Hain mukaan kolmen viikon vaihto-ohjelmaan Ranskaan viime lokakuussa. Hieman stressaavan ja pitkältä tuntuvan suunnittelun jälkeen löysin itseni kuitenkin lentokoneesta matkalla kohti Charles de Gaullen lentokenttää. Voin siis todeta ohjelman toimivan, sillä kirjoitanhan tätäkin George Clemenceaun lukion pihalla Reimsissä. 

Kolmen viikon kokemukseni osui osittain ranskalaisten lomien päälle, joten pääsin näkemään myös isäntäperheeni lomailua. Ajoimme suoraan Pariisista itään Alsace-nimiselle alueelle, jossa vaihtoparini täti asusteli vuoriston seassa. Jos oikein siristi silmiään, pystyi pihalta näkemään jopa Alpit. 

Tädin luona koin ensimmäisen kulttuurishokkini, kun vessassa oli kirjaimellisesti pelkkä vessanpönttö. Ei lavuaaria. Ei peiliä. Ei roskista. Mutta ei hätää, sillä talon yläkerrassa olevasta kylpyhuoneesta löytyi peräti kaksi käsienpesuallasta. Sieltä löytyi myös kylpyamme, jossa uskalsin käydä suihkussa vain puolikyykyssä, sillä ilman suihkuverhoa pelkäsin kastelevani koko huoneen.

 

Mieltä rauhoittavan maiseman keskellä sain myös ensimmäisen kosketuksen ranskalaisiin ruokailutapoihin. Olin onneksi kerennyt hieman perehtymään asiaan googlen avulla, jotten totaalisesti häpäissyt edustamaani Suomen kansaa olemalla epäkohtelias. Ruoka tarjoiltiin valmiina lautaselle laitettuna, ja pääsin koskemaan kauhaan vasta, kun itse valmistin perheelle perinteisiä lihapullia ja perunamuusia. Ruokaan ei kuulunut koskea ennen kuin talon emäntä tai isäntä tarttui haarukkaan. Kaikkien kuulemat sanat ”bon appétit” myös lausuttiin ilmaisemaan ruokailun alkamista. Sitä kuuli myös ventovierailta, jos sattui olemaan piknikillä julkisella paikalla. 

Ruoan jälkeen yritin tarkkailla, mihin asentoon muut jättävät haarukan ja veitsen. Logiikkaa löytämättä jouduin kysymään, miten ilmaistaan olevansa valmis.  Vastaukseksi sain, että aterimien asennolla ei ole mitään väliä, ja ne jätetään siihen asentoon mihin ne luonnollisesti putoavat syömisen jälkeen. Voin kuitenkin kertoa, että veitsen osoittaessa kello kahta ei ole mitään luonnollista. 

Illallinen oli aina noin yhdeksän aikaan illalla, niin kuin minua oli etukäteen varoitettu. Minulle tarjottiin perinteisiä ranskalaisia ruokia, kuten quicheä (piirakkaa), pâtéta (pasteijamaista pötköä) ja ratatouillea (se elokuva), sekä tädin asuinpaikalla kehittynyttä suklaakakkua. Maistoin ensimmäistä kertaa ankkaa sekä Saksasta peräisin olevaa spätzleä (muussattua pastaa). Minulle tarjottiin kaiken näköisiä herkkuja, joista vain katkarapuja syödessä jouduin yrittää olla irvistämättä. 

Nostan vielä pöydälle elefantin, joka saattaa olla monien mielessä: alkoholin. Vastoin stereotypiaa ranskalaiset eivät ala juottamaan punaviiniä lapsilleen heti äidinmaidon jälkeen. Kaikki on tietysti aina perhekohtaista, mutta tyypillisesti pieniä maistiaisia alkoholista aletaan antamaan yli 15-vuotiaille. Laillinen ikäraja on sama kuin Suomessakin, mutta illastaessani vuotta nuoremman vaihtoparini ja tämän ikätovereiden kanssa minulle ilmeni, että monille ravintoloille riittää, että näytät 18-vuotiaalta, eikä papereiden kysyminen ole ollenkaan rutiinia. Juomalistalta punaviini tulee kuitenkin harvemmin valituksi nuorten keskuudessa. 

Kuten jo mainitsinkin, satuin maahan loma-aikaan. Koululaisilla on kahden viikon lomapätkiä kevätpuolella kaksi, ja todennäköisesti samat kaksi löytyvät myös syyspuolelta. Suomalaiselle lukiolaiselle se tarkoittaisi ehkä sitä, että jokaisen koeviikon jälkeen olisi kaksi viikkoa aikaa palautua ennen uuden jakson alkamista. Mutta älä anna kateuden värittää poskiasi purppuralla ihan vielä, sillä kolikossa on aina kaksi puolta. Ranskalaisen opiskelijan kouluviikko kestää nimittäin kuusi päivää viiden sijasta. Olisitko sinä valmis uhraamaan lauantaisi?  

George Clemenceaun lukio, jota kävin kaksi viikkoa, on opiskelijamäärältään sekä pinta-alaltaan suurempi kuin Järvenpään lukio. Monesta rakennuksesta muodostuva koulu sisälsi muun muassa asuntolan kaukaa tuleville opiskelijoille, ruokalan, kirjaston sekä urheilukentän pitkien luokkahuoneilla koristeltujen käytävien lisäksi. Oppitunti kesti noin 50 minuuttia, ja päivän pituus saattoi olla kello yhdeksästä kahteentoista tai vastapainoisesti kahdeksasta kuuteen. Samalla lukujärjestyksellä mennään koko vuosi, ja opiskelija pystyy ainoastaan vaikuttamaan siihen, mitä lisäkieltä hän haluaa opiskella.

Ranskalaisen koulun kuri oli huomattavasti tiukempi kuin meillä Suomessa. Opettajia teititeltiin, puhelin pidettiin visusti opettajan katseen ulottumissa, syöminen ja jopa vedenjuominen luokassa oli kiellettyä, ja vessaan ei voinut lähteä kesken tunnin. Todistin hetken, jolloin oppilas oli ottamassa särkylääkettä veden kanssa, ja opettaja miltei heitti tämän ulos luokasta. 

Minun läsnäolostani opettajat eivät juurikaan välittäneet. Saattoivat ottaa Suomen esimerkiksi, jos se sattui liittymään aiheeseen tai heittämään siitä jonkun vitsin. Eräskin opettaja vitsaili, että tulen kertomaan kotiväelleni ranskalaisten opettajien (tai pelkästään hänen) olevan kahjoja. Tarkoista tavoista huolimatta opiskelijoilla oli yksi tapa osoittaa mieltään opettajille. Jos opettajasta tykättiin, tunnin alussa jäätiin seisomaan odottaen tältä lupaa istuutua, mutta jos opettaja ei ollut mieluisa, saattoi oppilas lysähtää suoraan penkkiin sisään tullessaan. Yksinkertainen tapa osoittaa kunnioitusta tai toisaalta olla näyttämättä sitä.

