa Nagoyan yliopiston viihtyisällä kampusalueella. Vapaa-ajalla kohteina olivat muun muassa 400-vuotinen Nagoyan linna, valtava ostosalue Osu, sekä kaupungin tv-torni. Ohjelman puolesta vierailimme myös yliopistoalueella sijainneella lukiolla, jossa teimme paikallisten oppilaiden kanssa riisipalloja. Jos japanilaisen viihdeteollisuuden perusteella on saanut kuvan sikäläisestä lukiosta, voin vakuuttaa, että käsitys pitänee varsin hyvin paikkaansa.

Myös paikallisen käsityksen siisteydestä saimme huomata omakohtaisesti. Onnistuimme nimittäin saamaan kirjallisen varoituksen siitä, että majatalon vessan lattialle oli jäänyt papereita. Ainakin siisteyden kohdalla kulttuurishokki koittikin vasta kotiin palatessa. Kokonaisuutena maa jätti kuitenkin todella positiivisen vaikutelman, vaikka esimerkiksi kaupassa käynti melkoista arpapeliä olikin heikkojen japanintaitojemme takia.

Opetuspuolella oli tarjolla tietoa etenkin revontulista sekä muista ilmakehän ilmiöistä. Yhden päivän vietimme savikeramiikastaan tunnetussa Shigarakissa tutka-asemalla vieraillen – ja tietysti kävimme kokeilemassa saviastioiden tekoa. Ennakolta ryhmätyönä tehdyt julisteet esiteltiin muille, ja Avaruussääkurssin perinteitä noudattaen teimme Huippuvuorilla sijaitsevalla tutkalla kahden tunnin mittauksen, jonka arvo oli kuulemma 60 000 euroa. Aurinkotuuli oli kuitenkin tyyntä, joten revontulien sijaan mittaustuloksista saattoi havaita vain ionosfäärin gravitaatioaaltoja.

Vaikka kohdemaa ja projektin aihe olivatkin osittain tuttuja jo etukäteen, molemmissa oli myös paljon itselleni tuntematonta. Matkan aikana kummastakin löytyi uusia ja yllättäviä piirteitä, ja elämään jäi pieni toive, josko uuden kulttuurin ja mielenkiintoisen opiskeluaiheen voisi yhdistää jatkossakin.

Alunperin kirjoittanut Ville Tuominen

Tänä syksynä ryhmä Järvenpään lukion opiskelijoita vieraili Roomassa. Projekti ei sijoittunut vain Roomaan, vaan siihen kuului luentojen sarja 2015 keväällä ja syksyllä. Luennoilla opittiin Rooman historiasta, legendoista, tieverkostoista ja kulttuurista.

Opimme myös Italian kielen alkeita: miten tilata ruokaa, sanoa huomenta ja kiittää. Jokaisen luennon jälkeen into Roomaa kohtaan vain kasvoi ja viimeisillä viikoilla jännitys oli jo sietämätöntä. Luennot loppuivat mahtavaan lavastettuun italiaiseen illalliseen, jota mukana olleet opettajamme Tommi Suvensaari ja Suvi Randeen kutsuivat viimeseksi voiteluksi.

Lentokentällä tunne oli hiukan epätodellinen. Pääsisimmekö todella kaupunkiin, josta olimme kuulleet niin paljon ja jota varten olimme valmistautuneet niin suurella vaivalla?  Koko ryhmästä huokui odotuksen tunne. Tällä kertaa ongelmat tulivat matkalla kohti Roomaa, sillä koneessa oli hydrauliikkavika ja lento myöhästyi muutamalla tunnilla. Onneksi toinen kone saatiin hankittua ja matka alkoi.

Castello Sant’Angelo. Kuva: Olli Puumalainen

Koneen laskeuduttua alkoi kolmenkymmenen minuutin taksimatka kohti nunnien ylläpitämää hotelli Villa Mariaa. Kotiuduimme nopeasti ja lähdimme opettajiemme johdolla kohti Roomaa. Ensimmäisenä suuntasimme Gianicolo-kukkulalle, jolta avautui henkeäsalpaavat näkymät Rooman kaupunkiin. Roomassa näimme ja kuulimme paljon; siksi kerronkin muutamasta kokemuksesta, jotka jäivät parhaiten mieleen.

