Viime viikon torstaina 31.8. oli lukuvuoden ensimmäinen opiskelijakunnan kokous, jossa käsiteltiin monia mielenkiintoisia Järvenpään lukion opiskelijoita koskevia aiheita. Kokouksen noin kahdellekymmenelle osallistujalle oli tarjolla myös hyvää välipalaa.

Monet käsiteltävistä aiheista liittyivät Suomen satavuotisjuhlavuoteen. Joulukuun viidentenä päivänä koulullamme pidetään itsenäisyysgaala, joka mahdollisesti alkaa muodollisella osuudella puheineen ja esityksineen. Sen jälkeen ympäri lukiota olisi erilaisia pisteitä ja tapahtumia. Opiskelijakunnan hallitus päätti kokouksessa tukevansa gaalan esiintyjää 625 euron edestä.

Suomen juhlavuoden osalta pohdittiin myös kutsuvieraita. Kutsulista on laajahko: joukosta löytyy vanhoja opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajia, eläkkeelle jääneitä opettajia sekä Järvenpään kaupungin nuorisotyön päävastaava.

Koulumme eri tiimeistä oli myös paljon puhetta. Erityisesti tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden tiimiin haluttiin uusia jäseniä. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden, turvallisuuden ja koulun markkinointitiimin toiminnasta kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajaan Riikka Kokkoon (yhteystiedot OPK:n sivuilla).

Kansainvälisten projektien puolella tulee tapahtumaan pienimuotoinen muutos tänä vuonna, kun Italian projektia ei järjestetä enää. Sen sijaan suunnitellaan omakustanteista Ranskan projektia, jota toivon mukaan päästään toteuttamaan keväällä 2018. Lisäksi hallitus päätti tukevansa lukion KV-tuki ry:tä eli kansainvälisiin projekteihin liittyvää tukijärjestöä tänä vuonna 700 eurolla.

Otsikossa mainittu latureiden lainaaminen oli kokouksessa hyvin keskeisenä aiheena. Käytännössä ideana olisi päästä lainaamaan latureita ykköskerroksessa sijaitsevasta opiskelijakunnan kioskista, jos puhelimesta tai tietokoneesta pääsisi loppumaan akku päivän aikana. Hallitus päätti suunnitella ja toteuttaa ideaa, mutta yksityiskohtia pitää vielä hioa. Suuren innostuksen takia päätettiin kehittää myös laturityötiimi, joka vastaa idean toteuttamisesta.

Pienempinä aiheina tuli myös esiin idea jonkinlaisesta yhteistyöstä lähilukioiden tai jopa ammattikoulujen kanssa, mitä aletaan miettiä hieman syksymmällä enemmän. Myös jonkinlaisesta koulun sisäisestä urheilukilpailusta oli puhetta. Toinen myöhempään käsittelyyn jätetty aloite oli K-kaupan kanssa yhteistyössä käytettävä mainosrahahyväntekeväisyyssovellus DOOG, josta kerrotaan myöhemmin lisää. Jos aihe kiinnostaa jo nyt, niin kannattaa käydä kurkkaamassa doogapp.com.

Alunperin kirjoittanut Elsa Helovuo

Lukuvuoden 2017-2018 aloitusjuhlaa vietettiin perjantaina 18.8 lukion opiskelijoiden tarjoaman viihteen, palkintojenjaon ja vierailijan puheenvuoron siivittäminä. Vierailija Sonja Huttunen korosti erityisesti avunhakemisen tärkeyttä.

Järvenpään lukiosta vuonna 2009 valmistuneen Sonja Huttusen elämään on mahtunut jo vaikka mitä. Lukio-opintojensa alussa Huttunen lähti vaihto-oppilaaksi Australiaan ja sai sieltä mukaansa kohennetun kielitaidon lisäksi perusteet itsenäistymiselle. Lukiossa hän perusti Järki-lehden ja oli varmistamassa opiskelijaterveydenhuollon toteutumista. Viimeksi mainitun hän listasi yhdeksi tärkeimmäksi muistokseen lukion ajalta.

Kyseessä oli tilanne, jolloin Järvenpään lukion ainoan terveydenhoitajan työ yritettiin osa-aikaistaa. Järvenpään lukion opiskelijat kokosivat adressin ehdotusta vastaan, ja lopulta Järvenpään kaupunginhallitus luopui ajatuksesta.

Skannaukset: Järvenpään yhteiskoulun ja lukion seniorit ry. 

