Mistä saat juttuideoita? Millainen koulutus toimittajilla yleensä on? Kuinka kauan yhden jutun kirjoittamiseen menee? Mitä kannattaa ottaa huomioon ennen kuin lähtee opiskelemaan journalismia, ja mitkä ovat toimittajan tärkeimmät ominaisuudet? Millainen on toimittajan tyypillinen työpäivä? Tuleeko käytettävien ohjelmistojen kanssa usein teknisiä ongelmia?

Kysymykset lentelivät ilmassa, kun Järki sai vieraakseen kokeneen toimittajan Maarit Uberin, joka saapui kertomaan meille työstään toimittajana ja jakamaan vinkkejä tulevaisuutta varten 24.3.2021. Koronapandemian takia vierailu toteutettiin etävierailuna, mutta siitä huolimatta puolituntinen vierailu oli hyvin antoisa koko Järjen väelle.

Maarit Uber on paljon nähnyt toimittaja, joka on uransa aikana ehtinyt tehdä työtä monella eri tavalla: hän on työskennellyt sekä toimituksessa että freelancerina. Hän on kirjoittanut useisiin paikallis- ja maakuntalehtiin, Suomen Kuvalehteen sekä Lännen Mediaan, ja matkan varrelle on mahtunut paljon.

Toimittajan tielle Maarit Uber päätyi sen jälkeen, kun alkoi Göteborgissa ollessaan kirjoittaa paikalliseen ruotsinsuomalaiseen lehteen ja innostui journalismista. Tämän jälkeen Uber päätyi vaihtamaan pääainettaan journalistiikkaan. Tämän lisäksi hän on filosofian maisteri.

• Millainen koulutuspolku toimittajilla yleensä on?

Uber kertoo, että läheskään kaikilla toimittajilla ei ole tutkintoa journalistiikan alalta vaan monet ovat opiskelleet jotakin yleissivistävää pääaineenaan journalistiikan sijasta. Nykyään useat toimittajat hankkivat alalta tutkinnon. Uber kokee kuitenkin suureksi eduksi sen, jos on opiskellut muutakin kuin journalistiikkaa: siten pystyy erottumaan joukosta ja kenties parantamaan omia työllistymismahdollisuuksiaan.

Tiivistettynä toimittajaksi voi siis päätyä useaa kautta eikä yhtä ainoaa oikeaa reittiä ole olemassa.

• Mitä kannattaa ottaa huomioon, jos haluaa lähteä opiskelemaan journalismia?

Uber painottaa tätä kysyttäessä laajan kouluttautumisen tärkeyttä: ”Jos ei ole mitään erikoisosaamista, voi työllistyminen olla hankalaa.” Täten hän ei myöskään kuvaile alan tämänhetkistä työllistymistilannetta kovinkaan hyväksi. Vakipaikkoja on vähän tarjolla, ja kilpailu on kovaa.

Viime aikoina Maarit Uber on itse toiminut freelance-toimittajana ja keskittynyt jutuissaan Venäjään. Hänellä on vahva erikoistumisala, jonka ansiosta hänen on ollut helppo saada omia töitään myydyksi. Tähän liittyen hän nostaa esille myös kielitaidon tärkeyden: esimerkiksi kiinan, venäjän ja viron osaamisesta voi olla huomattavaa hyötyä englannin ohella.

Tärkeimpiä ominaisuuksia kysyttäessä vastaus on selvä: yleinen kiinnostuneisuus eri asioista, omatoimisuus, itsenäisyys, uskallus, keskittymiskyky ja tietynlainen ulospäinsuuntautuneisuus.

• Millainen on toimittajan tyypillinen työpäivä?

Tyypillinen työpäivä riippuu paljon siitä, minkälaista työtä tekee: toimituksessa uutistoimittajana työskennellessä päivä on aika erilainen kuin freelancerina. Tällä hetkellä hän itse tarjoaa juttuaiheita lehdille ja kirjoittaa juttuja sopimuksen mukaan.

Toimituksessa työskennellessä tyypillinen työpäivä alkaa usein aamukokouksella, mikäli on uutisvuorossa. Joskus työn alla on puolestaan jotain ennalta sovittua. Työ on kuitenkin monesti vuorotyötä, ja viikonlopputöitä tehdään keskimäärin yhtenä viikonloppuna kuukaudessa tai parissa.

Freelancerina työskentelyssä on oma vapautensa, mutta työn vapauden hyödyllisyys riippuu hieman omasta elämäntilanteesta. Uber itse kokee freelancerina työskentelyn hyödylliseksi omassa elämäntilanteessaan.

• Kuinka nopea työtahti on, ja millaisia työskentelyohjelmat ovat?

”Keskimäärin normaalitilanteessa pystyn tekemään noin yhden jutun päivässä, mutta tällä hetkellä teen yhdestä kahteen juttua viikossa. Pituus tietenkin vaikuttaa, lyhyitä uutisjuttuja pystyy tekemään useammankin päivässä. Tällä hetkellä teen kuitenkin juttuja, jotka ovat 3000 merkistä ylöspäin”, Uber kertoo työtahdista kysyttäessä. Keskimäärin yhteen juttuun menee alle kahdeksan tuntia. Tällä hetkellä hän itse ei tarjoa erityisen pitkiä juttuja, koska käytetty aika ja palkkio kohtaavat paremmin lyhyissä jutuissa.

Kun Järki kysyi siitä, mistä juttuideoita on mahdollista saada, vastaus oli monipuolinen. Ideoita voi saada useasta eri paikasta, kuten kansainvälisestä mediasta, keskusteluista ihmisten kanssa ja sosiaalisesta mediasta.

Toimitusjärjestelmiä on Uberin mukaan useita. Toimituksessa on usein valmiit juttupohjat, joihin voi kirjoittaa suoraan ja joiden asetuksia voi muokata. Freelancerina jutut laitetaan usein eteenpäin sähköpostitse ja kirjoitetaan jollain tekstinkäsittelyohjelmalla. Hänen mukaansa suurin osa tekstinkäsittelyohjelmista on myös helppokäyttöisiä ja niiden käyttöön on erilliset ohjeet.

• Mikä on parasta ja haastavinta toimittajan työssä?

”Itse tykkään eniten siitä, että työ on aika itsenäistä ja monesta asiasta voi päättää omatoimisesti. Tietenkin toimituksessa ollessa on vähän eri asia. Tällä hetkellä monelle haastavinta on juttujen myyminen järkevillä palkkioilla, koska yleistoimittajista on paljon tarjontaa. Jos on selkeä erityisala, on hieman paremmassa asemassa”, Uber vastaa tähän monia varmasti askarruttavaan kysymykseen.

