Järvenpään lukiossa on loistava mahdollisuus opiskella luovaa kirjoittamista osana äidinkielen opintoja. Luovan kirjoittamisen opintojaksot ovat ÄI14 ja ÄI15. Luovan kirjoittamisen opintoihin sisältyy omien tekstien tuottaminen, tekstien lukeminen ääneen sekä niistä palautteen saaminen. Luovan kirjoittamisen tunneilla harjoitetut kirjoittamisen taidot edesauttavat äidinkielen opintoja, mutta kirjoittamisen lisäksi luova kirjoittaminen opettaa myös heittäytymistä ja hyväksymistä sekä kehittää itsetuntemusta. Ilmapiiri kursseilla on aina vapaa, luova ja kannustava. Ja mikä parasta: luovan kirjoittamisen kursseille ovat tervetulleita aivan kaikki – niin kokeneet sanasepot kuin ne, joiden runosuoni on vasta alkanut sykähdellä! 

Menneen lukuviikon kunniaksi Järki julkaisi oppilaiden tekeleitä edelliseltä luovan kirjoittamisen kurssilta. Nauti ja ihastu sanoista! 

______________________________________________________________________________

“Kuvittele, että olisimme Venetsiassa”, sanoit minulle hymyillen asettaessasi ahtaan asuntoni lattialle vilttiä. Halvat suolakeksit, pari hieman kalliimpaa juustoa ja pullo viiniä odottivat vieressämme. Muistan huolellisesti laitetut hiuksesi ja ikkunasta heijastuvan ilta-auringon, joka sai ne näyttämään kultaisilta. Hymykuopat, kevyt rusketus ja hengittävä valkoinen kauluspaita sai sinut näyttämään satuprinssiltä tai komealta ulkomaalaiselta. Luulin, että jotain näin romanttista tapahtuu vain elokuvissa. Omistin sydämeni, kehoni, kaikkeni sinulle, siinä hetkessä. Koukkuunnuin kehuisi ja hajuvetesi tuoksuun. Toivoin vain, että nämä hetket olisivat kanssamme ikuisesti.  

Muuttolaatikot, makuuhuoneen ovesta roikkuvat opiskelijahaalarit, sekä viinipullo, johon oli aseteltu tuoreita kukkia, tekivät asunnostamme kodin. Meidän kotimme, Venetsiamme. Laitoit kaiuttimista soimaan lempeää jazzia, joka vaihtui poppiin aina, kun kutsuin ystäviä kylään. 

Hymykuopat olivat huomattavissa silloinkin, kun et hymyillyt. Se oli helpottavaa, sillä pystyin keskittämään katseeni niihin, joka kerta, kun et hymyillyt minulle takaisin. Pystyin ajattelemaan, että kyllä ne ovat vielä siellä, että pian hymysi palaisi ja matkustaisimme taas Venetsiaan. Heräsit ennen minua ja olit ennen minua nukkumassa. Emme nähneet juurikaan toisiamme, kun sinulla oli työsi ja minulla opiskeluni. Kahvilassa ystävättäreni kyselivät vointiamme ja vastaukseksi muodostin “vähän kiireistä kummallakin”.  

Olin tottunut hiljaisuuteen, kun elelin yksin asunnossani. Asuessamme yhdessä olin unohtanut, kuinka yksinäiseltä se tuntui. Nyt tosin sama yksinäisyys hiipi iltaisin, kun join viimeisiä iltateitä katsellen ikkunasta kahta teiniä kävelemässä käsi kädessä. Olimme hädin tuskin heitä viisi vuotta vanhempia. 

Seuraavana päivänä kävellessämme keskustassa otin kädestäsi kiinni. Mutisit jotain työstressistä, etkä tarttunut käteeni. Helsinki ei ollut koskaan vaikuttanut yhtä harmaalta. Kotona huusin, huusin kovaa, huusin viime kuukausista. Huusin kysyen mitä haluat meidän tulevaisuudellemme. Väitit niitä pikkuasioiksi, väitit minua tunteelliseksi, väitit, että ajattelen liikaa. Koin syyllisyyttä ja halasin sinua nyyhkyttäen, mutta en saanut vastausta kysymykseeni.  

Kolme viikkoa siitä, sinä lähdit. Jätit minut. Silloin aika meni hitaasti, sydämeni tuntui vuotavan kuiviin verestä. Jäin tuijottamaan viinipulloa ja siinä olevia kuolleita kukkia. Elämäni tuntui olevan ohi. Niin vakavalta se tuntui.  

Se pullo on jo aikoja sitten mennyt pullonkeräykseen. Kävelen Helsingin Käpylässä kohti bussipysäkkiä, joka vie minut keskustaa päin. Ystäväni kehuma symppis mies odottaa tapaamistani. Viestien perusteella sovimme hyvin yhteen. Musiikkimakumme muistuttavat toisiaan ja olemme matkailijoita. 

***

Poikani joka ei koskaan ollut hieno, komea, hauska, kaunis, söpö, homo, hetero, blondi, brune, pitkä, lyhyt, ruskea-, sini-, vihreäsilmäinen, tumma, vaalea, läski, laiha, hyvä, paska, huono, huonoin, kokki, kuski, opettaja, rikas, köyhä, täydellinen, kaunein, ihana, rakas, tärkeä, turha, loistava, sydämellinen, uskonnollinen, auttavainen, luova, tyhmä, paha, äijä, näijä, päättäväinen, ihminen, alieni, sika, lehmä tai MITÄ TAHANSA. Poikani joka ei koskaan ollut olemassa. 

Unissani olit vain, olit tunne voimakkain, 

punaista minussa loit, sen tunteen 

minulle toit, 

näin sinut vain hetken ajan, nyt tunteen 

tietä ajan, 

tulen muistamaan sinut aina, tulen 

rakastamaan sinua aina

***

Rakas valtakuntani Nurkkis 
 

Aina kun Järvenpään lukiossa opiskelen, ja minulle tulee tarve päästää tarpeitani ulos luonnon käskystä, minulla on aina vain ja ainoastaan kaksi vaihtoehtoa. Kakkosen vai kolmosen nurkkis. Aah, nuo kaksi linnoitusta, ovat kuin kaksi rakasta lastani, joista toista rakastan enemmän. Ne ovat kuin kaksi valtakuntaa, jotka vain odottavat hallitsijansa saapumista. Aina vuorotellen vaihtelen näiden kotien välillä, ja lähden istunnolle valtaistuimelleni valtakuntaani. Varsinkin kolmosen nurkkiksesta minulla on lämpimiä ja helpottavia uutisia, erityisesti helpottavia. Siellä olen viettänyt lukuisat aamut, kun olen saapunut kahdeksaksi kouluun, ja aamun luontohuuto jäi kuulematta, ja minun piti päästä istunnolle. Vietin suuria aikoja myös kolmosessa, siksi kolmosen nurkkis on se lapsi, jota rakastan enemmän. Kuvasimme siellä myös koulun esittelyvideosta pienen pätkän aikoinaan, ja valtaistuimeni oli framessa täydellisesti, kuten myös minä. Kuitenkin, jokaisella valtakunnalla on ongelmia ja vihollisia, ja tämä pätee myös nurkkiksiin. Lähes päivittäin nämä vessat, ja muut heikommat ja pienemmät valtakunnat joutuvat vape-idioottien hyökkäyksen alle. Sota on kestänyt vuosia, eikä ylin maailmanjohto vieläkään panosta hyökkäysten vähenemiseen. Kansa on toivonut jo pitkään vape-hälyttimiä, jotka laukaisisivat hälytyksen, jos joku päättää vapettaa vessassa. Näin ei kuitenkaan ole vieläkään käynyt, jonka takia kansalaiset, kuten myös minä olen joutunut kärsimään lukuisia istuntoja strawberry-watermelon-ice-coffee-cocaine-tobacco-blueberry-explosion hajujen häiritsemässä helpotuksen hetkiä. Minun valtakuntani ovat pääkohteita näille idiooteille, ja valtakuntani tulevaisuus on epävarma. 

