1

Juhannuspakkasia pakoon Pasadenaan – ystävyyskaupunkitoimintaa parhaimmillaan

Miltä kuulostaisi lähes kuusi viikkoa aurinkoisessa Kaliforniassa maailman parhaimpien yliopistojen luonnontieteellisiin tutkimuksiin tutustuen? Humanistille ehkei niin hyvältä, mutta luonnontieteistä kiinnostuneelle lukiolaiselle – kuten minä – kyseinen projekti lähentelee täydellisyyttä. Näin ollen päätökseni hakea tällaiseen projektiin ei siis ollut vaikea. Ennen kuin huomasinkaan, olin jo varaamassa lentoja Yhdysvaltain länsirannikolle Los Angelesiin.

image-png

Projekti pähkinänkuoressa

Tämän vierailun Kalifornian Pasadenassa mahdollisti Järvenpään ja Pasadenan välinen ystävyyskaupunkitoiminta. Pasadena on yksi Järvenpään yhdeksästä ystävyyskaupungista, ja kaupunkien välinen ystävyystoiminta on Järvenpään osalta keskittynyt Järvenpään Lukioon. Näin ollen kansainväliset projektit ovat jo miltei jokapäiväinen näky lukiomme arjessa. Pasadenassa vieraileekin vuosittain järvenpääläisiä opiskelijoita viikon mittaisen fysiikkaprojektin merkeissä. Yleensä vierailut tapahtuvat pienen ryhmän kanssa, mutta pidemmille ajanjaksoille lähtee maksimissaan vain muutama oppilas – tällä kertaa yksin minä. Tämä projekti onkin kuin opiskelijavaihto kaupungeiden välillä.

Majoittauduin viidessä eri perheessä kuusi viikkoa Pasadenan ja Los Angelesin alueella, joten sain kokea paitsi erilaisia asuinalueita, myös hurjia kulttuurieroja perheiden välillä. Yksi perheistäni esimerkiksi oli kotoisin Pakistanista, toinen Saksasta ja kolmas Intiasta. Kulttuurillinen rikkaus oli nähtävissä ja koettavissa joka puolella – varsinkin ravintolamaailmassa.

image

Kierroksia Caltechissa ja tutkijoista tuttavia

Mitään spesifiä koulutusohjelmaa ei tällä kertaa paikan päällä ollut, vaan omia toiveitani vastaavia aktiviteettejä pyrittiin järjestämään. Koska Pasadenalla on kuitenkin pitkät perinteet vuosittaisen fysiikkaprojektin kanssa, mahdollisuudet viettää aikaa luonnontieteiden parissa ovat Pasadenassa erittäin hyvät. Siellä sijaitsevat Califonian Institute of Technology (Caltech), joka on yksi maailman parhaista yliopistoista sekä sen kanssa yhteistyössä toimiva NASA:n Jet Propulsion Laboratory. Niissä vierailinkin sitten ja usein. Ilokseni sain tavata monta eri huippututkijaa pääosin biofysiikan ja astronomian aloilta heidän tutkimuksiinsa tutustuen ja jopa osallistuen. Caltechissa viettämäni ajan perusteella matkaani voisikin kutsua enemmän opintoreissuksi kuin turistilomaksi.

image-3

Rantaa, aavikkoa ja vuoristoa

Kun matkaa keskikesällä eteläiseen Kaliforniaan, on yksi asia varmaa: sadetakille ei ole tarvetta. Suomalainen kun olen, tuntui se silti äärimmäisen uhkarohkealta lähteä kotoa ilman tuota edellä mainittua kesän vakiovarustetta. Mojaven aavikolla, jopa 41 celsiusasteessa tämä huoli osoittautui kuitenkin harvinaisen turhaksi.

Joshua Treen kansallispuisto Mojaven aavikolla oli yksi matkani ehdottomista kohokohdista sen ainutlaatuisen mutta samalla ankaran luonnon ansiosta. Kylmät yöt kirkkaine tähtitaivaineen ja linnunratoineen loivat upean kontrastin päivien paahatavalle kuumuudelle ja pitkille kiipeilyretkille kallioilla.

Aavikon lisäksi sain myös kokea Kalifronian upean rannikon ja peräti kuusi eri patikointiretkeä eri puolille vuoristoa. Vaikka kelit olivat kuumia, pääsin sentään patikoimaan ilman hyttysiä – niitä ei Pasadenan alueella paljon ole, kiitos kuivan ilmaston.

Olen erittäin kiitollinen minut majoittaneille perheille sekä Järvenpään lukiolle tämänkaltaisen projektin mahdollistamisesta. Tutustuin mahtaviin ihmisiin, koin mitä upeampia elämyksiä ja mikä parasta, sain viettää kesän ilman sadetta. Matka oli ehdottomasti maailmankuvaa avartava kokemus, josta on varmasti myös tulevaisuuden kannalta hyötyä!