• Minkälaisia juttuja Maarit Uber itse tekee, ja mitkä hetket ovat jääneet hänen mieleensä?

Uberin erikoisalaa ovat Venäjä sekä muut entisen Neuvostoliiton osat, kuten Ukraina, Valko-Venäjä ja Keski-Aasia. Yleensä aiheet ovat jollain tavalla ajankohtaisia ja syventäviä, usein politiikkaan liittyviä. Aiemmin hän matkusti usein kohdemaihin, erityisesti Venäjälle, mutta tällä hetkellä hän tekee paljon etänä koronan takia.

Mieleen hänelle ovat parhaiten jääneet kauempana sijaitsevat, silmiä avaavat paikat, kuten Murmansk. Hän on myös tavannut esimerkiksi Venäjän pitkäaikaisen ulkoministerin. Lisäksi Putiniin liittyvät lehdistötilaisuudet ovat hyvin tarkasti valvottuja.

• Teetkö paljon kuvittajien kanssa töitä?

”Kuvittajien kanssa en juurikaan tee töitä mutta valokuvaajien kanssa jonkin verran. Usein juttuihini tulee esimerkiksi valokuva paikan päältä tai jostain kuvapankista. Muunlaista kuvitusta, kuten grafiikkaa, tulee juttuihini hyvin vähän.”

• Lopuksi kysyimme vielä palkkauksesta ja freelance-toimittajien ja toimituksessa työskentelevien toimittajien eroista.

Freelance-toimittajana saa juttukohtaisia palkkioita. Kaikesta juttuun liittyvästä sovitaan tarkasti etukäteen. Journalistiliiton suositusten mukaan freelancerin tulisi saada päivän työstä reilun 500 euron suuruinen palkkio, josta lähtevät esimerkiksi verot, eläkkeet ja lomarahat. Jos saa varsinaista palkkaa palkkioiden sijaan, tilanne on toki erilainen. Tällä hetkellä liiton suositus ei käytännössä toteudu kovinkaan monen kohdalla: harva freelancerina tekee tasan viisipäiväistä työviikkoa. Osa päivistä menee juttujen suunnitteluun ja niiden myymiseen, mikä on tärkeää huomata.

Käytännössä freelancerin työssä erityisen tärkeitä ovat kontaktit, joita kannattaa hankkia esimerkiksi työhaastattelujen kautta. Täten voi olla helpompaa myydä omia juttujaan kyseiseen paikkaan jatkossakin. Uber painottikin kontaktien merkitystä.

Kun Järki vielä kysyi siitä, onko kannattavampaa lähteä freelanceriksi vai toimitukseen, Uber vastasi seuraavasti: ”Mikäli tiettyä erikoisalaa ei ole, voi olla rahallisesti kannattavampaa lähteä tavalliseen kuukausipalkkaiseen työhön. Jos omaa työtä on helppo myydä, ei ole juurikaan merkitystä. Monet asiat vaikuttavat päätökseen. – – Toimituksessa kuukausipalkka on noin 3000–4000 euroa.”

Toimituksesta hän listaa hyviksi puoliksi yhteisön ja sosiaalisuuden, kun taas avotoimituksissa keskittyminen voi olla hankalampaa, vaikka ergonomia voikin olla parempi kuin esimerkiksi kotona. Kotona keskittyminen ja työteho voivatkin olla parempia mutta ergonomia ei välttämättä ole itsestään selvä asia.

Viimeisenä kysyimme vinkkejä aloitteleville toimittajille. Tähän Uber vastasi painottamalla kontaktien ja verkostoitumisen tärkeyttä. Hän oli itse työharjoittelussa Venäjällä suomenkielisessä lehdessä ja Suomessa kesätöissä esimerkiksi STT:llä ja Ylellä.

Koronakeväänä etänä järjestetty vierailu päättyi runsaisiin kiitoksiin ja kevään toivotuksiin. Näin kesäloman alussa myös Järjen toimitus toivottaa kaikille rentouttavaa kesälomaa!

Peppumiehen synty osa 8.

Hyvää transnäkyvyyden päivää kaikille täältä Järjestä!

Peppumiehen synty osa 7.

Kaikki me olemme varmasti kuulleet siitä, kuinka ammattikoulussa olisi paljon helpompaa kuin lukiossa. Sanotaan, että lukiolaiset kulutetaan loppuun, kun taas ammattikoulussa tuskin tarvitsee edes käydä. Päätin selvittää, onko ammattikoulussa todellakin helpompaa kuin lukiossa. Sitä varten sain haastateltavakseni Helsingissä ammattikoulussa ensimmäistä vuotta opiskelevan ystäväni Nanna Ruuskasen. Hänen lisäkseen haastattelin Järvenpään lukiossa ensimmäistä vuotta opiskelevaa Matteus Jeskasta.

• Mitä lukiolainen ajattelee ammattikoulusta, entä toisinpäin?

Matteus: Ammattikoulussa on luultavasti paljon helpompaa, rauhallisempaa ja lyhyemmät päivät. Ylipäätään rennompaa kuin lukiossa.

Nanna vahvistaa Matteuksen ennakkoajatukset ammattikoulusta: Opiskelu on vapaata, ja tehtävät voi halutessaan tehdä kotona. Yleensä päivät kestävät noin kuusi tuntia eli klo 9.00–15.00.

Nannan ennakko-odotuksia lukiosta: Hienoihin lukioihin, kuten tänne, tulevat ne, joilla on hyvä keskiarvo ja jotka haluavat hyvän ammatin, johon vaaditaan lukiota. Lukioon menevät myös ne, jotka eivät tiedä, mitä haluavat tehdä tulevaisuudessa.

• Miksi haitte juuri sinne, minne haitte?

Matteus: Hain Järvenpään lukioon, koska se on lähellä ja lukiosta saa hyvät paperit.              

Nanna: Hain seurakuntaopistoon lastenohjaaja-alalle, koska olen aika varma tulevaisuudestani ja haluan tulevaisuudessa olla lastenohjaaja ja tekemisissä lasten kanssa.

• Miten lukio/ammattikoulu eroaa peruskoulusta?