Koulussa minut yllätti vielä ruokailu. Ensimmäisenä päivänä kävimme lunastamassa minulle shekillä kortin, jonka skannatessa mekaaninen kone sylkäisi minulle tarjottimen. Ruokatauko on ilmeisesti yleensä tunnin, mutta vaihtoparini lukujärjestyksestä johtuen meidän paussimme kestikin kaksi tuntia. Ruoka koostui kolmesta lautasesta: alkupala, pääruoka sekä jälkiruoka. Alkupalavaihtoehtoina oli erilaisia salaatteja tai esimerkiksi pizzapalanen. Lämpimäksi ruoaksi oli yleensä kahta eri sorttia, joista piti kertoa (minun tapauksessani osoittaa) kumpaa halusi. Jälkiruoaksi tarjolla oli yleensä erimakuisia jugurtteja, hedelmiä, juustolautanen tai jokin leivos. Monille oppilaille on myös yleistä käydä kotona lounastamassa ja sitten palata koululle. 

Suomen kielen vähäinen puhuminen jatkui, kun vaihto-ohjelman toinen puolisko käynnistyi Suomen puolella. Ranskassa olemisen lisäksi olen päässyt jakamaan suomalaista kulttuuria (karjalanpiirakat) ja näyttämään Suomen nähtävyyksiä (metsää) ranskalaiselle vaihtoparilleni. Meidän onneksemme wanhatkin tanssittiin vasta toukokuun puolella. Siinä vasta olikin ällistelemistä, kun saliin tulvi prinsessoja ja klooneilta näyttäviä frakkipoikia. 

Olen opiskellut ranskaa seitsemän vuotta ja vasta nyt minulle konkretisoitui miksi. En uskalla sanoa, että kielitaitoni teki hirveää loikkausta parempaan, mutta ainakin löysin uudenlaista motivaatiota sen opetteluun. Toki jäihän minulle joitain ilmauksia mieleen, kuten miten sanoa terveydeksi toisen aivastaessa (=à tes souhaits). Alkumatkasta kerkesin murehtia Suomen pään koulutehtävien suorittamisesta pitkän poissaoloni aikana, mutta sitten eräs ystäväni sanoi, ettei mikään kurssi varmasti vedä vertoja kolmen viikon kulttuurielämykselle. Näinhän se oli. Tämä vaihto-ohjelma oli täydellinen korvike pidemmälle tai puolikkaalle vaihtovuodelle. Se oli todellakin vaivannäön arvoinen matka. Voisin suositella vastaavaa kaikille vieraan kielen opiskelijoille. Myös niille, jotka epäilevät taitojaan.

Nuoret eivät enää lue kaunokirjallisuutta koulun pakollisten lukutehtävien ohella. Sen voi päätellä ilman tilastojakin siitä, että kun ilmoittaa lukevansa vapaa-ajalla, kuulija nostaa kulmakarvojaan ihmetyksessä. Monet sanovat arvostavansa ihmisiä, jotka avaavat kirjan vapaaehtoisesti, mutta eivät silti itse tee niin. Mikä ajaa nuoria kauemmas kirjallisuudesta?

Yleisimmän ”no niin” -lausahduksen vastaan nousee nuorten keskuudessa sanat ”ei jaksa”. Ei jaksa tehdä läksyjä. Ei jaksa mennä ulos. Ei jaksa ajatella. Se on myös ehkä yleisin syy, miksi nuoret eivät lue. Ei jaksa. Myönnettäköön, ettei itselläkään aina tee mieli käyttää osaa vapaa-ajasta sanojen tuijotteluun. Minua kuitenkin motivoi ajatus sanojen takana. Viesti, jota lauseet yrittävät välittää. Olen myös tullut siihen tulokseen, että aika, jonka käytän lukien, menisi hyödyllisten arkisten askareiden ja läksyjen tekemisen sijasta puhelimella oloon. 

Yksi isoimmista virheistä lukiessa on valita vääränlainen kirja. Eihän kappalettakaan jaksa kuunnella loppuun, jos se ei ole omille korville mieluisa. Yksi huono kirja väärentää lukemisen tuottamia tunteita. Jännitys, mielenkiinto ja kutkuttava tunne vatsassa vaihtuu kyllästymiseen, pitkiin huokauksiin ja lopulta mahdollisesti kirjan kesken jättämiseen sekä päätökseen olla avaamatta mitään kirjoja.

Etsi siis oma genresi. Ota suosituksia vastaan ja tutustu vaihtoehtoihin. Suomalainen kirjailija Juha Vuorinen tarjoaa elämänläheistä komiikkaa. Englantilainen Jojo Moyes hurmaa lukijoita sydämellisillä romaaneillaan. Yuval Noah Hararin kirjat ovat taas täynnä tietoa ihmisistä ja niiden historiasta lajina. Historialliset fiktioromaanit ovat minun makuuni, ja voisin suositella esimerkiksi Anthony Doerrin kirjaa Kaikki se valo, jota emme näe. Kirjastoista löytyy dekkareita, fantasiaa, kauhua ja elämänkertoja. Ei uuteen genreen tutustuminen pahaa tee.

Pelkkä oman tyylilajin löytäminen ei välttämättä motivoi jokaista lukemaan kirjallisuutta. Miksi käyttää paljon aikaa kirjan selaamiseen, kun vastaavan tarinan voi nähdä elokuvana tai sarjana? Multitasking on suosioon noussut ilmiö, jossa sarja voi pyöriä taustalla samalla, kun esimerkiksi laittaa ruokaa. Voin kuitenkin väittää, että elokuvan ja kirjan tarjoamat elämykset eroavat toisistaan suuresti. Liikkuva kuva on vain pintaraapaisu siitä, mitä sanat voivat tarjota. Lukiessa tutustut päähenkilön ajatuksiin ja tapaan nähdä maailma. Yksityiskohdat eivät jää huomaamatta, toisin kuin ruutua tuijottaessa.

Elokuvia selaillessa Netflixissä saattaa huomata osion ”kirjoihin perustuvat”. Esimerkiksi Kevin Kwanin Crazy rich Asians sekä Helen Fieldingin Bridget Jones -kirjat ovat monelle tuttuja elokuvateollisuuden ansiosta. Niitä lukiessa kuitenkin huomaa, ettei juoni kulje samalla tavalla kuin näytöllä. Itse tajusin lukevani aivan eri tarinaa, kuin minkä tiesin elokuvan perusteella. Elokuva on aina käsikirjoittajan näkemys kirjasta, eikä se takaa kirjailijan alkuperäiseksi tarkoittamaa kokemusta. 

Hektinen maailma haluaa kaiken heti ja nyt, mutta joskus olisi hyvä pysähtyä ja harjoittaa kärsivällisyyttä. Suomessa on loistava kirjastojärjestelmä, jonka vuoksi lukeminen on ilmaista. Hyödynnä sitä etua ja tutustu kirjallisuuteen. Lähde ajatuksesta yleissivistävä ja matkaa mielenkiinnosta nautintoon. Lukeminen on viihdettä siinä missä elokuvat ja sosiaalinen mediakin voivat olla. Anna sanoille mahdollisuus vaikuttaa. 

Haastattelimme ensimmäisen vuoden opiskelijoita heidän tuntemuksistaan koskien lukiota.

Elli Oikarinen

Miten olet viihtynyt lukiossa tähän mennessä?

”Hyvin. Välillä on ollut aika rankkaa, mutta kavereiden kanssa siitä on selvitty.”

Onko lukio vastannut odotuksia?

”Kyllä. Huhuja lukion rankkuudesta olin kuullut, ja tottahan ne olivatkin. On tämä lukio ainakin alussa vähän rankkaa, mutta kun tahtiin pääsee, niin kaikki menee hyvin.”

Mikä lukiossa tuntuu mukavalta, entä haastavalta?

