Järvenpään lukion lukuvuosi 2024-2025 on saatettu tänään päätökseen. Kesäloman viettoon voi siirtyä ylpeänä ja helpottuneena, kun takana on lukuvuodellinen yhteistä tekemistä, kymmeniä kursseja pohdittavia asioita sekä tuntikausia luentoja ja musiikkiesityksiä. Paljon on tapahtunut, ja ensi syksylle on jälleen suuret odotukset. Lukion vuosijulkaisuun ei suinkaan mahdu kaikki tehdyt asiat ja tapahtuneet, mutta se antaa osviittaa kuluneen lukuvuoden monipuolisuudesta — on ollut teatterinäytöksiä, lumoavia projektitöitä ja monen eri valtion vierailuja.

Kansainvälisyysprojekteihin osallistui tänä lukuvuonna lukiostamme 80 oppilasta. Vastavuoroisesti Järvenpäähän on saapunut – ja tulee saapumaan ensi lukuvuonna – toistakymmentä vaihto-oppilasta ystävyyskaupungeista. Erasmus+ osarahoituksella mahdollistetaan joka vuosi lähes kymmenkunta Euroopan vaihtomatkaa, ja se on onneksi jatkuakseen.

Koulumme kansainvälisyysprojektissa, Innsbruckissa, vietti viikon kaksitoista lukiolaistamme toukokuun alussa. Samalla viikolla toinen ryhmä oli täydentämässä tietojaan tieteestä Buchholzissa, Saksassa. Itävallan Innsbruck oli varsin mielenkiintoinen kokemus siihen osallistuneille. Niillekin, joille kaupunki oli jo tuttu ennestään, annettiin kasoittain uutta tietoa kaupungin kulttuurista, synnystä ja tavoista. Jokainen oppi tuntemaan miten kaupungissa yleisesti toimitaan. Osa suomalaisista opiskelijoista puhui myös paikallista kieltä, saksaa, jonka puhuminen vahvisti itsevarmuutta kielen osaamisesta.

Vaihto-opiskelijaparit tavattiin toukokuun neljäntenä päivänä Innsbruckin päärautatieasemalla. Tunnelma oli alussa lähes pelkoon asti jännittynyt. Vaikkei kukaan saapunut paikalle tietämättään, kenen luo seuraavaksi asettuisi, ensitapaaminen oli melkoinen sosiaalinen koettelemus. Junassa Münchenistä harva malttoi istua aloillaan, ja vasta perillä muutaman sananvaihdon jälkeen tunnelma tuntui laskeutuvan. Hetken kestävän alkushokin jälkeen opiskelijaryhmä tiivistyi kaupungilla yhdessä pyörien. Hajaannuttiin syömään ja nauttimaan kaupungin antimista. Jo ensimmäisenä iltana jokainen pystyi sanomaan, että on saanut uuden ystävän.

Matka oli kulttuurillisesti, mutta myös sosiaalisesti hyvin rikas kokemus. Uusien ystävien määrä oli valtava, ja itse kukin sai oppia itsestään uutta Itävallan vuorien ympäröivillä kaduilla. Tiiviin aikataulun ja yhdessäolon armoilla jaksaminen oli joskus koetuksella, ja paikoin korostui itsensä kuunteleminen ja kommunikoinnin tärkeys. Itävaltalaiset nuoret olivat koko matkan kilttejä ja hyvin vieraanvaraisia, ja lähtöaamun haikeita tunnelmia kohotti ainoastaan se, että Innsbruckin Reithmannkoulun oppilaat saapuvat vielä Järvenpäähän. Lopullisten hyvästien aika koittaa vasta pitkällä syksyä.

Lokakuussa, kun Innsbruckin oppilaat saavat vuorostaan kokea hyvin suomalaisen viikon, on luvassa ystävillemme paljon uutta koettavaa. Halukkaat voivat saunoa, ja varmasti keneltäkään ei jää maistamatta ruisleipää. Suomalaiset opiskelijat näkivät Itävallan vierailullaan kulttuurielementtejä, söivät paikallisia ruokia ja kävelivät upeissa luontokohteissa. Suomalaisten host-oppilaiden tulee tarkoin miettiä, miten tarjota vaihtopareilleen yhtä hieno kokemus Järvenpäässä.

Kun lukiomme saa viikoksi oppilasmassaansa itävaltalaisen lisäyksen, on seuraava lukuvuosi jo alkanut. Sitä odottaa itse kukin; uudet abit, uudet kakkoset sekä täysin uudet Järvenpään lukiolaiset. Monille seuraava vuosi on ovi uusien oppiaineiden opiskeluun, lukion perinteisiin tapahtumiin sekä itsensä ylittämiseen. Lukiolla nähdään myös uutuuksia; draama saa oman linjansa sekä uusia kursseja on luvassa. Yksi asia kuitenkin pysyy; Innsbruckin ja Järvenpään yhteistyö ja kaupunkien opiskelijoiden ystävyys.

Nykyistä lukuvuotta on nyt käyty reilusti sen ensimmäinen puolisko, joten Järki haastatteli lukion ensimmäisen vuoden opiskelijoita vielä mielessä olevaan yläasteeseen liittyen. Haastattelut koskevat pääosin yläasteelta parhaiten mieleen jääneitä muistoja.