Kuva: Ida Lähteinen

Lukiomme draama 3&4-kurssin draamanäytelmä Too School for Cool esitettiin auditoriossa ensi-illassa helmikuun 28. päivä ja kävin sen itse katsomassa 3.3. iltanäytöksessä. Kokemukseni näytelmästä olivat varsin positiiviset ja olen vaikuttunut siitä, miten hyvin se oli toteutettu. Kaiken kaikkiaan Too School for Cool esitettiin lukiomme auditoriossa yhteensä viisi kertaa.

Taide on kautta ajan ollut tehokas väline viestien välittämiseen ja sitä se oli nytkin. Näytelmän teema ja ajankohtaisuus vetosi varmasti jokaiseen katsojaan tai vähintäänkin jokainen tunnisti, mistä näytelmässä oli kyse. Näytelmä ei pelännyt nostaa tikunnokkaan yhteiskunnan epäkohtia ja kritisoida niitä. Tuon puolitoistatuntisen aikana nähtiinkin useaan otteeseen jopa rohkeaa rajojen rikkomista ja kokeilua siitä, mistä on hyväksyttävää puhua ja mistä ei. Näytelmän tyyli oli siis hyvin suora ja sensuroimaton. Siinä käytettiin osin voimakastakin kieltä ja vahvoja syboleita. Esityksen alkupuolella muun muassa näytetään ase, mutta ei käytetä sitä. Aseen symbolinen merkitys jäi tässä vaiheessa vielä hämärän peittoon.

Kokonaisuudessaan Too School for Cool oli nerokas kokonaisuus, joka kuvasi satiirisesti nykypäivän ongelmia, kuten somen tuomia ulkonäköpaineita ja nuoruuden haasteita sekä sen lieveilmiöitä, kuten erilaisuudesta kiusaamista. Kiusaaminen ja sen kritisoiminen olikin näytelmän keskiössä. Se myös korosti ristiriitaa aikuisten sanomisien ja tekojen välillä tuoden esiin sen tosiasian, että myös aikuisten keskuudessa kiusaaminen on harmittavan yleinen ilmiö.

Päähenkilönä näytelmässä oli nuori “tyylitön” opiskelija, joka vielä etsi itseään. Päähenkilöä kuvattiin tietynlaisena järjestelmän uhrina, jonka normaalia kasvua pyrittiin muuttamaan erilaisten vääristyneiden standardien ja oletusten perusteella. Näytelmä kritisoikin nerokkaasti internetin ja sosiaalisen median roolia muun muassa ulkonäkö- ja suorituspaineiden levittämisessä. Se korosti kuinka tärkeää on olla oikeasti oma itsensä ja hyväksyä muutkin sellaisena kuin he ovat.

Vaikka näytelmän juoni keskittyikin pääosin nuorten kokemiin paineisiin ja nuorten ongelmiin, oli siinä sivuhenkilöinä monia erilaisia hahmoja, jotka puolestaan heijastivat kuvaa niin kutsutusta aikuisten maailmasta. Sivuhenkilöitä oli kolmenlaisia: kahvihuoneessa kiusattu opettaja, aikuisten tavoista paasaava sijainen sekä tosi-tv -ohjaaja. Kukin hahmo kuvasti tiettyä aikuisuuden näkökulmaa. Opettaja oli kestänyt vuosia kiusaamista ja murtui oppilaiden edessä. Sijainen Järvinen puolestaan pyrki opettamaan nuoret aikuisten tavoille eli vaikka aikuiset pyrkivät opettamaan lapsiaan olemaan sivistyneesti ja käyttäytymään hyvin, on totuus aikuisten itsensä keskuudessa usein karumpi ja moni unohtaakin itse lapsillensa opettamat käytöstavat. Lopulta tosi-tv -ohjaaja opetti nuoria, miten olla näkyvästi esillä ja miten tässä niin kutsutussa aikuisten maailmassa pääsee suosioon. Keinot olivat monesti täysin naurettavia. Eli ongelma kiusaamisesta ja yhteiskunnan luomista odotuksista on moniulotteinen eikä rajoitu pelkästään tiettyyn ikärymään.

Roolit näytelmässä vaihtuivat tiuhaan tahtiin. Toisessa tilanteessa hyvin käyttäytyvät nuoret olivat aikuisten tukena tai kyseenalaistivat heidän toimintaansa, kun taas hetken päästä nuoria kuvattiin ivaamassa toisillensa. Merkittävin ero näiden kahden ryhmän välisessä kiusaamisessa oli alusta, jossa se tapahtui. Aikuisten kokema kiusaaminen jäi usein taka-alalle, koska se oli esimerkiksi työpaikan kahvihuoneessa tapahtuvaa huomaamatonta nimittelyä ja arvostelua. Kun taas nuoret nimittelivät ja arvostelivat toisiaan netin välityksellä. Jälkimmäisen ongelma on, että vaikka netissä tieto leviää kulovalkean tavoin ja kiusaaminen voi olla näkyvämpää, on sitä helppo tehdä anonyymisti nimimerkin takaa.

Näytelmän päätöskohtauksessa kukin hahmo asetettiin erikseen valokeilaan ja heistä jokainen kertoi oman lyhyen tarinansa. Hetkestä oli tehty herkkä ja henkilökohtainen. Lopulta kävi ilmi, että asiat, joita nämä nuoret kertoivat olivat hyvin samanlaisia, vaikka jokainen heistä vakuutelikin olevansa maailman ainoa, joka kyseisiä asioita pohti ja niistä murehti. Lopulta hahmot sanoivatkin yhteen ääneen “Olen maailman ainoa ihminen, joka pelkää yksinjäämistä”. Tämän jälkeen näytelmän päähahmo asteli lavalle pitäen loppupuheen pohjustaen muun muassa esityksessä näytetyn aseen symbolista merkitystä ja korostaen sitä, kuinka jokainen saa itse päättää mitä esitys ja ase yrittää viestiä – “Haluamme näytää aseen, mutta emme käyttää.” jonka jälkeen yhteen ääneen “Saatte itse päättää mitä se merkitsee”. Näytelmä päättyy tähän.

