Että not, ei oo eli not 

Elä hetkessä, elä turhia huoli. 

Erityisesti näin vuoden alussa moni lukiolainen ajattelee tulevaisuuttaan – hyvässä tai pahassa. Harmillisen usein kuitenkin pahassa: tulevaisuudessa pärjääminen jännittää. 

Eikä ihme. Onhan kilpailu kesätöistä kovaa, ylioppilaskokeet aivan pian, monella täydet lukujärjestykset ja aktiiviset menot luomassa kiireen tuntua, yhteishaku muistuttamassa abeille tulevaisuudesta ja uuden vuoden lupausten kiivas kaiku haastamassa sinnikkäimmänkin lukiolaisen jaksamista. 

Lisäksi jokaisella on omat huolensa. 

Ja kun ajatellaan tulevaisuutta, heijastuu käsityksiin väistämättä ainakin tämänhetkinen ennätyskorkea nuorisotyöttömyys, yleinen poliittinen epävakaus ja ilmastonmuutos. Ne horjuttavat väistämättä paatuneimmankin optimistin toivoa. 

Tilanteen takia voi monella olla kuormittava tarve jännittää seuraavaa siirtoa esimerkiksi töiden suhteen, jotta varmuudella pärjäisi tulevaisuudessa. Siispä esimerkiksi kesätyön saaminen voi tuntua vain hetken ilolta, kun minuutin päästä jo ajattelee, että mistä saisi töitä sen jälkeen, mistä löytäisi seuraavan vakaan askelman. 

Tähän vastaa Marcus Aurelius: “Älä murehdi tulevaisuutta. Mikäli sen kohtaat, kohtaat sen samoin järjen asein joilla nytkin selviydyt elämässäsi.” 

Niinpä. Vasta teot tulevaisuudessa määrittävät tulevaisuutta kunnolla, joten tee nyt mitä voit ja odota malttavaisesti, että pääset tekemään tulevaisuuden asiat tulevaisuudessa. Elä siis hetkessä. Ja tässä hetkessä, joka hetkessä, tee asiat kunnolla, koska siten vaikutat tulevaisuuteesi paremmin kuin vain arvailemalla ja olettamalla. 

Tulevaisuus on oikeastaan vain siirtyvä nykyhetki. Siispä tämä hetki tässä näin on tulevaisuutta eiliselle itsellesi – ja huominen tulevaisuutta, kunnes ei enää ole. 

Tulevaisuus on oikeastaan vain siirtyvä nykyhetki.

 

Nykyhetki taas rakentuu tulevaisuuden, eli yhtäkkiä jo menneisyyden, päälle. Kyse on lähinnä siitä, mistä vinkkelistä asiaa katsotaan. Ajan kanssa tuleva muuttuu väistämättä menneisyydeksi, ja nykyhetki toimii vaihettumisvyöhykkeenä niiden välissä. 

Asiaa avaa lentävä lause “ei Roomaakaan päivässä rakennettu”. Jos haluaa tulevaisuutensa olevan vakaa ja hyvä “Pantheon”, on alati kiinnitettävä huomiota siihen, että rakentaa vahvaa perustaa aina seuraavan “kiven” alle, jotta saa ajan kanssa valmistettua vankan ja toivotun rakennuksen. Samaten pitää hoitaa myös sitä, joka on jo rakennettu. Kärsivällisyys kannattaa. 

Ajan kanssa pienestä muodostuu suurta, tulevaisuuden visiosta menneisyyttä. Vaihe vaiheelta, asia kerrallaan. 

Toki kannattaa olla suunnitelmallinen, vaikka elääkin hetkessä, mutta liiallinen yksityiskohtaisuus ei usein toimi. On siis järkevää olla arvoja ja haaveita, jopa kivoja suunnitelmia tulevaisuutta varten, mutta myös Bob Rossin “pienille iloisille sattumille” kannattaa jättää tilaa. Keskeistä kuitenkin on, että osaisi nähdä tulevaisuutensa valoisana.

Miten tämä toimii: en osaa antaa selkeää vastausta, koska en itsekään tiedä sitä, jos sellaista yksittäistä edes on. Joskus tulee väistämättä stressattua tulevaisuudesta, eikä kalenterissakaan ole aina vapaata tilaa sille, mikä oikeasti tuntuisi tärkeältä. Hankalissa tilanteissa kannattaa varmaan miettiä, mikä voisi olla juuri siinä hetkessä tärkeintä, sillä se, mikä tuntuu hetken pohdinnan jälkeen nyt tärkeältä, on varmasti tärkeää pitkälläkin aikavälillä.

Siispä kaikki lukiolaiset: yritetään olla stressaamatta liikaa. 

Maailma muuttuu nopeammin kuin koskaan aikaisemmin, eikä kukaan ole sanonut, etteikö se voisi muuttua tästedes vain paremmaksi. Siispä tarkat arvailut itsestä nelikymppisenä – varsinkin negatiiviset sellaiset – on syytä unohtaa. Keskeistä on keskittyä tekemään asiat toivomallaan tavalla tässä hetkessä.

Jos kuitenkin haluamme muuttaa maailmaa parempaan suuntaan, on sen eteen jokaisen tehtävä osansa. Se voi kuitenkin olla todella kivaa!

Itse aion yrittää elää hetkessä ja tiedostaa, kuinka rakennan tulevaisuuttani yksinkertaisin teoin tänään. Siispä pyrin tekemään asiat huolella ja panostamaan laatuun määrän sijasta, nukkumaan ja syömään hyvin sekä tasapainottamaan kiirettä pelkällä olemisella. Lisäksi ymmärrän vastuuni osana toimivaa yhteiskuntaa ja kestävää kehitystä sekä pyrin pitämään hauskaa ja nauttimaan jokapäiväisistä sattumista muiden kanssa!

Ja jos nyt työelämään haluaa välttämättä valmistautua, suosittelen harjoittelemaan kaikkien kanssa toimeen tulemista ja kehujen vastaanottamista. Lisäksi kannattaa osata olla itselleen armollinen ja pyytää apua pienellä kynnyksellä.

Suositun joulusarjan ja -elokuvan Jake kirkastaa ydinajatuksen vielä näin: “Että not, ei oo eli not.” Jos siis tulee ajateltua tulevaisuudesta kielteisesti (“että not”), ei se tarkoita, että tulevaisuus oikeasti olisi sellainen (“ei oo eli” – siis varmasti – “not”). Niinpä. Jake tietää, mistä puhuu. 

Mehän elämme nykyhetkeä siihen asti, että kuolemme. Me vain nyt näemme, että tuo tuleva nykyhetki on suuri ja tuntematon tulevaisuus, vaikka oikeastaan se on vain siirtyvää, paikoin hyvin arkistakin nykyhetkeä. 

Täten turhat huolet pois ja korvat kuulolle – Mauno Koivistolla on asiaa!

“Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.” 

– Kolumnin kirjoittaja on lukion opiskelija, joka sai innoitusta tekstiinsä MRÄ:n ja MLI:n kursseilta.