”Kaverit on mukavia ja ruokailut. Haastavaa on käyttää oma aika järkevästi, että milloin kannattaa opiskella ja milloin voi ottaa vähän iisimmin.  Omaa vastuuta tuli myös todella paljon, ja on aika haastavaa pitää kaikki järjestyksessä.”

Mistä oppiaineista pidät eniten?

”Kuviksesta, mutta olenkin kuvislinjalla. Englanti ja espanja on kivaa, ja historia.” 

Miltä etäopiskelu lukiossa on tuntunut?

”Etäopiskelu oli omalla tavallaan ihanaa, kun ei tarvinnut aamulla lähteä kouluun, mutta oli kyllä vaikeampaa keskittyä tunneilla, kun oli niin paljon häiriötekijöitä, esim. puhelin.”

Mitä odotat tulevilta lukiovuosilta?

”Odotan, että seuraava vuosi ei olisi niin kaoottinen kuin tämä eka. Kun on jo oppinut, miten tämä koulusysteemi toimii. Kolmannelle vuodelle minulla ei oikein ole mitään odotuksia vielä.”

Reetta Metso

Miten viihdyit lukiossa?

”Aika huonosti. Vika ei toki ollut ihmisissä tai edes työympäristössä vaan omassa motivaation puutteessa.”

Vastasiko lukio odotuksiasi?

”Vastasi aika lailla. Tiesin, että se on enemmän duunia kuin peruskoulu. Ainoa yllätys oli se, että sain kavereita.”

Mikä lukiossa tuntui mukavalta, entä haastavalta?

”Mukavaa oli ehdottomasti matikka ja ympärillä olevat tyypit. Haastavaa oli ruotsi, sillä siihen en panostanut, ja välillä suorastaan halusin heivata läppärini ulos ikkunasta sen aineen takia.”

Mistä oppiaineista pidit eniten?

”Matematiikka. Siinä oli kiva määrä haastavuutta, ja se, kun viimein sai jonkun laskun oikein, oli mahtavaa. Liikunta oli myös mukavaa, mikä yllätti, sillä vihasin sitä yläasteella.”

Miltä etäopiskelu lukiossa tuntui?

”Etäopiskelu oli helppoa. Suurimmaksi osaksi siksi, etten tehnyt mitään. Ehkä olisi pitänyt.”

Mikä sai sinut vaihtamaan opiskelupaikkaasi?

”Vaihdoin opiskelupaikkaa, sillä koin penkillä istumisen puuduttavan tylsäksi. Osa pakollisista kursseista myös tuntui täysin hyödyttömiltä, mikä sai minut turhautumaan. Ajattelin myös, että helppo amiselämä kelpaisi tässä vaiheessa elämää.”

Onko sinulla lukiosta mitään muuta sanottavaa?                   

”Mukava paikkahan se oli. Hyvät opettajat ja tyypit. Pitkää matikkaa tulee ikävä. Toivottavasti te muut jaksatte loppuun asti.”

Elias Ketomäki

Miten olet viihtynyt lukiossa tähän mennessä?

”Hyvin. Lukio on täynnä mukavia ihmisiä, ja opetus on laadukasta, eli ei voi valittaa. Ilmapiiri on myös kohdallaan!”

Onko lukio vastannut odotuksiasi?

”On ja ei. Odotin lukio olevan työläs, ja sitä se onkin. Opiskeltavat asiat eivät kuitenkaan ole läheskään niin vaikeita kuin luulin. Tunnelma lukiossa vastasi odotuksiani oikeastaan täydellisesti.”

Mikä lukiossa tuntuu mukavalta, entä haastavalta?

”Mukavin asia lukiossa on mielestäni se, että omia opintoja voi painottaa tietynlaisiin aineisiin eikä epämieluisia kursseja ole käytävä niin paljon kuin niitä, jotka oikeasti kiinnostavat. Hankalin asia onkin sitten siitä päättäminen, mitä kursseja tahtoo käydä.”

Mistä oppiaineista pidät eniten?

”Pidän eniten erilaisista luonnontieteistä, kuten fysiikasta ja biologiasta.”

Miltä etäopiskelu lukiossa on tuntunut?

”Itse pidän ehdottomasti enemmän lähiopetuksesta kuin etäopetuksesta, mutta ei kotona oleminenkaan ihan kauheaa ole. Ainakin voi nukkua hiukan pidempään. Etäopiskelu taitaa olla pikkuisen lähiopiskelua työläämpää mutta ei kamalasti.”

Mitä odotat tulevilta lukiovuosilta?

”Odotan lukiovuosiltani erilaisia projekteja, jos tilanne sallii, sekä sitä, että keksin, minne haluan opiskelemaan ja töihin tulevaisuudessa. Kavereiden kanssa vietettyä aikaakaan ei saa jättää mainitsematta.”

Veeti Eskelinen

Miten olet viihtynyt lukiossa tähän mennessä?

”Olen viihtynyt lukiossa todella paljon. Täällä on ollut todella mukava opiskella.”

Onko lukio vastannut odotuksiasi?

”Lukio on ylittänyt odotukseni. Kaikki ovat täällä tosi kivoja, ja opiskeluympäristö on hyvin miellyttävä.”

Mikä lukiossa tuntuu mukavalta, entä haastavalta?

”Kaikkihan täällä lukiossa nyt tuntuu mukavalta, vaikka alussa paikkoja olikin hieman vaikea löytää lukion koon takia. Onneksi hetken oltuani pystyin helposti suunnistamaan rakennuksen sisällä.”

Mistä oppiaineista pidät eniten?

”Tähän onkin todella helppo vastata. Lempioppiaineeni ovat ylivoimaisesti englanti ja historia.”

Miltä etäopiskelu lukiossa on tuntunut?

”Etäopiskelu on sujunut aika vaivattomasti. Olen tottunut yksinäni opiskeluun, vaikka viihdynkin paljon paremmin ihmisten seurassa.”

Mitä odotat tulevilta lukiovuosilta?

”Tuleville lukuvuosille minulla nyt ei hirveästi ole mitään suuria odotuksia. Toivon vain pääseväni tutustumaan niin moneen uuteen ihmiseen kuin mahdollista.”

Anonyymi haastateltava

Miten olet viihtynyt lukiossa tähän mennessä?

”Olen viihtynyt lukiossa hyvin.”

Onko lukio vastannut odotuksiasi?

”En ole varma, sillä minulla ei oikeastaan ollut odotuksia, mutta ihan kivaa täällä on ollut.”

Mikä lukiossa tuntuu mukavalta, entä haastavalta?

”Lukiossa mukavaa on kavereiden kanssa oleminen ja enemmän itsenäisesti tehtävien tekeminen. Haastavinta on esseiden kirjoittaminen ja se, että pysyisi etäkoulun aikana kaikissa aineissa mukana.”

Mistä oppiaineista pidät eniten?

”Pidän eniten maantieteestä ja biologiasta.”

Miltä etäopiskelu lukiossa on tuntunut?

”Etäopiskelu on ollut hankalaa, kun läksyjä ja videopuheluita on eri paikoissa. En myöskään ole yhtä motivoitunut. Tarkoitan, että jos pitäisi valita sängyssä makaamisen ja sarjojen katsomisen tai koulutehtävien tekemisen väliltä, valitsisin ensimmäisen vaihtoehdon.”

Mitä odotat tulevilta lukiovuosilta?

