Millainen on filosofiaa, kulttuuria, taidetta ja ulkoilua yhdistävä tapahtuma? Järki vieraili keväällä Platonin Akatemiassa.

Platonin Akatemia on jo 19. kertaa järjestettävä filosofinen kulttuuritapahtuma, tarkoituksenaan edistää itsenäistä ajattelua ja tarjota unohtumattomia elämyksiä. Tänä vuonna tapahtuma keräsi ennätyksellisen vierailijamäärän, ja siellä tutustuttiin kaikkeen aina hyönteisruoasta turvallisuuspolitiikkaan. Tuusulanjärven Rantatien varrella järjestetyn tapahtuman teemana oli tänä vuonna luonto ja kulttuuri, joita tuotiin esille muun muassa luentojen, työpajojen ja taiteen kautta. Luennoilla aiheina olivat esimerkiksi digitalisaation luomat uudet mahdollisuudet, bioetiikka, fysiikan filosofia, sekä Järvenpään lukiossa elokuvataidetta opettavan Sakari Mäkelän luento kansainvälisen musiikkivideon työstämisestä. Lisänä ohjelman erikoisuuksiin kuuluivat ehdottomasti tapahtuman lukuisat työpajat, aina kirkkovenesoudusta Tuusulanjärvellä filosofisiin keskustelutilaisuuksiin vihreän teen äärellä Rantatien Galleriassa. Ja ehdottomasti unohtumattomia kulttuurielämyksiä tarjosi myös mahdollisuus kokeilla hyönteisruokaa taistelukoulun tiloissa. Valintojen kirjo ohjelmassa oli laaja; jokaiselle varmasti löytyi jotain.

Mistä nimi Platonin Akatemia?

Nimen ”Platonin Akatemia” taustat ulottuvat jo antiikkiin, Platonin perustamaan filosofikouluun 2400 vuoden taakse. Alkuperäinen Platonin Akatemia kuitenkin lakkautettiin aikanaan Bysantin keisarin toimesta pakanallisena. Tämän vanhan instituution perinnettä jatkamaan on vastikään perustettu Platonin akatemian kannatusyhdistys Ry, joka on nykyisen kulttuuritapahtuman takana. Tilaisuutta on järjestetty erilaisilla teemoilla jo vuodesta 1997, pääosin Tuusulanjärven lähiympäristössä. Vuosittain mukana on huomattava määrä toimijoita, kuten Tuusulan kulttuuritoimi ja lukio, Majatalo Onnela, Taistelukoulu, Halosenniemi sekä järvenpääläinen JM Ideas -avoinyhtiö.

Antiikin ajan Platonin Akatemian esikuvan mukaan myös nykyisessä akatemiassa pidettiin väittelykilpailuja, joissa oli tänä vuonna aiheena bioetiikka. Luonnollisesti myös Järvenpään lukiosta oli koottu paikalle Jani Tiirikaisen johdolla väittelyjoukkue, joka sijoittui lopulta tuomaristoa jakaneen suorituksen jälkeen toiseksi. Platonin Akatemia järjestetään seuraavan kerran ensikeväänä, ajankohdan ja ohjelman tarkentuessa vielä myöhemmin. Lisätietoa tapahtumasta löytyy osoitteesta platoninakatemia.fi

Alunperin kirjoittanut Joonas Valjus

Saksalaiset saapuivat Suomeen tammikuun ensimmäisenä lauantaina. Kyseisen päivän vihdoin koittaessa odotimme innolla pikkkubussia lukiomme parkkipaikalla. Lopulta se kaartoi pihaan Ketolaisen Pasin johdolla. Projektin molemmat osapuolet tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa.

Buchholz-projekti (saksalaisten keskuudessa tunnettu Järvenpää-projekti) on ystävyyskaupunkien välinen viikon mittainen fysiikkaprojekti. Albert Einstein Gymnasium teki aloitteen yhteisen fysiikan projektin järjestämisestä muutama vuosi sitten, ja vuonna 2013 ensimmäinen projekti lähti käyntiin. Yhteistyön tavoitteena on saada kontakteja ja ystäviä eri puolelta Eurooppaa ja työskennellä samalla fysiikan parissa. Kommunikointi tapahtuu englanniksi.

Projektiryhmät vierailevat toistensa luona viikon mittaisella visiitillä. Vierailun aikana tutustutaan paikallisiin nähtävyyksiin, kulttuuriin ja koulujärjestelmään. Opettajien organisoimat fysiikkaan keskittyvät vierailut, kuten Suomessa biovoimalassa ja meteorologisessa instituutissa käynnit, tehdään päiväsaikaan. Loppupäivän ohjelmasta vastaavat nuoret itse. Projektiin kuuluu myös fysiikan ryhmätyö, joka aloitetaan Suomessa. Valmis tuotos paljastetaan suuremmalle yleisölle Buchholzissa, jonne suomalaiset oppilaat matkustavat toukokuun lopulla.

Vuoden 2015 projektiryhmän lauantai-ilta vietettiin omaan vieraaseen tutustuen. Sunnuntaina oli vapaavalintaista isäntä-perheen suunnittelemaa ohjelmaa. Osa projektilaisista oli laskettelemassa tai tutustumassa Helsinkiin, osa piipahti pikavisiitille Suomen silmäterään, Porvooseen.

Projekti starttasi Pasin luokassa maanantaina kello 9.45. Jakauduimme ryhmiin, ja aloimme suunnitella oman aihepiirimme esitystä. Porukka tunsi jo toisensa selvästi aika hyvin, sillä Pasin ohella saksalaiset opettajat Oliver Gries ja Andreas Brock joutuivat välillä toppuuttelemaan kovaäänistä joukkoamme. Koulupäivän päätteeksi suuntasimme rentoutumaan Jannekadun anniskelualueenakin tunnettuun Blackpooliin. Tällä kertaa aikeenamme oli kuitenkin pelata vain biljardia.