Matteus: Lukiossa on paljon enemmän tehtäviä ja töitä, joita pitää tehdä. Kokeet ovat erilaisia, koska kokeet tehdään kaikki samalla viikolla eikä muuta koulua ole silloin lainkaan. Ryhmät vaihtuvat joka kurssilla, kun taas peruskoulussa oltiin aina saman luokan kanssa.                                                    

Nanna: Ammattikoulu on oikeastaan vapaampaa kuin peruskoulu. Opinnot eivät kauheasti eroa yläasteesta, koska matematiikassa käydään samoja laskuja kuin yläasteella. Kokeita ei ole, vaan kokeet on korvattu erilaisilla näytöillä.

• Meneekö kouluun paljon rahaa?

Matteus: Lukiossa menee kirjoihin ja tietokoneeseen tosi paljon rahaa.                                                  

Nanna: Ammattikoulussa ei mene rahaa kirjoihin tai koneeseen, koska ammattikoulussa toimii mikä tahansa tietokone ja yläasteen tietokone toimii edelleen. Rahaa ei mene myöskään muuhun ylimääräiseen, koska lastenohjausalalle ei tarvita erilaisia tarvikkeita, kuten esim. kampaaja-alalle tarvitaan.

• Mitä erikoisuuksia koulussa on?

Nanna: Valinnaiset meillä on vasta viimeisenä vuonna, joten en osaa sanoa niistä mitään. Me kuitenkin virkkaamme kehitysmaiden lapsille kaikenlaista. Meillä voi myös valita, meneekö kouluun vai tekeekö koulujuttuja kotona.                  

Matteus: Täällä Järvenpään lukiossa on tosi paljon erilaisia linjoja ja kursseja. On myös hyviä liikuntamahdollisuuksia.

• Viekö koulu teiltä paljon vapaa-aikaa?

Matteus: Suurin osa vapaa-ajasta menee kouluun. Ehtii silti käymään treeneissä muutaman kerran viikossa.                                

Nanna: Ammattikoulu ei vie paljoakaan vapaa-aikaa, koska tehtäviä on aika vähän ja niitä ehtii yleensä tekemään koulussa päivän aikana.

• Millaisia ihmisiä lukiossa/ammattikoulussa on? Onko yhteishenki hyvä?

Matteus: Osa opettajista on hyviä ja mukavia, mutta osa ei. Täällä on tosi paljon oppilaita (yli 1300), ja siksi on aika helppoa muodostaa kaveriporukoita.                     

Nanna: Meidän koulussa on vain 23 opiskelijaa ja vain kaksi alaikäistä. Täällä on tosi hyvä yhteishenki, koska ihmisiä on niin vähän ja ollaan paljon tekemisissä. On myös paljon samankaltaisia ihmisiä.

• Stressaako tai ahdistaako koulu?

Matteus: Joo kyllä se vähän stressaa, koska on niin paljon hommaa eikä aikaa (tai motivaatiota) tehdä kaikkea. Kaikki työt ja tehtävät vaikuttavat arvosanaan.                                                                                 

 Nanna: Ammattikoulussa tulee tehtäviä, jotka pitää olla tehtynä aika nopeasti. Ei siis ole kauheasti aikaa tehdä tehtäviä, ja se stressaa jonkin verran. Koulu ei kuitenkaan vie vapaa-aikaa.

• Muuta sanottavaa?

Nanna: Ammattikoulussa voi edetä aika lailla omaan tahtiin kaikkien tehtävien kanssa. Töitä on aika paljon. Meillä on aika rentoa ja ei oikeastaan välitetä edes poissaoloista, eikä niistä tule mitään seurauksia.  Saadaan myös pitää taukoja silloin, kun halutaan, eikä meillä ole ”virallisia välitunteja”. Ruokalaa meillä ei nyt koronan takia ole, joten meille annetaan ruokarahaa.  

Matteus: Lukiossa edetään liian nopeasti, ja jos on kerran poissa, niin tippuu heti kärryiltä. Etenkin matematiikassa. Meillä on tiettyyn aikaan muutama 5–15 minuutin välitunti ja ruokailu.

Haastattelimme ensimmäisen vuoden opiskelijoita heidän tuntemuksistaan koskien lukiota.

Elli Oikarinen

Miten olet viihtynyt lukiossa tähän mennessä?

”Hyvin. Välillä on ollut aika rankkaa, mutta kavereiden kanssa siitä on selvitty.”

Onko lukio vastannut odotuksia?

”Kyllä. Huhuja lukion rankkuudesta olin kuullut, ja tottahan ne olivatkin. On tämä lukio ainakin alussa vähän rankkaa, mutta kun tahtiin pääsee, niin kaikki menee hyvin.”

Mikä lukiossa tuntuu mukavalta, entä haastavalta?

”Kaverit on mukavia ja ruokailut. Haastavaa on käyttää oma aika järkevästi, että milloin kannattaa opiskella ja milloin voi ottaa vähän iisimmin.  Omaa vastuuta tuli myös todella paljon, ja on aika haastavaa pitää kaikki järjestyksessä.”

Mistä oppiaineista pidät eniten?

”Kuviksesta, mutta olenkin kuvislinjalla. Englanti ja espanja on kivaa, ja historia.” 

Miltä etäopiskelu lukiossa on tuntunut?

”Etäopiskelu oli omalla tavallaan ihanaa, kun ei tarvinnut aamulla lähteä kouluun, mutta oli kyllä vaikeampaa keskittyä tunneilla, kun oli niin paljon häiriötekijöitä, esim. puhelin.”

Mitä odotat tulevilta lukiovuosilta?

”Odotan, että seuraava vuosi ei olisi niin kaoottinen kuin tämä eka. Kun on jo oppinut, miten tämä koulusysteemi toimii. Kolmannelle vuodelle minulla ei oikein ole mitään odotuksia vielä.”

Reetta Metso

Miten viihdyit lukiossa?

”Aika huonosti. Vika ei toki ollut ihmisissä tai edes työympäristössä vaan omassa motivaation puutteessa.”

Vastasiko lukio odotuksiasi?

”Vastasi aika lailla. Tiesin, että se on enemmän duunia kuin peruskoulu. Ainoa yllätys oli se, että sain kavereita.”

Mikä lukiossa tuntui mukavalta, entä haastavalta?

”Mukavaa oli ehdottomasti matikka ja ympärillä olevat tyypit. Haastavaa oli ruotsi, sillä siihen en panostanut, ja välillä suorastaan halusin heivata läppärini ulos ikkunasta sen aineen takia.”

Mistä oppiaineista pidit eniten?

