Kiitos Järvenpään lukio!
Muistan, kun aloitin lukiossa syksyllä 2022. Ykkösiä oli ohjeistettu saapumaan lukiolle noin tuntia aikaisemmin kuin abeja, joskin abit taisivat olleet jo viettäneet yön lukiolla telttaillessa, mutta eihän sitä 16-vuotias lukion aloittava Eemil silloin vielä tiennyt. Olin ujo ykkönen, jolle kaikki oli vielä uutta. Ensimmäisenä asiana rehtori Marja-Liisa Lehtiniemi piti meille puheen ja toivotti meidät, nollakutoset, tervetulleiksi Järvenpään lukioon. Tämän jälkeen siirryimme ryhmänohjausluokkiimme, jossa tapasin ryhmänohjaajani (sekä myös yty-opettajan) Matti Räsäsen ensimmäistä kertaa. Kuulimme häneltä käytännön ohjeita lukio-opiskeluun sekä saimme ensimmäisen jakson lukujärjestyksen. Se oli vielä paperille printattu, aivan kuten yläkoulussa aikanaan. Ja jotta päivä ei olisi jäänyt liian stressittömäksi, myös ylioppilaskirjoitukset mainittiin jo ensimmäisenä lukiopäivänämme. Muistan, kun jodlasin tuolloin lukion Jodel-kanavalle, kuinka ykkösiä peloteltiin jo heti kättelyssä kirjoituksilla. Se sai paljon tykkäyksiä. Moni oli siis kanssani samaa mieltä.
Pian niin sanotun vakavan osuuden jälkeen luokkaan saapuivat kuitenkin tuutorimme Sanni ja Ada esittelemään itsensä. Tämän jälkeen tuutorit vetivät meille muutaman tutustumisleikin. Olin ollut juuri kesäloman lopulla kipeä, joten ääneni oli vielä aivan maassa enkä meinannut saada sanottua mitään, kun piti mainita kolme faktaa itsestämme. Pihisin kuitenkin lopulta jotain. Päivän lopuksi taisimme vielä käydä syömässä sekä haimme ryhmänjohtajan johdolla läppärit vahtimestarilta lukion auditoriosta. Pääsimme päivän päätteeksi kotona asentamaan läppäreihin vaadittuja sovelluksia. Se oli jännää, enkä vielä tiennyt, millaista tuskaa esimerkiksi GeoGebra tulisi minulle tuottamaan :D Ja totta kai näin tietokoneista kiinnostuneena testasin läppärin laskentatehonkin heti PassMark-ohjelmalla. Läppäri oli yllättävän tehokas verrattuna siihen, mitä odotin.
Läppäreiden hakeminen oli erityisen tärkeää, sillä jo seuraavina päivinä (ei wanha yliabi enää muista tarkalleen) alkoi varsinainen opetus. Ensimmäinen oppituntini koskaan oli Sini Kähkösen MAY1. Muistan, kuinka kurssin piti olla vain “ysiluokan kertaamista”, muttei se siltä ainakaan tuntunut. Tuntui, etten ollut koskaan kuullutkaan aiheista, saati käsitellyt niitä yhtä tarkasti kuin nyt. Tämä tosin voi johtua myös omista vahvuuksistani tai tarkemmin sanottuna niiden puutteesta :P Ensimmäisessä jaksossa kävimme vielä kursseja oman ryhmänohjausluokkamme kanssa. Jokainen kuitenkin varmasti jo odotti, että pääsemme suunnittelemaan oman lukujärjestyksemme välttääksemme kasin aamut tai päästäksemme kaverin kanssa samalle kurssille. Tai itse ainakin odotin.