”Lukiossa opiskelu on työlästä, mutta samaan aikaan se tuntuu vapaammalta kuin yläkoulussa. On itse enemmän vastuussa asioista. Toivoisin, että pääsisimme joskus koronasta eroon ja ei tarvitsisi enää käyttää maskeja. Jatkuva ajatus viruksen saamisesta ja joukkoaltistumisesta ei ole kovinkaan mukava.”

Alina Lopez Louhelainen

Miten olet viihtynyt lukiossa tähän mennessä?

”On mennyt ihan hyvin. Lukio on tuntunut paljon erilaisemmalta kuin luulin, ja tykkään todella paljon siitä. Tunnen kuuluvani paljon enemmän lukioon kuin ammattikouluun.”

Onko lukio vastannut odotuksiasi?

”On sillä tavalla, että kaikki on niin uutta, isoa ja laajaa. Vaihtelevaa ja semmoista, mutta sillä tavalla myös ei, tiedäthän, kun elokuvissa näkee aina amerikkalaisia kouluja, niin odottaa käytävien olevan pitkiä ja siellä olevan lokeroita. Rakastumisia ja nörttejä pudottamassa tavaroitaan. Kun on katsonut paljon elokuvia, niin on tietty käsitys lukiosta, joka muuttuu heti oikeaan lukioon tultaessa.”

Mikä lukiossa tuntuu mukavalta, entä haastavalta?                         

”Mukavat tuntemukset on kaikki ne ihmiset, jotka olen täällä nyt tavannut. Myös vaihtelevaisuus opettajissa, hypärit ja luokkien vaihteleminen. Kaikki on niin erilaista kuin yläkoulussa ja peruskoulussa, jossa oltiin vain parissa luokkahuoneessa ja opettajat silloin tällöin vaihteli. Kaikki on niin omatoimista. Tykkään todella paljon uusien asioiden oppimisesta, ja se on itse asiassa yksi syy, miksi tulin tänne lukioon. Haastavat puolet on nämä pitkät tunnit, että tunnit menevät 45 minuutista tuntiin ja viiteentoista. En jaksa semmoisia. Myöskin lukion tahti on todella kova, ja projekteja tulee joka viikko uusia. Kun uusi jakso alkaa kaikki menee aina uusiksi.”

Mistä oppiaineista pidät eniten?

”Mitkä ovat minun lempioppiaineeni tällä hetkellä? Kuvis, kun kuvislinjalla ollaan. Sen lisäksi melkein kaikki aineet. Mietin tässä vain, että mistä aineista en tykkäisi hirveästi. No siis, liikunta. Oppiaineista en juurikaan vihaa mitään, mutta jos on kieliä monta samaan aikaan, niin pää menee vähän pyörälle.”

Miltä etäopiskelu lukiossa on tuntunut?

”Se tuntuu paremmalta kuin peruskoulussa tai yläkoulussa. Siinä mielessä ainakin, että meillä on oikeasti opetusta, mutta sitten se toisaalta on myös todella rankkaa, koska ei voi tehdä asioita omaan tahtiin. Täytyy aina olla niillä tunnin ja viidentoista minuutin tunneilla. Olen aina tiennyt, että etäopiskelu ei sovi minulle, ei sitten ollenkaan. Erittäin rasittavaa, ja olisi vain kiva nähdä kaikkia ja sosialisoitua.”

Mitä odotat tulevilta lukiovuosiltasi?

”Paljon kavereita ja tosi paljon ihania muistoja. Odotan penkkareita ja vanhojen tansseja. Kaikkia muitakin menoja. Odotan myös todella paljon onnistumisiani esimerkiksi kurssiarvosanoissa. Odotan myös jossakin vaiheessa saavani huonojakin arvosanoja. Odotan sitä, että tulen itsenäistymään vähän enemmän ja oppimaan uusia asioita.”

Täytyy pärjätä koulussa. Harrastaa. Jos kilpailee, täytyy voittaa. Eihän siinä muuten ole järkeä. Töitäkin pitäisi tehdä vähintään pari kertaa viikossa. Jos ei muuten ehdi, yöunista voi aina nipistää ja aamulla raahautua kouluun kahvin voimin. Lisäksi täytyy voida hyvin kaikin tavoin, unohtamatta esimerkiksi mahdollisten sisarusten vahtimista, koulun ulkopuolista sosiaalista elämää ja yhteiskunnan odotuksia siitä, miten elämää kuuluisi elää.

Vaikka ei harrastaisi, kävisi töissä tai muuten kasaisi erityisesti tekemistä hartioilleen lukion lisäksi, keskivertolukiolaisella on paljon asioita tehtävälistallaan. Tutkimusten mukaan jopa yli kolmasosa Suomen lukiolaisista kokee olonsa väsyneeksi tai stressaantuneeksi koulun vuoksi. Lukiolaisten paineet ovat kasvaneet entisestään todistusvalinnan takia viime vuosina: monet kokevat, että ylioppilaskokeissa onnistuminen on entistäkin tärkeämpää oman tulevaisuuden varmistamiseksi. Tämän lisäksi sosiaalinen media sekä yhteiskunta luovat helposti kuvaa täydellisen elämän tavoittelun tärkeydestä. Tulisi olla vähintään täydellinen ollakseen riittävä. Puhutaan siitä, miten tärkeää olisi hypätä mahdollisimman aikaisin työelämään, asettaa tavoitteita ja pärjätä hyvin elämän kaikilla osa-alueilla.

Edellä mainitut esimerkit ovat toki kärjistettyjä, eikä läheskään kaikkien elämä ole vastaavanlaista. Moni lukiolainen voi kuitenkin jossain määrin samaistua ajatukseen siitä, että olisi tärkeää pärjätä, tehdä parhaansa ja onnistua kerta toisensa jälkeen – joskus vaikka niiden yöunien kustannuksella. Eiköhän myös koestressi ole jossain määrin tuttua, vaikkei väsymystä, uupumusta tai muuta vastaavaa kokisikaan.

Vaikka palautumisen tärkeydestä on viime vuosina puhuttu entistä enemmän, täytyisi siitä puhua vielä paljon enemmän. Koronavuosi loi omat haasteensa palautumiseen ja koulun sekä vapaa-ajan erottamiseen toisistaan. Suomen Lukiolaisten Liiton vuoden 2020 tekemässä kyselytutkimuksessa selvisi, että korona on lisännyt lukiolaisten kuormittumista 20 prosenttiyksiköllä edelliseen vuoteen verrattuna muun muassa kasvaneen työmäärän vuoksi.

Vaikka haluaisi pärjätä hyvin ja tehdä parhaansa, kannattaisi myös palautumiseen ja rentoutumiseen kiinnittää huomiota uupumisen tai loppuun palamisen välttämiseksi. Ja ehkä pitää myös mielessä, ettei kaikki aina ole niin vakavaa eikä aina tarvitse onnistua täydellisesti.

Se, miten rentoutuu ja palautuu, on pitkälti yksilöllistä. Yksi rentoutuu katsomalla hyvää sarjaa, toinen käymällä kävelyllä metsässä ja kolmas viettämällä aikaa kavereidensa kanssa. Olisikin hurjan tärkeää löytää omat keinonsa arjesta irtautumiseen ja mukavaan tekemiseen pakollisten asioiden lisäksi. Vaikka jokainen palautuu omalla tavallaan, listasin alle neljä perinteistä palautumisvinkkiä.