“Ajatus siitä, että pelkkä lukiolainen voi vaikuttaa asioihin, tuntui mielettömän tärkeältä”, kertoi Sonja Huttunen aloitusjuhlan jälkeen.

“Opiskelijaterveydenhuolto on parantunut todella paljon, ja minä olenkin mukana Järvenpään sosiaali- ja terveyslautakunnassa pitämässä huolta, että se pysyy hyvänä”, kertoi Huttunen. Vuonna 2017 Järvenpään lukiossa toimii kahden terveydenhoitajan lisäksi myös psykologi ja kuraattori.

“Myös kaikki kaverit, joita sain lukiosta, kuuluu osaksi tärkeitä lukiomuistojani”, Huttunen jatkoi. Hän pitää heihin edelleen yhteyttä yhteisen Whatsapp-ryhmän kautta. “Sieltä löytyy kaikenlaisia ihmisiä: arkkitehti, insinööri, lastenhoitaja ja minä, poliitikko.”

Huttunen korosti myös avunpyytämisen tärkeyttä. “Minkä tahansa hidastavan vaivan kanssa voi elää, kunhan osaa pyytää apua.” Hänestä avunpyytämisen perusteet piilevät siinä, että uskaltaa kertoa avuntarpeestaan edes yhdelle henkilölle: kaverille, vanhemmalle tai terveydenhuollon ammattilaiselle. Tarjottu apu pitää myös uskaltaa ottaa vastaan. Esimerkiksi masennus on vaiva siinä missä muutkin – sen kanssa tehdään vain vähän enemmän töitä.

Avunpyytämisessä ei ole mitään hävettävää.

Sonja Huttunen toimii tällä hetkellä kansanedustaja Antti Kaikkosen avustajana. Vuonna 2016 Huttunen valittiin YK:n nuorisodelegaatiksi edustamaan suomalaisia nuoria. Aikaisemmin hän on työskennellyt myös Keski-Uusimaan toimittajana.

Huttunen kertoi olleensa keskiverto-opiskelija lukiossa, mutta tilanne parani huomattavasti, kun hän löysi oman kiinnostuksen kohteen. Hän haki lukion jälkeen opiskelemaan journalistiikkaa ja kansainvälisiä suhteita. ”Se oma juttu löytyy parhaiten kokeilemalla: kansainväliset suhteet oli aluksi minulle lähes täysi mysteeri.” Huttunen painotti, että oman jutun löytäminen saattaa vaatia montakin yritystä.

Tapahtuma alkoi Joona Uusitalon musiikkiesityksellä.

Sonja Huttusen puheenvuoron jälkeen esiintyi Läikkyorkesteri.

Yksitoista ykköstä palkittiin yhteisöllisyyden edistämisestä ryhmäytymispäivinä.

Suvi Nissinen voitti kesällä naisten taidon maailmanmestaruuden.

Alunperin kirjoittanut Emma Virtanen

Tulevaisuuspaneelin toteutustapa poikkesi totutusta, sillä sen sijaan, että oppilaat olisivat esittäneet kysymyksiä panelisteille, tehtiinkin toisin päin. Kysymykset toteutettiin Kahoot!-alustan kautta. Jokainen panelisti oli saanut etukäteen valita yhden kysymyksen, johon hän haluaisi lukiolaisten vastaavan. Sitten kysymys heijastettiin valkokankaalle ja opiskelijat valitsivat puhelimellaan vastausvaihtoehdon, joka oli lähimpänä heidän omia mielipiteitään. Kaikkien vastattua kysymykseen tulivat vastaukset taululle ja panelistit pääsivät kommentoimaan lukiolaisten vastauksia, kertomaan omista ajatuksistaan ja keskustelemaan muiden panelistien kanssa kysymyksestä.

Abdirahim Husseinin kysymys lukiolaisille käsitteli yhteiskunnallista vaikuttamista. Hän esitteli Kahootissaan neljä keinoa, kuinka nuoret saataisiin kiinnostumaan vaikuttamisesta. Opiskelijat pitivät tärkeimpänä asiana sitä, että nuorten näkökulmia tuotaisiin aikaisempaa enemmän esille politiikassa. Kysymyksen laatijan ja lukiolaisten mielipide oli yhtenevä. Hussein lisäsi vielä, että nuorten täytyy päästä keskustelemaan siitä, mitä maailmalla tapahtuu, sillä tulevaisuus tehdään nuorten kautta. Tuuti Piippo halusi lisäksi muistuttaa, että yhteiskunnassa voi vaikuttaa muillakin tavoilla kun politiikalla.