”Matematiikka. Siinä oli kiva määrä haastavuutta, ja se, kun viimein sai jonkun laskun oikein, oli mahtavaa. Liikunta oli myös mukavaa, mikä yllätti, sillä vihasin sitä yläasteella.”

Miltä etäopiskelu lukiossa tuntui?

”Etäopiskelu oli helppoa. Suurimmaksi osaksi siksi, etten tehnyt mitään. Ehkä olisi pitänyt.”

Mikä sai sinut vaihtamaan opiskelupaikkaasi?

”Vaihdoin opiskelupaikkaa, sillä koin penkillä istumisen puuduttavan tylsäksi. Osa pakollisista kursseista myös tuntui täysin hyödyttömiltä, mikä sai minut turhautumaan. Ajattelin myös, että helppo amiselämä kelpaisi tässä vaiheessa elämää.”

Onko sinulla lukiosta mitään muuta sanottavaa?                   

”Mukava paikkahan se oli. Hyvät opettajat ja tyypit. Pitkää matikkaa tulee ikävä. Toivottavasti te muut jaksatte loppuun asti.”

Elias Ketomäki

Miten olet viihtynyt lukiossa tähän mennessä?

”Hyvin. Lukio on täynnä mukavia ihmisiä, ja opetus on laadukasta, eli ei voi valittaa. Ilmapiiri on myös kohdallaan!”

Onko lukio vastannut odotuksiasi?

”On ja ei. Odotin lukio olevan työläs, ja sitä se onkin. Opiskeltavat asiat eivät kuitenkaan ole läheskään niin vaikeita kuin luulin. Tunnelma lukiossa vastasi odotuksiani oikeastaan täydellisesti.”

Mikä lukiossa tuntuu mukavalta, entä haastavalta?

”Mukavin asia lukiossa on mielestäni se, että omia opintoja voi painottaa tietynlaisiin aineisiin eikä epämieluisia kursseja ole käytävä niin paljon kuin niitä, jotka oikeasti kiinnostavat. Hankalin asia onkin sitten siitä päättäminen, mitä kursseja tahtoo käydä.”

Mistä oppiaineista pidät eniten?

”Pidän eniten erilaisista luonnontieteistä, kuten fysiikasta ja biologiasta.”

Miltä etäopiskelu lukiossa on tuntunut?

”Itse pidän ehdottomasti enemmän lähiopetuksesta kuin etäopetuksesta, mutta ei kotona oleminenkaan ihan kauheaa ole. Ainakin voi nukkua hiukan pidempään. Etäopiskelu taitaa olla pikkuisen lähiopiskelua työläämpää mutta ei kamalasti.”

Mitä odotat tulevilta lukiovuosilta?

”Odotan lukiovuosiltani erilaisia projekteja, jos tilanne sallii, sekä sitä, että keksin, minne haluan opiskelemaan ja töihin tulevaisuudessa. Kavereiden kanssa vietettyä aikaakaan ei saa jättää mainitsematta.”

Veeti Eskelinen

Miten olet viihtynyt lukiossa tähän mennessä?

”Olen viihtynyt lukiossa todella paljon. Täällä on ollut todella mukava opiskella.”

Onko lukio vastannut odotuksiasi?

”Lukio on ylittänyt odotukseni. Kaikki ovat täällä tosi kivoja, ja opiskeluympäristö on hyvin miellyttävä.”

Mikä lukiossa tuntuu mukavalta, entä haastavalta?

”Kaikkihan täällä lukiossa nyt tuntuu mukavalta, vaikka alussa paikkoja olikin hieman vaikea löytää lukion koon takia. Onneksi hetken oltuani pystyin helposti suunnistamaan rakennuksen sisällä.”

Mistä oppiaineista pidät eniten?

”Tähän onkin todella helppo vastata. Lempioppiaineeni ovat ylivoimaisesti englanti ja historia.”

Miltä etäopiskelu lukiossa on tuntunut?

”Etäopiskelu on sujunut aika vaivattomasti. Olen tottunut yksinäni opiskeluun, vaikka viihdynkin paljon paremmin ihmisten seurassa.”

Mitä odotat tulevilta lukiovuosilta?

”Tuleville lukuvuosille minulla nyt ei hirveästi ole mitään suuria odotuksia. Toivon vain pääseväni tutustumaan niin moneen uuteen ihmiseen kuin mahdollista.”

Anonyymi haastateltava

Miten olet viihtynyt lukiossa tähän mennessä?

”Olen viihtynyt lukiossa hyvin.”

Onko lukio vastannut odotuksiasi?

”En ole varma, sillä minulla ei oikeastaan ollut odotuksia, mutta ihan kivaa täällä on ollut.”

Mikä lukiossa tuntuu mukavalta, entä haastavalta?

”Lukiossa mukavaa on kavereiden kanssa oleminen ja enemmän itsenäisesti tehtävien tekeminen. Haastavinta on esseiden kirjoittaminen ja se, että pysyisi etäkoulun aikana kaikissa aineissa mukana.”

Mistä oppiaineista pidät eniten?

”Pidän eniten maantieteestä ja biologiasta.”

Miltä etäopiskelu lukiossa on tuntunut?

”Etäopiskelu on ollut hankalaa, kun läksyjä ja videopuheluita on eri paikoissa. En myöskään ole yhtä motivoitunut. Tarkoitan, että jos pitäisi valita sängyssä makaamisen ja sarjojen katsomisen tai koulutehtävien tekemisen väliltä, valitsisin ensimmäisen vaihtoehdon.”

Mitä odotat tulevilta lukiovuosilta?

”Lukiossa opiskelu on työlästä, mutta samaan aikaan se tuntuu vapaammalta kuin yläkoulussa. On itse enemmän vastuussa asioista. Toivoisin, että pääsisimme joskus koronasta eroon ja ei tarvitsisi enää käyttää maskeja. Jatkuva ajatus viruksen saamisesta ja joukkoaltistumisesta ei ole kovinkaan mukava.”

Alina Lopez Louhelainen

Miten olet viihtynyt lukiossa tähän mennessä?

”On mennyt ihan hyvin. Lukio on tuntunut paljon erilaisemmalta kuin luulin, ja tykkään todella paljon siitä. Tunnen kuuluvani paljon enemmän lukioon kuin ammattikouluun.”

Onko lukio vastannut odotuksiasi?