Kurssien valitseminen ei kuitenkaan onnistunut aivan mutkattomasti, vaan monella (minä mukaan lukien) se vaati useamman katsauksen opinto-oppaaseen sekä tarkentavien kysymysten kysymisen opinto-ohjaajalta Maija Kärävältä. Lopulta kuitenkin sain loppuvuoden lukujärjestyksen tehtyä. Mutta jos minulle niiden tekeminen oli vaikeaa, näytti se myös koululle olevan jokseenkin haasteellista, nimittäin ensimmäiseen jaksoon minulle oli merkitty Pauli Rentolan UE01-kurssi (tai opintojaksohan se virallisesti nykyään on). Kuitenkin ensimmäistä kertaa työmaalle astellessani opettaja ilmoitti, ettei minun nimeäni ole listalla ja että minut on todellisuudessa merkitty sittenkin Tea Lindroosin vetämälle kuvaamataidon kurssille. Tilanne oli hämmentävä, mutta etsin lopulta kuvisluokan ja saavuin tällä kertaa jopa oikealle tunnille, joskin hieman myöhässä…
Ensimmäinen koeviikko oli jännittävä. Ensimmäistä kertaa edessä oli jopa kolmen tunnin koe. Ajatus kuulostaa nyt huvittavalta, kun yo-koe on sen kuusi tuntia, mutta tuolloin vielä tunnin mittaisiin kokeisiin tottuneena kolme tuntia kuulosti hurjan pitkältä ajalta istua paikallaan tekemässä koetta. Samaan aikaan pelotti, että työmäärä kokeisiin opiskellessa olisi järkyttävän suuri, olihan koealueena koko kirja aiemman muutaman kappaleen sijaan. Kävi kuitenkin ilmi, että kaikki nämä pelot olivat täysin turhia, ja koeviikosta tuli pikemminkin odotettu asia. Monesti se nimittäin tarkoitti yhtä tai useampaa lomapäivää keskellä viikkoa, mikä tuntui ja tuntuu edelleenkin luksukselta.
Loppuvuosi sujuikin sitten varsin mallikkaasti ilman sen kummempia ongelmia, eikä kakkosvuodestakaan juuri mitään sanottavaa ole. Ovathan lukion tärkeimmät ajat ensimmäinen päivä ja abivuosi! Ei vaan :D Vaikka opinnot olivatkin pääosin melko tavallisia, niin ehdottomina kevennyksinä toimivat yty-linjaopinnot. Etenkin yty 24h -leiri, josta hiljattain kerroin myös täällä Järjessä, oli ehdottomasti yksi syyskauden piristyksistä. Vaikkakin ei itse leiristä juurikaan mitään tullut, sillä aika kului lähinnä kavereiden kanssa hengaamiseen, hups. Leiri oli kuitenkin hauska kokemus, ja päätin jo silloin, että lähden seuraavana vuonna tuutoriksi yty-leirille.
Ensimmäisen vuoden tammikuussa asetuin myös kaverini innoittamana ehdolle opiskelijakunnan hallitukseen. Päätös osoittautui hyväksi, ja olenkin nyt ollut hallituksessa jo kolme vuotta. Ensimmäisenä hallitusvuotena olin toimintavastaavana ja yksi ainoista nollakutosista hallituksessa, enkä tuntenut porukasta vielä ketään paitsi kaverini Sannin. Muistan, kuinka opkh-koppi tuntui silloin vielä todella vieraalta paikalta. Paikalta, jossa vain pelottavat abit hengasivat kaikki välitunnit. En toki silloin vielä tiennyt, että abeilla tuskin edes oli oppitunteja tuolloin, mutta siitä toki lisää hieman myöhemmin :) Vasta toisen vuoden syksyllä uskaltauduin ensimmäisiä kertoja viettämään aikaa kopissa, kun hallitukseen liittyi toinenkin tuntemani nollakuutonen, nykyinen hallituksen puheenjohtaja ja silloinen kioskivastaava Sami Ollinmäki. Tunsin Samin partion kautta entuudestaan, mikä alensi myös kynnystäni viettää aikaa kopissa. Pian huomasinkin, ettei hallitusporukka ollutkaan niin pelottava kuin millaiseksi sen alun perin kuvittelin. Kakkosvuoden syksyä voinkin sanoa eräänlaiseksi käännekohdaksi lukion aikana. Tuolloin identiteettini muuttui ujosta aloittelijasta jo kokeneeksi toisen vuoden opiskelijaksi sekä ennen kaikkea opiskelijakunnan hallituksen jäseneksi, jolla oli vastuutehtävä.