Alunperin kirjoittanut Heli Takko




Uusien vaihto-oppilaiden tunnelmia

Kolme kouluumme saapunutta vaihto-oppilasta kertoivat meille tunnelmistaan näin lukuvuoden alussa. He vastasivat näihin viiteen kysymykseen:

  1. Why did you come to Finland?
  2. What has been the most surprising or weird?
  3. Have you learned Finnish?
  4. What expectations do you have?
  5. What are your thoughts at the moment?

Valentina Sagredo, Chile

img_9101

Valentina haluaa haastaa itsensä.

1. I didn’t want a country where it would be easy to go to – on a holiday for example – like Italy. When I searched for more info about Finland, I really fell in love with the country.
2. Lunch and education are free!
3. A little bit, yeah.
4. To learn the language well and to make Finnish friends.
5. It’s very different from Chile. I feel like I have more independence and school times also feel free. Some days are very fun and on some days you don’t have much to do.

Karla Laib, Saksa

img_9107

Karlasta suihkut ovat Suomessa suuria.

1. I have a host sister from Mexico but I didn’t want to go so far away, I wanted to go to somewhere in Scandinavia. I got to Finland and now I couldn’t imagine being somewhere else.
2. It’s almost the same as in Germany. It’s much more greener here though, and the showers feel big.
3. I started studying Finnish at home but it wasn’t that easy. I only know a few words and my Finnish classes haven’t started yet.
4. To get like a second home and to be able to speak Finnish after some time.
5. I like it here. I don’t really have thoughts about this all.

Chiara Gerna, Italia

img_9139

Chiara on mukana Järjessä!

1. First of all, I wanted to go far away from home to test myself and my independence. I had visited Helsinki 5 years ago and had really enjoyed it. This is a peaceful and green country where everyone can express their opinion freely.
2. Finnish people drink so much milk, it’s not usual in Italy! The lunch and dinner times are also different.
3. Not yet, just a few words.
4. I don’t want to have big expectations in case I can’t reach them. But I will try to make this a great experience that I will remember for the rest of my life.
5. I’m lucky to be here, this experience really is unique and rare. It may be something that happens once in a lifetime.

It’s much more greener here though, and the showers feel big. –Karla

Me suomalaiset olemme tunnetusti jöröjä tuppisuita, joten vaihtarin sopeutuminen lukion elämään voi joskus olla vähän hankalaa. Kaikki koulumme vaihtarit haluavat ystävystyä suomalaisten kanssa ja kokea paikallista kulttuuria ruohonjuuritasolla, joten he ovat varmasti innoissaan päästessään juttelemaan kenen tahansa kanssa, oli aihe sitten päivän sää tai vaihtarikokemus! Tai se tuppisuisuus. Ken tietää.

Alunperin kirjoittanut Siiri Salo




Vähän erilaista musiikkia

[column size=”three-fifth”]
Taiteilijanimellä Aksel Palmén elektronista musiikkia tekevä lukiomme toisen vuoden opiskelija on saavuttanut suosiota etenkin YouTuben pelikanavilla. Kipinä konemusiikkiin syttyi yläasteella.

Joskus seitsemännellä luokalla sain uusia kavereita, jotka kuuntelivat elektronista musiikkia. Sain kuulla, että yksi heistä tekee musiikkia itse.

Palmén latasi demoversion kaverin käyttämästä ohjelmasta, ja heti testaillessaan tajusi konemusiikin olevan se juttu. Tällä hetkellä hän tekee musiikkia harrastuksena, mutta YouTubeen ladatut kappaleet löytävät usein tiensä promootiokanaville ja sitä kautta esimerkiksi pelivideoihin. Palmén kertoo naurahtaen, että musiikki on hänen elämässään pääroolissa. Jos hän ei tee tai kuuntele musiikkia, hän kiinnittää huomiota ympäröiviin ääniin, joista voi saada inspiraatiota.[/column]
[column size=”two-fifth” last=”true”]

MIKÄ? ELEKTRONINEN MUSIIKKI

    • on nostanut päätään tekniikan kehittyessä jo 1900-luvun lopulta, tosin nykymääritelmän mukaisia elektronisia kappaleita on luotu 1970–90-luvuilta lähtien
    • vaihtelee kokonaan koneella tuotetusta sähköisillä instrumenteilla soitettuun musiikkiin
    • alalajeja on kymmeniä ja niitä kehittyy koko ajan lisää
    • EDM (elektroninen tanssimusiikki) on ollut jo useamman vuoden todella suosittua nuorison keskuudessa


[/column]

Ikinä ei tiedä mihin suuntaan biisi menee, kun sen aloittaa, usein se menee juuri vastakkaiseen suuntaan kuin oli ajatellut. ’Voisin tehdä iloista musiikkia – kas, tuli surullista musiikkia.’