”On sillä tavalla, että kaikki on niin uutta, isoa ja laajaa. Vaihtelevaa ja semmoista, mutta sillä tavalla myös ei, tiedäthän, kun elokuvissa näkee aina amerikkalaisia kouluja, niin odottaa käytävien olevan pitkiä ja siellä olevan lokeroita. Rakastumisia ja nörttejä pudottamassa tavaroitaan. Kun on katsonut paljon elokuvia, niin on tietty käsitys lukiosta, joka muuttuu heti oikeaan lukioon tultaessa.”

Mikä lukiossa tuntuu mukavalta, entä haastavalta?                         

”Mukavat tuntemukset on kaikki ne ihmiset, jotka olen täällä nyt tavannut. Myös vaihtelevaisuus opettajissa, hypärit ja luokkien vaihteleminen. Kaikki on niin erilaista kuin yläkoulussa ja peruskoulussa, jossa oltiin vain parissa luokkahuoneessa ja opettajat silloin tällöin vaihteli. Kaikki on niin omatoimista. Tykkään todella paljon uusien asioiden oppimisesta, ja se on itse asiassa yksi syy, miksi tulin tänne lukioon. Haastavat puolet on nämä pitkät tunnit, että tunnit menevät 45 minuutista tuntiin ja viiteentoista. En jaksa semmoisia. Myöskin lukion tahti on todella kova, ja projekteja tulee joka viikko uusia. Kun uusi jakso alkaa kaikki menee aina uusiksi.”

Mistä oppiaineista pidät eniten?

”Mitkä ovat minun lempioppiaineeni tällä hetkellä? Kuvis, kun kuvislinjalla ollaan. Sen lisäksi melkein kaikki aineet. Mietin tässä vain, että mistä aineista en tykkäisi hirveästi. No siis, liikunta. Oppiaineista en juurikaan vihaa mitään, mutta jos on kieliä monta samaan aikaan, niin pää menee vähän pyörälle.”

Miltä etäopiskelu lukiossa on tuntunut?

”Se tuntuu paremmalta kuin peruskoulussa tai yläkoulussa. Siinä mielessä ainakin, että meillä on oikeasti opetusta, mutta sitten se toisaalta on myös todella rankkaa, koska ei voi tehdä asioita omaan tahtiin. Täytyy aina olla niillä tunnin ja viidentoista minuutin tunneilla. Olen aina tiennyt, että etäopiskelu ei sovi minulle, ei sitten ollenkaan. Erittäin rasittavaa, ja olisi vain kiva nähdä kaikkia ja sosialisoitua.”

Mitä odotat tulevilta lukiovuosiltasi?

”Paljon kavereita ja tosi paljon ihania muistoja. Odotan penkkareita ja vanhojen tansseja. Kaikkia muitakin menoja. Odotan myös todella paljon onnistumisiani esimerkiksi kurssiarvosanoissa. Odotan myös jossakin vaiheessa saavani huonojakin arvosanoja. Odotan sitä, että tulen itsenäistymään vähän enemmän ja oppimaan uusia asioita.”

Käänsin uuden sivun tammikuun alussa kaksivuotiaiden koirieni koulutuksessa, kun aloin ottamaan uusia keinoja käyttöön ajokoirieni suurimman ongelman, remmiräyhäämisen, kanssa. Kotona kaksi vielä nuorta beagleani ovat kilttejä, tykkäävät rapsutuksista ja huomiosta sekä rakastavat nukkua vieressäni peiton alla. Ongelman ydin onkin talomme seinien ulkopuolella, lenkkipoluilla. Vaikka olen kouluttanut koiriani aivan niiden pentuajoista asti, ne saattavat haukkua välillä hervottomasti ilman ymmärrettävää syytä.

Syy, miksi halusin aloittaa omatoimisen koirakoulun netistä lukemieni ohjeiden ja koiran koulutuksesta kertovan kirjan avulla, ei ole ainoastaan se, että olisin itse kyllästynyt välillä kuulemaani räyhäämiseen ties mille elottomalle ja elolliselle, peräkärryille ja lastenrattaille sekä välillä sellaisellekin, mitä me ihmiset emme paljain silmin näe tai haista.

Koirani on nimittäin varustettu suurella riistavietillä, ja aivan pihamme vierestä pääseekin metsään ja pelloille, joissa koirani viihtyvätkin oikein mainiosti. Pihassamme pyörii lähes joka päivä monenlaista metsäneläintä, kuten rusakoita ja fasaaneja. Villieläimet saavat koiramme innosta sekaisin, sillä ne saavat vainun, ja takapihallamme koirat haukkuvat eläimiä nähdessään. Riistavietin johdosta koirani siis saattavat haukkua lenkillä myös silloin, kun en itse huomaa mitään merkillistä mutta ne haistavat esimerkiksi rusakon ja haluavat osoittaa sen huomaamisen järjettömällä vimmalla.

En siis ole itse kyllästynyt koiriimme, vain muiden ihmisten käyttäytymiseen. Saan viikoittain pahoja katseita ja huutelua, esimerkiksi koiran koulutukseen ja jopa lopettamiseen vihjaavia kommentteja. Minua on jopa uhkailtu poliisilla, vaikkei sille siinä tilanteessa mitään syytä ollutkaan. Olen yrittänyt antaa olla ja kävellä ikäviä kommentteja huutelevien ihmisten ohi. Vaikka koiramme eivät hauku kaikelle vastaantulevalle, pari huonoa lenkkiä saa mielen hyvinkin nopeasti matalaksi. Mieliala nousee kuitenkin taas, kun koirilla menee hyvin ja ne ovat haukkumatta lenkillä.

Välillä olen ollut jopa epätoivon partaalla ajatellessani, että meidän koiramme eivät koskaan tule oppimaan haukkumatta olemista ja olen ajatellut niiden sosiaalistamisen menneen pentuaikana pieleen. Kauhukseni kuitenkin huomasin yksi kaunis päivä, että naapurimme heitteli isohkoja lumipalloja tähdäten kohti koiriamme. Syytä en voi kuin arvailla. En edes ehtinyt puuttua tilanteeseen ennen kuin naapurini iloisesti tervehti minua ja löntysteli takaisin pihavajaansa ikään kuin hänen tekosensa olisi ollut suvaittava. Naapurin heittämä lumipaakku osui toiseen koiraani, mikä sai molemmat haukkumaan. Suutuin tietysti haukkumisesta, kunnes ymmärsin, että ei ole ihme, jos koirani räyhäävät saadessaan lumikönttejä niskaansa.

