Portti kesälaitumille aukeaa muutaman päivän kuluttua, jolloin koittaa kuluneen kouluvuoden rehkimisellä ansaittu loma. Kesällä ajasta tuskin on puutetta, mutta toisinaan on hankalaa keksiä opiskelijabudjetille ystävällistä tekemistä. Koko kesää ei kuitenkaan tarvitse tuhlata sohvan pohjalla, vaikka sekä kalenteri että kukkaro olisivat vielä sisältöä vailla. Nappaa siis alla olevista vinkeistä hauskaa ja edullista tekemistä lomapäiviisi!

1. Piristä päivää piknikillä
   Piknikretki on hauska ja huokea tapa viettää aurinkoista kesäpäivää. Esimerkiksi Suomenlinnassa on kauniita nähtävyyksiä ja hyviä piknikpaikkoja, mutta perinteikäs Rantapuistokin kelpaa mainiosti. Myös uimaan voi pulahtaa, jos paikka on veden äärellä ja sää sallii. Ruokien ja juomien ei tarvitse olla viinirypäleitä tai mehukatteja kummempia, vaan tärkeintä on aina seura.
2. Kiertele kirpputoreja
   Vaatekaapin voi päivittää kesäkuntoon edullisesti kirpputorilla. Ilman kesätöitä jääneet voivat myös ansaita hieman taskurahaa vuokraamalla oman kirpputoripöydän. Samalla voi kätevästi päästä eroon komeron nurkkiin lojumaan jääneistä tavaroista.
3. Vaihtokauppaa kavereiden kanssa
   Kirpputoriakin edullisempi keino kartuttaa vaatevarastoa on vaihdella itselle käyttämättömäksi jääneitä vaatteita kavereiden kesken. Toisen roska on aina toisen aarre, ja vaatteiden kierrättäminen on myös ekologista. Vaihtokauppaa voi tietenkin harjoittaa myös muilla tavaroilla.
4. Ryhmäjumppaa puistossa
   Monet kuntosalit järjestävät ilmaisia ohjattuja treenihetkiä puistoissa. Esimerkiksi Kaivopuistossa on jumppia kesäisin useita kertoja viikossa, mutta kannattaa pitää silmät auki myös lähempänä sijaitsevien kuntosalien suhteen.
5. Haasta kaverisi pelaamaan
   Jos lenkkeily helteellä ei innosta, mutta sohvalla makoilu kyllästyttää, voi suunnata vaikkapa pihavarastolle etsimään vanhoja ulkopelivälineitä. Kaveriporukan kanssa järjestetty pesä- tai jalkapallo-ottelu on hauskaa ja virkistävää ajanvietettä. Pienemmällä porukalla pelailu jää luultavasti syöttelyksi, mutta jo kymmenellä hengellä voi muodostaa tarpeeksi suuret joukkueet.
6. Lapsuuden lautapelit
   Sadepäivänä voi suunnata vintille ja kaivaa vuosien pölyttämät lautapelit jälleen esiin. Twister ja Alias ovat monella varmasti vielä tuoreessa muistissa, mutta monien lapsuuden pelien säännöt lienevät jo unohtuneen. Virkistä siis muistiasi ja haasta perheesikin mukaan.
7. Maakuntamatkaile
   Jos haluaa vaihtaa maisemaa, ei tarvitse välttämättä karata Suomen rajojen ulkopuolelle. Jo vieraaseen kaupunkiin tutustuminen voi olla suuri seikkailu! VR tarjoaa välillä hyvinkin edullisia kaukojunalippuja, jotka kannattaa hyödyntää. Matkan voi tehdä myös roadtrip-tyyliin ja jakaa bensakulut kaverien kesken.
8. Hyödynnä museoiden ilmaispäivät
   Useat museot tarjoavat aika ajoin ilmaispäiviä, jolloin kuka tahansa pääsee ahmimaan kulttuuria maksutta. Joskus opiskelijakortilla voi myös saada tuntuvankin alennuksen, joten hinnastoja kannattaa pitää silmällä.
9. Hae kirjastosta kassillinen yllätyksiä
   Kesällä riittää runsaasti aikaa lukemiselle, mutta toisinaan kiinnostavan kirjan löytäminen tuottaa päänvaivaa. Kirjastoilla on tähän kuitenkin ratkaisu: yllätyskassit. Kassilla voi olla teema, ja se voi kirjojen lisäksi sisältää esimerkiksi lehtiä tai elokuvia. Yllätyskasseja löytyy muun muassa Järvenpään kaupunginkirjastosta.
10. Kokeile geokätköilyä
    Geokätköilyssä etsitään ja piilotetaan geokätköiksi kutsuttuja esineitä. Piiloja voi olla periaatteessa missä vain –  esimerkiksi puistossa puunkolossa tai jonkin maamerkin luona. Nykyään geokätköilyyn ei välttämättä tarvitse GPS-laitetta, vaan älypuhelin riittää hyvin. Puhelimeen voi ladata kätköilyyn räätälöityjä sovelluksia, joista yleisin lienee Groundspeakin. Älypuhelimen lisäksi tämä harrastus vaatii pitkää pinnaa, sillä piilopaikat eivät aina löydy ensi yrittämällä.

