Peppumiehen synty osa 5.

On jo melkein talvi ja ilmat kylmenevät. Välillä tulee räntää, joskus jäätä. Joka tapauksessa muista pukeutua lämpimästi! Kyllä, myös nilkoista.

Alunperin kirjottanut Josefiina Virtanen

Nora Roberts on yhdysvaltalainen kirjailija, joka on kirjoittanut yli 200 teosta, joista useat ovat päätyneet New York Timesin bestseller-listalle. Järjen toimittaja Kaisa Mäkelä päätti ottaa selvää, mistä Robertsin River’s End-kirjassa onkaan kyse.

Kirjan päähenkilö Olivia Tanner on vain neljä-vuotias, kun hänen täydellinen elämänsä Los Angelesissa kahden tunnetun näyttelijän lapsena muuttuu täysin yhdessä yössä. Hänen kaunis ja hyvin menestynyt äitinsä Julie MacBride murhataan, ja hänen isänsä Sam Tanner tuomitaan vankeuteen kyseisestä rikoksesta. Olivia, joka tunnetaan myös nimellä Livvy, lähetetään asumaan omien isovanhempiensa luo Washingtoniin kauas julkisuudesta ja lehdistön juoruista. Ajan kuluessa Olivian muistikuvat alkavat sumentua yön tapahtumista. 12-vuotiaana hän kuitenkin löytää nipun vanhoja lehtiä, jotka kertovat, mitä todella tapahtui, eikä hän sen jälkeen voi enää unohtaa. 

Olivian ollessa 19-vuotias hän saa vieraakseen äitinsä murhan tapausta tutkineen poliisin pojan Noah Bradyn. Noah on nuori kirjailijan urasta haaveileva toimittaja, joka on hyvin kiinnostunut Sam Tannerin ja Julie MacBriden tapauksesta ja toivoo saavansa Olivialta vastauksia kysymyksiinsä tapausta koskien. Olivian ja Noahin välillä alkaa pian kipinöidä, mutta tilaisuutta rakkaudelle ei tule Noahin ollessa epärehellinen kirjahankkeestaan. 

Vuosia myöhemmin, Noahista on tullut menestynyt true crime-kirjailija. Sam Tanner ottaa häneen yhteyttä ja kertoo haluavansa Noahin kirjoittavan oman tarinansa. Noah, joka edelleen haaveilee kyseisen kirjan kirjoittamisesta menee San Quentinin vankilaan kuulemaan Samin tarinan jo 20 vuotta sitten tapahtuneesta murhasta. Hän alkaa kirjoittamaan kirjaansa, vaikka kaikki tapahtumien osalliset eivät olekaan yhtä mieltä, että se on hyvä idea. Pian Noahin saadessaan kirjansa alkuun Sam vapautetaan vankilasta. Samaan aikaan Noahin ja Olivian välit lämpenevät jälleen. Tunnelma alkaa kuitenkin kiristyä Samin ollessa jälleen vapaana. 

Mielestäni River’s End on hyvä, muttei kovin erityinen kirja. Odotin hieman enemmän, mitä kirja lopulta antoi, mutta lukukokemuksena se on oikein mielekäs. Kirjassa pysyy hyvä tasapaino läpi koko tarinan sen sisältäessä hyvin tapahtumarikkaiden ja jännittävien lukujen lisäksi myös rauhallisia ja pohdiskelevia hetkiä. Kirjassa erityisen mielenkiintoista on mielestäni seurata Olivian kasvua lapsesta nuoreksi aikuiseksi tarinan edetessä. 

Roberts kirjoittaa tavalla, joka saa lukijan tuntemaan itsensä jollain tapaa osaksi tarinaa. Miljöö sekä henkilöt kuvataan tarkasti, ja lukijan on helppoa saada jonkinlainen kuva mieleensä kirjan ympäristöstä sitä lukiessa. Vaikka kyseinen kirja onkin kirjoitettu monta vuotta sitten, sen tapahtumat sopivat silti hyvin myös tähän päivään. Kirjan tapahtumat olivat hieman ennalta-arvattavia, mutta lukeminen ei missään kohdassa tuntunut työläältä. Roberts kirjoittaa selkeää ja helppolukuista tekstiä, ja vaikka River’s End ei aivan täyttänyt odotuksiani, aion ehdottomasti lukea lisää Robertsin kirjallisuutta. 

Alunperin kirjoittanut Kaisa Makela

Kouluvuoden ensimmäinen koeviikko on pian täällä ja niin on syysflunssatkin. Pukeudu lämpimästi, nuku hyvin ja juo paljon kuumaa mehua tai teetä, jotta paranisit mahdollisimman pian. Muista kuitenkin, että oma terveys ja hyvinvointi menee aina koulun edelle!

Alunperin kirjottanut Josefiina Virtanen

Euroviisut. Vuoden kohokohta, joka saa vuosittain yli 200 miljoonaa ihmistä vastaanottimiensa äärelle seuraamaan jättimäistä musiikin ilotulitusta. Euroviisufanit ympäri maailman ovat koko pitkän ja raskaan vuoden joutuneet odottamaan juuri tätä viikkoa. Arvon lukijat, Euroviisut ovat täällä!

