Kinnarin koulun kakkosluokkalaiset ottivat viime viikolla valokuvia lukiolla. Pyry, Mikke, Mikko, Nino, Daniela, Senja, Jamppa, Rasse, Roy ja Lellu ottivat innokkaasti kameran haltuunsa tutkiessaan lukiolla tuttujen alueiden lisäksi myös tuntemattomia paikkoja. Valokuvapajan aikana lukiolla ehti tapahtua paljon, ja se tarjosi tuleville valokuvaajille runsaasti mielenkiintoista kuvattavaa.

Näkymä lukion kolmannesta kerroksesta.

Stabilo-tussin korkki.

Lukiolaisia.

Betonitolppa keskellä portaikkoa.

Pöytäfutis.

Taidetta.

Lounasaika.

Kalsium vahvistaa luustoa.

Ruokalinjasto.

Juoma-automaatti.

Areenan ympärillä on tietokoneita.

Trooppinen lukio.

Lukiossa kasvaa myös kasveja.

Kakkosluokkalaisten valokuvasuunnittelua.

Muotokuvaharjoituksia ruokapöydässä.

Sataedun joukkue harjoittelee salibandyturnauksen tauolla.

Sataedun salibandyjoukkue Kokemäeltä.

Hämeen ammatti-instituutin metsurilinjan salibandyjoukkue Evolta lepää tiukan pelin jälkeen.

Salibandyturnaus innoitti kakkosluokkalaisia harjoittelemaan myös tilannekuvausta.

Järvenpään lukiossa kevään 2017 evakossa olleet Kinnarin koulun kakkosluokkalaiset pääsivät tutustumaan Järjen mediapajassa lehtitoimituksen erilaisiin aspekteihin muun muassa valokuvaamalla, kirjoittamalla, haastattelemalla ja piirtämällä sarjakuvia.

Alunperin kirjoittanut Aliisa Rantanen ja Emma Virtanen

Järvenpään lukion tanssilinja on ollut monessa tapahtumassa mukana, viimeisimpänä musiikkilinjan ja musiikkiopiston yhteiskonsertissa Järvenpää-talolla 11.4. Järjen toimittaja kävi haastattelemassa tuona iltana kahta tanssijaa.

Järvenpään lukion musiikki- ja tanssilinja sekä Keskisen Uudenmaan Musiikkiopisto esiintyivät yhteisvoimin suomalaista kulttuuria korostaen huhtikuussa. Story perustuu musiikin, kuvataiteen ja englannin opiskelijoiden yhteiseen Italia-projektiin, jonka aikana Järvenpään lukiosta on lähtenyt opiskelijoita Italiaan ja vastaavasti Italiasta on tullut opiskelijoita Suomeen.

Story on jokaiselta aspektiltaan sinivalkoinen esitys. Musiikilliselta puolelta siinä korostuu Jean Sibeliuksen sävellykset sekä suomalaisia kansansävelmiä, kuten Ievan polkka ja Sininen ja Valkoinen. Lavalla nähtiin vuorotellen lukion ja musiikkiopiston opiskelijoita. Ajoittain esityksien taustalla nähtiin Anni Säynätjoen kuvakoosteita suomalaisesta luonnosta.

Myös Järvenpään lukion tanssilinja oli tässä konsertissa mukana. Kuudesta tanssijasta koostuva ryhmä esitti illan aikana kaksi tanssia Ievan polkka ja Varjo lähelläsi.

Tanssilinjalaisilta Jasmin Galkinilta ja Anna Ilvoselta ei myöskään jäänyt huomaamatta tapahtuman sinivalkoisuus. “Kaikissa esityksissä oli selkeä Suomi 100 -viesti”, sanoo Ilvonen. “Esitetyt tanssit olivat tyyliltään perinteikkäitä, mikä sopi hyvin tapahtuman tyyliin.”

Lavalla tuntui olleen pientä ahtautta kaikkien soittimien lomassa, minkä tanssijat myöntävät hermostuttaneen hieman ennen esitystä ja esityksen aikana. Tästä huolimatta tanssilinjalaisten pukuhuoneessa vallitsee positiivinen helpotuksen ja väsymyksen tunnelma, mikä kuiskailee onnistuneesta performanssista. Esiintyjät kuitenkin vakuuttavat, että suurta jännitystä ei enää synny, koska esiintymiskokemusta on kerääntynyt jo runsaasti.