Kaiken kaikkiaan näytelmä oli vaikuttava ja mielestäni välitti tärkeän viestin katsojille. Kiusaaminen ja sen aiheuttamat traumat ovat vakava aihe, josta puhuminen avoimesti on tärkeää oli se sitten suoraan tai taiteen välityksellä. Too Scool for Cool onnistui tässä erinoimaisesti! Se nitoi yhteen kokonaisuuden, joka arvosteli kiusaamista suoraan ja etsi sen juuritekijöitä samaan aikaan näyttäen yleisölle kiusaamisesta koituvia seurauksia. Harmillisesti näytelmän käsittemät aiheet ovat niin arkisia, että itse kullakin on varmasti joko ensikäden kokemusta, tai on nähnyt kiusaamista edes jossain muodossa. Myöskään ulkonäköpaineet tai muut yhteiskunnan oletukset eivät koske vain tiettyä ihmisryhmää, vaan ilmiö on laajalle levinnyt ja kaikkia koskeva ongelma. Tähän varmasti jokainen meistä voi samaistua.

Kiitän siis itseni sekä toimituksen puolesta draaman opiskelijoita sekä draamaopettaja Salla-Maria Santosta tästä ajankohtaisesta ja koskettavasta esityksestä. Tällaista olisi hyvä olla lisää, sillä nämä aiheet ovat tärkeitä ja niistä puhuminen tulisi ehdottomasti normalisoida. Lopullinen arvosanani Too School for Cool -näytelmälle on täysi kymppi! Olen aidosti vaikuttunut draamaopiskelijoiden lahjakkuudesta ja kyvystä heittäytyä vakavan aiheen edessä. Se vaatii rohekutta ja omistautuneisuutta taiteelle.

Kuvat: Tuiki Kammonen

Abiristeily on lukiolaisille suunnattu lukion päätösjuhla ja bileristeily. Tänä vuonna Järvenpään lukion abit seilasivat Tukholman upeaan aurinkoiseen säähän Viking Line Gabriella -laivalla. Abit lähtivät liikkeelle Helsingistä 9.2. ja saapuivat takaisin 11.2. Tuona muutaman päivän ajanjaksona ehti tapahtua monenlaista. Risteily oli varmasti itse kullekin ikimuistoinen. Lue tästä lisää, mitä kaikkea reissu piti sisällään!

Aluksihan epäröin lähtöä abirisselle, koska olin kuullut sen olevan lähinnä päätöntä juomista. Tämä luulo osoittautui kuitenkin vääräksi ja risteilyllä oli paljon tekemistä myös selvin päin olijoille. Eikä muidenkaan juominen haitannut, vaikka pelkäsin aluksi osan ihmettelevän valintaani olla juomatta ja että oloni olisi epämukava seurassa, jossa iso osa on humalassa.

Kyseessä oli siis muutoin tavallinen ruotsinristeily, mutta sen ohjelma oli suunnattu juuri abeille enkä ole varma saiko sinne edes varata muut kuin abit lippuja. Tukholman päässä oli normaalisti mahdollisuus nousta maihin ja niin kaverini kanssa teimme. Tosin emme käyneet kuin syömässä ja ruokakaupassa. Sen lisäksi iltaisin oli tunnettuja suomalaisia artisteja esiintymässä laivan klubilla ja esimerkiksi ruokien hintoja oli osittain alennettu abeille sopiviksi. Eli kyseessä oli siis nimenomaan abeille räätälöity kokonaisuus.

En itse osallistunut paljoa varsinaiseen järjestettyyn ohjelmaan, mutta tiedän, että esimerkiksi Abikaverit järjestivät erilaista päihteetöntä ohjelmaa spontaanisti käytävillä taikka heidän omassa loungessaan. Abikaverit ovat siis nuoria aikuisia, jotka ovat risteilyllä abien tukena ja varmistavat ettei kukaan ei jää yksin. Järjestetyn ohjelman sijaan kävin kuuntelemassa esimerkiksi keikkoja ja livemusiikkia ylipäätään.

Monenlaista tekemistä siis oli ja missään kohtaa ei tullut tylsää! Ajauduin yllättäviinkin tilanteisiin niin muiden selvin päin olijoiden kuin alkoholia nauttineidenkin kanssa. Kummastakaan ei minulla ole negatiivista sanottavaa. Olin mukana erilaisissa porukoissa ja keskusteluissa etenkin paluuiltana, kun liikuin alkuillasta enemmän itsekseni.

Uusia ihmisiä tapasi niin käytävillä, baarissa ja jopa laivan kasinolla. Vakka en kannustakaan ketään uhkapelaamaan, niin ei se mikään salaisuus ole, että illan edetessä ihmiset ottivat monenlaisia riskejä automaatti- ja pöytäpeleissä. Toiset voittivat ja toiset hävisivät. Itsekin kävin muutaman kympin muun muassa ruletissa pyörittämässä puhtaasti kokemuksen vuoksi. Kasinolta kuvaaminen oli kuitenkin kiellettyä, joten sieltä ei tässä jutussa kuvia ole.

Mitä itse selvin päin olemiseen tulee, niin en kokenut sitäkään ongelmana eikä kukaan sitä lopulta kyseenalaistanut. Laivan baareista sai hyviä mocktaileja ja alkoholittomia muita juomia, joilla pääsi tunnelmaan mukaan! Tykkäsin itse tilata kirpeämpiä juomia, sillä makeammat juomat olivat omaan makuun liian makeita. Myös alkoholiton omenasiideri oli yksi lemppareistani. Jotain hieman fancympää kuin limpparia :)

Etenkin paluuiltana illan edetessä meno alkoi tietenkin olemaan enemmän humalaista osin ehkä siksi, että laivan tax free -myymälästä sai ostettua alkoholia, jota osa nautti jo hyteissään. Myös laivan buffan viinihana oli auki. Ensimmäisen illan meno oli siis toiseen iltaan nähden maltillisempaa, mutta ei meno toisenakaan iltana mitenkään mahdotonta ollut ja yllättävän sivistyneesti abit osasivat juhlia. Siitä pisteet kaikille!

Toisaalta voi olla etten itse kaikkea pahinta huonovointisuutta havainnut, sillä olin muualla enkä viettänyt paljoa aikaa hytissä. Kävin siellä lähinnä nukkumassa ja peseytymässä. Pois lukien ensimmäisen illan lyhyet korttipelisessiot hytissä, kun illan ohjelma ei ollut vielä ehtinyt alkaa.

Huonovointisuudesta päästäänkin viimeisenä asiana risteilyn pahimpaan vitsaukseen ja oikeastaan ainoaan huonoon puoleen eli tautiepidemioihin… Jokainen voi laskea yksi yhteen mitä tapahtuu, kun ympäri Suomea laittaa ihmisiä tiiviiseen sisätilaan. Risteilyllä pyöri vähemmän yllättäen monenlaisia tauteja ja esimerkiksi itse onnistuin sieltä vatsataudin nappaamaan. Jodelia lukemalla on voinut havaita muitakin niin kutsutusta abirutosta kärsiviä. Osa sai influenssan, osa tavallisen flunssan ja osan kohdalla onni ei ollut suotuisa ja hekin nappasivat vatsataudin.