Tiistai-aamuna nousimme pikkubussiimme rintamasuunta Helsinkiin päin osoittaen. Ensimmäinen pysäkki oli Meteorologinen instituutti, jossa kuuntelimme kaksi mielenkiintoista luentoa. Maittavan lounaan jälkeen siirryimme kiertelemään Helsingin nähtävyyksiä. Stockmann, Ravintola Tornin näköalat, Hard Rock Cafe ja Tuomiokirkko olivat kaikkien mielestä näkemisen arvoisia. Suomalaisten oma pikaruokaketju Hesburger ruokki ryhmämme alkuillasta, ja se valtasi saksalaisten sydämet. Ruoka oli kuulema parempaa kuin missään muualla. Edes pikaruokaketjujen kruunaamaton kuningas, Burger King, ei kuulemma vetänyt vertoja Heselle. Illan lopuksi päädyimme erilaisten sattumien kautta Vanhankylänniemeen, jossa meitä odotti jäähän porattu reikä ja lämmin sauna.

Jo kotoisaksi paikaksi kehkeytynyt pikkubussimme kaarsi keskiviikkona tarkkojen turvatoimien läpäisyn jälkeen Fortumiin, Järvenpään biovoimalaitokseen. Saksalaiset ystävämme kävivät myös sanomassa hyvää päivää kaupunginjohtajalle, Erkki Kukkoselle. Muistoksi vierailusta he saivat itselleen Sibeliuksen levyt.

Illalla koitti kaikkien kauan odottama hetki: Saksa vs. Suomi -jääkiekkomittelö. Huhujen mukaan jään reunamille kerääntyi jopa katsojia todistamaan tätä vauhdikasta spektaakkelia. Ruhjeista ja huonoista häviäjistä huolimatta ilta oli ylivoimaisesti tähän mennessä onnistunein: ensimmäistä kertaa koko ryhmä toimi tiiminä yhdessä, ei maiden tai kaveriporukoiden rajoja myötäillen.

Torstain koulupäivän jälkeen lähdimme kohti Kuusijärven avantoa. Saksalaiset saivat tällä vierailulla totisesti tutustua suomalaisuuteen ja stereotyyppiseen suomalaiseen mieheen. Saunasta pystyi bongaamaan useammankin Karhua jäähyllä nautiskelevia keski-ikäisiä miehiä. Saunassa seurassamme olleet suomalaiset kuitenkin yllättivät meidät positiivisesti puheliaisuudellaan ja avoimuudellaan saksalaisia kohtaan! Heistä useampikin vaihtoi kuulumisia saksalaisten vieraidemme kanssa.

Projektimme herätti kiinnostusta myös koulun ulkopuolisissa tahoissa, ja Järvenpää News- lehden toimittaja tuli tekemään perjantaina suuren artikkelin projektistamme lehteen.

Jälkimainingeissa

Päällimmäiset fiilikset viikosta ovat erinomaiset. Suuri kiitos kuuluu Järvenpään lukiolle, joka tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuden osallistua kansainvälisiin projekteihin. Toivomme mahdollisimman monen kiinnostuneen lähtevän ensi vuonna mukaan projektiin, sillä tällaiset kokemukset ovat ainutlaatuisia. Saksalaisten juttujen perusteella vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää.

Biss dann, auf Wiedersehen!

Kuvat: Niklas Mäkeläinen, Pasi Ketolainen ja Joonas Paukkunen

Alunperin kirjoittanut Anniina Lantela ja Julie Paukkunen

Maanantaina 5. toukokuuta aamukuudelta matka Roomaan alkoi Helsinki-Vantaan lentokentältä, jonne projektilaiset kokoontuivat väsyneinä lyhyiksi jääneiden yöunien jälkeen. Lennolla onneksi osa ihmisistä pystyi jatkamaan lepäämistä osan kuluttaessa aikaa muilla tavoin.

[column size=”three-fifth”]
Rooman saavuttua alkoi koko matkan kiireellisin osuus, kun lentokentältä oli hotellin kautta päästävä mahdollisimman nopeasti Suomen Rooman-instituuttiin Villa Lanteen. Villa Lantessa sijaitsevat suomen taide- ja tiedeinstituutti sekä Suomen Vatikaanivaltion suurlähetystö, minkä ansiosta maaperä on Suomen ja alueella on diplomaattinen koskemattomuus. Itse rakennus on varsin kaunis renessanssihuvila, josta voidaan sanoa avautuvan yksi parhaista, jollei paras näkymä Roomaan. Illalla ohjelmassa oli tutustumista Circus Maximukseen ja Rooman gettoon. Circus Maximus oli roomalainen kilpa-ajorata kuuluisine keskikorokkeineen ja getto puolestaan juutalaisten asuinalue vainojen aikana.
[/column]
[column size=”two-fifth” last=”true”]

MIKÄ ROOMA-PROJEKTI?!

[/column]

Kurssin toisena päivänä tutustuttiin Rooman antiikkisen keskukseen Forum Romanumiin ja sen vieressä sijaitsevaan Colosseumiin. Ryhmälippujen avulla pääsee onneksi livahtamaan varsin pitkältä näyttävän jonon ohitse. Molemmissa kohteissa on yhteisen alustuksen jälkeen aikaa tutustua kohteeseen itse.

Forum Romanumilla sijaitsee myös Caesarin hauta, jolla voi vielä tänäänkin nähdä kukkia, mutta valitettavasti tällä kertaa kukkia ei haudalla näkynyt. Forum Romanumin jälkeen matka jatkui Colosseumille, joka oli ehkä matkan nähtävyyksistä sellainen jonka pystyi hahmottamaan harvinaisen hyvin yhdeltä paikalta käsin. Toinen tilanne oli Vittoriano Emmanuelin muistoksi pystyteyn muistomerkin kanssa. Kyseessä on aivan valtava ja pramea rakennus, jonka pystytetty yksinomaan tälle Italian vapaussankarille. Paikalliset ovatkin antaneet sille lukuisia lempinimiä kuten ”kermakakku” ja ”kirjoituskone”, joka juontaa juurensa varmasti suuriin portaisiin sen edessä. Portaat saattavat turistista näyttää loistavalta paikalta istahtaa helteisenä päivänä, mutta se on virhe, sillä paikan vartijat herkeämättä hätistelevät pöllämystyneen turistin ylös pilleihin puhaltamalla.

