Sisältö, hinta, käyttäjälisenssin pituus ja innostavuus – ainakin nämä asiat kannattaa ottaa huomioon digitaalista oppikirjaa ostaessa. Järki vertaili koulumme käyttämiä digikirjoja ja listasi jokaisen hyvät ja huonot puolet sekä antoi jokaiselle arvosanan asteikolla 1-5.

TABLETKOULU

Tabletkoulun oppikirjojen jokaisessa kappaleessa on runsaasti ja monipuolisesti sisältöä. Tekstit ovat pitkiä eli informaatiota on kattavasti, mutta asiat on kuitenkin esitetty selkeästi. Kappaleissa on perustekstin lisäksi myös erillisiä lyhyitä ”lisätietoja”, joten lukija voi syventymisensä tason perusteella valita hiukan vastaanottamansa tiedon määrää. Kirjassa on monipuolisesti erilaisia tehtäviä kaikille taitotasoille. Tabletkoulun kirjoja saa kaikkiin kouluaineisiin, ja yhden kirjan hinta on noin 13€ eli ei kovinkaan paljoa.

Vaikka Tabletkoulussa on paljon hyvää, sen digitaalisissa kirjoissa on myös yksi iso miinus: ulkomuoto. Harvoin tulee ajatelleeksi, että kirjan ulkonäöllä olisi kovinkaan merkittävää roolia teoksen toimivuuden kannalta, mutta todellisuudessa innostavuus on yksi tärkeimmistä asioista. Se, onko kirja ulkoisesti houkutteleva, voi vaikuttaa ostopäätökseen ja pahimmillaan jopa opiskelun määrään kurssin aikana. Tabletkoululla on paljon tekstiä mutta kohtalaisen vähän kuvia, ja yleisestikin teoksen ulkomuoto on enemmän asiallinen ja virallinen kuin innostava. Kirjojen käyttäjälisenssi on myös joissakin tapauksissa lyhyt.

Arvosana: 3/5

SANOMA PRO

Sanoma Pro:n sivuille kirjautuessa silmille pomppaa ensimmäiseksi runsas kuvien ja värien määrä, mikä on hyvä asia. Kirjan ulkomuoto innostaa lukemaan ja tutustumaan sivustoon tarkemminkin. Tavallisten oppikirjojen lisäksi Sanoma Pro tarjoaa käyttäjälleen myös paljon muita asioita, kuten tietoa, tilaisuuksia, muita kirjoja ja niin edelleen.

Toisaalta sivusto ei ole kovinkaan selkeä. Esimerkiksi oppikirjoihin pääseminen on pienen pohdinnan ja parin klikkauksen takana, ja näin ei tulisi olla. Hetken aikaa sivulla vietettyään alkaa myös tulla tunne, että kuvia ja räikeitä värejä on liikaa, ja olo muuttuu ylikuormittuneeksi.

Arvosana: 2/5

GRIP CHANSEN (Peda.net)

Grip Chansen on kokonaisuudessaan hyvin vaikea ja epäselvä, ja tuntuu kuin kaikki olisi aivan liian monen mutkan takana.

Yksi kirjan pahimmista ongelmista on sanastot, joiden sijainti tekstiin nähden on vaikea ja tekee lukemisesta työlästä. Lisäksi kirjan sanastoista ei löydy kaikkia tuntemattomia sanoja. Myös kuuntelutehtävissä on ongelmia: kuunneltavan tekstin nauhaa on vaikea kelata tai pysäyttää, mikä tekee tehtävän tekemisestä haastavaa ja pahimmillaan harhauttaa keskittymisen kokonaan pois itse kuunneltavasta sisällöstä.

Jotain hyvää tässäkin kirjassa kuitenkin on: käyttäjälisenssi on ikuinen, eli käyttäjän ei tarvitse huolehtia kirjan menettämisestä. Parannettavaa kuitenkin löytyy runsaasti.