Tänä vuonna euroviisut järjestetään Tel Avivissa, Israelissa. Kaiken takana on yksi tyttö, viime vuoden voittaja, israelilainen Netta, jonka kappale Toy valloitti eurooppalaisten sydämet tasan vuosi sitten. Netta toi viisut Israeliin kahdenkymmenen vuoden odotuksen jälkeen. Ei siis ihme, että israelilaiset ovat olleet innoissaan niiden järjestämisestä. Netan voitto oli odotettu jo ennen itse kilpailua Toy:n musiikkivideolla oli yli kaksikymmentä miljoonaa näyttökertaa YouTubessa. Voitto kuitenkin jakoi ihmisiä raivokkaasti. Osa ei käsittänyt alkuunkaan, miksi kappale voitti – olihan laulu hyvin erilainen edellisten vuosien voittajiin verrattuna.

Fakta on kuitenkin se, että tällä viikolla 41 maata kilpailevat vuoden 2019 euroviisujen voittotittelistä ja ensi vuoden viisujen isännöinnistä. Viisufanina voin myöntää, että alkuvaiheessa, kun kappaleita alettiin julkaisemaan, oli niiden laatu heikohkoa. Muutaman kuukauden kuluttua alkoi kuitenkin näyttää paremmalta. Ennakkosuosikitkin löysivät itsensä fanien sydämiin varsin nopeasti.

Tel Avivin valinta isäntäkaupungiksi ei ollut sinänsä helppo valinta. Missä kaupungissa kisat pidetään? Mitä vaihtoehtoja isäntäkaupungille olisi? Lisäksi epävakaus on saanut monet miettimään, onko kisapaikalle meneminen varmasti turvallista näissä olosuhteissa. Monet ovat myös boikotoineet Israelissa järjestettäviä viisuja poliittisista syistä).

Politiikka on usein aihe, jota yritetään kaikin tavoin välttää euroviisuissa. Yleisintä politiikkaa, mitä euroviisuissa nähdään, on naapurimaiden äänestäminen. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun suomalaiset äänestäisivät Ruotsia. Viime vuosina Venäjän ja Ukrainan alueella on ollut paljon poliittisia erimielisyyksiä euroviisujen alla. Näin on käynyt myös tänä vuonna. Ukrainan edustajaksi valitulta MARUV:ilta kysyttiin haastattelussa, kuuluuko Krimi Ukrainalle vai Venäjälle. Tähän MARUV vastasi, että Ukrainalle. Euroviisuissa on yleinen sääntö, ettei poliittisiin asioihin ei oteta kantaa. Tästä johtuen EBU (Euroopan yleisradiounioni) päätti kieltää Ukrainan osallistumisen tämän vuoden euroviisuihin. Ensinnäkin ihmeellinen ratkaisu kysymyksen esittäjältä (euroviisujen voittaja vuodelta 2016). Eikö hänellä todellakaan ollut käsitystä, mihin sen kaltaisen kysymyksen esittäminen voisi viedä. Toiseksi on rankkaa, että MARUV oltiin jo valittu edustamaan Ukrainaa ja yhtäkkiä hänet suljetaan kilpailusta. Politiikka ei ole koskaan tuonut euroviisuihin mitään positiivista mukanaan.

Entäs tämän vuoden ennakkosuosikit? Suurin ennakkosuosikki tällä hetkellä on Alankomaiden Duncan Laurence, jonka laulun nimi on Arcade. Kappaleessa Duncan laulaa peliriippuvuudesta, jota voi verrata ihmisten väliseen rakkauteen. Aihe ei yllätä, sillä rakkaus on usein euroviisuissa yleisin laulunaihe. Kappaleen musiikkivideo on intiimi: Duncan ui vedessä täysin alasti. Itse laulu on melko rauhallinen, joka kuitenkin purkaantuu hieman kertosäkeistössä. Etenkin viimeinen kertosäkeistö tuo kappaleen upeuden pinnalle. Myös Duncanin ääni on lumonnut monet. Euroviisujen harjoitusten alla laulajan kannatus on hieman laskenut. Monet fanit ovat olleet jopa pettyneitä hollantilaisen lavaesitykseen: useiden mielestä Duncan soittamassa keyboardia ei riitä tämän upean laulun esitykseksi.

Toinen suuri ennakkosuosikki on, yllätys yllätys, Ruotsi. Kaunis länsinaapurimme on aina loistanut euroviisuissa niin teknisellä kuin musikaalisella osaamisellaan. Ruotsi on voittanut viisut jopa kuusi kertaa, isännöinyt kuusi upeaa viisuviikkoa maallaan. Tällä kertaa itse kunniatehtävässä Ruotsia edustaa John Lundvik. John voitti Ruotsin oman karsinnan Melodifestivalenin kappaleellaan Too Late For Love. Kappaleen sanoma on nimensä mukaisesti se, ettei ikinä ole liian myöhäistä rakkaudelle. Laulun huikeaksi tekeviä osia ovat upea lavashow, Johnin erinomainen ääni sekä mieletön gospelkvartetti taustalla laulamassa. Kappaleen hyvä fiilis välittyy joka ikiselle, joka esityksen koskaan tulee näkemään. Trust me!