Aivan muistomerkin vieressä sijaitsee Capitolium-kukkula, joka pitää sisällään kaksi eri museota, joissa vierailimme. Museoissa on äärimmäisen suuri maalaus- ja veistoskokoelma, pitäen sisällään tunnettuja teoksia antiikin ajoilta. Viimeistään tässä vaiheessa matkaa kaikki oppivat, että kahdella parrakkaalla miehellä kuvattiin antiikissa jokia, kuten Capitolium-kukkulassa Tiberiä ja Niiliä. Siirtymä muistomerkiltä Capitoliumille ei siis ole pitkä, mutta sen aikana kohtaa hyvin roomalaista liikennekulttuuria: jos tien yli haluaa jalankulkijana mennä, on otettava päättäväisesti askeleet tielle ja toivottava, että autot pysähtyvät – sillä muuten ne eivät sitä tee. Toki jonkinlaista harkintaa esimerkiksi rekkojen kanssa kannattaa käyttää, mutta pääsääntöisesti autot pysähtyvät hyvin kuvatulla tavalla.

Ruoka Italiassa on aivan oma maailmansa lounaspastoineen ja illallispitsoineen, unohtamatta aivan erityisen maukkaita jäätelöitä. Kannattaa maistaa ainakin pasta carbonaraa ja jotain hyvin yksinkertaista pitsaa kuten kinkkua ja rucolaa. Jos tavallinen pitsa alkaa tympiä, voi kokeilla erilaista versiota siitä tai jotain aivan muuta. Esimerkiksi calzone eli täytetty pitsa, joka sisältää täytteiden lisäksi kananmunaa tai lehtori Suvensaaren suosittelemaa Trippaa eli vasikan mahalaukusta tehtyä roomalaista perinneruokaa. Ruokaa maistaneet projektilaiset kuvailivat Trippaa niin, että sitä kyllä syö ja maistaa, mutta eivät ottaisi sitä välttämättä uudelleen.

Keskiviikkona ohjelmassa oli joidenkin suuresti odottama paavin audienssi, jonne olimme onnistuneet saamaan liput ja vieläpä hyville paikoille. Ennen virallisen tilaisuuden alkua esiteltiin yleisölle kaikki audienssille kutsun saneet ja niin meidätkin esiteltiin englanninkielisten maiden joukossa Järvenpään lukion pyhiinvaeltajina. Varsinaisessa tilaisuudessa paavi puhui päivän aiheesta italiaksi, joka käännettiin muun muassa arabiaksi, englanniksi, espanjaksi ja ranskaksi. Tilaisuutta ennen ja sen jälkeen paavi kiersi Pietarinkirkon aukiota auton kyydissä tervehtien audienssiin osallistuvia. Tämän jälkeen söimme yhdessä kalleimmista ravintoloista matkalla, koska ruoka Vatikaanin läheisyydessä on ymmärrettävästi kalliimpaa kuin esimerkiksi Trasteveressa, jossa projektimme majoittui.

Ruokailun jälkeen aloimme käydä Mars-kentän nähtävyyksiä läpi oppien esimerkiksi Pantheonista ja Berninistä. Matkalle osui useampi aukio, joita elävöittivät joko katutaiteilijat tai mielenosittajat. Suurimmilta sählingeiltä kuitenkin vältyttiin ja näimme ainakin yhden pyhäinjäännöksen eli Pyhän Angeksen väitetyn kallon. Pantheonissa riitti ihmisiä, mutta moneen muuhun kohteeseen verrattuna liikkuminen siellä oli suhteellisen helppoa, joskin kovin hartaaksi nykyään kirkkona toimivaa entistä temppeliä ei voi sanoa.

Keskiviikkona ohjelmassa oli myös vierailu birgittalaisluostariin, jossa kuulimme luostarista ja sen historiasta suomalaiselta nunnalta suomeksi. Vierailua ennen ryhmäläiset pääsivät myös käymään yhdessä lukuisista roomalaisista jäätelöbaareista, jotka tulivat matkan aikana hyvinkin tutuiksi. Tästä paikasta erityisen teki sen koko ja suosio – yli 150 makua ja jonotuskulttuuri ei vastaa suomalaista. Onneksi tällä kertaa sattui kuitenkin kuulemma rauhallinen aika ostoksiin, vaikka kirjoittajan oma näkemys paikan kaoottisuudesta olikin jotain muuta.

Torstaina palasimme Vatikaaniin ja teemana olivat Vatikaanin museot taideaarteineen sekä Pietarinkirkko. Vatikaanin museoihin pääsemiseksi oli vuorossa pitkähkö jonotus Rooman auringon alla ja kaupustelijoiden seurassa. Jono kuitenkin liikkui varsin mallikkaasti useiden ollessa ryhmän mukana ja 1,5 tunnin jonotuksen jälkeen pääsimme sisälle museoihin. Vatikaanin museot ovat ensikertalaiselle äärettömän uuvuttava kokonaisuus, sillä taidetta riittää loputtomiin ja esimerkiksi tungos Sikstuksen kappeliin on suuri. Massan mukana pääsee liikkumaan ja sopivalla etenemistaktiikalla vauhdin saa pidettyä ryhmämatkalle sopivana. Jos museoista haluaisi saada kattavan kuvan, voisi aikaa viettää helposti viikkoja ja kuukausia. Museoista pidetään myös tarkoituksella auki – epämääräisen logiikan mukaan – vain tiettyjä osastoja ja aika ajoin näitä osastoja muutetaan niiden massiivisen koon vuoksi. Tämän ”remontointityön” ryhmämme sai myös kokea, sillä monen suuresti odottama Augustus-patsas jäi tällä kertaa näkemättä. Muutamalle ryhmäläiselle tämä kuulemma antaa tekosyyn palata Roomaan uudestaan, joten aivan piloille päivä ei tästä mennyt.