• Unesta on toitotettu lukemattomia kertoja, mutta sen merkitys on kiistämättä hyvin suuri. Hyvin nukkuneena jaksaa paremmin niin koulussa, harrastuksissa kuin vapaa-ajallakin. Unen tarve on toki yksilöllistä, mutta alan ammattilaisten suosittelema määrä unta on seitsemästä tunnista ylöspäin.

• Vapaapäivä. Päivä, jolloin ei tarvitse tehdä mitään – maailma ei kaadu siihen, jos joka ikinen päivä ei suorita sata lasissa ja viiletä tukka putkella joka suuntaan. Aivotkin tarvitsevat kunnolla toimiakseen tyhjää aikaa, jolloin ei tarvitse suorittaa ja voi vain olla. Mikäli et pysty pitämään kokonaista päivää vapaana velvollisuuksista, jo muutama rauhoittumishetki on tyhjää parempi.

Vapaapäivä ja lepääminen eivät kuitenkaan tarkoita sitä, että välttämättä täytyisi maata koko päivä sängyn pohjalla katsomassa Netflix-sarjaa. Vapaapäivään voi sisältyä mitä tahansa mielekästä tekemistä, jonka itse kokee palauttavaksi.

• Tehokas aikatauluttaminen ja omien menojen huolellinen suunnitteleminen voivat auttaa saamaan päiviin hieman enemmän aikaa levolle tai muulle miellyttävälle tekemiselle. Kun menemiset ja tulemiset ovat järjestyksessä ja tehtävät asiat on kirjoitettu ylös, aikaa ei tuhlaannu niiden miettimiseen vaan jäljelle jäävän ajan voi käyttää esimerkiksi palautumiseen.

• Priorisointi: onko kaikkea pakko tehdä niin hyvin kuin mahdollista, vai voisiko jollekin asialle uhrata hieman vähemmän aikaa ja huomiota? Jo pelkästään se, että päättää, mihin panostaa, voi helpottaa omaa stressiä ja siten edistää palautumista. Kaikkea ei kuulu tehdä täydellisesti, vaan joskus voi hyvällä omallatunnolla löysätä nutturaa ja antaa itselleen luvan tehdä vähän pienemmällä panostuksella.

Kevätlukukausi on juuri alkanut, ja itse kunkin kalenteri täyttyy hiljalleen esimerkiksi koulutöillä, harrastuksilla ja muilla mahdollisilla menoilla. Haluaisinkin vielä kliseisesti muistuttaa, että pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne – olkaa itsellenne armollisia. Aina ei tarvitse pyrkiä täydellisyyteen tai tehdä kaikkea niin hyvin kuin osaa. Joskus voi antaa itselleen luvan ihan vain olla. Ei tarvitse olla täydellinen tai suorittaa koko ajan ollakseen tarpeeksi hyvä.

Lähteet:

https://vanha.karelia.fi/blogit/promotiimi/2020/02/08/stressaako-opiskelu-5-vinkkia-kuinka-palautua/

Kuormittaako lukio-opinnot? Nappaa psykologin vinkit stressin purkamiseen

https://yle.fi/uutiset/3-10502976

“Olen aivan loppu” – Koronatilanne on lisännyt lukiolaisten stressiä ja työmäärää

Järvenpään lukiosta valmistunut Lotta Åman kertoo Etelä-Koreassa opiskelusta.

Lotta Åman kävi Järvenpään lukion vuosina 2011-2014.

Lotta Åman on 24-vuotias suomalainen opiskelija Etelä-Koreassa. Hän on suorittanut kandidaatin tutkinnon Seijong-yliopistossa ja suorittaa parhaillaan maisterin tutkintoa kansainvälisestä kehitysyhteistyöstä Korea Universityssä. Åman on asunut Etelä-Koreassa Soulin kaupungissa vuodesta 2015 lähtien ja opintojen ohessa tehnyt käännöstöitä ja toiminut tulkkina, opettanut suomen kieltä ja ollut vuoden töissä suomalaisessa HEI Schools (Helsinki International Schools) -päiväkodissa.

Lukiossa Åman harrasti tanssia, jonka kautta hän tutustui K-poppiin ja myöhemmin kiinnostui siitä. Hän alkoi myös katsomaan korealaisia draamasarjoja. K-popin ja korealaisten sarjojen kautta Åmanissa heräsi kiinnostus Korean kulttuuriin ja kieleen, ja tämä kiinnostus säilyi, vaikka innostus K-poppiin ja korealaisiin sarjoihin väheni. Åman alkoi opiskelemaan korean kieltä ja myöhemmin kävi lomamatkalla Soulissa.

“Helsingissä oli ilmaisia korean kielen kursseja, ja lähdin kurssille kaverin painostuksesta, minkä jälkeen huomasin, että minähän olen hyvä tässä.”

Lukiosta valmistumisen jälkeen Åman ei ollut varma siitä, mitä hän aikoo tehdä. Hän kuitenkin piti korean kielen opiskelusta, joten hän päätti hakea Etelä-Koreaan yliopistoon.

“Googlailin Koreassa olevia yliopistoja ja päädyin hakemaan muutamaan niistä.”

Siitä alkoi puolen vuoden pituinen paperisota eli erilaisten tarvittavien hakupapereiden täyttäminen, edestakaisin soittelu, eri papereiden hakeminen peruskoulusta ja maistraatista, apostille-todistuksen hankkiminen, kaiken kääntäminen englanniksi ja lähettäminen Koreaan sekä varmistaminen yliopistolta, että kaikki tarvittavat paperit olivat saapuneet. Åmanin täytyi myös suorittaa kansainvälinen englannin kielen tasokoe.

Kun Åmanille varmistui yliopistopaikka, hänen piti seuraavaksi hankkia opiskelijaviisumi Koreaan muuttamista varten. Uuden paperisodan jälkeen Åmanille myönnettiin opiskelijaviisumi ja yliopistolta löytyi valmis opiskelija-asunto, joten jäljellä olivat enää vain tavaroiden pakkaaminen ja matkalle lähteminen. Yli yhdeksän tunnin pituisen lennon jälkeen Åman saapui Incheonin lentokentälle, josta matka jatkui bussilla Soulin kaupunkiin.

Soulin sijainti (lähde: Wikipedia.org)

Aloitettuaan opiskelun Åman järkyttyi opiskelun suuresta määrästä ja sen haastavuudesta.

“Koreassa opiskelu on hyvin matematiikkapainotteista. Ensimmäisen tunnin jälkeen soitin äidilleni ja kerroin, kuinka minun pitää tulla takaisin kotiin, koska en pysty millään pärjäämään tällä matematiikan tasolla, mutta pian huomasin, että täälläkin on monia, jotka eivät osanneet niitä asioita.”

Åman kertoo, kuinka lopulta ryhdistäytyi ja löysi oman tavan opiskella, ja siitä lähtien opiskelu on helpottunut huomattavasti. Oman opiskelutavan löytämisessä auttoivat paljon lukiossa opetetut menetelmät ja käytännöt. Koreassa oppilailla ei juuri ole tapana kysyä kysymyksiä professoreilta kesken tunnin, mutta kansainvälisten oppilaiden tapa kysyä on tervetullut.

“Itse opin puhumalla, joten kysymyksien esittäminen on ollut minulle tärkeää.”