Entäs se Suomi sitten? Palataan muutama kuukausi taaksepäin, kun Yle vihdoin ilmoitti, että Darude edustaa yhdessä Sebastian Rejmanin kanssa Suomea euroviisuissa 2019. Alussa vaikutti siltä, että kaikki olivat hyvin innoissaan. Vaikka itseäni elektroninen musiikki viisuissa ei ole koskaan säväyttänyt, oli Daruden nimi kuitenkin juttu, millä olisi voinut pärjätä. Mutta sitten julkaistiin kolme kappaletta, joista yksi, Look Away, valittiin maaliskuussa Uuden Musiikin Kilpailussa edustamaan Suomea. Jokaisesta biisistä puuttui jotain. Yksi huomio tuli ilmille jokaisesta kappaleesta: kertosäkeistöt olivat heikkoja. Minkään kolmen laulun kertosäkeistö ei saa hyvää fiilistä, edes toivonkipinöitä ilmoille. Edustuskappale Look Awayssa oli muuten hyvä rakenne, menevät säkeistöt sekä rytmi, mutta kertosäkeistö tylsä kuin mikä. Myöskään lavaesitys ei silmiä hivellyt.

Tiistain semi-finaalissa suomen karsinnan heikkoja kohtia ei oltu hiottu paremmiksi. Lavashow oli jopa huonompi kuin Turussa. Rejmanin laulu tosin oli miksattu paremmin televisiosta kuuluvaksi, mutta tämäkään ei kokonaisuutta pelastanut. Suomi ei tänäkään vuonna taistele toisesta viisuvoitosta. Näin suomalaisena harmittaa, ettei Darude päässyt euroviisulavalle Sebastian Rejmanin kanssa paremman kappaleen kanssa revittelemään suosiossa. Olisi ollut ilo kuulla jälleen Suomen nimi finalisteja luetellessa.

Mikä Suomen voisi nostaa viisufinaalin parhaimmistoon. Sosiaalisessa mediassa on ollut paljon keskustelua nykyisestä karsintaformaatista. Kutsuartisti ja kappaleen valinta -prosessi ei ole tyydyttänyt katsojien mieliä. Jopa perinteinen karsintamenetelmä on saanut selvästi enemmän kannatusta kuin kutsuartisti, jonka muutamasta laulusta valitaan yksi. Kenties vuonna 2020 saisimme nähdä aidon ja perinteisen euroviisukarsinnan.

Loppuun haluan esittää vielä tärppejä tämän vuoden viisuja seuraavalle:

-Katso koko finaali loppuun asti! Euroviisufaneja ei hemmotella ainoastaan kilpailukappaleilla, mukaan on mahdutettu myös muita upeita ohjelmia ja ennen kaikkea juontajat. Joskus välinumerot voivat nousta jopa kilpailukappaleita paremmiksi! Tällä kertaa maailmankuulu Madonna nousee euroviisulavalle esittämään välinumeron.

-Finaalin huippuja tulevat olemaan (yksittäisen euroviisufanin mielipiteen perusteella) Alankomaat, Ruotsi ja Venäjä. Huvittavan ja söpön esityksen omaa Tsekki. Hyvin erilaiseen tunnelmaan meidät johdattelee Islanti.

-Kokoa hyvä sakki koko viisuiltaa katselemaan ja analysoimaan! Muistakaa viisuherkut!

-Muista odottaa odottamatonta!

Mikä euroviisuissa sitten on idea? Tämä video toivottavasti selittää sen teille huvittavalla tavalla:

Alunperin kirjoittanut Oskari Ahvenainen

Tämä Marvel Studios:in tuottama elokuva rikkoi ennätyksiä jo ennen julkaisuaan. Ja nyt näyttää siltä, että se jatkaa samaan malliin kuin vain kaksi viikkoa julkaisun jälkeen, jolloin se on tienannut maailmanlaajuisesti jo yli huikeat 2 miljardia dollaria. Avengers: Endgame on Anthony ja Joe Russon ohjaama kauan odotettu Avengers: Infinity War -elokuvan jatko-osa, ja Avengers-elokuvasarjan päätösosa. Mitkä ovat mielipiteeni elokuvasta? Tässä on spoileriton arvosteluni Marvelin tuoreimmasta supersankariseikkailusta.

Endgame kertoo antisankari Thanosin Infinity War -elokuvassa aiheuttaman joukkotuhon jälkilöylystä. Puolet maapallon väestöstä on kadonnut tuhkana ilmaan, ja sankarien rivit ovat kutistuneet merkittävästi. Vielä elossa olevat Kostajat; Ironman, Thor, Captain America, Hulk, Black Widow ja Hawkeye, keräävät kasaan muut jäljellä olevat sankarit ja yrittävät kuumeisesti keksiä keinon tuhota Thanosin ja tuoda kaikki menetetyt takaisin.