Tanssin suuntautumisvaihtoehto toimii loistavana näkökulmien aukojana tanssista kiinnostuneille

Anna Ilvonen haki tanssilinjalle toisen lukiovuotensa aikana, koska tanssidiplomi ja kokemus tuntui houkuttelevalta. “Kuulin suuntauksesta niin paljon positiivisia asioita ensimmäisen lukuvuoden aikana ja päätin hakeutua mukaan,” hän kertoo. Jasmin Galkin aloitti linjalla ensimmäisen lukiovuoden alussa, koska taustalla oli etenkin oma tanssiharrastus ja kiinnostus oppia lisää tanssista.

Tanssilinja on ollut käynnissä vasta kahden vuoden ajan, ja sen taustalla toimii Keski-Uudenmaan Tanssiopiston (KETO) opettajat. Tanssilinja on oikeastaan suuntautumisvaihtoehto, eikä linja, johon hakeudutaan yleislinjalta käsin. Pääsykokeista vastaa tanssiopisto ja se koostuu muun muassa erilaisista sarjoista, sooloista sekä haastattelusta.

Maksimissaan suuntautumiseen otetaan kaksikymmentä opiskelijaa. Opettaja Mervi Märkälä kertoo, että tämän kevään yhteishaussa hakijoita oli jopa yksitoista. Pukkari täyttyy tämän tiedon seurauksena innostuneista huudoista: “Ihanaa, hyväksykää ne kaikki mukaan!”

Jasmin Galkin (vas.) ja Anna Ilvonen

Galkin ja Ilvonen sanovat tanssilinjan hyviksi puoliksi muun muassa mahdollisuudet esiintyä ja oppia lisää uusista lajeista. “Myös ne lajit, mihin itse en ole erikoistunut, kuten baletti, on tullut tutuksi”, Galkin kertoo.

Tanssilinjan kuudesta opiskelijasta on muodostunut tiivis porukka, joiden välillä yhteishenki pelaa. “Opintoja suorittaessa opiskelijan oma taso otetaan hienosti huomioon, mikä helpottaa varmasti niitä, joilla ei ole pitkää harrastushistoriaa takana”, Ilvonen korostaa. Hänestä suuntautumisvaihtoehto on laajentanut paljon hänen näkemyksiään tanssista, ja toiminut eräänlaisena ponnistuslautana tulevaa varten.

Suuntautumisen huonoksi puoleksi Jasmin Galkin ja Anna Ilvonen osaavat sanoa vain yhden asian. “Liian vähän harkkoja!” he toteavat. Harjoituksia pidetään kaksi tai kolme kertaa viikossa, ja enemmän olisi kiva olla.

Molemmat kokevat tanssisuuntautumisen olleen loistava ratkaisu ja suosittelevat sitä kaikille tanssista vähänkin kiinnostuneille. “Kannattaa hakea ja yrittää mukaan!”, kannustaa Ilvonen vielä ovesta ulos astuessaan.

Alunperin kirjoittanut Emma Virtanen

Järvenpään lukion urheilulinja on hyvä vaihtoehto opiskelijalle, joka haluaa yhdistää koulun ja tavoitteellisen treenauksen. Etujen seurana on kuitenkin myös huonoja puolia.

Olen ensimmäisen vuoden opiskelija, joka harrastaa yleisurheilua ja on lukiomme urheilulinjalla. Omalla kohdalla linjalle hakeminen tuntui luontevalta vaihtoehdolta, sillä Järvenpään lukio tekee yhteistyötä paikallisten seurojen kanssa ja näin aamuvalmennus on laadukasta. Myös opiskelua ajatellen suuri lukio vaikutti hyvältä vaihtoehdolta ja kaiken lisäksi koulumatkani pysyivät lyhyinä.