Piipon kysymyksessä mietittiin, mikä olisi parasta, mitä Suomi voisi tarjota maailmalle. Eniten opiskelijat vastasivat vaihtoehtoa ”koulutus”, ja myös panelistit pitivät tätä melko hyvänä vaihtoehtona. Piipon mukaan koulutus antaa mahdollisuuksia, mutta hän myös muistutti, että pelkkää siitä hyötymistä ei kannata miettiä. Piippo tarjosikin ajattelutapaa ”mitä minä voin antaa?” tai vielä pidemmälle vietynä ”mitä Suomi voi antaa?”.

Myös Lari Kotilainen ajatteli, että hyvien numeroiden tavoittelun sijaan kannattaa keskittyä siihen, mikä kiinnostaa ja mikä herättää oman uteliaisuuden. Hussein taas mietti, miten koulutuksen vienti onnistuu käytännössä ja voisiko esimerkiksi ison rahasumman sijasta lähettää apua tarvitsevalle alueelle mieluummin päteviä ihmisiä. Jaakko Winter puolestaan halusi muistuttaa, että vaikka koulutus onkin hyvä asia, myös fyysistä työtä kannattaa tehdä, sillä se vaikuttaa myönteisesti muun muassa terveyteen.

Näiden kysymysten lisäksi paneelissa keskusteltiin myös suomen kielen tulevaisuudesta ja Suomen monikielisyydestä sekä erilaisten kulttuurien ymmärtämisen kasvavasta tarpeesta. Lisäksi Pekka Haaviston kysymys sai aikaan keskustelun liputuspäivistä. Keskustelu johti ideaan epäonnistumisen päivästä, jonka perusteluna oli se, että kaikki epäonnistuvat joskus.

Tulevaisuuspaneelin lopuksi vierailijat esittivät toiveensa tulevaisuuden suomalaisille. Suomalaisiin kaivattaisiin lisää joustavuutta, positiivisuutta ja toisten hyväksyntää.

Jos unelmasi ei pelota sinua, se ei ole tarpeeksi iso. – Abdirahim “Husu” Hussein

Kuten monesti aikaisemminkin, usealle lukiolaiselle tämä tapahtuma tuli yllätyksenä. Kokonaisuudessaan paneeli oli loistavasti koottu: aiheet olivat ajatuksia herättäviä ja lukiolaiset seurasivat keskustelua suurella mielenkiinnolla. Myös Kahootin käyttö toimi, sillä nyt jokainen pääsi osallistumaan kertomalla oman mielipiteensä eikä seuraaminen ollut pelkkää passiivista istuskelua. Paneelin jälkeen riensimme haastattelemaan vierailijoista Lari Kotilaista, Abdirahim Husseinia, Pekka Haavistoa ja Tuuti Piippoa.

Aurinkoisena torstaina 27.4. oli vuorossa Järjen perinteikäs vierailu jonkin suomalaisen lehden toimitukseen. Tänä vuonna matkakohteeksi oli saatu Suomen Kuvalehti.

Suomen Kuvalehden toimitus sijaitsee neljännessä kerroksessa Otavamedian valkoisessa betonirakennuksessa Pasilassa. Aulassa meidät otti vastaan Järvenpään lukion kasvatti, toimittaja Susan Heikkinen. Hän johdatti meidät kokoustilaan, jossa oli tarjolla limua ja munkkeja. Ensin Heikkinen kertoi meille Suomen Kuvalehdestä ja omasta osastaan sen tekemisessä. Opimme esimerkiksi että yhden jutun tekemiseen menevä aika vaihtelee hurjasti. Vaikkapa yhdestä henkilöstä tehtävään juttuun tarvitaan ensin jopa useita haastatteluita, tai jos kyseessä on esimerkiksi kirjailija, täytyy hänen tuotantoonsa ensin tutustua. Tämän jälkeen haastattelussa tallennettu nauha puretaan, ja itse jutun kirjoittamiseen saattaa jäädä aikaa vain jokunen päivä, mikä saattaa olla hieman tuskallista hitaammille kirjoittajille.

Saimme kaikki myös omat kappaleet Kuvalehden juhlanumerosta ja Kanava-lehdestä. Keskustelutuokion ja kiperien kysymysten jälkeen pääsimme seikkailemaan rakennuksen syövereihin.