Palménin tulevaisuudensuunnitelmat musiikin saralla ovat vielä hänen omien sanojensa mukaan hataralla pohjalla. Suomessa konemusiikista on vaikeaa tehdä itselleen uraa, mutta Palmén toivoo saavansa toteuttaa tulevaisuudessa unelmaansa musiikin parissa.

Alunperin kirjoittanut Aliisa Rantanen




Nappaa vinkit kukkarolle keveään kesään!

Portti kesälaitumille aukeaa muutaman päivän kuluttua, jolloin koittaa kuluneen kouluvuoden rehkimisellä ansaittu loma. Kesällä ajasta tuskin on puutetta, mutta toisinaan on hankalaa keksiä opiskelijabudjetille ystävällistä tekemistä. Koko kesää ei kuitenkaan tarvitse tuhlata sohvan pohjalla, vaikka sekä kalenteri että kukkaro olisivat vielä sisältöä vailla. Nappaa siis alla olevista vinkeistä hauskaa ja edullista tekemistä lomapäiviisi!

  1. Piristä päivää piknikillä
    Piknikretki on hauska ja huokea tapa viettää aurinkoista kesäpäivää. Esimerkiksi Suomenlinnassa on kauniita nähtävyyksiä ja hyviä piknikpaikkoja, mutta perinteikäs Rantapuistokin kelpaa mainiosti. Myös uimaan voi pulahtaa, jos paikka on veden äärellä ja sää sallii. Ruokien ja juomien ei tarvitse olla viinirypäleitä tai mehukatteja kummempia, vaan tärkeintä on aina seura.
  2. Kiertele kirpputoreja
    Vaatekaapin voi päivittää kesäkuntoon edullisesti kirpputorilla. Ilman kesätöitä jääneet voivat myös ansaita hieman taskurahaa vuokraamalla oman kirpputoripöydän. Samalla voi kätevästi päästä eroon komeron nurkkiin lojumaan jääneistä tavaroista.
  3. Vaihtokauppaa kavereiden kanssa
    Kirpputoriakin edullisempi keino kartuttaa vaatevarastoa on vaihdella itselle käyttämättömäksi jääneitä vaatteita kavereiden kesken. Toisen roska on aina toisen aarre, ja vaatteiden kierrättäminen on myös ekologista. Vaihtokauppaa voi tietenkin harjoittaa myös muilla tavaroilla.
  4. Ryhmäjumppaa puistossa
    Monet kuntosalit järjestävät ilmaisia ohjattuja treenihetkiä puistoissa. Esimerkiksi Kaivopuistossa on jumppia kesäisin useita kertoja viikossa, mutta kannattaa pitää silmät auki myös lähempänä sijaitsevien kuntosalien suhteen.
  5. Haasta kaverisi pelaamaan
    Jos lenkkeily helteellä ei innosta, mutta sohvalla makoilu kyllästyttää, voi suunnata vaikkapa pihavarastolle etsimään vanhoja ulkopelivälineitä. Kaveriporukan kanssa järjestetty pesä- tai jalkapallo-ottelu on hauskaa ja virkistävää ajanvietettä. Pienemmällä porukalla pelailu jää luultavasti syöttelyksi, mutta jo kymmenellä hengellä voi muodostaa tarpeeksi suuret joukkueet.
  6. Lapsuuden lautapelit
    Sadepäivänä voi suunnata vintille ja kaivaa vuosien pölyttämät lautapelit jälleen esiin. Twister ja Alias ovat monella varmasti vielä tuoreessa muistissa, mutta monien lapsuuden pelien säännöt lienevät jo unohtuneen. Virkistä siis muistiasi ja haasta perheesikin mukaan.
  7. Maakuntamatkaile
    Jos haluaa vaihtaa maisemaa, ei tarvitse välttämättä karata Suomen rajojen ulkopuolelle. Jo vieraaseen kaupunkiin tutustuminen voi olla suuri seikkailu! VR tarjoaa välillä hyvinkin edullisia kaukojunalippuja, jotka kannattaa hyödyntää. Matkan voi tehdä myös roadtrip-tyyliin ja jakaa bensakulut kaverien kesken.
  8. Hyödynnä museoiden ilmaispäivät
    Useat museot tarjoavat aika ajoin ilmaispäiviä, jolloin kuka tahansa pääsee ahmimaan kulttuuria maksutta. Joskus opiskelijakortilla voi myös saada tuntuvankin alennuksen, joten hinnastoja kannattaa pitää silmällä.
  9. Hae kirjastosta kassillinen yllätyksiä
    Kesällä riittää runsaasti aikaa lukemiselle, mutta toisinaan kiinnostavan kirjan löytäminen tuottaa päänvaivaa. Kirjastoilla on tähän kuitenkin ratkaisu: yllätyskassit. Kassilla voi olla teema, ja se voi kirjojen lisäksi sisältää esimerkiksi lehtiä tai elokuvia. Yllätyskasseja löytyy muun muassa Järvenpään kaupunginkirjastosta.
  10. Kokeile geokätköilyä
    Geokätköilyssä etsitään ja piilotetaan geokätköiksi kutsuttuja esineitä. Piiloja voi olla periaatteessa missä vain –  esimerkiksi puistossa puunkolossa tai jonkin maamerkin luona. Nykyään geokätköilyyn ei välttämättä tarvitse GPS-laitetta, vaan älypuhelin riittää hyvin. Puhelimeen voi ladata kätköilyyn räätälöityjä sovelluksia, joista yleisin lienee Groundspeakin. Älypuhelimen lisäksi tämä harrastus vaatii pitkää pinnaa, sillä piilopaikat eivät aina löydy ensi yrittämällä.