Sen jälkeen aloin myös kiinnittämään huomiota toisten ihmisten reaktioihin ja käyttäytymiseen heidän tullessaan meitä vastaan lenkeillä, sillä olen ihmetellyt, miksi koirani haukkuvat vain joillekin ihmisille. Lukemieni koirankoulutusaiheisten tekstien mukaan koira aistii omistajansa tunnetilat iloisesta aina hermostuneeseen saakka ja se vaikuttaa koiran käyttäytymiseen. Mikseivät siis koirani aistisi vastaantulijan eri tunnetiloja? En tietenkään voi sanoa, että kaikkien tulisi suhtautua räyhääviin koiriimme positiivisella asenteella, sillä jotkut pelkäävät ylipäätään koiria eivätkä voi tietää koirieni olevan kilttejä. Mutta ilkeät kommentit ja negatiiviset asenteen voivat vaikuttaa koiran käyttäytymiseen kulkijaa kohtaan niin, että koira haukkuu. Tämä voisi olla vastaus kysymykseeni, miksi koiramme haukkuvat vain joillekin mutta eivät kaikille.

Vaikka ärsytykseen koirien haukkumisesta on toki syynsä, haluaisin muistuttaa, että haukkuminen on koirien tapa kommunikoida muiden kanssa. En myöskään itse ole koskaan välittänyt naapurustossa esiintyvistä äänistä, kuten sahan kiljunnasta tai ruohonleikkurin moottorin murinasta. Olemme tulleet perheeni kanssa varovaisiksi muiden ihmisten käyttäytymisen takia siitä, uskallammeko päästää koiriamme aidatulle takapihalle ilman valvontaa. Lisäksi ajoitamme koiriemme lenkitykset aikaan, jolloin liikkeellä on mahdollisimman vähän porukkaa. Näin vältymme turhalta mielipahalta, jota syntyy joidenkin ihmisten ikävästä huutelusta. Itse olen sitä mieltä, että koiran haukkuminen tiettyyn pisteeseen asti on elämän ääniä, niin kuin esimerkiksi lasten innokkaista leikeistä raikaavat naurun ja ilon kiljahdukset. Sanonta “haukku ei haavaa tee” on osoittautunut oman kokemukseni perusteella varsin ontuvaksi fraasiksi. Haukkuminen satuttaa aina – nähtävästi myös koiraa.

Täytyy pärjätä koulussa. Harrastaa. Jos kilpailee, täytyy voittaa. Eihän siinä muuten ole järkeä. Töitäkin pitäisi tehdä vähintään pari kertaa viikossa. Jos ei muuten ehdi, yöunista voi aina nipistää ja aamulla raahautua kouluun kahvin voimin. Lisäksi täytyy voida hyvin kaikin tavoin, unohtamatta esimerkiksi mahdollisten sisarusten vahtimista, koulun ulkopuolista sosiaalista elämää ja yhteiskunnan odotuksia siitä, miten elämää kuuluisi elää.

Vaikka ei harrastaisi, kävisi töissä tai muuten kasaisi erityisesti tekemistä hartioilleen lukion lisäksi, keskivertolukiolaisella on paljon asioita tehtävälistallaan. Tutkimusten mukaan jopa yli kolmasosa Suomen lukiolaisista kokee olonsa väsyneeksi tai stressaantuneeksi koulun vuoksi. Lukiolaisten paineet ovat kasvaneet entisestään todistusvalinnan takia viime vuosina: monet kokevat, että ylioppilaskokeissa onnistuminen on entistäkin tärkeämpää oman tulevaisuuden varmistamiseksi. Tämän lisäksi sosiaalinen media sekä yhteiskunta luovat helposti kuvaa täydellisen elämän tavoittelun tärkeydestä. Tulisi olla vähintään täydellinen ollakseen riittävä. Puhutaan siitä, miten tärkeää olisi hypätä mahdollisimman aikaisin työelämään, asettaa tavoitteita ja pärjätä hyvin elämän kaikilla osa-alueilla.

Edellä mainitut esimerkit ovat toki kärjistettyjä, eikä läheskään kaikkien elämä ole vastaavanlaista. Moni lukiolainen voi kuitenkin jossain määrin samaistua ajatukseen siitä, että olisi tärkeää pärjätä, tehdä parhaansa ja onnistua kerta toisensa jälkeen – joskus vaikka niiden yöunien kustannuksella. Eiköhän myös koestressi ole jossain määrin tuttua, vaikkei väsymystä, uupumusta tai muuta vastaavaa kokisikaan.

Vaikka palautumisen tärkeydestä on viime vuosina puhuttu entistä enemmän, täytyisi siitä puhua vielä paljon enemmän. Koronavuosi loi omat haasteensa palautumiseen ja koulun sekä vapaa-ajan erottamiseen toisistaan. Suomen Lukiolaisten Liiton vuoden 2020 tekemässä kyselytutkimuksessa selvisi, että korona on lisännyt lukiolaisten kuormittumista 20 prosenttiyksiköllä edelliseen vuoteen verrattuna muun muassa kasvaneen työmäärän vuoksi.

Vaikka haluaisi pärjätä hyvin ja tehdä parhaansa, kannattaisi myös palautumiseen ja rentoutumiseen kiinnittää huomiota uupumisen tai loppuun palamisen välttämiseksi. Ja ehkä pitää myös mielessä, ettei kaikki aina ole niin vakavaa eikä aina tarvitse onnistua täydellisesti.

Se, miten rentoutuu ja palautuu, on pitkälti yksilöllistä. Yksi rentoutuu katsomalla hyvää sarjaa, toinen käymällä kävelyllä metsässä ja kolmas viettämällä aikaa kavereidensa kanssa. Olisikin hurjan tärkeää löytää omat keinonsa arjesta irtautumiseen ja mukavaan tekemiseen pakollisten asioiden lisäksi. Vaikka jokainen palautuu omalla tavallaan, listasin alle neljä perinteistä palautumisvinkkiä.

• Unesta on toitotettu lukemattomia kertoja, mutta sen merkitys on kiistämättä hyvin suuri. Hyvin nukkuneena jaksaa paremmin niin koulussa, harrastuksissa kuin vapaa-ajallakin. Unen tarve on toki yksilöllistä, mutta alan ammattilaisten suosittelema määrä unta on seitsemästä tunnista ylöspäin.

• Vapaapäivä. Päivä, jolloin ei tarvitse tehdä mitään – maailma ei kaadu siihen, jos joka ikinen päivä ei suorita sata lasissa ja viiletä tukka putkella joka suuntaan. Aivotkin tarvitsevat kunnolla toimiakseen tyhjää aikaa, jolloin ei tarvitse suorittaa ja voi vain olla. Mikäli et pysty pitämään kokonaista päivää vapaana velvollisuuksista, jo muutama rauhoittumishetki on tyhjää parempi.