Ei unohdeta kuitenkaan tosiasioita… Toisena vuotena koulunkäynti oli ehdottomasti rankinta, mitä se tuli koko lukion aikana olemaan. Tästä toki olivat niin tuutorit, opo kuin ryhmänohjaajakin jo varoittaneet. Siinä missä ensimmäisenä vuonna päivät saattoivat olla 6–7-tuntisia (kyllä, juuri nuo luvut, mitä muuta muka ajattelit??), kestivät ne kakkosvuonna useimmiten jopa 7–8 tuntia. Etenkin kakkosvuoden syksy (loka-marraskuu) tuntui erittäin puuduttavalta ajanjaksolta, ja koulutyöt tuntuivat vain kasaantuvan. Kuitenkin joulun lähestyessä tunnelma alkoi onneksi jälleen helpottaa. En tiedä, miten olisin selvinnyt syksystä ilman opkh-porukkaa. Tässä vaiheessa tunsin jo ihmisiä sen verran hyvin, että vietin kopissa aikaa joskus jopa kahdeksaan asti illalla… Tämä oli kuitenkin vasta alkua. Kopissa on nimittäin tullut oltua iltamyöhään useaan otteeseen sen jälkeenkin :P
Syksyllä 2023 eli toisen vuoden alussa myös koulun lehti Järjen toimintaa alettiin käynnistelemään uudestaan sen oltua vuoden verran tauolla. Silloinen (jo nyt muualla työskentelevä) äidinkielen opettaja ja lehden uusi vastuuopettaja Juhani Timonen lähestyi opiskelijoita Wilmassa kutsulla tulevaan lehden kokoukseen. Paljastan, että vielä tuolloin ainoa motiivini osallistua kokoukseen oli saada lehteen juttu pelaamastani Longturn Freeciv -pelistä. Olin inspiroitunut tunnetun suomalaisen Freeciv-pelaajan nimeltä wieder kirjoituksesta Skrolli-lehdessä. Lehtijuttujen tekeminen osoittautui kuitenkin melko hauskaksi vapaa-ajan viihteeksi, ja aloin kirjoittamaan niitä enemmänkin. Loppu onkin historiaa… Olen ollut lehden toiminnassa mukana sen alusta asti ja ison osan tästä ajasta toiminut Järjen päätoimittajana. Aluksi toiminnassa oli mukana vain muutama aktiivinen toimittaja eikä juttuja julkaistu kovin usein. Kuitenkin ajan kanssa toimituksen koko on kasvanut, ja nyt meitä on jo mukana lähemmäksi kymmenen aktiivista. Tänä syksynä saimme Juhanin lähdettyä lehdelle uuden vastuuopettajan: Mari Uusitalon. Marin tultua mukaan olemme kehittäneet toimintaa entisestään, ja lehden toimitusporukasta on tullut varsin tehokas tiimi. Harmittaakin, että joudun pian hyvästelemään tämän mukavan porukan :(
Palatakseni kuitenkin ajassa hieman taaksepäin toisen vuoden kevääseen: takana oli rankka talvi, ja edessä siinsi kevät sekä wanhojen tanssit. Meistä tulisi nyt siis virallisesti lukion vanhimpia, kunhan abit jäisivät ensiksi lukulomalle. Oma wanhojen kurssini oli onneksi juuri ennen tansseja joulu–tammikuun aikana, joten tanssit olivat vielä jokseenkin tuoreessa muistissa. Toki tanssien iltatreenit olivat kaikille pakollisia muistinvirkistykseksi. Tanssit jännittivät minua aika paljon, sillä en ollut koskaan aiemmin juurikaan tanssinut. Onneksi tanssiparini oli vanha tuttu peruskoulusta, joten ei tarvinnut aivan ventovieraan kanssa tanssia, vaikka olisihan sitä kurssin aikana varmasti tutustunut uuteenkin ihmiseen. Tutun ihmisen kanssa tanssiminen kuitenkin helpotti itseäni tansseihin ja niiden opettelemisen keskittymisen kanssa. Myönnän, että parini oli huomattavasti minua taitavampi ja rytmitajuisempi, mutta en antanut sen latistaa tunnelmaa. Lopulta tanssit sujuivat lähes moitteetta. Vaikka aluksi en oikein edes tykännyt tanssia, oli se lopulta niin kivaa, että tanssit jäivät mieleen vielä pitkäksi aikaa wanhojen jälkeenkin. Etenkin Kuumaa huumaa oli minun ja monen muunkin suosikki.