Alunperin kirjoittanut Anna Ilvesmäki




Ronja Suokivi opk:n uudeksi puheenjohtajaksi

Opiskelijakunnan toiminnan tulisi muuttua rennommaksi opiskelijakunnan uuden puheenjohtajan Ronja Suokiven mielestä. Toista vuottaan lukiossa opiskelevalle Suokivelle on tärkeää, että jokainen vähänkin opiskelijakunnasta kiinnostunut voi heittäytyä mukaan toimintaan, vaikka ei tietäisikään mitään opiskelijakunnasta tai politiikasta.

Alkuvuodesta pidetyssä puheenjohtajaäänestyksessä ehdolla olivat Suokiven lisäksi ensimmäisen vuoden opiskelija Joakim Nyberg ja abiturientti Henrik Räinä. [pullquote-right]“Kaikki toimintaan mukaan haluavat ovat aina lämpimästi tervetulleita.”[/pullquote-right]“Oli ihannoitavaa, kuinka paljon Joakimilla oli rohkeutta tulla pj-ehdokkaaksi, vaikka onkin vasta ensimmäisen vuoden opiskelija. Henrik tuli vitsillä mukaan, ja siitäkin olen erittäin iloinen. Se toi kokoukseen omanlaisensa tunnelman ja rentoutti kaikkia.”

Viime vuoden toimintavastaavana kokemusta kerryttänyt Suokivi vei kuitenkin voiton. Puheenjohtajuudesta hänellä ei ole suoraa kokemusta, mutta hän kiittelee edellistä puheenjohtajaa Olli Puumalaista saamastaan hyvästä esimerkistä. “Aion ylläpitää samanlaista rentoutta ja positiivisuutta. Sitä meidän koulu tarvitsee.”

Haasteita ja mahdollisuuksia

Suokivellä on paljon ideoita siitä, kuinka opiskelijakunnan toiminta saataisiin helpommin saavutettavaksi lukiolaisille. Isolle osalle lukiolaisista ei edes ole selvää, mikä kuuluu opiskelijakunnan tehtäviin ja mikä taas on toimikuntien tehtävä. [pullquote-left]“‘Eteenpäin’, sanoi mummo lumessa. Sinne mekin mennään.”[/pullquote-left]“Haluaisin luoda selkeämpää pesäeroa toimikuntien ja opk:n toiminnan välille. Opk:n työ on lukion asioihin vaikuttamista ja niiden ylläpitämistä, ja toimikunnat järjestävät bileet. Haasteena on myös sellainen negatiivinen palaute, josta on mahdotonta lähteä kehittämään asioita. Kritiikki olisi tehokkaampi toiminnan vaikutin.”

Suokivi painottaa, että kyseessä on kuitenkin lukio, ja kaikki haluavat saada sieltä hyviä muistoja. Opiskelijakunnan toiminnan pitäisi siksi olla rennompaa, jotta useampien olisi helpompaa osallistua. “En halua, että kenenkään mielipiteitä kokouksissa sorretaan, sillä kaikilla on omat näkemyksensä asioista ja elämästä. ‘Eteenpäin’, sanoi mummo lumessa. Sinne mekin mennään.“

Alunperin kirjoittanut Aliisa Rantanen




Kreiseilyä penkkaripäivänä

Elämässä saa harvoin olla oikeasti lystiä – ja vielä harvemmin sen saa näyttää. Penkinpainajaiset, tai tavanomaisemmin penkkarit, ovat juuri yksi näistä elämän mahtavimmista kokemuksista, sekä yksi kouluvuoden odotetuimpia huippukohtia. Penkkareita odottavat melkein yhtä innokkaasti niin karkinhimoiset alakoululaiset kuin riehakkaan kekseliäät abitkin. 