Opiskelu ulkomailla ei kuitenkaan tule ilman laskua. Åmanin mukaan puolen vuoden koulumaksu voi olla noin 3000 euroa. Kelalta on mahdollista saada opintotukea, vaikka asuukin ulkomailla. Kelan tuki ei kuitenkaan Åmanin tapauksessa ole riittänyt kaikkeen, joten hän on joutunut itse maksamaan opiskelunsa. Vuokraa lukuun ottamatta eläminen Koreassa on hyvin halpaa. Tietenkin opintolainaa yhä tarvitaan, mutta Koreassa on silti halvempaa opiskella kuin Euroopassa yleensä on. Työllistyminen on myös helppoa, jos osaa kielen.

Åmanin mukaan Koreassa opiskelussa esiintyy vahvasti hierarkia ja virheille ei anneta paljoa tilaa. Opiskelu on hyvin akateemista, ja siihen kuuluu monien asioiden opettelu, paljon kokeita ja luentoja, kun taas työharjoittelu jää vähemmäksi. Åman huomauttaa, että kyseinen opiskelutyyli ei välttämättä sovi kaikille, joten mikäli haluaa lähteä ulkomaille opiskelemaan, on tärkeää ottaa selvää kyseisen maan koulutusjärjestelmästä.

“Opiskelu on hyvin yhteisöllistä, eli siihen kuuluu paljon sosiaalisia tapahtumia ja toimintoja. Minun pitää kunnioittaa ylemmällä vuosiluokalla olevia opiskelijoita, kun taas vanhemman opiskelijan tehtävä on olla esimerkkinä ja maksaa ruoka- ja juomakulut.”

Kaikki ei kuitenkaan ole ainoastaan opiskelua, sillä eri koulujen välillä on paljon akateemisia ja urheilullisia kilpailuja. Opiskelijaelämään kuuluu myös paljon yhteisöllistä juomista, erilaisia leikkejä ja “nuoruudesta nauttimista”. Lukiossa korealainen oppilas voi käyttää jopa 14 tuntia päivässä opiskeluun, minkä takia useilla elämä alkaa vasta yliopistossa.

Kaikki Koreassa ei kuitenkaan ole täydellistä. Åman kertoo törmänneensä monenlaisiin haasteisiin, joihin Suomessa tuskin törmäisi.

“Korea osaa olla erittäin kaunis, mutta sillä on myös paljon kehitettävää. Samalla kun pystyn nauttimaan nopeasta ja helposta elämästä, vanhoilliset sukupuoliasenteet verrattuna Suomeen rajoittavat sitä. Kungfutselaisuuden aatteet näkyvät vahvasti arjessa, niin hyvässä kuin huonossa. Kaikesta huolimatta olen Koreassa paljon onnellisempi kuin olin Suomessa.”

Niitä lukiolaisia, jotka harkitsevat jatko-opiskelua, Åman rohkaisee katsomaan Suomen ulkopuolelle. Jos hakee ulkomaille opiskelemaan, Åman suosittelee opettelemaan kyseisen maan kielen, vaikka koulu ei sitä vaatisi, koska kielitaito on ratkaisevassa asemassa työllistymisessä.

Järvenpään lukiolaisilla etäopetuksen arki alkoi samoihin aikoihin, kuin suurimmalla osalla muista Suomen toisen asteen opetuslaitoksissa ja jatkuu edelleen. Muutaman viikon jälkeen oppilaat, opettajat ja huoltajat ovat päässeet tuntumaan siitä millaista arki on nyt, kun nuoret viettävät suurimman osan päivästään videopalaverissä ja nauhoitettuja luentoja katsellen. On päivän selvää, että etäopiskelu jakaa monia mielipiteitä, aivan kuten kaikki muukin opiskeluun liittyvä päätöksenteko, mutta tällä kertaa kyseessä on tapaus, jossa päättäjillä ei ollut paljon vaihtoehtoja. 

Uuden jakson aloitus tuotti paljon erilaisia huolia ja jännitystä oppilaissa ja opettajissa. Monet opettajat esimerkiksi joutuivat suunnittelemaan kurssinsa hyvin eri tavalla opetettavaksi, kuin mitä oli tarkoitus, osa opettajista joutuivat perumaan kursseihin kuuluvia vierailuja, ja osa on joutunut opettelemaan täysin uuden tavan opettaa, jossa teknisiltä ongelmilta ei selvitä. Oppilaiden kohdalla etäopetus ei ensisilmäyksellä näytä normaalia haastavammalta, mutta karu totuus on se, miten merkittävä osuus koulun opiskelijoista ovat nykyisissä oloissa pulassa koulutöidensä kanssa ja ovat sitä mieltä, että heillä ei aika riitä kaikkiin palautusaikatauluihin tai muiden noudattamiseen. Tästä toinen ääripää on oppilaat, joilla on “käynyt hyvä tuuri” oppiaineidensa suhteen, jolloin heidän oppiaineensa ovat joko opetustyylin, palautusaikojen tai muiden kurssivaatimusten takia huomattavasti helpommat kuin muilla, jolloin oppilaiden ajankäytölle on kasvanut suuria eroja. Tämä ei ole opettajien syy, mutta oppilaillakaan ei ole asian eteen paljoa tehtävissä. Jotkin aineet sattuvat vaatimaan enemmän työtä kuin toiset, jonka takia ollaan pisteessä, missä oppilaalle helposta aineesta on saattanut tulla jakson vaikein. Nykyistä tilannetta voisi verrata ihan tavalliseen koulunkäyntiin, jossa motivoituneemmat ja tunnollisemmat oppilaat noudattavat aikatauluja ongelmitta ja saavat aikaiseksi kaiken pyydettävän, mutta se ei ole reilua. Nykyisessä tilanteessa myös lahjakkaat opiskelijat ovat olleet vaikeuksissa, kun opettaja ei oppitunnin aikana ole aina samalla tavalla saatavilla, jolloin jo koulussa oppitunnilla, jos oppilas ei uskalla pyytää apua, on se joillekin mahdotonta etäällä Wilma-viestinkään turvin.  

Nopeaan kommunikaatioon ei ole välttämättä helppoa ratkaisua, mutta useat opiskelijat ovat ehdottaneet ja kehottaneet opettajia vaihtamaan Discord-sovellukseen paremman ja helpomman kommunikoinnin saamiseksi, sekä ryhmälle, että yksityisenä viestinä. Oppilaat ovat vedonneet myös Discordin käyttöön sillä kannalla, että monet koulun opiskelijat käyttävät sitä aktiivisesti päivittäin myös vapaa-ajan aktiviteetteihin, eikä vain opiskeluun, jolloin heillä on useampi asiaa samassa paikassa. Mutta nopea kommunikaatio ei riitä kaikkeen. Esimerkiksi aikaisemmin mainittu vaikeus noudattaa aikatauluja on asia, mihin pitäisi löytyä oma ratkaisunsa. Jos opiskelijalla ei ole aikaa ja mahdollisuutta noudattaa kaikkia aikatauluja, tulisi tällä olla mahdollisuus keskustella opettajan kanssa erityistapauksista. Tällaiset ovat olleet niitä asioita, joihin opiskelijat ovat vedonneet etäopiskelun aikana. 