Aamutreenit alkavat kello 8.00 ja ne pidetään maanantaina, tiistaina ja torstaina. Yhden harjoituksen kesto on noin 1 t 15 min. Pääsääntöisesti viikon harjoituksista kaksi on lajiharjoituksia, jotka tehdään muiden saman lajin harrastajien kanssa ja yksi on oheista toimintaa, kuten lihaskuntoa, ja se saatetaan tehdä joidenkin muiden lajien harrastajien kanssa yhdessä.

Aamutreeneistä johtuen urheilulinjalaisella on viikossa vähintään kolme kahdeksan aamua, joten aikaisilta herätyksiltä ei voi välttyä. Toisaalta on mukavampaa lähteä aamulla harjoituksiin kuin vaikkapa matikan tunnille. Valmennuksen aikana myös herää hyvin niin, että seuraavilla tunneilla on jo pirteänä.

Toisaalta on mukavampaa lähteä aamulla harjoituksiin kuin vaikkapa matikan tunnille.

Itse näen urheilulinjan suurimpana etuna sen, että saan käyttää kouluaikaa treenaamiseen. Urheilulinjalaisenhan pitää suorittaa vähintään 10 kurssia aamuvalmennusta, mikä on jo aika iso osa lukion päättötodistukseen vaadittavista 75 kurssista. Aamuvalmennus on myös helppo tapa lisätä urheilijan harjoitusmäärää, kun illat ovat jo täynnä.

Toisaalta harjoitusmäärän kasvuun sisältyy myös riskejä esimerkiksi ylikunnosta tai liiasta rasituksesta. Toinen huono puoli ovat urheiluvarusteet: useiden kenkien ja vaatteiden kantaminen vielä koulutavaroiden lisäksi on todella rasittavaa. Onneksi tavaroita voi kuitenkin jättää esimerkiksi naulakoille tai lokeroihin.

Alunperin kirjoittanut Meeri Manninen

-Kuvagalleria löytyy jutun lopusta-

Kia-Erika Klint

Kuten varmasti monella muullakin tanssijalla, Kia-Erika Klintillä oli tanssien jälkeen kipeät jalat, mutta tyytyväinen mieli. “Oli tosi kivaa tanssia. Ehdottomasti kokemisen arvoista!” -kertoi Klint. Hänen suosikkitanssinsa oli Kuumaa Huumaa, eli buugi, joka vaikutti olleen monen muunkin tanssijan suosikki.

Koska suurin osa tanssijoista oli tyttöjä, pistettiin muutamat tytöt tanssimaan niin sanotusti “pojan osaa”.  Tämä ei kuitenkaan ollut Mirjam Siikaluomalle ongelma.

Mirjam Siikaluoma

“Lähdin tanssimaan, koska rakastan tanssia ja halusin pitää hauskaa ystävien kanssa. Ihan sama mihin ‘rooliin’ päätyisin. Puhumattakaan siitä, että pääsin tanssimaan kahden todella hyvän ystäväni kanssa tätä kautta”, kertoi Siikaluoma jälkeenpäin.

Mirjam Siikaluoma käytti kutsutansseissa mekkoa, mutta loput tanssit kului puku päällä. “Puku oli helpompi pukea päälle, ja se oli muutenkin käytännöllisempi vaihtoehto. Eikä se kyllä yhtään hassummalta näyttänytkään.”

Vaikka aluksi parin löytäminen tuotti stressiä, oli kokemus lopulta upea. “Hauskaa oli, ja nauru herkässä!” – Siikaluoma kertoi. “Näin jälkeenpäin fiilikset ovat huikeat ja haikeat. Perjantaina sain tanssia koko sydämeni kyllyydestä ja jalat puhki. Illalla käytiin kaveriporukalla Zapatassa jatkoilla, mikä kruunasi koko kokemuksen.”

Järvenpään lukion abiturientteja juhlittiin lukiolla 16.2.2017. Päivän ohjelmaan kuului muun muassa rehtorin vastaanotto, lukiolaisten tekemiä videoita, abigaala, kilpailuja sekä opettajien alistamista. Penkkariajelukin sujui aurinkoisissa merkeissä.

Jos ylläoleva kuvagalleria ei jostain syystä toimi, voit katsoa sen myös suoraan Flickristä.

Järjen toimitus toivottaa aurinkoista lukulomaa ja onnea kaikille abeille!