Vaikka vatsatauti onkin melkein taudeista inhottavin, olen ikuisesti kiitollinen ettei se iskenyt kuin vasta viimeisenä aamuna ja että sain nauttia risteilystä ilman häiriöitä. Koska mikäänhän ei olisi ollut inhottavampaa kuin maata huonossa olossa laivan hytissä koko risteilyä. Jälkikäteen voi sitten vitsailla kuinka pääsi kokemaan juhlimisen jälkeisen huonon olon jopa juomatta alkoholia :D

Abirutosta huolimatta risteily oli varmasti jokaisen siellä olijan mielestä rahojen arvoinen ja kuten abiristeilyt itsekin mainostaa – kerran elämässä kokemus! Mitään pelkäämääni arvosteluakaan ei ollut ja risteily olikin kaikin puolin varsin positiivinen kokemus. Nyt vain tsemppiä kirjoituksiin lukemiseen ja kiitokset onnistuneesta risteilystä risteilyvastaaville, abiristeilyjen järjestäjätaholle ja kaikille teille abeille!

Kun 6.2. abiturientit nousivat penkkarirekkojen kyytiin ja aloittivat matkansa kohti lukulomaa, Järvenpään liikuntahallin salista raikui jo kaikille tutut Cicapon sävelet. Toisen vuoden opiskelijoista oli tullut nimellisesti koulun vanhimpia, ja tätä juhlistettiin perinteisesti Vanhojen tanssien muodossa. Vanhojen tanssit ovat monelle yksi lukioajan odotetuimmista hetkistä, joten onkin aivan perusteltua palata vielä parin viikon takaisiin kuviin ja tunnelmiin.

Vanhojen tanssijoita löytyi jälleen huima määrä, sillä kolmeen esitysryhmään mahtui lopulta yhteensä noin 320 tanssijaa. Jokainen tanssija pääsi tanssimaan yhden näytöksen niin torstaina kuin perjantaina ja koulunäytöksessä jokainen esitysryhmä tanssi yhden kolmasosan näytöksen tansseista. Tansseja oli ehditty harjoittelemaan useampia kuukausia, ja vaikka jännitys tanssipäivinä saattoi sekoittaa askelia, koreografiat olivat kaikilla hallussa. Tästä saammekin kiittää liikunnanopettaja Sari Häkkistä, joka rautaisella ammatitaidollaan opetti toisen vuoden opiskelijat tanssimaan.

Tänä vuonna opiskelijoiden suosikkitanssien paikat veivät Pirkka-Pekka Peteliuksen Muistan sua, Elaine -kappaleeseen tehty koreografia ja Kuumaa huumaa tahtiin tanssittu Bugg. Buggin aikana vakavailmeisten tanssijoiden huulille nousi hymy ja alkusoiton aikana nähtiin irroittelevaa jammailua.

Omatanssi on perinteinen osa vanhojen tansseja ja oman versionsa siitä esittivät myös meidän lukion tanssijat. Seitsemän minuutin spektaakkelissa nähtiin niin tämän päivän trenditansseja ja -biisejä kuin myös ikäluokan lapsuudesta tuttuja musiikki-ilmiöitä. Vuoden 2025 omatanssin musiikeissa kuultiin muun muassa Mirellaa, Turistia, Beyoncea ja Risto Räppääjää. Mukana myös oli Gagnam style ja viimevuonna UMK:sta ilmiöksi nousseen Mon chérin tanssi.

Koulunäytösten jälkeen halauksia ja kiitoksia vaihdettiin paljon. Juhliminen ei kuitenkaan siihen päättynyt vaan suurin osa opiskelijoista suuntasi vielä Malmin yöhön jatkoille, tanssimaan ja nauttimaan ystävien seurasta. Jatkot keräsivät paljon kiitosta, eikä ihme, sillä tanssilattialla yhteishenki oli korkealla. Mutta se mikä tapahtui jatkoilla, jääköön myös sinne…

Nyt toisen vuoden opiskelijat saavat totutella koulun vanhimpina olemiseen ja Areenan haltuunottoon. Perinteet seuraavat perinteitä, ja vanhaan tuttuun tapaan koulun Jodel kanavalla ensimmäisen vuoden opiskelijat aloittivat tanssiparien metsästyksen välittömästi kakkosten poistuessa parketilta. Ensivuoden helmikuussa nähdään, ovatko kaikki tanssimaan haluavat 08:t löytäneet tanssiparit!

kuvat: Sara Ollinmäki ja Iita Markkanen

Lukuvuoden ensimmäisinä päivinä 1. vuoden lukio-opiskelijoilla oli jännät paikat. Toisen asteen opintoihin oli valmistauduttu jo koko edellinen vuosi: oli pohdittu jatko-opintovaihtoehtoja opon tunneilla, tehty yhteishaku, lueskeltu opinto-opasta, stressattu keskiarvon riittämisestä Järvenpään lukioon, kesällä yhteishaun tulosten kilahtaessa sähköpostiin viimein huojennuttu. Paitsi että ei, kyllä sitä nyt keskellä kesääkin tuli mietittyä lukion alkua ja monet kerrat. Onhan se nyt aika suurta ja hienoa aloittaa kokonaan uudessa oppilaitoksessa, kun peruskoulun penkeillä on jökötetty kaikkiaan yhdeksän vuotta. 

Itse olin odottanut lukion alkua jo monta vuotta aika suurellakin innostuksella. Hitusen yliampuvaa, tiedän, mutta kuudennella luokalla opettelin ylioppilaskirjoitusten arvosanat ulkoa sekä suomeksi että latinaksi ja pohdin pääni puhki, miten ylppäreissä lunttaaminen voisi onnistua. Yläkoulun aloitus karkotti lukioinnon hetkeksi, mutta yhdeksännellä luokalla se kyllä palasi rytinällä takaisin. Koko yhdeksäs luokka meille vouhkattiin yhteishausta, ja opettajat alkoivat jo puhelemaan siitä, mitä lukiossa hyviin arvosanoihin pääsemiseen vaadittaisiin. Ja kun viimein lukuvuoden ensimmäisenä päivänäni astuin koulun ovista sisälle Järvenpään lukioon, en meinannut uskoa, että elämä oli kantanut jo tänne asti. Kymmenes vuoteni opiskelua lähtisi käyntiin! 

Itselleni Järvenpään lukio oli jo valmiiksi hyvin tuttu, mutta silti ensimmäiset päivät olivat aikamoista hapuilua. Luokkien löytäminen, ruokailuvuorojen opettelu (en vieläkään täysin tajua niitä), oppimateriaaleihin pääseminen, digitaaliseen opiskeluun totuttelu, uusi ryhmä, uudet opettajat, aivan uudenlainen vaatimustaso oppiaineissa… Olihan siinä kova pala purtavaksi! Onneksi en kuitenkaan vaikuttanut olevan ainoa, joka ei lukion ensimmäisinä päivinä tai viikkoinakaan ollut aivan kärryillä kaikesta. Ja kyllä meitä ykkösiä autettiinkin. Ryhmäytyspäiviä, terveydenhoitajan tunteja ja kaikenlaista hässäkkää järjestettiin, jotta tutustuisimme omiin ryhmiimme ja pääsisimme lukio-opinnoissa alkuun. Monelle vaikeaa oli varmasti lukujärjestyksen suunnittelu, mutta siihenkin sai onneksi opolta kaiken mahdollisen avun ja tuen. 