Etäopetukseen liittyvissä tutkimuksissa on huomattu, että koulussa sosiaalisen selviytymisen alaiset oppilaat ovat nostattaneet tasoaan keskiarvolta huomattavasti etäopetuksen aikana loputtoman työrauhan ja tyhjän tilan tarjoaman itsenäisen työskentelyn ansiosta. Tämä fakta tosin katoaa nopeasti näkyvistä opiskelijoiden palautteen alle, kun opiskelijoiden tyytyväisyyttä pidetään tärkeämpänä asiana ja ihan hyvästä syystä. Monet nuoret ovat sanoneet kärsivänsä alakuloisuudesta ja masennuksesta etäopetuksen aikana, joka on asettanut koko maailman hankalaan pisteeseen, mistä pois pääseminen tulee viemään aikaa, ja vain aika kertoo, kuinka paljon. 

Etäopetus on tuonut siis oman määränsä mansikkaa, mutta enemmistöä näyttäisi palvelevan paluu takaisin kouluun lähiopetukseen. Tässä kohtaa virallista lausuntoa asiasta ei ole vielä tullut, mutta opettajat ovat jo suunnitelleet, että vuoden viimeinen jakso tullaan käymään loppuun kotioloissa. 

Sanni Tabell

”Sinä
et tule ikinä oppimaan kiinaa”, Heikkiselle sanottiin. Nyt hän opettaa kiinaa
Järvenpään lukiossa sekä monissa muissa kouluissa asuttuaan Kiinassa.

Janne Heikkinen opettaa kiinaa koulussamme.

Kuka?

• Opettanut kiinaa Järvenpään
  lukiossa vuodesta 2010
• Asunut Kiinassa
  2000–2005
• Opiskeli aikuiskasvatustiedettä
  Turun yliopistossa ja kiinaa Zhejiangin yliopistossa
• Kiinalainen
  lempiruoka: sichuanilainen hot pot -pataruoka (huoguo)
• Palkittu Järvenpään kansalaisopiston
  vuoden opettajaksi 2019

Janne
Heikkinen ei ollut vielä lukiossa innokas opiskelija. Opiskelu alkoi kiinnostaa
25-vuotiaana armeijan ja muutaman työvuoden jälkeen. Englannin kieli kuitenkin
kiinnosti aina, ja Heikkinen panostikin siihen paljon. Hänen näkemyksensä oli
jo nuorena se, että olisi mukavaa opettaa osaamaansa kieltä muille. Oli siis
luonnollinen päätös hakeutua opettajaksi. Heikkinen opettaa yhä kiinan ohella
englantia. Hänen kursseilleen voi hakeutua Järvenpään kansalaisopistoon.
Kansalaisopistossa on myös Heikkisen kiinankursseja. On kiinnostavaa, miten Heikkinen
on päätynyt niin erikoisen kielen opettajaksi.

”Aloitin
kiinan opiskelun vuonna 1995. Opiskelu lähti ihan harrastuspohjalta. Ajattelin,
että tämä saattaisi olla eksoottinen ja mielenkiintoinen kieli. Kaveri
”rohkaisi” minua sanomalla: ”Sinä et tule ikinä oppimaan tuota kieltä.” Nousi
ajatus, että haluan näyttää tälle kaverille.”

Heikkinen
haki systemaattisesti kurssilta kurssille ja kävi kaikki mahdolliset kiinan
kurssit. Hän huomasi, ettei kiinan oppiminen olekaan niin mahdotonta kuin
hänelle oli sanottu. Heikkinen kuvailee sen olevan kuin mikä tahansa muukin
kieli, johon ensin mennään sisään, jonka alkeet harjoitellaan ja jota
pikkuhiljaa harjoitellaan lisää. Kiinan kurssit kuitenkin loppuivat kesken,
vaikka halua opiskella lisää olisi kuitenkin ollut.

”Senhetkinen
kiinanopettajani, joka on itsekin kiinalainen, jutteli asiasta kanssani. Hän
sanoi, että jos oikeasti haluaisin opiskella ja oppia kiinaa lisää, kannattaisi
harkita Kiinaan muuttamista – edes vuodeksi.”

Heikkinen
otti vuonna 2000 vaimonsa kanssa sapattivuoden, vuoden vapaaksi töistä. He
halusivat lähteä Kiinaan opiskelemaan. Kaupunki, johon he lähtivät, oli sama,
josta Heikkisen kiinanopettaja on kotoisin: Hangzhou.

”Se oli sellainen once in a lifetime experience. It’s now or never.  Nyt tai ei koskaan.”

Hangzhou

Kuva: WorldAtlas

Monet
Kiinan kaupungit, kuten Shanghai, ovat hyvin vilkkaita. Ihmisillä on kiire
töihin ja tapaamisiin. Monet juoksevat tai vähintäänkin kävelevät ripeästi.
Junat ja metrot ovat aina tupaten täynnä. Hangzhou on erilainen kaupunki,
rauhallinen ja rento. Ihmiset viettävät aikaansa kuunnellen linnunlaulua ja
juoden vihreää teetä Länsijärven rannalla kauniita vuoria katsellen. Koska
kulttuuriympäristö on erilainen, Heikkinen kohtasi Kiinassa paljon erikoisia
asioita.

”Kiinassa
on niin paljon ihmeellisiä asioita, ettei niitä voi edes luetella. Otin suurin
piirtein joka päivä kameralla kuvia. Ajattelin usein, että ei voi olla totta ja
että asian voi tehdä näinkin. Kiinassa on paljon nähtävää.”

Kiinassa on
todellakin paljon nähtävää, ja Kiina on iso maa. Heikkinen sanookin, että
jokainen paikka Kiinassa on erilainen. Täytyy käydä maaseudulla, kaupungissa ja
eri puolilla Kiinaa kokeakseen sen täysin. Hänen mukaansa vain Pekingissä tai
Shanghaissa käymällä ei ole oikeasti käynyt Kiinassa.

Heikkisellä
ja hänen vaimollaan oli ennen lähtöä käsitys, että Kiina on eksoottinen ja
mukava maa. Kun he olivat olleet Kiinassa kolme kuukautta, eksoottisuus katosi
ja elämä arkistui. Heikkinen huomasi, että Kiina on kuin mikä tahansa maa,
jossa on tavallisia asioita ja tavallisia ihmisiä tavallisine arkineen ja
murheineen. Heikkinen ja hänen vaimonsa opettivat eri kouluissa, vaimo
kansainvälisessä ja Heikkinen itse kiinalaisessa koulussa. Opettaminen oli hyvä
tapa kustantaa asumista.

Kiina oli
myös hyvä tukikohta lähteä käymään naapurimaissa. Heikkinen vieraili muun
muassa Japanissa, Koreassa, Vietnamissa ja Australiassa. Kiinasta oli halpaa kierrellä
naapurimaita. Heikkinen kertoo kokemuksistaan:

”Meni kolme
kuukautta, että alkoi ymmärtää kaiken, mitä ihmiset ympärillä puhuivat. Vuosi
meni, että pääsi kulttuuriin sisään. Viiden vuoden aikana olin muuttunut
kananmunaksi. Se tarkoittaa sitä, että olin päältä valkoinen ja sisältä
keltainen. Olin muuttunut aika kiinalaiseksi ja ajattelin kiinalaisittain
monista asioista.”

Nämä
kiinalaiset ajattelu- ja toimintamallit tulivat Heikkisen mukana takaisin
Suomeen. Hän saattoi ajaa omien sanojensa mukaan vähän niin ja näin. Hän ei
aina noudattanut suomalaisia normeja. Todella nopeasti hän kuitenkin muuttui
takaisin.

”Sanotaan
myös, että ulkomailla asuvat kiinalaiset ovat banaaneita. He ovat keltaisia
ulkoa ja valkoisia sisältä. Mutta minä olin sitten kananmuna.”