Luultavasti kenellekään ei ole mikään yllätys se, että Endgame on visuaalisesti kaunis. Jokainen kohtaus näyttää ulkonäöltään ja valaisultaan upealta ja kohtaukseen sopivalta. Koomiset kohtaukset ovat värikkäitä ja valoisia, kun taas traagisissa ja dramaattisissa kohtauksissa korostuu haaleammin saturoidut värit. Hahmojen puvut ovat yksityiskohtaisia ja teknisesti kehittyneempiä kuin ensimmäisissä elokuvissa, mistä elokuvassa vitsaillaankin. Erikoistehosteet näyttävät niin realistisilta kuin ne vain voivat maailmalle ilman yliluonnollisia voimia ja teknologiaa.

Vaikka elokuva kestääkin kolme tuntia, sen tarina etenee sopivaan tahtiin. Juoni on mielenkiintoinen ja suurimmaksi osaksi arvaamaton vaikkakin yksinkertainen. Sen seuraaminen voi paikoittain tuottaa vaikeuksia vähemmän totisille faneille ja katsojille hahmojen lukumäärän ja aikahyppyjen takia. Rennompana fanina itse, minua hämmensi muutama kohtaus, mutta veljeni selitti nämä minulle. Lähes jokainen tapahtuma on tärkeä osa elokuvan pääjuonta. Vain muutama kohtaus tuntui hieman liian pitkältä tai suorastaan tarpeettomalta, koska kohtauksen pointti oli todistettu aikaisemmissa kohtauksissa. Nämä eivät kuitenkaan tunnelmaa juurikaan haitanneet kiitos hyvin huolitellun dialogin, hyvän huumorin ja Alan Silvestrin sankarillisen ja mahtipontisen musiikin.

Parhain osa elokuvassa on mielestäni sen ikoniset ja rakastetut hahmot. Ne ovat hauskoja ja puhkuvat persoonallisuutta. Elokuvassa näemme hahmojen monia eri puolia, jotka muovaavat niitä ja tekevät niistä erityisiä. Pidin erityisesti siitä, miten Endgame näyttää hahmojen erilaiset tavat käsitellä menetystä ja käyttää niihin hyvin aikaa. Vaikkakin Thanosin tavoitteet ja motiivit ovat vielä vähän heikkoja, niihin on lisätty muutama lause lisää, joka tekee hänen teoistaan hieman ymmärrettävämpiä. Muutamaan hahmoista on tehty merkittävämpiä ja fanien keskuudessa ristiriitaisia muutoksia, erityisesti niiden ulkonäköihin. Mielestäni niitä oli muutettu tilanteeseen sopivalla tavalla, vaikka erityisesti niiden ulkonäönmuutosta pidettiin enemmän vain vitsien kohteena. Nämä hyvinkirjoitetut ja pidetyt hahmot yhdessä tunteellisten kohtausten ja erinomaisten ja ilmeikkäiden näyttelijöiden kanssa tekee elokuvasta tunteiden vuoristoradan ja saa koko yleisön kannustamaan hyvän puolesta.

Lopuksi voin ilman spoilereita vain sanoa, että Avengers: Endgame on arvostuksensa ansaitseva mestariteos. Vaikka kaikilla elokuvilla on heikkoutensa, on Endgame kolme tuntia toimintaa, taistelua ja tunteita, yhdessä hyvin kirjoitetussa tarinassa. Se on myös erittäin onnistunut jatko- ja päätösosana siksi, että se ei tee edeltävästä osastaan itsellään hyödytöntä vaan tarjoaa Avengers-elokuville tyydyttävän lopetuksen. Suosittelen elokuvaa erityisesti Marvelin, toiminnan ja supersankareiden faneille, kuten myös elokuvia ja mahtavia tarinoita arvostaville.

Alunperin kirjottanut Sini Torkki

Kalifornialainen teinipoppari Billie Eilish on viime aikoina ollut yksi median puhutuimmista henkilöistä. Koko maailma on haltioissaan uudesta artistista, joka vasta julkaisi debyyttialbuminsa. Onko hän sukupolvensa pelastaja musiikkimaailmalle?

Billie Eilish, koko nimeltään Billie Eilish Pirate Baird O’Connell, on noussut maailmanlaajuiseksi suosikiksi lyhyen ajan sisällä. Hänet tunnetaan melankolisesta popmusiikistaan: Eilishin debyyttialbumi When We All Fall Asleep, Where Do We Go? nousi heti maaliskuussa 2019 ilmestyttyään listaykköseksi. Eilish on syntynyt joulukuussa 2001, mikä tekee hänestä ensimmäisen 2000-luvulla syntyneen artistin, jolla on albumi listaykkösenä.

Eilishin debyyttialbumilta ilmestyi etukäteen singlet You Should See Me In A Crown ja When The Party’s Over vuoden 2018 puolella. Seuraavat singlet Bury A Friend ja Wish You Were Gay julkaistiin vuoden 2019 alkupuolella. Albumin viides ja viimeinen single Bad Guy ilmestyi albumin kanssa samana päivänä 29. maaliskuuta 2019. Albumilla on 13 kappaletta sekä 13 sekuntia kestävä aloitus nimeltään !!!!!!!, jossa kuullaan Eilishin ja hänen veljensä naurua sekä albumin aloitussanoja.