Alunperin kirjoittanut Anna Ilvesmäki

Opiskelijakunnan toiminnan tulisi muuttua rennommaksi opiskelijakunnan uuden puheenjohtajan Ronja Suokiven mielestä. Toista vuottaan lukiossa opiskelevalle Suokivelle on tärkeää, että jokainen vähänkin opiskelijakunnasta kiinnostunut voi heittäytyä mukaan toimintaan, vaikka ei tietäisikään mitään opiskelijakunnasta tai politiikasta.

Alkuvuodesta pidetyssä puheenjohtajaäänestyksessä ehdolla olivat Suokiven lisäksi ensimmäisen vuoden opiskelija Joakim Nyberg ja abiturientti Henrik Räinä. [pullquote-right]“Kaikki toimintaan mukaan haluavat ovat aina lämpimästi tervetulleita.”[/pullquote-right]“Oli ihannoitavaa, kuinka paljon Joakimilla oli rohkeutta tulla pj-ehdokkaaksi, vaikka onkin vasta ensimmäisen vuoden opiskelija. Henrik tuli vitsillä mukaan, ja siitäkin olen erittäin iloinen. Se toi kokoukseen omanlaisensa tunnelman ja rentoutti kaikkia.”

Viime vuoden toimintavastaavana kokemusta kerryttänyt Suokivi vei kuitenkin voiton. Puheenjohtajuudesta hänellä ei ole suoraa kokemusta, mutta hän kiittelee edellistä puheenjohtajaa Olli Puumalaista saamastaan hyvästä esimerkistä. “Aion ylläpitää samanlaista rentoutta ja positiivisuutta. Sitä meidän koulu tarvitsee.”

Haasteita ja mahdollisuuksia

Suokivellä on paljon ideoita siitä, kuinka opiskelijakunnan toiminta saataisiin helpommin saavutettavaksi lukiolaisille. Isolle osalle lukiolaisista ei edes ole selvää, mikä kuuluu opiskelijakunnan tehtäviin ja mikä taas on toimikuntien tehtävä. [pullquote-left]“‘Eteenpäin’, sanoi mummo lumessa. Sinne mekin mennään.”[/pullquote-left]“Haluaisin luoda selkeämpää pesäeroa toimikuntien ja opk:n toiminnan välille. Opk:n työ on lukion asioihin vaikuttamista ja niiden ylläpitämistä, ja toimikunnat järjestävät bileet. Haasteena on myös sellainen negatiivinen palaute, josta on mahdotonta lähteä kehittämään asioita. Kritiikki olisi tehokkaampi toiminnan vaikutin.”

Suokivi painottaa, että kyseessä on kuitenkin lukio, ja kaikki haluavat saada sieltä hyviä muistoja. Opiskelijakunnan toiminnan pitäisi siksi olla rennompaa, jotta useampien olisi helpompaa osallistua. “En halua, että kenenkään mielipiteitä kokouksissa sorretaan, sillä kaikilla on omat näkemyksensä asioista ja elämästä. ‘Eteenpäin’, sanoi mummo lumessa. Sinne mekin mennään.“

Alunperin kirjoittanut Aliisa Rantanen

Elämässä saa harvoin olla oikeasti lystiä – ja vielä harvemmin sen saa näyttää. Penkinpainajaiset, tai tavanomaisemmin penkkarit, ovat juuri yksi näistä elämän mahtavimmista kokemuksista, sekä yksi kouluvuoden odotetuimpia huippukohtia. Penkkareita odottavat melkein yhtä innokkaasti niin karkinhimoiset alakoululaiset kuin riehakkaan kekseliäät abitkin. 