Rakennus itsessään oli jo kiehtova arkkitehtuurinsa puolesta pienine sisäikkunoineen ja kuiluineen. Pääsimme kävelemään neliönmuotoista käytävää pitkin ympäri koko neljännen kerroksen toimistohuoneelta toiselle. Näimme eri aloihin erikoistuneiden ihmisten työarkeen ja saimme kuulla erilaisista lehteen liittyvistä töistä. Näimme myös muidenkin Otavamedian lehtien työntekijöitä. Opimme paljon erilaisia faktoja, kuten että Golf-lehti on Suomen suosituin urheilulehti, Suomen Kuvalehdessä infografiikkaan erikoistuneita henkilöitä on vain yksi ja että Kuvalehden Twitter-tilillä on yli 100 000 seuraajaa. Kierroksen jälkeen jatkoimme juttelua ja kyselyä ja suuntasimme alakerran aulaan hyvästelemään ja päivittämään Snapchat-tarinamme.

Teksti Anni Säynätjoki

Kuvat Aliisa Rantanen

Tänään 13.4 opiskelijakunnan kokouksessa päätettiin stipendeistä, tulevasta Tampereen opintomatkasta ja ensi syksyn toimintapäivästä. Myös vapputapahtuma ja sen munkit tulivat puheeksi.

Hieman yli tusina opiskelijaa oli kokoontunut tänään auditorioon opiskelijakunnan kokoukseen. Kaikki puheenjohtaja Riikka Kokon esittämät ehdotukset hyväksyttiin äänienemmistöllä.

Tämän noin kymmenen minuuttia kestäneen kokouksen asialistalla oli ensimmäisenä stipendien suuruudet ja niiden osoitukset aikaisemmille opiskelijakunnan hallituksen jäsenille sekä koulun lehden entiselle päätoimittajalle. Stipendien hyväksytyt suuruudet vaihtelevat sadasta eurosta sataanviiteenkymmeneen euroon.

Vapputoiminnan suunnittelua laitettiin alulle, muun muassa munkkien ja suunnitellun tapahtuman pituuden suhteen. Alustava ehdotus vapputapahtuman pituudelle on 25 minuuttia. Vappua vietetään toukokuun ensimmäisenä päivänä.

Lisäksi opinto-ohjaajat hakivat tukea tulevaa opintoretkeä varten. 16. päivä toukokuuta järjestettävä opintoretki vie lukiolaisia tutustumaan tamperelaisiin korkeakouluihin. Bussikulut ovat kokonaisuudessaan 600 euroa, josta opiskelijakunta päätti maksaa puolet. Retkeen osallistuvilta opiskelijoilta kerätään kahdeksan euron maksut.

Syksyn toimintapäivä järjestetään 1. syyskuuta. Opiskelijakunta kannatti innokkaasti tulevaksi ohjelmanumeroksi elokuvateatterikäyntiä, jonka kustannukset ovat noin 700 euroa. Viime toimintapäivän elokuvana oli Mike ja Dave häädeittejä vailla. Elokuvateatterin lisäksi pohdinnassa oli kuplafutis, joka nostaa kustannuksia jossain määrin. Viime vuoden tavoin valittiin myös tulevan syksyn toimintapäivän budjetiksi tuhat euroa.

Abitoimikunnan perustamiskokous pidetään ensi keskiviikkona 19.4 kello 14.35 luokassa 2064. Kaikki kiinnostuneet (tulevat abit) sinne! Kokouksessa valitaan vastuuvetäjät esimerkiksi abishow’ta, lakanoita, karkkeja ja rekka-ajelua varten.

Alunperin kirjoittanut Emma Virtanen

Opetushallituksella on kova tarve pysytellä ajan hermoilla muuttuvan yhteiskunnan mukana, ja tämä tarkoittaa muutoksia uuteen opetussuunnitelmaan. Harkinnassa olevat muutokset aiheuttaisivat erityisesti tieteisiin perustuvien oppiaineiden opetuksen kokevan ennennäkemättömiä oikaisuja.

Opetushallitus lupailee OPS:iin lisättäväksi esimerkiksi vaihtoehtoiset faktat luonnontieteiden opetukseen. Tämä tarkoittaa sitä, että oppilaat saavat vapaammat mahdollisuudet ilmaista omaa näkemystään maailmasta. Jos oppilas kokee esimerkiksi vahvaa erimielisyyttä vaikkapa populaation koosta tai historiallisen tapahtuman päivämäärästä, hän voi muokata faktaa itselleen sopivaksi. Tämän perusteella oppilas saa myös esimerkiksi keksiä, siis muotoilla erilaisia tutkimustuloksia tai laskelmia omia perusteluitaan paremmin pohjustaakseen.