Peruskoulussa lukuvuoden aloitukset olivat yleensä olleet melkoista lötköilyä, mutta lukiossa oli heti alusta alkaen selvää, että tänne tultiin opiskelemaan ja piste. Suuri opiskelumäärä heti ensimmäisistä kursseista lähtien sai varmasti monet opiskelijat hämilleen, sillä peruskoulusta oli pystynyt saamaan hyviä arvosanoja melko pienelläkin panostuksella. Lukiossa täytyi kuitenkin oikeasti tehdä töitä. Peruskoulussa yksi kirja oli luettu vuodessa, täällä se piti tehdä yhden jakson aikana. Heti ensimmäisistä viikoista lähtien kurssitöitä ja palautettavia tehtäviä alkoi kerääntyä milloin mistäkin oppiaineesta. Opettajat puhuivat jo ensimmäisinä päivinä ylioppilaskirjoituksista. Monissa oppiaineissa vielä kerrattiin peruskoulua, mutta silti vaatimustaso nousi, erityisesti matematiikassa ja englannissa. 

Itse pidin siitä, että oppiaineissa oli uudenlaista haastetta. Uskon kuitenkin, että se oli monelle varmasti stressaavaa heti lukion alkuun. Ja heti, kun lukio-opiskeluun oli ehkä jollain tasolla alettu tottua, alkoikin jo ensimmäinen koeviikko. Olin itse tehnyt englannin ja espanjan kokeet jo ennen koeviikkoa, joten tiesin aika lailla, millaista vaatimustasoa muiltakin kokeilta odottaa. Suurimpana huolenaiheenani toimi Abitti-tikku, jonka käytön kanssa ilmenikin ensimmäisessä kokeessa haasteita. Onneksi opettajani kuitenkin auttoi. Koeviikolla minulla oli viisi koetta: äidinkielen essee, englannin essee, ruotsin koe, matematiikan koe sekä yhteiskuntaopin koe. Kokeisiin piti kyllä lukea, mutta silti koeviikko yllätti rentoudellaan. Oli kokonaisia vapaapäiviäkin! 

Olen siis pitänyt lukion aloituksesta todella paljon. On uskomatonta, kuinka paljon olen vain yhden jakson aikana oppinut uutta niin monesta eri aineesta. Aika lailla kaikki aineet kiinnostavat minua, mutta eniten pidän kielistä ja yhteiskuntaopista. Opiskelen nyt lukiossa erityisesti latinalaisia kieliä, ja hakeuduin YTY-suuntautumisvaihtoehdolle. Mielestäni on hienoa, että isossa lukiossa on niin monia erilaisia mahdollisuuksia ja linjoja laidasta laitaan. Esimerkiksi latinan tai kiinan opiskelu on harvinaista herkkua tasokkaammassakin lukiossa. Kannustaisinkin kaikkia kokeilemaan lukiossa uutta sekä omistautumaan omille intohimoilleen. Opintoihin suhtautuminen uteliain ja avoimin mielin kantaa pitkälle. Eikä ensimmäisen jakson arvosanoista vielä kannata lannistua, sillä lukion aloitus on ollut meille kaikille vasta totuttelua. Kyllä lukio-opinnoissakin varmasti pärjää, kun alkaa ymmärtää lukion vaatimustason ja tekee kunnolla töitä. Eivätkä ne arvosanat kaikkein tärkeintä lukiossa ole. Kokemukset ja oppiminen ovat, sanoisin. 

Teksti: Aava Svala

Kuva: Kerttu Järvinen

Opiskelijakunnan hallituksen keväällä tauolle laittamat perjantaimusiikit saivat vihdoin jatkoa. Maanantaina 7.10.2024 opiskelijakunnan hallitus päätti kokeiluluontoisesti jatkaa musiikkien soittamista kovan kysynnän ja tilanteen rauhoittumisen ansiosta. Opkh linjasi, että mikäli epäasiallinen käytös jatkuu, jäävät musiikit uudelleen tauolle. Ensimmäinen perjantai oli kuitenkin mediavastaaville positiivinen yllätys!

Lukiollamme jo pitkään perinteenä olleet perjantaimusiikit saivat jälleen jatkoa. Perinteen jatkumista oltiin toivottu niin opiskelijakunnan hallituksen mediavastaavien kuin monen muunkin opiskelijan toimesta. Muun muassa lukion Jodel-kanavalla oli pitkin syksyä ilmaistu toive musiikkien jatkamisesta.

Opiskelijakunnan hallitus päättikin viimeisimmässä kokouksessaan 7.10.2024 kokeilla perinteen jatkamista. Mediavastaavat laativat opiskelijoille tiedotteen, jossa mainittiin musiikkien jatkuminen sillä ehdolla, että kiusaaminen ja liiallinen negatiivinen kommentointi ei enää jatku. Ja mikäli epäasiallinen käytös jatkuu, jäävät musiikit uudelleen tauolle. Perjantaimusiikkien on kuitenkin tarkoitus olla iloinen hyvänmielen tapahtuma. Niiden on myös koettu olevan tärkeä yhteishengen nostattaja.

Ei perjantai oo perjantai ilman perjantaimusiikkeja

Eräs opiskelija

Kritiikkiä ja palautetta saa tietenkin aina antaa, mutta se kannattaa tehdä rakentavasti vaikka sanomalla DJ:lle suoraan eikä Jodelissa huutelemalla. Toki Jodelissakin saa antaa palautetta, kunhan sitä antaa asialliseen sävyyn. Esimerkiksi nyt musiikkeja soittaessa vastailin erääseen asialliseen palautelankaan ja selvensin musiikkien valintaperiaatetta. Joudumme nimittäin mediavastaavien kesken karsimaan osan toiveista pois, mikäli niiden sanoitus koetaan liian törkeäksi tai ne ovat liian pitkiä soitettavaksi. Ehdottomasti kuitenkin kuuntelemme opiskelijoiden mielipiteitä ja kehitämme konseptia teidän näköiseksi!

Nyt musiikkien toteutusta päivitettiin hieman keväästä toiveissa vähentää musiikkikeskustelun keskittymistä Jodeliin. Perjantaimusiikeissa otettiinkin käyttöön jo aikanaan toiminnassa ollut Microsoft Forms -kyselylomake. Lomakkeen linkki ja qr-koodi heijastettiin musiikkien ajaksi areenan valkokankaalle kaikkien nähtäville.

Tänä perjantaina musiikit sujuivat pieniä teknisiä ongelmia lukuun ottamatta kaikin puolin rauhallisesti ilman negatiivista kommentointia. Mediavastaavat ovat tähän erittäin tyytyväisiä! Jotta kaikilla olisi jatkossakin kivaa, ja musiikit voisivat jatkua, muistetaan kaikki pitää yllä positiivista fiilistä niin kasvotusten kuin Jodelissakin :)

Mitä mieltä olit perjantaimusiikkien paluusta? Vastaa kommentoimalla tätä artikkelia!