Heikkisen opetukseen voi hakeutua myös Järveen
kansalaisopistolle.

Heikkinen
vaimoineen palasi Suomeen vuonna 2005, ja heille syntyi lapsi heti seuraavana
vuonna. Lapsen syntymä muutti kaiken. Ensimmäisinä vuosina oli täysin
mahdotonta palata takaisin Kiinaan. Harmikseen Heikkinen ei ole paluunsa
jälkeen vieraillut Kiinassa. Kiinasta saadut ystävät ovat kyllä tulleet hänen
luokseen vierailuille Suomeen.

Halu palata
Kiinaan on kova. Heikkinen voi kuvitella vielä muuttavansa Kiinaan vähäksi
aikaa, vaikka vuodeksi tai puoleksi. Olisi mukavaa myös käydä lyhyillä
matkoilla, joilla voisi näyttää pojalle, millaisessa paikassa hänen isänsä
opiskeli ja teki töitä.

Nyt
Heikkinen työskentelee Järvenpäässä opettamassa kiinaa ja englantia. Oli selkeä
päätös hakeutua opettamaan Suomeen paluun jälkeen.

”Ajattelin,
että tästä ei saa luopua. Kiina on niin kallisarvoinen kieli, ja kielitaitoa
täytyy pitää yllä. Oli luonnollinen päätös hakeutua opettamaan kiinaa. Osaan
itse kieltä ja haluan kertoa siitä muillekin. Huomasin myös, että Suomessa oli
jo siihen aikaan mielenkiintoa. Nuoret alkoivat kiinnostumaan kiinan
opiskelusta.”

Heikkinen
on yleisen mielipiteen mukaan erittäin hyvä opettaja. Hän hyödyntää
opetuksessaan monenlaisia tapoja ja kehittää oppituntejaan paljon. Hän pyrkii
pysymään ajan harjalla ja hyödyntämään yhä kehittyvää teknologiaa. Hänen
mukaansa yksi opettajana olon parhaita puolia on se, että hän pääsee haastamaan
itseään.

”Opetuskin
muuttuu koko ajan. Uusia välineitä tulee, internet kehittyy ja on paljon uusia
opetustapamahdollisuuksia. Ei olekaan enää välttämättä niin, että on kirja ja
CD, joista opetetaan. Se haastaa koko ajan kehittämään opetusta.”

Heikkinen
haluaa puhkaista kuplan siitä, että kiina olisi maailman vaikein kieli. On
olemassa paljon nettisivuja ja sovelluksia, joiden avulla kielen vaikeimpiakin
aspekteja, merkkejä ja ääntämystä, voi harjoitella.

”Ei ole
toista kieltä, jonka alkeet olisi niin helppo opetella kuin kiina. Syyksi
sanoisin ehkä sen, että kiinan kielioppi on mitätön. Ääntämys, erityisesti
toonit, saattavat tuottaa vaikeuksia. Mutta se kupla pitää puhkaista, että
kiina olisi vaikea kieli. Se ei ole.”

SARS-CoV-2-viruksen
aiheuttaman COVID-19 leviämisen ehkäisemiseksi Järvenpään lukion opiskelijakunta
vaatii Järvenpään lukion sulkemista seuraaviksi viikoiksi. Suomen hallitus on
määrännyt kaikki yli 500 henkilön tilaisuudet peruutettaviksi, ja Järvenpään
kaupunki on tiukentanut linjaa entisestään peruuttamalla yli 50 henkilön tapahtumia.
Järvenpään lukiossa opiskelee ja työskentelee yhteensä noin 1000 henkilöä, mikä
ylittää hallituksen linjauksen kaksinkertaisesti ja Järvenpään kaupungin toimet
ainakin 20-kertaisesti.

Järvenpäässä
on jo todettu ainakin yksi koronavirustartunta, ja viruksen leviämisen
mahdollistaminen, varsinkin niin suureen oppilaitokseen kun Järvenpään lukio,
olisi välinpitämätöntä. Merkittävä
osa lukion opiskelijoista, henkilökunnasta ja heidän läheisistään kuuluvat riskiryhmään,
ja varsinkin heidän terveytensä vaarantaminen olisi suorastaan epäinhimillistä.
Lisäksi jopa Helsingistä
ja Hämeenlinnasta asti Järvenpään
lukiolle matkustavat opettajat
ja opiskelijat lisäävät
tartuntariskiä – tartuntoja voi siis tulla Järvenpäähän hyvinkin laajalti Helsingin
ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueelta, minne suurin osa Suomessa todetuista
tartuntatapauksista sijoittuvat.

Satojen opiskelijoiden
saapuminen lukiolle riskeeraa myös tulevan viikon aikana ylioppilaaksi kirjoittavien
opiskelijoiden terveyden ja sitä kautta mahdollisimman hyvän suoriutumisen
ylioppilaskokeissa. Jäljellä olevien kevään ylioppilaskokeiden siirtyminen tulevalle
viikolle aiheuttaa jo suurta ahdistusta opiskelijoissa, eikä mitään
lisähäiriötä kaivata. Koulutuksen jatkuminen Järvenpään lukiossa tulisi siis
tapahtua etäopetuksena niin kauan, kun riski viruksen laajemmasta leviämisestä
on olemassa.

Tanska,
Norja ja Viro ovat jo sulkeneet koulunsa koronariskin vuoksi, ja Suomessakin
monessa koulussa opiskellaan etäopetuksen avulla. Miksi odottaisimme, että
tartunnat leviävät entisestään ennen kuin alamme merkittäviin toimenpiteisiin?
Etäopiskelu on nykyteknologian ja oppilaitosten yleisesti käytössä olevien
ohjelmien ansiosta mahdollista ja jopa yksinkertaista, ja varsinkin lukio-opiskelijoilta
etäopiskelun pitäisi onnistua sujuvasti. Kotona opiskelu toki vaatii niin
opiskelijoilta kuin opettajiltakin paljon, mutta yhdenkin ihmishengen
turvaaminen on kaiken tarvittavan työn arvoista.

Tilanteen
aiheuttama stressi vaikeuttaa opiskelijoiden kykyä keskittyä opiskeluun sekä
tulevaan koeviikkoon ja ylioppilaskirjoituksiin. Suuri osa Järvenpään lukion
opiskelijoista eivät joka
tapauksessa osallistu
ensi viikolla tuntiopetukseen paikan päällä, sillä he tiedostavat itseensä ja
läheisiinsä kohdistuvan riskin, jota joillakin ei todella ole varaa ottaa. Toisaalta
jotkut tulevat kipeinä kouluun liiallisten poissaolojen pelossa.

Lukion
pitäminen auki olisi monin puolin epäoikeudenmukaista useita opiskelijoita
kohtaan. Järvenpään lukion opiskelijakunta vaatii siis Järvenpään kaupungin päättäjiä
sulkemaan koulun tulevasta viikosta lähtien koronaviruksen leviämisen
ehkäisemiseksi lukion opiskelijoiden ja henkilökunnan sekä heidän läheistensä
keskuudessa.

Unna Wallasvaara Järvenpään lukion opiskelijakunnan hallituksen puolesta, 13.3.2020

On jo melkein talvi ja ilmat kylmenevät. Välillä tulee räntää, joskus jäätä. Joka tapauksessa muista pukeutua lämpimästi! Kyllä, myös nilkoista.

Alunperin kirjottanut Josefiina Virtanen