Lukiolaiset mielenterveysongelmista: Järjen mielenterveyskysely

Oletko hakeutunut hoitoon mielenterveysongelmien vuoksi? Kuinka tärkeäksi koet oman mielenterveytesi ylläpidon? Koetko tietäväsi mielenterveysongelmista tarpeeksi? Esimerkiksi näihin kysymyksiin saat Järvenpään lukiolaisten vastaukset, sillä Järki teki kyselyn ottaakseen selvää lukiolaisten kokemuksista ja näkemyksistä liittyen mielenterveyteen.

Järjen mielenterveyskyselyyn vastasi reilu 200 ihmistä, joista noin 75% oli naisia. Vastauksia tuli tasaisesti kaikilta vuosikursseilta.

35% vastanneista on joskus hakeutunut hoitoon mielenterveysongelmiensa vuoksi, eli suurimmalla osalla lukiolaisistamme ei kuitenkaan ole henkilökohtaisia kokemuksia mielenterveyshoidosta. Se, että kolmasosa opiskelijoista on hakenut hoitoa kertoo toisaalta siitä, että moni nuori kamppailee mielenterveysongelmien kanssa.

70% vastanneista on tyytyväinen saamaansa hoitoon. Aikaisemmassa Järjen artikkelissa “Mielenterveyshoidossakin saattaa kokea itsensä avuttomaksi” käsitellään kyselyn tuloksia huonoista kokemuksista mielenterveyshoidossa.

Tärkeimmäksi hoitokeinoksi mielenterveysongelmiin koetaan terapia sekä omat valinnat, kuten liikunta ja syöminen (61%). Muita suosituimpia hoitomuotoja ovat lääkitys, mindfulness, ryhmä- ja psykoterapia. Muita mainintoija ovat myös läheisten tuki, kaverit, taiteen tekeminen ja oma asenne.

Yli 60%:llä vastanneista on kokemuksia läheisten mielenterveysongelmista, ja heistä yli puolet ovat kokeneet lähimmäisen sairauden rankaksi. Suurimmalla osalla asia on aiheuttanut oman mielialan laskua ja lisännyt huolta läheisestä.

Olen kovasti koittanut auttaa. Ja miettinyt hänen asioitaan, joka sitten taas kuormittaa minua.

Vaikea auttaa toista ja itselläkin vaikea olla.

On ollut rankkaa ja huolestuttavaa nähdä lähimmäiseni sairautensa väsyttämänä ja syrjäyttämänä – -.

Kärsin itse, kun tiedän, että hän miettii välillä itsemurhaa.

Olen kokenut olevani vastuussa läheiseni sairaudesta. Olen kamppaillut itseäni syyttävien kysymysten kanssa, kuten miksi en ole auttanut häntä enemmän, miksi en ole tehnyt enemmän, miksi olen vain pahentanut asiaa.

Oli rankkaa nähdä äidin itkevän joka päivä, sekä nähdä hänen ja kaverini laihtuvan rajusti. Onneksi asiat ovat nyt paremmin.

Moni on kärsinyt lähimmäisensä sairaudesta elämänlaatuun merkittävästi vaikuttaen. Jos huoli lähimmäisestäsi on kova, muista, ettei huolta tarvitse kantaa yksin. Juttele asiasta ystävän, turvallisen aikuisen tai ammattihenkilön kanssa, mutta älä jaa läheisesi yksityisasioita esimerkiksi kaveriporukassasi. Et ole vastuussa lähimmäisesi ongelmista, ja jos niiden käsittely käy rankaksi, muista että voit kertoa hänelle siitä ja suositella ammattiapua.

Reilu 20% kyselyyn vastanneista on saanut jonkin diagnoosin mielenterveysongelmasta. Yleisin diagnoosi on masennus (51%), toiseksi yleisin ahdistuneisuushäiriö (42%), johon sisältyvät esimerkiksi paniikkihäiriö, fobiat ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Muita saatuja diagnooseja ovat syömishäiriö (10%), pakko-oireinen häiriö (5%) ja persoonallisuus- tai käytöshäiriö (4%). Kolmasosa kyselyyn vastanneista kokee, että heillä on jokin diagnosoimaton mielenterveysongelma.

Suurin osa kokee, että mielenterveyshoito on Suomessa ammattitaitoista ja helposti saatavilla. Kommentteina on kuitenkin myös, että potilaiden tilanteita ei oteta huomioon ja masennuslääkkeitä tuputetaan.

60% kokee tietävänsä tarpeeksi mielenterveysongelmista. Tiedon lähteitä ovat internet (87%), koulu (84%), sosiaalinen media (76%), kaverit (57%), omat kokemukset (47%), terveyden ammattilainen (40%) sekä vanhemmat (27%).

Suurin osa kokee keskustelun mielenterveysongelmista avoimeksi ja hyväksyväksi. Monen mielestä tietyt mielenterveysongelmat ovat kuitenkin vähemmän hyväksyttäviä yleisessä keskustelussa kuin toiset. Noin puolet vastanneista juttelee mielenterveysongelmista paljon kavereidensa kanssa.

Alunperin kirjoittanut Sami Lehtinen ja Katri Lempiäinen