Alunperin kirjoittanut Emma Virtanen

Tiistai-iltana 7.2 Järvenpään kaupunki tiedotti, että Kinnarin koulun vanha B-rakennus puretaan sisäilmaongelmien takia. Osa koulun oppilaista siirtyy Järvenpään lukiolle tulevan remontin edestä, kun abiturientitkin painuvat lukulomille.

Hiihtoloman jälkeen lukiolla nähdään uusia, pieniä, kasvoja. Kinnarin koululla purkutyöt alkavat ensi kesänä, mutta sisäilmaongelmista johtuvan oireilun takia koululaisia ripotellaan jo nyt pitkin Järvenpäätä.

Osa koululaisista siirtyy Kinnarin C-rakennukseen ja Yhteiskoululle opiskelemaan, mutta tilanpuutteen vuoksi koulun liki kolmestasadasta oppilaasta noin sata siirtyy Järvenpään lukiolle opiskelua jatkamaan.

1-2 -luokkalaisten majailu lukiolla kestää tämän kevään.

Lukiolle kuljetaan Kinnarin koululta bussikyydillä aamulla, ja sieltä takaisin päivällä. Syksyllä 2017 on odotettavissa, että koululaiset pääsevät eräänlaisiin siirtotiloihin lähelle Kinnarin koulukompleksia.

7.2 tiistai-illan tiedotustilaisuudessa Kinnarin koulun rehtori Hanna Saarinen avasi yleisölle suunnitelmia lukioon siirtymiseen liittyen.

“Järvenpään lukiolta on löytynyt meille yhtenäinen tilakokonaisuus kolmannesta kerroksesta johon kaikki mahtuvat.” Saarinen osoitti erityistä iloa lukion isoa salia ja musiikkitiloja kohtaan. Välituntien viettopaikkaa kaavaillaan lukion tekonurmelle.

Lasten ja nuorten sekä sivistyksen ja vapaa-ajan palvelualuejohtaja Marju Taurula mainitsi tiedotustilaisuudessa lukiosuunnitelman olevan “turvallinen ja outo seikkailu”, johon koululaisten on hyvä ryhtyä.

Lukion rehtori kommentoi tulevia muutoksia

”Oppilaiden ja opettajien elämään tällä järjestelyllä ei tule olemaan vaikutuksia”, kertoo koulumme rehtori Marja-Liisa Lehtiniemi.

Ala-astelaisten tuloa on valmisteltu paljon ja järjestelyt on pyritty hoitamaan niin, ettei niistä tulisi haittaa niin lukiolaisille kuin ala-astelaisillekaan. Lehtiniemen mukaan opetustiloista ei tule olemaan pulaa, sillä lukiossamme opetus vähenee abien lähdettyä. Ahtaudesta ei siis missään nimessä pitäisi tulla ongelmaa.

Rehtori Marja-Liisa Lehtiniemi. Kuva: Emma Virtanen

Ruokailutkin on suunniteltu niin, että 1-2 -luokkalaisten ruokatunnit ovat kello 10:30. – Näin he saavat syödä rauhassa, eikä lukiolaisten ruokailua varten tarvita mitään erikoisjärjestelyjä.

Koulun henkilökunta on suhtautunut ala-astelaisten tuloon positiivisesti. Opettajat ovat olleet todella innoissaan uusista tulokkaista, ja Lehtiniemi uskookin ala-astelaisten tuovan lisää eloisuutta lukioomme. ”Toivon, että voisimme kaikki pitää yhdessä huolta uusista pienistä oppilaista”, sanoo rehtorimme vielä toiveikkaana.

Alunperin kirjoittanut Siiri Parviainen ja Emma Virtanen

Suomen ja Ruotsin yhteinen historia on pitkä. Nykyisen Suomen alue oli osa Ruotsin valtakuntaa monta sataa vuotta, kunnes se vuonna 1809 liitettiin Venäjään. Järvenpään lukion uuden kansainvälisen projektin aihe on tämä.