Arvosana: 1/5

OTAVA

Otavalla on tähän mennessä paras alusta digikirjoille.

Ensinnäkin kirja on selkeä: käyttäjän on helppo hahmottaa, missä on mitäkin, ja eri osiot on jaoteltu loogisesti ja huomattavasti. Käyttäjän avatessa kirjan, ensimmäisenä näkymään tuleva sisällysluettelo on suurella tekstillä jaettu eri kappaleisiin. Kappaleiden alta löytää helposti eri osiot, kuten sanastot ja kielioppiosiot. Tehtävät sopivat kaikille taitotasoille, sillä ne ovat helppoja, ja tehtävänannot ovat yksinkertaisia. Kirja on myös innostava: sivusto on värikäs ja sisältää paljon kuvia, ja kuvat vieläpä useimmiten liittyvät aihepiiriin – esimerkiksi saksan kirjassa on saksateemaisia kuvia. Viimeinen plussa tulee ehdottomasti sivuston sisältämästä omasta sanakirjasta.

Toisaalta Otavan kirjoissa muistiinpanotilaa on vähän. Sen lisäksi tehtävien ollessa varmasti kaikille helppoja, ne ovat myös ajoittain liian helppoja, ja samanlaiset tehtävätyypit toistuvat liikaa. Kirjassa ei myöskään ole paljoa ollenkaan esimerkiksi ylioppilaskokeen tehtävätyyppejä. Suuri miinus tulee varsinkin viime aikoina esiintyneestä ongelmasta, runsaasta pätkimisestä ja jumittamisesta.

Arvosana: 4/5

Alunperin kirjottanut Henni Savolainen

Käytätkö YouTube Premiumin sijasta jotain muuta suoratoistopalvelua, esimerkiksi Netflixiä tai Spotifyta? Tiedätkö palveluiden vahvuudet ja heikkoudet? Entä miten voi halvimmalla katsoa sarjoja tai kuunnella musiikkia? Artikkelissa käydään läpi YouTube Premiumin salat ja verrataan sitä muihin suoratoistopalveluihin.

Mikä YouTube Premium on?

Monet miettivät YouTube Premiumin tarkoitusta, kun toiset taas luulevat tietävänsä, mitä se pitää sisällään. Useiden nettisivujen penkomisen jälkeen päädyin siihen tilanteeseen, että tiedän lähes kaiken YouTube Premiumista ja jaan tiedon nyt teille tiivistettynä.

YouTube Premium on Googlen omistaman YouTuben maksuttomasta videoiden suoratoistopalvelusta myöhemmin erkaantunut maksullinen palvelu, jota nimitettiin alun perin nimellä “YouTube Red”. Tästä on kuitenkin jo monta vuotta, ja palvelu on kehittynyt paljon.

Toukokuussa YouTube Red muuttui YouTube Premiumiksi, jolloin palveluun tuli suuria uudistuksia.

Mitä YouTube Premium sisältää?

Monesti ihmiset sekoittavat YouTube Premiumin ja YouTube Musicin keskenään, kuitenkin YouTube Premium sisältää YouTube Musicin, jonka voi ostaa myös erikseen. Premium maksaa Suomessa 12 euroa ja Music 10 euroa kuukaudessa.

YouTube Premium ja Music ovat hyvin erilaisia, vaikka Music sisältyykin Premiumiin. Premiumilla voi katsella mainoksitta YouTube-videoita ja suurena lisänä YouTube Red Original -televisiosarjoja ja elokuvia sekä ladata niitä offline-käyttöön. Music taas antaa mahdollisuuden kuunnella musiikkia mainoksitta ja ladata sitä offline-käyttöä varten Spotifyn tapaan.

YouTube Premium muiden palveluiden joukossa

Päästäänkin kysymykseen, onko YouTube Premiumissa kaikki suoratoistopalvelut samassa paketissa? Onko parempi tilata suoraan YouTube Premium kuin esimerkiksi Netflix tai Spotify?