Lukio-opinnot tähtäävät opintojen lopulla oleviin ylioppilaskirjoituksiin, ja muistan, kuinka opiskelijoita on peloteltu kirjoituksilla heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Moni stressaakin kirjoitustilaisuutta ja sen sääntöjä sekä edessä olevaa suurta opiskelumäärää. Kuitenkaan kirjoitukset eivät ole niin paha paikka kuin mitä annetaan ymmärtää.

Kävin tänä syksynä ensimmäistä kertaa kirjoittamassa, ja kyllä sitä itsellänikin hiukan kylmä hiki valui otsalla, kun valmistauduin elämäni ensimmäisiin ja niin jännittäviin ylioppilaskirjoituksiin. Näin kirjoitusten jälkeen voin kuitenkin sanoa stressin olleen täysin turhaa. Koetilaisuus on todellisuudessa rento ja päällimmäiset fiilikseni ovat myönteiset. Pidän etenkin ylioppilaskokeiden arviointitavasta.

Olemme kurssikokeissa tottuneet kilpailemaan ennaltamääriteltyjä täysiä pisteitä ja oikeita vastauksia vastaan. Eli parhaan arvosanan saa tietyllä määrällä pisteitä, riippumatta siitä, miten muut suoriutuivat kokeesta. Tämähän on aivan tylsää! Koen, että ylioppilaskirjoituksissa yksi osa on jännittää kokeiden jälkeen yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa tulevia Ylioppilastutkintolautakunnan laatimien hyvän vastauksen piirteiden julkistamista ja spekuloida niiden ja muiden kokeen tehneiden kokemusten perusteella laskeeko aineen x pisterajat vaiko ei. Etenkin lukiolaisille suunnattuja Jodel-kanavia seuratessa tämä ylioppilaskokeiden luoma miltei kisastudion kaltainen tunnelma välittyy hyvin voimakkaasti myös kotisohvalle.

Hyvän vastauksen piirteiden julkaisemisen jälkeen alkaa kokeen toinen osa eli alustavien pisteiden odottaminen. Moni opiskelija on tässä vaiheessa jo laskenut itselleen arvosanan ja odottaa opettajan arvioimaa tulosta, jonka jälkeen alkaa ylioppilaskokeen kolmas ja jännittävin vaihe eli ytl:n arviointi. Tätä vaihetta moni pitää tuskallisena parin kuukauden ajanjaksona. Opiskelijoita jännittää, nouseeko vai laskeeko arvosana alustavista arvioinneista vai pysyykö arvosana samana.

Arviointiprosessi on siis nerokas! Se pitää opiskelijat kiinnostuneena pitkän aikaa ja nostattaa keskustelua eri lukioiden opiskelijoiden välillä. On aina hienoa, kuinka jokin asia yhdistää niin monia nuoria. Ja vaikka itse gaussin käyrän onkin kritisoitu olevan epäreilu arviointitapa ja että se ei sovellu enää nykypäiväisen kaltaisiin ylioppilaskirjoituksiin, joissa opiskelijat saavat itse valita kirjoitettavat aineet, tuo se kuitenkin ylioppilaskokeiden arviointiin mielenkiintoista kilpailua. Enää emme kilpaile täysistä pisteistä, vaan kilpailemme muita opiskelijoita ja heidän koesuoritustaan vastaan.

Tällainen arviointi voi olla joko anteeksiantava tai hyvinkin raaka. Esimerkiksi reaaliaineissa arviointitapa on hyvinkin anteeksiantava, kun arvosanan L saamiseksi riittää usein, että opiskelija saa vain 3/4 kokeen pisteistä. Joskaan arvosanaa L ei saa kuin se paras 5 prosenttia keskimäärin. Mutta anteeksiantavien pisterajojen seurauksena myös muiden arvosanojen saaminen on helpompaa, eikä läpipääsyynkään tarvita kuin joitain pisteitä sieltä sun täältä. Sen sijaan esimerkiksi kielissä ja etenkin englannissa kilpailu on tiukkaa ja ero arvosanojen välillä on pientä. Yksikin virhe kokeessa voi kostautua ja joutuu tyytymään alempaan arvosanaan. Ja läpipääsyyn vaaditaan monesti yli sata pistettä.

Toki tällainen kilpailu voi olla myös stressaavaa ja aiheuttaa pettymyksiä, kun arvosana ei vastaakaan omaa kokemusta oppiaineen osaamistasosta. Etenkin englannissa tämä on hyvin yleistä ja englanti onkin tilastojen valossa äidinkielen rinnalla kaikista eniten korotettu oppiaine.

Kaiken kaikkiaan ylioppilaskirjoitukset olivat positiivinen kokemus, eikä niitä kannata turhaan pelätä. Vaikka koetilaisuus saattaa tuntua viralliselta ja arviointi tiukalta, ovat kirjoitukset kuitenkin osa lukio-opintoja ja ne kaikkien täytyy suorittaa valmistuakseen. Jokainen varmasti selviää kokeista, myös sinä!

Artikkelikuvaan käytetty tekoälyä

Syksyn ylioppilaskirjoitukset starttasivat maanantaina 16.9. äidinkielen lukutaidon merkeissä. Monelle kirjoitukset ovat lukiouran jännittävintä ja kuormituksellisinta aikaa, josta erityisesti mediassa esille nostetaan yksittäisten opiskelijoiden huipputulokset. Suorituskeskeinen uutisointi kuitenkin unohtaa usein opiskelijoiden erilaiset lähtökohdat kokeisiin sekä sen, että kirjoitukset eivät lopulta määrittele ylioppilaiksi valmistuvien elämän suuntaa.

Tämän vuoksi päätin lähteä tarkastelemaan kirjoituksia hieman inhimillisemmästä näkökulmasta: minkälaisilla eväillä kokelaat lähtevät kohtaamaan YTL:n luomia haasteita. Haastattelin keskiviikkona seitsemää reaaliaineen kokeeseen matkalla ollutta opiskelijaa, jotka kertoivat kirjoitussaliin mukaan pakatuista eväistään. Viikkoa myöhemmin tavoitin vielä koulun biologian ja maantieteen opettaja Emma Lagerin, joka kertoi omasta näkökulmastaan, mitä eväitä yo-kirjoituksissa kannattaa suosia.

Anna, kirjoittaa kemian

Ensimmäistä kertaa kirjoittava Anna kertoo, ettei eväiden valinta ollut helppo tehtävä: “Kirjaimellisesti menin eilen kauppaan ja lähdin kattelemaan, että mitä tekee mieli.”

Lopulta Anna oli päätynyt pakkaamaan mukaan vesimeloonia, sulhaspiirakoita, juustokierteen sekä suklaata ja keksejä. Juomana häneltä löytyy vettä ja jääteetä.

Eväiden syöntiin hänellä ei ole sen suurempaa taktiikkaa, kunhan kokeen pakolliset osuudet olisi tehty ensin pois alta. “Kun tulee nälkä niin sitten syyään”, Anna toteaa vielä haastattelun päätteeksi.