Jos museot ovat massiivisia Vatikaanissa, niin ovat kirkot myös. Pietarinkirkon koon ja merkittävyyden tajuaa hyvin astuessaan sisään ja löytäessään muihin kirkkoihin kokovertailua tekevän mittakaavan keskilattialta. Pietarinkirkko itsessään on jo nähtävyys, mutta sen lisäksi sen sisältä löytyy maailman taidehistorian merkkiteoksia kuten Michelangelon Pieta-veistos. Myös kirkon kupoli merkittävä, sillä sitä on pidetty esimerkkinä lukuisille eurooppalaisille pääkirkoille. Suurin osa kurssilaisista päättikin kiivetä kupoliin ja kävelyä oli reilusti yli 500 porrasta. Määrä ei itsessään ollut ongelma, mutta portaiden ahtaus ja vielä hirveämmin kaltevuus teki kyllä tehtävänsä jokaiseen kiipeäjään. Monille myös kirkon sisällä kupolista alas katsominen teki erityisen tiukkaa.

Latinaa opiskeleville Vatikaanin museot sekä Pietarinkirkko hautakirjoituksineen on harvinainen aarreaitta. Koko Rooma voi pitää erityislaatuisena paikkana kyseisen kielen opiskeluun, sillä ympäri kaupunkia kaduillakin voi törmätä esimerkiksi seinälaattaan, joka kertoo tulvan korkeudesta antiikin ajalta ja latinaa sisältäviä monumentteja on aivan joka puolella. Roomassa voisikin viettää aikaa monta viikkoa tutkien pelkästään kaupungin piirtokirjoituksia.

Perjantaina luvassa oli hiukan erilainen päivä, sillä aamulla vierailimme englanninkielisen oppaan johdolla Pietarinkirkon alla sijaitsevassa nekropolissa, jossa pääsimme näkemään antiikin aikaisia sukuhautoja ja väitetyn Pyhän Pietarin haudan, joskin kyseinen teoria on hyvin kyseenalaistettu. Vierailu nekropoliksessa oli luostarivierailun ja audienssin ohella yksi Järvenpään lukion Rooma-projektin erikoisuuksista. Tämän jälkeen suuntasimme toiseen tämän vuoden uutuuteen eli eväsretkelle Ostiaan eli Rooman satamaan ja logistiseen keskukseen, joka on yksi hyvin säilyneistä kaupunkikokonaisuuksista antiikin Roomasta. Eväät ostimme hotellin lähettyviltä paikallisista leipomoista ennen bussi- ja junamatkaa Ostiaan, jossa kiertelimme eväät syötyämme pitkään Välimeren auringon alla.

Ilalla oli ohjelmassa illallinen kehutussa pizzeriassa Trasteveressa lopuilla projektin rahoilla. Kohtalaisen kuuma ravintolakokemus oli kuitenkin sen väärti hyvän ruoan ja kylmän veden ansioista. Tämän jälkeen yhteisestä kassasta riitti rahaa vielä yöjäätelöjen hankkimiseen.

Lauantaina ohjelmassa olivat loput Mars-kentän nähtävyydet, kuten esimerkiksi kaikkien odottama Keisari Augustuksen mausoleumi. Puolenpäivän maissa oli kuitenkin neljä tuntia vapaata aikaa ostosten tekoon, syömiseen ja joidenkin nähtävyyksien katselemiseen ennen lähtöä hotellin kautta lentokentälle Fiumicinoon. Lento saapui Suomeen puoliltaöin ja tämän jälkeen projektilaiset erkanivat omille teilleen – käytännössä kotiin nukkumaan ja toipumaan viikon mittaisen – mutta erittäin antoisan – valloitusretken rasituksista.

Alunperin kirjoittanut Juho Mölsä

Tekemisen meininki, kofeiinihöyryt ja vähäiset yöunet saivat uuden merkityksen yrittäjyyskurssin opiskelijoilla, jotka viettivät 24 tuntia koululla yhteen menoon. Järki oli seuraamassa miten syntyvät uudet menestystarinat – ja miten silmät lupsuvat yökoulun jäljiltä.

Perjantai 28.2. klo 11:00. Yrittäjäkurssilaiset saapuvat alkuinfoon Ullakko-käytävän Satumaahan. Makuupussit ja muu tarpeisto on varastoitu alakertaan. Paikalla ovat myös historian ja yhteiskuntaopin lehtorit Timo Joutsivuo ja Tommi Suvensaari sekä kurssilaisia mentoroivat Joonas Mustonen, Juho Mölsä, Niklas Tanttu ja Jani Äikäs. Osa heistä on käynyt saman kurssin aiemmin.

”Edessä on sitten 24 tuntia raatamista”, kohottaa Mustonen heti tunnelmaa.

Yrittäjien tehtävänä on kehittää menestyvä järvenpääläinen liikeyritys, jolla on potentiaalia ulkomaankaupassa. ”Luokaa uusi Metso, ja muistakaa kansainväliset markkinat”, kiteyttää Mölsä.

Kurssilaisten työaikaa ei ole erikseen määritelty, joten tarvittaessa koko yö voidaan käyttää työn tekoon. Dead line on lauantaina aamuyhdeksältä, jolloin tuotokset esitellään pressitilaisuudessa. Mukana on tuomaristo, joka valitsee voittajan. Raadissa on oikeita yrittäjiä.

Bisnestason buffettia kurssilaisille ei tarjoilla, mutta alkuinfon jälkeen lähdetään pohtimaan omia vahvuuksia ja heikkouksia kouluruoan äärelle. Kurssilaiset toimivat neljässä ryhmässä, joita mentorit konsultoivat.

Klo 11:30. Kurssilaisten ruokaillessa Timo Joutsivuo valottaa omaa taustaansa yritysmaailmassa. Joutsivuo toimii Spiritus Historiae -nimisessä yhtiössä, joka tuottaa historiallista tutkimusta. Nimi on latinaa ja tarkoittaa historian henkeä. ”Yli 100 historiallista julkaisua olemme tuottaneet”, Joutsivuo kertoo yrityksen aikaansaannoksista.

Myös muutama muu lukion opettaja uskaltaa yrittää. Esimerkiksi lehtorit Sami Tamminen ja Joona Svala pyörittävät koulutus- ja konsultointiyritystä nimeltä Maailma kouluun.