Jos verrataan YouTube Musicia ja Spotifyta keskenään, kummallakin on omat puolensa. YouTube Music on vielä varhaisessa kehitysvaiheessa, minkä takia bugeja on jonkin verran. Äänenlaatu on Spotifyssa huomattavasti parempi. YouTube Premiumin ostaminen suoraan antaa kuitenkin paljon lisäsisältöä eikä juuri nosta hintaa.

Tällä hetkellä YouTube Musicin hankkiminen ei ole kannattavaa, ellei siitä erityisesti pidä, sillä Spotify on jonkin verran edellä. Jos Musicia haluaa kuitenkin testata, siitä voi hankkia kolmen kuukauden maksuttoman kokeiluversion. Jos aikoo YouTuben puolelta jotain ostaa, niin YouTube Premium kannattaisi hankkia suoraan.

Musiikkijättien taistelutanner

Google on suuri yhtiö, jonka juuret ovat kauempana menneisyydessä kuin Spotifylla. YouTube on yksi käydyimmistä internetsivustoista, jolla on myös paljon valtaa, minkä takia se tulee kilpailuttamaan Spotifyta kovalla tasolla.

Aika näyttää, kumpi näistä musiikkijäteistä nousee korkeammalle ja vie suosituimman musiikin suoratoistopalvelun tittelin.

Alunperin kirjoittanut Samuel Kurhela

Lukion aikana nuoren oletetaan kasvavan päätöksiä rohkeasti tekeväksi, sivistyneeksi nuoren aikuisen aluksi. Nuoruusiän päätöksistä merkittävän suuri osa pelottaa lähinnä niiden tärkeyden ja oman kokemattomuuden vuoksi. Pelko tulevasta, ja ennen kaikkea tärkeistä päätöksistä, seuraakin meitä jokaista läpi koko elämän. Pelko ei välttämättä näy päällepäin, mutta siellä se on. Uskokaa pois.

Kulunutta lukuvuotta pohtiessani mieleeni eivät tule käydyt kurssit, muut opiskelijat, opettajat tai koulun tapahtumat. Mieleeni tulvii muistoja keskusteluista ja omista pohdinnoistani, jotka liittyvät nykyiseen maailmantilanteeseen. Ajatuksissani on se aamu, kun Donald Trump oli selvästi ääneen lausutuin nimi Järvenpään lukion käytävillä. On ollut mielenkiintoista seurata, kuinka vahvasti jokin muutos jossain Yhdysvaltojen hallituspolitiikassa vaikuttaa meihin lukiolaisiin. Vaalipäivän jälkeinen aamu näkyi 16–19-vuotiaiden opiskelijoiden lisäksi ennen kaikkea lukion opettajissa. Opettajan ammatissa poliittinen puolueettomuus on sen aamun perusteella vain urbaani legenda.

Jos myöhemmin elämässäni päädyn pohtimaan toisen lukiovuoteni tapahtumia, voin kuvitella muistelevani Trumpia ja Euroopassa tapahtuneita terrori-iskuja. Parin viime vuosikymmenen varrella Lähi-idässä jo arjeksi muodostuneet terrori-iskut ovat alkaneet lisääntymään Euroopan alueella, jopa täällä pohjolassa asti. Pariisi, Bryssel, Manchester, Pietari, Tukholma… spekulointi siitä, että Suomi olisi seuraavan hyökkäyksen kohde, kasvaa koko ajan. Uskon myös pohtivani tulevaisuudessa tämän kevään kuntavaaleja ja omaa panostani yhteiskunnallisiin päätöksiin. Tulen muistelemaan tämänhetkistä ahdistustani omasta tulevaisuudestani, kuten tulevista ylioppilaskirjoituksista ja ensi vuoden pääsykokeista.