Penkkaripäivä on vapun lisäksi varmaan ainoa suomalainen perinne, jona lukiolaisten riemu tulee ilmi eksoottisten asujen kautta. Saatat törmätä helmikuisena torstaina järkyttävään asuun verhoutuneeseen abiin, joka myhäilee puna poskilla vapaus mielessään. Välittämättä kasvoja koristavasta tekoverestä abiturientti hymyilee mummelit pelästyttäen ja ajattelee: “Tämän päivän jälkeen kaikki muuttuu.”

Järvenpään lukiossa penkkaripäivänä pukujen ohella perinteitä ovat muun muassa rehtorin vastaanottaminen koulun pihalla sekä abigaala, jossa nähdään abien suunnittelemia riemastuttavia kilpailuja, videoita ja esityksiä areenalla sekä kuullaan opettajiin kohdistuvia kiusallisia kysymyksiä. Joka tapauksessa varmasti meille kaikille tutuin perinne on kuorma-autoajelu, jonka aikana abiturientit koettelevat hauislihastensa kestävyyttä karkkia viskomalla. Vuoden 2016 penkkarirekat kiersivät tihkusateessa neljätoista järvenpääläistä koulua.

Alla kuvia päivän meiningistä ja ohjelmasta:

Tänä vuonna rehtori Marja-Liisa Lehtiniemi saapui sairaalapaareilla koululle.

  

Eva J.J:lle sataa miehiä! (It’s raining men)

  
Vuoden “paita ja peppu”.

Opettaja Joona Svala ostaa sankansa K-kaupasta.

 
Vuoden muusikko ja vuoden paras asu.

Vähän erilainen versio Sannin kappaleesta “2080-luvulla”.

Alunperin kirjoittanut Emma Virtanen ja Heikki Tervanen

Joukko lukiolaisia istuu kanssani lentokentällä. Kaikkia jännittää. Osaammeko puhua englantia tarpeeksi hyvin? Mitä host-perheet ajattelevat meistä? Millaista Italiassa edes on? Voiko vielä jäädä kotiin? Huolet osoittautuvat turhiksi. Ja Italiassa on upeaa.

Kuvaamataidon, musiikin ja englannin projekti Water Shape järjestettiin 2015-2014 helmi- ja huhtikuun aikana. Helmikuussa joukko italialaisia nuoria vieraili luonamme kylmässä, lumisessa Suomessa. Avasimme ilomielin ovet kulttuuriimme ja koteihimme, enkä usko yhdenkään projektiin osallistuneen nuoren katuvan hetkeäkään.

Huhtikuussa lähdimme vuorostamme Italiaan. Meidän otettiin vastaan kuin perheenjäsenet. Näimme upeita paikkoja. Lauloimme ja nauroimme. Tutkimme. Seikkailimme. Nämä kokemukset kulkevat mukanani koko elämän. Minä uskalsin. Se kannatti.

Videolta voit fiilistellä matkaamme – varo, ettei matkakuume iske!

Alunperin kirjoittanut Juudit Häsä

Opiskelijakunnan uusi puheenjohtaja haluaa, että koulu jää sieltä valmistuvien ylioppilaiden taakse parempana paikkana, kuin mitä se oli opintojen alkaessa.

[column size=”three-fifth”]
Toista vuottaan opiskeleva Olli Puumalainen on aloittanut Järvenpään lukion opiskelijakunnan uutena puheenjohtajana. Alkuvuonna pidetyssä opiskelijakunnan vuosikokouksessa hän voitti vastaehdokkaansa selvin luvuin: äänestäjistä lähes kaksi kolmasosaa puolsi Puumalaista puheenjohtajaksi.

Uuden puheenjohtajan vaalilupaus kuului selvänä: “Valitkaa minut, jotta yksikään idea, ehdotus tai puheenvuoro ei jäisi kuulematta.” Miten uusi puheenjohtaja aikoo siis kallistaa korvaansa opiskelijatovereiden suuntaan?
[/column]
[column size=”two-fifth” last=”true”]

MIKÄ ON OPISKELIJAKUNTA?