Miten sivutoiminen bisnes sujuu leipätyön ohessa? ”Ainakin aiemmin firmaan kului kaikki vapaa-aika. Kyllä se on välillä aika raskasta”, Joutsivuo toteaa.

Suomalaisen lukion ongelmana pidetään etäisyyttä työelämään. Valmentaako lukio yrittäjyyteen? ”Meillähän onkin täällä nykyään talous- ja yrittäjyyslinja. Järkevää olisi integroida työelämäsisältöjä entistä enemmän lukion koulumaailmaan. Lisäksi tietysti kaikki projektit ovat keinoja luoda kontakteja maailman toimijoihin.”

Järvenpään lukiossahan on panostettu yhteiskuntaoppiin. Onko Joutsivuo havainnut yrittäjä-ainesta opiskelijoissaan? ”Tärkeää on sisäinen yrittäjyys, jota täällä kyllä esiintyy. Käytännön kyvyt tulevat ilmi esimerkiksi ryhmätöissä.”

Miten tämänkertaisessa yrittäjäkurssissa selvitään? ”Jossain vaiheessa löytyy varmaan sopiva tekemisen euforia. Ehkä myös paniikin ja kauhunsekaiset tunteet auttavat kiireessä.”

Klo 12:30. Ruokatunnilta palataan ajoissa luokkaan, sillä täsmällisyys on hyve myös yritysmaailmassa. Lounaalla suoritetun itsetutkiskelun tueksi saadaan taustatietoa yrittäjä Jukka Linnonmaan esitelmästä.

Linnonmaa toimii paitsi paperitehtaan toimitusjohtajana Ruotsissa, myös kajakkialan perheyrityksessä. Kurssilaiset kuulevat Linnonmaalta sivutoimisen elämysyrittäjyyden lyhyen oppimäärän.

”Jos perustaa yrityksen, touhussa pitää olla jokin järki”, Linnonmaa tiivistää olennaisen. Hyväkään idea ei yksinään riitä, vaan myös markkinointityötä kannattaa tehdä. Markkinoinnissa tärkeäintä on sisältö – ei nettisivujen ulkoasulla koreileminen.

Klo 13:14. Opiskelijat ottavat Ullakolta läppärit mukaansa ja lähtevät tehtävänannon pohjalta kehittämään omia konseptejaan.

Seuraavien tuntien haasteena on laatia liiketoimintasuunnitelma ja SWOT-analyysi. Siinä pohditaan oman yrityksen mahdollisuuksia, vahvuuksia, heikkouksia ja uhkia. Tehtävään sisältyy myös hyödykkeen, markkinoiden ja kilpailustrategian pohdintaa sekä esitysmateriaalin tuottaminen pressitilaisuutta varten.

Miten Linnonmaa kannustaisi nuoria yrittämään? ”Harvassa duunissa saa olla oma pomonsa – yrittäjä on sitä joka päivä.” Oman firman pyörittäminen kysyy sydäntä, sanoo Linnonmaa. Puoliteho ei toimi, vaan vaaditaan intohimoa hommaan. Ja onhan mukavaa mennä illalla nukkumaan, kun on tehnyt jotain kivaa.

Linnonmaa ansaitsee elantonsa Ruotsista, missä ruotsin kieli nousee arvoon arvaamattomaan. Hän kannustaakin nuoriakin opiskelemaan kieliä. Sitä tarvitaan, jos aikoo yrittää yhtään kotimaan rajojen ulkopuolella.

Klo 13:30. Satumaahan jäävät työskentelemään Joonas Lindberg, Saija Huoponen, Susanna Lehtonen, Jenni Kola ja Jyry Ranta. Heitä neuvoo Niklas Tanttu. Liikeideaa ei ole vielä syntynyt. ”Tyhjästä on paha nyhjästä”, ryhmä kommentoi. Linnonmaan antamia vinkkejä aiotaan kuitenkin kuunnella, joten eiköhän ideoita pian saada aikaan.

Emilia Kautto, Mikko Salminen, Lotta Poikkimäki, Annina Pohjantähti ja Joona Kaapeli sekä mentori Jani Äikäs työskentelevät kieliluokka Gröna Lundissa. Tunnelma ei ole vielä huvipuiston tasoa, mutta työn maku maittaa. Syntymässä on urheiluharrastuksiin liittyvää liiketoimintaa.

Kakkoskerroksen luonnontiedekäytävällä Solu-luokassa ahertavat Sami Salminen, Oskari Soinola, Ida Siili, Elsa Okkonen ja Nenna Nikula. Joonas Mustosen ohjaama ryhmä osui näppärästi biologian ja maantieteen luokkaan: pohdinnassa kävi Tuusulanjärven puhdistamiseen keskittyvä firma. Työn alle valikoitui kuitenkin paikallinen matkailuyritys.

Tommi Suvensaaren historianluokassa työskentelevät Sofia Fabritius, Veronica Harjunen, Oskari Hailio ja Jani Lehtinen. Ryhmäläisillä on taustaa lukion talouden ja yrittäjyyden suuntautumisvaihtoehdolta. Onko siitä apua? ”Eniten ehkä innostuksen ja motivaation tasolla”, yrittäjät tuumaavat. Mentorinsa Juho Mölsän avulla ryhmä on visioimassa jotakin palvelualan yritystä. Mutta minkälaista, se on vielä epäselvää.

Klo 14:08. ”Onko tässä taas kyseessä jokin vitsi?” hokee biologian ja maantieteen lehtori Emma Lager koulun käytävillä. Biologien työhuoneeseen on nimittäin ilmestynyt vuode, mikä herättää suurta ihmetystä.

Vuoden kepponen ei kuitenkaan ole kyseessä, vaan punkan on itselleen sijannut Suvensaari tulevaa yötä varten. Nähtäväksi jää, heittäytyykö kukaan väsynyt opettaja perjantai-iltapäivän päiväunille ennen kuin Suvensaari iltamyöhään pääsee nukkumaan.