Trump sijaitsee noin seitsemäntuhannen kilometrin päässä Järvenpään lukiosta. Trumpin twiittejä seuraa lähes 30 miljoonaa ihmistä, eli Järvenpään lukion opiskelijamäärä noin  30 000-kertaisena. Omasta näkökulmastani katsottuna Trumpin ideologia koostuu vihasta ja pelosta, jota hän on hyödyntänyt politiikassaan runsaasti. Trumpin lisäksi ne miljoonat häntä äänestäneet ja hänen ideologiaansa tukeneet yhdysvaltalaiset vahvistavat suuresti tämänhetkistä globaalia, ja etenkin paikallista, pelonsekaista ilmapiiriä. Tämä viha ja pelko kukoistaa poliittisen maailman lisäksi siis myös yksityishenkilöissä.

Olen varma, että toisen lukiovuoteni aikana olen antanut nykyisen maailmantilanteen vaikuttaa itseeni enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ehkä jopa enemmän kuin koskaan tämän jälkeen. Olen varma, että olen antanut pelon ajaa minua paikkoihin ja ajatuksiin, joihin muuten en olisi päätynyt. Olen vain täysi-ikäinen lapsi, joka nostaa opintolainaa Euribor-viitekorolla. Olen täysi-ikäinen lapsi, joka seuraa kaikenlaisia medioita monia tunteja päivässä. Olen epätäydellinen ja vaikutuksenalainen ihminen, joten annan tämän kaiken vaikuttaa itseeni.

Pelko nykytilanteesta ja tulevasta on siis sanoinkuvaamattoman suuri. Eräs minulle tärkeä henkilö sanoi kuitenkin kerran, että jatkuvan pelon alla eläminen ei ole oikeaa elämää. Menen siis väkijoukkoon, turistikohteisiin, yleisötilaisuuksiin ja vietän kesän, niin kuin se pitäisikin viettää. Minä teen vaikeat päätökseni, koska olen vastuussa itse itsestäni.

Alunperin kirjoittanut Emma Virtanen

Loputtoman hauskat Snapchat-mystoryt illoista kavereiden kanssa ulkona. Täydellinen Instagram-feed taiteellisen nimimerkin alla. Pikku Kerttulin touhut liutana äidin Facebookissa; varma Nobel-voittaja tiedossa. Ah, täydellinen elämä, vai?

Yleensä suurentelemme asioita sosiaalisessa mediassa. Haluamme toisten saavan täydellisen kuvan elämästämme. Blogeissa kauniit, muokatut kuvat shoppailureissun ostoksista tai huippu onnistuneesta treenistä saattavat olla vain puoli totuutta. Näemme harvemmin postauksia elämän pohjanoteerauksista tai epäonnistumisista. Milloin viimeksi näit tuttusi päivittävän ripulistaan tai siitä, ettei hän ole käynyt koko viikonloppuna ulkona, koska ei ole päässyt sängystä ylös.

Faktana voimme todeta, ettei täydellistä elämää ole olemassakaan. Aina ei ole hauskaa. Oikeassa elämässä emme muokkaa kuvaamme täydelliseksi tai suodata sitä filtterin läpi. Sosiaalisessa mediassa teemme näin lähes aina.

Ei, en välttämättä halua lukea vatsataudistasi Facebookista. Blogiteksteistä ja Youtube-videoista tulee vain niin usein sellainen olo, että kaikkien muiden elämä on pelkkää lempeää merituulta ja surffaajapoikia. Tässä tilanteessa oma navetanhajulta tuntuva elämä Järvenpäässä vaikuttaa pelkästään säälittävältä. Pitäisiköhän panostaa enemmän Instagram-seinäni kuvien yhteensopivuuteen? Ehkä olisin samalla onnellisempi.