Matilda Ruusilalle (20I) ovat jääneet mieleen toisinaan kummalliset sijaiset ja heidän kyseenalaiset opetusmenetelmänsä mutta myös onnistumisen kokemukset ja tilanteet, kun on oppinut jotain hankalaa. Luokkaretkiä hän ei ole jäänyt kaipaamaan, koska hänelle tärkeintä on oppiminen eikä yläasteen luokkahenki ollut paras mahdollinen. Kaikkiaan lukio onkin hänelle yläastetta mieluisampi paikka, eikä hän kaipaa yläasteelta juurikaan mitään lukioon.

-Mä tuun tänne oppimaan. Haluan oppia ja sitten pois, Matilda kommentoi.

Ella Tähtinen (20D) ja Mariette Toropainen (20J) pitävät heidän yläasteen luokkaansa keskivertona. Osa luokkakavereista oli heidän mieleensä, osa ei. Marieten mukaan äidinkielen tunnit olivat mukavia, sillä opettaja oli rento. Osa sijaisista taas muistuu mieleen omituisina. Äidinkielen tuntien lisäksi Mariette piti koulusta vapaa-ajalle lähtemisestä. Ella ja Mariette eivät muista, että luokkaretkiä olisi järjestetty, eikä Ellan mielestä koulussa tapahtunut mitään poikkeuksellista.

Keskenään samalla luokalla olleille Leo Eastonille (20D) ja Kuutti Lappalaiselle (20D) ovat jääneet mieleen heidän pätevä historian opettajansa sekä kahdeksannen luokan terveystiedon sijainen, jonka opetus jäi pintapuoliseksi. Heidän mukaansa oppikirjan kaikki aiheet tulivat terveystiedon kokeeseen, vaikka niistä käsiteltiin tunneilla vain murto-osa. Lisäksi moni tunneista keskeytyi siihen, että sijaiselle tuli vastaan teknisiä ongelmia. Tuntien vastapainona he pelasivat välituntisin korttipelejä, mikä on jäänyt heidän muistoihinsa mukavana tekemisenä.

-Joo, sitä me tehtiin. Ei tehty liikaa, tietääkseni, kertoo Leo.

Luokkaretket ovat Sara Uusitalon (20B) ja Aatu Haikaraisen (20B) suosiossa. Sara kertoo käyneensä viimeisenä kouluvuonna luokkansa kanssa Rantapuistossa, mikä oli hänen mielestään hauskaa. Saran mieleen on myös painunut hänen luokkalaisensa, joka oli vähällä sytyttää kotitalouden tunnilla tulipalon. Kouluruoasta Aatu taas muistaa kaikkien pitäneen poronkäristyksestä, jota tarjottiin yläasteella kerran itsenäisyyspäivän kunniaksi.

Ellan Wulffin (20B) mukavin muisto yläasteelta ovat luokkaretket, sillä heidän luokkansa ei päässyt niille kovin useasti. Hän piti luokkaretkien vapaudesta. Ellan ystävä Laura Elijoki (20F) taas muistelee yhdeksännen luokan viimeistä viikkoa, jolloin he tilasivat pizzaa. Vaikka pizza saapui tunnin myöhässä, päivä on jäänyt mieleen positiivisella tavalla.

-Ois kelvannu, kommentoi Ella Lauran pizzaa.

Milla Rajaharju (20B) kertoo, että hänellä on niin paljon kivoja muistoja, että niiden väliltä on vaikea päättää parasta. Kuitenkin luokkaretki erään lehden toimitukseen oli hänen mielestään jännittävä kokemus. Koska luokkaretket jäivät vähiin koronaviruksen takia, heidän luokkansa sai käyttää luokkaretkirahat piknikillä haluamansa ruoan tilaamiseen. Itse koulussa hän ei muista tapahtuneen mitään kovin erikoista, mutta mieleen ovat jääneet hautakiviksi kutsutut jauhelihapihvit. Pihvit saivat nimensä muotonsa perusteella. Opettajista hän muistaa parhaiten murteella puhuneen äidinkielen opettajan.

-Se (äidinkielen opettaja) aina vitsaili, niin se oli tosi mukava tyyppi, sanoo Milla.

Haastattelujen perusteella vaikuttaa siltä, että mielenpainuvimpia muistoja ovat luokkaretket, tapahtumat, toiset oppilaat sekä opettajat. Vaikka lukiossa luokkaretkiä ei järjestetäkään samalla tavalla kuin yläasteella eivätkä juuri nyt suuret retket tai tapahtumat ole mahdollisia, lukiossa voi syntyä aivan uudenlaisia muistoja aivan uusin tavoin. Haastatteluista tulee myös ilmi se, että mukavimmat muistot ovat henkilökohtaisia ja vaihtelevat eri ihmisten välillä. Kun tämä lukuvuosi on lopuillaan, jokainen voi katsoa taaksepäin ja huomata, mitä kaikkea uutta on päässyt kokemaan, olipa se sitten uusiin ihmisiin tutustumista, erilaisten kurssien kokeilemista tai etäopetuksen tuomia muutoksia.

Jutun tekijät: haastattelijoina Helen Hasanen ja Tommi Kajoniemi, tekstin kirjoittajana Helen Hasanen ja kuvittajana Alina Lopez Louhelainen