Tänä syksynä ensimmäistä kertaa järjestetylle projektimatkalle lähti 14 historiasta kiinnostunutta opiskelijaa sekä lukion opettajat Mattias Stenvall, Suvi Randén ja Timo Joutsivuo. Projektin tavoitteena oli tutustuttaa opiskelijat paremmin maidemme yhteiseen historiaan ja vahvistaa samalla ruotsin kielen taitoa. Projektin rahoitukseen saatiin tukea Suomalais-ruotsalaiselta kulttuurirahastolta, loput kerättiin itse leipomalla herkkuja opettajainhuoneeseen ja myymällä keksejä.

Ennen matkaa vietimme päivän Helsingissä kuunnellen luentoja, kääntäen vanhoja tekstejä ja tutustuen sekä Kansallisarkiston että -kirjaston kokoelmiin. Kunkin opiskelijan oli valmisteltava aiheeseen sopiva esitelmä, joka piti pitää myöhemmin Ruotsissa. Laiva lähti 23.11. Helsingistä ja oli perillä Tukholmassa seuraavana aamuna. Ensimmäiseksi suuntasimme Vasa-museoon, jossa säilytetään kuningas Kustaa II Aadolf 1600-luvulla rakennuttamaa mahtavan Vasa-lippulaivan jäänteitä. Suunnitteluvirheiden takia laiva kuitenkin kaatui ja upposi 1628 neitsytmatkallaan vain kilometrin päässä satamasta.

Lounaan jälkeen kävimme Ruotsin kulttuurihistoriaa esittelevässä Nordiska Museetissa, sitten matkustimme junalla Uppsalaan, joka on Pohjoismaiden vanhin yliopistokaupunki. Yövyimme seuraavat kaksi yötä paikallisessa hostellissa. Tutuiksi tulivat niin Uppsalan upea tuomiokirkko kultakoristeineen ja goottilaisine torneineen kuin 45 000 opiskelijan yliopistokin. Yliopiston opiskelijat ja professorit luennoivat mielenkiintoisista aiheista – kyllä, ruotsiksi – ja kertoivat yliopiston toiminnasta, johon perehdyimme vielä myöhemmin itseksemme sen historiaa avaavassa museossa.

Perjantai-iltana otettiin rennosti: kukin sai lähteä omille teilleen. Osa jäi hostellille, osa lähti ulos syömään, osa liittyi Black Fridayn hengessä katujen ihmismassaan ja tutustui Uppsalan shoppailutarjontaan.

Laiva lähti Tukholman satamasta lauantaina 26.11. kello 16. Ennen sitä kuljimme muutaman tunnin auringonpaisteessa pitkin Gamla stanin eli vanhan kaupungin mutkaisia kujia. Vaikka lunta ei ollut, kirpeä sää ja joulumarkkinat suuntasivat ajatukset tulevaan talveen. Ruotsissa on historian aikana asunut väkeä lähes kaikkialta Euroopasta ja muualta maailmasta, ja tämä asenteiden ja kulttuurien monimuotoisuus näkyi tänäkin päivänä, kun törmäsimme portilla sekä demokratiaa kovaäänisesti vaatineeseen mielenosoitukseen että Hare Krishna-kulkueeseen.

Sunnuntaiaamuna saavuimme väsyneinä mutta monta kokemusta rikkaampina sekä – toivottavasti edes hitusen – kielitaitoisempina Helsingin satamaan.

Alunperin kirjoittanut Vilhelmiina Virtanen

Syksyn suurin koitos on abien osalta nyt ohi. Ylioppilaskirjoitukset aiheuttavat lähes aina vatsanväänteitä ja stressiperäistä hiustenlähtöä, mutta tänä vuonna niihin liittyi vielä yksi uusi jännitysmomentti: sähköisyys.

Ylioppilastutkintolautakunnan (YTL) kaavailema kirjoitusten siirtyminen paperilta digiaikaan tapahtuu vaiheittain. Ensimmäisenä sähköistyivät maantiede, filosofia ja saksa, vuosina 2017 ja 2018 kielet, humanistiset aineet sekä luonnontieteet ja viimeisenä matematiikka keväällä 2019. Tänä syksynä aloittaneet, uutta opetussuunnitelmaa noudattavat opiskelijat tulevat suorittamaan kaikkien aineiden kokeet tietokoneella.