Opetushallitus on myös katsonut, että perusteet ilmastonmuutoksen todellisuuteen ovat menettäneet pohjansa, ja hallituksen jäsenetkin yhtyvät siihen, että Suomessa voitaisiinkin kaivata pidempiä rantakelejä. Tämän vuoksi ilmastonmuutoskin on näillä näkyvin poistumassa opetuksen piiristä.

Keskusteluja käydään myös siitä, pitäisikö opettajien saada laajemmat oikeudet oman näkemyksensä esiin tuomiseen. Ollaan huomattu, että auktoriteetti saa suuremmankin ryhmän hullaantumaan mielettömistä aatteista, ja tätä etua suunnitellaan otettavaksi käyttöön opetuksessakin. Uudistus tarkoittaisi, että mikäli terveystiedon opettaja ei koe koskemattomuutta erityisen merkittävänä oikeutena tai yhteiskuntaopin opettaja on sitä mieltä etteivät köyhät tarvitse terveydenhuoltoa, saisivat opettajat tuoda aatteensa vapaasti esiin.

Opetushallitus kertonee syyslukukauden alkupuolella, mikäli muutoksia ollaan ottamassa käytäntöön. Siihen asti jää vain arvailujen varaan, kuinka radikaalisti opetus tulee vielä muuttumaan.

Alunperin kirjoittanut Katri Lempiäinen

Uusi opiskelijakunnan hallitus valittiin vaaleilla 26. tammikuuta. Tällä kertaa puheenjohtajan pestin nappasi itselleen Riikka Kokko, joka oli myös edellisellä hallituskaudella mukana toimintavastaavana. Toista vuottaan lukiossa opiskeleva Kokko tahtoo hallituksen uutena puheenjohtajana lisätä yhteistyötä lähilukioiden ja Suomen Lukiolaisten Liiton kanssa sekä vaikuttaa koulun yleiseen ilmapiiriin.

Puheenjohtaja Riikka Kokko

Puheenjohtajan tehtävinä on johtaa opiskelijakunnan kokouksia, joihin jokainen lukiolainen on tervetullut päättämään yhteisistä asioista sekä myöntää rahoitusta toimintavastaaville, jotka järjestävät yhteisiä tapahtumia lukiolla.

Opiskelijakunnan hallituksen tehtävänä on ennen kaikkea ajaa lukiolaisten etua.

”Meille saa tulla heittämään mitä vaan ideoita, ei sen tarvitse olla mitään kunnon poliitikkojauhantaa. Jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa opiskelijakunnan toimintaan”, sanoo Kokko.

Yhteensä opiskelijakunnan hallituksessa on kaksitoista jäsentä, ja kokouksia pidetään aina tarvittaessa, yleensä muutaman kerran kuussa. Hallituksessa on kolme toimintavastaavaa, kaksi kioskivastaavaa, kirjavastaava, sihteeri, kaksi PR- ja tiedotusvastaavaa sekä ympäristövastaava. Eikä tietenkään saa unohtaa itse puheenjohtajaa ja varapuheenjohtajaa.

Hallituksen kokouksissa on lämmin tunnelma ja toki haastattelijoita kiinnosti myös kokousten ravitsemuspuoli, mistä pidetään Kokon mukaan hyvää huolta. ”Kysyn yleensä muilta hallituksen jäseniltä, mitä he haluaisivat syödä, ja yleisesti ottaen meillä on kyllä ihan kelpo safkat.”

Tulevalta hallituskaudelta Kokko toivoo enemmän lukioiden välistä yhteistyötä ja opiskelijoiden aktiivisuutta ja positiivista meininkiä. ”Me ollaan täällä teitä varten”, summaa Kokko lopuksi.

Opiskelijakunnan hallitus.
Jäsenet vasemmasta yläkulmasta: Maija Mäkinen (PR- ja tiedotusvastaava), Tuuli Pitkänen (PR- ja tiedotusvastaava), Joakim Nyberg (kiskavastaava), Teemu Enström (kiskavastaava), Tuomas Härmä (ympäristövastaava) ja Riikka Kokko (puheenjohtaja).
Vasemmasta alakulmasta: Enni Kuutti (kirjavastaava), Elias Räinä (toimintavastaava), Lassi Laasasenaho (toimintavastaava), Aleksi Mettiäinen (sihteeri). Kuvasta puuttuu Santeri Karttunen (varapuheenjohtaja) ja Jerry Halme (toimintavastaava).