Penkkaripäivä on vapun lisäksi varmaan ainoa suomalainen perinne, jona lukiolaisten riemu tulee ilmi eksoottisten asujen kautta. Saatat törmätä helmikuisena torstaina järkyttävään asuun verhoutuneeseen abiin, joka myhäilee puna poskilla vapaus mielessään. Välittämättä kasvoja koristavasta tekoverestä abiturientti hymyilee mummelit pelästyttäen ja ajattelee: ”Tämän päivän jälkeen kaikki muuttuu.”

Järvenpään lukiossa penkkaripäivänä pukujen ohella perinteitä ovat muun muassa rehtorin vastaanottaminen koulun pihalla sekä abigaala, jossa nähdään abien suunnittelemia riemastuttavia kilpailuja, videoita ja esityksiä areenalla sekä kuullaan opettajiin kohdistuvia kiusallisia kysymyksiä. Joka tapauksessa varmasti meille kaikille tutuin perinne on kuorma-autoajelu, jonka aikana abiturientit koettelevat hauislihastensa kestävyyttä karkkia viskomalla. Vuoden 2016 penkkarirekat kiersivät tihkusateessa neljätoista järvenpääläistä koulua.

Alla kuvia päivän meiningistä ja ohjelmasta:

IMG_6139
Tänä vuonna rehtori Marja-Liisa Lehtiniemi saapui sairaalapaareilla koululle.

IMG_6127IMG_6391  IMG_6418

IMG_6319
Eva J.J:lle sataa miehiä! (It’s raining men)

IMG_6424  IMG_6235
Vuoden ”paita ja peppu”.

IMG_5964IMG_6164IMG_6505IMG_6102 – KopioIMG_6558
Opettaja Joona Svala ostaa sankansa K-kaupasta.

IMG_6086IMG_5999IMG_6022IMG_7370 IMG_6491
Vuoden muusikko ja vuoden paras asu.
IMG_7379
Vähän erilainen versio Sannin kappaleesta ”2080-luvulla”.
IMG_6119IMG_7509
IMG_6563

Alunperin kirjoittanut Emma Virtanen ja Heikki Tervanen




Lukiolaiset maailmalla

Joukko lukiolaisia istuu kanssani lentokentällä. Kaikkia jännittää. Osaammeko puhua englantia tarpeeksi hyvin? Mitä host-perheet ajattelevat meistä? Millaista Italiassa edes on? Voiko vielä jäädä kotiin? Huolet osoittautuvat turhiksi. Ja Italiassa on upeaa.

Kuvaamataidon, musiikin ja englannin projekti Water Shape järjestettiin 2015-2014 helmi- ja huhtikuun aikana. Helmikuussa joukko italialaisia nuoria vieraili luonamme kylmässä, lumisessa Suomessa. Avasimme ilomielin ovet kulttuuriimme ja koteihimme, enkä usko yhdenkään projektiin osallistuneen nuoren katuvan hetkeäkään.

Huhtikuussa lähdimme vuorostamme Italiaan. Meidän otettiin vastaan kuin perheenjäsenet. Näimme upeita paikkoja. Lauloimme ja nauroimme. Tutkimme. Seikkailimme. Nämä kokemukset kulkevat mukanani koko elämän. Minä uskalsin. Se kannatti.

Videolta voit fiilistellä matkaamme – varo, ettei matkakuume iske!

Alunperin kirjoittanut Juudit Häsä




Opiskelijakunnan uusi puheenjohtaja haluaa lukiosta paremman paikan

Opiskelijakunnan uusi puheenjohtaja haluaa, että koulu jää sieltä valmistuvien ylioppilaiden taakse parempana paikkana, kuin mitä se oli opintojen alkaessa.

[column size=”three-fifth”]
Toista vuottaan opiskeleva Olli Puumalainen on aloittanut Järvenpään lukion opiskelijakunnan uutena puheenjohtajana. Alkuvuonna pidetyssä opiskelijakunnan vuosikokouksessa hän voitti vastaehdokkaansa selvin luvuin: äänestäjistä lähes kaksi kolmasosaa puolsi Puumalaista puheenjohtajaksi.

Uuden puheenjohtajan vaalilupaus kuului selvänä: ”Valitkaa minut, jotta yksikään idea, ehdotus tai puheenvuoro ei jäisi kuulematta.” Miten uusi puheenjohtaja aikoo siis kallistaa korvaansa opiskelijatovereiden suuntaan?
[/column]
[column size=”two-fifth” last=”true”]

MIKÄ ON OPISKELIJAKUNTA?