Mutta mitä mieltä nykyiset abiturientit ovat ensimmäisistä sähköisistä kirjoituksista? Aihe jakaa opiskelijat melko selkeästi kahteen leiriin, puolesta ja vastaan – itse sijoitun ensimmäiseen. Mielestäni sähköiset kirjoitukset ovat lähtökohtaisesti hyvä idea, sillä tietokoneella kirjoittaminen on huomattavasti nopeampaa kuin lyijykynällä konseptipaperille äheltäminen, ja vastauksiaan voi muokata helposti kokeen aikana lisäämällä ja poistamalla kohtia. Tämän takia sähköisyys sopii erityisesti niihin aineisiin, joissa kirjoitetaan pitkiä esseitä, esimerkiksi äidinkieleen. Sähköisyys myös mahdollistaa uudenlaisten aineistojen käytön: esimerkiksi maantieteessä on jatkossa vanhojen tuttujen karttojen ja diagrammien lisäksi tarjolla videoita analysoitavaksi.

Tietokoneella kirjoittaminen on huomattavasti nopeampaa kuin lyijykynällä konseptipaperille äheltäminen.

Aineistopohjaisuus voi toisaalta olla ongelma, kuten tämän syksyn maantieteen kokeessa. Kun aineistoa on helppo lisätä mukaan, syntyy helposti ylilyöntejä: YTL, miten kokelas ehtii tekemään kuudessa tunnissa kokeen, jonka yhdeksästä tehtävästä kahdeksassa on useamman tiedoston verran analysoitavaa? Vaikka itse koe olikin melkoinen farssi, ei sen lukuisia puutteita voi pistää vain sähköisyyden syyksi. Monet kirjoittajat kokivat Abitti-järjestelmän käytön kuitenkin hankalaksi viime keväänä ja tänä syksynä järjestetyistä harjoitusylppäreistä huolimatta. Kirkkaan näytön tuijottaminen aiheutti päänsärkyä, ja pelotti, että joku vessaan menijä kompastuu kaapeleihin lattialla ja vaivalla työstetty essee Borneon kääpiönorsuista tai emotivismista katoaa bittiavaruuteen.

Maantieteen koe sai murskapalautetta, mutta filosofian ja saksan kirjoittajat vaikuttivat tyytyväisiltä. Omien ja muilta abeilta kuulustelemieni kokemusten pohjalta voin sanoa, että digikirjoituksissa on potentiaalia, mutta järjestelyissä on vielä ehdottomasti hiomista. Otetaan esimerkiksi auditorion lattialla kilometrikaupalla kiemurrellut johtosotku – miksi antaa jokaiselle kokelaalle oma kiinteä nettikaapeli vuonna 2016, kun kaikki muu on langatonta? Jos järjestelmä on jo käyttöön otettaessa vanhentunut, se tulee olemaan parissa vuodessa suorastaan kivikautinen. Olisi taloudellisempaa tehdä koeympäristö, jonka kehittäminen olisi helppoa ja nopeaa; pyörääkään ei tarvitsisi heti keksiä uudestaan.

Hyvä arvosana saattoi jäädä haaveeksi siksi, että kokelaalla meni liikaa aikaa ja energiaa sen pähkäilemiseen, mistä löytyy Tallenna-nappi.

Myös opiskelijoiden tietotekniikkataitoja on parannettava. Ainakin Järvenpään lukiossa maantieteen kursseilla treenataan eri ohjelmien käyttöä monipuolisesti, mutta joissakin lukioissa hyvä arvosana saattoi jäädä haaveeksi siksi, että kokelaalla meni liikaa aikaa ja energiaa sen pähkäilemiseen, mistä löytyy Tallenna-nappi. Toki oma kiinnostus ja harrastuneisuus vaikuttavat kunkin kirjoittajan taitoihin, mutta näin erilaiset lähtökohdat tekevät kokelaista eriarvoisia. Toivottavasti tulevaisuudessa koejärjestelmä on toimivampi ja sen käyttäjät harjaantuneempia.

Nappaa vinkit tuleviin ylioppilaskirjoituksiin täältä!