Tunteita ja tuoksuja

Yksi ehkä parhaista ja ikimuistoisimmista kokemuksista Roomassa oli paavi Fransiscus I:n audienssi. Oli hienoa päästä seuraamaan yhden maailman vaikutusvaltaisimpien ihmisten joukkoon kuuluvan henkilön aiheuttamia reaktioita. Paavia odottaessa ihmiset ympärillämme olivat jännittyneitä ja innoissaan. Tavallaan tilanne muistutti konserttia, jossa ihmiset odottavat näkevänsä lempiartistinsa. Kun paavi lopulta saapui, yleisö räjähti. Ihmiset huusivat ja raahasivat lapsiaan kohti Fransiscusta, kun hän ohitti heidät autollaan. Vaikuttavinta ehkä oli se, kun paavi alkoi puhua ja koko Pietarinkirkon aukio vaikeni. Paikalla oli varmaankin useampia tuhansia ihmisiä, ja kaikki olivat hiiskumatta. Paaville lueteltiin kaikki, jotka olivat häntä tulleet tervehtimään, ja meidät esiteltiin englanninkielisten joukossa Järvenpään lukiona. Paavi puhui italiaksi ja se käännettiin englanniksi, saksaksi ja espanjaksi. Franciscus puhui siitä, kuinka kaikki ovat tervetulleita tilaisuuteen uskostaan riippumatta ja miten kaikkien tulisi rakastaa toisiaan.

Ostia. Kuva: Olli Puumalainen

Toinen mieleenpainuva kokemus minulle oli vierailu Ostiaan – Mussolinin ylös kaivauttamaan antiikkiseen Rooman imperiumin satamakaupunkiin noin 30 kilometriä Roomasta länteen. Kaupunki on yllättävän hyvin säilynyt ottaen huomioon, että se on 2 500 vuotta vanha ja ollut hautautuneena maahan useita vuosikymmeniä. Tuossa ympäristössä tunsi, kuinka historia ja antiikin Rooman imperiumi heräsi henkiin. Kävelimme samoja teitä, joita ihmiset ovat kävelleet jo ennen ajanlaskun alkua. Ostiassa myös huomasi paremmin millainen antiikin katukuva on ollut, koska Roomaan ovat vaikuttanut lukuisat arkkitehtuurin suuntaukset, ja se on elänyt ja kasvanut ajan mukana, toisin kuin Ostia, joka on jähmettynyt aikaan. Kaupungissa oli lukuisia kylpylöitä, kerrostaloja, temppeleitä, yksityisasuntoja eli villoja ja kauppoja. Siellä myös ymmärsi kuinka kehittynyttä antiikin kulttuuri ja arkkitehtuuri oli.

Kolmas mieleenpainuvin ja paras asia ja oli ehdottomasti ruoka. Italialaisen keittiön antimet ovat mahtavia ja Roomassa sen huomasi. Pasta, pizza tai mikä tahansa muu oli lähes poikkeuksetta aina hyvää. Aito italialainen pasta ja pizza olivat jotain aivan muuta kuin mitä Suomessa on mahdollista saada. Ensimmäiset päivät söimme vain ulkona, mutta myöhemmin vaihtoehtona oli illalliseen sijaan käydä hakemasta kaupasta jotakin ja mennä hotellihuoneeseen tekemään itse omat ruoat, mutaa lopputulos saattoi olla yhtä suuri makunautinto kuin ravintolassa syönti. Paras ateria, jonka söin oli todennäköisesti perinteinen pasta carbonara.

Näimme myös paljon muuta, kuten Circus Maximuksen, Augustuksen rauhantemppelin, ”kermakakun” eli Monumento nazionale a Vittorio Emanuelen, Colosseumin ja paljon muuta. Matka oli todellakin unohtumaton kokemus.

Alunperin kirjoittanut Niklas Mäkelä

Joukko lukiolaisia istuu kanssani lentokentällä. Kaikkia jännittää. Osaammeko puhua englantia tarpeeksi hyvin? Mitä host-perheet ajattelevat meistä? Millaista Italiassa edes on? Voiko vielä jäädä kotiin? Huolet osoittautuvat turhiksi. Ja Italiassa on upeaa.

Kuvaamataidon, musiikin ja englannin projekti Water Shape järjestettiin 2015-2014 helmi- ja huhtikuun aikana. Helmikuussa joukko italialaisia nuoria vieraili luonamme kylmässä, lumisessa Suomessa. Avasimme ilomielin ovet kulttuuriimme ja koteihimme, enkä usko yhdenkään projektiin osallistuneen nuoren katuvan hetkeäkään.

Huhtikuussa lähdimme vuorostamme Italiaan. Meidän otettiin vastaan kuin perheenjäsenet. Näimme upeita paikkoja. Lauloimme ja nauroimme. Tutkimme. Seikkailimme. Nämä kokemukset kulkevat mukanani koko elämän. Minä uskalsin. Se kannatti.

Videolta voit fiilistellä matkaamme – varo, ettei matkakuume iske!

Alunperin kirjoittanut Juudit Häsä

Avaruus- ja teknologiaprojektiin eli kansankielellä Pasadena-projektiin osallistuneiden opiskelijoiden matkapäiväkirja videomuodossa on nyt kaikkien nähtävillä! Kiinnostuitko projektista? Se järjestetään taas vuonna 2016.

Projektissa mukana olivat Anna Ilvesmäki, Anne Parkkinen, Aliisa Rantanen, Arttu Tolvanen, Joonas Yli-Huhtala ja Reetta Schroderus sekä opettajat Pasi Ketolainen ja Titta Hurme.

Alunperin kirjoittanut Aliisa Rantanen