Toisen vuoden keväällä oli myös uuden opiskelijakunnan vuosikokouksen aika. Yhtäkkiä tilanne olikin eri: en enää ollut se pelokas ykkönen hallituksessa, vaan olin jo vanha tekijä ja tehtäväni oli toivottaa uudet ykköset tervetulleiksi hallitukseen. Tällä kertaa hallitukseen oli paljon normaalia enemmän tunkua, sillä opk:n puheenjohtajavaalit olivat keränneet huomattavan määrän suosiota. Tuo kyseinen lehtijuttu on vielä tähän päiväänkin mennessä suosituin julkaisuni. Vastakkain vaaleissa oli aiemman puheenjohtajan Ville Sikströmin “oppipoika” Sami Ollinmäki sekä uusi tulokas (Emma Lagerin poika!) Arttu Lager. Molemmat ehdokkaat keräsivät itselleen huomattavasti kannatusta, mutta lopulta Ollinmäki voitti vaalit melko selkeällä enemmistöllä. Tästä alkoikin hallituksessa aivan uusi kausi. Sen lisäksi, että aloitin tuolloin ensimmäistä kertaa mediavastaavana ja pääsin soittamaan perjantaimusiikkeja, oli se myös jotain paljon suurempaa. Kevään 2024 yleiskokouksessa hallitukseen valitut muodostavat sen ydinhallitusporukan, jonka nykyäänkin tunnen ja jonka kanssa olen myös vapaa-ajalla viettänyt aikaa ystävinä. Tämän ydinporukan ympärille on viimeisen lukiovuoteni aikana toki tullut uusia ihmisiä, ja mielestäni hekin ovat ryhmäytyneet hyvin ja olemme ottaneet heidät osaksi porukkaa. Koen, että hallitus on nyt tiiviimpi kuin mitä se on koskaan aiemmin lukiopolkuni aikana ollut, ja se on ihanaa :) Mutta kuten Järki-lehden toimituksesta, myös hallitusporukasta ja hallitustehtävistä minun on nyt ikävä kyllä luovuttava ainakin osittain valmistumiseni myötä </3
Kevät 2024 oli hektinen monellakin tapaa. Silloin järjestettiin muun muassa maanlaajuinen ulosmarssi vastustamaan hallituksen esittämiä leikkauksia toisen asteen koulutukseen. Samaan aikaan koulutehtävien työmäärä alkoi kuitenkin onneksi helpottaa. Hieman myöhemmin keväällä osallistuin aktiivisena partiopoikana myös LIBI-opintojaksolle eli niin kutsutulle vaelluskurssille. Se oli Joona Svalan ja Ville Leppäniemen luotsaama viikonlopun mittainen vaellus Nuuksion kansallispuistossa. Yhteensä matkaa tuli noin 10 kilometriä, jonka aikana suoritimme erilaisia tehtäviä. Tai ainakin matkan piti olla 10 kilometriä… Kartanlukijat nimittäin ohjasivat porukkaa kerta toisensa perään niin kutsutuille “oikoreiteille”, ja saatoimmekin päätyä ottamaan todellisuudessa alkuperäistä pidemmän reitin :D Tästä syntyikin vaelluksella tietynlainen sisäpiirivitsi :P Ensimmäisenä iltana kävimme myös saunomassa, ja koko viikonloppu oli ylipäätään kokemuksena hauska. Alla on muutama kuva Nuuksiosta.
Palataan kuitenkin vielä viimeisen kerran ajassa taaksepäin, nimittäin syksyyn 2024. Kolmas vuosi eli abivuosi oli alkamaisillaan, ja olin täynnä odotuksia. Ensimmäiset ylioppilaskirjoitukseni olivat edessä, ja luvassa oli niin sanottujen “helppojen” aineiden eli englannin ja yhteiskuntaopin kokeet. En ollut stressannut kokeista lomalla, koska ajattelin niiden olevan suhteellisen helppoja, mutta myönnettäköön, että etenkin englannin kokeen kova kilpailu yllätti. Sain ensimmäisellä kerralla englannista magnan (M) ja ilmoittauduin korottamaan sitä seuraavan kevään kokeeseen, jossa onneksi sain arvosanan korotettua eximiaan (E). Keväällä kirjoitin lisäksi vielä lyhyen matikan sekä historian. Tiesin matikan olevan minulle haasteellisempaa, joten kertasin siihen viimeisen kuukauden aikana joka päivä useamman tunnin. Sainkin kovan työn jälkeen korotettua prelin C:n kirjoituksissa E:hen. Siitä olen erittäin tyytyväinen!