Huomaan pyytäväni kavereitani yllättävän usein menemään hauskaan hetkelliseen asentoon tai tilanteeseen uudestaan, jotta saan siltä illalta hienon kuvan Instagramiin. Se häiritsee. Mikä välttämätön tarve minulla on näyttää muille, että meillä on hauskaa? Se vie ilon pois siitä hetkestä. Eikä päivästä tule välttämättä yhtään parempi, vaikka mystory olisi pullollaan videoita todisteeksi siitä, kuinka minulla on siisti elämä ja hauskoja kavereita. Välillä tuntuu, että yhteisessä illanvietossa tärkeämmäksi muodostuvat hyvät kuvat muille jaettavaksi kuin yhdessä vietetty aika.

Elämän ensi prioriteetteina ei kuitenkaan pitäisi olla cool somepersoona. Lenkkipolun raikas ilma on varmasti virkistävä ilman siitä pakon alla Snapchatiin päivittämistäkin. Kavereiden kanssa kännykän voi rauhassa hylätä nurkkaan: ei tästä ole pakko tiedottaa sosiaaliseen mediaan. Se tapahtui oikeasti, ilman todistelua muulle maailmalle.

Kyllä, voit olla “cool” myös ilman kuvaa joka kahvilakäynniltä tai illalta ulkona. Jos jatkuva sosiaalisessa mediassa elämän paranteleminen ei sinua haittaa, ei ongelma ole tämän näköinen. Voihan siitäkin tulla vaikka hetkeksi iloiseksi. Sinun viileä tarinasi villissä verkossa. Minä totean, että huomaan itseni liian usein todistelemassa sosiaalisessa mediassa elämäni ruusuisuutta. Siistiä on myös yhdessä perheen tai kavereiden kanssa vietetty ilta, hyvä ruoka ja hauskat tarinat, ilman yhtään pakollista somepäivitystä.

Alunperin kirjoittanut: Vilma Niskanen

Päätimme uudistaa ulkoasuamme joulun ja uudenvuoden kunniaksi. Tälläinen on uusi Järki, jo 8. vuosikertaa ilmestyvä opiskelijalehti.

Pitkän ja kahvintäyteisen koodausmaratonin jälkeen Järki on viimein täällä taas. Sivujen uusi ulkoasu on syntynyt viikonlopun ja maanantain aikana lehden päätoimittajan Henry Hedborgin ja uuden teknisen tuottajan Joonas Valjuksen yhteistyönä.

Uudessa asussaan lehden on tarkoitus muuttua entistä modernimmaksi – lukukokemuksen hioutuessa samalla huippuunsa. Uutta ovat sivujen ulkoasun lisäksi aihetunnisteet, parempi hakutoiminto, taitto ja viimehetkillä mukaan saadut tekniset lisäykset. Mutta on tuohon tullut jo töitäkin paiskittua, eiväthän sivustot itsestään synny. Järkikin sen sanoo.

Projekti alkoi jo viime viikon perjantaina ja kesti aina varhaiseen tiistaiaamuun saakka viimeisiä muokkauksia tehdessä. Matkaan mahtui paljon erroreita ja tiedostokatoja… jännitystä ei siis puuttunut. Mutta tulos on meidän mielestämme sen arvoinen.

[pullquote-right]”Järki ansaitsee järkevät puitteet.”[/pullquote-right]”Meitä on tänä vuonna lehtikurssilla niin hyvä ja osaava porukka, että oli vain ajan kysymys, milloin tähän nykyiseen muotoon päädytään. Syksyllä oli kiire saada uusi sivusto jaloilleen, ja itse rakenteeseen ja ulkoasuun ei voitu panostaa silloin tarpeeksi”, selostaa päätoimittaja Hedborg. “Johan järkikin sen sanoo, että Järki ansaitsee järkevät puitteet. Lehteä on sen verran mainostettu ja ihmiset ovat sen tekoon panostaneet, että haluamme sivustosta tietenkin hyvän.”

Kysymyksiä, kehuja, valituksia uudistukseen liittyen? Osallistu keskusteluun alla olevassa kommenttikentässä!

MITÄ UUTTA?