Klo 14:20. Järjen toimittaja orientoituu ja asioi kahviautomaatilla. Iltapäivän oppitunnit ja sitä myöten viikon koulutyö alkavat samaan aikaan tulla päätökseensä, ja kotiin rientävä historian ja latinan kielen opettaja Suvi Randén tiedustelee, onko missään ryhmässä hoksattu ottaa latinan kieltä myyntivaltiksi. Ei ole, ainakaan vielä.

Klo 15:00. Kurssilaiset kokoontuvat lukion ala-aulaan pientä taukoleikkiä varten. Ohjelmassa on portaiden juoksua, hyppelyä ja performansseja. ”Tämä huutaminen on kyllä kivaa”, toteaa Juho Mölsä ohjatessaan opiskelijatovereita. Vallankahvasta nauttii myös Joonas Mustonen.

Klo 15:15. Yrittäjät palaavat työskentelemään. Opettajakaksikko passitetaan ostamaan evästä kaupasta Pajalantien toiselta puolen. Samaan aikaan viimeinenkin bussia odottanut opiskelija poistuu lukiolta viikonlopun viettoon. Jännitys nousee, sillä koulu on käytännössä autio.

Klo 15:36. Opiskelijoiden energiatankkaus on turvattu, kun opettajat saapuvat ruokakassien kanssa. Tilanne on harvinainen: normaalistihan opiskelija kiikuttaa omenan opettajalle, mutta nyt asetelma on päinvastainen.

Klo 15:40. Ullakolla työskentelevä ryhmä on kehitellyt voittoisan strategian. ”Murskaamme kilpailijat!” tytöt hihkuvat. Muissa ryhmissä esiintyy sen sijaan jo nälän ja väsymyksen merkkejä. ”Fiilis on nälkäinen”, kuuluu yleinen kommentti. Onneksi mentorit vääntävät pian voileipätarjoilun välipalatarvetta paikkaamaan.

Klo 17:30. Team spirit kohoaa jälleen, kun ohjelmassa on murhamysteerin ratkominen. Lukion käytäville ei ole kuitenkaan järjestetty ruumista, vaan bisnesmiehet ja -naiset saavat käytellä ryhmissä hoksottimiaan vihjeet apunaan. Salapoliisitehtävän selvittävät nopeiten ryhmät Ullakolla ja Suvensaaren luokassa.

Klo 17:45. Vellikello soi, kun opettajat saavat illallisen valmiiksi. Ruokalistalla ollut lasagne ja salaatti saa hyvän vastaanoton nälkäisten visionäärien keskuudessa.

Bisnesten pyörittäminen on kovaa hommaa, sillä eineslasagnea kuluu nälkäisiin suihin ainakin 5 vuokaa ja opettajainhuoneen uuni käy kuumana.

Oman lisämausteensa ateriaan tuo ruokailu opettajainhuoneen sohvilla – tai vaihtoehtoisesti tyhjällä Areenalla, mikä on normaalien ruokatuntien hälinään verrattuna eksoottinen kokemus.

Klo 19:00. Ruoan jälkeen yrittäjäkurssilaiset ovat palanneet työn pariin. Jukka Linnonmaa palaa vilkaisemaan, miten ryhmät ovat edistyneet.Matkailuyritysryhmä saa Linnonmaalta neuvoja järvenpääläisyyden hyödyntämiseksi. ”Kyllä hän asiansa osaa”, ryhmä kommentoi saamaansa konsultaatiota. ”Hienoa kuulla ammattiyrittäjän ajatuksia.” Myös itse työ on ryhmällä jo hyvässä vaiheessa.

Klo 19:31. ”Usealla ryhmällä on hyvässä vauhdissa työ”, sanoo kahvikupin ääreltä yhytetty Joutsivuo. ”Kunhan eivät luulisi olevansa jo valmiita. Kiire tulee varmasti, kokemus on sen osoittanut.”

Myös Jukka Linnonmaa on havainnut innostuksen. ”Ryhmät ovat innolla tehneet työtä. Enemmän konkretiaa pitäisi kuitenkin saada aikaiseksi; mitä myydään ja kenelle.” Toistaiseksi kehitteillä olevat yritykset pyörivät vielä paljolti ajatusten varassa.Entä onko kurssilaisissa ainesta oikeiksi yrittäjiksi? ”On, ilman muuta”, Linnonmaa toteaa. ”Kymmenen vuoden kuluttua usealla heistä voi hyvinkin olla oma firma.”

Klo 20:00. On aika pienelle happihyppelylle ja eväsvarastojen täydennykselle. Täydellä kokoonpanolla riennetään Pajalan K-Supermarkettiin evästä ostamaan.

Edessä on mitä työntäyteisin yö, sillä usean ryhmän ostoslistalla on makeisia ja kofeiniinpitoisia juomia.

Klo 21:03. Järjen toimittaja lähtee kotiin nukkumaan, mutta yritysten rakentelu jatkuu lukiolla vielä myöhään yöhön.

Lauantai 1.3.2014, klo 7:10. Opettajat keittävät aamupuuroa, kun Järjen toimittaja palaa lukiolle. Vaikka kaikki ovat saaneet jotenkuten nukuttua, on Järjen toimittaja mitä ilmeisimmin läsnäolijoista pirtein.

Ryhmillä on aikaa vielä vajaat pari tuntia, sillä pressitilaisuus alkaa yhdeksältä. Viimehetken kiire alkaa olla käsillä.

Klo 7:20. Matkailuyritysryhmä on selvinnyt yöstä, mutta yksi sukka on kadoksissa. Firmalla menee toisaalta hyvin, jos tappiot rajoittuvat vain yhteen vaatekappaleeseen näinä taloudellisesti vaikeina aikoina.

Myös palvelukonseptiryhmä on saanut projektinsa hyvään vaiheeseen. ”Kaikki voitava on tehty”, huokaistaan. Edessä on enää presentaation rakentaminen.

Ullakolla on meneillään jo pressitilaisuuden harjoittelu, ja extremematkailuryhmäkin heräilee pikku hiljaa Montenegrosta, ruotsinluokasta. ”Täällä on ikävän kova lattia, mutta tämähän onkin ruotsinluokka.”