Ylioppilaskokeet eivät kuitenkaan suinkaan olleet abivuoden tärkein anti, vaan mukaan mahtui myös paljon rentoa olemista ja hauskanpitoa. Tässä vaiheessa koulupäivien pituus oli lyhentynyt huomattavasti. Abivuonna päivät olivatkin enää vain noin 2–4 tuntia pitkiä. Siispä vapaa-aikaa oli myös paljon enemmän. Käytin tätä aikaa paljon muun muassa kopissa hengaamiseen, ja väitänkin, että viimeistään tällöin tutustuin hallitusporukkaan niin hyvin, että siitä tuli minulle aidosti tiivis ystäväporukka :) Abivuonna vakiinnutin myös asemaani “virallisena” perjantai-DJ:nä, ja minut saattoikin nähdä usein miksauspöydän takana piristämässä opiskelijoiden mieltä eli soittamassa musiikkia. Nautin musiikkien soittamisesta todella paljon, sillä rakastan kuunnella musiikkia ja minulle perjantaimusiikit ovat olleet aivan upea perinne. Monesti myös keittäjät tulivat kiittämään musiikeista ja kertoivat, kuinka musiikit piristävät myös heidän päiväänsä. Tulin aina niin hyvälle mielelle, kun sain kuulla positiivista palautetta <3
Myös syksyn 2024 yty-leiri oli kokemuksena ikimuistoinen. Olin toista kertaa leirillä tuutorina, mutta ensimmäistä kertaa vastuussa leirin ohjelmasta. Aiempana vuonna olin ollut tuutoroimassa omaa ryhmää, joten siihen verrattuna tällä kertaa leirillä oli huomattavasti enemmän vapaa-aikaa. Perjantai-DJ:n tehtävistä inspiroituneena soittelinkin pitkin leirin tunnelmamusiikkia areenalla. Heijastimme myös yhdessä vaiheessa formulakisat ja lätkää valkokankaalle ja tilasimme pizzat :D Siispä kaikin puolin täydellinen yö koululla -kokemus.
Keväällä 2025 odotus vihdoin päättyi. Oli virallisesti aika sanoa hyvästit koulunpenkeille nimittäin penkinpainajaiset eli tuttavallisemmin penkkarit olivat aivan nurkan takana, ja penkkareista lähdettäisiin vielä suoraan abiristeilylle. Abit olivat kaikki intoa täynnä, erinäisistä syistä toki :P Penkkariasun keksiminen osoittautui yllättävän vaikeaksi tehtäväksi, kunnes kopissa minulle ehdotettiin, että olisin Up-elokuvan partiopoika. Tähän tietenkin tartuin, sillä tavarat asun tekemiseen löytyivät harrastuksen kautta ilmapalloja lukuun ottamatta melkein kokonaisuudessaan omasta takaa.
Lähes heti penkkareiden jälkeen ollut abiristeily oli ehdottomasti myös yksi lukion kohokohdista. Vaikka en juokaan alkoholia, olin positiivisesti yllättynyt, miten hyvin viihdyin risteilyllä. Siitäkin olen aiemmin jo kirjoittanut lehteen :) Olin risteilyllä läheisen ystäväni kanssa, jonka lisäksi liityin satunnaisiin porukoihin esimerkiksi pelaamaan korttia. Muistan, kun pelasimme ravintolan pöydässä mm. blackjackia myöhään yöhön.
Ruotsin päässä kävimme ystäväni kanssa vain lyhyen aikaa maissa. Söimme mäkkärissä ja kävimme kaupassa. Oloni oli jostain syystä todella huono, vaikka edellinen ilta ei edes ollut venynyt pitkäksi ja vaikka en ollut edes juonut tippaakaan alkoholia :D En vielä tässä vaiheessa kuitenkaan osannut epäillä mitään, ja olokin tuntui paranevan illaksi hetken levättyäni. Siispä jatkoin iltaa normaalisti käyden yökerhossa ja pelaten korttia kavereiden kanssa.