Järvenpään lukion opiskelijakunta löytyy myös Facebookista ja Instagramista.

Alunperin kirjoittanut Elsa Helovuo ja Olivia Horjamo

Tiistai-iltana 7.2 Järvenpään kaupunki tiedotti, että Kinnarin koulun vanha B-rakennus puretaan sisäilmaongelmien takia. Osa koulun oppilaista siirtyy Järvenpään lukiolle tulevan remontin edestä, kun abiturientitkin painuvat lukulomille.

Hiihtoloman jälkeen lukiolla nähdään uusia, pieniä, kasvoja. Kinnarin koululla purkutyöt alkavat ensi kesänä, mutta sisäilmaongelmista johtuvan oireilun takia koululaisia ripotellaan jo nyt pitkin Järvenpäätä.

Osa koululaisista siirtyy Kinnarin C-rakennukseen ja Yhteiskoululle opiskelemaan, mutta tilanpuutteen vuoksi koulun liki kolmestasadasta oppilaasta noin sata siirtyy Järvenpään lukiolle opiskelua jatkamaan.

1-2 -luokkalaisten majailu lukiolla kestää tämän kevään.

Lukiolle kuljetaan Kinnarin koululta bussikyydillä aamulla, ja sieltä takaisin päivällä. Syksyllä 2017 on odotettavissa, että koululaiset pääsevät eräänlaisiin siirtotiloihin lähelle Kinnarin koulukompleksia.

7.2 tiistai-illan tiedotustilaisuudessa Kinnarin koulun rehtori Hanna Saarinen avasi yleisölle suunnitelmia lukioon siirtymiseen liittyen.

“Järvenpään lukiolta on löytynyt meille yhtenäinen tilakokonaisuus kolmannesta kerroksesta johon kaikki mahtuvat.” Saarinen osoitti erityistä iloa lukion isoa salia ja musiikkitiloja kohtaan. Välituntien viettopaikkaa kaavaillaan lukion tekonurmelle.

Lasten ja nuorten sekä sivistyksen ja vapaa-ajan palvelualuejohtaja Marju Taurula mainitsi tiedotustilaisuudessa lukiosuunnitelman olevan “turvallinen ja outo seikkailu”, johon koululaisten on hyvä ryhtyä.

Lukion rehtori kommentoi tulevia muutoksia

”Oppilaiden ja opettajien elämään tällä järjestelyllä ei tule olemaan vaikutuksia”, kertoo koulumme rehtori Marja-Liisa Lehtiniemi.

Ala-astelaisten tuloa on valmisteltu paljon ja järjestelyt on pyritty hoitamaan niin, ettei niistä tulisi haittaa niin lukiolaisille kuin ala-astelaisillekaan. Lehtiniemen mukaan opetustiloista ei tule olemaan pulaa, sillä lukiossamme opetus vähenee abien lähdettyä. Ahtaudesta ei siis missään nimessä pitäisi tulla ongelmaa.

Rehtori Marja-Liisa Lehtiniemi. Kuva: Emma Virtanen

Ruokailutkin on suunniteltu niin, että 1-2 -luokkalaisten ruokatunnit ovat kello 10:30. – Näin he saavat syödä rauhassa, eikä lukiolaisten ruokailua varten tarvita mitään erikoisjärjestelyjä.

Koulun henkilökunta on suhtautunut ala-astelaisten tuloon positiivisesti. Opettajat ovat olleet todella innoissaan uusista tulokkaista, ja Lehtiniemi uskookin ala-astelaisten tuovan lisää eloisuutta lukioomme. ”Toivon, että voisimme kaikki pitää yhdessä huolta uusista pienistä oppilaista”, sanoo rehtorimme vielä toiveikkaana.

Alunperin kirjoittanut Siiri Parviainen ja Emma Virtanen

Roman Schatz tarjosi lukiolaisille lämpimän paketin suvaitsevaisuutta ja ohjeita elämälle lukuvuoden avajaisissa 12.8.2016.