  • Opiskelijakuntatoiminta lukioissa on lukiolaissa säädettyä opiskelijoiden kuulemista
  • Opiskelijakunta muodostuu kaikista koulun opiskelijoista, vaaleilla valittava hallitus vastaa käytännön toiminnasta
  • Tavoitteena on edistää opiskelijoiden yhteistoimintaa, vaikuttamista ja osallistumista sekä opiskelijoiden ja koulutuksenjärjestäjän välistä yhteistyötä
  • Opiskelijakunta järjestää Järvenpään lukiossa tapahtumia, rahoittaa opiskelijaryhmien toimintaa ja ylläpitää kioskia
  • Järvenpään lukion opiskelijakunta käytti kevääseen 2015 asti oppilaskunta -nimeä


[/column]
[pullquote-right]”Pyrin olemaan hereillä kokouksissa”[/pullquote-right] ”Ruohonjuuritasolla pyrin olemaan hereillä kokouksissa ja huomaamaan siellä ne vähemmän korkeallekin nostetut kädet”, Olli Puumalainen kertoo. ”Uudessa opiskelijakunnan hallituksessa ei lähtökohtaisesti tyydytä vain toimittamaan perustehtäviä, vaan pyritään aktiivisesti kehittämään koko opiskelijakunnan toimintaa.”

Tulevista haasteista Puumalainen nostaa esille opiskelijakunnan imagokysymyksen. Koulussa on vallinnut mielikuva opiskelijakunnan hallituksesta sulkeutuneena kaveripiirinä, ja tämän käsityksen Olli Puumalainen haluaa murtaa. Työkaluina on puheenjohtajan mukaan vanhoista kaavoista luopuminen ja avoimuuden kehittäminen. Opiskelijakunta on lisännyt tiedottamista ja läsnäoloaan sosiaalisissa medioissa.

”Uuden hallituksen kokoonpanossa on onneksi monipuolisesti erilaisia ihmisiä, joten kaveripiiri-imago voidaan murtaa”, Puumalainen kertoo. ”Tiedottamisen osalta tavoite on, että kukaan opiskelija, joka haluaa tietää mitä opiskelijakunnassa tapahtuu, ei jää pimentoon.”

Puheenjohtaja toivoo voivansa luoda myös uusia perinteitä yhteishengen kohentamiseksi. Puumalaisen mukaan kaiken ei tarvitse olla hienoa ja näyttävää, vaan kevyemmilläkin tempauksilla voidaan lisätä viihtyvyyttä. Tähän työhön on jo käyty, ja Keravan lukiolaisille on esitetty haaste urheilukilpailuun.

Alunperin kirjoittanut Henry Hedborg

JÄRVENPÄÄN LUKION OPISKELIJAKUNNAN HALLITUS VUONNA 2015
Kuka Tehtävä Opintojen vaihe Aiemmat hallitusvakanssit
Olli Puumalainen puheenjohtaja 2. vuosi
Joonas Paukkunen varapuheenjohtaja 2. vuosi kehitys- ja PR-vastaava
Oiva Kumpulainen sihteeri abiturientti (jatkaa) sihteeri
Eetu Mölsä tiedottaja ja PR-vastaava 1. vuosi
Ella Kinnunen kirjavastaava 2. vuosi kioskitäti
Emilia Sinkkonen toimintavastaava 2. vuosi toimintavastaava
Ronja Suokivi toimintavastaava 1. vuosi
Jani Lehtinen toimintavastaava 2. vuosi ympäristövastaava
Tito Martinez kioskivastaava 2. vuosi
Ossi Laurila ympäristövastaava 2. vuosi kirjavastaava
Jere Kemoff TVT-vastaava 2. vuosi



Järkeilyä pilke silmäkulmassa

Abiturienttien lukuloma on hyvässä vauhdissa, ja ensimmäinen eväsretki on jo takanapäin. Järjenkin toimittajista muutama painaa valkolakin keväällä päähänsä ja on näin ollen päättänyt matkansa koulun lehdessä. Jasmine Leppä, Järjen pitkäaikainen kolumnisti ja horoskooppiguru, kertoi lehdelle taipaleestaan toimittajana.

Järkeen Jasmine muistelee päätyneensä oikeastaan puolivahingossa puolisentoista vuotta takaperin. ”Jos muisti pelaa oikein niin seurailin silloista lehden päätoimittajaa Hannaa käytävällä, kun hän puolileikkisästi kysäisi, haluaisinko tulla mukaan koulun lehteen. Se oli tokan vuoden alussa, ja ajattelin vain, että mikäs siinä, kun samalla luvattiin, että saisin toteuttaa itseäni ihan rauhassa. Totta kai sellaisella myyntipuheella lähdin mukaan.”

