Opettajat valokeilassa: Antti Mattila

Haastattelimme koulun uskonnon ja psykologian opettajaa, Antti Mattilaa, joka kertoo muun muassa omista inttiajoistaan sekä yleissivistyksen ihanteesta.

• Minkä ikäinen olet?

“Minulla on tänä vuonna itse asiassa juhlavuosi. Täytin 60 vuotta. Olen syntynyt siis vuonna 1960.”

• Kerro vähän opiskelutaustastasi: Mitä kaikkea olet opiskellut? Missä? 

“Kävin kaikki kouluni Helsingissä. Aivan ensimmäisenä olin Lapinlahden kansakoulussa Kampissa. Sieltä pyrittiin oppikouluun ja pääsin Ressuun.”

1970-luvun alussa Helsingin Lyseona tunnettu poikakoulu oli kaikille Ressu Mattilan kertoman mukaan jo silloin, kun hän itse opiskeli siellä.  

“Ressun jälkeen menin Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan. Sain sieltä myös psykologian opettajan pätevyyden. Yliopistossa minulla oli sivuaineina psykologia ja filosofia. Lisäksi opiskelin tietysti kasvatustiedettä, kun luin opettajaksi.”

• Miksi valitsit juuri nämä aineet? 

“Olen ollut ihan pienestä asti kiinnostunut ihmisten erilaisista maailmankatsomuksista. Ihmettelin pikkupoikana aina sitä, miten voimme muka kaikki olla Aatamin ja Eevan jälkeläisiä. Tietysti myös uskonnot ja kaikki uskontoon liittyvät kysymykset olivat aina kiinnostavia. Yksi asia, josta pidin erityisesti, oli sosiaalietiikka, jota voi opiskella vain teologisessa tiedekunnassa. Siitäkin syystä valitsin teologian.”

• Minkälainen oli 20-vuotias Antti?  

“20-vuotias Antti oli juuri käynyt armeijan. Lähdin sinne suoraan kirjoitusten jälkeen. 20-vuotiaana olin siis jo ylioppilas ja opiskelin teologiaa.”

Kysyimme Mattilalta myös, missä hän oli armeijassa. Hän kertoi olleensa nyt jo lakkautetussa Vaasan rannikkopatteristossa keskiöupseerina eli laskentaryhmän johtajana.

• Miten päädyit opettajaksi? 

“Teologisesta tiedekunnasta valmistutaan yleensä joko kirkon tehtäviin tai opetustehtäviin. En ollut koskaan kovinkaan kiinnostunut kirkollisista tehtävistä, joten opettajan työ oli hyvin luonteva valinta. Valinta tehtiin opiskeluaikana. Silloin teologiselle alalle otettiin pari sataa ihmistä ja opiskelun ensimmäisenä talvena pyrittiin opettajakoulutusohjelmaan. Eli siis tiedekunnan sisällä piti pyrkiä opettajakoulutukseen ja pääsin sisään.”

Mattila kertoi, että opettajalinjalla valittiin sivuaineeksi historia tai psykologia. Itse hän valitsi psykologian, koska se kiinnosti enemmän. Lisäksi valintaan vaikutti se, että uskonnon ja psykologian yhdistelmä oli yleisempi, joten virkoja oli enemmän.

• Mikä on parasta opettajan työssä? 

Mattila kertoo, että parasta työssä on ollut vapaus tehdä työtä tietyistä raameista huolimatta. Hän pitää siitä, kun saa opettaa haluamallaan tavalla. Hän pitää myös siitä, että saa tehdä ratkaisuja työnsä sisällön ja materiaalien suhteen. Mattila nostaa esille, että pitää vuorovaikutuksesta luokassa, jos se toimii.

En tykkää maskeista, koska vuorovaikutus kärsii. Opiskelijoiden kanssa vuorovaikutus on työn suola.

• Terveisiä Järvenpään lukion opiskelijoille? 

Mattila mietti terveisiään jonkin aikaa ja lopulta päätyi melko syvälliseen vastaukseen:

“On tärkeää pitää kiinni koululaitoksen perusperiaatteista ja yleissivistyksen ihanteesta. En pidä siitä, että ihmiset nähdään suorittavina koneina. Haluan, että ihmiset eivät suostuisi oravanpyörään ja pakkotahtisuuteen. Kun elämänvalintoja ei tehdä väkisin liian aikaisin, kaikki löytävät oman polkunsa ajallaan. Nuorena olemiseen kuuluu erilaisten polkujen kokeilu ja koulun ulkopuolinen elämä.”

Elämä ei ole pelkkää tekniikkaa ja taloutta, vaikka nekin ovat tärkeitä.

“Yleissivistyksen ihanne on, että vaikutteita saa muualtakin kuin koulusta. Oma juttu on hyvä löytää, mutta ei ole tiettyä sääntöä sen löytämiseen. Itseään täytyy etsiä, ja milloin muulloin itseään etsisi kuin lukioaikana.” 

Kirjoittaneet Kata Savolainen ja Siiri Pitkänen