Järvenpään lukion tanssilinja on ollut monessa tapahtumassa mukana, viimeisimpänä musiikkilinjan ja musiikkiopiston yhteiskonsertissa Järvenpää-talolla 11.4. Järjen toimittaja kävi haastattelemassa tuona iltana kahta tanssijaa.

Järvenpään lukion musiikki- ja tanssilinja sekä Keskisen Uudenmaan Musiikkiopisto esiintyivät yhteisvoimin suomalaista kulttuuria korostaen huhtikuussa. Story perustuu musiikin, kuvataiteen ja englannin opiskelijoiden yhteiseen Italia-projektiin, jonka aikana Järvenpään lukiosta on lähtenyt opiskelijoita Italiaan ja vastaavasti Italiasta on tullut opiskelijoita Suomeen.

Story on jokaiselta aspektiltaan sinivalkoinen esitys. Musiikilliselta puolelta siinä korostuu Jean Sibeliuksen sävellykset sekä suomalaisia kansansävelmiä, kuten Ievan polkka ja Sininen ja Valkoinen. Lavalla nähtiin vuorotellen lukion ja musiikkiopiston opiskelijoita. Ajoittain esityksien taustalla nähtiin Anni Säynätjoen kuvakoosteita suomalaisesta luonnosta.

Myös Järvenpään lukion tanssilinja oli tässä konsertissa mukana. Kuudesta tanssijasta koostuva ryhmä esitti illan aikana kaksi tanssia Ievan polkka ja Varjo lähelläsi.

Tanssilinjalaisilta Jasmin Galkinilta ja Anna Ilvoselta ei myöskään jäänyt huomaamatta tapahtuman sinivalkoisuus. “Kaikissa esityksissä oli selkeä Suomi 100 -viesti”, sanoo Ilvonen. “Esitetyt tanssit olivat tyyliltään perinteikkäitä, mikä sopi hyvin tapahtuman tyyliin.”

Lavalla tuntui olleen pientä ahtautta kaikkien soittimien lomassa, minkä tanssijat myöntävät hermostuttaneen hieman ennen esitystä ja esityksen aikana. Tästä huolimatta tanssilinjalaisten pukuhuoneessa vallitsee positiivinen helpotuksen ja väsymyksen tunnelma, mikä kuiskailee onnistuneesta performanssista. Esiintyjät kuitenkin vakuuttavat, että suurta jännitystä ei enää synny, koska esiintymiskokemusta on kerääntynyt jo runsaasti.

Tanssin suuntautumisvaihtoehto toimii loistavana näkökulmien aukojana tanssista kiinnostuneille

Anna Ilvonen haki tanssilinjalle toisen lukiovuotensa aikana, koska tanssidiplomi ja kokemus tuntui houkuttelevalta. “Kuulin suuntauksesta niin paljon positiivisia asioita ensimmäisen lukuvuoden aikana ja päätin hakeutua mukaan,” hän kertoo. Jasmin Galkin aloitti linjalla ensimmäisen lukiovuoden alussa, koska taustalla oli etenkin oma tanssiharrastus ja kiinnostus oppia lisää tanssista.

Tanssilinja on ollut käynnissä vasta kahden vuoden ajan, ja sen taustalla toimii Keski-Uudenmaan Tanssiopiston (KETO) opettajat. Tanssilinja on oikeastaan suuntautumisvaihtoehto, eikä linja, johon hakeudutaan yleislinjalta käsin. Pääsykokeista vastaa tanssiopisto ja se koostuu muun muassa erilaisista sarjoista, sooloista sekä haastattelusta.

Maksimissaan suuntautumiseen otetaan kaksikymmentä opiskelijaa. Opettaja Mervi Märkälä kertoo, että tämän kevään yhteishaussa hakijoita oli jopa yksitoista. Pukkari täyttyy tämän tiedon seurauksena innostuneista huudoista: “Ihanaa, hyväksykää ne kaikki mukaan!”