[/column]
[pullquote-right]”Pyrin olemaan hereillä kokouksissa”[/pullquote-right] “Ruohonjuuritasolla pyrin olemaan hereillä kokouksissa ja huomaamaan siellä ne vähemmän korkeallekin nostetut kädet”, Olli Puumalainen kertoo. “Uudessa opiskelijakunnan hallituksessa ei lähtökohtaisesti tyydytä vain toimittamaan perustehtäviä, vaan pyritään aktiivisesti kehittämään koko opiskelijakunnan toimintaa.”

Tulevista haasteista Puumalainen nostaa esille opiskelijakunnan imagokysymyksen. Koulussa on vallinnut mielikuva opiskelijakunnan hallituksesta sulkeutuneena kaveripiirinä, ja tämän käsityksen Olli Puumalainen haluaa murtaa. Työkaluina on puheenjohtajan mukaan vanhoista kaavoista luopuminen ja avoimuuden kehittäminen. Opiskelijakunta on lisännyt tiedottamista ja läsnäoloaan sosiaalisissa medioissa.

“Uuden hallituksen kokoonpanossa on onneksi monipuolisesti erilaisia ihmisiä, joten kaveripiiri-imago voidaan murtaa”, Puumalainen kertoo. “Tiedottamisen osalta tavoite on, että kukaan opiskelija, joka haluaa tietää mitä opiskelijakunnassa tapahtuu, ei jää pimentoon.”

Puheenjohtaja toivoo voivansa luoda myös uusia perinteitä yhteishengen kohentamiseksi. Puumalaisen mukaan kaiken ei tarvitse olla hienoa ja näyttävää, vaan kevyemmilläkin tempauksilla voidaan lisätä viihtyvyyttä. Tähän työhön on jo käyty, ja Keravan lukiolaisille on esitetty haaste urheilukilpailuun.

Alunperin kirjoittanut Henry Hedborg

JÄRVENPÄÄN LUKION OPISKELIJAKUNNAN HALLITUS VUONNA 2015

Kuka	Tehtävä	Opintojen vaihe	Aiemmat hallitusvakanssit
Olli Puumalainen	puheenjohtaja	2. vuosi
Joonas Paukkunen	varapuheenjohtaja	2. vuosi	kehitys- ja PR-vastaava
Oiva Kumpulainen	sihteeri	abiturientti (jatkaa)	sihteeri
Eetu Mölsä	tiedottaja ja PR-vastaava	1. vuosi
Ella Kinnunen	kirjavastaava	2. vuosi	kioskitäti
Emilia Sinkkonen	toimintavastaava	2. vuosi	toimintavastaava
Ronja Suokivi	toimintavastaava	1. vuosi
Jani Lehtinen	toimintavastaava	2. vuosi	ympäristövastaava
Tito Martinez	kioskivastaava	2. vuosi
Ossi Laurila	ympäristövastaava	2. vuosi	kirjavastaava
Jere Kemoff	TVT-vastaava	2. vuosi

Abiturienttien lukuloma on hyvässä vauhdissa, ja ensimmäinen eväsretki on jo takanapäin. Järjenkin toimittajista muutama painaa valkolakin keväällä päähänsä ja on näin ollen päättänyt matkansa koulun lehdessä. Jasmine Leppä, Järjen pitkäaikainen kolumnisti ja horoskooppiguru, kertoi lehdelle taipaleestaan toimittajana.

Järkeen Jasmine muistelee päätyneensä oikeastaan puolivahingossa puolisentoista vuotta takaperin. ”Jos muisti pelaa oikein niin seurailin silloista lehden päätoimittajaa Hannaa käytävällä, kun hän puolileikkisästi kysäisi, haluaisinko tulla mukaan koulun lehteen. Se oli tokan vuoden alussa, ja ajattelin vain, että mikäs siinä, kun samalla luvattiin, että saisin toteuttaa itseäni ihan rauhassa. Totta kai sellaisella myyntipuheella lähdin mukaan.”

Järki on lähivuosina kokenut suuria muutoksia, kun printtilehti vaihtui verkkoversioon. Jasminen aloittaessa lehti oli monimutkaisessa siirtymävaiheessa, ja tunnelmakin oli sen mukainen. ”Alku oli aikalaista säätöä”, Jasmine myöntää. Parempaa päin on kuitenkin menty. Jasmine kertoo nykyisen Järjen olevan hienompi ja selkeämpi. Toimittajien ja näin ollen myös juttujen määrä on kasvanut, ja ilmapiiri on rennompi.