Eilishin kappaleiden nimet kirjoitetaan tyyliteltynä pienillä kirjaimilla. Hänen debyyttialbuminsa nimi on kirjoitettu puolestaan kokonaan isoin kirjaimin.

Eilishilla on yhteinen kappale amerikkalaisen artistin Khalidin kanssa. Kappaleen nimi on Lovely ja se kirjoitettiin 13 Reasons Why –tv-sarjaa varten. Lovelyn musiikkivideolla on YouTubessa 301 miljoonaa näyttökertaa. Eilishilla on useita muitakin musiikkivideota.

Billie Eilishin musiikki on tyyliltään pop-musiikkia, jossa sekoittuvat elektroninen musiikki sekä indiemusiikki. Eilishin sanoitukset ovat synkkiä, jopa painajaismaisia. Hänen albuminsa nimestäkin saa jo käsityksen Eilishin synkistä ajatuksista. Eilish on nuoresta iästään riippumatta kokenut elämässään sen verran asioita, että niistä kehkeytyy hyviä sanoituksia kappaleisiinsa. Hänen kappaleensa Wish You Were Gay kertoo pojasta, josta Eilish tykkäsi aidosti, mutta ei saanut häneltä vastakaikua. Eilish toivoi, että poika ei ollut kiinnostunut naisista lainkaan, ettei Eilish tuntisi olevansa huonompi kuin muut tytöt. Hänen kappaleissaan käsitellään myös muun muassa itsensä etsimistä, itsekriittisyyttä sekä rakkautta.

Eilish on maininnut musiikillisiin idoleihinsa kuuluvan muun muassa Justin Bieber, Amy Winehouse, Kendrick Lamar sekä Tyler, The Creator. Hän on maininnut kaikkien aikojen lempikappaleekseen Draken ja Lil Waynen kappaleen The Motto. Billie Eilish pitää paljon hip hop- musiikista, vaikka hänen oma tuotantonsa ei sitä olekaan.

Eilish julkaisi ensimmäisen kappaleensa Ocean Eyes vuonna 2016. Alusta alkaen Eilishin veli Finneas O’Connell on ollut kirjoittamassa siskolleen kappaleita yhdessä tämän kanssa sekä toiminut hänen tuottajanaan. Hän käyttää taiteilijanimeä Finneas, tyyliteltynä FINNEAS. Hän keikkailee Eilishin mukana ja kirjoittaa musiikkia myös itselleen. Finneas on julkaissut omaa musiikkia, mutta ei ole vielä julkaissut kokonaista albumia.

Heidän vanhempansa Maggie Baird sekä Patrick O’Connell ovat näyttelijöitä. Molemmat heistä esiintyvät muun muassa elokuvassa Life Inside Out (2013). Myös Finneas esiintyy kyseisessä elokuvassa.

Eilish on puhunut avoimesti Touretten syndroomastaan. Hän kärsii tic-oireista, mutta ei anna niiden haitata hänen uraansa. Ihmiset joskus pilkkaavat häntä sen takia, mutta hän on ymmärtänyt, että se on yleistä ja monet ihmiset pystyvät samaistumaan Eilishin oireisiin. Hän ei kuitenkaan heti kertonut asiasta julkisesti, koska hän ei halunnut tulla muistetuksi vain Tourettestaan.

Lähteet:

https://youtu.be/OjWsugnahJ0

https://youtu.be/p18pYDqRgEs

https://youtu.be/aOrv50LDDNY

https://www.local10.com/entertainment/billie-eilish-first-artist-born-in-2000s-to-have-no-1-album

https://en.wikipedia.org/wiki/Billie_Eilish

https://en.wikipedia.org/wiki/Finneas_O%27Connell

Alunperin kirjoittanut Veera Munukka

Veikeästä salapoliisista Sherlock Holmesista on tehty vuosien aikana muun muassa kirjoja, elokuvia ja tv-sarjoja. Doctor Who -sarjan käsikirjoittajat loivat oman mielettömän versionsa Sherlock Holmesista ja toivat hänet nykypäivään.

Jokaiselle varmaankin tulee jonkinlainen mielikuva nimestä Sherlock Holmes. Hän on alun perin skotlantilaisen kirjailijan Sir Arthur Conan Doylen 1880 -luvulla luoma salapoliisihahmo. Holmesin ensiesiintyminen tapahtui Doylen kirjassa A Study In Scarlet, joka on julkaistu vuonna 1887.

Vuonna 2010 julkaistiin ensimmäinen tuotantokausi Sherlock –tv-sarjasta, jossa brittiläinen näyttelijä Benedict Cumberbatch on astunut Sherlock Holmesin rooliin. Martin Freeman puolestaan on värvätty Holmesin apurin John Watsonin rooliin. Sarjasta löytyy muitakin tuttuja hahmoja, kuten Sherlock Holmesin vihollisia ja tuttavapoliiseja, mutta uusia tuttavuuksiakin löytyy runsaasti ja ne tekevätkin sarjasta kiinnostavan ja koukuttavan.