Vapaapäivä ja lepääminen eivät kuitenkaan tarkoita sitä, että välttämättä täytyisi maata koko päivä sängyn pohjalla katsomassa Netflix-sarjaa. Vapaapäivään voi sisältyä mitä tahansa mielekästä tekemistä, jonka itse kokee palauttavaksi.

• Tehokas aikatauluttaminen ja omien menojen huolellinen suunnitteleminen voivat auttaa saamaan päiviin hieman enemmän aikaa levolle tai muulle miellyttävälle tekemiselle. Kun menemiset ja tulemiset ovat järjestyksessä ja tehtävät asiat on kirjoitettu ylös, aikaa ei tuhlaannu niiden miettimiseen vaan jäljelle jäävän ajan voi käyttää esimerkiksi palautumiseen.

• Priorisointi: onko kaikkea pakko tehdä niin hyvin kuin mahdollista, vai voisiko jollekin asialle uhrata hieman vähemmän aikaa ja huomiota? Jo pelkästään se, että päättää, mihin panostaa, voi helpottaa omaa stressiä ja siten edistää palautumista. Kaikkea ei kuulu tehdä täydellisesti, vaan joskus voi hyvällä omallatunnolla löysätä nutturaa ja antaa itselleen luvan tehdä vähän pienemmällä panostuksella.

Kevätlukukausi on juuri alkanut, ja itse kunkin kalenteri täyttyy hiljalleen esimerkiksi koulutöillä, harrastuksilla ja muilla mahdollisilla menoilla. Haluaisinkin vielä kliseisesti muistuttaa, että pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne – olkaa itsellenne armollisia. Aina ei tarvitse pyrkiä täydellisyyteen tai tehdä kaikkea niin hyvin kuin osaa. Joskus voi antaa itselleen luvan ihan vain olla. Ei tarvitse olla täydellinen tai suorittaa koko ajan ollakseen tarpeeksi hyvä.

Lähteet:

https://vanha.karelia.fi/blogit/promotiimi/2020/02/08/stressaako-opiskelu-5-vinkkia-kuinka-palautua/

Kuormittaako lukio-opinnot? Nappaa psykologin vinkit stressin purkamiseen

https://yle.fi/uutiset/3-10502976

“Olen aivan loppu” – Koronatilanne on lisännyt lukiolaisten stressiä ja työmäärää

Syksy on aina Järvenpään lukiossa vuoden kohokohtia, kun uuden lukuvuoden alkamisen jälkeen päästään syysloman lähestyessä miettimään joulun odotusta ja sitä ympäröiviä koulun tapahtumia. Vaikka koronarajoitukset ovat vaivanneet kouluamme, olemme silti saaneet nauttia vanhoista tutuista tapahtumistamme.

TJ-50 2020

Kolmoset lähtivät toteuttamaan syksyn tempaustaan aiheenaan elokuvat ja sarjat. Tapahtuma aloitettiin hyvin aiheeseen sopivasti Pokemonin alkuperäisen tunnuskappaleen I wanna be the very best tahdissa. Juhlan alussa tuli ilmi, että koulun verkossa oli käyttöongelmia, joiden takia tapahtumaa ei saatu striimattua luokkiin ja kotikatsomoihin, niin kuin oli aluksi suunniteltu. Sen sijaan juhlasta sai nauttia jälkilähetyksenä myöhempänä ajankohtana.

Juhla jatkui 3 vastaan 3 -tietovisalla, jossa Markku Nissinen, Emma Lager ja Tuija Haapala asettuivat Seania, Oskaria ja Oonaa vastaan elokuvahahmojen tunnistamisessa. Tätä seurasi tanssiesitys, ja loppupuolella pääsimme nauttimaan pukukisasta, jossa saimme nähdä muun muassa smurffit, sarjakuvahahmot Tatun ja Patun, kaukaisesta galaksista matkustaneet jedin, sithin ja Chewbaccan, Harry Potterin ja Matrix-tyyliin pitkään mustaan takkiin ja aurinkolaseihin sonnustautuneen kaksikon.

Kisan jälkeen saimme vielä nauttia musiikkiesityksistä ja neljän pelaajan tietovisasta, jossa teeman mukaisiin monivalintakysymyksiin arvailtiin vastauksia kukin parhaan kykynsä mukaan.

Lista kaikista esityksistä

• John Meyer – Neon (Leo Kärkkäinen, kitara)
• James Arthur – Falling like the sea (Sigrit Kapp, Niilo Nykänen, Mikael Saine, Leo Kärkkäinen, Aksel Linderoos)
• John Meyer – Who says! (Luka Laune, kitara ja laulu)
• Ace of Spades (Sakari Seppälä, Luka Laune ja Ilari Viljavuori)
• Brahms – Rhapsody (Samuel Saarikivi, piano)

Kaamoksen karkottajaiset

Kaamoksen karkottajaiset järjestettiin taas hyvin perinteiseen tapaan juuri ennen joulukuun alkua, kun pimeän ja kylmän syksyn kiusattua on aika siirtyä joulun odotukseen ja tuoda tunnelmallisilla esityksillä lämpöä ja yhteisöllisyyttä kouluun. Ikävä kyllä kaikkea tätä ei saatu kunnolla toteutettua, koska tilanteen mukaisesti koko koulu oli siirretty etäopetukseen. Alkuun kuitenkin saimme kuunnella kunnon tsemppipuheet, joissa muun muassa mainittiin, miten perinteistä juhlaa on nyt juhlittu yli 15 vuotta. Hyvä me, pisteet kotiin!

Itsenäisyyspäivän juhla

Koko Suomen omaa juhlapäivää saimme koulumme striimin avulla katsella kotiruudulta torstaina 3.12. uuden jakson alkumetreillä. Juhlan alussa saimme kuulla Aapo Rantasta pianolla, kun hän soitti Fantasia-kappaleen. Tämän jälkeen opiskelijakunnan puheenjohtaja Sean McLoughlin piti oman puheensa. Myös perinteisesti päivän tapahtumiin kuuluva vapauden viestin luovutus ja vastaanottaminen suoritettiin, kun Anh Pham luovutti käärön Roosa Puomiolle. Itsenäisyyspäivän juhla päätettiin musiikkiesitykseen, jossa Tea Kasper ja Vilma Timonen lauloivat Maamme-laulun, johon kuului esiintyminen musiikinopettaja Marita Tapperilta pianonsoittajana.