Järki on lähivuosina kokenut suuria muutoksia, kun printtilehti vaihtui verkkoversioon. Jasminen aloittaessa lehti oli monimutkaisessa siirtymävaiheessa, ja tunnelmakin oli sen mukainen. ”Alku oli aikalaista säätöä”, Jasmine myöntää. Parempaa päin on kuitenkin menty. Jasmine kertoo nykyisen Järjen olevan hienompi ja selkeämpi. Toimittajien ja näin ollen myös juttujen määrä on kasvanut, ja ilmapiiri on rennompi.

Viekö lehdessä oleminen paljon aikaa? Jasmine vastaa tämän riippuvan paljolti henkilöstä ja priorisoinnista. Hänen kohdallaan horoskoopit tuntuivat usein mielenkiintoisemmalta puuhalta kuin matematiikan läksyt (ymmärtäähän sen). Näin ollen lehdessä oleminen söi jonkin verran aikaa koulutyöltä. Jasmine kuitenkin myöntää, ettei tekemättömien läksyjen takia ole katkeria katumuksen kyyneleitä tarvinnut vuodattaa.

Kohokohdiksi omalta taipaleeltaan Jasmine nostaa Järjen kaoottiset kokoukset, joissa huhun mukaan kartoitetaan, mitä toimittajat ovat tai eivät ole saaneet aikaiseksi. Etenkin lehden kokoonpanon kasvettua näissä tapaamisissa on vallinnut eloisa tunnelma, jota Jasmine jää kaipaamaan. Jasmine kertoo arvostavansa myös sitä, että toimittajilla on vapaus valita juttujensa aiheet omien mielenkiinnon kohteiden mukaan. Hän löysikin itsensä melko nopeasti ja helposti kolumnien, leffa-arvostelujen ja pilke silmäkulmassa kyhättyjen horoskooppien parista. Jutuissa sekoittuivat viihteellisyys ja ”elämään kyllästyneen lukiolaisen henkimaailma”. Horoskooppeja Jasmine ehti väsätä lehteen useampia. ”Ne olivat yllättävän työläitä, mutta eivät osaltani vaatineet kristallipalloon tuijottelua. Ne olivat enemmänkin viihdettä itselleni, kun kirjoitin kavereiden horoskooppien kohdalle manauksia.”

[pullquote-right]”Kirjoitin kavereiden horoskooppien kohdalle manauksia.”[/pullquote-right]

”Koulun lehteä ei kannata ottaa liian vakavasti”, on Jasminen kullanarvoinen vinkki Järjessä jatkaville toimittajille. ”Jos kirjoittamisesta ottaa kaiken ilon pois, se on samanlaista kuin esseiden kirjoitus tunneilla, ja en ainakaan itse tarjoilisi lukijoille ihan samanlaista mössöä kuin opettajaraukoille.” Jasmine kehottaa toimittajia myös rohkeasti toteuttamaan itseään – siihen Järjessä toden totta pystyykin, kun juttujen aiheille ei kovin tiukkoja raameja ole.

Minne tiesi vie nyt? Jasmine kertoo aikovansa graafiseksi suunnittelijaksi. Muitakin vaihtoehtoja toki on, kuten kadulla asuminen, Saksaan kaverin kellariin muuttaminen ja oman linnan ostaminen Skotlannista. Tulevaisuus on usein suuri sekä tuntematon. ”Kai elämä jonnekin kuljettaa. Tai niin voi ainakin pelokas abi toivoa.”

Alunperin kirjoittanut Anna Ilvesmäki




Älä unohda vaihtareita!

DSC_0331

Poseeraamassa vasemmalta Akira (Japani), Minori (Japani), Caio (Brasilia), Liz (Kanada), Bélen (Honduras) ja Michelle (Saksa). Kuvat: Henna Mäkiaho.

Onko vaihtarin arki pelkästään museoihin tutustumista ja kosteita kotibileitä? Tarvitseeko läksyjä tehdä ja ovatko kotityöt pakollisia? Lue niin tiedät. Koulumme seitsemän vaihto-opiskelijaa ovat viettäneet jo Suomessa yli sata päivää. Päätimmekin kysyä heidän kuulumisiaan.
Saksalainen Michelle, 17, on kotoisin 1 000 asukkaan kylästä Berliinin läheisyydestä. Suomessa hän asuu Mäntsälässä Hirvihaarassa, joten bussimatkat vievät valitettavan paljon aikaa koulupäivästä. Telinevoimistelua Saksassa harrastavana tyttönä hän mainitsee kaipaavansa liikuntaa, mutta vielä sitä oikeaa lajia ei ole löytynyt. Toimitus aikookin tutustuttaa Michellen Järvenpään hiihtolatuihin ja ulkojäille – kunhan kelit sen vain sallivat.

Sanasta ”Suomi” Michellelle tulevat mieleen ujot suomalaiset ja kylmät talvet. Saksaa hän mainostaa suomalaisille maana, jossa on sijaa erilaisuudelle, braatvursteille ja juhlimiselle. ”Going often to parties” onkin asia, jonka Michelle olisi ehdottomasti ottanut mukaan Saksasta, sillä hänen kotimaassaan useimmat yökerhot ja baarit avaavat ovensa jo 16 vuotta täyttäneille.