Anni, kirjoittaa yhteiskuntaopin

Vaikka Anni oli edellisenä keväänä kirjoittanut espanijan, hän kertoo, että eväiden valinta oli ollut siitä huolimatta hankalaa. “Mulla ei ollut edes mitään muistikuvia mitä viime keväänä mulla olis ollut mukana”, Anni naurahtaa ja jatkaa, että osa eväistä oli kuitenkin sellaisia, joita tiesi haluavansa mukaan.

Annilla mukana on energiajuomaa, vettä, smoothie, eväsleivät sekä pensasmustikoita ja vadelmia. Näiden lisäksi mukaan mahtuu karkkeja ja paistopisteen pizzoja.

Annillakaan ei ole eväiden syöntiin ennestään suunniteltua taktiikkaa. Hän pohtii, oliko eväitä mukana kuitenkin hieman liikaa ja ehtiikö ne kaikki syömään ennen kokeen loppumista.

Tomas, kirjoittaa maantiedon

Tomas kertoo kirjoitusten olevan hänelle jo tuttua hommaa, sillä näiden kirjoitusten jälkeen hänen tulisi valmistua. Hänelle eväiden valinta oli ollut helppoa, mutta aamulla hän oli vielä hakenut mukaan alkoholittoman oluen, kun oli kuullut, että sellaisen saa ottaa mukaan.

Oluen lisäksi Tomaksella on mukana kahvia, energiajuoma, appelsiinimehua, kanawrapit, kolmoleipä, pähkinöitä, Tuc-keksejä, Snickers-patukka sekä karkkia.

Tomas pohtii, että nälän yllättäessä hän aikoo syödä kaikista ruokaisimmat eväät, mutta muuten koko kokeen napostella karkkeja ja pähkinöitä. Hän miettii myös kahvin ja energiajuoman kohtaloa, eli missä välissä ne olisi hyvä juoda, jottei kirjoitukset menisi ihan kofeiinipärinöissä.

Siiri, kirjoittaa uskonnon

Siiri kertoo eväiden valinnan olleen helppoa, sillä samat eväät oli testattu viime keväänä kirjoituksissa. Hänellä mukana on vesipullo, pari smoothieta, pikkupizzoja, croissantti sekä suklaata.

“Pari tuntia kokeen alkamisen jälkeen aion sitten eväiden syömisen aloittaa, vettä hörppään varmasti aikaisemmin”, hän vastaa kysyessäni evästaktiikasta kirjoitussalissa. Uupumaan jääneistä eväistä Siiri toteaa, että olisi mukaan halunut vielä kasviksia, mutta aamulla oli tullut kiire.

Mariam ja Ella, kirjoittavat uskonnon

Mariam ja Ella ovat kirjoittaneet jo aiemmin, joten eväsretkeily kirjoitussalissa on tuttua. Kumpikin kertoo, että eväiden valitseminen oli ollut suhteellisen helppoa.

Juomana molemmilla on jääteetä, Ellalta löytyy sen lisäksi pikkupizzoja, omenaa, Tuc-keksejä, suklaata sekä suklaakakkua, jota oli saanut yllättäen vielä kaverilta aamulla. Mariamilla muoviastioista löytyy vesimeloonia, mangoa, mansikoita sekä eväsleipiä, jotka olivat hänellä ensimmäistä kertaa testissä. Näiden lisäksi mukana on myös irtokarkkeja, suklaata ja smoothie.

Mariam toteaa, ettei hänellä ole oikeastaan aikaa pitää kirjoitussalissa erillistä lounastaukoa, vaan eväitä syödään samaan aikaan kun tehtäviä tehdään. Ella komppaa häntä ja samalla tuumaa, että on hyvä, että eväät ovat tässä tapauksessa yksittäisiä, helposti syötäviä.

Kirjoituseväiden joukkoon Mariam olisi halunnut saada vielä muutaman tietyn irtokarkin. “Aamulla kaupassa tuli kuitenkin kiire ja irttaripussit oli loppu, enkä uskaltanut sitten ottaa niitä sellaiseen hämärään irtosnack-pussiin.”

Julia, kirjoittaa kemian

Viimeiseen ylioppilaskokeeseensa matkalla oleva Julia toteaa eväiden valinnan olleen yhä hankalaa, vaikka kirjoituskertoja on jo monta takana. “Kaupassa olin aivan eksyksissä, että mitä sitä ottais”, hän naurahtaa.

Kaupasta mukaan oli kuitenkin tarttunut viinirypäleitä, pistaasipähkinöitä, karkkeja, smoothie, pikkupizzoja sekä Nocco.

“Varmaan syön kaiken heti siihen alkuun, että loppukokeen ajan oon sitten aivan ähkyssä”, Julia vastaa kysyttäessä eväiden syömiseen liittyvästä taktikoinnista. Mitään tiettyä evästä ei hän jäänyt kaipaamaan, mutta toteaa vielä leikkisästi, että jos saliin saisi jotain kiellettyä viedä, niin se jäi varmasti hänen laatikostaan uupumaan.

Emma Lager, korjaa biologian ja maantieteen yo-kokeita

Koulun biologian ja maantieteen opettaja Emma Lager kertoo, kuinka tarkastelee yo-kirjoitusten eväitä opettamansa aineen biologian kautta. Hänen mielestään hyviin yo-eväisiin kuuluu monipuolisuus, terveellisyys unohtamatta kuitenkaan omia mieliherkkuja. “Jos tykkäät ruisleivistä, tee ruisleivät, jos taas grahamleivästä, tee grahamleivät… Suolaisten lisäksi mukaan kannattaa ottaa hedelmiä sekä sitten herkkuja”, Emma neuvoo. Energiajuomien vastustajana tunnettu Emma myös “antaa luvan” kirjoitussaliin vietäviin energiajuomiin, kunhan mukana on myös muuta juotavaa, ennenkaikkea vettä.

Emman mukaan opiskelijoiden yo-eväät ovat pysyneet aikalailla samoina kuin hänen aloittaessaan opettajana Järvenpään lukiossa. Koulun osallistumien kirjoituseväiden tarjontaan on kuitenkin muuttunut vuosien varrella: “Silloin kun aloitin täällä opettamisen, niin meillä oli välipalatarjoilu. Puolenpäivän aikaan me valvovat opettajat tuotiin kirjoitusaliin kärryillä kahvia ja teetä ja mukana oli sämpylöitä tai pasteijoita. Tää järjestely oli kauheen kiva, mutta se sitten lopetettiin jossain kohtaa, varmaan hygieeniasyistä tai oppilasmäärien kasvettua.”

Emma muistelee haastattelun loppussa, että hänellä oli omissa kirjoituksissaan ainakin mukana hänen äitinsä itse tuorepuristamaa appelsiinimehua. Opiskelijoiden yo-kokeita tarkistaessa hänellä ei ole eväitä mukana, mutta kertoo huolehtivansa verensokerin hyvästä tasosta säännöllisillä ruokatauoilla, joihin kannustaa myös opsikelijoita kirjoitussalissa.