Viekö lehdessä oleminen paljon aikaa? Jasmine vastaa tämän riippuvan paljolti henkilöstä ja priorisoinnista. Hänen kohdallaan horoskoopit tuntuivat usein mielenkiintoisemmalta puuhalta kuin matematiikan läksyt (ymmärtäähän sen). Näin ollen lehdessä oleminen söi jonkin verran aikaa koulutyöltä. Jasmine kuitenkin myöntää, ettei tekemättömien läksyjen takia ole katkeria katumuksen kyyneleitä tarvinnut vuodattaa.

Kohokohdiksi omalta taipaleeltaan Jasmine nostaa Järjen kaoottiset kokoukset, joissa huhun mukaan kartoitetaan, mitä toimittajat ovat tai eivät ole saaneet aikaiseksi. Etenkin lehden kokoonpanon kasvettua näissä tapaamisissa on vallinnut eloisa tunnelma, jota Jasmine jää kaipaamaan. Jasmine kertoo arvostavansa myös sitä, että toimittajilla on vapaus valita juttujensa aiheet omien mielenkiinnon kohteiden mukaan. Hän löysikin itsensä melko nopeasti ja helposti kolumnien, leffa-arvostelujen ja pilke silmäkulmassa kyhättyjen horoskooppien parista. Jutuissa sekoittuivat viihteellisyys ja ”elämään kyllästyneen lukiolaisen henkimaailma”. Horoskooppeja Jasmine ehti väsätä lehteen useampia. ”Ne olivat yllättävän työläitä, mutta eivät osaltani vaatineet kristallipalloon tuijottelua. Ne olivat enemmänkin viihdettä itselleni, kun kirjoitin kavereiden horoskooppien kohdalle manauksia.”

[pullquote-right]”Kirjoitin kavereiden horoskooppien kohdalle manauksia.”[/pullquote-right]

”Koulun lehteä ei kannata ottaa liian vakavasti”, on Jasminen kullanarvoinen vinkki Järjessä jatkaville toimittajille. ”Jos kirjoittamisesta ottaa kaiken ilon pois, se on samanlaista kuin esseiden kirjoitus tunneilla, ja en ainakaan itse tarjoilisi lukijoille ihan samanlaista mössöä kuin opettajaraukoille.” Jasmine kehottaa toimittajia myös rohkeasti toteuttamaan itseään – siihen Järjessä toden totta pystyykin, kun juttujen aiheille ei kovin tiukkoja raameja ole.

Minne tiesi vie nyt? Jasmine kertoo aikovansa graafiseksi suunnittelijaksi. Muitakin vaihtoehtoja toki on, kuten kadulla asuminen, Saksaan kaverin kellariin muuttaminen ja oman linnan ostaminen Skotlannista. Tulevaisuus on usein suuri sekä tuntematon. ”Kai elämä jonnekin kuljettaa. Tai niin voi ainakin pelokas abi toivoa.”

Alunperin kirjoittanut Anna Ilvesmäki

Onko vaihtarin arki pelkästään museoihin tutustumista ja kosteita kotibileitä? Tarvitseeko läksyjä tehdä ja ovatko kotityöt pakollisia? Lue niin tiedät. Koulumme seitsemän vaihto-opiskelijaa ovat viettäneet jo Suomessa yli sata päivää. Päätimmekin kysyä heidän kuulumisiaan.
Saksalainen Michelle, 17, on kotoisin 1 000 asukkaan kylästä Berliinin läheisyydestä. Suomessa hän asuu Mäntsälässä Hirvihaarassa, joten bussimatkat vievät valitettavan paljon aikaa koulupäivästä. Telinevoimistelua Saksassa harrastavana tyttönä hän mainitsee kaipaavansa liikuntaa, mutta vielä sitä oikeaa lajia ei ole löytynyt. Toimitus aikookin tutustuttaa Michellen Järvenpään hiihtolatuihin ja ulkojäille – kunhan kelit sen vain sallivat.

Sanasta ”Suomi” Michellelle tulevat mieleen ujot suomalaiset ja kylmät talvet. Saksaa hän mainostaa suomalaisille maana, jossa on sijaa erilaisuudelle, braatvursteille ja juhlimiselle. ”Going often to parties” onkin asia, jonka Michelle olisi ehdottomasti ottanut mukaan Saksasta, sillä hänen kotimaassaan useimmat yökerhot ja baarit avaavat ovensa jo 16 vuotta täyttäneille.