– Nappulat juttujen jakamiseen Facebookissa, Twitterissä, Google Plussassa ja Pinterestissä
– Monimediaisempaa sisältöä tukevat puitteet
– Aihetunnisteet yhä suuremmassa roolissa
– Etusivun rullattava juttukaruselli
– Erinomaisesti eri päätelaitteisiin mukautuva ulkoasu

Alunperin kirjoittanut Henry Hedborg ja Joonas Valjus

Lukion mediaryhmä suuntasi opintomatkalle Suomen Kuvalehden toimitukseen.

Lehtikurssin vuosittainen eväsretki alkoi tuuliselta Järvenpään juna-asemalta perjantaipäivänä. Tavoitteenamme oli löytää tiemme Helsingissä sijaitsevaan Otavamediaan. Leppoisan junamatkan ja muutaman minuutin suunnistamisen jälkeen saavuimme Otavamedian suureen aulaan, jossa meitä vastassa oli Järvenpään lukiossa opiskellut Susan Heikkinen, joka nykyään toimittaa Suomen Kuvalehteä.

Yläkerrassa meitä odotti kabinetti tarjoiluineen. Pullaa mussuttaessamme saimme kuulla Suomen Kuvalehden historiasta. Lehden pitkäaikainen, nyt jo eläkeiän saavuttava päätoimittaja Tapani Ruokanen kertoi meille, mikä Suomen Kuvalehdestä tekee lukemisen arvoisen. Tämän jälkeen vuorossa olivat polttavat kysymykset toimittajan elämästä, koulutuksesta ja työmahdollisuuksista.

Loppuhuipennuksena reissullemme pääsimme kiertämään Kuvalehden toimitusta, tutustumaan toimitustalon työntekijöiden arkeen ja saimme paljon uutta informaatiota lehden tekemisestä. Emme osanneet arvatakaan, että graafikon työhön kuuluu pääsiäismunien maalausta! Vilaukselta bongasimme myös Anna-lehden muotikuvaukset, valokuvaajien työhuoneen ja koekeittiön.

Kaiken tämän jälkeen joukkomme kiitti ja kumarsi oppastamme Susan Heikkistä. Luovutimme Järjen julisteet muistoksi Kuvalehden toimitukselle unohtamatta Otavamedian aulaa, joka sai myös järkevää koristusta seinälleen.

Alunperin kirjoittanut Hanna Kuusisto

Lukion lehtikurssi uudistuu ensi syksystä alkaen. Kurssin uudessa opetussuunnitelmassa pyritään yhä lähemmäs työelämää ja yhteiskunnassa vallitsevaa median monimuotoisuutta.

Verkkolehden toimittamisen lisäksi kurssilla aletaan perehtyä yhä monimediaisempiin tiedotusvälineisiin, kuten Facebookiin ja Instagramiin, joiden ympärivuorokautinen käyttö ei luonnistu vielä monilta.

Opetussuunnitelma sanoo, että lukion on tarjottava lehtikurssilaisille tuntumaa mediamaailman monipuolistumiseen. Ideaalitilanteessahan lehtikurssi evästää lukion jälkeiseen työelämään, joten kurssin pedagogisia sisältöjä aiotaan laajentaa.

Samalla Järjen näkyvyys lukiolla paranee entisestään: Järjen toimittajat alkavat tuottaa päivittäisiä uutislähetyksiä jotka pyörivät koulun info-televisioissa. Yhteistyössä kuvataidelinjan kanssa tuotetaan laadukkaat videot HD-kuvanlaadulla.

Lisäksi keskusradiossa luetaan päivittäin aamun välitunnilla lukion ekosysteemissä vallitseva paikallissää, ja iltapäivää piristää Järjen toimittama kuunnelma, johon haetaan inspiraatiota koulumme opettajien suustaan päästämistä sammakoista. Näiltä osin lehtikurssi tekee yhteistyötä äidinkielen ja kirjallisuuden puhetaitojen kurssin kanssa.