Alunperin kirjoittanut Vilhelmiina Virtanen

Tässä pieni kertaus siitä, mitä koettelemusten viikolla tapahtuu.

Tyypillisesti opiskelijat kuitenkin jäivät odottamaan klo 13 asti, jolloin alkoi kertaustunti, jossa valmistauduttiin seuraavan päivän kokeeseen opettajan johdolla.

Ennen koeviikko toimi niin, että koe suoritettiin 9.30-12.30 ja ruokailu oli normaalisti 11-13. Opiskelijoita velvoitettiin pysymään koetilassa vähintään tunti, jonka jälkeen he saivat palauttaa kokeen ja poistua. Kokeen jälkeen sai lähteä kotiin, jos seuraavana päivänä ei ollut koetta. Tyypillisesti opiskelijat kuitenkin jäivät odottamaan klo 13 asti, jolloin alkoi kertaustunti, jossa valmistauduttiin seuraavan päivän kokeeseen opettajan johdolla. Siellä käytiin läpi kurssin keskeisimmät asiat muistiinpanojen, tehtävien tai muiden tapojen kautta ja saatiin joskus jopa kuulla tärppejä kokeeseen. Valmistelutunti loppui klo 14, jolloin opiskelijat olivat vapaita poistumaan koululta ja viettämään vapaa-aikaa. Koe käytiin yhdessä läpi muutamaa viikkoa myöhemmin vartissa samaan aikaan, kun ne saatiin takaisin.

Uusi koeviikko toimii niin, että opiskelijoiden koulupäivä alkaa klo 8.30 kertaustunnilla.

Uudella koeviikolla kertaustunti on siirretty koepäivän aamuun klo 8.30 – se, pidetäänkö sitä vai saako jäädä kotiin nukkumaan on opettajasta kiinni. Virallinen koeaika alkaa 9.30 ja jatkuu klo 12.30 asti kuten ennenkin. Ruokailuajat pysyvät myös ennallaan. Aamun kertaustunnin ohella suurin muutos koeviikkoon on toiminta klo 13-14 välillä, sillä uudella koeviikolla se aika on varattu opettajille kokeen läpikäymiseen opiskelijoiden kanssa. Koetta ei tetenkään saa tällöin vielä takaisin, sillä puoli tuntia ei ole riittävä aika kaikkien kokeiden tarkistamiseen. Kokeiden palautus toimii samalla tavalla kuin ennenkin, tosin ilman kokeen tarkempaa syväluotausta.

Kolmosen mietteitä

Näin kolmannen vuoden opiskelijana minun täytyy sanoa, että pidin vanhasta koeviikosta paljon enemmän. Suurin epäluuloni aihe uutta koeviikkoa kohtaan on kertaustunnin paikka. Ymmärrän kyllä tietystä näkökulmasta päätöksen siirtää kertaustunti koepäivälle, sillä voidaan kuvitella, että se vähentää yhden yön lukutekniikkaa ja pakottaa opiskelijat aloittamaan kokeeseen valmistautumisen aikaisemmin. Tosin uskon, että tämä päätös ei tule vähentämään yhden yön lukijoiden määrää vaan korkeintaan lisää heidän työtaakkaansa, sillä nyt he eivät tiedä tärppejä, joita kannattaa opiskella. Myös psykologian näkökulmasta uusi kertaustuntijärjestelmä on huonompi, sillä kuten lukuisat tutkimukset osoittavat, ihminen lajittelee päivän aikana saadun tiedon nukkuessa ja vasta silloin se jää kunnolla mieleen. Kertaustunti päivää ennen koetta on siis oppimisen kannalta tehokkaampi.

Toinen valituksen aiheeni on kokeiden palautus. Miksi käyttää uuden systeemin kanssa vanhaa kokeenpalautusjärjestelmää, jos koe käydään läpi jo koetilaisuuden jälkeen? Kokeiden palautukseen riittäisi viitisen minuuttia per koe, mutta siihen suunnitellaan käytettävän turhan paljon aikaa.