16-vuotias Liv on 60 000 asukkaan Bielefeldistä kotoisin oleva viulunsoittoa harrastava toinen saksalainen vaihtarimme. Hän on huomannut lähes kaikkien suomalaisten tyttöjen olevan ujoja blondeja, joten hänellä on mielestään hyvät mahdollisuudet sopeutua joukkoon. Liv muistuttaa, että vaihtarille juttelu ei ole oikeasti niin jännittävää kuin millaisena jotkut ykköset ovat sen kokeneet.

Hevirokkia ja mustikkapiirakkaa

Minori on Järvenpään kokoisesta japanilaisesta kaupungista kotoisin oleva heavy metal -fani. Yksi syy juuri Suomen valitsemiseen olikin palava rakkaus heviin. Lukion Art Caféssakin esiintynyt Minori on löytänyt myös uuden suomalaisen lempibändin: Apulannan.

Suomesta Minorille tulevat ensimmäisenä mieleen Muumit ja saunominen. Japanista hän mainitsee näkemisen arvoiseksi Fuji-vuoren ja kirsikkapuut niiden kukkiessa kirkkaan pinkkeinä. Lopuksi Minori lähettää terveisiä lukiolaisille selkeällä suomella: ”Minä en puhu kovin hyvää suomea tai englantia, mutta minä haluan oppia puhumaan paremmin suomea.”

Vasta vähän aikaa sitten Japanista kouluumme saapui myös toinen vaihto-oppilas, 17-vuotias Akira. Pari viikkoa Suomessa oleillessaan hän on tykästynyt kovasti suomalaiseen mustikkapiirakkaan ja kuvailee Suomea joulupukin ja saunojen maana. Omasta maastaan hän haluaa nostaa esille maukkaat ruoat, edistyneen tegnologian sekä monet hienot nähtävyydet kuten Tokion Sky Tree.

Samba evästää Järvenpään yöhön

Caio, 18-vuotias brasilialainen, on Etelä-Amerikasta kotoisin oleva jalkapallofani. Brasiliassa karnevaalit ja sambatanssi ovat näkyvä osa kulttuuria, mutta Suomessa vastaavia asioita Caio ei ole vielä löytänyt. Syksyssä päällimmäisinä ajatuksina pyörivät vain viileys, pimeys ja joulupukin odotus. Reipas täysi-ikäinen odottaa innolla tulevaa vuotta, jonka tarkoituksena olisi oppia lisää eurooppalaisesta kulttuurista ja englannin kielestä.

Brasiliasta matkalaukkuun Caio olisi ottanut mukaan niin perheensä, maukkaat ruoat, kuin myös maailman kauneimmaksi rankatut tytöt. Toimitus vinkkaa Caioa tutustumaan Järvenpään yöelämään, josta löytyvät niin maukkaat rullakebabit, kulttuurin ilmentymä grillijonossa ja RT:n tanssilattialta ne maailman oikeasti kauneimmat vaaleahiuksiset tytöt.

Kaikkea kannattaa kokeilla

Hondurasista kotoisin oleva 17-vuotias Belén päätyi Suomeen isänsä työkaverin suosittelemana. Belén on jo kotimaassaan valmistunut high schoolista, ja ajatteli hakea elämänkokemusta Euroopasta – päätyen Suomeen. Hondurasin kuumuuteen tottuneena hän kertoo Suomen olevan kylmä maa, jossa ihmiset ovat hyvin ystävällisiä, mutta paljon hiljaisempia kuin hänen kotimaassaan. Eteläamerikkalaisille kulttuureille tyypillisesti myös Honduras koostuu jalkapallofaneista ja tummatukkaisista sekä hyvin sosiaalisista ja ulospäinsuuntautuneista henkilöistä.

Lukiomme opiskelijoille Belén haluaa sanoa, että elämässä tulee tarttua rohkeasti kaikkiin vastaan tuleviin mahdollisuuksiin saavuttaakseen ja kokeakseen jotain erityistä, ja näin voi todeta ainakin kaikkien kouluumme päätyneiden vaihtareiden tehneen.