Freeman ja Cumberbatch rooleissaan.

Sarjan jaksojen nimissä sekä niiden tapahtumissa on paljon viittauksia ja yhtäläisyyksiä alkuperäisiin Sherlock Holmes -romaaneihin. Esimerkiksi sarjan ensimmäinen jakso on nimeltään A Study In Pink, joka nimensä sekä tapahtumiensa perusteella perustuu Doylen ensimmäiseen Sherlock Holmes -romaaniin. Sherlock Holmes ja John Watson myös asuvat samassa kirjoista tutussa osoitteessa, 221B Baker Streetillä. Monista yhtäläisyyksistä huolimatta sarja on kuitenkin moderni ja sijoittuu nykypäivän Lontooseen. Kännykät ja muut laitteet ovat tärkeässä roolissa salapoliisitehtävissä.

Sarjan on käsikirjoittanut Steven Moffat sekä Mark Gatiss, jotka ovat kummatkin kirjoittaneet myös muun muassa Doctor Who -sarjaa. Mark Gatiss on tunnettu myös näyttelijän taidoistaan ja näytteleekin Sherlock -sarjassa Sherlockin veljeä Mycroft Holmesia.

Sarja on huumorilla varustettu, mutta toki salapoliisin työt ja murhat sekä muut rikokset tuovat siihen jännitystä. Sarjaa voisi suositella aivan kaikille, niillekin, jotka eivät ole aikaisemmin olleet Sherlock Holmesista kiinnostuneita – tämä sarja saa mielen muuttumaan!

Benedict Cumberbatch Sherlockin roolissaan.

Sarjaa on tuotettu tähän mennessä neljä tuotantokautta, jossa on jokaisessa kolme jaksoa. Neljäs kausi sarjasta julkaistiin vuonna 2017. Sarjan kaikki kaudet sekä vuoden 2016 erikoisjakso löytyvät muun muassa Netflixistä. Vielä ei ainakaan ole tiedossa, onko sarjaa luvassa lisää.

Lähteet:

https://www.bbc.co.uk/programmes/p04pblld/p04pt0hl

https://en.wikipedia.org/wiki/Sherlock_Holmes

https://en.wikipedia.org/wiki/Arthur_Conan_Doyle

https://en.wikipedia.org/wiki/Sherlock_(TV_series)

https://en.wikipedia.org/wiki/Steven_Moffat

https://en.wikipedia.org/wiki/Mark_Gatiss

Alunperin kirjoittanut Veera Munukka

Kävin tuossa pari viikkoa taaksepäin katsomassa DreamWorks Animation -studion tuoreimman elokuvan, Näin koulutat lohikäärmeesi -trilogian viimeisen osan; Näin koulutat lohikäärmeesi 3 (How to Train Your Dragon 3: The Hidden World), jonka on ohjannut Dean DeBlois. Muistan katsoneeni elokuvan trailerin jo ennen vuoden vaihdetta ihaillen sen upeaa animaatiota, nauraen sen vitseille ja muuten innostuen elokuvasta. Mutta onko elokuva niin hyvä kuin miltä se näyttää?

Näin koulutat lohikäärmeesi 3 sijoittuu vuoden eteenpäin Näin koulutat lohikäärmeesi -trilogian toisesta osasta. Elokuvan päähenkilö Hikotus ystävineen ovat pelastustehtävällä vapauttamassa napattuja lohikäärmeitä ja viedäkseen ne turvaan heidän kotikyläänsä Berkiin. Jatkuva lohikäärmeiden tuominen kylään on johtanut lohikäärmekannan paisumiseen, jonka vuoksi Hikotus ottaa tehtäväkseen etsiä lohikäärmeiden paratiisin Piilotetun Maailman, josta hänen jo edesmennyt isänsä kertoi tarinoita hänelle. Sillä välin elokuvan antagonisti, Grimmel vapauttaa nappaamansa lohikäärmeen, valkoisen yön raivon, jonka toinen päähahmo Astrid myöhemmin nimeää Valkearaivoksi, pyydystääkseen ja tappaakseen Hampaattoman, Hikotuksen yön raivon.

Animaation korkean tason pystyi jo näkemään elokuvan trailerista, toisin sanoen se ei todellakaan pettänyt. Näin koulutat lohikäärmeesi 3 on äärimmäisen kaunis visuaalisesti koko elokuvan läpi. Pidin erityisesti eri ympäristöjen, hahmojen hiusten ja ilmeiden ja tietysti lohikäärmeiden animaatioista. Ympäristöt ja niiden eri elementit, kuten kasvit, sora ja puut, näyttävät häkellyttävän realistisilta. Hahmot ja lohikäärmeet ovat eloisia liikkeillään ja ilmeillään, kuten voi olettaakin.