Luvassa on myös joka perjantaina Areenan valkokankaalla esitettävä keskustelu- ja ajankohtaisohjelma, jossa Järjen toimittajien vakiovieraiksi ovat tulossa ainakin lukion rehtori, kaupunginjohtaja, Pajalan K-Supermarketin kauppias sekä Herra Hevisaurus.

Näyttäisikö uutislähetyksen alkufilmi tältä? Kuva: Toimitus.

Hanna Kuusisto on innoissaan lehtikurssin uusista sisällöistä. ”On hienoa, että meidän opiskelijoiden osaamista hyödynnetään entistä monipuolisemmin. Ja lukion käytävillekin saadaan järkeviä keskustelunaiheita Järjen tulevien tv-tuotosten ansiosta: enää ei kenenkään tarvitse supista jostain Big Brotherista tai Emmerdalesta, vaan kuumimmat puheenaiheet syntyvät tietysti meidän talk showmme myötä!”

Uusia tuulia on luvassa muutenkin. Tuoreiden tutkimusten mukaan suomalaiset koululehdet ovat aiheuttaneet tekijöilleen turhan paljon unettomia öitä ja ylitöitä, jopa valtakunnan tasolla. Opetushallitus on päättänyt puuttua asiaan ja velvoittaa ensi syksystä eteenpäin koulutuksenjärjestäjiä tarjoamaan opiskelijatoimittajille kerran kuussa hermoterapian ja tarvittaessa myös opintoihin sisältyvän virkavapaan kaupungin terveyskeskuksen vuodeosastolla.

En peukuta yhtään.

Voiko nykyään edes elää ilman facebookia? Monelle lukiolaiselle facebookin vieroitusoireet ovat tuttuja. Nykivä käsi ja pienoinen ahdistus mielessä ja rauhattomuus vatsanpohjassa kuuluu asiaan, kun hermoilee oman profiilinsa mielenkiintoisuuden puolesta.

Facebook antaa monelle käsityksen ajan hermosta, jolla on koko ajan oltava voidakseen esiintyä ajastaan tietoisena sosiaalisena kansalaisena. Omassa tuttavapiirissäni tekemäni tutkimuksen mukaan Facebook-käyttäytymisen suhteen on olemassa kolme erilaista pääryhmää: kummajaiset, jotka eivät ole Facebookissa (epäilyttävää, onko niillä jotain salattavaa) tavikset (käyttöaika vaihtelee, jotkut muuttuvat kummajaisiksi kun luopuvat ja osasta tulee eksplikoijia) ja eksplikoijat (Facebook on luonnollinen osa elämää, eivät muista miten selvisivät ilman.)

Näin tämä ajan hermo toimii. Ensimmäiseksi väsynyt lukiolainen A kirjoittaa Facebookiin päivän ensimmäisen statuspäivityksensä noustessaan sängynpohjalta ja yrittää saada maailmansa käyntiin; ”Join kahvia ja lähden kouluun. Ei sitten millään huvittais.” Kun lukiolaisen ystävä näkee tämän hän peukuttaa ja likettaa lukiolainen A:n kahvinjuontia ja tämän aamiaisvalikoimaa. Hän myös kommentoi; ”maanantait on kamalia”, ja näin lukiolainen A tietää, että lukiolainen B tykkää hänen kahvinjuonnistaan. Tämä on keksintö, joka on mullistanut sosiaalisen kanssakäymisen täysin!

Sitten onkin ammattimaisen tilannepäivityksen aika. Lukiolainen B laittaa raakaversion omasta olemassaolostaan Facebookiin ja lukiolaiset C ja A lukevat sen nopeasti kiirehtiessään kouluun tai tarkistavat ilmoitukset tuntien välillä. Minifiidin tarjotessa A:lle lohdullista tukea hän tarkastaa fiidinsä ja kommentoi heidän statuspäivityksiään. Kaiken kaikkiaan syntyy paljon kielioppivirheitä, ahdistusta, stressiä ja kiirettä, sekä mahdollisesti aakkoskeittoa kaukaisten tuttavien ja tuntemattomien Facebook kavereiden C:n E:n F:n G:n ja H:n tägätessä alkuperäisten A:n B:n ja C:n kommentteja statuspäivityksiinsä.