Alunperin kirjoittanut Henna Mäkiaho ja Joonas Paukkunen

Lukion avointen ovien päivänä muutama meistä tutoreista oli keskustelemassa opiskelijapaneelissa. Kävimme esittelevää rupattelua niin koulun ruokailuista, koeviikoista kuin muutenkin opiskelusta. Katsomossa istuvilla ysiluokkalaisilla oli mahdollisuus osallistua keskusteluun esittämällä netin kautta nimettömänä kysymyksiä. Tuo nimettömyyden mahdollisuus saikin taululle ilmestymään kysymyksen, johon en ainakaan itse ollut osannut varautua. ”Vastatkaa rehellisesti. Kiusataanko Järvenpään lukiossa?” Muistan meidän kaikkien reagoineen hämmästyneillä ilmeillä,”ei tietenkään” huudahteluilla ja vakuutimme yhteen ääneen, että meidän koulumme on erilainen. Tämähän on jo lukio. Meidän koulussa ei kiusata.

Minä vihaan käsitettä kiusaaminen. Yhdellä sanalla katetaan valtava määrä erilaisia tapahtumia, vaikka kukaan ei ole edes täysin varma, mitä tuon termin sisälle kuuluu. Suuret määrät aikuisia istuu pullakahvien ääressä voivottelemassa kiusaamisen olemassaoloa ja keksii ratkaisuja. Huolimatta noista istunnoista ja kaikista ala- ja yläasteen oppitunneista, teemapäivistä, projekteista, keskusteluista, valvonnoista ja saarnoista, lopputulos on kuitenkin aina sama: katsotaan nyt vielä. Siinä ratkaisu.

Vasta jälkeenpäin aloin ajattelemaan tuota tilannetta. Sitä miten varmoina vastasimme kysymykseen. Sitä, kuinka joku yhdeksäsluokkalainen koulukiusattu laittoi rohkeutensa peliin kysyessään asiaa. Nyt tuo ysiluokkalainen on saanut suuren määrän toivoa siitä, että on ehkä olemassa koulu, jossa häntä ei kiusata. Niin. Ehkä.

Tuon ysiluokkalaisen toivo on meidän käsissämme kuin paperinpala, jonka eräs ala-asteen opettaja antoi oppilailleen sanoen, että he saavat tehdä sille mitä he haluavat. Oppilaat rypistivät, repivät, talloivat ja sylkivät papereiden päälle. He hajottivat ne ja jättivät maahan lojumaan kyllästyttyään. Kun jokainen oli oman tuhotekonsa kanssa valmis, opettaja totesi oppilailleen, että tuollainen ihmisestäkin tulee, jos häntä ei kohdella oikein. Maahan tallottu ja poljettu pieni paperinpala, joka on rikki.

Kiusaamisen poistamisessa ei ole kyse mistään ydinfysiikasta. Aivan samoin kuin nuo oppilaat, me voimme kohdella toisiamme kuin mitätöntä paperinpalaa, jolle saa tehdä mitä huvittaa. Voimme halutessamme rikkoa toisemme hyvin monin tavoin.Vaihtoehtoisesti voimme kuitenkin kohdella muita heidän arvonsa mukaisesti. Voimme kunnioittaa jokainen toisiamme ja arvostaa sitä, että emme ole samanlaisia, vaan saamme jokainen olla oma ihmeellinen itsemme. Niin hyvine puolinemme kuin virheinemmekin.

Tiedän valehdelleeni tuolle yhdeksäsluokkalaiselle luvatessani, että hän pääsee kouluun, jossa ei kiusata. Myös Järvenpään lukiossa kiusataan. Ihmiset osaavat olla julmia toisilleen emmekä me ole poikkeuksia. Itse kuitenkin toivoisin, että minulla olisi mahdollisuus vastata tuollaiseen kysymykseen epäröimättä ja rehellisesti sanoen, että meidän koulussa ei kiusata.

Alunperin kirjoittanut Hanna Kuusisto

Lukion oppilaskunnan vuosikokous 2014 pidettiin torstaina 6. helmikuuta. Tilaisuuden massiivinen mainonta niin Wilmassa, kovaäänisissä kuin info-televisiossakin tuotti tulosta: päivän polttavaa politiikkaa oli seuraamassa ennätyspaljon lukion opiskelijoita.