Kirjailija-toimittaja Roman Schatz poikkesi Järvenpään lukion Areenalla saarnaamassa maailman epäkohdista ja jakamassa omia elämänviisauksiaan. Saksalaissyntyinen Schatz saapui Suomeen vuonna 1986 ja on sen jälkeen toiminut Yleisradion juontajana, kirjoittanut kiitettävän määrän erilaisia teoksia sekä isännöinyt Yleisradion keskusteluohjelmaa nimeltä Roman Schatzin Maamme- kirja . Itseään “mamu-sedäksi” nimittävä Schatz pitää rasismia yksinkertaisesti tyhmänä muoti-ilmiönä ja ylistää latinan kieltä.

Roman Schatzin mukaan sivistys on sitä, että pystyy orientoitumaan maailmankaikkeudessa, ja että pystyy sanomaan oman sijaintinsa siellä. Mediassa esiin nostettuja kamaluuksia seuratessa voi olla vaikea olla huolestumatta ja tuntematta maailmanlopun lähenemistä. Tähän alarmistiseen piirteeseen vedoten Schatz kertoo, että maailma on loppunut viimeiset 5000 vuotta ja aina on mennyt huonosti. Hänen mukaansa jyvät täytyy osata erotella akanoista ja tajuta, mihin kannattaa uskoa. Maailmankuvan jatkuva muuttuminen tekee tästä kaikesta kuitenkin haasteellista.

“Jossain vaiheessa luultiin, että Aurinko kiertää maapalloa ja Jumala valvoo, piru ja enkelit ovat kaikki sillä selvää. Kylmä sota, hyvät pahat ja rumat, tämä on yksinkertainen algoritmi.” Kuitenkin yksinkertainen algoritmi sekoittui, avaruusteleskooppi Hubble tuli ja yhtäkkiä tiedetään että maailmankaikkeus laajeneekin kiihtyvää vauhtia. Schatz sanoo ihmisen paikan pienenevän omassa universumissaan. Ihmisen kyky orientoitua ja löytää itsensä maailmankaikkeudessa riippuu ihmisen omista vaistoista erottaa helposti hyvät, pahat ja rumat.

Roman Schatz avaa myös omaa mielipidettään seksuaalisuudesta sekä rasismista. Hänen mukaansa kaikkeen mihin ihminen on itse syytön, ei tulisi koskea; ihon värin, seksuaalisuuden, synnyinmaan ja äidinkielen ollessa biologisia ja ihmisen vaikutuksen ulkopuolella, uskonto ja politiikka kuuluvat sitten toiseen ryhmään. Schatz sanoo, että poliittisista mielipiteistä ja uskonnollisista vakaumuksista täytyisi ehdottomasti keskustella.

Hän tekee selväksi oman näkemyksensä siitä, että jokaiseen kulttuuriin syntyy jossain kohdassa jonkinlainen jumala, joka (gjos ihmiset ovat tarpeeksi tyhmiä) erottaa ihmisryhmiä toisistaan. Tähän hänen mukaansa ei olisi varaa aikakaudella, jolloin lentokoneella pääsee vuorokaudessa minne tahansa maailmassa.

Schatzin puhuessa seksuaalisuudesta ja sen evolvoitumisesta, hän sivuaa horisontissa näkyvää homoavioliittoa ja kaukaiselta tuntuvaa ryhmäavioliittoa, joka kerää jonkin verran myös naurunpyrähdyksiä yleisössä. Hän kannustaa kehittämään itse omaa seksuaalisuuttaan sellaiseksi, josta itse ja muut voivat nauttia, joka on laillinen, vastuuntuntoinen ja joka ei ole keneltäkään pois. Schatz pitää huolestuttavana, kuinka moni ihminen uskoo naisen olevan L’Oréalin arvoinen, ja että parasta mitä mies voi saada on Gillette. Meidän tulisi kehittää omaan kehoomme sellainen suhde, että voimme nauttia siitä vähemmän tai enemmän riippumatta siitä miltä näytämme.

Mä olen tuntenut naisia jotka ovat olleet arvokkaampia kuin L’Oréal ja olen saanut paljon parempaa kuin Gillette. Uskokaa pois.

“Mamusedän” saavuttua Suomeen hänen piti lähteä autolla Helsingin keskustaan. Suomea osaamaton Schatz löysi kuitenkin lopulta oikean tien, josta kiittää latinan kieltä. Ruotsinkielisen tiekyltin samankaltaisuus saksankieliseen selittyy samalla kantakielellä. 9-vuotiaana ensimmäisenä vieraana kielenä latinaa opiskellut Schatz muistuttaa Euroopan ja koko sivistyneen maailman, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, äidinkielellisen perustan piilevän tuossa kuolleessa kielessä. Ilman latinaa Schatz sanoo että ei osaisi Suomea vieläkään, eikä olisi löytänyt varmaan edes lukiollemme.