Uusia näkökulmia

Olen ensimmäisen vuoden opiskelija, joten kaikki lukiossa on minulle uutta ja kenties välillä myös hämmentävää. Ehkä jännittävin asia onkin, ainakin minulle, koeviikko. Minun on hankalaa antaa oma mielipiteeni asiaan kokemuksen puutteen vuoksi, mutta tämä koeviikko on kaikille ykkösille uutta, joten voin kertoa ainakin ensivaikutelmani.

Uuden opiskelijan näkökulmasta tämä uudistus vaikuttaa ihan hyvältä. Aamun kertaustunti on mielestäni hyvä siksi, että jos on aiempina päivinä lukenut hyvin, voi vielä kysyä ja kerrata vaikeimpia asioita tunnilla. Tosin kertaustunnin ajankohta on ehkä silti parempi edellisenä päivänä, jolloin tieto saattaa painua paremmin muistiin nukkuessa. Uudessa järjestelmässä tietty päivä on varattu kokonaan yhdelle kokeelle, joka voi myöskin auttaa oppimisessa ja keskittymisessä. Koeaika ja ruokailu tunnin ajoitukset kuulostavat yhä oikein hyviltä. Koeaikaa on riittävästi, ja ruokailussa voi ladata akkuja, ja keskustella kokeesta ennen sen läpikäymistä.

Uuden opiskelijan näkökulmasta tämä uudistus vaikuttaa ihan hyvältä.

Mielestäni, kokeen läpikäyminen heti sen tekemisen jälkeen on todella hyvä muutos. Sen sijaan, että pähkäilisin ainakin viikon menikö jotain vikaan, ja kokeen palautuspäivänä ihmettelisin mitä ihmettä ajattelin sitä tehdessäni, saan heti tietää mitä olisi pitänyt tehdä ja missä. Virheistään voi oppia yllättävän paljon! Kokeen läpikäyminen auttaa oppimaan tarvittavat asiat heti, vaikka ei olisi pärjännyt kokeessa hyvin. Lisäksi se helpottaa syyhyä saada koepaperi käsiin, koska voi jo läpikäynnin aikana arvioida, miten suurin piirtein meni.

Yhteenvetona: uudessa koeviikossa on sekä hyvää että huonoa, mutta en voi tietää sitä vielä varmasti, eikä voi kukaan muukaan. Joten suunta kohti koeviikkoa luottavaisin mielin ja ajoissa pänttäämään, vai kuinka?

Alunperin kirjoittanut Niklas Mäkelä ja Oliver Vyyryläinen

[column size=”three-fifth”]
Taiteilijanimellä Aksel Palmén elektronista musiikkia tekevä lukiomme toisen vuoden opiskelija on saavuttanut suosiota etenkin YouTuben pelikanavilla. Kipinä konemusiikkiin syttyi yläasteella.

Joskus seitsemännellä luokalla sain uusia kavereita, jotka kuuntelivat elektronista musiikkia. Sain kuulla, että yksi heistä tekee musiikkia itse.

Palmén latasi demoversion kaverin käyttämästä ohjelmasta, ja heti testaillessaan tajusi konemusiikin olevan se juttu. Tällä hetkellä hän tekee musiikkia harrastuksena, mutta YouTubeen ladatut kappaleet löytävät usein tiensä promootiokanaville ja sitä kautta esimerkiksi pelivideoihin. Palmén kertoo naurahtaen, että musiikki on hänen elämässään pääroolissa. Jos hän ei tee tai kuuntele musiikkia, hän kiinnittää huomiota ympäröiviin ääniin, joista voi saada inspiraatiota.[/column]
[column size=”two-fifth” last=”true”]

MIKÄ? ELEKTRONINEN MUSIIKKI

Ikinä ei tiedä mihin suuntaan biisi menee, kun sen aloittaa, usein se menee juuri vastakkaiseen suuntaan kuin oli ajatellut. ’Voisin tehdä iloista musiikkia – kas, tuli surullista musiikkia.’

Palménin tulevaisuudensuunnitelmat musiikin saralla ovat vielä hänen omien sanojensa mukaan hataralla pohjalla. Suomessa konemusiikista on vaikeaa tehdä itselleen uraa, mutta Palmén toivoo saavansa toteuttaa tulevaisuudessa unelmaansa musiikin parissa.

Alunperin kirjoittanut Aliisa Rantanen