Klo 8:50. Pressitilaisuuden alkuun on enää kymmenen minuuttia. Viimehetken jännitystä ei ole ilmassa, vaan juhlavaatteissa edustavat yrittäjät kertovat olevansa ainoastaan uupuneita.

Väsymystä onkin pitkän ahertamisen jälkeen ilmassa, kun Joonas Mustonen hakee pressitilaisuuteen lisävirtaa hengittelemällä kahvipaketin tuoksuja. Yön unilelu pysyy mukana loppuun asti.

Klo 9:00. On aika esitellä tulokset. Arvovaltaisessa tuomaristossa istuvat yrittäjä Jukka Linnonmaan lisäksi Järvenpään Yrittäjät ry:n tiedottaja ja graafisen alan yrittäjä Heli Tiensuu, logistiikka-alan toimija Hannu Kolmonen sekä lukion edustajana opinto-ohjaaja ja aikuislinjan apulaisrehtori Päivi Järvinen.

Lisäksi esityksiä kuuntelevat myös kurssin opettajat, mentorit sekä muut kurssilaiset ja koulun toimittaja.

Pressitilaisuuden aloittaa Valhallassa työskennellyt extreme-matkoja markkinoiva ryhmä. Luomistyön tuotoksena syntyi Extreme Holidays, joka tarjoaa reipashenkistä matkailua vaativampaankin makuun.

Tuomaristo kehuu idean omaperäisyyttä. Kohderyhmä on haastava, joten persoonallisuutta tarvitaan.

Toiseksi esiintyy Ullakolla ahertanut ryhmä, joka loi yrityksen nimeltä Refresh. Iskulauseensa ”loistava lähiö” mukaisesti yritys ehostaa harmaantuneiden betonilähiöiden julkisivuja.

Idea sai ryhmässä syntynsä kadulla tehdyistä havainnoista. ”Ihanaa, että nuorten ihmisten mielestä paikat pitää pitää kunnossa”, hehkuttaa Päivi Järvinen. Tuomaristo kehuu ryhmän esitystä ja visualisointia. ”Ideana tämä on hirveän iso kakku, ei mitään nappikauppaa.”

Palvelua kehitellyt ryhmä aikaansai Fetchers -nimisen firman. Idea monipuolisuus kerää plussapisteitä.

Fetchers sai kiitosta myös seikkaperäisestä presentaatiosta kaavioineen kaikkineen. ”Tervemenoa vain Aalto-yliopistoon”, toivottaa Linnonmaa nuorille yrittäjille.

Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä, kuullaan matkailuyrityksen kehittäneen ryhmän visio. Vanhankylänniemen potentiaali matkailualueena hyödynnetään terveyskeskukseen perustettavalla Locus-nimisellä majatalolla ja matkailualueella.

Idea perustuu siihen, että terveyskeskus siirtyy aikanaan kaupunkiin kaavailtuun uuteen Terveystaloon, jolloin vanhan terveyskeskuksen tilat voidaan remontoida ja ottaa uuteen käyttöön.

Idea on tuomariston mielestä varsin realistinen ja saa paljon hyväksyviä kommentteja.

Klo 10:46. Pressitilaisuus tulee päätökseensä, ja kaikkien kurssilaisten luomukset on nähty ja koettu. Tuomaristo vetäytyy pohtimaan voittajaa.

Mitkä ovat opettajien mielipiteet kurssilaisten aikaansaannoksista? ”Kaivattua konkretiaa saatiin yöllä aikaiseksi. Kaikki ovat nähneet paljon vaivaa ja tulokset ovatkin sen mukaisia”, lausuvat opettajat yhdestä suusta.

Klo 11:00. Aloituksesta on kulunut juurikin 24 tuntia, kun tuomaristo nimeää voittoisan liikeyrityksen.

”Kaikissa ryhmissä on mietitty hyvin organisaatio, rahoitus ja vastuu”, tuomaristo kertoo. Pisimmälle viedyksi projektiksi nousi tuomariston mielestä Locus-majatalo.Voittajat saavat suklaata ja lämmintä kättä, joten viikonloppu voi alkaa hyvillä mielin. Myös koko muu porukka on tyytyväinen kurssiin.

Ja onhan ainutlaatuinen kokemus viettää lukiolla 24 tuntia putkeen, vaikka lukiolaisen koulupäivät monesti venyvätkin.

Alunperin kirjoittanut Henry Hedborg

Moni Järvenpään lukion opiskelija kulkee koulumatkansa polkupyörän satulassa. Fillarin voi pysäköidä melko turvallisin mielin lukion pihalle, mutta muualla Keski-Uudellamaalla polkupyörävarkauksia tapahtuu varsin runsaasti.

”Polkupyörävarkauksia tapahtuu Keski-Uudellamaalla paljon”, tiivistää heti alkuun vanhempi konstaapeli Marika Multanen Keski-Uudenmaan poliisilaitokselta. Lähipoliisi kertoo sähköpostitse, että vuonna 2012 Keski-Uudenmaan poliisi kirjasi yli tuhatkunta polkupyörän anastusta tai sen yritystä. ”Pyöriä varastetaan joka päivä, vuorokaudenajasta tai viikonpäivästä riippumatta.”

Järvenpää oli tapahtumapaikka noin kolmasosassa varkaustapauksista Keski-Uudellamaalla, kuten myös Hyvinkää. Molempien kaupunkien alueilla kirjattiin noin kolmesataa tapausta. Multanen vertaa Järvenpäätä asukasluvultaan saman kokoiseen Rauman kaupunkiin, jossa pyörävarkauksia kirjattiin reilut 150 tapausta, ja toteaa eron olevan huomattava. ”Järvenpään sijainti suurten valtaväylien, kuten junaratojen ja moottoritien varrella, selittää tapausten runsautta”, Multanen kertoo. ”Moni tulee polkupyörällä keskustaan ja jatkaa sieltä yleisillä kulkuneuvoilla eteenpäin.”