Henkilöhahmojen uudet ulkonäöt ovat kauniita, ja tykkäsin erityisesti heidän lohikäärmeennahkaisista haarniskoista kaikkine yksityiskohtineen. Kuitenkin yhden lohikäärmeen ulkonäön kanssa minulla oli ongelma. Miksi Valkearaivo on valkoinen? Valkearaivonhan pitäisi olla naaraspuolinen yönraivo lajiltaan? Yönraivo on musta, jotta se ei erottuisi tähtitaivaan joukosta yöllä ja sen olisi helpompi saalistaa. Joten miksi tämä yksilö on valkoinen? No sehän voisi olla täysin eri laji. Mutta miksi se sitten näyttää vartaloltaan samalta kuin yönraivo? Ainakin se osaa suojata itsensä… muuttumalla näkymättömäksi tulessa? No ainakin Valkearaivon designissa on se hyvä puoli, että sen sirosta pienestä rakenteesta erottaa selvästi sen olevan naaras.

Elokuvan juoni on hyvin simppeli. Melkeinpä niin simppeli, että se on lainannut monta eri tarinaelementtiä itseään edeltävistä osista – paitsi, että tähän osaan on ahdettu liian nopeasti kehittyvä rakkaustarina mukaan. Kohtaus, jossa Hikotus ja Astrid löytävät Piilotetun Maailman, tuntuu hyvin samanlaiselta verrattuna ensimmäisen Näin koulutat lohikäärmeesi -elokuvan kohtaukseen, jossa Hikotus ja Astrid löytävät lohikäärmeiden pesän.

Tällaiset samankaltaisuudet voivat olla tarkoituksellakin viittauksena trilogian muihin osiin ja siihen, miten viikinkien aika ja maailma on elokuvissa muuttunut, esimerkiksi toisessa Näin koulutat lohikäärmeesi 3 -elokuvan kohtauksessa, jossa Hampaaton tapaa Valkearaivon. Hampaaton yrittää epätoivoisesti saada Valkearaivon huomion epäonnistuen, kunnes hän nostaa puunoksan maasta, ja alkaa piirtämään Valkearaivon kuvaa hiekkaan. Näin kävi myös trilogian ensimmäisessä osassa, jossa Hampaaton ystävystyi Hikotuksen kanssa piirtämällä tämän kuvan hiekkaan. Hampaattoman ja Valkearaivon liian nopeaa ystävystymistä lukuun ottamatta käsikirjoitus oli hyvä ja juoni edistyi hyvällä nopeudella. Vitsit olivat hauskoja ja dialogi ja musiikki kohtauksiin sopivaa.

Suurin osa hahmoista ovat kaiken kaikkiaan hyvin-kirjoitettuja ja hauskoja. No ainakin se kolmasosa. Hikotus, Astrid, Hampaaton ja Valkearaivo ovat selvästi elokuvan keskipisteenä. Kaikki muut sivuhenkilöt ovat elokuvassa vain komediallisista syistä. Olisin toivonut, että edes Hikotuksen kauan sitten kadonnut äiti Valka olisi saanut vähän isomman roolin elokuvassa, kun vain olla komedian ytimenä Limalotjan ihastuksena. Limalotjasta puheen ollen… miksi hän on ihastunut Hikotuksen äitiin? Saihan siitä ihan hauskoja vitsejä, sivumakuna siitä tuli kyllä epämukava tunne. Lisäksi elokuvan vihollisella Grimmelillä oli mielestäni heikot motiivit, jotka tekivät hänestä niin unohdettavan, että en edes muistanut hänen nimeään, kun vasta silloin kun aloin kirjoittamaan tätä arvostelua.

Nyt kun olen nähnyt tämän elokuvan, minun täytyy sanoa, että se taisi juuri jäädä alle odotuksieni. Silti pidin elokuvasta aika paljonkin. Tyrmistyttävää animaatiota hauskojen vitsien ja rakastettujen hahmojen kanssa. Harmi vain, että elokuvan traileri paljasti melkeinpä koko elokuvan juonen, ei onneksi loppua. Näin koulutat lohikäärmeesi 3 on hyvä lopetus Näin koulutat lohikäärmeesi -trilogialle, ja suosittelen sitä kaikille animaation, elokuvien, hyvien tarinoiden ja, ennen kaikkea, Näin koulutat lohikäärmeesi -faneille.

Alunperin kirjottanut Sini Torkki

Supersuosittu yhtye Twenty One Pilots konsertoi Helsingin jäähallissa 6.2. Suomessa ennenkin esiintynyt bändi sai jälleen tuhannet fanit keikalleen.

Jokainen on varmasti joskus kuullut ohiolaisesta duosta, Twenty One Pilotsista. Laulaja ja multi-instrumentalistista, Tyler Josephista, sekä rumpalista, Josh Dunista, koostuva yhtye on nykyisin yksi maailman kuuluisimmista bändeistä. He ovat tällä hetkellä kiertueella ja konsertoivat Suomessakin, Helsingin jäähallissa.

Suomalaiset fanit olivat mielettömän innoissaan bändin saapumisesta Suomeen. Jo kauan ennen keikan alkua innokkaimmat olivat jonottamassa sisäänpääsyä. Ovien avaamisaikana jono lähenteli kilometrin pituutta ja porukkaa saapui koko ajan lisää. Ovet itse halliin aukesivat vasta seitsemältä, ja kahdeksan aikoihin hallilla aloitti lämppäribändi The Regrettes. Twenty One Pilots -fanit ottivat kalifornialaisen lämmittelijän hyvin vastaan, ja he saivatkin raikuvat suosionosoitukset.