16-vuotias Liv on 60 000 asukkaan Bielefeldistä kotoisin oleva viulunsoittoa harrastava toinen saksalainen vaihtarimme. Hän on huomannut lähes kaikkien suomalaisten tyttöjen olevan ujoja blondeja, joten hänellä on mielestään hyvät mahdollisuudet sopeutua joukkoon. Liv muistuttaa, että vaihtarille juttelu ei ole oikeasti niin jännittävää kuin millaisena jotkut ykköset ovat sen kokeneet.

Hevirokkia ja mustikkapiirakkaa

Minori on Järvenpään kokoisesta japanilaisesta kaupungista kotoisin oleva heavy metal -fani. Yksi syy juuri Suomen valitsemiseen olikin palava rakkaus heviin. Lukion Art Caféssakin esiintynyt Minori on löytänyt myös uuden suomalaisen lempibändin: Apulannan.

Suomesta Minorille tulevat ensimmäisenä mieleen Muumit ja saunominen. Japanista hän mainitsee näkemisen arvoiseksi Fuji-vuoren ja kirsikkapuut niiden kukkiessa kirkkaan pinkkeinä. Lopuksi Minori lähettää terveisiä lukiolaisille selkeällä suomella: ”Minä en puhu kovin hyvää suomea tai englantia, mutta minä haluan oppia puhumaan paremmin suomea.”

Akira ja Minori

Akira ja Minori.

Vasta vähän aikaa sitten Japanista kouluumme saapui myös toinen vaihto-oppilas, 17-vuotias Akira. Pari viikkoa Suomessa oleillessaan hän on tykästynyt kovasti suomalaiseen mustikkapiirakkaan ja kuvailee Suomea joulupukin ja saunojen maana. Omasta maastaan hän haluaa nostaa esille maukkaat ruoat, edistyneen tegnologian sekä monet hienot nähtävyydet kuten Tokion Sky Tree.

Samba evästää Järvenpään yöhön

Caio, 18-vuotias brasilialainen, on Etelä-Amerikasta kotoisin oleva jalkapallofani. Brasiliassa karnevaalit ja sambatanssi ovat näkyvä osa kulttuuria, mutta Suomessa vastaavia asioita Caio ei ole vielä löytänyt. Syksyssä päällimmäisinä ajatuksina pyörivät vain viileys, pimeys ja joulupukin odotus. Reipas täysi-ikäinen odottaa innolla tulevaa vuotta, jonka tarkoituksena olisi oppia lisää eurooppalaisesta kulttuurista ja englannin kielestä.

Brasiliasta matkalaukkuun Caio olisi ottanut mukaan niin perheensä, maukkaat ruoat, kuin myös maailman kauneimmaksi rankatut tytöt. Toimitus vinkkaa Caioa tutustumaan Järvenpään yöelämään, josta löytyvät niin maukkaat rullakebabit, kulttuurin ilmentymä grillijonossa ja RT:n tanssilattialta ne maailman oikeasti kauneimmat vaaleahiuksiset tytöt.

Belén ja Caio

Belén ja Caio.

Kaikkea kannattaa kokeilla

Hondurasista kotoisin oleva 17-vuotias Belén päätyi Suomeen isänsä työkaverin suosittelemana. Belén on jo kotimaassaan valmistunut high schoolista, ja ajatteli hakea elämänkokemusta Euroopasta – päätyen Suomeen. Hondurasin kuumuuteen tottuneena hän kertoo Suomen olevan kylmä maa, jossa ihmiset ovat hyvin ystävällisiä, mutta paljon hiljaisempia kuin hänen kotimaassaan. Eteläamerikkalaisille kulttuureille tyypillisesti myös Honduras koostuu jalkapallofaneista ja tummatukkaisista sekä hyvin sosiaalisista ja ulospäinsuuntautuneista henkilöistä.

Lukiomme opiskelijoille Belén haluaa sanoa, että elämässä tulee tarttua rohkeasti kaikkiin vastaan tuleviin mahdollisuuksiin saavuttaakseen ja kokeakseen jotain erityistä, ja näin voi todeta ainakin kaikkien kouluumme päätyneiden vaihtareiden tehneen.

  • Yllä olevista lyhyistä esittelyistä puuttuu omaa palstaa lehdessämme kirjoitteleva Liz. Käykäähän kurkkaamassa Liz’s Adventures – osiota ja näin pääsette tutustumaan syvemmin mielenkiintoiseen vaihtariarkeen Suomessa.

Alunperin kirjoittanut Henna Mäkiaho ja Joonas Paukkunen