Järvenpään lukion tapahtumien täyteinen syksy sai alkunsa, kun lukuvuoden ensimmäinen Open Stage  järjestettiin torstaina 5.9. Auditoriossa yleisö pääsi nauttimaan reilun tunnin verran taidokkaista esityksistä, jossa lavan ottivat haltuun eri vuosiluokkien opiskelijat vuoroin tanssin, musiikin ja jopa teatterirunouden muodossa.

Auditorion ovien avautuessa puoli kolmen aikaan koulun aulaan oli ehtinyt jo kokoontumaan suurehko joukko opiskelijoita, jotka odottivat vuoden ensimmäisen Open Stagen alkamista. Open Stage on koulun avoin esiintymistapahtumana, jonka sisällön suunnitteluun pääsee osallistumaan jokainen innokas esiintyjä. Tapahtuma tunnetaankin monipuolisista esityksistä, matalasta osallistumiskynnyksestä sekä kannustavasta ilmapiiristä.

Open Stagen avasivat toisen vuoden tanssilinjalaiset Peppi, Mila ja Iiris omalla koreografialla, joka sai lämmiteltyä yleisön mukaan myös tuleviin esityksiin rytmiä taputtamaan. Hetkeä myöhemmin auditorion penkkiriveillä välkkyi puhelimien taskuvaloja Oonan ja Maunon tulkitessa Pehmoainon Syreenit -kappaletta. Näiden musiikin ympärillä pyörineiden esitysten perään Pihla toi lavalle teatterirunoutta, joka oli saanut alkunsa luovan kirjoittamisen kurssilta.

Lavalla nähtiin myös runsaasti niin sanottua uutta verta, kun rohkeat ykkösvuoden opiskelijat valloittivat lavan niin tanssien, laulaen kuin soittaen. Jurin haitarilla soittama Säkkijärven polkka herätti riemua siinä missä ensimmäisen vuoden tanssilinjalaisten yhteiskoreografia ihastusta. Koulun kansainvälisyys oli myös esillä, kun vaihto-opiskelija Chelsea lauloi kaksi kappaletta kitaralla säestäen.

Ennen viimeistä esitystä Petsku ja Sami saivat koko yleisön mukaan syntymäpäivälauluun, jolla yllätettiin viimeisenä tanssinut Leeni. Yhteislaulua edelsi kummankin ”Open Stagen moniottelijan” omat esitykset, joissa kuultiin niin improvisoimalla syntynyttä musiikkia kuin bassoriffejä.

Viimeisen esityksen päätteeksi yleisön kannustus ja lämminhenkisyys sai osakseen kiitosta musiikinopettaja Sanna Pasaselta. Varmasti moni yleisössä odottaakin jo innolla seuraavia tapahtumia, sillä avoimella lavalla nähtiin hyvin monipuolinen ja taidokas esitysten kirjo. Tulevia tapahtumia kannattaa jäädä mielenkiinnolla seuraamaan, sillä mukaansatempaisevia esityksiä on varmasti vielä luvassa.

Syyslukukauden alettua opiskelijat huomasivat ettei kurssitarjottimessa enää näkynytkään entiseen tapaan opettajien nimiä. Tämä sai monet stressaamaan kurssien valintaa. Myös opiskelijakunnan hallitus reagoi tilanteeseen ja ajatteli nimien poistamisen olleen tarkoituksellista, jonka seurauksena opkh julkaisi verkkosivuillaan kannanoton. Kuitenkin pian kannanoton julkaisemisen jälkeen selvisi, että opttajien poissaolo kurssitarjottimesta johtuikin koulun johdon silkasta erehdyksestä.

Koulun johto on jo pitkän aikaa puhunut, kuinka joidenkin opettajien kursseille ei ilmoittaudu tarpeeksi opiskelijoita ja kurssien osallistujia joudutaan manuaalisesti tasaamaan. Opiskelijakunta ja sen hallitus puolestaan ovat pitkään puolustelleet opettajien nimien säilyttämistä kurssitarjottimessa. Syksyllä opettajien puututtua kurssitarjottimesta opiskelijakunnan hallitus koki koulun johdon tehneen opiskelijoille epäedullisen päätöksen ja päätti alkaa toimiin tietämättään, että kyseessä oli erehdys. Tässä vaiheessa edes koulun johdossa ei oltu tietoisia virheestä. Kuitenkin hyvin pian kannanoton julkaisemisen jälkeen opettajat ilmestyvät takaisin kurssitarjottimeen ja ilmeni, että Wilmasta oli yksinkertaisesti unohdettu painaa opettajat näkyville kurssitarjottimeen. Vaikka kyseessä olikin inhimillinen erehdys, on opettajien näkyvyyttä kurssitarjottimessa hyvä pohtia.

Onko opettajien näkyminen ongelma?

On totta, että osat opettajista ja heidän kurssinsa ovat suositumpia kuin toiset, ja että esimerkiksi uusille opiskelijoille, joilla ei ole vielä kokemusta lukiosta, mainostetaan etenkin lukion Jodel-kanavalla suosittujen opettajien kursseja. Tämä saa yhä enemmän opiskelijoita ilmoittautumaan tiettyjen opettajien kursseille. Ilmiössä on havaittavissa selkeitä ristiriitoja sekä ongelmia. Niitä ei tulisi kuitenkaan korjata ottamalla opiskelijoilta pois, vaan sen sijaan koulun johdon tulisi tehdä kaikille edullisia päätöksiä ja mahdollisia kompromisseja sekä neuvotella opiskelijakunnan kanssa mahdollisista toimista. Koulun tehtävä on tarjota laadukasta opetusta nuorille.

Siksi onkin erittäin tärkeää, että opiskelijoilla on vapaus valita. Mikäli opiskelija kokee oppivansa jonkun opettajan kurssilla paremmin, on hyvä antaa opiskelijalle mahdollisuus käydä lisää kyseisen opettajan kursseja. Näin opiskelija oppii todennäköisesti paremmin ja opinnot ovat hänelle mieluisampia. Järvenpään lukiota on pitkään mainostettu monien mahdollisuuksien lukiona ja tätä imagoa olisi hyvä varjella kaikin keinoin.

Kuitenkaan huolta kurssien jäämisestä vajaiksi ja joidenkin kurssien pursuamisesta ei tule sivuuttaa. Moni opettaja onkin toivonut ettei heitä kohtaan pidettäisi niin suurta henkilökulttia ja kehottaneet opiskelijoita menemään muidenkin opettajien kursseille. Ideaalitilanteessa jokainen opiskelija pystyisi tekemään itse valinnan opettajista. Tietenkin saa antaa opettajasuosituksia, mutta tiettyjen opettajien nostaminen suositumpaan asemaan kuin muut on ehdottomasti epäkäytännöllistä ja työllistää kyseistä opettajaa sekä opinto-ohjaajia.

Kukaan ei voi kieltää opiskelijoilta mielipiteitä, eikä sen tulekaan olla tavoitteena. Käsillä oleva ongelma onkin monipuolinen ja mitään yksittäistä parasta ratkaisua asiaan tuskin löytyy. Siitä olen kuitenkin varma, että paras ratkaisu ei ole ottaa opiskelijoilta pois vapautta valita.

Artikkelikuva luotu tekoälyn avulla