Iltayhdeksältä katsojat kiljuivat jo jännityksestä ja odottivat lavalla olevan verhon laskeutumista. Vihdoinkin alkoi kuulumaan musiikin tahteja, kun Twenty One Pilots asteli lavalle ja aloitti konserttinsa. Hallissa alkoi raikaamaan heidän tuore hittinsä, Jumpsuit. Bändi soitti yli puolitoista tuntia taukoamatta. Yleisö piti mielettömän kovaa ääntä koko keikan ajan ja lauloi biisien aikana mukana.

Yleisö sai nauttia Tyler Josephin monimuotoisesta musikaalisuudesta, kun hän lauloi, räppäsi sekä huusi kappaleitaan ja sai sillä yleisön pauloihinsa. Joseph myös soitti montaa eri instrumenttia biisien aikana — hänen bravuurinsa, ukulele, oli katsojille mukava piristys.

Josh Dun rumpaloi koko keikan ajan täysillä ja hänen koko rumpusettinsä pomppi miehen mukana. Hän kuitenkin piti pienen tauon ja tuli sanomaan yleisölle muutaman sanan. Hän oli opetellut sanomaan suomeksi “tervetuloa”, mikä ilahdutti faneja. Hän myös heitti voltin pianon päältä jaloitellessaan rummuilta.

Myös yleisö pääsi osallistumaan rumpalointiin, kun Dun rumpuineen siirrettiin yleisön käsillä pitämän tason päälle. Häntä ei onneksi tiputettu ja fanit saivat nauttia rumpaloinnista aivan uudella tasolla.

Josh Dun rummuttamassa yleisön pitelemän levyn päällä.

Twenty One Pilots julkaisi vuoden 2018 lokakuussa uusimman albuminsa nimeltään Trench. Kiertueen nimi on The Bandito Tour, joka on viittaus albumin kappaleisiin. Fanit olivat tohkeissaan keikalla soitetuista kappaleista, sekä vanhemmista että uusimmista. Monet fanit olivat tehneet itselleen asuja, jotka muistuttivat musiikkivideoissa näkyviä pukuja. Myös Tyler Josephilla oli monia erilaisia asuja, joita hän vaihteli soitettavan kappaleen mukaisesti.

Koko keikan ajan palavat autot, soihdut, erilaiset valot, savukoneet, videot sekä animaatiot loivat huikean tunnelman saliin. Yhtyeellä oli ison lavansa lisäksi pienempi lava, jonne he siirtyvät soittamaan muutaman kappaleen ajaksi.

Twenty One Pilots soitti muutaman kappaleen niin sanotulla “kakkoslavalla”.

Rauhallisten kappaleiden aikana katsojat heiluttelivat puhelimiensa taskulamppuja ja keinuttivat käsiään. Menevämpien biisien aikana kuitenkin koko konserttisali meni ihan sekaisin. Lane Boy on yksi yhtyeen hieman vanhemmista ja tunnetuimmista kappaleista. Biisin aikana Joseph käski yleisön mennä matalaksi, ja niin sanotun breakdownin eli biisin huippukohdan iskiessä hyppiä hullunlailla. Se onnistui yleisöltä, ja tunnelma pysyi suurenmoisena koko keikan ajan.

Jokainen kappale sai mielettömiä reaktioita aikaan yleisössä, mutta erityisesti yhtyeen hitit Car Radio, Stressed Out, Heathens, The Judge, Chlorine, Lane Boy sekä keikan aloituskappale Jumpsuit saivat yleisön hullaantumaan.

Hallin toisessa päädyssä sijaitsi torni, jonne Tyler Joseph kapusi räppäämään.

Tyler Joseph kiitteli moneen kertaan faneja keikalle tulemisesta, jonottamisesta kylmässä ulkoilmassa ja show’n huikean tunnelman ylläpitämisestä. Joseph oli erittäin kiitollinen fanien lisäksi myös koko tiimille, joka auttaa jokaisen konsertin järjestämisessä, lämppäribändille sekä tietenkin parhaalle ystävälleen Josh Dunille.

Yhtyeen poistuttua lavalta yleisö ratkesi suuriin suosionosoituksiin ja saikin bändin vielä takaisin lavalle encoren ajaksi, jolloin he soittivat kappaleet Chlorine sekä Leave The City ja päättivät shown’sa kappaleeseen Trees. Keltaiset konfetit liitelivät yläilmoista ja savukoneet pauhasivat, kun Dun ja Joseph, kummatkin siirtyivät yleisön pitelemien levyjen päälle rummuttamaan kappaleen lopputahteja.

Twenty One Pilots on konsertoinut Suomessa aikaisemminkin, ja he kuulemma tulisivat mielellään uudelleenkin.

Yhtyeen loppukumarrus sai yleisön hullaantumaan.

Alunperin kirjoittanut Veera Munukka