Oppilaskunnan hallituksen uudeksi puheenjohtajaksi valittiin toisen vuoden opiskelija Sara Niemelä. Niemelä peittosi vastaehdokkaaksi saamansa Ossi Kallion huimasti äänin 27 – 2. Niemelällä on taustaa hallituksen toimintavastaavan tehtävistä ja ensimmäistä vuottaan opiskeleva Kallio toimi hallituksen tiedottajana.

Varapuheenjohtajaksi valittiin neljän ehdokkaan joukosta toisen vuoden opiskelija Roni Kokkola. Kokkolan vastaehdokkaat olivat ensimmäisen vuoden opiskelijoita. Myös Kokkola on kerännyt hallituskokemusta toimintavastaavana.

Hallituksen sihteerinä jatkaa toisen vuoden opiskelija Oiva Kumpulainen ainoana halukkaana toimeen, kuten myös kirjavastaavaksi valittiin ilman vastaehdokkaita jatkaamaan abiturientti Viivi Paavilainen opintojensa loppuajan.

Oppilaskunnan kioskitiimiin halusi yhdeksän opiskelijaa, mutta kiskatädeiksi ja namusediksi tarvittiin vain 6 henkeä. Halukkaiden joukosta karsittiin pois tulevana syksynä valmistuvat abiturientit. Kioskia alkavat pyörittää abiturientti Jonna Koskinen, toisen vuoden opiskelija Iiro Mantere sekä ensimmäisen vuoden opiskelijat Jere Kemoff, Meri Päivärinta, Marianne Turunen, Ella Kinnunen ja Ossi Kallio. Joukosta Mantereella on taustaa sekä kioskista että toimintavastaavana ja myös Koskinen on toiminut kioskissa.

Kolmeen toimintavastaavan virkaan valittiin ensimmäisen vuoden opiskelijat Vili Palokangas, Sarianna Helander ja Pelle Lindholm. Muita halukkaita ei ollut. Uutena ympäristövastaavana abiturientti Anni-Leena Lempisen tilalla aloittaa niin ikään ensimmäisen vuoden opiskelija Jani Lehtinen ilman vastaehdokkaita.

Rahaa muuhunkin kuin hallituksen karkkeihin

Puheenjohtajanvaalissa Niemelä ja Kallio pääsivät kunnolla kampanjoimaan valintansa eteen. Kuumimmaksi kysymykseksi nousi, miten oppilaskunnan rahankäyttö muuttuisi heidän valintansa myötä. Rahaa oppilaskunnan hallituksella ilmeni olevan jopa yli 16 000 euroa pahan päivän varalle. Molemmat ehdokkaat painottivat rahankäyttöä yhteisöllisyyden lisäämiseksi. ”Rahaa käytetään kaikkiin lukion opiskelijoihin”, linjasi Sara Niemelä. ”Niillä rahoilla ei hankita vain karkkeja hallitukselle.”

Mitä muuta uuden puheenjohtajan suunnitelmiin kuuluu? ”Uusi hallitus tuo tullessaan juuri erilaisia koko koulua yhdistäviä asioita. Myös yhteistyötä lukion muihin toimijoihin ja projekteihin jatketaan”, Niemelä kommentoi tuoreeltaan valintansa jälkeen. Entä miltä nyt tuntuu? ”Tuntuu hyvältä, että tulin valituksi, sillä nyt puheenjohtajana pääsen tosissani vaikuttamaan!”

Yhteisöllisyyden ohella hallituksen haasteena on myös oppilaskunnan viestinnän kehittäminen: tiedottajan virka sulautettiin vuosikokouksessa osaksi puheenjohtajiston tehtäviä. Puheenjohtajien lienee syytä panostaa myös keskinäiseen viestintäänsä. Varapuheenjohtajan pestistä väistynyt abiturientti Jesse Kareinen ohjeisti seuraajaansa pitämään hyvät suhteet puheenjohtajaan, jottei varapuheenjohtaja Kokkolan toimenkuva vaihdu Niemelän juoksupojan rooliin.

Entinen puheenjohtaja Teemu Weckström luottaa uuden hallituksen osaamiseen. ”Oppilaskunta jää hyviin käsiin”, kuultiin abiturientti Weckströmin kommentti. ”Ihan hyvältä tuntuu jättää puheenjohtajuus Saralle.”

Alunperin kirjoittanut Henry Hedborg