Syyt varastamiseen vaihtelevat

Polkupyörät kiinnostavat varkaita ja varkauksia toteutetaan eri syistä. Multasen mukaan tekijä voi olla väsynyt ohikulkija, joka matkaansa jouduttaakseen nappaa alleen lähimpänä olevan polkupyörän ja jättää sen pientareelle, kun on päässyt perille.

Varastettuja pyöriä myös myydään. ”Myyntitarkoitukseen tehdyissä anastuksissa teko on suunnitelmallisempi ja tekijä näkee vaivaa saadakseen pyörän mukaansa.” Varkaiden mukaan lähtee kaikenlaisia polkupyöriä, mutta suuremmassa suosiossa ovat uudet ja kalliit menopelit. ”Tänä vuonna varkaita ovat kiinnostaneet erityisesti Jopo –merkkiset pyörät, niin aidot kuin jäljitelmät.”

Lukion piha ei ole varkaiden ykköskohde

[pullquote-right]”Pihalta viedään yleensä neljästä viiteen polkupyörää per lukukausi.”[/pullquote-right] Multasen mukaan suurin osa polkupyörävarkauksista Järvenpäässä tapahtuu rautatieaseman ja ydinkeskustan alueilla. Järvenpään lukiolta kirjattiin viime vuonna ainoastaan kuusi tapausta. Samankaltainen tieto on lukion kouluisännällä. ”Lukion pihalta viedään yleensä juuri neljästä viiteen polkupyörää per lukukausi. Ainakin yhden tapauksen tiedän missä varastettu pyörä oli lukitsematon”, kertoo Timo Sjöholm.

”Luultavasti lukitsemattomia pyöriä viedään pihalta eniten.” Kaikki eivät välttämättä ilmoita tapahtuneesta varkaudesta poliisille, joten tieto tapausten todellisesta lukumäärästä vaihtelee.

Lukio sijaitsee keskustaan vievien reittien varrella, joten ohikulkija saattaa katsella koulun pihalta kulkuneuvoa alleen. Toinen lukion pyöräparkeista sijaitsee lukion ja ammattioppilaitoksen välissä vain parin metrin päässä ohi kulkevista teistä. Tälle alueelle ei lukion sisältä näe eikä pihalla ole valvontakameroita. ”Kameroiden saamiseksi on joskus tehty esityksiä. Pyrkimyksistä huolimatta kameravalvontaan ei ole investoitu”, selvittää Sjöholm.

Toinen pyöräparkki sijaitsee sisäpihalla, jonne on lukion sisältä parempi näköyhteys ja jossa kulkee enemmän lukion opiskelijoita. ”Molemmilta puolilta pihaa menee pyöriä varkaiden matkaan. Kadunpuoleisen päädyn pyörätelineet ovat varkaille helpompi kohde, mutta ei noiden telineiden välillä juuri eroa ole.”

Luottaako kouluisäntä itse lukion pihan turvallisuuteen? ”Kyllä uskaltaisin oman pyöräni tuonne jättää, kunhan lukitseminen olisi kunnossa.” Sjöholm muistuttaakin opiskelijoita siitä, että vaikka aamulla olisi kiire oppitunnille, ei kannata unohtaa pyörän lukitsemista.

Varkautta ennen ja jälkeen voi toimia

[pullquote-right]”Pyöräilijän on tärkeää ymmärtää millä tavoin pyöränsä kaupunkiin jättää.”[/pullquote-right] Myös Multanen muistuttaa lukitsemisen tärkeydestä varkauden ehkäisemiseksi. ”Pyöräilijän on tärkeää ymmärtää millä tavoin pyöränsä kaupunkiin jättää. Polkupyörän on hyvä olla lukittuna kiinteään esineeseen ja lukon tulee olla vahva.” Heppoisesti lukittu tai kokonaan lukitsematon pyörä houkuttelee enemmän varkaita kuin rungosta pyörätelineeseen esimerkiksi vahvalla u-lukolla kiinnitetty kulkuneuvo. Lähipoliisina lukion alueella toimiva Multanen kehottaa pitämään silmät auki. ”Jos näet polkupyörien ympärillä oudoksuttavaa toimintaa, on siitä hyvä ilmoittaa poliisille.”

Lukon valintaan kannattaa panostaa. Multanen vinkkaa selvittämään, onko lukko vakuutusyhtiön hyväksymä. Varkauden varalta kannattaa myös merkitä muistiin pyörän runkonumero, joka löytyy yleensä myös takuutodistuksesta. ”Runkoon voi myös merkata itse oman syntymäajan tai muun merkkiyhdistelmän tuntomerkiksi, jolla pyörä on yksilöitävissä.”

Jos oma polkupyörä sitten varastetaan, on siitä Multasen mukaan hyvä ilmoittaa poliisille mahdollisimman nopeasti. ”Rikosilmoituksen voi tehdä sähköisesti ja siihen löytyy tarkempi ohje poliisi.fi –sivustoltamme.” Ilmoitukseen poliisi kaipaa tiedon siitä, milloin ja minne kadonneeksi todettu polkupyörä oli jätetty, millainen oli lukitus ja milloin varkaus on havaittu. Myös mahdolliset silminnäkijähavainnot, pyörän tunnisteet, arvo ja käyttövuosi ovat arvokasta tietoa.

Mikäli vakuutusyhtiöltä haetaan korvauksia, vaatii vakuutusväki usein todennuksen siitä että rikosilmoitus on tehty poliisille. Kotivakuutus useimmiten osallistuu korvauksiin, mutta vaihtelua esiintyy eri vakuutusten ja yhtiöiden käytänteiden välillä. Korvauksia ei välttämättä tipu mikäli pyörää ei oltu lukittu.

Poliisin huostaan päätyy useita satoja löydettyjä polkupyöriä vuosittain. Juuri tästä syystä on hyvä tuntea pyöränsä tuntomerkit. ”Omaisuuden palauttaminen oikealle omistajalle hankaloituu jos pyörässä ei ole yksilöivää tunnistetta. Jos poliisille ei osaa kertoa kuin varastetun pyörän merkin ja värin, on tapauksen selvittäminen lähes mahdotonta.”

Alunperin kirjoittanut Henry Hedborg