Joulujuhla

18.12. vietimme vuoden 2020 viimeisen koulupäivämme, ja viimeinen oppitunti koulupäivästä vietettiin koulumme joulujuhlaa katsellen. Kuten osattiin odottaa, juhla sisälsi rehtorin puheen ja hienoja musiikkiesityksiä, joihin opiskelijat olivat tyypilliseen tapaan panostaneet.

Muutamille ohjausryhmille jäi erityisen hyvin mieleen opettajien tanssi- ja lauluesitys. Tällä kertaa juhlaa ei striimattu vaan se oli etukäteen nauhoitettu, minkä ansiosta koululla ei päivän aikana ollut ketään ja kaikki opiskelijat saivat aloittaa lomansa kotioloistaan.

Monia kiinnostaa opiskelu ulkomailla, ja itsekin olen sitä harkinnut. Tässä jutussa olen haastatellut kolmea vaihto-oppilasta, joista kaksi opiskelee Suomessa vaihto-oppilaina ja yksi Englannissa.  

Ensimmäinen haastateltava on Oona Suomi, joka on opiskellut englantilaisessa yliopistossa nyt muutaman vuoden nykytaidetta. Hän päätti lähteä ulkomaille, kun Suomen yhteishaku ei tuottanut toivottua tulosta. Oonan opinnot ovat sujuneet hyvin, vaikka englanti ja sen aksentit ovatkin tuottaneet hieman haasteita. Hänen mielestään suurin haaste ulkomailla opiskelussa onkin juuri vieras kieli: “Suurin haaste on vieraalla kielellä puhuminen, jos kielen puhumisesta ei ole kokemusta, ja puhuminen esimerkiksi väsyneenä.” Vinkkejäkin Oonalta löytyy, kuten: “Lähetä hakemusmateriaalit ajoissa, aikainen lintu madon nappaa” ja “Muista hakea Kelalta tukea asumiseen ja opintoihin”. Kuitenkin tärkeimmät vinkit tulevat vasta lopussa: “Älä pelkää sinulle vierasta kieltä, se tulee ajan myötä selkärangasta” sekä aina hyödyllinen neuvo “Ole rohkea ja sosiaalinen”. Oona kuitenkin vielä muistuttaa ottamaan selvää tarvittavista papereista sekä maan sisäisistä asioista, kuten pankin ja terveydenhuollon toiminnasta.  

Seuraava haastateltava onkin varmasti monelle tuttu, sillä hän on vaeltanut koulumme käytäviä kanssamme. Hän on japanilainen Hibiki, joka saapui Suomeen kulttuurimme kiehtovuuden takia. Hibiki on ollut Suomessa nyt noin puoli vuotta ja palaa takaisin Japaniin kesäkuussa. Haastattelussa hän kertoo pitäneensä ajastaan täällä ja sanoo suomalaisen kulttuurin muistuttavan japanilaista kulttuuria. Isoin ero on kuitenkin niin kutsutussa small talkissa. Hän myös kertoo suomalaisten olevan japanilaisia ujompia. Toinen syy, miksi Hibiki halusi tulla Suomeen, on hänen unelmansa asua ja työskennellä täällä: “Exchange isn’t my purpose, to live in Finland is. And at first I thought about studying in a Finnish university or getting a job but realized that the best way to learn Finnish culture is to study abroad.” Seuraava kysymykseni koski Suomessa vaihdossa olemisen haasteita, ja Hibiki mainitsi jokaiselle julkisen liikenteen käyttäjälle tutun tilanteen: “ The trains come late always and there isn’t many of them. The transits take long because the trains come every 30 minutes.” Helppojakin asioita on lyötynyt: “ Adapting to Finnish culture has been easy and Finnish school is fun. The student have so much free time, definitely when you compare to Asia and Japan.” Lopuksi kysyin vinkkejä ulkomailla opiskeluun: “ You should go if you are interested in a specific culture or a country. You can find out so many new and interesting things. Exchange is so much fun.” Hibiki suosittelee erityisesti Aasiaa, sillä se laajentaisi maailmankuvaamme paljon.

Haastattelin Hibikin lisäksi toista Järvenpään lukiossa olevaa vaihto-oppilasta, Yunusta, joka opiskelee Suomessa vuoden. Hänellä on ollut todella hauskaa, ja hän kertoo suomalaisista positiiviseen sävyyn: “Finnish people are so kind but shy so you just have to go and talk to them. They make great friends and show you new things.” Yunus lisää Suomen olevan hänelle hyvä vaihtomaa, sillä hän harrastaa kuvaamista. Vaikeitakin asioita kuitenkin on löytynyt. Yksi niistä on ollut suomalainen ruoka, mutta ei perinteisten ruokien, kuten mämmin, takia. Yunus kertoo asiasta näin: “In my country we use so much spice in the food and in Finland there isn’t much spice in the food.” Yunus kertoo myös Suomen julkisen liikenteen olevan vaikeaa. Tähän liittyen hän kertoo hauskan tarinan kahdesta kerrasta, kun hän myöhästyi bussista. “This week I have missed my bus twice. The first time I was in the bus station waiting for my bus. The bus was fourteen minutes late and I thought: ‘ okay, maybe this bus isn’t coming’ and started walking home. Then I saw my bus coming, fourteen minutes late!” hän jatkaa: “ The second time I was in Järvenpää waiting for the bus again. It’s late so I thought it wasn’t going to come. So I decided to go to the library, since it was cold. And just like the last time I saw the bus come. I was like ‘WHAT?!’ at that point.” Vaikka Yunuksella onkin ollut pieniä vaikeuksia suomalaisen julkisen liikenteen ja ruuan kanssa, hän silti suosittelee vaihtoa. Hänen mielestään vaihto kannattaa, koska se parantaa kielitaitoa sekä mahdollistaa uusien ystävien ja kokemuksien saamisen. Se on myös hyvä kokemus ja vahvistaa ihmistä. Juuri näiden syiden takia Yunuskin lähti vaihtoon. 

Haastatteluiden perusteella voisimme sanoa vaihdon olevan hyvä idea, jolla on monia hyödyllisiä vaikutuksia. Tietenkin se tuo myös haasteita ja ongelmia mukanaan mutta tarjoaa silti ainutlaatuisen kokemuksen. 

(Haastattelut ja artikkeli on tehty ennen koronan aikaa. Jos harkitset vaihtoon lähtöä, muista tarkistaa koronan vaikutukset siihen.)