Lukio-opinnot aloittelijan silmin: vaativaa, mutta innostavaa 

Lukuvuoden ensimmäisinä päivinä 1. vuoden lukio-opiskelijoilla oli jännät paikat. Toisen asteen opintoihin oli valmistauduttu jo koko edellinen vuosi: oli pohdittu jatko-opintovaihtoehtoja opon tunneilla, tehty yhteishaku, lueskeltu opinto-opasta, stressattu keskiarvon riittämisestä Järvenpään lukioon, kesällä yhteishaun tulosten kilahtaessa sähköpostiin viimein huojennuttu. Paitsi että ei, kyllä sitä nyt keskellä kesääkin tuli mietittyä lukion alkua ja monet kerrat. Onhan se nyt aika suurta ja hienoa aloittaa kokonaan uudessa oppilaitoksessa, kun peruskoulun penkeillä on jökötetty kaikkiaan yhdeksän vuotta. 

Itse olin odottanut lukion alkua jo monta vuotta aika suurellakin innostuksella. Hitusen yliampuvaa, tiedän, mutta kuudennella luokalla opettelin ylioppilaskirjoitusten arvosanat ulkoa sekä suomeksi että latinaksi ja pohdin pääni puhki, miten ylppäreissä lunttaaminen voisi onnistua. Yläkoulun aloitus karkotti lukioinnon hetkeksi, mutta yhdeksännellä luokalla se kyllä palasi rytinällä takaisin. Koko yhdeksäs luokka meille vouhkattiin yhteishausta, ja opettajat alkoivat jo puhelemaan siitä, mitä lukiossa hyviin arvosanoihin pääsemiseen vaadittaisiin. Ja kun viimein lukuvuoden ensimmäisenä päivänäni astuin koulun ovista sisälle Järvenpään lukioon, en meinannut uskoa, että elämä oli kantanut jo tänne asti. Kymmenes vuoteni opiskelua lähtisi käyntiin! 

Itselleni Järvenpään lukio oli jo valmiiksi hyvin tuttu, mutta silti ensimmäiset päivät olivat aikamoista hapuilua. Luokkien löytäminen, ruokailuvuorojen opettelu (en vieläkään täysin tajua niitä), oppimateriaaleihin pääseminen, digitaaliseen opiskeluun totuttelu, uusi ryhmä, uudet opettajat, aivan uudenlainen vaatimustaso oppiaineissa… Olihan siinä kova pala purtavaksi! Onneksi en kuitenkaan vaikuttanut olevan ainoa, joka ei lukion ensimmäisinä päivinä tai viikkoinakaan ollut aivan kärryillä kaikesta. Ja kyllä meitä ykkösiä autettiinkin. Ryhmäytyspäiviä, terveydenhoitajan tunteja ja kaikenlaista hässäkkää järjestettiin, jotta tutustuisimme omiin ryhmiimme ja pääsisimme lukio-opinnoissa alkuun. Monelle vaikeaa oli varmasti lukujärjestyksen suunnittelu, mutta siihenkin sai onneksi opolta kaiken mahdollisen avun ja tuen. 

Peruskoulussa lukuvuoden aloitukset olivat yleensä olleet melkoista lötköilyä, mutta lukiossa oli heti alusta alkaen selvää, että tänne tultiin opiskelemaan ja piste. Suuri opiskelumäärä heti ensimmäisistä kursseista lähtien sai varmasti monet opiskelijat hämilleen, sillä peruskoulusta oli pystynyt saamaan hyviä arvosanoja melko pienelläkin panostuksella. Lukiossa täytyi kuitenkin oikeasti tehdä töitä. Peruskoulussa yksi kirja oli luettu vuodessa, täällä se piti tehdä yhden jakson aikana. Heti ensimmäisistä viikoista lähtien kurssitöitä ja palautettavia tehtäviä alkoi kerääntyä milloin mistäkin oppiaineesta. Opettajat puhuivat jo ensimmäisinä päivinä ylioppilaskirjoituksista. Monissa oppiaineissa vielä kerrattiin peruskoulua, mutta silti vaatimustaso nousi, erityisesti matematiikassa ja englannissa. 

Itse pidin siitä, että oppiaineissa oli uudenlaista haastetta. Uskon kuitenkin, että se oli monelle varmasti stressaavaa heti lukion alkuun. Ja heti, kun lukio-opiskeluun oli ehkä jollain tasolla alettu tottua, alkoikin jo ensimmäinen koeviikko. Olin itse tehnyt englannin ja espanjan kokeet jo ennen koeviikkoa, joten tiesin aika lailla, millaista vaatimustasoa muiltakin kokeilta odottaa. Suurimpana huolenaiheenani toimi Abitti-tikku, jonka käytön kanssa ilmenikin ensimmäisessä kokeessa haasteita. Onneksi opettajani kuitenkin auttoi. Koeviikolla minulla oli viisi koetta: äidinkielen essee, englannin essee, ruotsin koe, matematiikan koe sekä yhteiskuntaopin koe. Kokeisiin piti kyllä lukea, mutta silti koeviikko yllätti rentoudellaan. Oli kokonaisia vapaapäiviäkin! 

Olen siis pitänyt lukion aloituksesta todella paljon. On uskomatonta, kuinka paljon olen vain yhden jakson aikana oppinut uutta niin monesta eri aineesta. Aika lailla kaikki aineet kiinnostavat minua, mutta eniten pidän kielistä ja yhteiskuntaopista. Opiskelen nyt lukiossa erityisesti latinalaisia kieliä, ja hakeuduin YTY-suuntautumisvaihtoehdolle. Mielestäni on hienoa, että isossa lukiossa on niin monia erilaisia mahdollisuuksia ja linjoja laidasta laitaan. Esimerkiksi latinan tai kiinan opiskelu on harvinaista herkkua tasokkaammassakin lukiossa. Kannustaisinkin kaikkia kokeilemaan lukiossa uutta sekä omistautumaan omille intohimoilleen. Opintoihin suhtautuminen uteliain ja avoimin mielin kantaa pitkälle. Eikä ensimmäisen jakson arvosanoista vielä kannata lannistua, sillä lukion aloitus on ollut meille kaikille vasta totuttelua. Kyllä lukio-opinnoissakin varmasti pärjää, kun alkaa ymmärtää lukion vaatimustason ja tekee kunnolla töitä. Eivätkä ne arvosanat kaikkein tärkeintä lukiossa ole. Kokemukset ja oppiminen ovat, sanoisin. 

Teksti: Aava Svala

Kuva: Kerttu Järvinen