Jasmin Galkin (vas.) ja Anna Ilvonen

Galkin ja Ilvonen sanovat tanssilinjan hyviksi puoliksi muun muassa mahdollisuudet esiintyä ja oppia lisää uusista lajeista. “Myös ne lajit, mihin itse en ole erikoistunut, kuten baletti, on tullut tutuksi”, Galkin kertoo.

Tanssilinjan kuudesta opiskelijasta on muodostunut tiivis porukka, joiden välillä yhteishenki pelaa. “Opintoja suorittaessa opiskelijan oma taso otetaan hienosti huomioon, mikä helpottaa varmasti niitä, joilla ei ole pitkää harrastushistoriaa takana”, Ilvonen korostaa. Hänestä suuntautumisvaihtoehto on laajentanut paljon hänen näkemyksiään tanssista, ja toiminut eräänlaisena ponnistuslautana tulevaa varten.

Suuntautumisen huonoksi puoleksi Jasmin Galkin ja Anna Ilvonen osaavat sanoa vain yhden asian. “Liian vähän harkkoja!” he toteavat. Harjoituksia pidetään kaksi tai kolme kertaa viikossa, ja enemmän olisi kiva olla.

Molemmat kokevat tanssisuuntautumisen olleen loistava ratkaisu ja suosittelevat sitä kaikille tanssista vähänkin kiinnostuneille. “Kannattaa hakea ja yrittää mukaan!”, kannustaa Ilvonen vielä ovesta ulos astuessaan.

Alunperin kirjoittanut Emma Virtanen

Järvenpään lukion urheilulinja on hyvä vaihtoehto opiskelijalle, joka haluaa yhdistää koulun ja tavoitteellisen treenauksen. Etujen seurana on kuitenkin myös huonoja puolia.

Olen ensimmäisen vuoden opiskelija, joka harrastaa yleisurheilua ja on lukiomme urheilulinjalla. Omalla kohdalla linjalle hakeminen tuntui luontevalta vaihtoehdolta, sillä Järvenpään lukio tekee yhteistyötä paikallisten seurojen kanssa ja näin aamuvalmennus on laadukasta. Myös opiskelua ajatellen suuri lukio vaikutti hyvältä vaihtoehdolta ja kaiken lisäksi koulumatkani pysyivät lyhyinä.

Aamutreenit alkavat kello 8.00 ja ne pidetään maanantaina, tiistaina ja torstaina. Yhden harjoituksen kesto on noin 1 t 15 min. Pääsääntöisesti viikon harjoituksista kaksi on lajiharjoituksia, jotka tehdään muiden saman lajin harrastajien kanssa ja yksi on oheista toimintaa, kuten lihaskuntoa, ja se saatetaan tehdä joidenkin muiden lajien harrastajien kanssa yhdessä.

Aamutreeneistä johtuen urheilulinjalaisella on viikossa vähintään kolme kahdeksan aamua, joten aikaisilta herätyksiltä ei voi välttyä. Toisaalta on mukavampaa lähteä aamulla harjoituksiin kuin vaikkapa matikan tunnille. Valmennuksen aikana myös herää hyvin niin, että seuraavilla tunneilla on jo pirteänä.

Toisaalta on mukavampaa lähteä aamulla harjoituksiin kuin vaikkapa matikan tunnille.

Itse näen urheilulinjan suurimpana etuna sen, että saan käyttää kouluaikaa treenaamiseen. Urheilulinjalaisenhan pitää suorittaa vähintään 10 kurssia aamuvalmennusta, mikä on jo aika iso osa lukion päättötodistukseen vaadittavista 75 kurssista. Aamuvalmennus on myös helppo tapa lisätä urheilijan harjoitusmäärää, kun illat ovat jo täynnä.

Toisaalta harjoitusmäärän kasvuun sisältyy myös riskejä esimerkiksi ylikunnosta tai liiasta rasituksesta. Toinen huono puoli ovat urheiluvarusteet: useiden kenkien ja vaatteiden kantaminen vielä koulutavaroiden lisäksi on todella rasittavaa. Onneksi tavaroita voi kuitenkin jättää esimerkiksi naulakoille tai lokeroihin.

Alunperin kirjoittanut Meeri Manninen