Tärkeää on tehdä testejä, jossa käy ilmi millainen ihminen oikeasti tulet olemaan, sillä Facebookissa oppii nopeasti hyväksymään sen tosiasian, että konehan sen tietää parhaiten. Tärkeää on ilmoittaa onko mahdollisesti vakavassa parisuhteessa vai onnellisesti sinkku ja pitääkö lukiolainen B omaa parisuhdettaan neiti X:n kanssa ”vakavana”. On myös mahdollista tehdä kipeitä tunnustuksia lähimmille kavereilleen, niille viidellekymmenelle, omista yksityisasioistaan Facebookin ”anonymiteetin” turvin. Kukapa ei haluaisi kuulla, kun lukiolainen A toteaa estottomasti pitävänsä vaaleanpunaisia käsirautoja lipaston laatikossa.

Lisäksi Facebook tarjoaa hyvää hyvyyttään ihmisille selainpelejä, joissa mahdollisuudet viihtymiseen ovat huikeat. Mafiawarsissa tehdään rikoksia ja värvätään ystäväsi mafiaperheesi rikoskumppaneiksi.  Tämä kuluttaa hiukan energiaa, mutta älä huoli; saat rahaa ja kokemusta palkkioksi.  Voit perustaa rikollisia yhtiöitä aina Brasiliaa ja Etelä-Afrikkaa myöten. Tai mitäpä jos ryhtyisit maantalousalalle huikean suosion saavuttaneessa FarmVillessä, Island Paradisessa,  Farm Countyssä ja Karma Valleyssa? Mitäs mullasta ja kitkemisestä oikeassa maailmassa, kun voi saada virtuaalisia palkintoruusukkeita, rahaa tai jonkin kivan tavaran kaupasta ilmaiseksi. Voit jopa saada arvonimiä ja tulla, ta-da-daa; Great Farmeriksi. (Huom, tällä nimellä herätät kavereissasi ehdollistuneen kunnioituksen tunteita.)

Ja olennaisinta Facebookissa on tietenkin ystäväpörssin ylläpito, kavereiden keräily. Uhriksi joutuvat kaikki luokkatoverit ala-asteelta, puolitutut joiden kanssa ei normaalisti kasvotusten vaihtaisi kuin muutaman latteuden, sekä parhaimmat kaverit, joiden kanssa ei oikeasti ehdi vaihtaa juurikaan kuulumisia, ei ainakaan niin paljon kuin livenä. Aikajanasta näet päivän saavutuksesi ja päivityksesi. Saat myös paljon tuntemattomia ”kavereita” jotka haluavat jakaa juuri sinun kanssasi nämä omat kuvansa, jotka aiheuttavat verenpaineen kohoamista ja jos kyseessä on lomakuva, kateuden pistoksen.

Erot ovat selvärajaisia. Toiset käyttävät fiidinsä seuraamiseen huomattavankin paljon aikaa, pelailevat pelejä ja tsätättäävät kiivaasti. Lopulta kyse on verkostoitumisesta ja viitseliäisyydestä. Kaikista kauheinta Facebookissa kuitenkin taitaa olla kaikkien muoti-ilmiöiden yhteinen haittapuoli. Ne jotka eivät ole ilmiöstä kiinnostuneita tai ovat sen vaikutuspiiristä poistuneet, eivät voi olla tuntematta hivenen kaihoa muiden päivittäessä itseään nettiin.

En peukuta sitten yhtään.

Kuva: Kvarki1 / Wikimedia Commons, CC BY-SA 3.0.