Lukemisen ja oppimisen yhteiselo – Kuinka tärkeää lukeminen ja kirjoittaminen on oikeasti opiskelun kannalta?

Lainaus kirjailijalta haastattelussa lukemiseen ja kirjoittamiseen liittyen:

“Jos heräät aamulla ja haluat kirjoittaa, olet kirjailija” -Minttu Vettenterä, Kirjailija

Lukeminen ja kirjoittaminen ovat taitoja, jotka opitaan tyypillisesti esikouluiässä. Kuitenkin näitä taitoja opiskellaan edelleen lukiossa. Miksi näin? 

Jyväskyläläisen Korpilahden yhteiskoulun opettajan Marjut Aholan mukaan lukeminen kehittää sanavarastoa, empatian kykyä, parantaa keskittymiskykyä, rauhoittaa sekä tukee aivoterveyttä. Kirjoittamista opiskellaan koulutuksen yhteydessä tekstien sujuvuuden parantamiseksi. Kieliopin ja kirjoittamisen osaaminen on kriittisen tärkeää esimerkiksi työnhaussa ja jatko-opiskelussa nykypäivänä. Äidinkielen osaamisen painotus useissa kolmannen asteen koulutuslaitoksissa on kasvanut merkittävästi.  

Lähdin kysymään Järvenpään lukion Jodel -keskustelupalstalla ihmisten lukemistottumuksia. Kyselyyn vastasi 195 ihmistä, joista enemmistö kertoi lukevansa kirjoja vapaa-ajalla. Kuitenkin jako oli todella tasainen. Tämä tarkoittanee sitä, että n. 90 oppilasta vastanneista ei lue kirjallisuutta vapaa-ajalla.  

Pisa-tutkimustuloksien valossa lukutaidon taso on heikentynyt nuorilla. Lukutaidon OCED-keskiarvo ylittävistä maista Suomi on suurimmassa laskussa. Tähän suurena syypäänä nähdään sosiaalisen median yleistyminen ja lukemisen vähentyminen. Suomessa nuoret ovat esimerkiksi oppitunneilla useammin puhelimilla, joka häiritsee opiskelua. Marjut Aholan mukaan lukemista tulisi lisätä eikä hänen mielestään pysty lukea liikaa.  

Sain mahdollisuuden haastatella kirjallisuuden ammattilaista Minttu Vettenterää tätä uutisartikkelia tehdessä. Minttu Vettenterä on 44-vuotias Riihimäkeläinen kirjailija. Hänen tuotoksiinsa kuuluvat esimerkiksi valtamediaan päässyt Jonakin päivänä kaduttaa sekä Möllärimestari -kirjallisuuden palkinnolla palkittu Jaaron ja Merenneitojenmaan prinsessat. Hän pyörittää nykyään pienkustantamoa nimeltä Pinkumi.  

Haastattelussa: Kirjailija Minttu Vettenterä

Esittele itsesi. Kuka olet?

Minä olen Minttu Vettenterä, kirjoittamisen sekatyöläinen. Olen kirjoittanut toistakymmentä kirjaa, joihin lukeutuu romaaneja, lasten-, fantasia- sekä kauhukirjallisuutta. Olen myös kirjoittanut tietokirjan gerbiileistä. Kirjojen ohella olen opettanut kirjoittamista ja nykyään omaan pienkustantamon.

Mitä lukeminen on sinulle?

Lukeminen on minulle tärkeää. Se rentouttaa ja avartaa maailmaa. Se on myös hyvä tapa oppia uusia asioita.

Luetko sinä kirjallisuutta?

Nykyisellään arki on hektistä, joten tulee enemmän kuunneltua äänikirjoja. Koen kuitenkin fyysiset kirjat tärkeiksi, koska fyysisessä kirjassa on oma juttunsa. Ihminen uppoutuu kirjaan toisella tavalla, jopa paremmin kun hän itse lukee.

Mistä saat inspiraatiota kirjoittamiseen?

Saan inspiraatiota luonnosta. Ylipäätänsä saan inspiraatiota kaiken ympärillä tapahtuvan seuraamisesta. Käytän tässä ajatusleikkiä: Miksi tapahtuu/mitä voisi tapahtua. Tällä ajatusleikillä ajattelen päivän tapahtumia. Minua kiehtoo ihmisen mieli ja se, miksi se toimii sillä tavalla kuin se toimii.

Mitä lukemiseen ja kirjoittamiseen liittyvää haluaisit sanoa lukiolaiselle nuorelle?

Lukekaa ja kirjoittakaa, mutta älä anna kenenkään sanella sitä, mitä sinun kuuluisi lukea tai kirjoittaa. Monesti lukemisen ilo tyssää siihen, että joutuu lukemaan “vääränlaista” kirjallisuutta, joka ei tuo itselleen iloa. Kirjoittamista kannattaa kokeilla, vaikka ei omalta jutulta tunnu, koska se on hyvä tapa jäsennellä ajatuksia. Sanotaan, että puhumisen ohella kirjoittaminen on ainoa riittävän hidas tapa ajatella.

Mitä kouluja olet itse käynyt?

Olen opiskellut kirjoittamista ja viestintää avoimella yliopistolla Turussa ja Jyväskylässä.

Omaa sanottavaa?

Monet pohtivat, miten tullaan kirjailijaksi? Jos heräät aamulla ja halua kirjoittaa, olet kirjailija.

Kiitos.