Latinaa kannattaa opiskella pelkästään sen takia, ettei teitä kuseteta.

Schatz lohduttaa kuitenkin harvinaisempien kielten opiskelijoita vielä tärkeällä muistutuksella; Kieliin liittyy monenlaisia hyötyjä, joita ei pitäisi arvioida ainoastaan sen perusteella, kuinka paljon niillä mahdollisesti tienaa myöhemmin.

Roman Schatzin mukaan kenenkään ei tarvitse aikuisena ratkaista matemaattisia yhtälöitä, mutta pitää asian ytimenä juuri tätä; Ihmisen täytyy osata ymmärtää mitä ja milloin hän mitäkin tarvitsee.

Tässä kaoottisessa maailmassa, joka nopeutuu kokoajan ja jossa tietää että ei voi pysyä perässä aivojen eksponentiaalisen kehittymättömyyden takia, paras tapa oppia ja pärjätä on Schatzin mukaan leikkimällä. Homo ludens eli leikkivä ihminen ei ota itseään tai omistamaansa tavaraa liian vakavasti. Tällaiseen Johan Huizingan “Homo Ludens” -teokseen perustuvaan elämänviisauteen Roman Schatz päätti puheensa.
[pullquote-left]Me tultiin tänne leikkimään, jookosta?[/pullquote-left]

Alunperin kirjoittanut Emma Virtanen

Perjantaina 20.5. Järjen toimitus hyppäsi junaan kohti Helsinkiä. Kohteena oli Lännen Median toimitus, jossa pääsisimme tutustumaan toimituksen saloihin.

Lännen Media on 12 eri maakuntalehden tuotantoyhtiö, joka toimii eri puolilla Suomea. Lännen Media tuottaa ajankohtaisia uutisia, niiden kuvia, videoita ja grafiikkaa, sekä erilaisia teema-artikkeleita. Lännen Median uutishuone, jossa toimituksemme vieraili, sijaitsee Alma-talossa, Alvar Aallon kadulla Helsingissä.

Vierailulla oppaanamme toimi päätoimittaja Matti Posio. Posio esitteli sekä rakennusta, että toimitusta. Hän esimerkiksi näytti meille erilaisten Lännen Mediaan kuuluvien lehtien, kuten Aamulehden, artikkeleita. Posio esitteli toimituksellemme kaikki Lännen Mediaan kuuluvat lehdet ja vastasi moniin kysymyksiin lehtien taitosta ja artikkelien luomisesta. Saimme esimerkiksi tietää, että artikkelin aiheesta ja pohjatiedosta riippuen artikkelin kirjoittamiseen kuluu aikaa minuuteista päiviin. Saimme myös vihiä hyvästä otsikoinnista: nettiartikkeleiden otsikoiden täytyy paljastaa enemmän kuin sanomalehtien, sillä netissä olevien artikkelien yhteydessä ei välttämättä ole kuvaa havainnollistamassa aihetta.

Lännen Media

– tuottaa sisältöä 12 lehteen

– 40 journalistia Suomessa ja ulkomailla

– levikki n. 500 000 lehteä

– lukijakunta n. 1,2 miljoonaa

Esittelimme toimittajille Järjen nettisivut, jotka saivat kehuja ulkoasustaan. Toimittajat lupasivat käydä lukemassa lehteä aika ajoin. Myös Lännen Median lehdet julkaisevat juttujaan netissä ja nykyteknologia on valloittanut lehtien toimituksen – journalistit eri puolilta Suomea osallistuvat kokouksiin videopuhelun välityksellä. Toimittajat nostivat esille myös sen, kuinka helposti Suomessa voi haastatella poliitikkoja ja jopa presidenttiä tai päästä seuraamaan eduskunnan istuntoja.

Lännen Median toimittaja Lauri Nurmi työskenteli kolmen jakson ajan yhteiskuntaopin ja historian opettajana Järvenpään lukiossa.

Toimittajat antoivat meille hyviä elämänohjeita, kuten ”Olkaa uteliaita” ja ”When the going gets tough, let the tough get going”. Näitä ohjeita aiomme noudattaa tiiviisti.

Alunperin kirjoittanut Tilda Häsä ja Sanni Jääskeläinen