Vasta myöhään sunnuntaiyönä minulle selvisi, mikä huonon olon oli aiheuttanut. Vatsatauti… Tulin kunnolla kipeäksi onneksi vasta risteilyn lopulla, joten pääsin kotiin sairastamaan. Tuntuu, että niin sanotun “risseruton” eli epämääräisen taudin risteilyltä nappasi useampikin. Ainakin Jodelissa valitettiin pitkääkin risteilyn jälkeenkin kipeää oloa. Tästäkin huolimatta abiristeily oli mieluisa kokemus.
Tässä vaiheessa kolmeen vuoteen käyvien lukioura oli todella lopuillaan. Edessä oli enää yhdet ylioppilaskirjoitukset, jonka jälkeen moni valmistui. Minun kohdallani tilanne toki oli eri, sillä olin jo toisena vuonna päättänyt pidentää opintojani kolmeen ja puoleen vuoteen. Minulla edessäni oli siis vielä yhdet kirjoitukset keväällä 2025 sekä toiset syksyllä 2025. Mielestäni päätös pidentää opintoja oli luonnollinen, enkä kadu sitä. Sain kutsunnoissa määräyksen aloittaa asepalvelus kesällä 2026, joten jälkikäteen ajateltuna lukio-opintojen pidentäminen antoi minulle myös tekemistä ennen inttiä.
Olenkin nyt syksyllä 2025 tehnyt varmaan enemmän kouluun liittyviä asioita kuin mitä aiemman kolmen vuoden aikana yhteensä XD No ehkä ei ihan, mutta siltä se ainakin tuntuu. Koska minulla oli syksyllä vain yksi jakso koulua ja vain kaksi yo-koetta, olen ollut syyskuun lopulta asti vapaalla, joten minulla on ollut täysin uudella tavalla aikaa keskittyä esimerkiksi yksinomaan vastuutehtäviini opiskelijakunnan hallituksessa. Olenkin osallistunut kokouksiin ahkerasti ja pitänyt niissä aiempaa useammin harkittuja sekä pitkälle suunniteltuja puheenvuoroja. Olen halunnut tehdä sitä, mitä rakastan eli hallinnollisia tehtäviä. Tämän lisäksi olen soittanut joka perjantai musiikkeja areenalla ja kirjoitellut lehteen kaikesta siitä, mistä en ole vielä aiemmin ehtinyt kirjoittaa. Pääsin jopa osallistumaan vielä lyhyesti yty-leirille, mikä oli kivaa!
Nyt kuitenkin aika on käymässä vähiin, ja on aika sanoa hyvästit. Valmistun ylioppilaaksi huomenna 5.12. ja haluan kiittää koko Järvenpään lukiota, opettajia, opiskelijoita, lukion henkilökuntaa sekä erityisesti hallituksesta ja lehdestä saamiani ystäviä kaikista upeista muistoista näiden kolmen ja puolen vuoden aikana. Olette vaikuttaneet suuresti siihen, kuinka paljon olen nauttinut opiskelusta juuri Järvenpään lukiossa <3
Jatko-opintosuunnitelmani ovat vielä osittain auki, mutta olen miettinyt hakevaani Tampereen yliopistoon opiskelemaan hallintotieteitä. Sitä ennen täytyy kuitenkin vielä kerran käydä keväällä lukiolla yrittämässä korottaa hieman ikävän pettymyksen tuottanutta äidinkielen arvosanaa. Toivottavasti siis ensi keväänä on helppo koe :P Ja eikös tunnettu sanalaskukin sen kerro, että mies voi lähteä Järvenpään lukiosta, mutta Järvenpään lukio ei koskaan lähde miehestä eli tulen varmasti lopun elämäni muistamaan tämän upean ajan lukiossa.
Lopuksi toivotan vielä tsemppiä ihan jokaiselle teistä tuleviin kokeisiin sekä ennen pitkää ylioppilaskirjoituksiin! Ja nyt minun kanssani samaan aikaan valmistuvat: teille toivotan tuhannesti tsemppiä jatko-opintoihin ja aikuisuuteen! Kiitos Järvenpään lukio. Kiitos ystävät.