Opettajat valokeilassa: Markus Linnanen

Haastattelimme koulun pitkäaikaista äidinkielenopettajaa Markus Linnasta, joka kertoo lukemisen merkityksestä ja omasta taustastaan. Hän kertoo muun muassa tiestään opettajaksi, matkustelusta ja siitä, miten lukio sujui.

  • Minkä ikäinen olet?

“Vuonna 66 syntynyt, että se tekee 52 nyt ja täytän kesällä 53”

  • Minkälainen perhe?

Tänään aloin miettimään sitä ikääntymistä ja olen miettinyt sitä ikääntymistä viimeiset 20 vuotta. Minun tyttö täyttää 30, hän on hissan maikka Lahdessa. Poika on 93 syntynyt, pitää oikein laskea lastensa ikiä. Mitäs se nyt täyttäisi? 26. Hän on nörtti valitettavasti, ne geenit ei taas ole tullut minulta, jotain tietotekniikkaa.

  • Onko lemmikkejä?

Ei ole, minulla oli pienenä kolme marsua. Se on minun lemmikki historiani ja olen seurustellut useamman naisen kanssa, joilla on ollut koiria. No tällä hetkellä en seurustele ja ei ole koiriakaan.

  • Miten päädyit opettajaksi?

Otan vähän pidemmän polun, lukiossa innostuin ykkösellä äidinkielestä. Mulla oli aika villi yläaste nuoruus, niin kävin sen jälkeen 10 luokan ja sitten mikä oli hemmetin hyvä jälkikatsaus, että ehdin vähän rauhoittua. Tapasin lukiossa Mantereen Kimmon, joka oli tällainen karismaattinen tyyppi ja josta tuli runoilija, mutta hän oli innostunut kirjoittamaan ihan sikana. Ja jotenkin tunnistin, et on sellaisia tyyppejä, jotka tavallaan innostavat ihmisiä ympärillään ja tajusin et toi vois olla minun juttuni ja senkaa hurahdettiin lukemaan. Pääsin abivuoden jälkeen Lahden Etelä-Suomen Sanomiin kesätoimittajaksi ja siinä vaiheessa luulin et musta tulisi toimittaja. Kesätoimittajan hommassa huomasin, että minua kiinnostaa enemmän se teksti. Siellä oli yksi Laura kesätoimittajana, joka sano olleensa suomenkielenpääsykokeessa ja sitten minulle tuli sellainen hetkinen et, jos minua kiinnostaa enemmän kieli ja kirjallisuus niin kuin tekstit tekstinä ja kun tämä asia tuli esille oli myöhästä pyrkiä tänä vuonna mihinkään ja niin ajattelin vuoden päästä pyrkiä ja pari vuotta ehti mennä kirjotuksista ja sitten hain opiskelemaan ja pääsin useampaakin paikkaan mutta Helsinkiin menin.

  • Matkusteletko paljon? Onko lempimaata?

Englanti on se juttu. Saman tien teki mieli sanoa, etten hirveästi matkustele, mutta viimeisen viiden vuoden aikana se on vähän herännyt. Olen aina jotenkin fanittanut englantilaista kulttuuria ja musakulttuuria, ja olen miettinyt, kun kaikki muut menee sinne ja tänne, kaikkiin eksoottisiin paikkoihin, niin miksi en voisi antaa itselleni lupaa mennä aina Lontooseen. Olin myös kerran teidän ikäisenä kesätöissä Lontoossa. Mutta en minä hirveästi matkustele ja nykyään menee rahaa noihin kitarahommiin, niin ei paljon rahaa ole matkusteluun.

  • Mitä sait YO-arvosanoiksi?

Päästötodistuksen keskiarvo oli 8. Kirjotin neljä ainetta ja kaikista sain L:n, ne oli silloisia L:iä tietysti. Meni tosi yläkanttiin tietenkin. Ruotsinkielessäkin menin kielisaliin opiskelemaan ja opiskelin alusta asti kaikki asiat. Minä ymmärsin, että se oli kielipeliä ja että piti nähdä se vähän niin kuin pelinä.

  • Kerro musikaalisesta taustastasi.

Beatles oli tosi lähellä nuoruudessa ja suomirokin kultakaudessakin olin mukana. Levyjäkin tuli osteltua. Musiikkia kuuntelin paljon ja kitara on ainoa soitin jota soitan. Aikoinaan oli harvinaista, että olisi käynyt kitaratunneilla.

  • Paras muistosi?

Tähän vois sanoa lapset tai jotain semmoista, mutta varmaan hassuin muisto oli, kun kaikki varmaan kävelee unissaan, niin asuttiin kerrostalossa ja havahduin hereille oven ulkopuolelta. Pimpotin ovikelloa, eikä äiti kuullut. Hänellä oli silloin jo aika huono kuulo. Sitten tuli semmoinen fiilis, että “jes”, nyt voin tehdä sen minkä olen aina halunnut tehdä. Kiipesin kahdeksan kerrosta parvekkeita pitkin omaan kotiin. Olin ihan tiloissani ja menin koputtamaan äitiä olkapäälle, eikä hän sitten saanut unta loppuyönä. Ajattelin sen itse vaan urheiluna ja se oli tosi siistiä silloin.

  • Terveisiä opiskelijoille?

Lueskelemisen pitäisi olla se elämäntapa, se mahdollistaa niin paljon asioita. Lukeminen, kirjottaminen ja kaikki helpottuu. Teksteistä tulee kiinnostavia ja omaäänisiä. Kannattaa lukea paljon erilaisia tekstejä, lueskella niitä.

Alunperin kirjoittanut Samuel Kurhela ja Minttu Hummelholm